Kun talvella tuli tarjolle tilaisuus lähteä kesällä viikonlopun maastoesteleirille Ruovedelle niin en epäröinyt vaan ilmoittauduin heti mukaan. Väki vähän väheni matkan varrella mutta lopulta perjantaina Ruovedelle ajeli 7 ihmistä. Itselleni tämä oli paikassa toinen kerta.
Perjantaina oli kentällä puomi/estetunti ja ratsukseni sain ison ruunikon ruunan Masin. Tallissa oli aavistuksen aran oloinen ja vaikutti suurelta. Takajalkoja en saanut kammettua ylös kavioiden putsaukseen. Muuten ihan kiltisti.
Pihalla selkään ja kentälle. Ei onneksi selästä tuntunut niin isolta. Ehkä Hempan korkuinen eikä kovin muhku. Jotain 170 cm pintaan siis. Ensin pitkin ohjin käyntiä ja ope haastatteli meidät. Sitten rauhassa käyntiä tuntumalla molempiin suuntiin. Oli vähän hidas jalalle ja tuntui löysältä. Käynnissä rupesi kuitenkin orastavasti myötäämään.
Kevyt ravi oli alkuun aika kamalaa. Tuntui kuin hevosella olisi ollut irrallinen takaosa ja siinäkin vielä molemmat jalat erikseen. Todella kummallisen tuntuista. Ja juoksi pää ylhäällä vaikka yritin mitä. Onneksi laukkapätkien jälkeen helpottui ja rupesi myötäämään laukassa ja ravissakin.
Tehtäviä tultiin lopulta vain kerran kummastakin kierroksesta. Laukassa maapuomin yli ympyrä, lävistäjällä pieni pysty, ympyrä toiseen suuntaan ja sitten toinen pikkupysty. Lopuksi vielä ympyrä maapuomin yli samaan suuntaan kuin ensimmäinenkin ympyrä.
En alkuun tajunnut käynnistellä ratsua kunnolla. Ekalla kierroksella tuli vähän töpömmät hypyt eikä laukat vaihtuneet. Taisi lopulta pudottaa raville ennen kun vaihtoi. Toiseen suuntaan eteni lopulta vähän paremmin. Siinäkin tuli alkuun sakkokierros kun ylitettiinkin puomi raviaskeleella. Hypyt paremmin ja nyt sain laukan vaihtumaan lennossa. Jälkimmäinen este saatiin uusia koska open mielestä tultiin se jotenkin kummallisesti. Uudella yrityksellä paremmin ja kun käänsin esteeltä tiukemmin vasempaan niin löytyi lopulta myötälaukkakin.
Loppuraveissa kulki ihan nätisti. Loppuun innostuin ottamaan yhden posottelupätkän ja opelta tuli kehuja hienosta ravista.
Ongelmia:
alkuun todella kankea ratsu
vähän nössö tunti
Parannusta:
helposti pikkuesteistä yli
vertyi paremmaksi
sain vaihtamaan lennossa
Heli videoi tuntiamme:
perjantai 15. kesäkuuta 2018
torstai 14. kesäkuuta 2018
Sävel malttamaan
Torstaina menin töiden jälkeen liikuttamaan Sävelen. Oli nätti ja lämmin kesäpäivä (ilta) joten ratsastin topissa. Kenttä oli lanattu mutta pölisi. Tamma oli muuten kiltisti mutta yritti syödä työaikana.
Ratsain hepo käveli taas pitkin ohjin rauhassa. Aloitin edellisen kerran tapaan käyntityöllä. Tänään alkutunnista Sävel yritti nykiä ohjia. Istuin jämäkästi ja lopulta totesi ettei siitä ole hyötyä. Tein temponmuutoksia ja taivutteluja. Puolipidätteet olisivat voineet mennä paremminkin läpi. Taas lerpatteli kieltä alkutunnista.
Kevyessä ravissa selkäni rupesi kivistämään edelliskerran tapaan. Siinäkin vain taivuttelin ja tein temponmuutoksia. Parit väistöt. Sitten takaisin käyntiin.
Laukat etenivät taas ihan ok mutta taisin vähän hoputella lisää. Pudotti myös molemmat omia aikojaan pois. Ei tämä mielestäni niin rankkaa ollut. Lopetettiin laukat vasta kun minä päätin. Laukassa yritin yhä keskittyä tasapainoiseen menoon, hallussa oleviin lapoihin ja kevyeen keulaan.
Harjoitusravissa tehtiin ympyröitä ja kolmikaarisia. Loppuun huolellisia kulmia ja suoristuksia. Pyysin Säveltä odottamaan. Ja kun toistoja teki tarpeeksi ja muisti kehua niin menosta tuli tasapainoisempaa ja odottavaa. Tamma rauhoittui töihinsä.
Ongelmia:
muutama paarma
alkuun nyki ohjia
lerpatti kieltä alkutunnista
pudotti molemmat laukat pois
selkäni ei viihdy tässä satulassa kevyessä ravissa
kippasi juomansa nurin
Parannusta:
tasoittui kuuntelemaan
ihanan tuijottelematon
Ratsain hepo käveli taas pitkin ohjin rauhassa. Aloitin edellisen kerran tapaan käyntityöllä. Tänään alkutunnista Sävel yritti nykiä ohjia. Istuin jämäkästi ja lopulta totesi ettei siitä ole hyötyä. Tein temponmuutoksia ja taivutteluja. Puolipidätteet olisivat voineet mennä paremminkin läpi. Taas lerpatteli kieltä alkutunnista.
Kevyessä ravissa selkäni rupesi kivistämään edelliskerran tapaan. Siinäkin vain taivuttelin ja tein temponmuutoksia. Parit väistöt. Sitten takaisin käyntiin.
Laukat etenivät taas ihan ok mutta taisin vähän hoputella lisää. Pudotti myös molemmat omia aikojaan pois. Ei tämä mielestäni niin rankkaa ollut. Lopetettiin laukat vasta kun minä päätin. Laukassa yritin yhä keskittyä tasapainoiseen menoon, hallussa oleviin lapoihin ja kevyeen keulaan.
Harjoitusravissa tehtiin ympyröitä ja kolmikaarisia. Loppuun huolellisia kulmia ja suoristuksia. Pyysin Säveltä odottamaan. Ja kun toistoja teki tarpeeksi ja muisti kehua niin menosta tuli tasapainoisempaa ja odottavaa. Tamma rauhoittui töihinsä.
Ongelmia:
muutama paarma
alkuun nyki ohjia
lerpatti kieltä alkutunnista
pudotti molemmat laukat pois
selkäni ei viihdy tässä satulassa kevyessä ravissa
kippasi juomansa nurin
Parannusta:
tasoittui kuuntelemaan
ihanan tuijottelematon
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Sulkuja, mutkainen kuski ja jännittynyt ratsu
Keskiviikkona menin kolmatta päivää putkeen Assilla. Tänään vuorossa taas koulua. Tallissa humma oli nyt rauhallisempi mutta kentällä tamma putosi taas raiteiltaan koska lähistöllä oli säiliöauto ja laitumia kasteltiin. Pitkin ohjin kävely epäonnistui kun hepo lähti lepattelemaan ravissa. Yritin sitten työskennellä käynnissä ja otin jo vähän altajuoksevaa ravia ennen kuin ope saapui.
Ohje oli jatkaa ravissa ja pysyä kentän turvallisemmalla puolella. Humma töihin ja pitkän pinkeilyn jälkeen rupesi vähän kuuntelemaan. Volttikahdeksikkoa ravissa ja käynnissä. Takaosaa ulos väistäen. Apuja ei saanut vahvistaa. Vasen kierros toimi helpommin, ehkä myös siksi että oltiin pelokkeista kauempana.
Tänään aiheena oli sulut. Ensin käynnissä suoraan, sitten lävistäjämäisesti siksakkia ja lopulta myös laukassa. Käynnissä ehkä suurin ongelma oli mutkalle menevä kuski. Suoristusyrityksistä kuski lähinnä mutkaantui toiseen suuntaan.
Kun säiliöauto lähti niin Assi rentoutui. Tosin kentälle tullutta toista hevosta piti myös kauhistua tuijottamaan.
Laukassa piti ratsastaa vähän aktiivisemmin eteen. Kyllä siinäkin taisi lopuksi tunnistaa mitä yritimme tehdä. Loppuraveissa olin kuulemma liian etukenossa.
Tunti loppui äkkiä. Assille tuli hiki mutta tuntui etten itse tehnyt juuri mitään. Tänään Assia ei huvittanut jäädä kävelemään vaan pelokkeiden kadottua ns. porttikulma olikin taas houkutteleva eikä karteltava.
Ongelmia:
säiliöauto ja laitumien kastelu jännittivät Assia
säikkyi muitakin kaukana olevia autoja
ötököitä
mutkalla oleva kuski
laukassa vähemmän painoa jalustimille
kevyessä ravissa etukenotin
Parannusta:
suluista tuli suht tunnistettavia
Assi rentoutui kun ympäristö palasi normaaliksi
Ohje oli jatkaa ravissa ja pysyä kentän turvallisemmalla puolella. Humma töihin ja pitkän pinkeilyn jälkeen rupesi vähän kuuntelemaan. Volttikahdeksikkoa ravissa ja käynnissä. Takaosaa ulos väistäen. Apuja ei saanut vahvistaa. Vasen kierros toimi helpommin, ehkä myös siksi että oltiin pelokkeista kauempana.
Tänään aiheena oli sulut. Ensin käynnissä suoraan, sitten lävistäjämäisesti siksakkia ja lopulta myös laukassa. Käynnissä ehkä suurin ongelma oli mutkalle menevä kuski. Suoristusyrityksistä kuski lähinnä mutkaantui toiseen suuntaan.
 |
| Tässä kuvassa mutkalla on vähän kaikki. ©Maria |
Kun säiliöauto lähti niin Assi rentoutui. Tosin kentälle tullutta toista hevosta piti myös kauhistua tuijottamaan.
Laukassa piti ratsastaa vähän aktiivisemmin eteen. Kyllä siinäkin taisi lopuksi tunnistaa mitä yritimme tehdä. Loppuraveissa olin kuulemma liian etukenossa.
Tunti loppui äkkiä. Assille tuli hiki mutta tuntui etten itse tehnyt juuri mitään. Tänään Assia ei huvittanut jäädä kävelemään vaan pelokkeiden kadottua ns. porttikulma olikin taas houkutteleva eikä karteltava.
Ongelmia:
säiliöauto ja laitumien kastelu jännittivät Assia
säikkyi muitakin kaukana olevia autoja
ötököitä
mutkalla oleva kuski
laukassa vähemmän painoa jalustimille
kevyessä ravissa etukenotin
Parannusta:
suluista tuli suht tunnistettavia
Assi rentoutui kun ympäristö palasi normaaliksi
tiistai 12. kesäkuuta 2018
Jumping with Assi
Tiistaina oli hyppypäivän vuoro ja meillä yhteensä jo neljäs eri esteope. Kuulemma Ridersilla ratsuttajana. Tunti oli pääsääntöisesti englanniksi pienellä suomihöysteellä ja hyvin tajusin.
Tallissa Assi oli yhä levoton. Onneksi pesupaikalle rauhoittui. Ja oli ihan superisti eilistä parempi kentällä! Alkuun siellä oli meidän lisäksemme toinen ratsukko. Assi oli rento ja letkeä mutta kuitenkin aktiivinen. Eikä tosiaan loikkinut omiaan. Vähän tuijotteli perään kun kaveri lähti ja hallin kulmalla oli auto valot päällä. Kelinä aurinkoinen mutta tuulinen plus parikymmentä. Loistavasti pärjäsi t-paidalla loppuun asti.
Alkuverkassa ope kaipasi rauhassa olevia käsiä ja tehokkaampia taivutuksia. Volttailtiin myös ravissa ja laukassa. Muutama lause meni tuulen takia ohi mutta pääsääntöisesti kuulin opetuksen hyvin. Vähän lisää tehoja Assiin. Sanoi että ison hevosen pitää liikkua että vertyy. Tuntui vähän hassulta kun sanoi Assia isoksi ja minua pitkäksi. Varmaan alle 165 cm kuitenkin Assin säkä, minulla taas pitkän selän lisäksi töppöjalat ja minäkin alle 170 cm.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin maapuomi ja ristikko ravissa. Suora lähestyminen ja suoraan esteen jälkeen. Tämä ihan siististi. Kuskille ohjeeksi pitää kädet alhaalla lähellä harjaa. Sitten lisättiin toiselta sivulta jumppa mukaan. Maapuomi, kaksi ristikkoa ja maapuomi. Ihan ok. Tosin kun väkisin pidin kädet matalalla niin selkäni lähti pyöristymään. Lopulta keskimmäinen este nousi pystyksi ja tultiin lisäksi toisen pitkän sivun sarja. Assi loikki osan kaukaa ja retkuin kyydissä. Ope vaikutti silti ihan tyytyväiseltä ja vähän lyhensi sarjaväliä.
Esteet nousivat lähemmäs kasikymppiä ja vähän vaihdeltiin suuntia ja hyppyjärjestyksiä. Olisiko pisimmällä kierroksella ollut 5 hyppyä? Keskimmäisestä tuli okseri ja kun se nousi niin yläkroppani rupesi ylihyppäämään. Samalla metodilla otettiin sarjalle sitten pudotus vai pari. Itse veikkailin pudotuksien syiksi ihan muita juttuja. Mutta sain skarpattua kroppaani pystympään ja esteet pysyivät ylhäällä. Sarjakin nousi kasikympin pintaan ja viimeinen sakkokierros paranneltiin vielä sarjalla. Assin kiihtyessä kuskin kädet kuulemma nousivat estettä lähestyttäessä. Sain korjattua paremmaksi. Yhä vietti sarjan jälkeen kulmasta sisään mutta muuten oli parempi.
Ei hypätty enempää ja mielestäni tämä oli aika hyvä näin. Loppuverkassa Assi oli yhä kivan rauhallinen. Kävelin taas hyvin loppuun. Nyt matkustellessa Assi teki taas välillä kahdeksikkoa, välillä luikeroympyrää. Kehuin kun laski päätä alas. Yksi pieni polviennotkahdussäikky mutta muuten oli levollinen. Kakkojenkeräysreissulla meni sellaista kiitokäyntiä ettei kuski meinannut pysyä vauhdissa. Paikallaan seisominen meni hyörimiseksi. Onneksi kavioiden putsauksessa seisoi paremmin.
Ongelmia:
kuskin kädet nousivat
kuski ylihyppäsi kropallaan
jalustimet heiluivat laukassa
kuski tuijotteli liian alas
pari pudotusta
loivaa kiemurointia (kulmaan)
laskeuduttiin okserilta lähes joka kerta vasemmassa laukassa vaikka oikeaakin olisi pitänyt tulla
Parannusta:
Assi oli pihalla levollinen mutta innokas
hypättiin empimättä kaikki esteet
kasikympin okseri sujuvasti
kuski sai korjattua menoaan
Tallissa Assi oli yhä levoton. Onneksi pesupaikalle rauhoittui. Ja oli ihan superisti eilistä parempi kentällä! Alkuun siellä oli meidän lisäksemme toinen ratsukko. Assi oli rento ja letkeä mutta kuitenkin aktiivinen. Eikä tosiaan loikkinut omiaan. Vähän tuijotteli perään kun kaveri lähti ja hallin kulmalla oli auto valot päällä. Kelinä aurinkoinen mutta tuulinen plus parikymmentä. Loistavasti pärjäsi t-paidalla loppuun asti.
Alkuverkassa ope kaipasi rauhassa olevia käsiä ja tehokkaampia taivutuksia. Volttailtiin myös ravissa ja laukassa. Muutama lause meni tuulen takia ohi mutta pääsääntöisesti kuulin opetuksen hyvin. Vähän lisää tehoja Assiin. Sanoi että ison hevosen pitää liikkua että vertyy. Tuntui vähän hassulta kun sanoi Assia isoksi ja minua pitkäksi. Varmaan alle 165 cm kuitenkin Assin säkä, minulla taas pitkän selän lisäksi töppöjalat ja minäkin alle 170 cm.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin maapuomi ja ristikko ravissa. Suora lähestyminen ja suoraan esteen jälkeen. Tämä ihan siististi. Kuskille ohjeeksi pitää kädet alhaalla lähellä harjaa. Sitten lisättiin toiselta sivulta jumppa mukaan. Maapuomi, kaksi ristikkoa ja maapuomi. Ihan ok. Tosin kun väkisin pidin kädet matalalla niin selkäni lähti pyöristymään. Lopulta keskimmäinen este nousi pystyksi ja tultiin lisäksi toisen pitkän sivun sarja. Assi loikki osan kaukaa ja retkuin kyydissä. Ope vaikutti silti ihan tyytyväiseltä ja vähän lyhensi sarjaväliä.
Esteet nousivat lähemmäs kasikymppiä ja vähän vaihdeltiin suuntia ja hyppyjärjestyksiä. Olisiko pisimmällä kierroksella ollut 5 hyppyä? Keskimmäisestä tuli okseri ja kun se nousi niin yläkroppani rupesi ylihyppäämään. Samalla metodilla otettiin sarjalle sitten pudotus vai pari. Itse veikkailin pudotuksien syiksi ihan muita juttuja. Mutta sain skarpattua kroppaani pystympään ja esteet pysyivät ylhäällä. Sarjakin nousi kasikympin pintaan ja viimeinen sakkokierros paranneltiin vielä sarjalla. Assin kiihtyessä kuskin kädet kuulemma nousivat estettä lähestyttäessä. Sain korjattua paremmaksi. Yhä vietti sarjan jälkeen kulmasta sisään mutta muuten oli parempi.
Ei hypätty enempää ja mielestäni tämä oli aika hyvä näin. Loppuverkassa Assi oli yhä kivan rauhallinen. Kävelin taas hyvin loppuun. Nyt matkustellessa Assi teki taas välillä kahdeksikkoa, välillä luikeroympyrää. Kehuin kun laski päätä alas. Yksi pieni polviennotkahdussäikky mutta muuten oli levollinen. Kakkojenkeräysreissulla meni sellaista kiitokäyntiä ettei kuski meinannut pysyä vauhdissa. Paikallaan seisominen meni hyörimiseksi. Onneksi kavioiden putsauksessa seisoi paremmin.
Ongelmia:
kuskin kädet nousivat
kuski ylihyppäsi kropallaan
jalustimet heiluivat laukassa
kuski tuijotteli liian alas
pari pudotusta
loivaa kiemurointia (kulmaan)
laskeuduttiin okserilta lähes joka kerta vasemmassa laukassa vaikka oikeaakin olisi pitänyt tulla
Parannusta:
Assi oli pihalla levollinen mutta innokas
hypättiin empimättä kaikki esteet
kasikympin okseri sujuvasti
kuski sai korjattua menoaan
maanantai 11. kesäkuuta 2018
Hätäinen Assi taivuttelussa
Maanantaina oli yllättäen taas hellekeli. Pihalle ratsastamaan siis. Nyt hoidin Assin suosiolla pesupaikalla ja meni oikein hyvin. Kentälle taluttaessa säikähti monen kymmenen metrin päässä ollutta ihmistä ja pyrähti laukkaan. Ei onneksi juossut päälleni eikä päässyt irti.
Kentällä unohduin juoruilemaan kun piti alkuverkata ja oltiin vasta kävelty pitkin ohjin kun ope tuli. Assi oli alkuun vähän säpsy ja kiireinen eikä toisen hevosen lähtö taas auttanut asiaa. Itse ratsastin jotenkin heppoisasti. Alkuverkka oli aika epätasainen. Ope käski tehdä pidätteet tarvittaessa ja sitten jättää rauhaan. Annoin Assin ehkä vähän liikaa juosta alta ja liirailla. Asetuksista piti silti huolehtia mutta senkin tein puolivillaisesti. Laukat menivät reippaasti sinkoilematta. Ravissa ratsulle piti antaa tarpeeksi mietittävää.
Tehtävänä tehtiin vastataivutusta. Pitkän sivun alkuun voltti, sitten avoa ja siitä taivutuksen vaihto ulos. Eli vähän sulkuasentoon. Piti varoa ettei takaosa lähde liirailemaan. Eikä kuski mene mutkalle. Tuli hyviäkin pätkiä. Vasemmassa kierroksessa puolipidätteet eivät oikein meinanneet mennä läpi ja pysäytin jokusen kerran. Lisävoltitkin auttoivat mutta tuntui aina kiihtyvän kun voltti loppui vaikkein suoristanutkaan. Toisen pitkän sivun menin laukkaa ja aika nopeasti Assi oppi askelmerkit.
Loppuun tehtiin vielä siirtymiä ravin ja laukan välillä pääty-ympyrällä. Ensin vasen kierros ja se oli vaikeampi. Ei hidastusta, vain siirto laukasta raviin ja ajatus eteen. Oikeassa ravikin oli parempi. Toivoin vielä sakkokierroksen vasempaan ja parani sekin vähän.
Vasta tässä vaiheessa Assi rupesi olemaan paremmin kuulolla ja avuilla. Ei vieläkään ihan rentona ja tasaisena mutta tuntui paljon paremmalta kuin alkuun. Ja sitten ope kaipasi taas pidempää ohjaa että ratsu venyttäisi eteen ja alas. Tänään kiihtyi tästä yllättävän vähän. Tätä voisi harjoitella vähän enemmänkin sillä turpa nousee herkästi.
Lampsittiin taas vähän ylimääräisiäkin loppukäyntejä. Annoin Assin taas melko pitkälle päättää missä kävelee. Nyt rupesi rentoutumaan eikä enää tuijotellut.
Ongelmia:
säikkyi kaukana olevia ihmisiä
alkuun kentällä jännittynyt (tuuli)
Assi ei oikein keskittynyt
kuskin istunnan perusviat
Parannusta:
ei loikkinut kuskin kanssa
topissa tarkeni hyvin
tasoittui loppua kohti
Kentällä unohduin juoruilemaan kun piti alkuverkata ja oltiin vasta kävelty pitkin ohjin kun ope tuli. Assi oli alkuun vähän säpsy ja kiireinen eikä toisen hevosen lähtö taas auttanut asiaa. Itse ratsastin jotenkin heppoisasti. Alkuverkka oli aika epätasainen. Ope käski tehdä pidätteet tarvittaessa ja sitten jättää rauhaan. Annoin Assin ehkä vähän liikaa juosta alta ja liirailla. Asetuksista piti silti huolehtia mutta senkin tein puolivillaisesti. Laukat menivät reippaasti sinkoilematta. Ravissa ratsulle piti antaa tarpeeksi mietittävää.
Tehtävänä tehtiin vastataivutusta. Pitkän sivun alkuun voltti, sitten avoa ja siitä taivutuksen vaihto ulos. Eli vähän sulkuasentoon. Piti varoa ettei takaosa lähde liirailemaan. Eikä kuski mene mutkalle. Tuli hyviäkin pätkiä. Vasemmassa kierroksessa puolipidätteet eivät oikein meinanneet mennä läpi ja pysäytin jokusen kerran. Lisävoltitkin auttoivat mutta tuntui aina kiihtyvän kun voltti loppui vaikkein suoristanutkaan. Toisen pitkän sivun menin laukkaa ja aika nopeasti Assi oppi askelmerkit.
Loppuun tehtiin vielä siirtymiä ravin ja laukan välillä pääty-ympyrällä. Ensin vasen kierros ja se oli vaikeampi. Ei hidastusta, vain siirto laukasta raviin ja ajatus eteen. Oikeassa ravikin oli parempi. Toivoin vielä sakkokierroksen vasempaan ja parani sekin vähän.
Vasta tässä vaiheessa Assi rupesi olemaan paremmin kuulolla ja avuilla. Ei vieläkään ihan rentona ja tasaisena mutta tuntui paljon paremmalta kuin alkuun. Ja sitten ope kaipasi taas pidempää ohjaa että ratsu venyttäisi eteen ja alas. Tänään kiihtyi tästä yllättävän vähän. Tätä voisi harjoitella vähän enemmänkin sillä turpa nousee herkästi.
Lampsittiin taas vähän ylimääräisiäkin loppukäyntejä. Annoin Assin taas melko pitkälle päättää missä kävelee. Nyt rupesi rentoutumaan eikä enää tuijotellut.
Ongelmia:
säikkyi kaukana olevia ihmisiä
alkuun kentällä jännittynyt (tuuli)
Assi ei oikein keskittynyt
kuskin istunnan perusviat
Parannusta:
ei loikkinut kuskin kanssa
topissa tarkeni hyvin
tasoittui loppua kohti
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Liikuttamassa Assin BFF
Sunnuntaina iltasella kävin kokeilemassa Assin entistä tarhakaveria. Tamma näytti sivusta katsottuna oikein kivalta kun oltiin yhdessä tunneilla. Omistaja toivotti tervetulleeksi kokeilemaan ja kun vielä tarvitsi seuraavalle viikolle liikutusapua niin kävin oikein mielelläni katsomassa miten meillä Sävelen kanssa biorytmit kohtaavat. Lämmintä oli n. +16°C ja napattiin tamma tarhasta.
Hoitaessa oli ihanan rauhallinen. Eikä tuijotellut mitään kun mentiin kentälle tai kun oltiin siellä keskenämme. Ihanan helppoa! Tamma mainostettiin reippaaksi mutta pitkin ohjin käveli oikein rauhassa. Eikä siitä pahemmin kiihtynyt tuntumallakaan. Alkutunnin tosin lipoi kieltään pitkin poskia ja yritin tunnustella että reagoiko käteeni.
Yritin vähän väistättää volteilla. Myöhemmin huomasin että väistää ravissa helpommin. Tehtiin siksakkeja uralta sisään ja ulos tai toisinpäin. Oli kivan suora eikä roikkunut kummassakaan ohjassa. Muutenkin kivan kevyt edestä. Molempiin päätyihinkin päästiin ongelmitta.
Pyörittelin ympyröitä ja jokusen kolmikaarisen. Kevyessä ravissa satula nakkasi istuntani jotenkin hassusti eikä selkäni tykännyt siitä. Laukat Sävel nosti näppärästi ja rullasi hyvin. Tosin painui vähän matalaksi.
Loppuun tein temponmuutoksia ravissa. Hyvin lähti eteen ja tuli takaisin. Tosin tahti ei säilynyt venyttäessä (kiihdyttäessä) vaan nimen omaan kiihtyi.
Vaikka alkuun en oikein keksinyt mitä tehdä niin äkkiä lähes tunteroinen meni pyöritellessä. Aika paljon tuli käyntiä sekä alkuun että väliin, joten hummalle ei tullut kovin kuuma. Olin hurja ja ratsastin takaisin pihalle. Pitkin ohjin. Ei mitään ongelmia. Mieluusti tulen toistekin. Tällä olisi kiva päästä myös hyppäämään. Siinä saattaisi olla vähän enemmän pideltävä.
Ongelmia:
alkuun tamman kieli liplatti ulkona
pysähtyi Assin tapaan tarpeilleen
nielaisin suuhuni lentäneen pikkuötökän
Parannusta:
väisti ravissa paremmin
kivan suora ja kevyt
Hoitaessa oli ihanan rauhallinen. Eikä tuijotellut mitään kun mentiin kentälle tai kun oltiin siellä keskenämme. Ihanan helppoa! Tamma mainostettiin reippaaksi mutta pitkin ohjin käveli oikein rauhassa. Eikä siitä pahemmin kiihtynyt tuntumallakaan. Alkutunnin tosin lipoi kieltään pitkin poskia ja yritin tunnustella että reagoiko käteeni.
Yritin vähän väistättää volteilla. Myöhemmin huomasin että väistää ravissa helpommin. Tehtiin siksakkeja uralta sisään ja ulos tai toisinpäin. Oli kivan suora eikä roikkunut kummassakaan ohjassa. Muutenkin kivan kevyt edestä. Molempiin päätyihinkin päästiin ongelmitta.
Pyörittelin ympyröitä ja jokusen kolmikaarisen. Kevyessä ravissa satula nakkasi istuntani jotenkin hassusti eikä selkäni tykännyt siitä. Laukat Sävel nosti näppärästi ja rullasi hyvin. Tosin painui vähän matalaksi.
 |
| ©Pia |
Loppuun tein temponmuutoksia ravissa. Hyvin lähti eteen ja tuli takaisin. Tosin tahti ei säilynyt venyttäessä (kiihdyttäessä) vaan nimen omaan kiihtyi.
 |
| ©Pia |
Vaikka alkuun en oikein keksinyt mitä tehdä niin äkkiä lähes tunteroinen meni pyöritellessä. Aika paljon tuli käyntiä sekä alkuun että väliin, joten hummalle ei tullut kovin kuuma. Olin hurja ja ratsastin takaisin pihalle. Pitkin ohjin. Ei mitään ongelmia. Mieluusti tulen toistekin. Tällä olisi kiva päästä myös hyppäämään. Siinä saattaisi olla vähän enemmän pideltävä.
 |
| Vähän matalana. ©Pia |
Ongelmia:
alkuun tamman kieli liplatti ulkona
pysähtyi Assin tapaan tarpeilleen
nielaisin suuhuni lentäneen pikkuötökän
Parannusta:
väisti ravissa paremmin
kivan suora ja kevyt
Lempäälässä suokkimaastiksia
Lauantaina ajelin taas tunteroisen Lempäälään. Tällä kertaa luvassa oli maastoestetehotunti. 1,5 tuntia 4 hengen ryhmässä, 60 euroa. Yhä vaan oli paljon kylmempää kuin olin ajatellut. Tallin pihalla ehkä +13,5°C. Kuvittelin meneväni t-paidalla mutta oli pakko jättää huppari väliin. Hupun sai onneksi rytättyä turvaliivin alle. Alkujäätyilyn jälkeen t-paidalla olisi luultavasti pärjännyt ihan hyvin.
Ratsukseni sain keskikokoisen suokkiruuna Jevin. Meni hetki että opin nimen enkä ajatellut sitä Jamiksi tms. Selvästi ihottumatapaus kun oli tallissakin kaavutettuna. Hokkeja ei laitettu vaikka nurmelle mentiinkin. Eikä teipattu suojia. Normaali estetuntivarustus siis. Humma sai vielä Sakun tapaan hupun suitsien päälle. Hoitaessa oli kiltisti (söi). Selkään mennessä oli käsky antaa pitkät ohjat. Pellolle mentiin letkan viimeisinä ja sujui siististi. Matka ei ollut pitkä vaan ihan näköyhteyden päässä pihasta.
Ensin käveltiin lammen ympäri ja kuunneltiin ohjeita. Enkä osannut jännittää pätkääkään. Sitten mentiin verkkailemaan laajemmin nurmikentälle. Alkuun Jevi oli aika kankea eikä juuri halunnut asettua. Mutta eri suuntaan vino kuin muut viime aikojen ratsut. Tämä oli enemmän oikeassa ohjassa kiinni. Pelkäsin myös että on kovin etupainoinen. Lähti kuitenkin pohkeesta ihan hyvin eteen ja siirtyi pyynnöstä käyntiin. Siirtymiä, sitten temponmuutoksia. Lopuksi 6 askeleen laukkapätkiä. Ope kaipasi paremmin pyörivää laukkaa mutta 6 askeleessa oli vähän hätäistä saada muutoksia aikaan. Kun saatiin laukata pidempiä pätkiä niin pyysin eteen ja takaisin. Hyvin lähti rullaamaan ja keula pysyi kevyenä.
Verkkahypyt otettiin heti 3 putkeen. Meni siististi. Sitten loikittiin yksittäisenä myös vettä (hyvin matalalla ollut pieni tekolampi) ja hautaa. Jevi vähän innostui ja teki muutamat omat pomput. Mutta pysyi hyvin hanskassa eikä edelleenkään jännittänyt yhtään. Hyppäsi kivan suoraviivaisesti ja yhä säätyi hyvin. Täällä ohjeistettiin kuten minäkin nykyään ajattelen eli pidemmät matkat kevyessä istunnassa ja n. 20 metriä ennen estettä tullaan lähemmäs satulaa. Opelta tuli kehuja. Tosin ekalla kerralla ei päästy veteen laukassa vaan rikkoi raville.
Loppuun hypättiin vielä rata. Me ei saatu tulla mäen päällä olevaa tukkia, sillä heppa kuulemma pukittaa alamäissä. Mutta saatiin tulla mäen jälkeen oleva nuolenpää. Tehtiin testiratsastus mäen yli ilman estettä. Ei ongelmia. Lähestyminen siis kukkulan yli esteen vierestä. Näytin sekä nuolenpään että mahdollisen ruskean bonusesteen.
Radalla Jevi laukkasi ihan hyvin eteen, ei enää kiihdytellyt omiaan. Ihmettelin jo alkumatkasta miksi on niin raskasta ja yritin olla rennosti. 3 ensimmäistä oli pieniä oransseja, sitten tultiin hauta vähän pohjasta kompuroiden, mäennyppylä ja nuoli. Vaan nuolesta ei päästykään ensimmäisellä yrityksellä yli. Käytiin katselemassa estettä uudestaan ja olin muutaman ylimääräisen askeleen käynnissä ihan tasatakseni omaa hengitystäni. Suht pienellä tiellä otettiin uusi yritys. Mäen yli ja nyt ylittyi estekin. Perään vielä minitukit ja lampi. Kuski rupesi selvästi herpaantumaan, sillä lampeen mentiin vähän rantoja pitkin kiertäen. Bonuseste jätettiin hyppäämättä. Ihan hyvä näin.
Jevi eteni siististi ja sen kanssa oli helppoa hypätä. Ei turhia äkkiliikkeitä ja kivan kevyt edestä. Loppuverkassa rupesi taipumaankin ja myötäsi hetkittäin ravissakin kivasti tuntumalle. Oli kivaa!
Lopulta oltiin vähän vajaa puolisentoista tuntia selässä ja tämä kyllä riitti oikein hyvin. Tallissa hevosen pesu ja linimentit jalkoihin. Ei tarvinnut huputtaa kuin pää, sillä hummalla jatkuivat hommat hetken päästä.
Myöhemmin löysin netistä jonkun hevosjakolistan, joka sanoi että menen Aapelilla. Se olisi ollut tuttu tapaus mutta veikkaan että tykkäsin Jevistä enemmän. Ehdottomasti voisin käydä toistekin!
Ongelmia:
heppa innostui välillä pomppimaan vähän omiaan
yksi kielto
radan ratsastus oli yllättävän rankkaa
veteen mentiin ensin raviin pudoten, lopuksi vähän kiemuralla
yksi stiplu hautaan
Parannusta:
kivan kevyt, reipas ja suoraviivainen ratsu
ei liian tylsä
oli kivaa ja helppoa
lopuksi pyöristyi tuntumalle
GoPro-kooste hypyistämme:
 |
| Muikeaa. ©Emma Sällinen |
Ratsukseni sain keskikokoisen suokkiruuna Jevin. Meni hetki että opin nimen enkä ajatellut sitä Jamiksi tms. Selvästi ihottumatapaus kun oli tallissakin kaavutettuna. Hokkeja ei laitettu vaikka nurmelle mentiinkin. Eikä teipattu suojia. Normaali estetuntivarustus siis. Humma sai vielä Sakun tapaan hupun suitsien päälle. Hoitaessa oli kiltisti (söi). Selkään mennessä oli käsky antaa pitkät ohjat. Pellolle mentiin letkan viimeisinä ja sujui siististi. Matka ei ollut pitkä vaan ihan näköyhteyden päässä pihasta.
 |
| Laukkaa keveällä keulalla. ©Emma Sällinen |
 |
| Esteet olivat turvallisen pieniä. ©Emma Sällinen |
 |
| ©Emma Sällinen |
Verkkahypyt otettiin heti 3 putkeen. Meni siististi. Sitten loikittiin yksittäisenä myös vettä (hyvin matalalla ollut pieni tekolampi) ja hautaa. Jevi vähän innostui ja teki muutamat omat pomput. Mutta pysyi hyvin hanskassa eikä edelleenkään jännittänyt yhtään. Hyppäsi kivan suoraviivaisesti ja yhä säätyi hyvin. Täällä ohjeistettiin kuten minäkin nykyään ajattelen eli pidemmät matkat kevyessä istunnassa ja n. 20 metriä ennen estettä tullaan lähemmäs satulaa. Opelta tuli kehuja. Tosin ekalla kerralla ei päästy veteen laukassa vaan rikkoi raville.
 |
| Ravipudotuksella veteen. ©Emma Sällinen |
 |
| Laukka säilyi. ©Emma Sällinen |
 |
| Kukkulaa ylös. ©Emma Sällinen |
 |
| Hauta. ©Emma Sällinen |
 |
| Toisella yrityksellä nuolenpäästä yli. Korkeutta n. 90 cm. ©Emma Sällinen |
Jevi eteni siististi ja sen kanssa oli helppoa hypätä. Ei turhia äkkiliikkeitä ja kivan kevyt edestä. Loppuverkassa rupesi taipumaankin ja myötäsi hetkittäin ravissakin kivasti tuntumalle. Oli kivaa!
 |
| Loppuraveissa humma jo pyöristyi. ©Emma Sällinen |
Lopulta oltiin vähän vajaa puolisentoista tuntia selässä ja tämä kyllä riitti oikein hyvin. Tallissa hevosen pesu ja linimentit jalkoihin. Ei tarvinnut huputtaa kuin pää, sillä hummalla jatkuivat hommat hetken päästä.
 |
| Kivaa oli. ©Emma Sällinen |
Myöhemmin löysin netistä jonkun hevosjakolistan, joka sanoi että menen Aapelilla. Se olisi ollut tuttu tapaus mutta veikkaan että tykkäsin Jevistä enemmän. Ehdottomasti voisin käydä toistekin!
Ongelmia:
heppa innostui välillä pomppimaan vähän omiaan
yksi kielto
radan ratsastus oli yllättävän rankkaa
veteen mentiin ensin raviin pudoten, lopuksi vähän kiemuralla
yksi stiplu hautaan
Parannusta:
kivan kevyt, reipas ja suoraviivainen ratsu
ei liian tylsä
oli kivaa ja helppoa
lopuksi pyöristyi tuntumalle
GoPro-kooste hypyistämme:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)