Yhä kankeaa laukkaa

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Hempan itsenäisesti. Meni melko myöhään mutta selvisipä samalla mistä kentälle saa valot. Keli oli pari astetta plussalla ja kenttä yllättävän hyvässä kunnossa. Hemppa löytyi pihatosta ja sinne sen myös palautin. Osasin ratsastaa nyt ilman että hepalle tuli juuri hiki.

Tämän päivän missio oli tehdä kevyemmät jumpat. Jos olisin ehtinyt valoisalla niin oltaisiin menty maastoon. Käynnissä ensin lähdin taivuttelemaan. Ympyröitä ja pitkillä sivuilla avoja. Ohjia kerin pikkuhiljaa. Oli aika hankalaa jo tässä mutta lähti vetreytymään. Yritti olla vasemmassa ohjassa kiinni mutta osasin ratsastaa sieltä kevyemmäksi ja kahden ohjan tuntumalle.

Pyörittelin kaikessa rauhassa käynnissä. Kulmissa väistin takaosaa ulos ja yhä tehtiin avoja. Ravissa melko samat kuviot. Siinä yritti olla vielä pahemmin vasemmassa ohjassa ja koko hevonen tuntui kallistuvan. Tuolla pohjalla teki kuitenkin mieli tehdä tasapainoisia kuviota. Pyörittelin myös samaa kuin viimeksi Elviiralla eli avoa, voltti ja sulkua. Sekä joitakin lävistäjiä. Alkuun oli kiemurampaa enkä vain muistanut enää Artsin perjantaisia vinkkejä. Yritin vähän usutella Hemppaa eteen muttei päästy nelosvaihdetta pidemmälle.

Välikäyntien jälkeen otettiin laukat, ensin oikea. Ennakko-odotuksista huolimatta myös oikea oli vaikea. Hemppa meni nenä pitkällä ja käänsi vain kaulaa sisään eikä taipunut kunnolla. Samalla liiraili reitiltä ulos. Tein päätyihin ympyröitä ja pitkät sivut ratsastin reilusti uran sisällä. Hemppa meni kyllä lyhyttä laukkaa mutta taisi töpistä nelitahtiseksi. Enkä saanut nokkaa alas, vähän vähemmän ylös vain. Laukkapätkästä tuli paljon pidempi kuin ajattelin. Käveltiin sitten hetki välissä.

Vasen laukka oli valitettavasti niin kaameaa kuin pelkäsinkin. Vinoa, jännittynyttä ja tasapainotonta. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin tämänkin teki sangen rauhallisesti eikä ollut rikkomassa raville. Yritin tässäkin oman aikani kaikenlaista muttei tullut hyvää. Nojaa taakse, pidä elävät kädet. Älä purista. Voimakkaat jalat. Höllää ohjista, höllää toisesta ohjasta. Höllää toisesta. Mutta ei. Lopulta käytin takaisin käynnissä ja yritin nostaa uudestaan. Vaati toisenkin yrityksen ja ravipätkän. Eikä mennyt ehkä ihan tyylipuhtaasti vaan melko vahvalla tuntumalla ja enemmän sisäohjasta. Mutta tuli muutama asiallinen askel ja se riitti vasenta. Sitten piti ottaa sama vielä oikealle. Välisäädöissä meinasi painaa käsille ja laukkaa odotellessa lähti taas liirailemaan omiaan. Kuitenkin oikeastakin irtosi lopulta muutama parempi askel ja siitä oli hyvä jatkaa loppuverkkoihin.

Loppuraveissa tein ympyröitä ja kaaria sekä lopuksi taas lävistäjiä. Paljon parempi ja tasaisempi mutta yhä piti ratsastaa aktiivisesti eteen. Välillä lähti vyörymään eikä aina antanut pidätteistä kovin nätisti takaisin. Pari käynnissä käyttämistä auttoi.

Kuvittelin tekeväni lyhyemmän treenin mutta tässä meni lopulta vähän yli tunti. Osasin kuitenkin tauottaa niin että vaikka ensimmäinen laukkapätkä oli pidempi niin ei juuri hionnut. Vain hieman kaulasta. Satulan alta oli kuiva.

Ongelmia:
laukat olivat melko kamalia
oikeassa kierroksessa liiraili ulos
vasemmassa tuntui tasapainottomalta

Parannusta:
nosti laukat helposti käynnistä
käynnistä ja ravista tuli ihan asiallista
osasin olla ratsastamatta hikeen

Päivänvalon kestävä estetreenireissu

Lauantaille sain sovittua pitkästä aikaa estetreenit Kiiminkiin Pian luo. Omien toiveiden mukaan aamusella ja tarjottu aika oli klo 11. Tarkoitti siis herätystä 7.30 ja lähtöä pimeällä kotoa. Nyt pakkaaminen tallilla meni jo aika rutiinilla. Neljäs reissu 8 päivän sisään. Lastasin Hempan taas yksin ja kun rupesi empimään niin eilinen Ponnyakutenin keino auttoi sukkana. Kouluraipalla pieni hipsutus kankulle ja Hemppa tuli nätisti koppiin.

Oltiin melko täsmällisesti perillä. Hyppäsin tasalta maneesissa kyytiin. Oltiin ensimmäisinä paikalla. Hemppa käveli ok mutta tuntui kankealta. Tehtiin itsenäiset alkuhölkät. Ravissa nousi turpa ja palautin useamman kerran käytiin. Laukka rullasi eilistä paremmin (oli myös ihanasti isompi maneesi) muttei vieläkään tavalliseen tapaan.

Opetuksessa homma alkoi sillä että tultiin reilusti uran sisäpuolelle laukkaamaan. Piti pysyä suorana, asettaa jopa ulos. Sekä mennä tietysti suoraan eikä valua uralle. Sitten tultiin ohimennen suunnanvaihtoja kavaleteilla. Vähän oli kiemurointia ja pullahtelua. Osasyynä ehkä vielä puutteellinen ajatus eteen. Vaihtoja ei tainnut tunnin aikana tulla näillä kertaakaan. Hemppa oli jo tässä vaiheessa hikimärkä.

Sitten hypättiin vasemmassa kierroksessa jumppaa. Maapuomi, oliko 2 vai 3 ristikkoa, puomi ja ristikko. Vähän vaihtelevaa. Ei aina osuttu erityisen hyvin sisään. Mutta Hemppa kampesi niistä joka kerta yli. Kerran päästiin jopa myötälaukassa alas.

Tämän jälkeen tultiin tehtäväpätkiä vuorotellen kaverin kanssa. Jumppa, kavaletit, suora linja, portti ja kavaletti. Myöhemmin jumppa, kavaletti, linja, kavaletti ja portti. Tultiinkohan 3 vai 4 kierrosta. Alkuun tuli taas ohje ettei ole mikään kiire aloittaa. Omalla vuorollani otinkin yleensä 1,5 kierrosta maneesia ympäri ennen kuin lähdettiin tehtäville. Silti tuli välillä sakkokierroksia heti perään kesken tehtävää. Vasta loppua kohti Hemppa rupesi heräämään kunnolla. Vaikka näennäisesti meni aluksikin eteen niin kunnon villitsemisen puuttuessa unohti nopeasti oman imunsa. Silloin oli vähän pitkä ja kuitenkin venyi huonosti. Samalla hypyissä oli hankalampi olla mukana.

Viimeisellä kerralla päästiin 4 laukan linja jo suht keskeltä. Vähän vietti okserille sivuun. Portti tuli ihan näppärästi joka kerta vaikka ekalla kerralla pelkäsin kieltoa. Viimeisten kierrosten tiukka käännös kavaletilta portille sujui kivan näppärästi joka kerta. Ja taisi tulla matkalle joku muukin myötälaukka. Pääsääntöisesti kuitenkin väärää.

Estekorkeus oli oikein maltillinen. Hyvin pieniä. En katsellut tarkemmin mutta reilusti alle 80. Olisikohan korkein ollut 70 cm.

Loppuun vielä itsenäiset loppuhölkät. Nyt oli jo suht tasaista ja ryhdikästä sekä taipui vihdoin helposti molempiin suuntiin eikä ollut pahasti vasemmassa ohjassa kiinni. Sitten satula pois, loimi niskaan ja vielä hyvät talutukset loppuun. Lastaus kotiin päin sujui raippa-avun kanssa taas sukkana yksin.

Koko reissuun meni noin 6,5 tuntia kotoa takaisin kotiin. Palatessa aurinko oli taas jo laskenut ja hämärsi.

Ongelmia:
Hemppa oli vähän hidas ja kankea
hirmuisesti vääriä laukkoja
4 laukan linjalla valui esteiden reunaan

Parannusta:
ei ollut niin pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
ei menty harjoitusravia
ei kieltoja eikä taidettu pudottaakaan mitään
tuli hyviä pätkiä väliin
tehtävät olivat taas oikein passeleita tämän hetken tilaamme
ihanan myönteinen ja kannustava ilmapiiri

Kouluvalkassa yhä huono vasen laukka

Perjantaille järjestyi Artsin tunti. Paikaksi valikoitui yksi lähimaneeseista. Itselleni toinen kerta tässä hallissa Hempalla. Suunnittelin hieman hölkkäilyä paikan päällä mutta aikataulu meni auton menojen takia vähän naftiksi. Ulkona oli pimeää ja arveltiin että Hemppa on treenin jälkeen läpimärkä. Kärryllä siis. Kiinnitys meni kahteen pekkaan jo sangen sukkelasti.

Hemppa ei tänäänkään ollut intopinkeänä menossa kyytiin, joten piti ottaa muutama yritys. Ei siinä lopulta kaksin kovin kauaa onneksi mennyt. Olin ihan ajallani liikkeellä enkä lumista huolimatta onneksi jäänyt mihinkään kiinni. Pakkasta oli pari astetta. Paluumatkalla satoi lunta.

Maneesissa oli 3 ratsukkoa kun mentiin. Ehdin vain vähän taivutella käynnissä ja kauhistella ravin kankeutta. Liikkui puhtaasti muttei taipunut mihinkään. Nokka oli enemmän ylös.

Open kanssa aloitettiin käyntityöllä. Vikkelät jalat mutta koottua käyntiä. Eikä Hemppa saa nykiä ohjia. Lyhyillä sivuilla sai sujua paremmin eteen. Ohje oli ajatella väistöä seinälle. Aiheutettiin oikeassa kierroksessa vähän hämminkiä muissa käyttäjissä kun ei menty väistämissääntöjen mukaan sisäpuolelta ohi. Ei kuitenkaan törmäilty eikä tullut edes tilanteita. Parani vähän. Hemppa kyllä alkuun yritti poikitella hidastamisen sijaan. Se ei kuulemma haitannut aluksi mikäli kuitenkin lyhensi.

Ravissa tehtiin sama juttu. Pitkille sivuille lyhyttä ravia ja lyhyillä sujuttiin eteen. Nyt ei ollut yhtä kankeaa eikä yhtä pahasti vasemmassa ohjassa kiinni kuin eilen. Tai niin ainakin luulin tässä vaiheessa. Välillä taidettiin tehdä myös ympyröitä. Tuli hyviäkin pätkiä ja keveni. Mutta taisi olla hepan mielestä aika hankalaa eikä kovin mielellään tehnyt mitään itselleen raskasta.

Välissä tehtiin lävistäjiä kunnes kiemurtelu lakkasi. Vasemmasta oikeaan kierrokseen oli mutkaisempaa. Unohdin jo täsmäohjeet, joilla päästiin paremmin suoraan. Jompi kumpi pohje.

Laukka aloitettiin oikeassa kierroksessa. Tässä vaiheessa jäätiin maneesin ainoaksi ratsukoksi. Ensin vähän ympyrällä. Pitkillä sivuilla väistettiin uralta vähän sisään, suoristettiin ja sujuttiin eteen. Päätyihin ympyrät. Väistöissä nosti päätä mutta alun ihmettelyn jälkeen rupesi tekemään väistöt aika sujuvasti. Ympyröillä pyöristyi paremmaksi. Suunnanvaihtolävistäjäkin meni ihan asiallisesti. Jossain välissä lyhennettiin ravia niin pieneksi kuin irtoaa. Pienen ämpyilyn jälkeen teki tämän ihan yllättävän hyvin. Siitä oli hyvä palkata välikäynneillä.

Vasen laukka ei sitten ollutkaan hyvä. Ympyrällä vain jäkitti. Eikä auttanut pitäminen, johtaminen eikä ulos asetus. Ei parempi sujuminen eikä raipalla (lavalle) naputtelu. Raippaan (vieläpä kouluraippaan) suhtautui tänään yllättävän rauhallisesti. Mutta silti kertaallen kävi niin että laukasta päädyttiinkin peruuttamaan. Eikä saanut löysätä mutten ole varma mitä automaattirefleksini lopulta tekivät.

Johda ja taputa sisältä oli lopulta paras metodi ja sillä vähän kohennettiin menoa jokunen kierros. Sitten taidettiin todeta että jatketaan vaikka muoto oli mitä sattui. Väistöt menivät yllättävän hyvin tähänkin suuntaan. Lopulta tehtiin siksak-väistö eli uralta sisään, suoraan ja takaisin uralle. Tehtävä itsessään ihan ok mutta muoto kohti taivasta. Kovasti samantyylisiä kirjoitti tänään myös Ståhl.

Lopulta Hemppa pudotti laukan pois ja rupesi näyttämään siltä ettei enää jaksa. Tehtiin laukan jälkeen vielä ravissa parit lävistäjät siten, että loppulävistäjä tehtiin pohkeenväistöä kohti uraa. Nämä Hemppa tsemppasi hyvin ja lopulta palkattiin loppukäynneillä. Humma oli niin märkä etten enää hölkötellyt vaan loimitin ja talutin pitkät loppukäynnit maneesissa.

Kotiinpäinkään Hemppa ei halunnut lastautua sukkana. Pysähtyi sillalle ihmettelemään. Mietin ettei itselläni ole mitään kiirettä, joten tönötetään siinä. Melko pitkään seisoikin aloillaan kunnes pakitti pois. Totesin ettei tämä näin voi mennä ja muistelin mitä Ponnyakutenissa tehtiin. Tobbe kontrolloi raipalla ponien jokaista askelta. Hain kouluraippani ja kokeilin ensin kärryn vieressä miten Hemppa siihen reagoi. Oikein näppärästi lähti kankun päälle tulevasta paineesta eteen. Sitten peruutin lastaussillalle (nenä kohti koppia) ja samoin pikkuhipauksella Hemppa muisti että ai niin, tässä pitikin mennä koppiin. Eikä siinä monta hetkeä mennyt kun oli sisällä. Halleluja! Tämän olisi voinut tajuta jo sunnuntaina Äimiskällä mutta onneksi tajusin nyt ja toimi näin hienosti.

Ongelmia:
oli alkuun kankea
vasen laukka oli huonoa eikä juuri parantunut
vastusteli jokusen kerran, laukasta peruutukseen
ei halunnut lastautua heti
kuskin alaselkä oli jumissa

Parannusta:
oikea laukka oli ihan hyvä
ei menty monta askelta harjoitusravia
ei saanut hepuleita kouluraipasta
teki tehtävät asiallisesti
Ponnyakuten auttoi lastauksessa

Ratsastustunti Hempan hikitreeniksi

Itsenäisyyspäivänä olin vapaalla. Päivä meni reissussa, joten en ehtinyt maastoilemaan valoisalla. Ratsastustunti oli siinä vaiheessa hyvä vaihtoehto. Pääsin seiskan tunnille mukaan ja oli iloinen yllätys että ratsukoita oli tunnilla vain 3. Keli oli jokusen asteen pakkasella ja kentällä lumipohja. Hempalla 4 hokkia joka jalassa.

Humma löytyi pihatosta ja tuli huhuilusta portille (kuten kaikki muutkin).

Alkuverkat tehtiin sangen pitkälle juuri kuten olisin itsekin lähtenyt työstämään. Pidemmällä ohjalla reilusti jopa ylitaivuttaen molempiin suuntiin. Ympyrää ja volttia. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Pitkille sivuille sai myöhemmin tehdä loivia kiemuroita. Hemppa oli hetkittäin hyvä, sitten nosti nokkaa. En saanut kovin helposti pohkeen eteen. Välikäyntejä tehtiin hyvin maltillisesti.

Seuraava homma oli harjoitusravissa väistättää välillä takasia ulos. Kovin samaan tapaan kuin Assilla ollaan viime aikoina tehty. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja oikeassa kierroksessa halusi mutkaantua liikaa. Vasen käteni ei meinannut kestää ja kyynärvartta rupesi kivistämään. Ihan uudenlaista, yleensä kun vain oikea käsi on hiiren käytöstä sökö. Välillä usvattelin pitkät sivut suoraan ja tein samalla muutamat temponvaihtelut. Lähti ok mutta taisi mennä kiireiseksi. Väistöissä tuli välillä kommenttia että pitäisi edetä paremmin. Alkutunnista jos yhtään löysäsin vasemmasta ohjasta niin turpa kääntyi heti oikealle. Koko humma tuntui painuvan vasempaan. Tuli hyviäkin hetkiä muttei tasoittunut hyväksi. Mukana oli kouluraippa ja sillä kesti hipaista pohkeen taakse. Pieni hätkähdys tuli mutta myös toivottu reaktio. Eikä jäänyt jännittyneeksi.

Laukat otettiin vasta melko lopputunnista. Toisessa päässä toiseen suuntaan ja toisessa toiseen, ympyröillä. Ope käski ensin edetä kunnolla. Itse en halunnut päästää Hemppaa juoksemaan epämääräisen pitkänä vaan vaadin itse ensin asiallisen raamin ja sitten vasta lähdin kasvattamaan laukkaa. Meni jalasta eteen muttei erityisen reippaasti. Sitten vähän säädeltiin ja ajateltiin tässäkin takasten väistätystä ulos (astumista alle). Suunta vaihdettiin ravisiirtymän kautta. Ensin vähän hutiloin ja Hemppa vyöryi pää ylhäällä. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa, toivoi ope.

Loppuravissa annettiin taas venyttää tuntumalla pidemmälle kaulalle. Vähän tuntui kiireiseltä eikä vastannut pidätteisiini niin hyvin kuin olisin halunnut. Ihan ok kuitenkin. Liikkui kuulemma paljon paremmin kuin alkuviikosta, silloin laukka oli ollut todella köpöä. Nyt teki myös hommia sillä hikosi läpimäräksi. Sai jäädä yöksi talliin kuivumaan ja lepäilemään.

Ongelmia:
oli alkuun aika kankea
oli vasemmassa ohjassa kiinni
oikeassa kierroksessa meinasi olla aika mutkalla
yksi pikkusäikky ohikulkijoista

Parannusta:
ei loikkinut omiaan
pystyi koskettamaan raipalla pohkeen taakse ilman suurempaa hätkyä

Itsenäisiä siirtymiä

Maanantai jäi jahkailun tasolle ja lopulta päädyin menemään Assilla itsenäisesti. Unohduin taas töihin ja tallireissu jäi iltaan. Maneesiin mennessä Assi oli kuudes hevonen siellä. Lopulta jäimme kuitenkin keskenämme. Pihalla oli pari astetta pakkasta ja viimoi vähän lunta. Onni on valoisa ja lämpimähkö maneesi!

Alkukäynnit menin kerrankin kelloon katsoen ajan kanssa. Assi kulki hetkittäin kivan reippaasti. Nyt tein alkuverkan vähän yhdistelmää viime aikojen hommista. Pidemmällä ohjalla taivuttelua ja salmiakin kulmia sisään taivuttaen ja takasia ulos väistäen. Suorilla pohkeista eteen. Ei pahoja tahmailuja. Ensimmäinen laukkakin taisi nousta ihan näppärästi. Vähän oli pitkä ja etupainoinen alkuun mutta eteni ihan hyvin. Vaikka yritin pitää käteni vakaana niin aukoi suuta. Alkulaukoissa huomasin peileistä oman istuntani kamalan heijauksen. Enkä osannut vakauttaa sitä pois. Myöhemmin arvelin että Assin itsensä kantamisella on jotain tekemistä sen kanssa miten vakaasti laukassa saa istuttua. Otin myös pätkät vastalaukkaa uraa pitkin ja jokusen ympyrän.

En tehnyt mitään kovin ihmeitä tehtäviä. Kolmikaarisia ja ympyröitä. Siirtymiä. Ravissa vauhtia oli pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Jossain vaiheessa vähän juoksi alta. Käynnistä rikkoi kolmesti raviin kun pyysin aktiivisempaa käyntiä.

Lopuksi innostuin hinkuttelemaan siirtymiä ympyrällä tiuhaan. Assi skarppasi ja keskittyi hienosti. Laukat nousivat näppärästi ja aina oikein. Tosin turpa nousi nostoissa. Alassiirtymissä yritin miettiä käsiäni open viime kerran oppien mukaan. Hyvin Assi tiesi tahdonko käynnistä raviin vai laukkaan. Tehtiin pari peruutustakin, lähinnä halusin painoa takasille. Pysähdyksissä jäi edestä avoimeksi jos en keskittynyt kunnolla. Vähän taas kuumahti. Ravipätkillä meinasi lähteä kauhomaan. Helpommin sai ravista käyntiin kuin oikeasti malttamaan ravissa. Ja näitä molempiin suuntiin. Laukat paranivat melko itsestään paljon ryhdikkäämmiksi.

Loppuun tein samoin kuin viimeksi eli pyörittelin voltteja ravissa ja asetin sisään ja ulos. Yritin malttaa höllätä toisesta ohjasta kunnolla. Kelvollista, muttei niin siististi kuin open kanssa. Tuntui juoksevan lapa ulkona. Oikeassa kierroksessa kääntyi paljon huonommin. Veikkaan että osasyy oli oikea jalkani, joka jostain syystä halusi olla turhan tiiviisti kiinni.

Loppukäynneissä Assi ei enää hiihtänyt. Tulin alas selästä taluttamaan kun tallityöntekijä huikkasi lähtevänsä. Ja nyt halusin kokeilla miten hereillä Assi on ja tehtiin temponmuutoksia taluttaen. Sain Assin lopulta raviinkin mutta vaati useamman toiston että helpottui.

Ongelmia:
en saanut ihan niin hyvin pois lavoiltaan kuin olisin halunnut
asetusten vaihtaminen aiheutti vähän vänkäilyä
lopuksi oli turhan kiireinen

Parannusta:
ei jumeja
teki siirtymät ihanan tarkasti ja täsmällisesti

Toinen päivä vaikeita kavalettikulmia

Sunnuntaina jatkettiin Siltakorven treenejä aamuvuorossa. Oma herätys oli ennen viittä. Tallilla olin pian kuuden jälkeen. Hepat vetelivät aamuheiniään ja minä pakkasin kamppeet kasaan ja harjasin Hempan. Lunta oli tullut lisää ja keli oli pari astetta pakkasella mutta tiet oli suolattu, joten ei ollut liukasta.

Ei saatu tänäänkään apukäsiä paikalle. Lastaus ei sujunutkaan nyt niin sukkelasti. Hemppa meni nätisti koppiin mutta kun poikkeuksellisesti annoin sille porkkananpalan niin pakittikin ulos. Hetken yrittämisen jälkeen sain apua ja kahteen pekkaan lastaus sujui sukkelasti. Perillä varustaminen meni jopa eilistä nopeammin. Kuvittelin olevani vähän viime tipassa liikkeellä mutta odottamassa oli vain pimeä maneesi. En löytänyt katkaisijaa (olikin ulkopuolella) ja puhelimen jätin autoon. Talutin siis hämärässä siihen asti että tuli seuraa ja valot.

Opekin oli lopulta myöhässä muttei haitannut yhtään. Hemppa tuntui eilisen jäljiltä sangen kankealta eikä ehtinyt juuri vertyä. Onneksi ravi lähti pikkuhiljaa paranemaan. Laukkakin oli alkuun nelitahtista köpöä.

Maneesiin oli kasattu puomeista ja kavaleteista iso neliö. Molemmilta sivuilta mahtui ohi. Keskimmäiset puomit (kuvassa mustat) olivat maapuomeina. Lähimpinä kulmaa olevat (kuvassa punaiset) olivat pieniä kavaletteja, sokeripaloilla kohotettuja.

Oma tulkinta tehtävästä. Mustat olivat maapuomeja, punaiset vähän irti maasta.

Ensin vain ravattiin puomien ulkopuolella. Taivuta kulmat, suorista. Ei saa jäädä vetämään sisäohjasta. Lähempää puomeja. En muista tultiinko jo tässä kulmien yli ravissa (nuolet kuvassa). Ravissa 2 askelta väliin. Alkuun Hemppa kiemursi. Tunnustan että itselläni oli niin paljon keskittymistä kaikessa muussa etten päässyt askeleiden laskemiseen asti.

Tultiin myös osin vuorotellen kaverin kanssa laukkaa ensin ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Meiltä kaivattiin kolmitahtista laukkaa ja kunnon taipumista. Pidätteistä tuli välillä turhankin hyvin takaisin. Sitä ope sanoi että siihen tähdätään että pidätteet voi tehdä pelkällä istunnalla. Puolipidäte ennen kulmaa ja pohkeilla eteen. Nyrkit kiinni, pystyyn ja vierekkäin oli myös ohjeita.

Sitten tultiin kulmien yli laukassa. Taidettiin ensin tulla vain joka toinen, sitten kaikki. Tässäkin aloitettiin kiemurtelulla mutta kun Hemppa sai juonesta kiinni niin homma helpottui. Sangen alkuvaiheessa tuntia ratsu oli jo läpimärkä. Onneksi kuskilla ei ollut ihan yhtä rankkaa. Jäi itselleni vähän epäselväksi että oliko puomien ulkopuolella tarkoitus mennä suoraan vai tehdä pienet kaaret ulos. Ulkopuolelle tuli vähän tilanteesta vaihdellen 3 tai 4 askelta. Vaikka vähän kopisi niin ei pudotettu mitään. Sitten hetki laukkaa ulkopuolella kuntoon ja välihuilit. Sekä koko homma toiseen suuntaan.

Oikea kierros oli jälkimmäisenä ja siinä Hemppa rupesi kulkemaan paremmin kaula kaarella. Opekin painotti että pitäisi ratsastaa oikein päin, sillä muuten kehittyy väärät lihakset tms. Tehtävän tekeminen sekoitti taas pasmoja ja kaikki keskittyminen meni reittiin ja aktiiviseen laukkaan. Ulkopohje!

Lopuksi vielä taas laukottiin tehtävän ulkopuolella hyväksi ja kevennettiin pois. Hemppa oli läpimärkä ja vaahtosi leuan alta ja jalastakin löytyi vaahtonoro. Ehkä maneesissa oli sen verran lämpimämpääkin kuin mihin on turkkinsa kanssa tottunut. Ei nimittäin omasta mielestäni ollut mitenkään kuolemanrankkaa. Kestikin vain sen kolme varttia.

Kotiläksyksi tuli yleisesti ratsastaa paremmin apujen väliin. Harmillisesti tämä osuus jäi vähän huonosti muistiin. Saatoin kyllä myös miettiä samalla jotain omiani. Mutta mainitsemani ongelmat eli epätasaisuus ja toisinaan huonosti jalan edessä oleminen sekä vinoudet löytyivät hienosti.

Treenin jälkeen ennen lastausta pihalla. Vielä hämärää.

Vasta treenin jälkeen rupesi pikkuhiljaa valoistumaan. Eikä Hemppa valitettavasti halunnut kotiinkaan. Käveli joko lastaussillalle tai etuset sisään ja juurtui kaikessa rauhassa siihen. Yritin kaikenlaista ja käytiin pihalla peruuttelemassa pitkät pätkät. Silti ei edennyt paremmin sisään vaikka heinätkin odottivat. Totesin että eihän tässä ole mitään kiirettä ja jatkoin sinnikkäästi. Lopulta saatiin tuntikaverin avustajasta apukädet paikalle ja kun Hemppaa vähän työnsi pyllystä niin olikin hujauksessa kopissa. Matkusti taas rauhassa.

Tämä oli itselleni eilistä antoisampi päivä. Turhaan olin huolissani että ollaan samassa ryhmässä nelivuotiaan hevosen kanssa. Paremmin se veti kuin me! Kokonaisuutena jäi kuitenkin sellainen olo että pärjätään vähän matalamman tason opetuksellakin. Odotukseni olivat aika korkealla ja hinta-laatusuhde ja kaikki vaiva ei mielestäni ollut ihan tämän arvoisia. Valmennus, maneesi-, kärry- ja heppavuokrat yhteensä 135 e/45 min. Kertaa kaksi. Kaikkineen kotoa n. 6 tunnin reissuja. Sekä sunnuntain herätys ennen viittä aamulla. Mutta tulipahan käytyä ja hienoa että tällainen mahdollisuus järjestyi! Tammikuussa jatkuisi ja silloin olisi luvassa hyppyhommiakin. Toki ollaan siellä myös tunareina paljon taitavampien joukossa, joten voi olla ettei meitä edes kaivattaisi.

Ongelmia:
tänään Hemppa ei lastautunutkaan ilman apukäsiä
alkuun oli sangen kankea (eilisestä)
oli taas enemmän vasemmassa ohjassa kiinni
ei kovin taipuisa
en ehtinyt ravissa laskea askelia
teki muutamat löysät kasat reissussa

Parannusta:
muoto laukassa parani
ope kehui Hemppaa ketteräksi
selvittiin vaikeasta tehtävästä yllättävän asiallisesti
ei säikkynyt eikä loikkinut omiaan

Hempalla Siltakorven opissa

MM-tason kenttäratsastaja S. Siltakorpi tuli viikonlopuksi valmentamaan Ouluun. Sain luvan lähteä Hempalla mukaan. Luvassa lauantaina koulua ja sunnuntaina puomeja/kavaletteja/jumppaa. Treenit Äimärautiolla klinikan hallissa eli taas yksi uusi maneesi, jossa en ollut koskaan ennen ratsastanut (kahdesti käynyt). Hintaahan tällaiselle tuli aika julmasti mutta maksoin kiitollisena että pääsin ylipäänsä osallistumaan.

Lauantaina oma treenivuoro oli alkuillasta. Keli nollan ympärillä ja lumi satoi maan täälläkin nyt valkoiseksi. Hemppa meni nätisti koppiin ja matkusti rauhassa. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin. Laitoin hummalle varusteet niskaan. Pienellä kekseliäisyydellä onnistui ihan hyvin yksinkin. Ohje oli taluttaa parkkipaikalla mutta lähdettiinkin maastoreiteille. Ratsain olisi varmasti tullut kylmä. Heijastinloimi olisi ollut hyvä lisä mutta olipa minulla sentään heijastimet. Valojakin oli vähän ikävä mutta hyvin siellä lopulta näki. Hemppa oli oikein fiksusti. Lopulta sitten pyörittiin vielä hetki taluttaen parkkiksella.

Maneesissa päästiin kyytiin ja verkattiin itsenäisesti toisten lopetellessa. Lähellä olevat seinät (pieni maneesi) eivät parantaneet hepan liikkumisintoa. Oli kankeaa ja hidasta. Verkkailin askellajit läpi mutta laukka ei oikein lähtenyt rullaamaan. Poikkeuksellisen kankea laukassa.

Ope kysyi alkuhaastattelut enkä osannut kertoa kovin laajasti. Vastasin vähän töks eikä jatkokysymyksiä tullut. Hetken päästä taas tajusin mitä kaikkea muutakin olisi voinut kertoa. Sain kuitenkin kerrottua meidän tyypilliset ongelmamme. Vinous, epätasaisuus ja se, ettei Hemppa ole aina pohkeen edessä. Esittelimme nämä hetken päästä käytännössä.

Tunti oli siis kaksari ja oman aikamme koittaessa aloitettiin heti harjoitusravissa. Kolmikaarista ja kaarille voltit. Ei kovin hyvä tehtävä meidän alkutuntiimme kun Hemppa ei ollut vielä liikkeellä. Suoristuskohtiin tehtiin käyntisiirtymät. Hemppa oli hidas ja siirtymissä nyki. Saatiin näitä kuitenkin parannettua. Ohjeita tuli että nyrkit kiinni ja kädet lähelle toisiaan. Ope löysi muutenkin perusvrheeni, samoja ohjeita mitä muiltakin tulee. Osa korjauksista tuli tosin vain kerran ja meni vähän ohi kun olin keskittymässä tekemisiini. Rennot jalat, paino keskelle satulaa. Istu rennosti taakse, kanna ulkokäsi. Älä päästä ulkokättä siirtymissä.

Laukassa tehtiin muuten samaa mutta keskimmäinen kaari tultiin ravissa ja sen voltin sai halutessaan jättää tekemättä. Tein sitä kuitenkin alkuun kun ravin ensimetrit olivat aika tasapainottomia. Parani onneksi niin hyväksi että voltit saattoi jättää pois. Laukkavolteilla hyytyi nelitahtiseksi ja korjaamisessa olikin tekemistä. Pitkällä sivulla tultiin suoraan ja Hemppa kuulemma laukkasi perä sisällä. Tämän sentään osasin korjata. Tosin sitten piti vielä skarpata kulmaan asti. Vähän hirvitti kulmassa istuva ope kun piti ratsastaa siitä niin läheltä. Hemppa kuitenkin joskus latoo niitä sivupotkujaan. Meinasin sanoa asiasta mutten saanut suunvuoroa. Mentiin aina puhe-etäisyydestä niin sukkelasti ohi. Ratsastajilla oli korvanapit, joten opetuksen kyllä kuuli. Tämä sitten molempiin suuntiin.

Muutaman kerran nousi väärä laukka. Asetuksiin piti kiinnittää huomiota paremmin. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa. Radan poikki kaartamisessa ei ollut liikaa aikaa säätää asioita kuntoon. Nostotkin paranivat kun ajatteli paremmin eteen noston läpi. Ope ei arvostanut turvan ylös nakkaamista nostossa.

Välillä pyörittiin joitakin hetkiä pääty-ympyrällä. Hemppa oli yhä enemmän vasemmassa ohjassa kiinni eikä kovin taipuisana. Parhaiten auttoi kaasuttelu. Onneksi vertymisen myötä päästiin asiallisempaan.

Kovin pitkällisiä loppuraveja ei tehty. Vähän ympäriinsä samalla kun seuraavat verkkasivat. Hemppa hikosi läpimäräksi ja tuntui olevan aika uuvuksissa. Leuan alla oli vaahtoa. Ei tämä minun mielestäni ihan niin rankkaa ollut. Tosin olihan maneesissa lämpimämpää ja Hempalla ihan tuuhea turkki.

Paluumatka sujui ongelmitta. Käveli yhtä nätisti koppiin nyt kuin lähtiessäkin. Kotona karsinassa ehdin juuri saada loimen pois ennen kuin meni pyörimään. Kuiva loimi tilalle ja humma yöksi sisälle lepäämään ja kuivumaan. Huomenna jatkuu sietämättömän aikaisin aamusta.

Kotimatkalle kohta lähdössä.
Ilman apukäsiä ei tämän kummempia kuvia tullut.

Ongelmia:
ei ollut meille ihan parhaat tehtävät
kuski meni ohjeista välillä vähän puihin
en aina tiennyt kummalle ope puhuu
Hemppa oli vähän pohkeen takana
siirtymissä nosti turpaa
laukka meni volteilla nelitahtiseksi
säikkyi pari kertaa ihmisiä sivuloikalla
olisin kaivannut välillä vähän enemmän huomiota
korvanappi meinasi putoilla

Parannusta:
reissu onnistui hienosti ilman apukäsiä
meno parani loppua kohti
ope löysi perusvirheeni
sain ratsua suoristettua ja aktivoitua