Vihdoin vähän isompia esteitä

Torstain eka tunti oli lukkarin mukaan esteitä. Keskiviikkona laitoin heppatoiveen jo ennen kavalettituntia ja ekan kerran toivoin Robinettaa nimeltä. Kavalettitunnin jälkeen oli aika ankea olo enkä ollut enää yhtään varma tahdonko mennä sillä. Lisäsin heppatoivelistaan Robin perään että "tai joku kiva tamma".

Robinettahan siinä listassa taas luki. Tallissa hepo oli semikilttinä. Vatsapanssarin meinasin unohtaa mutta onneksi oli vielä 5 minuuttia aikaa, joten ihan ajoissa olin valmis. Tämä on näemmä itelle se kriittinen vaihe. Kun olen rauhallinen eikä ole kiirettä niin kaikki menee paremmin. Hypättiin pihalla kyytiin ja mentiin kentälle. Keli oli aurinkoinen ja kuuma tuli.

Alkuun Robi hitusen katseli sivupuskia mutta ite olin tosi rentona ja kierroksen jälkeen hepo meni ihan nätisti uralle asti. Alkuverkkana ensin itsenäisesti isoja kuvioita. Robinetta oli vähän löysänä ja sain hoputella eteenpäin. Sitten mentiin ohjattuna, oikea kierros ensin. Puoli kenttää, ensin ravissa. Pitkät sivut keventäen eteen, päätyihin 8 metrin voltit harjotusravissa ja ratsua kooten. Sitten sama laukassa. Meni ihan ok. Aika paljon sai edelleen hoputtaa pitkille sivuille.

Eka verkkatehtävä oli tulla ristikko, kavaletti ja maapuomi. Sitten linjalle seis. Laukat piti vaihtua matkalla. Estekorkeus oli taas matalahko eikä mennyt ihan huipusti. Laukat vaihtui mutta heiluin ite omiani. Pysähtyi suht napakasti kun vihdoin tajusi stopata. Sitten tultiin sama toisesta suunnasta, puomi, kavaletti, ristikko ja perään lisättiin vielä mehiläisokseri. Jännitin vähän peloketta esteen alla mutta se lohdutti kun näin hepan eilen hyppäävän sitä mukisematta. Hyvin siitä päästiinkin.

Olin jo kiihdyttelemässä seuraavalle kierrokselle kun ope stoppasi meidät ja laittoi vikoiksi. Luvassa oli 21 metrin linja pystyltä okserille, sarja, jossa väliin tuli 1 laukka, siitä 6 laukan päässä piti hypätä ykkönen uudestaan ja lopuksi vielä mehiläisokseri. Meidän kierroksella sarjan B-osa oli kuulemma jo 90 cm. Eka linja tultiin vähän turhalla usvatuksella ja jäi ahtaaksi mutta viisi mahtui. Sarja meni kivasti. 6 laukan väli mentiin sujuvasti viidellä ja lähempänä 70 senttiä ollut mehiläisokseri ei aiheuttanut ongelmia.

Jälkimmäisellä kierroksella tultiin ongelmakohdat. Nyt okserikin nousi ysikymppiin. Me siis sitä ekaa linjaa ja siihen perään vielä sarjaa. Edelleen hepo tuntui laukkaa nostaessa löysähköltä ja sitä sai herätellä liikkeelle. Nyt erehdyin matkustamaan ja jäätiin esteiden välillä vähän pitkäksi ja löysäksi. Okserille tuli laakahyppy ja puomi putosi. Sarja meni paljon paremmin. Siinä hepo oli sopivan säpäkkä ja ope kehui miten se tuli sopivasti kohti tuntumaa. Linjaa sitten tultiin vielä uudestaan. Seuraavalla kerralla usvatin taas liikaa ja pudotti vissiin okserin nyt takasilla. Kolmas kerta tuotti toivotun lopputuloksen ja esteet pysyi ylhäällä.

Loppuverkat ei kovin pitkät olleet. Vähän pyörittelyä. Sain pidettyä kivasti hepan kasassa ja kiihdyttelemättä loppuraveissakin. Olin tyytyväinen. Ope vielä loppuun kommentoi että suurin osa näistä hepoista, myös Robinetta ei oo aikoihin hypänneet näin isoja.

Ongelmia:
5 laukan linja
muutaman kerran säpsyi omiaan

Parannusta:
ei kieltoja
90 cm helposti yli

Robinetta:
s. 2002 FWB, Ypäjän omia kasvatteja
ruunikonkimo eli sentäs vähän ruunikkoa :)
2 varsaa, 2006 ja 2009


Alkutunnin tehtäviä.

Valkoisten puomien pahuus

Keskiviikon jälkimmäinen tunti oli suunnitelmien mukaan kavaletteja. Heppatoivelistaan olin laittanut muistaakseni että säpäkkä tamma. Ajattelin ettei hirmuisesti haittaisi vaikka tulisi joku muukin ratsu kuin Robinetta (jonka lempinimeksi puhekielessämme vakiintui Rotta). Mutta sepä listassa luki. Iltapäivän tunnit oli poikkeuksellisesti eri järjestyksessä, joten mentiin vasta 15.30. Opena oli ekaa kertaa Saana.

Tänään hepo oli tallissa epätavallisen kiltti. Harjatessa ei tehnyt mitään. Suojia laittaessa heilutti vain toista takasta vähän ja komentamisella lopetti senkin. Satulavyön kiristyksessä venytti kaulaa pitkäksi eteen ja irvisteli. Mutta tämän jälkeen kuiskailin hepan rennoksi ja oli ihan aloillaan rapsuteltavana.

Tunti oltiin taas viereisessä maneesissa eli Ypäjä-hallissa. Alkuun säädin jalustimien kanssa, vasen oli huimasti pidempi. Katottiin kyllä edellistä tuntia mutta väärää ryhmää, joten oman ryhmän tehtävät oli vieraita. Alkuun ratsastettiin käynnistä seis. Sitten tehtiin tehtävää, jossa oli pohkeenväistö uralta sisään ja takas. Väisti paremmin vasemmalle. Mutta ope sattui katsomaan aina kun meni päin honkia. Korjausehdotuksia olikin sitten vaikka kuinka. Kantapäät alas, etene, selkään enemmän notkoa, kyynärkulma ja taisi käsissä olla muutakin vikaa. Tässä vaiheessa oli jo semmonen olo ettei mene ihan putkeen.

Tehtävässä mentiin myös ravipuomit ympyrällä. Ekalla kerralla en tosiaan tajunnut että valkoiset puomit pelottaa heppaa vaikka olin kuullut juttuja että kielsi valkoiselle kavaletille jo maanantaina. Eipä sitten päästy maapuomistakaan yli! Enkä uskaltanut raipata kun pelkäsin että hepo hermostuu eikä mene enää mitään. Antauduttiin sit open talutukseen. Ensin yksi maapuomi, sitten toinen toiseen suuntaan. Tän jälkeen päästiinkin jo kaikki 3 ravissa, aika isoilla askelilla tosin. Pitkällä sivulla oltiin kevyessä istunnassa ja toisessa päässä oli kans puomit.

Verkkatehtävinä mentiin myös pientä kavalettia, laukannostoja ja lisää ravipuomeja. Lopulta laukkapuomejakin. Enkä osannut ratsastaa keskeltä vaan liirattiin sisään. Sitten tultiin ympyrällä kolmen porukoissa. Enkä ollut taas tarpeeksi hereillä ja Robi tyssäsi kavaletin eteen. Nyt en ollut enää kovin hempeä vaan pienen pohkeilla koputtelun ja empimisen jälkeen napautin raipalla. Ja yli päästiin. Hepalle taputukset. Ympyrät meni ihan ok mutta välillä meno vähän kiihtyi. Ei saa mennä villiksi sanoi ope ja ite ihmettelin hepan reippautta.

Sitten tultiin yksitellen ravipuomit, laukanvaihto kavaletilla, laukkapuomit ja toinen vaihto. Kaksi kierrosta, kumpikin suunta. Ja kummassakin kierroksessa eka vaihto epäonnistui. Vauhti hyytyi enkä kuulemma tiedottanut tarpeeksi hyvin. Tehtävän ajaksi unohdin autuaasti mitä hetkeä aiemmin puhuttiin avuista ja uuden sisäpohkeen läpi runnomisesta jo kaarteessa. Jälkimmäinen vaihto kuitenkin onnistui. Onneksi saatiin lopuksi tulla kavalettia kahdeksikolla kaksi kerrallaan (kuten ehdotin). Meille riitti yksi kierros ja saatiin heti putkeen kummatkin vaihdot onnistumaan. Tämä lohdutti omaa mielialaa kovasti. Tähän mennessä kun itestä tuntui että oli mennyt aivan katastrofaalisen huonosti.

Lopuksi ravattiin vielä koko porukka isolla pääty-ympyrällä yhden ravipuomin yli. Robi katsoi puomeja edelleen ja alkuun loikkasi maapuomilta joka kerta laukalle. Sitten päätin että mehän pysytään ravissa ja tajusin myödätä vähemmän. Sillä onnistui. Säädeltiin ravia pienestä normaaliin. Onnistui suht ok. Välillä yritin vähän nyplätä hepoa pyöreäksi siinä onnistumatta. Mutta kun pidin kädet paikallaan niin hepo pyöristyi hetkittäin ihan omia aikojaan. En tiedä mitä tein oikein mutta tämä ei toiminut tahdonvoimalla. Lopuksi päästiin jo puominkin yli ihan normaalilla raviaskeleella.

Loppukäyntien aikana saatiin opelta vielä henkilökohtaista palautetta. Arvasin ihan oikein ettei tämmösen jälkeen tullut sitä kolmatta hehkutusta siitä kuinka ihanasti meillä meni. Lähinnä avauduin peloistani lähteä Robinetalla tämän jälkeen leirikisoihin. Mutta siellä saa kuulemma ratsastaa radan joka tapauksessa loppuun. Eipä juuri lohduta.

Ongelmia:
valkoset puomit pelottaa heppaa kovasti
kuski hortoili omiaan

Parannusta:
laukat vaihtui lopuksi hyvin
lopputunnista parani hyvin


Pätkiä kavalettitunnilta.

Pohkeiden käytön harjottelua maastossa

Keskiviikkona mentiin aamutunnilla maastoon. Heppatoiveeni oli pieni ja nopea. Sain Oonikan, säkä 156 cm, sh-tamma. Tallissa sain tästäkin hepasta kaivettua sen sisäisen lohikäärmeen esiin. Äkäili hoidettaessa. Sitten tuli taas ilmotus että pitää olla jo kymmentä vaille valmiina. Ehdin silti vaikka vähän mutisinkin että ois kiva kuulla tämmöset vähän aikasemmin.

Oonika oli ehdottomasti porukan hankalin kuvattava.
Ei malttanut olla hetkeäkään paikallaan.

Pihalle kaartoon ja kyytiin. Oonika jatkoi ärsyttävänä olemista. Hyöri ympäriinsä, ei ollut aloillaan ja nyki ohjia. Onneksi rauhottui kun lähdettiin liikkeelle. Uhmasin keliä ja lähdin t-paidalla (ja turvaliivillä). Vaatetus osottautui erittäin sopivaksi kelin ollessa puolipilvinen hitusen vajaa parikymmentä, arvelen. Turvaväli edellä menevään ei aina ihan säilynyt mutta hepo kuunteli istuntaa hyvin. Ohjista vetäminen ei niinkään auttanut.

Alkuun käyntiä. Sitten ravi- ja laukkapätkiä. Gps sanoo maksiminopeudeksi 36 km/h. Ei kyllä tuntunut niin reippaalta. Oonika nosti laukat hyvin (vaikka taisi mennä aina oikeaa laukkaa) ja oli rauhallinen. Ite piti väistellä edellä menevistä lentäviä kiviä ja katse oli välillä tiukasti sivulle. Käytiin katsomassa ravirata ja derbykenttä. Löytyipä sieltä yksi matala lammikkokin (vesieste), josta mentiin läpi. Ensin käynnissä, sit ravilla ja lopulta yksitellen laukassa. Ekalla laukkakerralla tiputti välillä raviin. Seuraavalla kerralla usvatin kunnolla.

Paluumatka tultiin käynnissä. Haimilta kierrettiin toista kautta takas ja matkalla ylitettiin joku joen tapanen, pieni silta sekä tultiin semijyrkkä alamäki.

Ihan ok maasto. Opin vähän tämän hepan säätimiä. Kun tuntui edestä raskaalta niin tajusin että oon käyttänyt liian vähän pohkeita. Sain sitten edestä kevenemäänkin. Paluumatkalla tosin veti välillä turhan matalaksi ja raskaaksi edestä. Kovin tarkkaan en voi hepan muodosta sanoa, sillä harja oli aikamoinen töhö kaksin puolin kaulaa.

Selässä oltiin taas hitusen reilu tunti. Hepalle plussat että tunnin jälkeen osasi käyttäytyä paljon kivemmin. Pesarilla oli nätisti.

Ongelmia:
ennen tuntia äkänen karsinassa
hyöri kaarrossa

Parannusta:
oli tolkusti maastossa
kuunteli pidätteitä

Uusiksi Robinetalla

Tiistain jälkimmäisen tunnin aihe oli este tai maasto. Osa ryhmistä hyppäsi, osa meni maastoon ja keskiviikkona aamusta sit toisinpäin. Muut ryhmäläiset haaveili maastosta, mulle oli ihan sama. Esteitä sit tuli ja samanlaisena ollut heppatoiveeni (säpäkkä) toi Robinetan uusintakierrokselle. Tällä kertaa jäätiin hyppäämään lähimaneesiin eli Ypäjä-halliin (24x100 m). Hepat asuu nelostallissa. Maneesissa oli aika viileä sisäilma mutta tarkeni ratsastaa t-paidassa (ja turvaliivissä).

Perjantaipose Robinetan kanssa.

Tallissa Robinetta oli taas ennen tuntia hapan yrmy. Tämän hoitaisin sidottuna ilman ohjeistustakin. Muuten kyllä käyttäytyi asiallisesti.

Verkattiin taas itsenäisesti. Ohjeet oli hyvin samanlaisia kuin aamutunnilla: isoja ympyröitä ja loivia kaarteita. Tehtiin sen lisäksi eteenratsastuksia ja niistä sit kiinniottoja. Meni ihan ok. Itellä oli tosin vähän paineita kun edellisen tunnin palaute oli niin hyvää että jos nyt ei onnistukaan. Sitten vähän kavaletteja. Raviylitykset onnistui jokusen kerran alkuun muttei kovin mahtavasti. Sit hepo rupesi rikkomaan laukalle. Laukkaylitykset meni paremmin vaikka vähän hidasteli ennen kavaletteja.

Sitten tultiin kolmen esteen linjaa. Ensin kavaletteina. Nyt väli oli 12 metriä. Ope kysyi että montako laukkaa ois hyvä ja ehdotin kahta. Ei saanut kannatusta. Kolmella piti tulla jumppamielessä. Osattiin tämäkin aika kivasti. Jälkimmäinen väli meinasi vähän jäädä ahtaaksi mutta osasin toimia. Palaute oli positiivista. Sitten lisättiin perään yksittäisenä lainelankku. Ope sanoi että kannattaa ainakin Robille käydä näyttämässä etukäteen. Eipä se siitä juuri välittänyt. Hypätessä siihen kuitenkin kauhuissaan tökkäsi jo hyvissä ajoin. Vaikka yritin muka istua liikkeen jäljessä ja ratsastaa pohkeella ohjalle. Saattoi se etukeno sittenkin hiipiä mukaan. Eipä muuta kuin uusi yritys ja entistä tomerampaa ratsastusta. Hyvin meni yli. Ja laine oli siis hyvin minimaalisen korkuinen, ehkä 40 cm.

Tämän jälkeen tultiin rataa. 9 hyppyä. Vasemmassa laukassa sisään linjalle, lainelankku, pitkä lähestyminen okserille, lainelankku toiseen suuntaan ja kolmen linja toiseen suuntaan. Mentiin vikoina ja meinasi hiipiä odotellessa vähän rimakauhu. Isot esteet ei pelota (eikä ne isoja olleetkaan) mutta esteiden nostaminen on ajatuksena jotenkin kauhistuttava. Vielä kun nostin laukkaa niin okserista kuului rahinaa. Mutta sitä oltiinkin laskettu. Estekorkeus oli max 85 cm. Laine oli pienempi. Mutta hyvin selvittiin. Tahti oli aika tasanen, laukat kuulemma vaihtui oikein eikä epäröintiä ollut. Viimenen väli jäi vaan hitusen ahtaaksi ja saatiin vika linja heti perään sakkokierroksena. Nyt tultiin paremmin sisään ja 3 laukkaa mahtui kumpaankin väliin. Perfektionistini kommentoi että edelleen oli hitusen ahdasta.

Loppuverkoiksi tuli jo seuraava porukka sisään. Ravattiin lyhyesti ja sit käveltiin melko pitkään. Muun porukan mielestä tämäkin tunti meni vilauksessa mutta itestä ei nyt tuntunut siltä. Ratsailla oltiin taas reilu tunti, joten samaa luokkaa kuin eiliset. Nyt ei tosiaan selässä ollut mitään siirtymiä paikasta toiseen vaan maneesissa noustiin ratsaille sekä tultiin alas selästä.

Tältäkin opelta palaute oli tosi positiivista. Nyt löysin kuulemma itselleni sopivan ratsun ja että jatkossa pitäisi toivoa vain Robinettaa. Mainitsi myös sen että jos hepo ei ois näin arka niin ois luultavasti kisaheppana kun ponnua riittää.

Ongelmia:
yksi kielto

Parannusta:
meni tosi kivasti, vaaditut askelmäärät, sujuvasti
tämäkin ope kehui kovasti


Estehyppelyä tunnilta.

Haimi-hallissa estetunti

Estetunnille toivoin säpäkkää ratsua ja sain Annen nimikkohepan Robinetan. Tallissa oli häijympi kuin muut. Nämä siis hoidetaan sidottuina, joten uhkailuksi jäi. Suojia laitellessa nosteli jalkojaan. Kuolaimiksi vaihdettiin pessoat, martingaalit ja este(vatsa)panssari.

Tallikurkkimista.

Illalla ja yöllä satoi niin paljon että kenttä oli kuulemma turhan märkä. Suunnattiin sitten Haimi-halliin. Tytsyjen eiliset toiveet sydänesteen hyppäämisestä toteutui. Alkuverkka mentiin aika itsenäisesti, ravissa tein temponmuutoksia. Vähän tuntui kaatuvan sisäpohkeen päälle mutta käynnissä kuitenkin väisti hyvin. Sitten tultiin kolmikaarista ravissa kevyessä istunnassa, pari puomia matkan varrella. Pitkä sivu laukassa kevyessä istunnassa. Alkuverkan jälkeen oli olo että tämä on näistä kolmesta tähänastisesta ratsusta täällä mulle parhaiten käteen sopiva.

Sitten alotettiin linjalla, jossa välit oli 15 metriä. Alkuun oli puomi, pysty ja puomi. Tultiin alkuun 4 laukalla. Kun puomit sit nousi pystyiksi niin tultiin kolmella. Edelleen sai tulla suht hallinnassa eikä lentämällä. Suuntaa vaihdettiin vetosuuntaan eli kohti avointa päätyä. Arvelin että käy vielä ahtaammaksi mutta osasin edelleen ratsastaa ja saatiin oikeat laukkamäärät.

Tämän jälkeen tultiin pikkurata. Okseri, sydänportti ja linja. Oikeassa kierroksessa alotettiin ja portilla piti vaihtua laukka. Ekalla kierroksella estekorkeus oli maltillinen, jotain 60 ehkä. Eka hyppy okserille oli kamala. Askel ei osunut yhtään enkä ollut hypyssä mukana. Robi päätti hypätä läheltä. Olin onneksi sen verran kartalla että pysyin mukana ja osasin löysätä ohjiakin. Eipä muuta kuin hepan taputus,  pikainen itsensä kasaaminen, laukan kontrollointi ja sujuva jatko kohti seuraavaa. Pitkä tie portille. Siihenkään ei ihan täydellistä hyppyä tullut mutta yli päästiin. Eikä heppa estettä kyttäillytkään. Kolmen suora meni onneksi siististi. Ite en ollut suoritukseen kovin tyytyväinen mutta ope kehui kovasti. Sanoi että ei se yksi huono hyppy haittaa vaan se että miten siitä kasaa itsensä ja jatkaa ja siitä kuulemma selviydyttiin erinomaisesti.

Tultiin vielä toinen kierros. Estekorkeus oli nyt lähempänä kasikymppiä, oisko 75 ollut meille. Okseri meni paremmin mutta hyppyihin jäi edelleen pientä viilattavaa. Ei siis ihan täydellisesti. Hitusen kalvoi tässä vaiheessa kuskia myös se että osalle nostettiin vielä 5 cm. Ope kertoi tunnin lopuksi syyksi että tamma osaa olla välillä aikamoinen herkkis ja kun vetää herneet nokkaan niin sit menee asiat hankaliksi. Mutta kehui ja ylisti meidän menoa tosi paljon. Erittäin harvoin Robinettaa kuulemma näkee näin rentona ja rauhallisena. Meillä synkkaa. Ja mun mielestäni tamma oli tosi kiva ratsastaa. Kuuliainen, liikkui omalla moottorilla sekä ihanan hötkyilemätön. Paluumatkalla tallille otti pienen sivuhötkähdyksen maastossa kun tultiin letkan vikoina. Muttei tosiaan mitään pahaa. Tykkäsin!

Ja plussaa siitä että nyt oltiin ratsailla reilu puolitoista tuntia, joten ehdittiin siirtymien lisäksi myös hypätä. Haimille meni n. 10 min/suunta käynnissä.

Ongelmia:
kertaalleen laukka vaihtui linjalla vääräksi mutta hepo korjasi itse kaarteessa

Parannusta:
omaan käteen sopiva ratsu
ihanan kyttäilemätön
lähti pohkeesta eteen ja kuunteli pidätteet

Iltapäivän tunnin aiheena on maasto tai este. Osa ryhmistä maastoilee nyt, osa huomenna aamusta. Laitoin toivelistaan että esteille säpäkkä, maastoon pieni ja nopea.



Estetunnin alkuverkkaa jättimäisessä Haimi-hallissa.

Puomitunti pv-tammalla

Teoriatunnin jälkeen oli toisen ratsastuksen vuoro. Oltiin taas ekassa ryhmässä. Kaksi muuta porukkaa oli maneesissa, me kentällä. Kelinä oli puolipilvinen noin +22. Hyvin tarkeni. Hepakseni sain toiveeni mukaan pv-tamman. Hulda, tummanrautias ja ihan sopivan kokonen. Ite olin aika pihalla ennen tuntia. Satulavyö ei mennyt kiinni ja sähelsin varusteiden kanssa. Siinä vaiheessa kun ratsailla panikoin että unohdin raippani ja joku totesi että se on sulla kädessä niin olin jo vähän huolissani itestäni. Onneksi tunnilla olin skarpimpi. Opena oli Satu.

Hulda. Posekuvia loppuviikolta.

Teemana oli puomeja ja kavaletteja. Laskisin puomitunniksi kun kepukat pysyi koko tunnin ajan ainakin toisesta päässä maassa. Alkuun Hulda oli vähän hidas pohkeelle sekä muutenkin liikkumaan. Ravissa saatiin alkuun kivaa piiskausta kevyessä istunnassa. En jotenkin osannut istua Huldalla vakaasti. Mentiin ympyrällä puomin yli. Kumman raskasta oli selälle. Erikoista oli taas että kommentit istunnasta oli että selkä enemmän notkolle ja kädet ylemmäs. Näin muuttui istuntavirheeni aamupäivän aikana.

Ohjelmassa oli puomeja ja puolikkaita kavaletteja sekä ravissa että laukassa. Ravissa keventäen ja kevyessä istunnassa, laukassa lähinnä kevyessä istunnassa. Hyvin on keskitytty tähän esteteemaan. Treenattiin myös jalustimien tiputtamista sekä jalustimien nappaamista takas vauhdissa. Laukat nousi tosi helposti, välillä ihan automaattisestikin. Kääntyi ekan pienen liirauksen jälkeen kivasti. Kavaleteille vähän empi (kierros toisensa jälkeen) mutta pohkeet kiinni niin yli päästiin. Jos ei pohkeet olleet kunnolla kiinni niin saattoi kiemurtaa tai pudottaa raville. Ravikavaletteja vähän keilattiinkin.

Lopuksi tultiin 17 metrin puomilinjaa. Laukkoja piti saada väliin 5. Ekalla kerralla mentiin kuudella. Linjan jälkeen piti kääntyä aina eri suuntaan eikä laukka vaihtunut kertaakaan. Ainakin kertaalleen yritin ja kertaalleen unohdin totaalisesti. Ei vaihtunut silti. 5 laukkaa väliin onnistui, sit tultiin ihan luvalla 6 ja sekin onnistui. Ite olisin himoinnut vielä neljää ja seitsemää mutta aika loppui. Taas tunti meni supervauhtia ohi. Satulassa olin yhteensä taas hitusen reilu tunnin mutta arvelisin että tehokasta ratsastusaikaa ohjat tuntumalla alkukäynnistä loppukäyntiin oli n. 50 minuuttia.

Anne kuvasi, minä pyörin varjoissa. Hulda yrittää edustaa.

Huomisen aamutunnin toivelistaan kirjotin että joku säpäkkä.

Ongelmia:
heppa oli hitusen epävarma puomeilla
ravipuomeja keilattiin alas
tunti meni taas tosi nopsaa
paarmat kiusasi Huldaa aika pahasti, nyki päätä alas, viuhtoi hännällä ja nosteli takasia

Parannusta:
kaikesta yli
laukat nousi helposti


Pätkä meidän tunnista.

Ensimmäinen leiritunti Ypäjällä, perusratsastusta

Ypäjän esteleiriviikon ekan tunnit hepat selvisi jo edellisenä iltana. Sain Solen, josta en muistanut mitään esittelykierroksen jäljiltä. Aamulla ratsastettiin ekassa ryhmässä eli ysiltä. Samaan aikaan oli 3 ryhmää ja leiriläisiä yhteensä 33. Ratsuja leirikäytössä oli 38 ja muutamalla leiriläisellä oli lisäksi omat hepat mukana. Ratsastettiin yhteensä 5 ryhmässä.

Sole paljastui sh-tammaksi, aika pikkuiseksi liinakoksi. Ihan soma. Heppa oli unilla ja sain sen vain entistä enemmän makuulleen houkutteluillani. Nousi kuitenkin pystyyn ja oli hoitaessa nätisti. Pihalla kaartoon ja kyytiin. Käveltiin alas kentälle. Kelinä oli aurinkoinen plus parikymmentä. Tarkeni muttei ollut liian kuuma. Vesipullotkin oli aika tavoittamattomissa mutta onneksi pärjäsi hyvin ilman.

Sole innokkaana tunnille lähdössä.
Venlalle kiitos kuvasta.

Tovi pitkin ohjin. Jäätiin yläpuoliskolle kenttää, toinen ryhmä meni vieressä ja ihan aina en meinannut kuulla opetusta toisen open takia. Meidän ryhmässä oli 6 ratsukkoa, tätiryhmä. Opena oli Laura.

Sole oli sangen reipas. Tunnilla ei mitään kovin ihmeellistä tehty. Perusratsastusta esteitä ajatellen. Ensimmäinen homma oli saada pidätteet läpi. Sitten hepo vähän kevenikin edestä. Alkutunnista oli vähän raskaahko. Asettui koko tunnin vasemmalle. Mutta töhöttävän harjan takaa ei päätä juuri näkynyt.

Mentiin lähinnä suoraa uraa. Jos oli liian lähellä edellä menevää niin piti ottaa seis. Päätyihin tehtiin ympyröitä. Istunnasta tuli sanomista että oikea kantapää paremmin alas ja kädet alemmas, ei juuri muuta.

Tehtävinä mentiin pääty-ympyröillä puoli kierros kevyttä ravia ja keventäen nostettiin laukka. Vasemmassa kierroksessa istuttiin laukassa alas, oikeassa kierroksessa oltiin kevyessä istunnassa. Laukat nousi helposti ja joka kerta oikein. Laukasta suoraan kevennykseenkin meni 95-prosenttisesti automaattisesti oikeaan kevennykseen.

Sitten vähän ravailtiin lopussa, rentoa ja rauhallista ravia haettiin mutten tainnut edelleenkään ottaa puolipidätteitä ihan tarpeeksi napakasti läpi. Ei kuitenkaan enää juossut alkutunnin tapaan. Sitten lepokäynnit. Tunti meni tosi äkkiä. Hitusen reilu tunteroinen oltiin selässä mutta tämä sisälsi siirtymät kentälle ja lepokäynnit. Vähän tuntui lyhyeltä ja turhan kevyeltä. Ope oli napakka mutta oma meno ei suuremmin päätynyt syyniin.

Tunnin jälkeen hepat käytettiin pesulla (Solella on kesäihottuma, huuhdellaan aina). Sitten siivottiin nimikkohepan karsina. Nimikkohepakseni huusin Pepin (Peppilotta), jonka talutin eilen laitumelta talliin. Iltapäivän tunnille sai toivoa ratsua. En osannut kovin tarkkoja toiveita laittaa, joten kirjotin lappuun pv-tamma.

Loppuviikosta otettiin Annen kanssa hepoista
posekuvat. Sole edustaa.

Kuvausavustaja ei edusta.

Ongelmia:
asettui vasemmalle
olisin voinut ratsastaa pidätteet vielä vähän paremmin läpi

Parannusta:
hepo liikkui kivasti ite eteen
laukat nousi hyvin
siirtyi helposti raviin niin käynnistä kuin laukastakin
keveni edestä


Pieni pätkä meidän tunnista.

Nimikkoheppani Peppi, jolla en koskaan ratsastanut.
Nukkuu auringossa.