Hoolla taas tuplat: koulua ja kavaletteja

Jo sunnuntaina tuli viesti että maanantain estetunti on peruttu open sairastuttua. Sovittiin että tulen siis normaalisti omalle tunnilleni. Listassa luki tuttuun tapaan Harmonia. Lisäksi oli maininta että seuraavalla tunnilla on hyvin tilaa. Eli tuppauduin tietysti mukaan. Ehdotin että voin myös vaihtaa hevosta jos ratsu ei jaksa kahta tuntia näin kuumalla (+29!). Vaan samalla kummatkin. Kuntoonlaittaessa oli melko säyseä. Pärjäsin ilman raippaa. Edelleen hepasta lähtee karvaa mattoina. Daisyn Oman ihmisen näyttämä tyyli on osoittautunut Hoonkin kanssa hyväksi. Isopiikkisemmällä kumisualla on kumi- ja piikkisukaa parempi pyöritellä.

Taas oli tuuraaja ja minä siitä ihan mielissäni. Hoo oli taas vasemmassa ohjassa kiinni. Minä mutinoin jotain vastaan mutta totta tosiaan parhaiten auttoi kun unohti koko vasemman ohjan ja keskittyi ratsastamaan pohkeilla eteen. Tänään pyöriteltiin voltteja ja tehtiin siirtymiä kaikissa askellajeissa. Ihan alkuun halusin hepan vain reippaaksi, lähes altajuoksusta oli mielestäni helpompi lähteä säätämään menoa paremmaksi.

Jalat hiljaa kun ei tarvi ja käsien asentoon tuli taas paljon fixiä. Kuvittelen että käteni ovat jotenkin asiallisesti mutta totuus on ihan muuta. Johdan muka sivulle mutta käsi meneekin alas. Pitäisi nähdä itsensä ulkopuolelta. Hartsa kulki kuitenkin ihan kelvosti.

Laukassa kun sain jalat (ylhäältä?) tarpeeksi irti ja tuen ulkojalalle niin myös vasen laukka rupesi rullaamaan. Ehkä tosiaan jään jollain liikaa kiinni ettei se etene yleensä? Ohjalla? Polvella? Lopulta rupesin myös kenottelemaan siirtymissä, sillä yritän huijata hepan hidastamaan vetämättä. Ei se silti tarkota sitä että kädet pitää heittää suoriksi eteen ja kallistaa ylävartaloa eteenpäin. Sama onnistui myös paljon säädyllisemmin istumalla.

Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli tosiaan tunnin alkaessa oli pölyävä helle. Melko pian saatiin myös jyrinää ja laukkojen aikana tuli isoja vesipisaroita. Sopivasti että pölyäminen lakkasi (ja kuskit kastui) muttei satanut kuitenkaan kauaa. Tunnin lopuksi paistoi taas aurinko.

Yhden kierroksen verran ekan tunnin loppukäynneissä Hoo ajatteli että hommat loppui ja kiihdytteli portille. Vaan helposti meni "luulit väärin" perille ja alistui kohtaloonsa. Ekan tunnin alussa heittämäni kommentti että tokalla tunnilla olisi kiva hyppiä kavaletteja ilman satulaa rupesi konkretisoitumaan kun ope kantoi estetolppia. Juuri olin ehtinyt supatella Hoolle että tänään ei hypätä.

Heivasin siis satulan ja kiipesin ihan itse parin askelman A-tikkailta (hieman väärinkäyttäen vielä päällekin astuen) kyytiin. Alkuverkat mentiin pitkin ohjin kaikissa askellajeissa. Ihanan helppoa ja tasaista. Varsinkin alkuraveissa kun vedin itseäni harjasta selkään. Laukassa olisi ihan hyvin voinut pitää käsiä vaikka sivuilla. Toki pari pientä horjahdusta tunnin aikana tuli, jolloin oli hyvä napata
harjasta kiinni.

Itse tunti tultiin sitten yhtä kavalettia yksitellen kummastakin suunnasta sekä ravissa että laukassa. Hoo oli ihanan rauhallinen eikä odotellessa kuumunut yhtään. Eikä muutenkaan kyttäillyt mitään. Ravihypyt meni yllättävän helposti. Laukassa kertaalleen ponnistuspaikka meni hukkaan. Kertaalleen este taisi pudotakin ja vain kerran tultiin väärässä laukassa alas. Minä sain ohjeita pitää ylävartalo pystympänä. Muutaman kerran hepo meinasi vähän innostua ja hieman kiihdytti kohti. Ei onneksi mitään ampumista.

Korkeus oli tänään max 55 cm. Juuri sopivan jännää ja aivan huippua! Satulan kanssa olisi ollut aavistuksen tylsää, nyt ei pätkän vertaa. Harmi ettei tästä jäänyt todistusaineistoa.

Ongelmia:
koulutunnilla vasemmassa ohjassa kiinni

Parannusta:
ilman satulaa oli aivan huippua!
55 cm ylittyi helposti

Tunnin jälkeen pesin ponnyn. Kuvat ennen ja jälkeen. Eikä tullut vielä valkoista yhdellä pesukerralla.

Kisatreeni Merillä puomeille

Sunnuntaille oli luvassa kisatreeni Merillä. Tosin 9 ratsukon puomitunnille. Merikin piti hakea pihalta hommiin. Ihanan kiltisti oli muuten paitsi satulavyötä kiristäessä.

Kentällä oli jopa aavistuksen ahdasta. Ainakin pölisi hirmuisesti. Alkuverkassa tuli sanomista että pitäisi ravata aktiivisemmin. Takajalat laahasi juu perässä ja ohjilla oli 200 kg. Laukassa sama juttu. Lintsasin istumalla kevyessä istunnassa. Ravissa mentiin jo puomeja. Ei alkuun kovin hohdokasta mutta rupesi ne jalat nousemaan.

Eka tehtävä oli ympyrä neljällä puomilla, 12 metriä väleissä. Joko ulkoreunaan 4 laukalla tai keskelle kolmella. Kertaalleen kummassakin kierroksessa. Pysyttiin jotenkin kuviolla. Ekaan suuntaan (vasen) kolmannen välin kääntäminen oli hankalinta ja siihen taisi tulla viideskin askel. Oikeassa kierroksessa taas osuttiin vain kahdelle puomille kunnolla. Liian matalat puomit selvästi.

Toinen tehtävä oli epämääräisesti jyrkentyvä kaareva reitti, 8, 12 ja 8 metrin väleillä. 2 lyhyttä, 3 normaalia ja 2 lyhyttä askelta. Oikeaan kierrokseen tultiin neljästi. Eka oli kamala, sitten sain juonesta kiinni ja 3 seuraavaa tuli aika ok. Sai ihan tosissaan pyytää välissä eteen. Ja sain laukkaa säädeltyä. Vasempaan kierrokseen kaksi ekaa kertaa jolkoteltiin yli ilman kunnon laskuja tai osumista. Mutta taas sain skarpattua ja kolmas kerta meni hyvin. Vaaditut askeleet tuli ja osuttiin puomeille.

Loppuraveissa hepo jopa pääosin keveni edestä ja ikkunaheijastuksesta vilasemalla näytti hetkittäin olevan luotiviivalla tai ainakin lähistöllä. Jopas!

Alkutunnin jurputin mielessäni että tästä ei ole mitään hyötyä. Lopuksi piti perua puheet. Sain kuitenkin laukkaa onnistuneesti säädeltyä. Eilisten hyppyjen perusteella ei välttämättä arvaisi kuinka takkuista yhteistyö on ilman esteitä. Vaan seuraavana vuorossa taas estekisat.

Ongelmia:
kädet menee tohjoksi tällaisista tunneista
liikaa ratsukoita tunnilla
pölisi
puomeille oli hankala osua

Parannusta:
sain säädeltyä laukkaa

Vähän löysällä Niilolla ilman satulaa

Lauantaina iski illalla hirmuinen hinku tuppautua sunnuntaina vielä ilman satulaa -tunnille. Tulijoita oli kuulemma vasta 3. Kivasti mahduin mukaan. Hevostoiveita en laittanut mutta arvonta tuotti juuri toivomani tuloksen: Niilo. Kotoa lähdössä oli vähän ongelmia (ja kiireessä katkaisin vahingossa raippani jättämällä sen auton oven väliin, sniif) ja olin vasta varttia vaille tallilla. Hepo oli vielä pihalla. Yllättävän hyvin ehdin silti tunnille. Meitä oli siis 4.

Keli oli vihdoin kesäinen ja lämpöä oli +17°C. T-paitakeli. Niilo oli ehkä tästä syystä löysähkö. Käynti ja ravi pääosin ok. Ravissa sain korjauksia että selkää ei saa jännittää liikaa, painopistettä alemmas kuitenkin ilman takanojaa. Kantapäitä alemmas. Käsiä piti nostaa, laskea, siirtää eteenpäin, lyhentää ohjia, lisätä kyynärkulmaa, tuoda kyynärpäitä lähemmäs kroppaa eikä viedä niitä liian taakse. Olin aika hämilläni. Sekä pitää ne paikallaan, korjata sisäpohkeella, pitää kädet nyrkissä ja tehdä ohjasavut vain puristamalla ja löysäämällä nyrkkiä eikä liikuttamalla koko kättä. Hukkasin tuossa ehkä sen että eri korjausehdotukset koskivat eri tilanteita.

Ponin ravissa oli pääosin tosi helppo istua. Muotokin oli lähinnä kiva. Lisää energiaa, takasia paremmin töihin, korkeampaan muotoon, pois nyökystä ja kantamaan paremmin itseään oli ohjeet ponille. Meno oli välillä vähän ponnetonta. Jalkani oli aika veltot. Keventelyä en juuri jaksanut kokeilla vaikka semmostakin vihjailtiin. Ravissa tehtiin voltteja kumpaankin suuntaan.

Laukat mentiin pääty-ympyröillä. Me Eemelin kanssa. Laukka oli ehdottomasti hankalin askellaji istua. Hilauduin joka askeleella selässä eteenpäin. Helpointa oli olla pitämällä jalat irti kyljistä. Mutta eihän siellä niin sovi istua. Lisää vauhtia kävi käsky monesti mutta tosi huonosti irtosi. Eikä se ohjauskaan ihan täysillä toiminut. Toiseen suuntaan ei meinannut laukkakaan nousta. Ja samaa eteenpäin hilautumista taas. Pysyin kuitenkin kyydissä. Pari horjahdusta tuli mutta onneksi oli iso harja, josta tarrata kiinni. Poni oli tosi tolkku eikä vinkeillyt mitään omiaan.

Vasenta laukkaa.
©Kaisa

©Kaisa

Tuoli-istuntaa. Osassa kuvista oli kaamea takakeno.
©Kaisa

Loppuraveissa käskettiin keventää ja siinä onnistuikin paremmin. Onneksi oli vesipullo, sillä suu meni aika hiekkaisan tuntuiseksi vähän väliä.

Ongelmia:
löysä poni
istuminen laukassa

Parannusta:
ei mitään ponivinkeitä
ravissa tosi helppo istua

Ilpo ja Kaisa videoivat:

Kiilasin kakkoseksi

Aaltokankaan estekisojen toisessa verkkaryhmässä menin Herolla vikana. Hepo oli kyseisen radan hypännyt jo kertaalleen alle, joten ei ollut ihan pahimmissa täpinöissään. Tuntui toki jo verkassa täysin erilaiselta kuin Meri. Kepeä ja enempi pomppuisa. Yritin pitää itseni hiljaa ja olla vetämättä hepoa nippuun. Jokunen siirtymä ja temponmuutoksia laukassa. Hyvin lähti eteen. Samat verkkaesteet ja taas kolmosen jälkeen käännettiin jo verkassa vasemmalle. Joka toisessa verkkahypyssä muistin myödätä kunnolla. Onneksi Hero ei silti hermostunut.

Omaa vuoroa oli aika pitkä aika odotella. Siinä meinasi jännittää. Tosin samalla kasvoi nälkä ratsastaa tiukat tiet ja aikaa. Yksi ratsukko kiilasi kärkeen mutta arvelin olevani silti Merilläkin sijoituksissa.

Radan Hero hyppäsi tolkusti. Toki voisi viilata vielä paljonkin. Maltoin odottaa hyppyjä ja sain kerrottua minne ollaan menossa. Laukatkin vaihtui kivasti. Viimeiset tiukat kaarteet unohdin ja kierrettiin ulkokautta sekä kympille että yhdelletoista. Mutta aika esteitä nuollen. Ja näin tuli päivälle toinenkin nolla. Tavoitteena kun oli päästä kummankin kanssa hyväksytysti maaliin (ilman vääriä ratoja tai kyydistä poistumisia).

Blogistit heppapuuhissa.
©Ilpo

Verkkahyppy, tässä ainakin muistetaan johtaa.
©Ilpo

Verkkahyppy. Vähän aikasessa vaiheessa pylly penkissä (vai sen takana?).
©Ilpo

Ykkönen.
©Ilpo

Kakkonen.
©Ilpo

Kolmonen, ponnistus. Ei vedä.
©Ilpo

Kolmonen, hyppy. Katse on jo menossa.
©Ilpo

Kolmonen, laskeutuminen. Kenotusta menosuuntaan.
©Ilpo

Nelonen, ponnistus.
©Ilpo

Nelonen, hyppy. Katse menossa.
©Ilpo

Vitonen. Johdetaan ja katsotaan.
©Ilpo

Kutonen. Näyttää matalalennolta.
©Ilpo

Kasi. Johtamista.
©Ilpo

Ysi.
©Ilpo

Kymppi, ponnistus.
©Ilpo

Kymppi, hyppy. Kovasti menossa vasemmalle.
©Ilpo

Yksitoista. Ohjalla tilaa hypyssä.
©Ilpo

Heron kanssa tein puoli sekuntia nopeamman ajan ja pudotin itseni ja Merin kolmansiksi. Tarkoitus kun oli tehdä täsmälleen yhtä nopea rata ja saada jaettu kakkossija. Heh.

Mutta kaksi rataa, kaksi ruusuketta. Oikein mukavaa!

Palkintojenjaossa.
©Ilpo

Ruusukkeita kaksin kappalein.
©Kaisa

Ja vähän toisestakin asennosta.
©Kaisa

Tässä video radasta Heron kanssa. Taltioinnista kiitos Annelle.

Ruusukkeita pukkaa

Lauantain aamukisat jäi kuljetusongelmien takia välistä (Aapo 70 ja 80 Pikkarala) eikä haitannut pätkän vertaa. Illalla oli sitten kotikisat luvassa eli harkkaesteitä Aaltokankaalla. Ykkösvalinta kisahepaksi oli Meri. Lillistäkin haaveilin edelleen mutta raasu ei ollut kunnossa. Koska kutsun mukaan sai mennä kaksi rataa niin päätin jatkaa Heron kanssa. Kummankin kanssa luokaksi valikoitui 70 cm. 90 olisi ainakin Merin kanssa ollut liian iso, Herolla olisin voinut harkita. Open suosituksesta valitsin kuitenkin pienemmän.

Merin kanssa olin ekan verkkaryhmän toisena. Onneksi paikalla oli ihanan avuliaat Inga ja Vilma hoitamassa ratsujeni laiton, talutuksen ja purkamisen. Sain siis rauhassa käydä kävelemässä radan ja apukädet olivat paikalla kun tarvitsin. Itse rata oli aikamoista kääntelyä. Mutta onneksi kulman kaivelut menivät tajuntaani. Lämmintä oli viitisentoista astetta joten kivasti tarkeni.

Ratapiirros, Anne kuvasi.

Verkka Merin kanssa jäi hieman lyhyehköksi. Mutta eipä ehtinyt jännittää. Verkkahypyt oikeassa kierroksessa. Pysty kahdesti ja okseri taidettiin tulla kolmesti. Ei valittamista.

Laukkaa.
©Kaisa

Luultavasti verkkahyppy.
©Ilpo

Ravailua.
©Ilpo

Anne videoi ja selosti meidän verkan:


Meri hyppäsi radalla kivasti. Ykkönen taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Tiukat käännökset jätin suosiolla välistä. Enkä hypännyt ehtään estettä ennen hevosta. Edellisiin kisoihin siis huima parannus. Vääriä ja ristilaukkoja oli edelleen muutama. Ennen kolmosta aika loppui kesken vaihtaa myötäiseksi niin päätin pitää tahdin kasassa.

Tässä vaiheessa puhtaalla radalla kurvattiin luokan johtoon. Viimeiseen ratsukkoon asti (minä + Hero) oltiin kiinni toisessa sijassa. Kunnes lopulta jäätiin kolmansiksi. Hieno heppa! Kolmet kisat ja kaikista ruusuke!

Ykkönen.
©Ilpo

Video itse radasta jäi kuvaamatta koska en kisatöpinöissäni ihan ymmärtänyt mitä minulle puhuttiin. Aivan oma moka. Mutta Meri oli aika pitkä ja painoi kädelle. Pari kertaa loppuradasta kosketin raipalla lisää vauhtia. Tässä Ilpon ottama kuvakooste:

Kolmonen, ponnistus.
©Ilpo

Kolmonen, hyppy.
©Ilpo

Nelonen, ponnistus.
©Ilpo

Nelonen, hyppy.
©Ilpo

Vitonen, ponnistus. Kuski kenossa oikeaan.
©Ilpo

Vitonen. Ei takakenkiä.
©Ilpo

Kutonen.
©Ilpo

Seiska.
©Ilpo

Kasi.
©Ilpo

Ysi.
©Ilpo

Kymppi.
©Ilpo

Yksitoista eli vika.
©Ilpo

Pitkästä aikaa esteitä Fossilla

Eilinen juonipaljastus piti paikkansa ja tänään pääsin hyppäämään Fossilla. Tallille mennessä riemuitsin siitä että hypätään ulkona ja esteet on valmiiksi paikoillaan. Väärin! Piha oli pullollaan esteitä mutta meidän piti kantaa niitä vielä lisää. Pian loppui tarveaineet kentän laidalta, joten loput tarvikkeet kannettiin tallin takaa. Keli oli lämmin ja esteitä kantavia kuskeja vain 3. Hyvät alkuverkat siis. Oma huumorintaju meinasi vain loppua ja mielestäni oltaisiin voitu hypätä valmiiksi paikalla olevia esteitä.

Hevosen kuntoonlaittoon jäi lopulta 9 minuuttia. Onneksi hepo ei ollut kovin likainen. Mutta satuloiden kanssa sitten mokailin. Estesatulan kohdalla olleessa penkissä ei ollut karvaromaania, joten sain purkaa sen toisesta satulasta. Kun laskin penkin hepan selkään niin havaitsin että sehän on koulusatula! Kaikki purkaminen turhaan! Eilen menin siis koulutunnin estesatulalla ilman että huomasin asiassa mitään kummallista. Näemmä sentään toisinpäin huomasin jotain vikaa. Myöhemmin kuulin että koulupenkki ei ole edes käytössä tällä hetkellä. Hyvä näin siis.

Fossi oli aiemmin mennyt jo yhden tunnin alle, joten jarrut toimi eilistä paremmin. Silti yritti alkuun vähän kiihdytellä ravissa. Ravi olikin pahinta viipotusta. Ja kuten eilen niin vasen laukka oli vähemmän rankkaa käsilleni kuin oikea.

Verkkatehtävänä tultiin kahta puomia, sittemmin pikkupystyä, joiden väliin piti ottaa siirtymä laukasta raville. Siirtymät olisivat voineet olla nopeampia mutta ope kehui siitä että rauhallinen pidättäminen on pitkällä tähtäimellä parempi ratkaisu kuin turha riuhtominen. Joka kerta kuitenkin päästiin raviin ja lopulta ehdittiin nostaa laukkakin takaisin ennen seuraavaa estettä.

Linjan jälkeen ruvettiin tulemaan rataa. 10 estettä ja 2 kierrosta. Meille tuli tosin vielä kolmas kierros sakkona sekä vielä ylimääräinen sakkolinja.

Ekalla kierroksella estekorkeus oli n. 60 - 70 cm. Meni yllättävän tasaisesti. Seuraavalle kierrokselle esteet nousi noin kasikymppiin ja sain houkuteltua videokuvaajan. Ehkä siksi tuli "ääk joku kuvaa mua" -jäätyminen. Menosta tuli paljon epätasaisempaa. Lopulta en nähnyt ponnistuspaikkoja enää ollenkaan ja pompittiin ihan mistä sattuu. Kiltisti Fossi silti kapusi esteistä yli vaikka tultiin välillä ihan pohjaan. Ja vaikkei kuski aina ollutkaan ihan samaan aikaan menossa yli. Pysyin kuitenkin kyydissä.

Tästä räpiköinnistä ansaittiin täysi sakkokierros. Luulin että otettaisiin vain jotain osia mutta tultiinkin koko homma uusiksi. Nyt olin hepan kanssa jo paremmin synkassa. Silti tuli huonoja ponnistuspaikkoja ja puomit putoili. Hetkittäin pidätteet meni tosi hyvin läpi, välillä ratsu taas innostui ja kiihdytti esteelle. Tasaisuus puuttui. Mutta kapeasta esteestä ei tuumannut mitään eikä juuri kiemurrellutkaan. Pari väärää laukkaa mutta muuten sangen tolkusti.

Lopuksi hypättiin vika linja vielä uudestaan. Vasta kun sanottiin niin tajusin nämä perusasiat että päätä monellako mennään ja eka hyppy vaikuttaa suunnitelmaan. Ope tuntui olevan epäilyttävän tyytyväinen räpellyksiimme.

Lopulta työllä ja tuskalla kentälle haalittua trippeliä ei edes hypätty.

Ongelmia:
keilattiin jokunen kun en löysännyt tarpeeksi ajoissa

Parannusta:
mukisematta kaikesta yli (kapein oli vaikein)


Lopputunnin hyppyjä Fossin kanssa.

Fossi is back!

Keskiviikkona menin käymään pienryhmäkoulutunnilla rästillä. Vähän haaveilin Flikasta mutten toivonut ratsua. Hyvä näin sillä listalla odotti aikamoinen yllätys: Fossi on takaisin hommissa. Tallissa edelleen ihanan kiltti.

Ratsukoita tunnilla oli 5. Oltiin kentällä ja mentiin estepuolelle, sillä se oli kuivempi. Lämmintä taisi olla hieman päälle +10. Fossi tuntui vieraalta. Mutta olihan siitä aikaa kun olin sen kyydissä viimeksi ollut (lokakuussa). Reipas ja vähän tuijotteli välillä ympärilleen. Mutta ihan erilainen kuin Flika. Käynnissä oli rauhallinen mutta ravissa kiiruhti alta. Ja oli paljon raskaampi edestä kuin muistin. Ei juostu suoraa uraa vaan pyörittiin tiiviisti volteilla. Silti vauhtia oli liikaa ja oikealle oli luultavasti vinon painoni takia kääntämisongelmia.

Verkkalaukat vasempaan meni mukavasti. Vähän turhan matala ratsu ehkä. Oikeaan kierrokseen oli sitten hyvinkin etupainoinen. Kaikki energiani meni siihen että keskityin saamaan päätä ylemmäs ja pidettyä tahdin kiihtymättä. Kun kommenttia tuli että voltille käännöt pitäisi valmistella paremmin niin ei ollut sellaiseen enää juuri resursseja. Raville siirtymä vei meiltä yli puoli kierrosta (puolikkaasta 70x70 kentästä) eli reilusti yli 100 metriä.

Välikäynnit meni leppoisasti. Aika pitkään käveltiin. Toivoin mielessäni ettei tehdä mitään kovin lennokasta laukkatyötä. Toiveeni toteutui ja aloitettiin käynnin kokoamisella, jes! Hepo lyheni mutta piti saada etuset vielä viipymään kauemmin ilmassa. Osasin korjata kun sanottiin. Ei lyhyempää ratsua mutta niskaa ylemmäs ja tasaisempi askellus. Ohjia piti alkuun lyhentää. Vielä tiiviimpi ja tarkempi palaute tehtävän kuluessa olisi ollut kiva.

Sitten sama ravissa. Fossi viipotti menemään, joten sen sijaan että olisin koonnut ja sen jälkeen pyytänyt eteen niin jouduin keskittymään siihen että liikutaan edes jotenkin kuulolla ja asiallisesti. Ohjilla yritti maata ratsun pää ja kaula. Pohkeillani yritin saada Fossin kantamaan itsensä. Arvelen etten ollut pidätteilläni tarpeeksi nopea. Ope ohjeisti että välillä vaikka löysemmältä ohjalta isompia pidätteitä ja turpa reilusti ylös mutta ei pidä antaa yhtään mahdollisuuksia jäädä painamaan ohjalle.

Muut teki lyhyestä ravista laukannostoja mutta olin open kanssa samaa mieltä että me keskitytään nyt raviin. Lopulta etuosa tuli vähän ilmavammaksi ja Fossi malttoi hetkittäin jo hieman odottaa. Loppuverkatkin mentiin sitten samaan syssyyn harjoitusravissa ettei pakka leviä. Tässä vaiheessa ei ollut vielä oikea hetki ruveta venyttämään eteen alas ja ratsastaa pidemmällä kaulalla eteen.

Loppukäynneissä sain paljastuksen että huomenna hyppänkin Fossilla. Nyt meneekin hankalaksi jamboreeratsun valinta. Tätä ennen itsestään selvä valinta olisi ollut Flika. En osaa sanoa onko Fossi yhtään helpompi ratsu kisoihin. Siinä missä Flika jännittyy, nostaa pään ylös, laskee selän alas ja steppailee niin Fossi laskee turvan entistä matalammalle ja kiihdyttää. Jarrut saattaisi kadota lähes kokonaan.

Sain myös palautetta että istuin Fossilla paljon paremmin kuin Flikalla. Kädet on ainakin pakko kantaa kunnolla että voi ylipäänsä tehdä pidätteitä. Ja aika kovastihan edestä piti ottaa ennen kuin viesti meni perille. Eikä matkustelemaan sopinut yhtään unohtua. Istunnallahan tuo ohjautuu. Sitten kun hepo vielä malttaisi kuunnella sitä.

Ongelmia:
jarrut toimi vähän heikosti
yritti maata ohjilla
käännökset oikealle karkasi lapa edellä ulos (kuski istuu vinossa)

Parannusta:
istuin kuulemma paremmin kuin Flikalla
ihanan kiltti hoitaa
ei kyttäilyjä eikä säikkyjä