Lauantaina piti lähteä tallikaverin kanssa maastoon. Keli kuitenkin pelotteli seuran pois. Minäkin rupesin haaveilemaan koulutunnista, varsinkin kun selvisi että kakkosope pitää tunnit. Mutta siellä olikin 7 tuntilaista, joten ei me sinne lähdetty tuppautumaan. Keli oli nollissa ja satoi räntää. Eilen Hempalla oli ensimmäinen vapaapäivä varmaan kuukauteen.
Maastoilu näytti pahalta, varsinkin kun Hempalla ei ollut tilsakumeja. Onneksi tallin puolesta värkättiin Hempalle kärkihokkeihin kiinnitettävät irroitettavat tilsakumit. Näytti työläältä. Laitoin hummalle heijastinloimen ja itselleni toppaliivin päälle huomioliivin. Sekä kypärämyssyn. Luulin että se olisi ihan liioittelua muttei ollut. Yleensä toppaliivikin on nollakeleillä liikaa muttei tänään. Pelkkä pitkähihainen alupaita takin alla meinasi tuntua vähän viileältä. Lisäksi rainlegsit. Ihmeen kaupalla pysyinkin sisältä kuivana.
Tilsakumit hoitivat hommansa eikä tilsoja tullut. Ainakaan en huomannut yhtään. Alkumatkasta autoja meni useampi ohi muttei tänään pahoja kaahareita. Mentiin taas viime aikojen reittiä Hangaksentietä kohti kankaita. Käynnissä Hemppa tuijotteli kentälle ja kevyesti ehdotti josko mentäisiin sittenkin sinne.
Risteyksen jälkeen hölköteltiin ravia. Lumi vihmoi silmiin enkä nähnyt eteen. Totesin että riittänee kun toinen näkee. Ennen ylämäkeä Hemppa rupesi hidastelemaan. Otin käyntiin. Pysähtyi tuijottamaan vasemmalle pellolle ja tärisi. En keksinyt mikä oli. Mutta takaa tuli auto, joten piti siirtyä toiseen laitaan pois alta. Sen jälkeen Hemppa taisi ehdottaa kerran maltillista peruuttamista mutta pieni raipan napautus kaulalle sai unohtamaan moisen.
Tiukat mutkat ravasi hyvin mutta sitten halusi taas käyntiin. Tuntui ihmettelevän lumista maisemaa. Käveltiin hetki ennen laukkoja. Tänään laukattiin ensin oikea, sitten vasen. Välissä meni auto ohi. Pidin harjasta kiinni ja Hemppa laukkasi rennosti. Pärski ja pörisi mennessään. Valkoisessa maassa ei kovin hyvin erottanut lätäkönpohjia ja kuoppia, luotin että Hemppa tietää mistä menee. Eteen en juuri nähnyt lumisateen takia. Hemppa halusi vähän kiihdyttää ja koska pohja tuntui pitävältä niin annoin mennä. Lopulta taas himmasi vauhdin itsestään ja meni pikkulaukkaa lähes alapolulle asti.
Käännyttiin alapolulle käynnissä, käveltiin risteyksestä alapolulle asti ja jatkettiin siitäkin käynnissä. Ehkä kolmannesta risteyksestä käännyttiin oikealle ja saatiin vähän korkeusvaihtelua matkaan. Käveltiin yläpolulle asti ja ravin kautta laukkaan siinä. Hemppa imi sekä ravissa että laukassa hyvin eteen ja piti himmailla. En muistanut mitä kaikkea lumen alla oli ja Hemppa halusi vain paahtaa. Nyki ohjia kun hidastin mutta tuntui turvalliselta eikä meinannutkaan pukitella.
Pölähdettiin melko äkkiä lähelle radan ylitystä ja koska oltiin niin nurkilla niin kävin uteliaisuuttani kokeilemassa mitä Hemppa tuumaa mennä pitkästä aikaa yksin radan yli. Ei tuumannut mitään vaan käveli yli. U-käännös ja takaisin. Taisi olla enemmän äskeiset laukat mielessä kuin muu tuijottelu.
Takaisin Hemppa ehdotteli ravia omia aikojaan. Käännyttiin ensin risteyksestä oikeaan suuntaan. Siinä olisi halunnut laukata mutta pidin ravissa. Mäki ylös ja sitten maltillista laukkaa. Pehmeät kohdat hidastettiin reilusti. Jarrutusmatkat vähän venyivät mutta tuli käyntiinkin tarvittaessa. Sitten jatkettiin laukkaa kuusikujan läpi. Kuski väisteli oksia ja Hemppa juoksi innokkaana. Risteys taas käynnissä ja oikealle. Vielä laukkapätkä. Käännös taas ravissa (vai käynnissä) ja loikittiin minimaastikset. Ensimmäinen oikein hyvin, 2 seuraavaa vähän kaukaa mutta näppärästi. Pitäisi oikeasti opetella niiden välit.
Sitten otettiin taas ihan kunnon käyntipätkä, tiellä alamäelle asti. Enempää en olisi tarennut kun rupesi tulemaan viileä. Ravihölköttelyä sitten Hangaksentien risteykseen. Taaskaan ei kuski paljoa nähnyt kun lumi tuli silmiin. Hemppa halusi mennä lujaa, minä vähän himmailin ja taivuttelin. Selvästi lumisade vähän haittasi taipumistakin.
Vaikka otettiin tänään useampi pitkä käyntipätkä ja kierrettiin yläpolun kautta niin silti sain reissuun kulumaan vain tunteroisen. Eikä keli lopulta ollut kovin paha. Ihan mieluustihan tuon lenkin kävi. Kovasti lohdutti että uusin takki piti märkyyden ulkopuolella. Sormiakaan ei palellut välikausihanskoilla. Huippunopeus 32,8 km/h, keskinopeus 8,9 km/h, lähes 10 km.
Reissun jälkeen irrottelin tilsakumit pois. Ohje oli jättää kärkihokit kuitenkin paikalleen. Tämä oli onneksi ripeä toimenpide kun kesän olen harjoitellut hokkien kanssa.
Ongelmia:
jäi tuijottelemaan pellolle ja tärisi
yksi peruutusaskel
ravissa ja laukassa kuski ei nähnyt eteen
pitkään kävellessä meinasi tulla viileä
Parannusta:
oli valoisaa
ei kaahariautoja
ei säikkyjä eikä pukkeja
osuttiin hyvin minimaastiksille
ei tilsoja eikä liukastuksia
kuski pysyi kuivana
lauantai 2. marraskuuta 2019
torstai 31. lokakuuta 2019
Yhä kyttäilyä
Torstaille oli onneksi opettaja luvassa Assin kanssa. Hyvin epätyypillisesti Assi teki läjän ennen kuin ehdin selkään. Alkukäynneistä osa meni siis siivoiluun. Tänään ratsain alkukäynneissä väisteltiin sen verran muita että pitikin pysyä uran sisäpuolella. Sitten kun uralle piti lopulta mennä niin Assi ei taas halunnut.
Meidän hommamme alkoivat ravihölköttelyllä uraa pitkin ilman sen kummempia vaatimuksia kuin että eteen piti liikkua. Sai verkata halutessaan myös laukassa. Seuraava ohje oli suoristella kuskia pitämällä ohjia yhdessä kädessä. Tämä tapahtui sitten laukassa, vasemmassa kierroksessa. Oikea käteni roikkui vapaana. Oli hankala väistellä vastaantulijat uraa pitkin kun Assi valui jatkuvasti sisälle.
Alkutunti tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa uralla avoja ja keskilinjalta uralle väistöjä. Assi oli aivan täi tervassa ja tuijotteli taas omiaan. Ei ihan yhtä paha kuin eilen. Oikeaan kierrokseen tuli lopulta jopa ihan asiallisia pätkiä. Silti kuskilla kiristi hermo kun humma ei pysynyt uralla tai edes mennyt sinne eikä liikkunut kunnolla eteen. Vasen kierros oli pahempi.
Ennen laukkoja kerroin Assin eilisistä jännitysetäisyyksistä seiniin. En tiedä vaikuttiko se suunnitelmiin vai Assin aktiivinen kirjainten karttelu. Laukassa mentiin ympyrä päätyyn taivuttaen, kunnolla kaasutellen keskelle pitkää sivua ja keskiympyrä ronskisti taivuttaen. Tarvittaessa useampi. Sitten uraa toiseen päätyyn kaasu pohjassa ja päätyyn taas ympyrä taivuttaen. Ensin oikea kierros ja siinä pyörittiin tovi. Yhä vaan Assi tuijotteli kirjaimia. Oikeassa kierroksessa pahin oli F, vasemmassa M. Saman pitkän sivun kulmat kuitenkin.
Vasen laukka oli kuulemma kankean näköistä takaa. Yhä ratsun keskittyminen rakoili ja yritti kartella uraa. Samat ympyrät, kaasuttelut ja taivuttelut tähänkin suuntaan. Eikä tosiaan suvaittu omaehtoista oikomista vaan uralle oli mentävä. Raippa kaulalle/lavalle avuksi jos yritti kanttailla.
Väliin ja loppuun tehtiin kolmikaarisia. Vasemmat kaaret olivat aika kamalia. Jännittyi ja jäykistyi. Ei kuunnellut vasenta pohjetta.
Lopuksi heitettiin ohjat pois ja ravattiin rennosti uraa pitkin. Vähän yritti väistellä sisään mutta aika asiallisesti houkuttelemalla sai uralle. Lopetti hätkymisen. Open kommentti niistä oli että ei säikkynyt. Jokunen tuli tänäänkin.
En kävellyt loppukäyntejä ratsain vaan tulin alas selästä ja tutkittiin selkä satulan alta. Karvat olivat vähän pörrössä. Mahdollista että satula puristaa ja siksi ahdistaa liikkua. Talutin loppuun. Pihalla oli pari astetta plussalla ja sateetonta.
Ongelmia:
tänäänkin lähes kaikki oli sangen hankalaa
Parannusta:
tuli pari parempaa pätkää
välillä liikkui omalla imulla eteen
***
Meidän hommamme alkoivat ravihölköttelyllä uraa pitkin ilman sen kummempia vaatimuksia kuin että eteen piti liikkua. Sai verkata halutessaan myös laukassa. Seuraava ohje oli suoristella kuskia pitämällä ohjia yhdessä kädessä. Tämä tapahtui sitten laukassa, vasemmassa kierroksessa. Oikea käteni roikkui vapaana. Oli hankala väistellä vastaantulijat uraa pitkin kun Assi valui jatkuvasti sisälle.
Alkutunti tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa uralla avoja ja keskilinjalta uralle väistöjä. Assi oli aivan täi tervassa ja tuijotteli taas omiaan. Ei ihan yhtä paha kuin eilen. Oikeaan kierrokseen tuli lopulta jopa ihan asiallisia pätkiä. Silti kuskilla kiristi hermo kun humma ei pysynyt uralla tai edes mennyt sinne eikä liikkunut kunnolla eteen. Vasen kierros oli pahempi.
Ennen laukkoja kerroin Assin eilisistä jännitysetäisyyksistä seiniin. En tiedä vaikuttiko se suunnitelmiin vai Assin aktiivinen kirjainten karttelu. Laukassa mentiin ympyrä päätyyn taivuttaen, kunnolla kaasutellen keskelle pitkää sivua ja keskiympyrä ronskisti taivuttaen. Tarvittaessa useampi. Sitten uraa toiseen päätyyn kaasu pohjassa ja päätyyn taas ympyrä taivuttaen. Ensin oikea kierros ja siinä pyörittiin tovi. Yhä vaan Assi tuijotteli kirjaimia. Oikeassa kierroksessa pahin oli F, vasemmassa M. Saman pitkän sivun kulmat kuitenkin.
Vasen laukka oli kuulemma kankean näköistä takaa. Yhä ratsun keskittyminen rakoili ja yritti kartella uraa. Samat ympyrät, kaasuttelut ja taivuttelut tähänkin suuntaan. Eikä tosiaan suvaittu omaehtoista oikomista vaan uralle oli mentävä. Raippa kaulalle/lavalle avuksi jos yritti kanttailla.
Väliin ja loppuun tehtiin kolmikaarisia. Vasemmat kaaret olivat aika kamalia. Jännittyi ja jäykistyi. Ei kuunnellut vasenta pohjetta.
Lopuksi heitettiin ohjat pois ja ravattiin rennosti uraa pitkin. Vähän yritti väistellä sisään mutta aika asiallisesti houkuttelemalla sai uralle. Lopetti hätkymisen. Open kommentti niistä oli että ei säikkynyt. Jokunen tuli tänäänkin.
En kävellyt loppukäyntejä ratsain vaan tulin alas selästä ja tutkittiin selkä satulan alta. Karvat olivat vähän pörrössä. Mahdollista että satula puristaa ja siksi ahdistaa liikkua. Talutin loppuun. Pihalla oli pari astetta plussalla ja sateetonta.
Ongelmia:
tänäänkin lähes kaikki oli sangen hankalaa
Parannusta:
tuli pari parempaa pätkää
välillä liikkui omalla imulla eteen
***
Lokakuun hevosmenot:
| Assi | 200 e |
| Hemppa |
286 e
|
| Heponiitty |
114 e
|
| (kaikki) opet | 275 e |
| aluevalm. |
103 e
|
| kisat |
30 e
|
| trailerivuokrat | 40 e |
| huopa ym. |
47,51 e
|
| yht. |
1095,51 e
|
Lisäksi tallimatkoista ja kisa- ja valmennusreissuista tulee noin satasen bensakulut kuussa.
keskiviikko 30. lokakuuta 2019
Menninkäisiä kaikkialla
Keskiviikkona menin taas itsenäisesti Assilla. Töissä venähti ja olin tallilla vasta kahdeksan alla. Kahdeksaksi maneesiin ja jo alkukäyntiemme aikana jäätiin sinne keskenämme. Pihalla oli muutama aste pakkasta.
Hyvin pian huomasin että Assilla oli kovasti samantyylinen päivä kuin Sakulla eilen. Ei halunnut mennä kulmiin eikä uralle. Pohdin tietysti että miten tämä johtuu minusta. En kuitenkaan suvainnut urien karttelua, joten jo käynnissä lähdin sullomaan Assia volttaamalla lähemmäs seiniä. En tiedä oliko tämä todella huono idea, sillä uralta Assi sitten säpsyi pois. Pitkillä sivuilla Assi halusi pysyä 8 metriä uran sisäpuolella, päädyissä n. 15. Yritäpä siinä sitten tehdä jotain vaikka hallikin on asiallisen kokoinen.
Ravissa oli hitaahko, tuijotteli ja jännittyi. Laukassa sama juttu. Liirasi kauas kulmista ja metsän puolen uran keskikohdasta. Patistamalla hidasti ja jännittyi lisää. Välillä rentoutui muutamaksi askeleeksi ja sitten taas korvat hörössä ja kaula jäykkänä tuijotti jotakin. Yritin kaikkeni saada huomiota itseeni mutten onnistunut.
Suunnittelin tekeväni kaulan rentoutusharjoittelua taivuttelemalla puolelta toiselle. Keskellä maneesia onnistui hetkittäin. Mutta seuraavassa hetkessä Assi taas tuijotteli jotain. Yritin kovasti mutta pian rupesi turhauttamaan. Vaikka kuinka yritin peitellä tappiomielialaani ja taivutella rennosti niin ei siitä tullut mitään. Lopulta pohdin että vain laukkaisimme rentona keskiympyrällä. Onnistui noin 3 askelta kerrallaan kunnes Assi keskittyi menninkäisiin, nostelin sisäohjaa ja sain pariksi askeleeksi huomion itseeni kunnes taas tuijotti seuraavaan paikkaan ja liirasi kauemmas uralta.
Yritin spurtata laukassa eteen. Yksi pukkikin irtosi kun tarpeeksi komensin. Ei auttanut. Yritin raviympyrällä antaa paljon mietittävää, hidastaa, väistää ja pyytää eteen. Ei auttanut. Yritin elää käsien kanssa. Ei auttanut. Yritin antaa ohjalla vapautta. Ei auttanut. Assi rupesi kiihdyttelemään ravissa omiaan hetkittäin ja oli todella vaikeaa pitää tasaista tahtia. Ei kuunnellut pidätteitä eikä jalkoja.
Lopulta pyörittelin hetken voltteja keskellä hallia ravissa ja sitten luovutin. Harvoin on yhtä pahasti opea ikävä kuin tänään!
Loppukäynnit Assi pyöri lyhyesti ja poikkeuksellisen keskellä hallia. Humman motivaatio tuntui tänään olevan aika lähellä nollaa ja se tarttui kuskiinkin. Toivottavasti huomenna on parempi päivä opetuksessa!
Ongelmia:
Assi ei keskittynyt kuskiin
tuijotteli jatkuvasti jotain
kaatui vasenta pohjetta vasten
pikkusäpsyjä tuli poikkeuksellisen paljon, ehkä 8
yksi pukki
oli aika kamalaa
Parannusta:
ei ollut pelkkää tahmailua
rentoutui välillä parin askeleen ajaksi
oikea kierros oli ravissa parempi
Hyvin pian huomasin että Assilla oli kovasti samantyylinen päivä kuin Sakulla eilen. Ei halunnut mennä kulmiin eikä uralle. Pohdin tietysti että miten tämä johtuu minusta. En kuitenkaan suvainnut urien karttelua, joten jo käynnissä lähdin sullomaan Assia volttaamalla lähemmäs seiniä. En tiedä oliko tämä todella huono idea, sillä uralta Assi sitten säpsyi pois. Pitkillä sivuilla Assi halusi pysyä 8 metriä uran sisäpuolella, päädyissä n. 15. Yritäpä siinä sitten tehdä jotain vaikka hallikin on asiallisen kokoinen.
Ravissa oli hitaahko, tuijotteli ja jännittyi. Laukassa sama juttu. Liirasi kauas kulmista ja metsän puolen uran keskikohdasta. Patistamalla hidasti ja jännittyi lisää. Välillä rentoutui muutamaksi askeleeksi ja sitten taas korvat hörössä ja kaula jäykkänä tuijotti jotakin. Yritin kaikkeni saada huomiota itseeni mutten onnistunut.
Suunnittelin tekeväni kaulan rentoutusharjoittelua taivuttelemalla puolelta toiselle. Keskellä maneesia onnistui hetkittäin. Mutta seuraavassa hetkessä Assi taas tuijotteli jotain. Yritin kovasti mutta pian rupesi turhauttamaan. Vaikka kuinka yritin peitellä tappiomielialaani ja taivutella rennosti niin ei siitä tullut mitään. Lopulta pohdin että vain laukkaisimme rentona keskiympyrällä. Onnistui noin 3 askelta kerrallaan kunnes Assi keskittyi menninkäisiin, nostelin sisäohjaa ja sain pariksi askeleeksi huomion itseeni kunnes taas tuijotti seuraavaan paikkaan ja liirasi kauemmas uralta.
Yritin spurtata laukassa eteen. Yksi pukkikin irtosi kun tarpeeksi komensin. Ei auttanut. Yritin raviympyrällä antaa paljon mietittävää, hidastaa, väistää ja pyytää eteen. Ei auttanut. Yritin elää käsien kanssa. Ei auttanut. Yritin antaa ohjalla vapautta. Ei auttanut. Assi rupesi kiihdyttelemään ravissa omiaan hetkittäin ja oli todella vaikeaa pitää tasaista tahtia. Ei kuunnellut pidätteitä eikä jalkoja.
Lopulta pyörittelin hetken voltteja keskellä hallia ravissa ja sitten luovutin. Harvoin on yhtä pahasti opea ikävä kuin tänään!
Loppukäynnit Assi pyöri lyhyesti ja poikkeuksellisen keskellä hallia. Humman motivaatio tuntui tänään olevan aika lähellä nollaa ja se tarttui kuskiinkin. Toivottavasti huomenna on parempi päivä opetuksessa!
Ongelmia:
Assi ei keskittynyt kuskiin
tuijotteli jatkuvasti jotain
kaatui vasenta pohjetta vasten
pikkusäpsyjä tuli poikkeuksellisen paljon, ehkä 8
yksi pukki
oli aika kamalaa
Parannusta:
ei ollut pelkkää tahmailua
rentoutui välillä parin askeleen ajaksi
oikea kierros oli ravissa parempi
tiistai 29. lokakuuta 2019
Toimintaa häsellyksestä huolimatta
Tiistaina ope oli taas takaisin ja jatkettiin harjoituksia. Minulla tietysti Saku. Keli meni talviseksi ja mennessä tallilla oli viitisen astetta pakkasta. Vähän lunta nurmilla. Ymmärsin laittaa villasukat. Ratsukoita tunnille tuli 4.
Nyt matkassa oli myös paksumpi takki, jonka riisuin alkukäyntien aikana. Pitkähihainen ja fleece oli sopivasti vaatetta ratsastukseen. Välikausihanskojen kanssa sen sijaan meinasi välillä tulla näppivilu. Jo alkukäynneissä Saku pyöri lähinnä maneesin keskellä. Myöhemmin oli ongelmia päästä kulmiin ja katsomon edessä uralle.
Tehtävät aloitettiin aiemmalta kerralta tutulla taivuttelulla ohjan perässä. Suuntaan ja toiseen. Ulko-ohjasta piti myödätä riittävästi. Haettiin rentoa ja matalaa kaulaa. Se oli läpi tunnin ykkösvaatimuksena.
Seuraavaksi lisättiin taivuttava sisäpohje. Sitten pidäte ulkoa ja väistö sisäjalasta. Varsinkin vasemmassa kierroksessa Saku lähinnä kaatui sisään kun yritin taivuttaa. Kuunteli onneksi tarvittavat pidätteet eikä tänään juossut pahasti alta. Käynnin jälkeen kevyt ravi. Sitten ohje oli suurentaa kaaria ympyröiksi ja mennä myös suoraan. Yhä pitää kaula matalana.
Tämän jälkeen mukaan lisättiin itsenäiset laukannostot. Jo ravissa oli ongelmia päästä sekä kaikkiin kulmiin että katsomon edessä uralle. Peilipääty oli pahempi. Yritin siis käydä tekemässä laukat turvallisesti hevosten ovipäädyssä. 3 muuta ratsukkoa olivat siellä laukkomassa ja tulin niin epämääräisellä tiellä käynnissä etten mahtunut joukkoon. Pitää kuulemma suunnitella tekemisensä huolellisesti eikä unohtua odottelemaan. Vähän harmitti että hetkellisestä herpaannuksesta tuli heti kommenttia. Piti sitten vastata että toissapäivänä sain verkassa kehuja.
Laukat Saku nosti näppärästi mutta taisi vähän pudotella pois. Tasapaino katosi ja rentous myös. Ei kuitenkaan kiihdytty holtittomasti.
Seuraava homma oli mennä uralla ravia, nostaa laukka ja tehdä n. 12 metrin voltti. Taas totesin etten tahdo surman suuhun ja tein tehtävää vain turvallisella pitkällä sivulla. Muualla yritin vähän parantaa kulmiin pääsemistä tilan mukaan volteilla tai käynnillä. Laukkavolteillakin piti taivuttaa ja hakea rentoa kaulaa. Kun ope tästä sanoi niin osasin toimia. Muuten rentous taisi unohtua kaiken suorittamisen ja suunnittelemisen jalkoihin.
Loppuun vielä kevennettiin ravissa. Oikea kierros oli hyvä, vasen kiireisempi ja jännittyneempi.
Tänään piti hyvän asian lisäksi sanoa myös joku huono. Vastasin että siihen nähden että Saku tuijotteli lähes kaikkea niin suoritimme aika asiallisesti. Huonoksi ehdotin vasemman kierroksen liikaa vauhtia. Ei kelvannut. Open mielestä jään liikaa suuhun kiinni kun vauhti kiihtyy. En minä vauhtia pelkää mutta vähän ahdistaa kun ohjaus menee rikki. Sitä varmaan yritän korjata hidastamalla ja vetämällä. Ehdotin että minulle pitää kouluttaa joku merkkisana, "abs".
Ehdotin että tehtäisiin lopuksi kuperkeikan esiaste. Siedätettiin vasemman jalan kaulan yli viemistä. Saku ei saanut hepuleita mutta minä meinasin saada suonenvedon. Sitten tavalliseen tapaan alas selästä.
Ongelmia:
ei päästy kulmiin eikä katsomon edessä kunnolla uralle
vasen kierros oli yhä kiireisempi ja tasapainottomampi
sormia paleli välillä
jäin kuulemma välillä liikaa ohjaan kiinni
Parannusta:
kulki suht tasaisesti koko tunnin
osasin muuttaa muotoa käskystä
Nyt matkassa oli myös paksumpi takki, jonka riisuin alkukäyntien aikana. Pitkähihainen ja fleece oli sopivasti vaatetta ratsastukseen. Välikausihanskojen kanssa sen sijaan meinasi välillä tulla näppivilu. Jo alkukäynneissä Saku pyöri lähinnä maneesin keskellä. Myöhemmin oli ongelmia päästä kulmiin ja katsomon edessä uralle.
Tehtävät aloitettiin aiemmalta kerralta tutulla taivuttelulla ohjan perässä. Suuntaan ja toiseen. Ulko-ohjasta piti myödätä riittävästi. Haettiin rentoa ja matalaa kaulaa. Se oli läpi tunnin ykkösvaatimuksena.
Seuraavaksi lisättiin taivuttava sisäpohje. Sitten pidäte ulkoa ja väistö sisäjalasta. Varsinkin vasemmassa kierroksessa Saku lähinnä kaatui sisään kun yritin taivuttaa. Kuunteli onneksi tarvittavat pidätteet eikä tänään juossut pahasti alta. Käynnin jälkeen kevyt ravi. Sitten ohje oli suurentaa kaaria ympyröiksi ja mennä myös suoraan. Yhä pitää kaula matalana.
Tämän jälkeen mukaan lisättiin itsenäiset laukannostot. Jo ravissa oli ongelmia päästä sekä kaikkiin kulmiin että katsomon edessä uralle. Peilipääty oli pahempi. Yritin siis käydä tekemässä laukat turvallisesti hevosten ovipäädyssä. 3 muuta ratsukkoa olivat siellä laukkomassa ja tulin niin epämääräisellä tiellä käynnissä etten mahtunut joukkoon. Pitää kuulemma suunnitella tekemisensä huolellisesti eikä unohtua odottelemaan. Vähän harmitti että hetkellisestä herpaannuksesta tuli heti kommenttia. Piti sitten vastata että toissapäivänä sain verkassa kehuja.
Laukat Saku nosti näppärästi mutta taisi vähän pudotella pois. Tasapaino katosi ja rentous myös. Ei kuitenkaan kiihdytty holtittomasti.
Seuraava homma oli mennä uralla ravia, nostaa laukka ja tehdä n. 12 metrin voltti. Taas totesin etten tahdo surman suuhun ja tein tehtävää vain turvallisella pitkällä sivulla. Muualla yritin vähän parantaa kulmiin pääsemistä tilan mukaan volteilla tai käynnillä. Laukkavolteillakin piti taivuttaa ja hakea rentoa kaulaa. Kun ope tästä sanoi niin osasin toimia. Muuten rentous taisi unohtua kaiken suorittamisen ja suunnittelemisen jalkoihin.
Loppuun vielä kevennettiin ravissa. Oikea kierros oli hyvä, vasen kiireisempi ja jännittyneempi.
Tänään piti hyvän asian lisäksi sanoa myös joku huono. Vastasin että siihen nähden että Saku tuijotteli lähes kaikkea niin suoritimme aika asiallisesti. Huonoksi ehdotin vasemman kierroksen liikaa vauhtia. Ei kelvannut. Open mielestä jään liikaa suuhun kiinni kun vauhti kiihtyy. En minä vauhtia pelkää mutta vähän ahdistaa kun ohjaus menee rikki. Sitä varmaan yritän korjata hidastamalla ja vetämällä. Ehdotin että minulle pitää kouluttaa joku merkkisana, "abs".
Ehdotin että tehtäisiin lopuksi kuperkeikan esiaste. Siedätettiin vasemman jalan kaulan yli viemistä. Saku ei saanut hepuleita mutta minä meinasin saada suonenvedon. Sitten tavalliseen tapaan alas selästä.
Ongelmia:
ei päästy kulmiin eikä katsomon edessä kunnolla uralle
vasen kierros oli yhä kiireisempi ja tasapainottomampi
sormia paleli välillä
jäin kuulemma välillä liikaa ohjaan kiinni
Parannusta:
kulki suht tasaisesti koko tunnin
osasin muuttaa muotoa käskystä
sunnuntai 27. lokakuuta 2019
Jänis ja porkkana
Kun en viikonloppuna mahtunut Ratsukankaan maastoestekurssille (ensisijaisesti omille vakiasiakkaille) niin lähdettiin sitten Hempan kanssa sunnuntaina Äimiskälle 1-tason koulukisoihin. Kisoihin sai naamioitua ja lähes koko lauantai menikin asusteiden parissa. Ompeluhommissa meni yömyöhään. Siinä vaiheessa lohdutti vähäsen kellojen siirto. Herätys oli kuitenkin jo 5.50 (silti tuli kiire). Toinen lohduttava asia talviajassa oli että kotoa lähtiessä oli jo valoisaa. Siihen ne hyvät puolet loppuivatkin ja mieluusti olisin kääntänyt viisareita toiseen suuntaan.
Tallillakin meni aikaa, sillä tänään Hemppa olisi nauttinut mieluummin ulkoilusta aurikoisessa pikkupakkasessa kavereiden kanssa. Lähti mokoma karkuun kun olin laittamassa riimua. Onneksi antoi lopulta kiinni.
Kärry oli edellisreissulla tyhjennetty typötyhjäksi eli uudet kuivikkeetkin piti laittaa. Tämän olisi voinut tajuta jo eilen.
Hemppa sai syödä samalla kun letitin. Olipa hankalaa. Tein pätkät ranskalaisia, 6 yhteensä. Letit myös häntään ja otsatukkaan. Hännästä roiskahti kakkalientä silmääni ja pelkäsin silmätulehdusta (ei onneksi tullut mitään).
Kisapaikalla oltiin lopulta noin tunti ennen starttia. Vielä maksuhommat ja loput naamioitumiset. Tänään kisaamassa olivat siis porkkana ja pupu. Puolisen tuntia ennen starttia oltiin verkassa vaikka piti olla paljon aikaisemmin. Apukädet olisivat nopeuttaneet kovasti mutta oltiin keskenämme liikkeellä.
Sen verran tuli vilu että aloitin verkan takki päällä ja rukkaset kädessä. Vähän yllätti kun lähinnä posottelin reipasta ravia ympäriinsä ja peilistä huomasin että Hemppa kulki ihan itsestään pää luotiviivalla.
Kunhan lämpenin niin vaihdoin hanskat kevyempiin ja lopulta otin takinkin pois. En tehnyt mitään kovin ihmeellisiä kuvioita. Taivuttelin ympyröitä ja vahdin että Hemppa menee jalasta eteen ja tulee pidätteistä takaisin. Kuulutukset toimivat todella hyvin ja pysyin hyvin kartalla koska oma vuoro rupesi lähestymään. Sitä ennen Hemppa heräsi sen verran että alkuun kankeassa oikeassakin laukassa sai jo vähän asetettua. Ravit kevensin lähes loppuun asti.
Itse rata (EB Special) meni ihan asiallisesti. Ehdin matkan varrella miettiä jopa omaa asentoani ja käsieni paikkaa. Muistin radan ja oli mukavaa. Ei rikkeitä eikä vikurointeja. Apulaisia ei ollut, joten videotodisteita ei näistä kisoista tainnut tulla.
Kun tuloksemme tuli niin mentiin luokassa toisiksi. Suoritusvuorossa oltiin toiseksi viimeisiä eli tämä tarkoitti varmaa ruusuketta. Hemppa sen sijaan ehti pitkillä ohjilla jo ravistella pupukorvat irti. Yritti myöhemmin uudestaankin mutta sain estettyä. Lopulta tulin sen verran alas ratsailta että asensin korvat takaisin. Aiemmin takaisin puettu takki piti toki riisua palkintojenjakoon.
Palkintojenjaon kulun osasin jo ennakoida. Hemppa oli tönötysosuuden nätisti. Ennen kunniakierroksen laukkapätkää sain laukan päälle ennen kekkuloita. Tuntui kunniakierroksella vähän pommilta muttei tehnyt mitään ylimääräistä.
Ihana oli saada henkilökunnalta palautetta että toimin hienosti verkassa. Katse ei ollut hevosen niskassa ja suunnittelin selvästi mitä tein ja minne menin. Vaikkei tänään ollutkaan ihan paras päiväni ja varsinkin jälkimmäisessä verkassa piti lopulta vähän väistellä puolin ja toisin.
Käveltiin hetki sisällä ja sitten totesin että parempi mennä pois muiden verkkaajien jaloista. Hemppa ei yllättäen ollut yhtään hikinen. Vetäisin taas takin päälle ja mentiin kävelemään kentälle. Oli sileä mutta koppura. Ei tehnyt mieli mennä käyntiä lujempaa mutta toisaalta oltiin huilimassa. Pidin vähän tuntumaa pitkällä ohjalla ja Hemppa käveli oikein tasaisesti ja tahdikkaasti. Tehtiin ohimennen muutamat pysähdykset ja peruutukset. Mentiin takaisin halliin kun luokka (helppo B:0) alkoi ja rupesi tulemaan vilu. Oma lähtövuoroni oli tässä seitsemäntenä.
Hetki vielä maneesissakin käveltiin, kunnes piti ravata itseni lämpimäksi. Hemppa oli ruvennut liirailemaan vasenta pohjetta vasten eikä aina meinannut kääntyä. Tuomaritornin alle oikein imi oikeassa kierroksessa.
Nyt verkassa lisäsin ohjelmaan voltteja, peruutuksia, lävistäjiä keskiravissa ja -laukassa sekä lisää siirtymiä. Peruutukset paranivat yllättävän hyviksi. Kunhan maltoin seistä ja pyytää ensin sen aikaa että humma laski päänsä luotilinjalle. Voltit oikeaan kierrokseen olivat kankeita. Herkästi lähti liirailemaan. Laukassa voltit olivat nahkeahkoja. Laukkalävistäjiä oli hankala tehdä kun oli ahdasta. Keskiravissa Hemppa veti itsensä pitkäksi ja ravissa oli kamala istua. Vasta juuri ennen omaa vuoroamme nämä paranivat taas siedettäviksi. Pieni keventäminen välissä auttoi.
Jälkimmäisellä kerralla kun päästiin aitoihin niin en enää mennyt tuomarin ohi käynnissä vaan nyt treenattiin ohjelman mukaiset voltit ravissa ja laukassa. Ehkä olisi pitänyt kevennellä ravissa vielä reippaammin eteen, sillä radalla Hemppa nyt vähän jämähti pohkeen taakse. Itse korjasin yliyrittämisellä.
Suoritettiin taas vaaditut asiat vaadituissa pisteissä. Laukat olivat vähän hitaahkoja ja peruutus vyörähti ensimmäiset askeleet taakse ja sitten hidastui. Alassiirtymät tulivat kättä vasten ja Hemppa nosti päätään. Ei yhtään niin tasaista kuin olisin halunnut. Olisin antanut tuosta itse n. 59 %. Olin tietysti hyvin mielissäni kun saatiin päälle 62 %. Sijoituksiin asti ei ylletty, joten hyppäsin ratsailta, loimitin ratsun ja mentiin kentälle kävelemään. Vähän yllätti ettei Hemppa ollut vieläkään yhtään hikinen. Paperit luvattiin vasta luokan jälkeen, joten odoteltiin 3 viimeistä ratsukkoa. Lopulta myös yksi lisää sekä palkintojenjako, ennen kun sain kuvaajan houkuteltua hakemaan paperimme yläkerrasta.
Seiskojen runsaus ilahdutti. Kaikki tervehdyksiin tulot seiskoja. Ekan paperin huonoin numero oli kutonen (4 kpl, molemmat laukannostot sekä molempien laukkojen jälkeiset ravit). Seiskoja oli 7 kpl.
"Hevonen liikkui mukavan energisesti, muoto pitkähkö / matala mutta tasainen." 65,952 % siis EB:stä.
Jälkimmäisessä paperissa huonoimmat numerot olivat kaksi viispuolosta. Oikea keskilaukka sekä peruutus. Seiskoja oli 4 kpl. Tervehdysten lisäksi lävistäjän 3 askeleen käyntisiirtymä sekä keskikäynti.
"Tasainen tahti, hieman lisää työntöä takaa / ajatusta ylämäkeen kaipaisin. Pitkähkö muoto." Tästä 62,600 % ja tuloksissa oltiin yllättäen jaettuna nelosena ensimmäisinä viivan alla kun kolmonen sai 62,800 % eli puoli pistettä meitä enemmän. Aika huikeaa! Jatkamme treenejä ja tähtäämme viivan paremmalle puolelle seuraavissa kisoissa.
Iltapäivällä tuli talvi ja tallilla rupesi satamaan lunta.
Päivän positiiviset:
ei tullut kylmä (-1°C)
ei ollut liukasta
Hemppa lastautui hienosti molemmissa päissä (yksin)
verkan alussa Hemppa kulki itsestään luotilinjalla
saatiin ekasta radasta rusetti
Hemppa ei poukkoillut kunniakierroksella eikä muutenkaan
jälkimmäisellä radalla ei jääty kauas palkintosijoista
saatiin todella paljon kivaa palautetta naamiaisvarusteistamme
pukeutumisesta sai porkkanaa ja Suffelia palkinnoksi (x2)
saatiin kivaa palautetta verkastammekin
Hemppa ei säikkynyt mitään (ravureitakin vain tuijotti)
oli kivaa!
Tallillakin meni aikaa, sillä tänään Hemppa olisi nauttinut mieluummin ulkoilusta aurikoisessa pikkupakkasessa kavereiden kanssa. Lähti mokoma karkuun kun olin laittamassa riimua. Onneksi antoi lopulta kiinni.
Kärry oli edellisreissulla tyhjennetty typötyhjäksi eli uudet kuivikkeetkin piti laittaa. Tämän olisi voinut tajuta jo eilen.
Hemppa sai syödä samalla kun letitin. Olipa hankalaa. Tein pätkät ranskalaisia, 6 yhteensä. Letit myös häntään ja otsatukkaan. Hännästä roiskahti kakkalientä silmääni ja pelkäsin silmätulehdusta (ei onneksi tullut mitään).
 |
| ©Siiri Salmi |
Kisapaikalla oltiin lopulta noin tunti ennen starttia. Vielä maksuhommat ja loput naamioitumiset. Tänään kisaamassa olivat siis porkkana ja pupu. Puolisen tuntia ennen starttia oltiin verkassa vaikka piti olla paljon aikaisemmin. Apukädet olisivat nopeuttaneet kovasti mutta oltiin keskenämme liikkeellä.
Sen verran tuli vilu että aloitin verkan takki päällä ja rukkaset kädessä. Vähän yllätti kun lähinnä posottelin reipasta ravia ympäriinsä ja peilistä huomasin että Hemppa kulki ihan itsestään pää luotiviivalla.
 |
| ©Siiri Salmi |
Kunhan lämpenin niin vaihdoin hanskat kevyempiin ja lopulta otin takinkin pois. En tehnyt mitään kovin ihmeellisiä kuvioita. Taivuttelin ympyröitä ja vahdin että Hemppa menee jalasta eteen ja tulee pidätteistä takaisin. Kuulutukset toimivat todella hyvin ja pysyin hyvin kartalla koska oma vuoro rupesi lähestymään. Sitä ennen Hemppa heräsi sen verran että alkuun kankeassa oikeassakin laukassa sai jo vähän asetettua. Ravit kevensin lähes loppuun asti.
Itse rata (EB Special) meni ihan asiallisesti. Ehdin matkan varrella miettiä jopa omaa asentoani ja käsieni paikkaa. Muistin radan ja oli mukavaa. Ei rikkeitä eikä vikurointeja. Apulaisia ei ollut, joten videotodisteita ei näistä kisoista tainnut tulla.
 |
| ©Siiri Salmi |
Kun tuloksemme tuli niin mentiin luokassa toisiksi. Suoritusvuorossa oltiin toiseksi viimeisiä eli tämä tarkoitti varmaa ruusuketta. Hemppa sen sijaan ehti pitkillä ohjilla jo ravistella pupukorvat irti. Yritti myöhemmin uudestaankin mutta sain estettyä. Lopulta tulin sen verran alas ratsailta että asensin korvat takaisin. Aiemmin takaisin puettu takki piti toki riisua palkintojenjakoon.
Palkintojenjaon kulun osasin jo ennakoida. Hemppa oli tönötysosuuden nätisti. Ennen kunniakierroksen laukkapätkää sain laukan päälle ennen kekkuloita. Tuntui kunniakierroksella vähän pommilta muttei tehnyt mitään ylimääräistä.
 |
| ©Siiri Salmi |
Ihana oli saada henkilökunnalta palautetta että toimin hienosti verkassa. Katse ei ollut hevosen niskassa ja suunnittelin selvästi mitä tein ja minne menin. Vaikkei tänään ollutkaan ihan paras päiväni ja varsinkin jälkimmäisessä verkassa piti lopulta vähän väistellä puolin ja toisin.
Käveltiin hetki sisällä ja sitten totesin että parempi mennä pois muiden verkkaajien jaloista. Hemppa ei yllättäen ollut yhtään hikinen. Vetäisin taas takin päälle ja mentiin kävelemään kentälle. Oli sileä mutta koppura. Ei tehnyt mieli mennä käyntiä lujempaa mutta toisaalta oltiin huilimassa. Pidin vähän tuntumaa pitkällä ohjalla ja Hemppa käveli oikein tasaisesti ja tahdikkaasti. Tehtiin ohimennen muutamat pysähdykset ja peruutukset. Mentiin takaisin halliin kun luokka (helppo B:0) alkoi ja rupesi tulemaan vilu. Oma lähtövuoroni oli tässä seitsemäntenä.
 |
| ©Siiri Salmi |
Hetki vielä maneesissakin käveltiin, kunnes piti ravata itseni lämpimäksi. Hemppa oli ruvennut liirailemaan vasenta pohjetta vasten eikä aina meinannut kääntyä. Tuomaritornin alle oikein imi oikeassa kierroksessa.
 |
| ©Siiri Salmi |
Nyt verkassa lisäsin ohjelmaan voltteja, peruutuksia, lävistäjiä keskiravissa ja -laukassa sekä lisää siirtymiä. Peruutukset paranivat yllättävän hyviksi. Kunhan maltoin seistä ja pyytää ensin sen aikaa että humma laski päänsä luotilinjalle. Voltit oikeaan kierrokseen olivat kankeita. Herkästi lähti liirailemaan. Laukassa voltit olivat nahkeahkoja. Laukkalävistäjiä oli hankala tehdä kun oli ahdasta. Keskiravissa Hemppa veti itsensä pitkäksi ja ravissa oli kamala istua. Vasta juuri ennen omaa vuoroamme nämä paranivat taas siedettäviksi. Pieni keventäminen välissä auttoi.
 |
| ©Siiri Salmi |
Jälkimmäisellä kerralla kun päästiin aitoihin niin en enää mennyt tuomarin ohi käynnissä vaan nyt treenattiin ohjelman mukaiset voltit ravissa ja laukassa. Ehkä olisi pitänyt kevennellä ravissa vielä reippaammin eteen, sillä radalla Hemppa nyt vähän jämähti pohkeen taakse. Itse korjasin yliyrittämisellä.
 |
| ©Siiri Salmi |
Suoritettiin taas vaaditut asiat vaadituissa pisteissä. Laukat olivat vähän hitaahkoja ja peruutus vyörähti ensimmäiset askeleet taakse ja sitten hidastui. Alassiirtymät tulivat kättä vasten ja Hemppa nosti päätään. Ei yhtään niin tasaista kuin olisin halunnut. Olisin antanut tuosta itse n. 59 %. Olin tietysti hyvin mielissäni kun saatiin päälle 62 %. Sijoituksiin asti ei ylletty, joten hyppäsin ratsailta, loimitin ratsun ja mentiin kentälle kävelemään. Vähän yllätti ettei Hemppa ollut vieläkään yhtään hikinen. Paperit luvattiin vasta luokan jälkeen, joten odoteltiin 3 viimeistä ratsukkoa. Lopulta myös yksi lisää sekä palkintojenjako, ennen kun sain kuvaajan houkuteltua hakemaan paperimme yläkerrasta.
 |
| ©Siiri Salmi |
Seiskojen runsaus ilahdutti. Kaikki tervehdyksiin tulot seiskoja. Ekan paperin huonoin numero oli kutonen (4 kpl, molemmat laukannostot sekä molempien laukkojen jälkeiset ravit). Seiskoja oli 7 kpl.
"Hevonen liikkui mukavan energisesti, muoto pitkähkö / matala mutta tasainen." 65,952 % siis EB:stä.
Jälkimmäisessä paperissa huonoimmat numerot olivat kaksi viispuolosta. Oikea keskilaukka sekä peruutus. Seiskoja oli 4 kpl. Tervehdysten lisäksi lävistäjän 3 askeleen käyntisiirtymä sekä keskikäynti.
"Tasainen tahti, hieman lisää työntöä takaa / ajatusta ylämäkeen kaipaisin. Pitkähkö muoto." Tästä 62,600 % ja tuloksissa oltiin yllättäen jaettuna nelosena ensimmäisinä viivan alla kun kolmonen sai 62,800 % eli puoli pistettä meitä enemmän. Aika huikeaa! Jatkamme treenejä ja tähtäämme viivan paremmalle puolelle seuraavissa kisoissa.
Iltapäivällä tuli talvi ja tallilla rupesi satamaan lunta.
Päivän positiiviset:
ei tullut kylmä (-1°C)
ei ollut liukasta
Hemppa lastautui hienosti molemmissa päissä (yksin)
verkan alussa Hemppa kulki itsestään luotilinjalla
saatiin ekasta radasta rusetti
Hemppa ei poukkoillut kunniakierroksella eikä muutenkaan
jälkimmäisellä radalla ei jääty kauas palkintosijoista
saatiin todella paljon kivaa palautetta naamiaisvarusteistamme
pukeutumisesta sai porkkanaa ja Suffelia palkinnoksi (x2)
saatiin kivaa palautetta verkastammekin
Hemppa ei säikkynyt mitään (ravureitakin vain tuijotti)
oli kivaa!
lauantai 26. lokakuuta 2019
Paremmin etenevää
Lauantaina saatiin the ope toista kertaa paikalle. Kentällä oli päivällä tunnit, joten pidettiin treeni jo kympiltä ennen tunteja. Kelin kannalta hyvä aika, sillä ei pahemmin satanut. Välillä tihutti. Kenttä sen sijaan oli aika pahasti märkä. Keli pari astetta plussalla.
Hepat olivat pihaton kauimmaisessa reunassa. Kumisaappaat olivat ihan ehdoton jalkinevalinta. Hemppa huomasi kun tulin huhuilemaan. Tuli vähän lähemmäs mutta aika lähelle piti mennä ennen kuin viimeiset parikymmentä metriä loikki ojan yli luokseni. Laukalla oikein ojasta yli.
Yritin olla hyvissä ajoin ja lopulta olin muutamaa minuuttia vaille tasan kävelemässä. Ei haitannut yhtään että ope oli hieman myöhässä. Ehdin vähän ravatakin (kun open auto näkyi jo). Hempalla oli hyvin vauhtia.
Opetus alkoi sillä että otettiin vielä verkkalaukatkin molempiin suuntiin. Hemppa imi hyvin eteen. Vähän oikoi päädyissä. Ope ehdotti että kokeillaan vaihtoja. Hyvin suureksi yllätyksekseni Hemppa sitten vaihtoikin lävistäjällä vasemmasta oikeaan pienellä pukilla höystettynä. Toiseen suuntaan ei vaihtanut. Saatiin väliohjeistus miten reitti kannattaa mennä pikemminkin radan poikki ja sitten heilauttaa uuteen suuntaan. Tämä auttoi ja uusintakokeilulla vaihtui myös oikeasta vasempaan. Vaikka laukka meinasikin hidastua kohti aitaa. Vautsi! Ohje oli että jatkossa verkatessa kannattaisi tehdä vaihtoja enemmänkin.
Hommia tehtiin tänään väistöinä ympyrällä. Ensin ns. ympyrän keskelle pikkuvoltti. Suora hevonen, asetus sisään. Siitä pidäte ja hidastus, sitten väistö kohti isompaa ympyrää. Pari askelta, uusi pidäte ja uusi väistö. Kunnes päästiin isolle ympyrälle. Sitten takaisin keskelle ja uudestaan. Pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa.
Ongelmamme olivat aika perinteisiä. Oikeaan oli hankala saada asetusta kun yritti kääntää koko kaulaa. Lavat karkasivat herkästi. Mutta Hemppa ajatteli yhä itse paremmin eteen. Yksi sivupotku-pukki tuli, josta potkaisin laukalle. Pelkkä laukka ei riitä vaan kunnolla eteen. Seuraavista pikkujumeista pamautin myös eteen mutta nyt vähempikin vältti.
Tasapaino ja tasaisuus paranivat pikkuhiljaa. Satula kuulemma kallisteli vasemmalle. Piti pitää lantiota myös oikealla mutta samalla painoa myös vasemmalla. Ja lavat hallussa. Kun muistin keskittyä kaikkiin asioihin kerralla niin Hemppa rentoutui. Sama molempiin suuntiin.
Välipätkän jälkeen vaihdettiin ympyrän paikka keskemmälle kenttää. Esteitä oli vähän haitolla niin tässä oli väljempää. Kovasti samantyylistä väistätystä pienemmästä isompaan. Isommalla ympyrällä ensin keventäen eteen. Alkuun kuskilla siinä vaiheessa kädet päästivät liikaa ohjasta. Pikkuympyrällä sai mennä ihan hitaasti ja vaikka ensin Hemppa näennäisesti kulki niska mutkalla niin oli hankala istua ravissa alas. Pidätteiden aikana reidet puristuvat lähemmäs hevosta. Ope tuntui olevan huolissaan ettei Hemppa roiku oikeassa ohjassa. Tuntui hassulta kun yleensä oikea on tyhjä. Samoin ympyrällä mentiin toiseen suuntaan sulkuajatuksella ja perä sai olla oikealla.
Tasaiset pätkät lisääntyivät ja Hemppa rupesi ravaamaan paremmin. Kyydissä istuminen helpottui vaikka liikettä oli enemmän. Päästiin hienosäätövaiheeseen. Olikohan oikea kierros tässäkin epätasaisempi, en muista enää varmaksi. Tuli kuitenkin kivan ryhdikkääksi. Jos lähti kiirehtimään niin puolipidäte. Väistöä saattoi käyttää apuna vaikkei sen kummemmin väistänytkään.
Se riitti tänään. Ope oli mielissään miten ollaan parannettu edelliskerrasta.
Kävelin hetken ja sitten keventelin vielä pois. Ihan samaa ravin tasaisuutta en saanut pidettyä loppuraveissa. Mutta pakko oli miettiä että oikeasti osaan tämän homman itsekin ilman open kädestä pitelyä.
Ongelmia:
märkä kenttä ja halju keli
yksi pukkijumi ja pari pienempää
Parannusta:
liikkui paljon paremmin itse eteen
molemmat laukat vaihtuivat!
ravissa tuli parempaan tasapainoon
Hepat olivat pihaton kauimmaisessa reunassa. Kumisaappaat olivat ihan ehdoton jalkinevalinta. Hemppa huomasi kun tulin huhuilemaan. Tuli vähän lähemmäs mutta aika lähelle piti mennä ennen kuin viimeiset parikymmentä metriä loikki ojan yli luokseni. Laukalla oikein ojasta yli.
Yritin olla hyvissä ajoin ja lopulta olin muutamaa minuuttia vaille tasan kävelemässä. Ei haitannut yhtään että ope oli hieman myöhässä. Ehdin vähän ravatakin (kun open auto näkyi jo). Hempalla oli hyvin vauhtia.
Opetus alkoi sillä että otettiin vielä verkkalaukatkin molempiin suuntiin. Hemppa imi hyvin eteen. Vähän oikoi päädyissä. Ope ehdotti että kokeillaan vaihtoja. Hyvin suureksi yllätyksekseni Hemppa sitten vaihtoikin lävistäjällä vasemmasta oikeaan pienellä pukilla höystettynä. Toiseen suuntaan ei vaihtanut. Saatiin väliohjeistus miten reitti kannattaa mennä pikemminkin radan poikki ja sitten heilauttaa uuteen suuntaan. Tämä auttoi ja uusintakokeilulla vaihtui myös oikeasta vasempaan. Vaikka laukka meinasikin hidastua kohti aitaa. Vautsi! Ohje oli että jatkossa verkatessa kannattaisi tehdä vaihtoja enemmänkin.
Hommia tehtiin tänään väistöinä ympyrällä. Ensin ns. ympyrän keskelle pikkuvoltti. Suora hevonen, asetus sisään. Siitä pidäte ja hidastus, sitten väistö kohti isompaa ympyrää. Pari askelta, uusi pidäte ja uusi väistö. Kunnes päästiin isolle ympyrälle. Sitten takaisin keskelle ja uudestaan. Pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa.
Ongelmamme olivat aika perinteisiä. Oikeaan oli hankala saada asetusta kun yritti kääntää koko kaulaa. Lavat karkasivat herkästi. Mutta Hemppa ajatteli yhä itse paremmin eteen. Yksi sivupotku-pukki tuli, josta potkaisin laukalle. Pelkkä laukka ei riitä vaan kunnolla eteen. Seuraavista pikkujumeista pamautin myös eteen mutta nyt vähempikin vältti.
Tasapaino ja tasaisuus paranivat pikkuhiljaa. Satula kuulemma kallisteli vasemmalle. Piti pitää lantiota myös oikealla mutta samalla painoa myös vasemmalla. Ja lavat hallussa. Kun muistin keskittyä kaikkiin asioihin kerralla niin Hemppa rentoutui. Sama molempiin suuntiin.
Välipätkän jälkeen vaihdettiin ympyrän paikka keskemmälle kenttää. Esteitä oli vähän haitolla niin tässä oli väljempää. Kovasti samantyylistä väistätystä pienemmästä isompaan. Isommalla ympyrällä ensin keventäen eteen. Alkuun kuskilla siinä vaiheessa kädet päästivät liikaa ohjasta. Pikkuympyrällä sai mennä ihan hitaasti ja vaikka ensin Hemppa näennäisesti kulki niska mutkalla niin oli hankala istua ravissa alas. Pidätteiden aikana reidet puristuvat lähemmäs hevosta. Ope tuntui olevan huolissaan ettei Hemppa roiku oikeassa ohjassa. Tuntui hassulta kun yleensä oikea on tyhjä. Samoin ympyrällä mentiin toiseen suuntaan sulkuajatuksella ja perä sai olla oikealla.
Tasaiset pätkät lisääntyivät ja Hemppa rupesi ravaamaan paremmin. Kyydissä istuminen helpottui vaikka liikettä oli enemmän. Päästiin hienosäätövaiheeseen. Olikohan oikea kierros tässäkin epätasaisempi, en muista enää varmaksi. Tuli kuitenkin kivan ryhdikkääksi. Jos lähti kiirehtimään niin puolipidäte. Väistöä saattoi käyttää apuna vaikkei sen kummemmin väistänytkään.
Se riitti tänään. Ope oli mielissään miten ollaan parannettu edelliskerrasta.
Kävelin hetken ja sitten keventelin vielä pois. Ihan samaa ravin tasaisuutta en saanut pidettyä loppuraveissa. Mutta pakko oli miettiä että oikeasti osaan tämän homman itsekin ilman open kädestä pitelyä.
Ongelmia:
märkä kenttä ja halju keli
yksi pukkijumi ja pari pienempää
Parannusta:
liikkui paljon paremmin itse eteen
molemmat laukat vaihtuivat!
ravissa tuli parempaan tasapainoon
perjantai 25. lokakuuta 2019
Viimeinen hämärämaasto
Perjantaina tajusin lähteä töiden jälkeen iltapäivällä vähän ripeämmin tallille. Silti olin vasta puoli viiden jälkeen paikalla. Keli oli tihkuinen mutta lämmintä oli +10°C.
Lopulta lähdimme maastoon 10 minuuttia ennen auringonlaskua. Samat suunnitelmat kuin viimeksi. Risteyksestä raville ja nyt vähän hoputtelin jos jäi kovin hidastelemaan. Autoja tuli jonkin verran vastaan, eli käyntipätkiä meille. Ennen laukkapätkiä Hemppa halusi mutkien kohdalla käyntiin. Mentiin sitten hetki käynnissä eikä Hempalla näyttänyt olevan kiire.
Otettiin kuitenkin laukatkin. Ensin vasen, sitten vaihdoin ravin kautta oikeaan. Nyt pysyttiin paremmin omassa laidassa tietä. Katselin lätäköttömät ja kuopattomat kohdat tiestä. Lopulta päädyttiin taas tasaisimpaan vasempaan laitaan. Mentiin hieman yllättäen empimättä yhden lätäkön läpi. Ja vaikka yritin varoa niin tänään aurauskeppi osui jalkapohjaani. Hemppa ei onneksi hetkahtanut tälläkään kertaa. Pyysin pienen spurtin ja 35 km/h irtosi. Annoin Hempan pudottaa taas omia aikojaan raville. Aika pitkään meni pikkulaukkaa ja vasta alapolun risteyksessä pudotti raville. Mentiin siis suosiolla yläpolun risteykseen asti autotietä.
Käynnissä polulle. Alapolulla kyselin haluaako Hemppa kävellä metsässä vai laukata. Kävi pikkupiston metsän puolella ja palasi lähes heti polulle. Otin siitä pikkuhiljaa ohjia. Hemppa pompahti omin luvin raviin, joten käytin takaisin käynnissä. Ravissa oli vauhtia mutten antanut paahtaa vaan hidastin. Laukassa tehtiin edelliskerralta tuttuja temponmuutoksia. Vasenta laukkaa koko pätkä. Tänään pyysin vähän rohkeammin jalasta välillä eteen. Hemppa imi hyvin itsekin. Sen verran varmistelin että kaikki laukkapätkät pidin harjasta kiinni.
Aukio mentiin ravissa vai käynnissä. Sen jälkeen otettiin vielä pieni pätkä oikeaa laukkaa. Minimaastikset ylitettiin tänään käynnissä. Sen verran näki.
Autotiellä otettiin vielä laukkapätkä kotiinpäin. Hemppa halusi kiihdytellä ja annoin mennä. Ei menty silti neljääkymppiä vaan 38,1 km/h oli tämän reissun huiput. Kuudenkympin alueelta ravailtiin takaisin. Paitsi kun ohitettiin autoja käynnissä. Loppumatka käynnissä.
Juuri ennen Murron risteystä vastaantuleva auto tuli taas tarpeettoman lujaa ohi. Muuten ei ongelmaa mutta kun jysäytti vesilätäkköön niin Hemppa säikähti. Otti yhden väistöaskeleen laukalla sivulle. Onneksi ei oltu ihan reunassa eikä oltu putoamassa ojaan. Itse taas kaavin ohjat supernopeasti käsiini. Ja sen askeleen jälkeen tilanne oli jo ohi. Hemppa rauhoittui ja auto oli mennyt. Taas pohdin että pitäisi asentaa joku nappulasta ohjattava ledivalo tekstillä HIDASTA sekä ryntäisiin että lautasille.
Taas mentiin lenkki reilussa 40 minuutissa. Kenttä oli niin märän näköinen että nyt ei tehnyt mieli mennä enää sinne. Pohdin että eiköhän tämä riitä ja käveltiin tallin pihalle. Siellä onnistui vielä heijastinposeeraus.
Tämä oli nyt viimeinen kerta kun arkena ehti töiden jälkeen maastoon. Viikon päästä on talviajan takia tähän aikaan jo säkkipimeää.
Ongelmia:
säikähti kuoppaan ajanutta autoa
Parannusta:
ei pukkeja eikä tuijotteluja
Lopulta lähdimme maastoon 10 minuuttia ennen auringonlaskua. Samat suunnitelmat kuin viimeksi. Risteyksestä raville ja nyt vähän hoputtelin jos jäi kovin hidastelemaan. Autoja tuli jonkin verran vastaan, eli käyntipätkiä meille. Ennen laukkapätkiä Hemppa halusi mutkien kohdalla käyntiin. Mentiin sitten hetki käynnissä eikä Hempalla näyttänyt olevan kiire.
Otettiin kuitenkin laukatkin. Ensin vasen, sitten vaihdoin ravin kautta oikeaan. Nyt pysyttiin paremmin omassa laidassa tietä. Katselin lätäköttömät ja kuopattomat kohdat tiestä. Lopulta päädyttiin taas tasaisimpaan vasempaan laitaan. Mentiin hieman yllättäen empimättä yhden lätäkön läpi. Ja vaikka yritin varoa niin tänään aurauskeppi osui jalkapohjaani. Hemppa ei onneksi hetkahtanut tälläkään kertaa. Pyysin pienen spurtin ja 35 km/h irtosi. Annoin Hempan pudottaa taas omia aikojaan raville. Aika pitkään meni pikkulaukkaa ja vasta alapolun risteyksessä pudotti raville. Mentiin siis suosiolla yläpolun risteykseen asti autotietä.
Käynnissä polulle. Alapolulla kyselin haluaako Hemppa kävellä metsässä vai laukata. Kävi pikkupiston metsän puolella ja palasi lähes heti polulle. Otin siitä pikkuhiljaa ohjia. Hemppa pompahti omin luvin raviin, joten käytin takaisin käynnissä. Ravissa oli vauhtia mutten antanut paahtaa vaan hidastin. Laukassa tehtiin edelliskerralta tuttuja temponmuutoksia. Vasenta laukkaa koko pätkä. Tänään pyysin vähän rohkeammin jalasta välillä eteen. Hemppa imi hyvin itsekin. Sen verran varmistelin että kaikki laukkapätkät pidin harjasta kiinni.
Aukio mentiin ravissa vai käynnissä. Sen jälkeen otettiin vielä pieni pätkä oikeaa laukkaa. Minimaastikset ylitettiin tänään käynnissä. Sen verran näki.
Autotiellä otettiin vielä laukkapätkä kotiinpäin. Hemppa halusi kiihdytellä ja annoin mennä. Ei menty silti neljääkymppiä vaan 38,1 km/h oli tämän reissun huiput. Kuudenkympin alueelta ravailtiin takaisin. Paitsi kun ohitettiin autoja käynnissä. Loppumatka käynnissä.
Juuri ennen Murron risteystä vastaantuleva auto tuli taas tarpeettoman lujaa ohi. Muuten ei ongelmaa mutta kun jysäytti vesilätäkköön niin Hemppa säikähti. Otti yhden väistöaskeleen laukalla sivulle. Onneksi ei oltu ihan reunassa eikä oltu putoamassa ojaan. Itse taas kaavin ohjat supernopeasti käsiini. Ja sen askeleen jälkeen tilanne oli jo ohi. Hemppa rauhoittui ja auto oli mennyt. Taas pohdin että pitäisi asentaa joku nappulasta ohjattava ledivalo tekstillä HIDASTA sekä ryntäisiin että lautasille.
Taas mentiin lenkki reilussa 40 minuutissa. Kenttä oli niin märän näköinen että nyt ei tehnyt mieli mennä enää sinne. Pohdin että eiköhän tämä riitä ja käveltiin tallin pihalle. Siellä onnistui vielä heijastinposeeraus.
 |
| Ilman salamaa. |
 |
| Salamalla. Hummasta puuttuu selvästi etuheijastimia. |
 |
| Sivusta erottaa paremmin. |
Tämä oli nyt viimeinen kerta kun arkena ehti töiden jälkeen maastoon. Viikon päästä on talviajan takia tähän aikaan jo säkkipimeää.
Ongelmia:
säikähti kuoppaan ajanutta autoa
Parannusta:
ei pukkeja eikä tuijotteluja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)