Estetunnille luvassa oli siis Piku. Onneksi oli erittäin innokkaita hoitajia tarjolla niin sain jälleen valmiiksi laitetun ratsun. Piku tuntui alusta asti kivan reippaalta. Käynti eteni mukavasti ilman että tein juuri mitään. Kannuksia ei tälläkään tunnilla ollut jalassa. Ratsukoita oli 4 ja lämmintä ehkä hieman päälle +10°C. Mentiin aika pitkät alkukäynnit mutta nyt ei haitannut kun ei ollut vilu eikä märkä. Tosin pimeähän siinä pikkuhiljaa hivuttautui seiskan ja kasin välillä.
Alkuverkat mentiin pitkin ohjin. Hoputin Pikun liikkumaan ihan kunnolla. Hauska oli kun mentiin yleensä niin reippaasta Dimkasta ohi. Laukassa eteni vielä helpommin. Paremmin kyllä kun istuin satulassa. Kevyessä istunnassa joutui hoputtamaan enemmän.
Verkkahypyt tultiin kovasti viime viikon tapaan ristikolle, joka pikkuhiljaa nousi isommaksi. Olisikohan ollut max 80 cm. Sain Pikun epäilyttävän hyvin liikkeelle ja paria hassua lähestymistä lukuunottamatta hypyt meni aika kivasti. Muita esteitä ei taidettu alkuun hypätä. Ratakin oli melko maltillinen, 4 estettä kentällä. Pysty, sarja 1 laukan välillä ja okseri.
Ope yritti ehdottaa taas jotain perinteistä järjestystä mutta kinusin itseni ekaksi. Pysty, sarja ja okseri. Ihan ok meni. Piku eteni ja esteet oli pieniä. Toiselle kierrokselle esteet nousi aavistuksen, edelleen max 70 cm. Perään lisättiin sarja toiseen suuntaan ja eka pysty uusiksi. Piku innostui ja sai vain päästellä ja ohjata. Ihan huippua! Olisipa se tällainen aina. Sarja toiseen suuntaan oli ainakin itselleni hankala kun hypättiin kohti valoa enkä nähnyt etäisyyksiä kunnolla. Räpellettiin vähän ravia ja hidastuksia väliin. Vika este meni yhtä tyylillä kuin alkurata. Ehdotin että jos otetaan jotain sakkokierroksia niin tahdon hypätä sarjan uusiksi.
Vaan opellapa oli eri suunnitelmat. Vaihdettiin ratsuja lennosta! Dimka ei ollut tänään hyppytuulella, joten pääsin usvattamaan ponilla. Kyllä siitä ainakin kaasu löytyi ihan samantien. Alotettiin hyppäämällä pikkuestettä parkkipaikan vieressä yksittäisenä. Painetta takaa kunnolla ja esteellä myötäys. Joka kerta empimättä yli. Nousi ehkä sinne 70 senttiin.
Sitten sama rata uusiksi. Alku meni kivasti ja poni eteni. Vaan juuri kyseiselle aiemmin hypätylle esteelle (nyt okseri) tuli stoppi. Askel ei sopinut, pidin liian pitkään edestä ja tuuppasin. Toisella yrityksellä vähän sama juttu. Eikä tuntunut reilulta raipattaa kun en ollut itsekään ihan tilanteen tasalla. Pysyin kuitenkin kyydissä kuin tatti vaikka Dimka onkin nopea liikkeissään. Seuraavalla kerralla varmuusraippaus lähestymislinjalla ja nyt yli. Loppurata meni kivasti ja kertayrittämällä.
Loppuun hypättiin vielä ongelmia aiheuttanutta estettä. Tultiinko kerran vai kahdesti mutta tosi pian saatiin lopettaa onnistumiseen. Pikun kanssa tuntui menneen jopa paremmin. Vaikka hienolta tuntui Dimkankin kanssa päästä ongelmista yli. Ens kerralle ope lupaili mulle kisaheppaansa Ekkua, joka nytkin oli mukana hyppäämässä. Näytti kivalta, sillä pääsee varmasti LUJAA! :D
Ongelmia:
kaksi kieltoa Dimkalla
Parannusta:
Piku eteni reippaasti ja hyppäsi hyvin
Dimka eteni reippaasti ja hyppäsi pääosin hyvin
pysyin kielloissa kyydissä
ihanan kahjoa vaihtaa ratsuja kesken estetunnin! :D
superhuippua, tulin onnelliseksi
Anni videoi:
maanantai 29. syyskuuta 2014
Tarkkoja voltteja
Maanantaina haaveilin taas Harmoniasta tallille mennessä. Pohdin että Ekkukin menisi. Listassa luki kuitenkin koulutunnille Roze ja esteille Piku. Estetunnilla jatkui näemmä hevostenvaihtoviikot. Roze oli valmiiksi jo hommissa. Edellinen tunti yritti ratsastaa täsmällisiä voltteja ja me jatkettiin sitten puolivahingossa samalla teemalla. Lämmintä oli ehkä +13°C, ratsukoita tunnilla 6.
Tamma liikkui kivan helposti eteen mutta meni aika pitkänä ja matalana. Menin ilman kannuksia.
Siirtymät alas oli vyöryviä. Enkä saanut asetuksia läpi. Vasen oli muistaakseni vielä oikeaa vaikeampi. Alkutunnista säikyttelin heporukkaa riisumalla takin käynnissä pois. Takin riisuminen oli ok mutta kun laskin sen satulan eteen niin se järkytti tamman maailmaa liikaa. Pientä sivusteppailua. Ei Roze ihan niin pomminvarma ollutkaan.
Tehtiin merkkien väliin volttia opekulmaan. Hepo ohjautui 85 % hyvin. Mutta merkit veivät keskittymiseni enkä osannut aina kääntää tasaisesti. Sisäpohjettakaan ei tamma aina kuunnellut. Volttia siis kaikissa askellajeissa. Ekalla yrityksellä laukassa juostiin yhden tötsän (kahvikupin) yli mutta muuten pysyttiin reitillä. Lopulta hepo jopa keveni ja lyheni. Tätä ennen tuli toki protestia välikäyntien vähyydestä. Päästin hetkeksi omin lupineni pitkät ohjat muttei tuntunut Rozelle riittävän. Vasemmassa kierroksessa rupesi ravissa tuntumaan kivalta ja laukkakin rullasi lyhyemmällä ratsulla. Ei täydellistä mutta sangen jees.
Ope sanoi että Tytsy on nyt kunnossa ja myynnissä. Ei tee kuulemma enää estetunteja. Voih :/ Toivottavasti sille löytyy hyvä koti. Kiva ois sillä vielä ehtiä myös mennä. Vaikka ilman satulaa.
Ongelmia:
asetukset
alkuun oli pitkä ja matala
mentiin yhdestä merkistä yli
Parannusta:
lyheni
ohjautui suht hyvin
Tamma liikkui kivan helposti eteen mutta meni aika pitkänä ja matalana. Menin ilman kannuksia.
Siirtymät alas oli vyöryviä. Enkä saanut asetuksia läpi. Vasen oli muistaakseni vielä oikeaa vaikeampi. Alkutunnista säikyttelin heporukkaa riisumalla takin käynnissä pois. Takin riisuminen oli ok mutta kun laskin sen satulan eteen niin se järkytti tamman maailmaa liikaa. Pientä sivusteppailua. Ei Roze ihan niin pomminvarma ollutkaan.
Tehtiin merkkien väliin volttia opekulmaan. Hepo ohjautui 85 % hyvin. Mutta merkit veivät keskittymiseni enkä osannut aina kääntää tasaisesti. Sisäpohjettakaan ei tamma aina kuunnellut. Volttia siis kaikissa askellajeissa. Ekalla yrityksellä laukassa juostiin yhden tötsän (kahvikupin) yli mutta muuten pysyttiin reitillä. Lopulta hepo jopa keveni ja lyheni. Tätä ennen tuli toki protestia välikäyntien vähyydestä. Päästin hetkeksi omin lupineni pitkät ohjat muttei tuntunut Rozelle riittävän. Vasemmassa kierroksessa rupesi ravissa tuntumaan kivalta ja laukkakin rullasi lyhyemmällä ratsulla. Ei täydellistä mutta sangen jees.
Ope sanoi että Tytsy on nyt kunnossa ja myynnissä. Ei tee kuulemma enää estetunteja. Voih :/ Toivottavasti sille löytyy hyvä koti. Kiva ois sillä vielä ehtiä myös mennä. Vaikka ilman satulaa.
Ongelmia:
asetukset
alkuun oli pitkä ja matala
mentiin yhdestä merkistä yli
Parannusta:
lyheni
ohjautui suht hyvin
lauantai 27. syyskuuta 2014
Parempia siirtymiä vastalaukkatreenin ohessa
Lauantaina mahduin taas nuorten tunnille. Olin mielissäni kun kuulin saavani ratsukseni taas Niilon. Nipsu oli estetunnilla jo hommissa ja oli kuulemma ollut sopivan reipas. Pihalla satoi vettä, joten nyt alkoi oma maneesikauteni Oulussakin. Pihalla n. +10°C, maneesissa +13°C.
Alkuverkoissa patistelin ravissa ehkä vähän turhankin paljon eteen. Mutta eipähän löntystellyt. Laukassa edettiin reippaasti mutten saanut ponia pyöreäksi. Alkuun myös kuviot oli sunnuntain kisojen tapaan hukassa ja ympyrät levähteli. Mutta melko pian päästiin ponin kanssa samoille urille ja käännökset kohdilleen. Alkulaukoista on muutama videoklippi alla, kiitos kuvaamisesta kisahoitajilleni.
Päivän tehtävänä oli vastalaukat. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Ekalla yrityksellä oikeassa kierroksessa tuli vaihto. Taidettiin mennä hieman liian lujaa ja holtittomasti. Pidätteet paremmin läpi ja laukkaa takasten päälle. Vaihdoista päästiin eroon ja saatiin loput kiemurat tehtyä vastalaukan kanssa.
Ratsukoita tunnilla oli 9, joten odottelua tuli aika paljon. Toinen pitkä sivu oli vapaana, joten pyörittelin voltteja käynnissä ja ravissa sekä tein siirtymiä. Junnut pääsi juonesta nopeasti kiinni ja monella muullakin oli samansuuntaiset kuviot. Vaikka oli aika ahdasta niin osattiin olla törmäilemättä. Ihanan päteviä pikkukuskeja. Tunnilla oli mukana myös uusin tulokas musta läsipäinen Bella.
Ravissa yritin ratsastaa takasia paremmin alle. Alkuun Niilo nyökkäsi taas pahasti luotiviivan taakse ja yritin nostella ohjilla ylemmäs. Vasta kun takaset rupesi oikeasti polkemaan paremmin alle niin edestä roikottelu hävisi kuin itsestään. Ihan ilmaiseksi ei Niilo hommiin ryhtynyt vaan vähän sai patistella. Siirtymiä tehdessä alotettiin siitä että pysähdyksessä myödätään. Poni tajusi asian tänään yllättävän nopeasti. Paljon kehuja ja muutama toisto niin pysähdykset parani huomattavasti. Jes! Vaikka turpa hieman nousikin niin nopsaa poni palasi takasin toivottuun asentoon.
Sitten keskityin siirtymiin ravista käyntiin. Ensin samat ongelmat kuin aiemminkin eli istunnalla ei siirtynyt ja kun otin kädellä niin turpa nousi. Tajusin ratsastaa ravia ensin kunnolla takaa alle, sitten lyhentää ja siirtymän jälkeen käyntiä heti pohkeilla eteen. Ja tadaa, myös nämä siirtymät paranivat huomattavasti. Vielä kun muistaisi tehdä saman joka kerta.
Kahden viikon päästä lauantaina on koulukisat luvassa ja tämä jäi viimeiseksi treenikerraksi Nipan kanssa sitä ennen. Arvoin pitkään että pitäisikö KN:n lisäksi mennä Niilolla myös A:2 mutta siinä on sen verran keskiaskellajeja, vastalaukkaa ja laukanvaihto käynnin kautta että ajattelin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi mennä KN myös Lillillä mikäli Lilian on silloin vielä valikoimissa. Mikäli ei niin sitten suunnitelmat uusiksi.
Ongelmia:
laukka ei ollut kovin pyöreää
alkutunnista siirtymät kättä vasten
ponin ryysääminen tallissa ruoille kuskin ohi
Parannusta:
vastalaukat rupesi sujumaan kumpaankin suuntaan
keksin miten alaspäin siirtymistä saa parempia
tästä tunnista tuli onnelliseksi
Alkutunnin laukkoja:
Alkuverkoissa patistelin ravissa ehkä vähän turhankin paljon eteen. Mutta eipähän löntystellyt. Laukassa edettiin reippaasti mutten saanut ponia pyöreäksi. Alkuun myös kuviot oli sunnuntain kisojen tapaan hukassa ja ympyrät levähteli. Mutta melko pian päästiin ponin kanssa samoille urille ja käännökset kohdilleen. Alkulaukoista on muutama videoklippi alla, kiitos kuvaamisesta kisahoitajilleni.
Päivän tehtävänä oli vastalaukat. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Ekalla yrityksellä oikeassa kierroksessa tuli vaihto. Taidettiin mennä hieman liian lujaa ja holtittomasti. Pidätteet paremmin läpi ja laukkaa takasten päälle. Vaihdoista päästiin eroon ja saatiin loput kiemurat tehtyä vastalaukan kanssa.
Ratsukoita tunnilla oli 9, joten odottelua tuli aika paljon. Toinen pitkä sivu oli vapaana, joten pyörittelin voltteja käynnissä ja ravissa sekä tein siirtymiä. Junnut pääsi juonesta nopeasti kiinni ja monella muullakin oli samansuuntaiset kuviot. Vaikka oli aika ahdasta niin osattiin olla törmäilemättä. Ihanan päteviä pikkukuskeja. Tunnilla oli mukana myös uusin tulokas musta läsipäinen Bella.
Ravissa yritin ratsastaa takasia paremmin alle. Alkuun Niilo nyökkäsi taas pahasti luotiviivan taakse ja yritin nostella ohjilla ylemmäs. Vasta kun takaset rupesi oikeasti polkemaan paremmin alle niin edestä roikottelu hävisi kuin itsestään. Ihan ilmaiseksi ei Niilo hommiin ryhtynyt vaan vähän sai patistella. Siirtymiä tehdessä alotettiin siitä että pysähdyksessä myödätään. Poni tajusi asian tänään yllättävän nopeasti. Paljon kehuja ja muutama toisto niin pysähdykset parani huomattavasti. Jes! Vaikka turpa hieman nousikin niin nopsaa poni palasi takasin toivottuun asentoon.
Sitten keskityin siirtymiin ravista käyntiin. Ensin samat ongelmat kuin aiemminkin eli istunnalla ei siirtynyt ja kun otin kädellä niin turpa nousi. Tajusin ratsastaa ravia ensin kunnolla takaa alle, sitten lyhentää ja siirtymän jälkeen käyntiä heti pohkeilla eteen. Ja tadaa, myös nämä siirtymät paranivat huomattavasti. Vielä kun muistaisi tehdä saman joka kerta.
Kahden viikon päästä lauantaina on koulukisat luvassa ja tämä jäi viimeiseksi treenikerraksi Nipan kanssa sitä ennen. Arvoin pitkään että pitäisikö KN:n lisäksi mennä Niilolla myös A:2 mutta siinä on sen verran keskiaskellajeja, vastalaukkaa ja laukanvaihto käynnin kautta että ajattelin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi mennä KN myös Lillillä mikäli Lilian on silloin vielä valikoimissa. Mikäli ei niin sitten suunnitelmat uusiksi.
Ongelmia:
laukka ei ollut kovin pyöreää
alkutunnista siirtymät kättä vasten
ponin ryysääminen tallissa ruoille kuskin ohi
Parannusta:
vastalaukat rupesi sujumaan kumpaankin suuntaan
keksin miten alaspäin siirtymistä saa parempia
tästä tunnista tuli onnelliseksi
Alkutunnin laukkoja:
torstai 25. syyskuuta 2014
Kiitojuoksua maneesissa
Torstaina olin mielissäni että jatkoin Fossin kanssa enkä saanut pelkäämääni dieseltraktori-Samia toistamiseen. Kenttä oli tyhjä, joten edellinen tunti oli maneesissa. Estepuoli näytti ihan ratsastettavalta, koulupuoli oli märkä. Mutta välillä tuli vettä ja hämäräkin painoi päälle. Meitä oli tunnilla tänään 5 ja maneesi tuntui ahtaalta.
Heti alkutunnista Fossi ravisteli päätään hyvin epätyypillisesti. Sama jatkui ohjat tuntumalla. Kun lähdettiin raviin niin ratsu oikein ampaisi liikkeelle. Tämä aiheutti varusteiden tarkistuksen. Satulaa siirrettiin vähän taaksepäin ja ope totesi sen edestä ahtaaksi. Ravistelu kuitenkin loppui tähän, hepan vauhti ei. Käynnissä mentiin hallitusti mutta sekä ravi että laukka oli pahinta kiihdyttelyä pitkään aikaan.
Aika pitkään mentiin puomeja. Alkuverkassa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille linjat puomien yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa Fossi sai lopulta juonesta kiinni ja venytti askeleensa väleihin ravissa pysyen. Laukassa meinattiin mennä aika lujaa. Ope totesi että hyvä oppia hallitsemaan menoa vähän reippaammassakin tempossa. Hetkittäin meno oli vauhdista huolimatta tasaista. Välillä taas väisteltiin ettei juostu muiden yli.
Sitten tehtiin pääty-ympyrää 4 puomin yli laukassa. Vasemmassa kaksi kertaa, oikeassa kerran. Vasen oli kamala, epätasaista kiihdyttelyä ja puomien tallomista. Oikeaan meni yllättävän hyvin. Lakkasin ajattelemasta puomeja ja säätelyä vaan keskityin vain ratsastamaan tasaista laukkaa ja muuttamaan teitä tarpeen mukaan. Eikä menty kovin lujaa!
Lopuksi tultiin vielä estettä puomit edessä ja takana. Meillä oli vähän kääntely-, suoristus-, askel- ja säätelyongelmia. Osuttiin mutta askeleet oli mitä sattuu. Yhtä ja puoltatoista ennen estettä. Kertaalleen tultiin kunnon jänöhyppy ja sillä tuli hyvät hymyt muille. Yksi askel eteen oli pääosin helpompi. En silti osannut tehdä kunnon ratkaisuja vaan oli vähän roiskimista. Pysty nousi kierrosten myötä ehkä 80 senttiin. Helposti siitä yli joka kerta. Jarrutusmatkat tehtävän jälkeen oli aika pitkiä. Koko tunnin. Istuntaa ei kuunnellut, joten ainoa tapa saada laukasta alas oli ottaa isommin edestä.
Tunnin jälkeen kuulin että 5.10. on harkkaestekisat. Kävin lisäämässä itseni ja Fossin ilmolistaan. Viimeksi lupailtiin kahta luokkaa, joten laitoin 60 - 70 ja 80 - 90.
Ongelmia:
jarrujen puute
Parannusta:
hypyt meni riemulla
Heti alkutunnista Fossi ravisteli päätään hyvin epätyypillisesti. Sama jatkui ohjat tuntumalla. Kun lähdettiin raviin niin ratsu oikein ampaisi liikkeelle. Tämä aiheutti varusteiden tarkistuksen. Satulaa siirrettiin vähän taaksepäin ja ope totesi sen edestä ahtaaksi. Ravistelu kuitenkin loppui tähän, hepan vauhti ei. Käynnissä mentiin hallitusti mutta sekä ravi että laukka oli pahinta kiihdyttelyä pitkään aikaan.
Aika pitkään mentiin puomeja. Alkuverkassa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille linjat puomien yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa Fossi sai lopulta juonesta kiinni ja venytti askeleensa väleihin ravissa pysyen. Laukassa meinattiin mennä aika lujaa. Ope totesi että hyvä oppia hallitsemaan menoa vähän reippaammassakin tempossa. Hetkittäin meno oli vauhdista huolimatta tasaista. Välillä taas väisteltiin ettei juostu muiden yli.
Sitten tehtiin pääty-ympyrää 4 puomin yli laukassa. Vasemmassa kaksi kertaa, oikeassa kerran. Vasen oli kamala, epätasaista kiihdyttelyä ja puomien tallomista. Oikeaan meni yllättävän hyvin. Lakkasin ajattelemasta puomeja ja säätelyä vaan keskityin vain ratsastamaan tasaista laukkaa ja muuttamaan teitä tarpeen mukaan. Eikä menty kovin lujaa!
Lopuksi tultiin vielä estettä puomit edessä ja takana. Meillä oli vähän kääntely-, suoristus-, askel- ja säätelyongelmia. Osuttiin mutta askeleet oli mitä sattuu. Yhtä ja puoltatoista ennen estettä. Kertaalleen tultiin kunnon jänöhyppy ja sillä tuli hyvät hymyt muille. Yksi askel eteen oli pääosin helpompi. En silti osannut tehdä kunnon ratkaisuja vaan oli vähän roiskimista. Pysty nousi kierrosten myötä ehkä 80 senttiin. Helposti siitä yli joka kerta. Jarrutusmatkat tehtävän jälkeen oli aika pitkiä. Koko tunnin. Istuntaa ei kuunnellut, joten ainoa tapa saada laukasta alas oli ottaa isommin edestä.
Tunnin jälkeen kuulin että 5.10. on harkkaestekisat. Kävin lisäämässä itseni ja Fossin ilmolistaan. Viimeksi lupailtiin kahta luokkaa, joten laitoin 60 - 70 ja 80 - 90.
Ongelmia:
jarrujen puute
Parannusta:
hypyt meni riemulla
maanantai 22. syyskuuta 2014
Ratsujenvaihtoviikko esteille
Estetunnille kolme neljästä meni melko vierailla ratsuilla. Itse olin Dimkasta mielissäni vaikka koulutunti sen kanssa menikin päin honkia. Jo alkuun rupesi hämärtämään. Auringonlasku n. 19.20 ja siihen vielä vesisade päälle. Tallilta kotiin ajaessa mittari näytti enää +3,5°C. Alkutunnista rupesin ravailemaan omin luvin kun rupesin olemaan ihan jäässä. Ope käski takaisin käyntiin mutta onneksi ravilupa heltisi lähes samantien kun uikutin kylmyyttä. Kenttä oli märähkö muttei liukas. Ei lammikoilla asti.
Alkuverkka oli kiva ratsulla, joka eteni itse. Välillä piti pyytää vähän lisää ja löytyihän sitä lisävauhtiakin. Ihanan luottavainen olo oli pitkin ohjin viilettää menemään niin ravia kuin laukkaakin. Kevyessä istunnassa oli helppo olla. Tosin verkkojen jälkeen lyhensin jalustimia vielä reiällä.
Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi muistaakseni okseriksi. Laukka oli liian pitkää, hidasta tai värkkäilin muuten vaan liikaa. Ponnistuspaikat ei meinanneet osua millään. Kertaalleen päästin ohjat pitkiksi kun en ehtinyt mukaan. Dimkasta ei osannut sanoa esteelle tullessa lähteekö kaukaa vai läheltä.
Ekalla kierroksella rataa hypättiin kaikki kentän esteet kertaalleen. Okseri, suhteutettu, tynnyri ja toinen okseri. Ennen alotusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen tynnyrille. Yli mentiin. Kerrankin muistin pitää pohkeet kiinni. Alotettiin siitä oikeastaan samantien. Ykkönen ok, kakkosen hyppäsin ennen hevosta kun ei se lähtenytkään kaukaa. Ratsu näki tilaisuutensa tulleen ja meinasi häipyä linjalta. En suvainnut moista, joten mutkan kautta jatkettiin. Tulikohan väliin jopa 6 askelta. Sitten keskityin odottamaan hyppyjä. Mikä samalla aiheuttaa riskin että jään jälkeen. Loput meni kuitenkin paremmin.
Toisen kierroksen ajaksi odottelijat laitettiin pihalle. Nyt rata jatkui okserin jälkeen hyppäämällä suhteutettu toiseen suuntaan, tynnyri ja okseri. Esteet ei tainneet nousta vaan korkeus oli edelleen jotain maltillista n. 60 cm nurkilla. Nyt mentiin selvästi reippaammin, kuitenkin hallitusti. Ponnistuspaikat osui kohdilleen kuin itsestään. Suhteutettu ekaan suuntaan 5 laukalla, takaisinpäin neljällä. Jotain taisin yrittää ponille vihjailla mutta se teki omat päätöksensä. Vika kaarre mentiin vasta-/ristilaukassa. Yritin vaihtaa askeleessa mutta vaihtoa ei tullut. Esteet pysyi ylhäällä, kuski semisti kevyessä istunnassa ja meno oli riemuisaa.
Muiden hypellessä vilu tarttui taas puseroon. Kun päästiin takaisin kentälle saatiin lupa ravata. Loppuravia taisi kaikki kuvitella mutta tultiin okseria vielä. Este pikkuhiljaa nousi ja me loikattiin se n. 80 cm korkeudessa suurimmillaan. Saattoi olla rahtusen ylikin mutta mukavuusalueella. Se tosin loi pientä epävarmuutta kun viikko sitten näin kuinka poni teki nelipistejarrutuksia 95 sentin okserille. Tänään ei onneksi ollut semmoisia mielessä. Keulaa ylös ennen estettä oli ohje tämänkin kanssa. Muualla menin kevyessä istunnassa ja pyysin eteen. Esteen lähestyessä istuin alas ja lyhensin kuitenkin yrittäen säilyttää energian. Kivasti meni.
Dimka oli hauska hyppyheppa. Ei yhtään niin herkkis kuin Ekku ja tosi pienen tuntuinen sen jälkeen. Dimka tosiaan on poni. Loppuverkassa yritin saada sen venyttämään ja rentoutumaan kahden ohjan tuntumalle. Orastavaa pilkahdusta oikeaan suuntaan mutta paljon jäi vielä matkaa. Loppukäynnit mentiin superpitkän kaavan mukaan kentällä kun ope innostui puhumaan. Hassua ettei tässä vaiheessa enää tullut kylmä.
Ongelmia:
verkkahyppyjen ponnistuspaikat
kuski innostuessaan ei malttanut odottaa hyppyjä
Parannusta:
kaikesta yli
reippaammalla tahdilla ponnistuspaikatkin osui
reilu 80 cm ylittyi helposti
Alkuverkka oli kiva ratsulla, joka eteni itse. Välillä piti pyytää vähän lisää ja löytyihän sitä lisävauhtiakin. Ihanan luottavainen olo oli pitkin ohjin viilettää menemään niin ravia kuin laukkaakin. Kevyessä istunnassa oli helppo olla. Tosin verkkojen jälkeen lyhensin jalustimia vielä reiällä.
Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi muistaakseni okseriksi. Laukka oli liian pitkää, hidasta tai värkkäilin muuten vaan liikaa. Ponnistuspaikat ei meinanneet osua millään. Kertaalleen päästin ohjat pitkiksi kun en ehtinyt mukaan. Dimkasta ei osannut sanoa esteelle tullessa lähteekö kaukaa vai läheltä.
Ekalla kierroksella rataa hypättiin kaikki kentän esteet kertaalleen. Okseri, suhteutettu, tynnyri ja toinen okseri. Ennen alotusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen tynnyrille. Yli mentiin. Kerrankin muistin pitää pohkeet kiinni. Alotettiin siitä oikeastaan samantien. Ykkönen ok, kakkosen hyppäsin ennen hevosta kun ei se lähtenytkään kaukaa. Ratsu näki tilaisuutensa tulleen ja meinasi häipyä linjalta. En suvainnut moista, joten mutkan kautta jatkettiin. Tulikohan väliin jopa 6 askelta. Sitten keskityin odottamaan hyppyjä. Mikä samalla aiheuttaa riskin että jään jälkeen. Loput meni kuitenkin paremmin.
Toisen kierroksen ajaksi odottelijat laitettiin pihalle. Nyt rata jatkui okserin jälkeen hyppäämällä suhteutettu toiseen suuntaan, tynnyri ja okseri. Esteet ei tainneet nousta vaan korkeus oli edelleen jotain maltillista n. 60 cm nurkilla. Nyt mentiin selvästi reippaammin, kuitenkin hallitusti. Ponnistuspaikat osui kohdilleen kuin itsestään. Suhteutettu ekaan suuntaan 5 laukalla, takaisinpäin neljällä. Jotain taisin yrittää ponille vihjailla mutta se teki omat päätöksensä. Vika kaarre mentiin vasta-/ristilaukassa. Yritin vaihtaa askeleessa mutta vaihtoa ei tullut. Esteet pysyi ylhäällä, kuski semisti kevyessä istunnassa ja meno oli riemuisaa.
Muiden hypellessä vilu tarttui taas puseroon. Kun päästiin takaisin kentälle saatiin lupa ravata. Loppuravia taisi kaikki kuvitella mutta tultiin okseria vielä. Este pikkuhiljaa nousi ja me loikattiin se n. 80 cm korkeudessa suurimmillaan. Saattoi olla rahtusen ylikin mutta mukavuusalueella. Se tosin loi pientä epävarmuutta kun viikko sitten näin kuinka poni teki nelipistejarrutuksia 95 sentin okserille. Tänään ei onneksi ollut semmoisia mielessä. Keulaa ylös ennen estettä oli ohje tämänkin kanssa. Muualla menin kevyessä istunnassa ja pyysin eteen. Esteen lähestyessä istuin alas ja lyhensin kuitenkin yrittäen säilyttää energian. Kivasti meni.
Dimka oli hauska hyppyheppa. Ei yhtään niin herkkis kuin Ekku ja tosi pienen tuntuinen sen jälkeen. Dimka tosiaan on poni. Loppuverkassa yritin saada sen venyttämään ja rentoutumaan kahden ohjan tuntumalle. Orastavaa pilkahdusta oikeaan suuntaan mutta paljon jäi vielä matkaa. Loppukäynnit mentiin superpitkän kaavan mukaan kentällä kun ope innostui puhumaan. Hassua ettei tässä vaiheessa enää tullut kylmä.
Ongelmia:
verkkahyppyjen ponnistuspaikat
kuski innostuessaan ei malttanut odottaa hyppyjä
Parannusta:
kaikesta yli
reippaammalla tahdilla ponnistuspaikatkin osui
reilu 80 cm ylittyi helposti
Koulutunti herkällä kisaratsulla
Maanantain tuntilista aiheutti kunnon yllätyksen. Haaveilin tietysti Harmoniasta mutta listassa lukikin Ekku! Tyttären estekisaratsu! Rautias lähemmäs 170 cm korkea ruuna. Hepo löytyi tarhasta, onneksi
loimi niskassa sillä vettä tuli keskireippaasti. Hoitaessa oli kiltisti, pään harjauksesta ei tykännyt. Kavioiden putsaus ei olisi juuri helpommin voinut mennä. Kuolaimet tällä oli erikoisemmat, helminauhatyyppiset. Ei aiempaa kokemusta. Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Lämmintä oli tallille mennessä vain +6,5°C, hrr! Onneksi vesisade vähän keveni.
Kentällä hepo oli vähän malttamaton. Ei seisty pitkiä aikoja aloillamme kun alkoi hiippailu. Alkuverkassa vähän jännitin reaktiivista ratsua. Taisin antaa sille aluksi liikaa aikaa ajatella omiaan, jolloin vähän pömelöi ympäristöstä. Kolme spurttia tuli tunnin aikana. Ope käski kädet alas ja eteen töihin kun sinkosi ekan kerran. Nopsaa opin että sama metodi kuin temppuilevalle eestinponille eli tarpeeksi jämäkästi hommiin ja muuta ajateltavaa. Sekin lohdutti kun huomasin että spurtissaan ei sinkoillut holtittomasti, kunhan nosti pään ylös ja kiihdytti. Ei pukkeja.
Ekku oli ihanan herkkä pohkeille. Eteen- ja sivullepyynnöt meni kevyistä kertapyynnöistä perille. Volteilla oli tosin alkuun vähän kääntö-ongelmia kun ravi kiihtyi. Asetuksia ja taivutuksiakaan en saanut aluksi tehtyä niin helposti kuin olisin halunnut. Vähän makasi käsillä enkä osannut pohkeilla kohottaa sitä kevyemmäksi. Ope kaipasi lyhyempää ohjaa ja harjotusravissa tuntui etten kertakaikkiaan kyennyt pitämään tuntumaa tarpeeksi tasaisena. Hepo aukoi kuulemma suutaan. Sisäkädellä myötäys sulki suun mutta samalla asetus vipsahti ulos. Ei ollut rehellisesti läpi ja tiesin sen sangen hyvin. Volteilla tehtiin myös käyntisiirtymiä.
Tehtävänä tultiin väistöjä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Väisti ihan käsittämättömän helposti. Vasemmalle väistäessa tuntui aavistuksen juoksevan alta. Tämän jälkeen paljon hankalampaa oli tulla suoraan. Väistötkin kun tultiin portaittain niin suoristuksessa meinasi luikahtaa jo toiseen suuntaan asti.
Laukkaa tultiin kahden sivun verran. Nosto kulmassa kävi käsky. Sain laukan jostain syystä paremmaksi kun nostin vasta kulman jälkeen mutta tottelin sitten. Välillä laukkasi pyöreänä ja ainakin tuntui kootulta. Ope kaipasi laukkaa vielä enemmän takasten päälle ja vähän etenevämpää menoa. Tässä oli tasapainottelu hankalaa sillä kun pyysin lisää laukkaa niin hepo meinasi lähteä lentoon. Jokunen laukkavoltti tehtiin käskystä. Liikuta sisäohjaa oli neuvo mutta mielestäni olisi
pitänyt rentouttaa koko tuntuma. Laukat nousi ihanan helposti. Vasemmassa kierroksessa tämäkin laukkasi takaosa sisällä kuten Hoo. Sekä ope että minä ruvetaan olemaan sitä mieltä että syy löytyy satulan päältä. Laukassa olisin mieluusti työstänyt vähän pidempään kerralla tai tehnyt vaihtoehtoisesti vielä nopeampia siirtymiä. Taisin vähän lorvia, sillä laukasta raviin siirtymät tulivat aika etupainoisina vyöryminä. Kokoa laukkaa alle ja näin. Taisi unohtua.
Lopuksi vähän ravia ja siirtymät istunnalla käyntiin. Loppukäynnit mentiin pitkällä ohjalla eikä hepo enää keksinyt omiaan. Yllättävän hyvin sen pää kesti kentällä samaan aikaan hyörineet esteiden kasaajat. Alkuun olin vähän huolissani että mitä tästä tulee.
Reaktiivisuudellaan Ekku muistutti Karvista. Ihanan herkkä pohkeelle ja ohjalle. Kuskin käsi taas ei ravissa tainnut olla tarpeeksi herkkä hevoselle. Kevensin sitten pätkiä jos tuntui liian höykkyyttävältä edestä.
Ongelmia:
käden epätasaisuus
hepan sinkoilut
Parannusta:
reagoi pohkeisiin ihanan herkästi
tosi kiltti hoitaa
laukat nousi helposti
väisti helposti
loimi niskassa sillä vettä tuli keskireippaasti. Hoitaessa oli kiltisti, pään harjauksesta ei tykännyt. Kavioiden putsaus ei olisi juuri helpommin voinut mennä. Kuolaimet tällä oli erikoisemmat, helminauhatyyppiset. Ei aiempaa kokemusta. Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Lämmintä oli tallille mennessä vain +6,5°C, hrr! Onneksi vesisade vähän keveni.
Kentällä hepo oli vähän malttamaton. Ei seisty pitkiä aikoja aloillamme kun alkoi hiippailu. Alkuverkassa vähän jännitin reaktiivista ratsua. Taisin antaa sille aluksi liikaa aikaa ajatella omiaan, jolloin vähän pömelöi ympäristöstä. Kolme spurttia tuli tunnin aikana. Ope käski kädet alas ja eteen töihin kun sinkosi ekan kerran. Nopsaa opin että sama metodi kuin temppuilevalle eestinponille eli tarpeeksi jämäkästi hommiin ja muuta ajateltavaa. Sekin lohdutti kun huomasin että spurtissaan ei sinkoillut holtittomasti, kunhan nosti pään ylös ja kiihdytti. Ei pukkeja.
Ekku oli ihanan herkkä pohkeille. Eteen- ja sivullepyynnöt meni kevyistä kertapyynnöistä perille. Volteilla oli tosin alkuun vähän kääntö-ongelmia kun ravi kiihtyi. Asetuksia ja taivutuksiakaan en saanut aluksi tehtyä niin helposti kuin olisin halunnut. Vähän makasi käsillä enkä osannut pohkeilla kohottaa sitä kevyemmäksi. Ope kaipasi lyhyempää ohjaa ja harjotusravissa tuntui etten kertakaikkiaan kyennyt pitämään tuntumaa tarpeeksi tasaisena. Hepo aukoi kuulemma suutaan. Sisäkädellä myötäys sulki suun mutta samalla asetus vipsahti ulos. Ei ollut rehellisesti läpi ja tiesin sen sangen hyvin. Volteilla tehtiin myös käyntisiirtymiä.
Tehtävänä tultiin väistöjä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Väisti ihan käsittämättömän helposti. Vasemmalle väistäessa tuntui aavistuksen juoksevan alta. Tämän jälkeen paljon hankalampaa oli tulla suoraan. Väistötkin kun tultiin portaittain niin suoristuksessa meinasi luikahtaa jo toiseen suuntaan asti.
Laukkaa tultiin kahden sivun verran. Nosto kulmassa kävi käsky. Sain laukan jostain syystä paremmaksi kun nostin vasta kulman jälkeen mutta tottelin sitten. Välillä laukkasi pyöreänä ja ainakin tuntui kootulta. Ope kaipasi laukkaa vielä enemmän takasten päälle ja vähän etenevämpää menoa. Tässä oli tasapainottelu hankalaa sillä kun pyysin lisää laukkaa niin hepo meinasi lähteä lentoon. Jokunen laukkavoltti tehtiin käskystä. Liikuta sisäohjaa oli neuvo mutta mielestäni olisi
pitänyt rentouttaa koko tuntuma. Laukat nousi ihanan helposti. Vasemmassa kierroksessa tämäkin laukkasi takaosa sisällä kuten Hoo. Sekä ope että minä ruvetaan olemaan sitä mieltä että syy löytyy satulan päältä. Laukassa olisin mieluusti työstänyt vähän pidempään kerralla tai tehnyt vaihtoehtoisesti vielä nopeampia siirtymiä. Taisin vähän lorvia, sillä laukasta raviin siirtymät tulivat aika etupainoisina vyöryminä. Kokoa laukkaa alle ja näin. Taisi unohtua.
Lopuksi vähän ravia ja siirtymät istunnalla käyntiin. Loppukäynnit mentiin pitkällä ohjalla eikä hepo enää keksinyt omiaan. Yllättävän hyvin sen pää kesti kentällä samaan aikaan hyörineet esteiden kasaajat. Alkuun olin vähän huolissani että mitä tästä tulee.
Reaktiivisuudellaan Ekku muistutti Karvista. Ihanan herkkä pohkeelle ja ohjalle. Kuskin käsi taas ei ravissa tainnut olla tarpeeksi herkkä hevoselle. Kevensin sitten pätkiä jos tuntui liian höykkyyttävältä edestä.
Ongelmia:
käden epätasaisuus
hepan sinkoilut
Parannusta:
reagoi pohkeisiin ihanan herkästi
tosi kiltti hoitaa
laukat nousi helposti
väisti helposti
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Kutosten karttelua - 60 %
Sunnuntaina oli vihdoin koulukisapäivä Saaralla. Niilo oli jätetty aamulla sisään ja odotteli karsinassaan. Tehokas ja ripeä harjaus ja sen jälkeen harjan ponnarointi. Ristikko kahteen kerrokseen, sitten loppui aika kesken. Niskan lähelle vähän varmistelua lisäponnarein että näen onko ratsu asettunut. Satulahuovan vaihto. Suitset olin puunannut jo eilen.
Tarkoitus oli alottaa verkka rauhassa omassa maneesissa. Mutta koska luokka saattoi alkaa jo n. 5 minuutin kuluttua niin ajattelin että parempi käydä tutustuttamassa poni rauhassa uusiin paikkoihin. Mennessä hirnui ja ihmetteli. Käveltiin naapuritallin kentälle ja siellä säädin vielä satulavyön ja jalustimet. Siinä poni vähän hyöri mutta oli tosi tolkusti. Ei erikoisemmin tuijotellut, ei kiihdytellyt saati pukitellut. Joka kierroksella vähän ehdotti että voitaisko lähteä pois. Ehdittiin verkata ihan rauhassa. Oma vuoro oli neljäntenä ja alkukäynnit oli tehty siinä vaiheessa kun luokka alkoi. Ohjelmana B-merkin kouluohjelma.
Volttailin, asetin sisään ja ulos. Käyntiväistöjä. Laukat jäi ehkä vähän turhan vähäisiksi. Keskiympyrällä liiraili reitiltä ja lävistäjätkin oli vähän mitä sattuu. Myötälaukka kuitenkin säilyi.
Kun päästiin maneesiin niin poni ei juuri ihmetellyt uutta paikkaa. Siellä sai mennä vain käyntiä, joten parin suorituksen verran tehtiin käyntivoltteja, pysähdyksiä ja väistöjä. Raippaa ei enää saanut olla. Yritin viritellä ponin innokkaaksi vielä juuri ennen sisälle menoa.
Kun päästiin radalle alotin kiertämällä uraa pitkin. Tuomaripääty näytti ponista heti alkuun kamalata. Ensimmäinen lähestymisyritys ravissa meinasi mennä ihan tyssäilyksi. Käyntiä, vähän pysähdyksiä ja pakitusta. Mutta päättäväisesti kun ohjasi niin päästiin tuomarin edestä. Puhelin ponille ja tuomarikin huikkasi Niilolle muutaman sanan. Poni taisi vakuuttua että ihan turvallista on. Toiseen suuntaan epäröitiin myös hieman, kolmannella kerralla päästiin jo aika kivuttomasti ohi.
Päätin näyttää vielä suoran lähestymisen ja sekin tuli tarpeeseen. Ei ollut ihan hyvä sekään, joten vaikka lähtömerkki kuului niin otin vielä käännöksen keskilinjalle ja ratsastettiin loppupätkä kohti tuomaria.
Itse radalla poni ei tuijotellut mitään. Eteni ihan ok ja ravissa kulki pyöreänä. Pysähdykset jäi vähän vinoiksi ja alas siirtymiset tuli kättä vasten kuten arvelinkin. Ravivoltit meni kivasti ja askeleenpidennyksessäkin oli jotain ideaa. Ensimmäinen väistö alkoi vähän haparoiden, jälkimmäinen oli parempi. Tuomari edessä käynnistä raviin oli vähän tarpeettoman reippaalla jalankäytöllä. Ensimmäinen laukka nousi vielä ihan ok mutta keskiympyrä oli muodoton kötäste. Pyöreys katosi ja yritin ratsastaa jalalla eteen. Liikkui sentään ok. Lävistäjän poni linjasi keskimmäiseen kirjaimeen ja yritin pelastaa mitä tehtävissä oli. Ei sentään vaihtanut laukkaa ja päästiin ainakin sinnepäin pisteessä raville. Pääty-ympyrän alkupuoli meni ihan hyvin mutta laukannostosta Niilo ei ollut samaa mieltä. En ollut tarpeeksi ymmärrettävä, joten poni käänsi takapuolensa keskelle ja liirattiin uralle asti tosi kummallista reittiä ennen kuin päästiin laukkaan. Lävistäjä tuli tosi äkkiä ja laukan lisäys jäi vähän yritykseksi. Raville päästiin taas kuitenkin missä piti. Ja muistinpas hymyillä radalla!
Tässä vaiheessa olin neljäntenä prosenteilla 60 tasan. Yllättävän kiltisti noin kamalalla laukkaohjelmalla. Paperi oli positiivinen yllätys. Paras numero oli 8! Ravivoltista vasemmalle. Seiskoja oli peräti 3! Mutta laukkaosuus oli vitosta ja viispuolosta. Alaspäin siirtymät vitosia. Yläkerrasta kutoset loisti poissaolollaan, poikkeuksellista. Ja vain yksi 6,5. Alakerta oli sitten kutosta ja kuuspuolikasta. Istunnasta ja teistä tuli paremmat, muista kutoset.
Neljäntoista ratsukon joukossa jäätiin kolmanneksi vikoiksi. Voittaja sai 9 pistettä enemmän, joten kovin huimia eroja ei ollut. Niilon kanssa tehtiin tänään mitä kyettiin ja eihän 60 % missään tapauksessa ole huonosti! Muut oli vain parempia. Treenaamme jatkossa siis ympyröitä ja lävistäjiä laukassa, väistön aloituksia sekä siirtymiä. Käytöksestä ponille iso plussa! Ensimmäinen kerta ruunalla Saaralla.
Aleksei kuvasi:
Tarkoitus oli alottaa verkka rauhassa omassa maneesissa. Mutta koska luokka saattoi alkaa jo n. 5 minuutin kuluttua niin ajattelin että parempi käydä tutustuttamassa poni rauhassa uusiin paikkoihin. Mennessä hirnui ja ihmetteli. Käveltiin naapuritallin kentälle ja siellä säädin vielä satulavyön ja jalustimet. Siinä poni vähän hyöri mutta oli tosi tolkusti. Ei erikoisemmin tuijotellut, ei kiihdytellyt saati pukitellut. Joka kierroksella vähän ehdotti että voitaisko lähteä pois. Ehdittiin verkata ihan rauhassa. Oma vuoro oli neljäntenä ja alkukäynnit oli tehty siinä vaiheessa kun luokka alkoi. Ohjelmana B-merkin kouluohjelma.
Volttailin, asetin sisään ja ulos. Käyntiväistöjä. Laukat jäi ehkä vähän turhan vähäisiksi. Keskiympyrällä liiraili reitiltä ja lävistäjätkin oli vähän mitä sattuu. Myötälaukka kuitenkin säilyi.
Kun päästiin maneesiin niin poni ei juuri ihmetellyt uutta paikkaa. Siellä sai mennä vain käyntiä, joten parin suorituksen verran tehtiin käyntivoltteja, pysähdyksiä ja väistöjä. Raippaa ei enää saanut olla. Yritin viritellä ponin innokkaaksi vielä juuri ennen sisälle menoa.
Kun päästiin radalle alotin kiertämällä uraa pitkin. Tuomaripääty näytti ponista heti alkuun kamalata. Ensimmäinen lähestymisyritys ravissa meinasi mennä ihan tyssäilyksi. Käyntiä, vähän pysähdyksiä ja pakitusta. Mutta päättäväisesti kun ohjasi niin päästiin tuomarin edestä. Puhelin ponille ja tuomarikin huikkasi Niilolle muutaman sanan. Poni taisi vakuuttua että ihan turvallista on. Toiseen suuntaan epäröitiin myös hieman, kolmannella kerralla päästiin jo aika kivuttomasti ohi.
Päätin näyttää vielä suoran lähestymisen ja sekin tuli tarpeeseen. Ei ollut ihan hyvä sekään, joten vaikka lähtömerkki kuului niin otin vielä käännöksen keskilinjalle ja ratsastettiin loppupätkä kohti tuomaria.
Itse radalla poni ei tuijotellut mitään. Eteni ihan ok ja ravissa kulki pyöreänä. Pysähdykset jäi vähän vinoiksi ja alas siirtymiset tuli kättä vasten kuten arvelinkin. Ravivoltit meni kivasti ja askeleenpidennyksessäkin oli jotain ideaa. Ensimmäinen väistö alkoi vähän haparoiden, jälkimmäinen oli parempi. Tuomari edessä käynnistä raviin oli vähän tarpeettoman reippaalla jalankäytöllä. Ensimmäinen laukka nousi vielä ihan ok mutta keskiympyrä oli muodoton kötäste. Pyöreys katosi ja yritin ratsastaa jalalla eteen. Liikkui sentään ok. Lävistäjän poni linjasi keskimmäiseen kirjaimeen ja yritin pelastaa mitä tehtävissä oli. Ei sentään vaihtanut laukkaa ja päästiin ainakin sinnepäin pisteessä raville. Pääty-ympyrän alkupuoli meni ihan hyvin mutta laukannostosta Niilo ei ollut samaa mieltä. En ollut tarpeeksi ymmärrettävä, joten poni käänsi takapuolensa keskelle ja liirattiin uralle asti tosi kummallista reittiä ennen kuin päästiin laukkaan. Lävistäjä tuli tosi äkkiä ja laukan lisäys jäi vähän yritykseksi. Raville päästiin taas kuitenkin missä piti. Ja muistinpas hymyillä radalla!
Tässä vaiheessa olin neljäntenä prosenteilla 60 tasan. Yllättävän kiltisti noin kamalalla laukkaohjelmalla. Paperi oli positiivinen yllätys. Paras numero oli 8! Ravivoltista vasemmalle. Seiskoja oli peräti 3! Mutta laukkaosuus oli vitosta ja viispuolosta. Alaspäin siirtymät vitosia. Yläkerrasta kutoset loisti poissaolollaan, poikkeuksellista. Ja vain yksi 6,5. Alakerta oli sitten kutosta ja kuuspuolikasta. Istunnasta ja teistä tuli paremmat, muista kutoset.
Neljäntoista ratsukon joukossa jäätiin kolmanneksi vikoiksi. Voittaja sai 9 pistettä enemmän, joten kovin huimia eroja ei ollut. Niilon kanssa tehtiin tänään mitä kyettiin ja eihän 60 % missään tapauksessa ole huonosti! Muut oli vain parempia. Treenaamme jatkossa siis ympyröitä ja lävistäjiä laukassa, väistön aloituksia sekä siirtymiä. Käytöksestä ponille iso plussa! Ensimmäinen kerta ruunalla Saaralla.
Aleksei kuvasi:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)