Harmonian jälkeen Ekku ei tuntunut isolta eikä pieneltä. En juuri kiinnittänyt asiaan huomiota. Vähän kapeampi se on. Estetunnille ratsukoita tuli 5. Hämärä iski jo ennen alkua. Alkuverkat mentiin taas pitkin ohjin. Ravissa meni reippaasti mutta uskalsin mennä pitkällä/puolipitkällä ohjalla. Tosin pitkin ohjin siirtymät käyntiin oli aika toivottomia. Tuntumalla tämä tapahtui 60 metriä ripeämmin. Laukat mentiin tavallista hillitymmin. Vaan melko lujaa mentiin silti. Onneksi hepo käyttäytyi eikä pukitellut. Yhtään ei tarvinnut pyytää eteen.
Alotettiin hypyt omin lupinemme. Ope käski vaihtaa suuntaa mutta meninkin jo esteen yli. Ajatuskatkos. En näemmä kuunnellut kovin tarkkaan. Ope seisoi siinä niin kutsuvasti esteen vieressä. Tultiin sitten luvan kanssa kyseistä estettä toisesta suunnasta ravissa. Ihan ok. Ja sitten laukassa useampi kierros esteen noustessa. Lähes joka hiivatin kerta meillä vaihtui esteellä laukka vasemmaksi vaikkei pitänyt. Enkä saanut korjattua askeleessa. Tultiin välillä liian pienesti, välillä liian lujaa, liian lähelle jne. Mutta yli mentiin. Nousikohan johonkin kasikymppiin?
Sitten tultiin 5 hypyn radanpätkä. Meidät laitettiin ekaksi. Taisin ymmärtää homman päin honkia tai vaihtoehtoisesti unohdin matkalla mitä olen tekemässä. Ekan jälkeen käännyin väärään suuntaan (semmonen kaarre, jossa osa kuskeista tipahtaa, ei tullut videolle). Hypättiin suhteutettu väärästä suunnasta. Ope käski ottaa uudelleen alusta. Edelleen mentiin väli kolmella laukalla. Muille tuli jopa viittä. Kaarteissa mentiin väärää laukkaa. Yritin korjata askeleessa mutta ei vaan onnistunut. Tiet oli sellaiset mitkä ajattelin meneväni, kommenttien perusteella ei kovin hyvät. Ja vielä vähän ristilaukkaa. En ollut tyytyväinen. Rataa ei tultu enempää.
Odotellessa Ekku heilutteli päätään ja vähän liikehti. Kuskikin saattoi olla vähän levoton.
Lopuksi hypättiin vielä okseria. Muutaman kerran hepo kiihdytti vikat askeleet. Niillä kerroilla en ollut kovin kauniisti joustamassa jaloilla. Ei kuitenkaan edelleenkään pukitellut ja antoi esteen jälkeen kiinni. Askel sopi yllättävän hyvin joka kerta, myös kiihdytellessä. Nyt vääriä laukkoja oli vähemmän. Ehkä heilumiseni aiheuttaa enemmän vasenta laukkaa tai se on ratsulle mieluisampi. Ope kaipasi ponnuja vähän kauempaa ja ratsua vähän paremmin koholle edestä. Esteen noustessa meidän meno parani. Kolme vikaa hyppyä oli päivän parhaat. Vikalla kierroksella korkeus oli kuulemma metrin. Näyttihän se vähän hurjalta joo, varsinkin hämärässä. Itse olisin mutulla selästä veikannut 105. Oma tarkistusmittaus jäi tekemättä.
Loppuraveissa Ekku venytti jonkin verran. Ihan tasaiselle tuntumalle alas en sitä saanut. Ja pitkät käynnit päälle. Saatiin kaikki omat palautteet opelta. Siinä pyöriessä oli huikeaa huomata miten ratsu ohjautui pitkin ohjin myös pohkeet irti!
Kivahan Ekulla oli hypätä. Harmi että tässäkin vaivaa samat ongelmat kuin sileällä. Heppa säätyy kyllä mutta kuski ei tiedä koska on hyvä. Opekin sanoi että korjaan kyllä kun mulle huomauttaa. Bonuksena harmittelin etten osaa vaihtaa laukkoja. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kerta! Isompi este toi vielä kaivattua lisäpuhtia kuskille. Metrin radoista haaveillessa.
Ongelmia:
en tiedä koska on hyvä
en osannut vaihtaa laukkoja
Parannusta:
kaikesta yli, isommat paremmin
kuunteli
ei pukitellut tai sinkoillut
metri meni helposti
Tunnin antia:
maanantai 6. lokakuuta 2014
Perusratsastusta mussukallani
Maanantaina olin jo luopunut toivosta Harmonian suhteen. Haaveilin koulutunnista Ressulla. Vaan listassa lukikin Pena/Harmonia. Valitsin tietysti ihanaisen Hoon. Hepo löytyi tallista ja oli harjatessa taas luihulla tuulella. Monotteli seinää ihan kunnolla. Minä sitten komensin ihan kunnolla. Ratsukoita tunnilla taisi olla 6. +7°C.
Ratsailla huomasin heti alkuun miten luikeroa meidän meno on. Enkä saanut tammaan kunnolla otetta. Käynnissä pyöristyi hetkittäin, pysähdyksissä helposti. Mutta ravit oli epämääräistä jolkottelua. Siihen asti että ope käski ottaa takaosan kunnolla töihin. Aiemmin yritin ajatella vaikka mitä rennosta istunnasta ja "ole yhtä hevosen kanssa". Mutta vasta kunnon patistus takasille toi hommaan jotain järkeä.
Mentiin väistöjä käynnissä ja ravissa siksakkina. Nyt oikeaa pohjetta väistäessä takaosa tahtoi jäädä. Eli ihan poikkeuksellinen suunta. Saatiin juonesta kiinni ja väistöt rupesi tulemaan aika helposti loppua kohti. Suoristuksen kanssa sai olla tarkkana ettei lähtenyt väistämään takaisin toiseen suuntaan.
Väistön jälkeen nostettiin laukka suoralla ja laukattiin kaksi sivua. Kuten yleensäkin. Laukat nousi oikein niin kauan kun en ajatellut. Liika miettiminen kostautui heti. Samoin open katsellessa muualle meni rennommin. Vasen laukka ei rullannut ihan yhtä hyvin kuin oikea mutta pyöreitä pilkahduksia tuli siinäkin. Oikeassa laukassa tuli enemmänkin hyviä hetkiä. Tosin välillä tamma tuntui purevan kuolaimeen ja painuvan turhan matalaksi. Pohkeilla ylös. Raville siirtymät oli hankalia. Päivän erikoisuuteni oli töksäytykset. Olisi varmasti helposti tullut käyntiin asti. Ja kun yritin siirtää pehmeämmin niin pudotti itsekseen raville. Laukkaa olisi pitänyt osata lyhentää ja sen jälkeen siirtyä hallitusti raviin ja eteen. Ope arveli lonkkakulmani tekevän jarrutuksen. Tällaisiin asioihin tarvitsisin hirmuisen määrän nopeita toistoja valvonnassa.
Loppuraveissa Hoo oli 99 % hyvä. Pyöreys säilyi kun vaihdoin asetusta tai pyysin eteen. Mutta välillä painui matalaksi, puri kuolaimeen tai nousi. Enemmän kuitenkin niitä hyviä hetkiä. Ehdittiin kävellä ihan hyvät loppukäynnitkin ennen kuin oli aika vaihtaa hevosia.
Ongelmia:
meni harmittavan pitkään ennen kuin tajusin takaset
siirtymät laukasta raville
Parannusta:
väisti helposti
oikea laukka oli kiva
Ratsailla huomasin heti alkuun miten luikeroa meidän meno on. Enkä saanut tammaan kunnolla otetta. Käynnissä pyöristyi hetkittäin, pysähdyksissä helposti. Mutta ravit oli epämääräistä jolkottelua. Siihen asti että ope käski ottaa takaosan kunnolla töihin. Aiemmin yritin ajatella vaikka mitä rennosta istunnasta ja "ole yhtä hevosen kanssa". Mutta vasta kunnon patistus takasille toi hommaan jotain järkeä.
Mentiin väistöjä käynnissä ja ravissa siksakkina. Nyt oikeaa pohjetta väistäessä takaosa tahtoi jäädä. Eli ihan poikkeuksellinen suunta. Saatiin juonesta kiinni ja väistöt rupesi tulemaan aika helposti loppua kohti. Suoristuksen kanssa sai olla tarkkana ettei lähtenyt väistämään takaisin toiseen suuntaan.
Väistön jälkeen nostettiin laukka suoralla ja laukattiin kaksi sivua. Kuten yleensäkin. Laukat nousi oikein niin kauan kun en ajatellut. Liika miettiminen kostautui heti. Samoin open katsellessa muualle meni rennommin. Vasen laukka ei rullannut ihan yhtä hyvin kuin oikea mutta pyöreitä pilkahduksia tuli siinäkin. Oikeassa laukassa tuli enemmänkin hyviä hetkiä. Tosin välillä tamma tuntui purevan kuolaimeen ja painuvan turhan matalaksi. Pohkeilla ylös. Raville siirtymät oli hankalia. Päivän erikoisuuteni oli töksäytykset. Olisi varmasti helposti tullut käyntiin asti. Ja kun yritin siirtää pehmeämmin niin pudotti itsekseen raville. Laukkaa olisi pitänyt osata lyhentää ja sen jälkeen siirtyä hallitusti raviin ja eteen. Ope arveli lonkkakulmani tekevän jarrutuksen. Tällaisiin asioihin tarvitsisin hirmuisen määrän nopeita toistoja valvonnassa.
Loppuraveissa Hoo oli 99 % hyvä. Pyöreys säilyi kun vaihdoin asetusta tai pyysin eteen. Mutta välillä painui matalaksi, puri kuolaimeen tai nousi. Enemmän kuitenkin niitä hyviä hetkiä. Ehdittiin kävellä ihan hyvät loppukäynnitkin ennen kuin oli aika vaihtaa hevosia.
Ongelmia:
meni harmittavan pitkään ennen kuin tajusin takaset
siirtymät laukasta raville
Parannusta:
väisti helposti
oikea laukka oli kiva
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Eka kerta saikun jälkeen Tytsyllä
Sillä se lähtee millä on tullutkin. Estekisojen jälkikeljutuksia lähdin hoitamaan Mallulle. Klo 16 jälkeen ja sain valita Sokerin ja Tytsyn väliltä. Tytsy ilman satulaa oli toive ja näin myös luvattiin. Kelinä oli pilvinen +5°C. Ekaa kertaa Tytsyn kyytiin sitten sen saikun. Tunteja se on tehnyt jo jonkin verran. Sekä etsii uutta kotia.
Tytsy tuli kutsumalla tarhasta. Taluttaessa oli kiltisti. Hoitaessa imuroi maasta kaiken syötävän, johon ylettyi. Alkuun tuntui vähän hämmentyvän satulattomuudesta. Mutta kulki tasaisesti eikä kiihdytellyt. Suurempia suunnitelmia ei ollut. Menin ihan perusratsastusta. Oikealle tuntui tosi jäykältä ja meni pitkään ennen kun sain turpaa yhtään oikealle. Kokonaisuutena on mennyt joskus paremminkin. Mutta heppa oli rauhallinen ja kuuliainen.
Alkuun tein voltti- ja ympyräkahdeksikkoja käynnissä ja ravissa. Harjoteltiin myös Tytsyn kanssa pysähdyksessä myötäämistä. Alkuun meni tovi ennen kuin tajusi mutta tuntui saavan juonesta kiinni. Malttoi sitten myös seistä jotenkin eikä koko ajan joku jalka ollut menossa johonkin.
Laukat tuntui alkuun vähän huterilta itselleni, varsinkin laukan jälkeinen ravi. Kivasti hepo kuitenkin kuunteli hidastuksetkin eikä tarvinnut vetää. Tehtiin jokunen ravista pysähyds. Eikä ollut laukan jälkeen sinkoilemassa vauhdilla. Suurimmat kiihdyttelyt tuli siinä vaiheessa kun keräsin ohjia käynnissä tuntumalle.
Yritin pitää tunnin suht kevyenä. Otettiin useammat välikäynnit eikä laukattu pitkiä pätkiä kerrallaan. Loppuun tein vielä temponmuutoksia kaikissa askellajeissa. Ravissa hidasti kivasti pelkällä istunnan tiivistämisellä. Reagointi olisi hetkittäin voinut olla nopeampaa. Eteenratsastus ei venyttänyt askelta kunnolla vaan meni kiireiseksi. Sokerilta saa hienomman tuntuista ravia helpommin irti. Tosin ei ollut raippaa eikä kannuksia.
Käynnissä lyhentäminen jännitti herkästi koko ratsun pystypäiseksi. Eteenratsastuksessa taas venytti kivasti. Laukassakin sain ainakin itselleni tuntuvia eroja esiin. Yksi sivu eteen, toinen kiinni. Sama kumpaankin suuntaan. Nostot ei kyllä olleet nostoja vaan laukkaan ajautumista. Tässä vaiheessa kun säätelin laukkaa niin osasin jo istua kyydissä pitämättä harjasta kiinni. Yritin lopuksi ottaa vielä hyvän noston mutta lopetin aika äkkiä. Ei tullut hyvää, ja oma tasapaino ei kestänyt. Mutta tulipahan laukka.
Loppukäynnit saatiin käydä laavulla. Alkumatka meni oikein kivasti. Ehkä kolmannessa polkujen risteyksessä Tytsy ehdotti ensin että mentäisiin vasemmalle. En suostunut. Sitten oli menossa oikealle. Ei kelvannut sekään kuskille vaan halusin suunnitelmien mukaan laavulle. Vähän matkan päästä Tytsy pisti täysstopin päälle ja liikkui vain taaksepäin. Mutta koska olin päättänyt että laavulle mennään niin sinnehän mentiin. Eli ratsu ympäri ja pakki päälle. Kivan vaivattomasti Tytsy peruutti. Välillä kokeilin että joko meno maistuisi makoisammalta eteenpäin. Saatoin saada 5 askelta eteen ja sitten meni taas pakki päälle. Eli tamma taas ympäri ja pakittelua kohti laavua. Tässä menikin sitten ihan tovi. Ja laavulla hepo oli selvästi jännissään. Sieltä lähdettiin sitten pikkupolulle ja hyvin varmajalkaisesti sekä reippaassa käynnissä palattiin tallille. Tytsy keksi jopa omia oikoreittejä. Mutta mikäs siinä, minulle riitti että päästiin laavulle ja pysyttiin käynnissä.
Hetken tamma sai pihalla vielä maistella vihreitä ennen kuin pääsi karsinaan välipalalle. Nyt vähän jo yritti havitella omiin suuntiinsa talutellessa mutta muisti sitten taas että tätä kuskia pitää totella myös narun päässä.
Ongelmia:
laukannostot oli ravista juoksuja
laavulle meno
Parannusta:
ei sivuliikkeitä
Todistusaineistoa:
Tytsy tuli kutsumalla tarhasta. Taluttaessa oli kiltisti. Hoitaessa imuroi maasta kaiken syötävän, johon ylettyi. Alkuun tuntui vähän hämmentyvän satulattomuudesta. Mutta kulki tasaisesti eikä kiihdytellyt. Suurempia suunnitelmia ei ollut. Menin ihan perusratsastusta. Oikealle tuntui tosi jäykältä ja meni pitkään ennen kun sain turpaa yhtään oikealle. Kokonaisuutena on mennyt joskus paremminkin. Mutta heppa oli rauhallinen ja kuuliainen.
Alkuun tein voltti- ja ympyräkahdeksikkoja käynnissä ja ravissa. Harjoteltiin myös Tytsyn kanssa pysähdyksessä myötäämistä. Alkuun meni tovi ennen kuin tajusi mutta tuntui saavan juonesta kiinni. Malttoi sitten myös seistä jotenkin eikä koko ajan joku jalka ollut menossa johonkin.
Laukat tuntui alkuun vähän huterilta itselleni, varsinkin laukan jälkeinen ravi. Kivasti hepo kuitenkin kuunteli hidastuksetkin eikä tarvinnut vetää. Tehtiin jokunen ravista pysähyds. Eikä ollut laukan jälkeen sinkoilemassa vauhdilla. Suurimmat kiihdyttelyt tuli siinä vaiheessa kun keräsin ohjia käynnissä tuntumalle.
Yritin pitää tunnin suht kevyenä. Otettiin useammat välikäynnit eikä laukattu pitkiä pätkiä kerrallaan. Loppuun tein vielä temponmuutoksia kaikissa askellajeissa. Ravissa hidasti kivasti pelkällä istunnan tiivistämisellä. Reagointi olisi hetkittäin voinut olla nopeampaa. Eteenratsastus ei venyttänyt askelta kunnolla vaan meni kiireiseksi. Sokerilta saa hienomman tuntuista ravia helpommin irti. Tosin ei ollut raippaa eikä kannuksia.
Käynnissä lyhentäminen jännitti herkästi koko ratsun pystypäiseksi. Eteenratsastuksessa taas venytti kivasti. Laukassakin sain ainakin itselleni tuntuvia eroja esiin. Yksi sivu eteen, toinen kiinni. Sama kumpaankin suuntaan. Nostot ei kyllä olleet nostoja vaan laukkaan ajautumista. Tässä vaiheessa kun säätelin laukkaa niin osasin jo istua kyydissä pitämättä harjasta kiinni. Yritin lopuksi ottaa vielä hyvän noston mutta lopetin aika äkkiä. Ei tullut hyvää, ja oma tasapaino ei kestänyt. Mutta tulipahan laukka.
Loppukäynnit saatiin käydä laavulla. Alkumatka meni oikein kivasti. Ehkä kolmannessa polkujen risteyksessä Tytsy ehdotti ensin että mentäisiin vasemmalle. En suostunut. Sitten oli menossa oikealle. Ei kelvannut sekään kuskille vaan halusin suunnitelmien mukaan laavulle. Vähän matkan päästä Tytsy pisti täysstopin päälle ja liikkui vain taaksepäin. Mutta koska olin päättänyt että laavulle mennään niin sinnehän mentiin. Eli ratsu ympäri ja pakki päälle. Kivan vaivattomasti Tytsy peruutti. Välillä kokeilin että joko meno maistuisi makoisammalta eteenpäin. Saatoin saada 5 askelta eteen ja sitten meni taas pakki päälle. Eli tamma taas ympäri ja pakittelua kohti laavua. Tässä menikin sitten ihan tovi. Ja laavulla hepo oli selvästi jännissään. Sieltä lähdettiin sitten pikkupolulle ja hyvin varmajalkaisesti sekä reippaassa käynnissä palattiin tallille. Tytsy keksi jopa omia oikoreittejä. Mutta mikäs siinä, minulle riitti että päästiin laavulle ja pysyttiin käynnissä.
Hetken tamma sai pihalla vielä maistella vihreitä ennen kuin pääsi karsinaan välipalalle. Nyt vähän jo yritti havitella omiin suuntiinsa talutellessa mutta muisti sitten taas että tätä kuskia pitää totella myös narun päässä.
Ongelmia:
laukannostot oli ravista juoksuja
laavulle meno
Parannusta:
ei sivuliikkeitä
Todistusaineistoa:
Pikkuluokassa väärällä ratsulla
Sunnuntaina Uotilassa oli harkkaestekisat. Aiempien lupausten perusteella merkkasin itseni listaan Fossilla 60 - 70 cm ja 80 - 90 cm. Haaveilin että vihdoinkin vähän yli kasikymppiä. Vaan pieleen meni jälleen kerran. Fossi sai kaverin kaviosta eikä ollut sunnuntaina vielä kisakunnossa. Lupasivat ilmotella tilanteesta mutta vararatsu selvisi vasta kun lähtölistat tulivat. Mörkö, 60 - 70 cm. Tuli aika painokelvotonta tekstiä. Parin tunnin harmittelun jälkeen rupesin näkemään tilanteessa myös hyviä puolia. Kerrankin ratsu, jonka kanssa olisi vähän paremmat edellytykset pärjätä kuin Fossilla. Ja pikkurisut tuskin tuottaisivat suuria ongelmia. Olin hepalle eka sen kolmesta kuskista.
Ratapiirros tuli nettiin näkyville jo edellisenä iltana. Aamulla vielä kävelin sen. Perusradalla varman päälle ja uusintaan suunnittelin tekeväni tiukat tiet. Kisat oli vähän myöhässä mutta niin olin minäkin. Käveltiin hyvin ja kun verkkahypyt alkoivat niin ruvettiin ravailemaan. Liikkui eteen mutta hidastukset oli vähän vyörymistä. Oikeaan kierrokseen ei ehditty hypätä. Vasemmassa tultiin pysty kahdesti ja okseri kerran. Kopsautteli joka kerta. Sitten käveltiin pitkin ohjin ja välillä virittelin lisää. Pari heppaa ennen omaa vuoroa otin pystyn vielä kerran. Taisi kopista edelleen. Pelkäsin että radalla pudottaa. Ratsukoita luokassa oli kai 8.
Oman vuoron koittaessa ravattiin kisapuolelle. Tuomarikulma oli pelottava, eikä Mörkö halunnut mennä sinne. Pyörittiin siinä jokunen voltti kumpaankin suuntaan ja ravasin kenttää ympäri ettei tule yllätyksiä. Tuomari muistutti jo tervehdyksestä. Kysyin että onko kiirettä. Ei kuulemma. Meniköhän meillä joku 1,5 minuuttia siinä tutustuessa paikkaan. Sitten tervehdin ja saatiin lähtömerkki. Vielä vähän laukkaa alle.
Ykkösestä selvittiin puhtaasti, samoin sarjasta. Kaarre kolmoselle meni kivasti. Kolmosen jälkeen laukka oli väärin mutta lennossa korjaus onnistui joko kuskin tai ratsun toiveesta. Tie neloselle oli kohtuullinen vaikka mentiin pelottavan kulman ohi. Ja nelonenkin pysyi ylhäällä, se oli ykkösen lisäksi toinen riskieste. Taas laukka korjaantui lennosta ja vitosellekin kelpo tie. Jonka jälkeen taas taisi olla hetken väärä laukka. Kutoselle tultiin vähän vinosti mutta silti puhtaasti yli. Kaareva tie seiskalle ja ajatukset oli jo kakkosvaiheen käännöksistä kun takaa kuului kops. Voi ei! Perusradan vika putosi eli hypyt jäi siihen. Olisin niin halunnut ratsastaa sen kakkosvaiheen! Ei ois niin haitannut vaikka siellä ois tullut puomi tai pari matkaan. Väitän että ajassa oltaisiin hyvinkin pärjätty vaikkei ratsu tänään ihan ketterimmillään ollut. Muut teki nimittäin sangen rauhalliset maakuntakierrokset.
Sekä ratsutta jäänyt Fossin toinen kuski että Mörön seuraava kuski kehuivat meidän rataa. Itse en ollut yhtään tyytyväinen. Annoin hepan mennä pitkänä ja matkustelin. Harmitti aivan julmetusti. Vaan kyllä se harmitus siitä hälveni. Tajusin että näissä kisoissa ei edes jaettu ruusukkeita niin en edes menettänyt sitä.
Lohduttavaa oli myös omistajan vihjailu että tälle vuodelle on mahdollisesti vielä sekä koulu- että estekisat suunnitteilla. Jospa sitten pääsisin Fossilla kisaamaan. Tämä kokemus oli kuitenkin käymisen arvoinen. Eipä ainakaan estekorkeus tuonut paineita. Mörkökin käyttäytyi tuijottelusta huolimatta tolkusti. Kuten omistajansa totesi niin kyllä Mörkö maaliin vie.
Kisasuoritus:
Ratapiirros tuli nettiin näkyville jo edellisenä iltana. Aamulla vielä kävelin sen. Perusradalla varman päälle ja uusintaan suunnittelin tekeväni tiukat tiet. Kisat oli vähän myöhässä mutta niin olin minäkin. Käveltiin hyvin ja kun verkkahypyt alkoivat niin ruvettiin ravailemaan. Liikkui eteen mutta hidastukset oli vähän vyörymistä. Oikeaan kierrokseen ei ehditty hypätä. Vasemmassa tultiin pysty kahdesti ja okseri kerran. Kopsautteli joka kerta. Sitten käveltiin pitkin ohjin ja välillä virittelin lisää. Pari heppaa ennen omaa vuoroa otin pystyn vielä kerran. Taisi kopista edelleen. Pelkäsin että radalla pudottaa. Ratsukoita luokassa oli kai 8.
 |
| Ratapiirros. |
Oman vuoron koittaessa ravattiin kisapuolelle. Tuomarikulma oli pelottava, eikä Mörkö halunnut mennä sinne. Pyörittiin siinä jokunen voltti kumpaankin suuntaan ja ravasin kenttää ympäri ettei tule yllätyksiä. Tuomari muistutti jo tervehdyksestä. Kysyin että onko kiirettä. Ei kuulemma. Meniköhän meillä joku 1,5 minuuttia siinä tutustuessa paikkaan. Sitten tervehdin ja saatiin lähtömerkki. Vielä vähän laukkaa alle.
Ykkösestä selvittiin puhtaasti, samoin sarjasta. Kaarre kolmoselle meni kivasti. Kolmosen jälkeen laukka oli väärin mutta lennossa korjaus onnistui joko kuskin tai ratsun toiveesta. Tie neloselle oli kohtuullinen vaikka mentiin pelottavan kulman ohi. Ja nelonenkin pysyi ylhäällä, se oli ykkösen lisäksi toinen riskieste. Taas laukka korjaantui lennosta ja vitosellekin kelpo tie. Jonka jälkeen taas taisi olla hetken väärä laukka. Kutoselle tultiin vähän vinosti mutta silti puhtaasti yli. Kaareva tie seiskalle ja ajatukset oli jo kakkosvaiheen käännöksistä kun takaa kuului kops. Voi ei! Perusradan vika putosi eli hypyt jäi siihen. Olisin niin halunnut ratsastaa sen kakkosvaiheen! Ei ois niin haitannut vaikka siellä ois tullut puomi tai pari matkaan. Väitän että ajassa oltaisiin hyvinkin pärjätty vaikkei ratsu tänään ihan ketterimmillään ollut. Muut teki nimittäin sangen rauhalliset maakuntakierrokset.
Sekä ratsutta jäänyt Fossin toinen kuski että Mörön seuraava kuski kehuivat meidän rataa. Itse en ollut yhtään tyytyväinen. Annoin hepan mennä pitkänä ja matkustelin. Harmitti aivan julmetusti. Vaan kyllä se harmitus siitä hälveni. Tajusin että näissä kisoissa ei edes jaettu ruusukkeita niin en edes menettänyt sitä.
Lohduttavaa oli myös omistajan vihjailu että tälle vuodelle on mahdollisesti vielä sekä koulu- että estekisat suunnitteilla. Jospa sitten pääsisin Fossilla kisaamaan. Tämä kokemus oli kuitenkin käymisen arvoinen. Eipä ainakaan estekorkeus tuonut paineita. Mörkökin käyttäytyi tuijottelusta huolimatta tolkusti. Kuten omistajansa totesi niin kyllä Mörkö maaliin vie.
Kisasuoritus:
perjantai 3. lokakuuta 2014
Kolmannella kerralla jo yhteistä säveltä
Perjantaina sain sullottua itseni taas tunnille kuudenneksi. Haaveilin jostain pienestä ja tasaisesta, jolla voisin mennä ilman satulaa. Pieleen meni ja listassa luki taas Ekku. Sillä en ainakaan tässä tutustumisen vaiheessa lähde testaamaan ilman satulaa. Tarhasta tuli hirnuen vastaan. Vähän ihmettelin moista intoa. Kuntoonlaittoon löytyi innokkaita apureita. Satula piti silti nostaa itse selkään ja suitsetkin (kimblewick) päädyin laittamaan itse.
Tänään en enää kauhistellut hepan metkuja. Ratsastin huomattavasti tomerammin. Raipatirai-meiningillä. Enemmän jalkaa ja rohkeammin eteen. Silti taisi tulla sanomista että näyttää löysähköltä. Sain kuitenkin Ekun huomion pidettyä itsessäni eikä kiihdytellyt yhtään omiaan koko tunnin aikana.
Alku tuntui taas tuskaiselta. Kaikki oma hutilointi näkyi heti hevosen toiminnassa. Autopilotilla ei päässyt edes suoraan koska sellaista ei ollut. Kulmassa kääntäminenkin tuntui turhan vaikealta. Lisäahdistusta toi se että heti kun otettiin ohjat tuntumalle niin alotettiin ravissa. Monta kierrosta tuntui että ratsu ei ole lapasessa. Vaikkei se siis mitään kummallista tehnyt. Hallintalaitteet eivät vain tuoneet ihan tahtomiani reaktioita. Pyysin open lopulta vähän piiskaamaan minua. Sitten sain vähän tsempattua.
Yhteen kulmaan ratsastettiin kunnon 90 asteen kulma, väylä oli merkattu puomeilla. Meinattiin joka kerta vähän kaatua suorin vartaloin sisään. Ongelmat oli aiemmilta kerroilta tuttuja. Nyt yritin taivutella heti alkuun paremmin. Taisi hepokin pyöristyä vähän helpommin. Silti tuli oikea käsi kipeäksi kun jäin ohjaan kiinni.
Laukat nousi helposti myötäisinä. Vasempaan kierrokseen sain keskittymällä jopa muutaman noston, joissa turpa ei noussut. Oikeaan en kyennyt samaan vaan videon (alla) klipeillä nostot näyttää vähän holtittomilta. Laukattiin taas vain kaksi sivua kerrallaan, joten laukkaa ei erityisemmin ehtinyt työstää. Yhä kuljettiin perä vasemmalla. Ratsastin välillä vähän eteen. Alassiirtymät olisi voinut valmistella vielä paremmin.
Välissä tehtiin väistöjäkin. Vasemmassa kierroksessa istuntani vinous vei takaosan helposti liikkeen edelle. Menosuuntaan johtaminen tuntui vaikealta. Väisti kuitenkin ihanan helposti.
Lopputunnista palikat loksahti kohdilleen ja ratsu rentoutui. Ravissa rupesi olemaan ihan erilailla letkeyttä. Tuntui sangen kivalta. Ja edelleen reippaalta. Videolta näytti hassun löysältä edelleen. Jopas!
Ekun kanssa kivoimpia juttuja on pitkin ohjin ohjautuvuus. Käynnissä voisi pujotella vaikka minkälaista rataa.
Ongelmia:
aukoi edelleen suuta
meno näyttää löysältä vaikka selkään tuntuisi menevän lujaa
Parannusta:
lopputunnista löytyi rento ja etenevä ravi
Koulutunnin menoa kentän laidalta:
Tänään en enää kauhistellut hepan metkuja. Ratsastin huomattavasti tomerammin. Raipatirai-meiningillä. Enemmän jalkaa ja rohkeammin eteen. Silti taisi tulla sanomista että näyttää löysähköltä. Sain kuitenkin Ekun huomion pidettyä itsessäni eikä kiihdytellyt yhtään omiaan koko tunnin aikana.
Alku tuntui taas tuskaiselta. Kaikki oma hutilointi näkyi heti hevosen toiminnassa. Autopilotilla ei päässyt edes suoraan koska sellaista ei ollut. Kulmassa kääntäminenkin tuntui turhan vaikealta. Lisäahdistusta toi se että heti kun otettiin ohjat tuntumalle niin alotettiin ravissa. Monta kierrosta tuntui että ratsu ei ole lapasessa. Vaikkei se siis mitään kummallista tehnyt. Hallintalaitteet eivät vain tuoneet ihan tahtomiani reaktioita. Pyysin open lopulta vähän piiskaamaan minua. Sitten sain vähän tsempattua.
Yhteen kulmaan ratsastettiin kunnon 90 asteen kulma, väylä oli merkattu puomeilla. Meinattiin joka kerta vähän kaatua suorin vartaloin sisään. Ongelmat oli aiemmilta kerroilta tuttuja. Nyt yritin taivutella heti alkuun paremmin. Taisi hepokin pyöristyä vähän helpommin. Silti tuli oikea käsi kipeäksi kun jäin ohjaan kiinni.
Laukat nousi helposti myötäisinä. Vasempaan kierrokseen sain keskittymällä jopa muutaman noston, joissa turpa ei noussut. Oikeaan en kyennyt samaan vaan videon (alla) klipeillä nostot näyttää vähän holtittomilta. Laukattiin taas vain kaksi sivua kerrallaan, joten laukkaa ei erityisemmin ehtinyt työstää. Yhä kuljettiin perä vasemmalla. Ratsastin välillä vähän eteen. Alassiirtymät olisi voinut valmistella vielä paremmin.
Välissä tehtiin väistöjäkin. Vasemmassa kierroksessa istuntani vinous vei takaosan helposti liikkeen edelle. Menosuuntaan johtaminen tuntui vaikealta. Väisti kuitenkin ihanan helposti.
Lopputunnista palikat loksahti kohdilleen ja ratsu rentoutui. Ravissa rupesi olemaan ihan erilailla letkeyttä. Tuntui sangen kivalta. Ja edelleen reippaalta. Videolta näytti hassun löysältä edelleen. Jopas!
Ekun kanssa kivoimpia juttuja on pitkin ohjin ohjautuvuus. Käynnissä voisi pujotella vaikka minkälaista rataa.
Ongelmia:
aukoi edelleen suuta
meno näyttää löysältä vaikka selkään tuntuisi menevän lujaa
Parannusta:
lopputunnista löytyi rento ja etenevä ravi
Koulutunnin menoa kentän laidalta:
torstai 2. lokakuuta 2014
Ohi on! Luovutusaikeita
Torstaina aiempi tunti oli kentällä, ajattelin että mekin siis ollaan. Listassa odotteli Sami ja harmittelin. Olisin paljon mieluummin testannut jomman kumman tunnille tulleen ponitamman. Ratsukoita oli vain 3. Sami oli perus hapannaama varustessa (nettisivuilla lukee että on luonteeltaan täysi 10).
Kentällä yritin patistella tamman heti käynnissä kunnolla liikkeelle. Njaah. Ravissa menin pitkin ohjin ja oli aikamoista tallustelua, välillä ohjauskin meni rikki. Laukasta pudotteli raville, jonka jälkeen heiluin ja huhkin ja yritin raipata takaisin laukkaan. Kammottavaa! Enkä saanut laukkaa vaihtumaan askeleessa, vastalaukkakaarre (väärässä) meni helposti.
Tultiin jumppaa ensin vasemmassa kavaleteilla. Hieman löysää mutta yli. Oikean kierroksen ristikot aiheutti muille tuijottelua ehkä varjojen takia. Sämpyläkin hidasti ja katsoi aika pitkään mutta kömpi niistä kuitenkin yli. Seuraavalla kierroksella ei hyydytty ihan yhtä pahasti. Linjan jälkeen oli joka kerta väärä laukka.
Hypättiin vielä okseri ja pysty (vähän tuijotellen yli) ennen kuin tultiin radanpätkä. Ekalle okserille tuli kielto. Lyhyt tie esteelle niin hepo ei ehtinyt katsella sitä tarpeeksi. Toisella yrityksellä yli. Perään samat okseri ja pysty kuin hetkeä aiemmin, nyt paljon vähemmillä tuijotuksilla sekä ristikkojumppa vielä lopuksi. Taidettiin tulla kaksi kierrosta. Toisella kerralla päästiin kielloitta mutta yksi kaarre otettiin niin haparoiden että puomi tuli mukaan. Menin puolipitkin ohjin eikä ratsu laukannut kuin hetkittäin kunnolla eteen. Blaah! Odotin vain kiihkeästi että koska tämä loppuu. Vikan esteen jälkeen vastalaukkakaarteessa meinasin vielä heilauttaa itseni alas kyydistä. Hupsis.
Tunnin b-osa ei ollut yhtään ihanampi. Lähdettiin maneesiin harrastamaan kouluratsastusta. Mulla edelleen ponikannukset ja esteraippa. Käynnissä takaosan väistämistä (täydellistä hyytymistä kilometrin mittaisella ratsulla), sitten laukassa neljän puomin yli ympyrällä. Ei pudoteltu niin pahasti raville kuin pelkäsin. Välit oli vähän mitä sattuu, joten muka tasaisella laukalla tiestä tuli aika eksoottinen. Tokalla yrityksellä päästiin kuitenkin aika kivasti kaikkiin väleihin 4 laukalla. Toinen suunta oli paluu puomien tallomiseen ja kolisteluun. Välillä yritin ratsastaa eteen mutten kiivastunut tarpeeksi. Enemmän oli semmonen olo ettei huvita yhtään.
Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtotehtävää. Pitkän sivun sisällä vastalaukka ja ennen päätyä puomin päällä vaihto. Onnistumisprosentti oli n. 20 jos sitäkään. Vasemmasta laukasta oikeaan vaihtoi edestä lähes joka kerta. Puhtaita vaihtoja tuli onneksi niitäkin jokunen. Oikeasta vasempaan oli selvästi hankalampi suunta. Lisäksi itse olin vähän kädetön. Semmonen olo etten edes osaa tätä. Yritäpä esteraipalla käyttää raippaa, asettaa sisään ja myödätä juuri ennen puomia. Ei kykene. Ei ainakaan meikäläisen reaktiokyvyllä. Ilman raippaa oli löysä eikä vaihtanut. Raipan ajotuksen kanssakin oli ongelmia. Ohjat yhdessä kädessä raippaus aiheutti että Sami oli turpa oikealla eikä ainakaan vaihtanut. Lopulta taisi tulla jopa 2 puhdasta vaihtoa. Kuski taisi jo siinä vaiheessa heilua aikamoisesti ja esitti tiukkoja käännöksiä puomilta sisään.
Loppuraveissa vihdoin suutuin ratsulle ja raippasin sen reippaaseen raviin. Olipa helppoa sen jälkeen. Vaan kun se on niin kurja tehdä aiemmin. Laukassa ope laittoi mut välillä raippaamaan lisää, tyydyin liian vähään. Vaan eipä haittaisi jos en menisi Samilla enää ikinä.
Päivän huonot uutiset ja syy etten saanut mennä Fossilla oli se, että Fossi otti tarhakaverin kanssa yhteen ja sai kaviosta. On aika jäykkänä ja sunnuntain kisakunto on toistaiseksi kyseenalainen. Voih!
Ongelmia:
matelu
yksi kielto ja pudotus
kouluratsastus
vaihdot
Parannusta:
loppuraveissa eteni
hyppäsi lähes kaiken vaikka empi
Kentällä yritin patistella tamman heti käynnissä kunnolla liikkeelle. Njaah. Ravissa menin pitkin ohjin ja oli aikamoista tallustelua, välillä ohjauskin meni rikki. Laukasta pudotteli raville, jonka jälkeen heiluin ja huhkin ja yritin raipata takaisin laukkaan. Kammottavaa! Enkä saanut laukkaa vaihtumaan askeleessa, vastalaukkakaarre (väärässä) meni helposti.
Tultiin jumppaa ensin vasemmassa kavaleteilla. Hieman löysää mutta yli. Oikean kierroksen ristikot aiheutti muille tuijottelua ehkä varjojen takia. Sämpyläkin hidasti ja katsoi aika pitkään mutta kömpi niistä kuitenkin yli. Seuraavalla kierroksella ei hyydytty ihan yhtä pahasti. Linjan jälkeen oli joka kerta väärä laukka.
Hypättiin vielä okseri ja pysty (vähän tuijotellen yli) ennen kuin tultiin radanpätkä. Ekalle okserille tuli kielto. Lyhyt tie esteelle niin hepo ei ehtinyt katsella sitä tarpeeksi. Toisella yrityksellä yli. Perään samat okseri ja pysty kuin hetkeä aiemmin, nyt paljon vähemmillä tuijotuksilla sekä ristikkojumppa vielä lopuksi. Taidettiin tulla kaksi kierrosta. Toisella kerralla päästiin kielloitta mutta yksi kaarre otettiin niin haparoiden että puomi tuli mukaan. Menin puolipitkin ohjin eikä ratsu laukannut kuin hetkittäin kunnolla eteen. Blaah! Odotin vain kiihkeästi että koska tämä loppuu. Vikan esteen jälkeen vastalaukkakaarteessa meinasin vielä heilauttaa itseni alas kyydistä. Hupsis.
Tunnin b-osa ei ollut yhtään ihanampi. Lähdettiin maneesiin harrastamaan kouluratsastusta. Mulla edelleen ponikannukset ja esteraippa. Käynnissä takaosan väistämistä (täydellistä hyytymistä kilometrin mittaisella ratsulla), sitten laukassa neljän puomin yli ympyrällä. Ei pudoteltu niin pahasti raville kuin pelkäsin. Välit oli vähän mitä sattuu, joten muka tasaisella laukalla tiestä tuli aika eksoottinen. Tokalla yrityksellä päästiin kuitenkin aika kivasti kaikkiin väleihin 4 laukalla. Toinen suunta oli paluu puomien tallomiseen ja kolisteluun. Välillä yritin ratsastaa eteen mutten kiivastunut tarpeeksi. Enemmän oli semmonen olo ettei huvita yhtään.
Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtotehtävää. Pitkän sivun sisällä vastalaukka ja ennen päätyä puomin päällä vaihto. Onnistumisprosentti oli n. 20 jos sitäkään. Vasemmasta laukasta oikeaan vaihtoi edestä lähes joka kerta. Puhtaita vaihtoja tuli onneksi niitäkin jokunen. Oikeasta vasempaan oli selvästi hankalampi suunta. Lisäksi itse olin vähän kädetön. Semmonen olo etten edes osaa tätä. Yritäpä esteraipalla käyttää raippaa, asettaa sisään ja myödätä juuri ennen puomia. Ei kykene. Ei ainakaan meikäläisen reaktiokyvyllä. Ilman raippaa oli löysä eikä vaihtanut. Raipan ajotuksen kanssakin oli ongelmia. Ohjat yhdessä kädessä raippaus aiheutti että Sami oli turpa oikealla eikä ainakaan vaihtanut. Lopulta taisi tulla jopa 2 puhdasta vaihtoa. Kuski taisi jo siinä vaiheessa heilua aikamoisesti ja esitti tiukkoja käännöksiä puomilta sisään.
Loppuraveissa vihdoin suutuin ratsulle ja raippasin sen reippaaseen raviin. Olipa helppoa sen jälkeen. Vaan kun se on niin kurja tehdä aiemmin. Laukassa ope laittoi mut välillä raippaamaan lisää, tyydyin liian vähään. Vaan eipä haittaisi jos en menisi Samilla enää ikinä.
Päivän huonot uutiset ja syy etten saanut mennä Fossilla oli se, että Fossi otti tarhakaverin kanssa yhteen ja sai kaviosta. On aika jäykkänä ja sunnuntain kisakunto on toistaiseksi kyseenalainen. Voih!
Ongelmia:
matelu
yksi kielto ja pudotus
kouluratsastus
vaihdot
Parannusta:
loppuraveissa eteni
hyppäsi lähes kaiken vaikka empi
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Toinen kerta Ekulla - hutiloinnin paljastusta
Keskiviikkona mahduin mukaan tunnille. Näemmä seitsemänneksi eli rupesi olemaan jo vähän ahdasta. Haaveilin Hoosta ja myös Ressu olisi hauska joskus kokeilla. Listassa luki kuitenkin Ekku. Heppa tuli taas kiltisti tarhasta. Harjat oli alkuun hukassa, samoin kuolaimina oli pelhamit eikä normaali koulutunneilla käytössä oleva "helmikuolain" (en edes tiedä sen oikeaa nimeä, viisipala?). Kuulakuolain lukee Horzella.
Tänään uskalsin vaatia Ekulta paljon enemmän. Kannuksia en edelleenkään laittanut. Muuten käytin pohkeita varmaan 5x enemmän kuin viimeksi. Eipähän ainakaan tuijotellut ympäristöä ja ottanut kierroksia turhista. Alkutunnista menin open mielestä aika varovaisen näköisesti. Mutta eipä hepokaan sitten kiihdytellyt ravissa. Mentiin kuulemma pikemminkin liian hitaan ja löysän näköisesti. Tehtiin temponlisäyksiä. En ollut omaan ratsastukseeni ihan tyytyväinen. Tiet oli haahuilua, ravia olisi varmasti irronnut enemmänkin, muoto ei säilynyt lisäyksissä enkä saanut taipumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Tuli kuitenkin ihan ok takaisin. Mutta edelleen aukoi suuta jos käytin kättä.
Laukat nostettiin pituushalkaisijalla siihen suuntaan kumpaan oli kääntymässä päädystä. Ekku nosti 100 % oikein. Ratsastin laukkaa pitkillä sivuilla eteen mutta raville siirtymät olisin saanut tehdä vielä huolellisemmin. Koota laukkaa paremmin alle. Siirtymät oli turhan etupainoisia ja ravi alkuun vähän vyörymistä. Taivutukset oli laukassa yhtä hukassa kuin muutenkin. Oikea käsi kipeytyi hevosen nojatessa siihen. Enkä ollut tarpeeksi hereillä tehdäkseni oikeita korjausliikkeitä. Varsinkin vasemmassa kierroksessa turpa viipotti helposti oikealla. Omasta mielestäni meni parhaiten kun sain tuntuman pidettyä tasaisesti kummallakin ohjalla. Tosin siinä vaiheessa asetus oli mitä oli.
Välikäynneissä oli ihana huomata miten hienosti Ekku ohjautuu pelkällä painolla ja jaloilla.
Tehtiin loppuverkat pitkän kaavan mukaan. Vähän kalvoi kun Ekku ei myödännyt kuin hetkittäin volteilla. Taivutukset oli edelleen hukassa ihan liian monesti ja kun pyysin niin ratsu aukoi suutaan. Sain täsmäohjeita mutta menon paranemiseen meni useampi kierros. Eikä tullut ihan priimaa.
Hoitaessa Ekku on täydellisen kiltti.
Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
oli oikeassa ohjassa kiinni
vasemmassa laukassa perä oli vasemmalla
en saanut rehellisesti läpi
Parannusta:
ei tuijotellut eikä kiihdytellyt omiaan
ihana tallissa
Tänään uskalsin vaatia Ekulta paljon enemmän. Kannuksia en edelleenkään laittanut. Muuten käytin pohkeita varmaan 5x enemmän kuin viimeksi. Eipähän ainakaan tuijotellut ympäristöä ja ottanut kierroksia turhista. Alkutunnista menin open mielestä aika varovaisen näköisesti. Mutta eipä hepokaan sitten kiihdytellyt ravissa. Mentiin kuulemma pikemminkin liian hitaan ja löysän näköisesti. Tehtiin temponlisäyksiä. En ollut omaan ratsastukseeni ihan tyytyväinen. Tiet oli haahuilua, ravia olisi varmasti irronnut enemmänkin, muoto ei säilynyt lisäyksissä enkä saanut taipumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Tuli kuitenkin ihan ok takaisin. Mutta edelleen aukoi suuta jos käytin kättä.
Laukat nostettiin pituushalkaisijalla siihen suuntaan kumpaan oli kääntymässä päädystä. Ekku nosti 100 % oikein. Ratsastin laukkaa pitkillä sivuilla eteen mutta raville siirtymät olisin saanut tehdä vielä huolellisemmin. Koota laukkaa paremmin alle. Siirtymät oli turhan etupainoisia ja ravi alkuun vähän vyörymistä. Taivutukset oli laukassa yhtä hukassa kuin muutenkin. Oikea käsi kipeytyi hevosen nojatessa siihen. Enkä ollut tarpeeksi hereillä tehdäkseni oikeita korjausliikkeitä. Varsinkin vasemmassa kierroksessa turpa viipotti helposti oikealla. Omasta mielestäni meni parhaiten kun sain tuntuman pidettyä tasaisesti kummallakin ohjalla. Tosin siinä vaiheessa asetus oli mitä oli.
Välikäynneissä oli ihana huomata miten hienosti Ekku ohjautuu pelkällä painolla ja jaloilla.
Tehtiin loppuverkat pitkän kaavan mukaan. Vähän kalvoi kun Ekku ei myödännyt kuin hetkittäin volteilla. Taivutukset oli edelleen hukassa ihan liian monesti ja kun pyysin niin ratsu aukoi suutaan. Sain täsmäohjeita mutta menon paranemiseen meni useampi kierros. Eikä tullut ihan priimaa.
Hoitaessa Ekku on täydellisen kiltti.
Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
oli oikeassa ohjassa kiinni
vasemmassa laukassa perä oli vasemmalla
en saanut rehellisesti läpi
Parannusta:
ei tuijotellut eikä kiihdytellyt omiaan
ihana tallissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)