Tiistaina jatkuivat taas Riitan koulutunnit Heponiityssä. Sinne siis. Ratsukseni sain kivasti taas Sakun. Humma oli tallissa ja sangen hikimärkänä. Pihalla +8°C, toppaliivi jäi itselleni päälle maneesiin. Oli vähän lämmin mutta selvisin enkä tunnin jälkeen jäätynyt.
Tämä tunti pyörittiin lähinnä keskiympyrällä, 6 ratsukkoa. Alkuun tehtiin siitä lyhyitä lävistäjiä pitkän sivun keskeltä ristikkäiseen viimeiseen kirjaimeen. Käyntiä ja ravia, vähän siirtymiä. Päivän teemana oli asetus ja sitä kautta rento hevonen. Leukaperien pitää olla rentoina eikä kaula saa mennä pökkelöksi. Ensin löi tyhjää mutta pienellä johdattelulla nuo palautuivat mieleeni. Tänään ei tehty mitään kovin täsmäohjattua vaan ympyrällä sai asetella ja tunnustella melko vapaasti. En saanut hirveästi ohjeita, mutta juuri riittävästi. Enemmän tuli kehuja että hyvin menee ja hyvältä näyttää. Jes!
Kummasti vaan tänäänkin ne kommentit ja open katse saivat tsemppaamaan vielä vähän enemmän. Muistin myös kuunnella Sakua. Tein jo alkuun asetuksia nostamalla sisäohjaa. Mutta kun ope mainitsi siitä erikseen niin sen jälkeen Saku parani. Alkutunnista yritti makoilla enemmän vasemmassa ohjassa. Peräänannot ja kehut piti tehdä ulkoa. Oikeassa kierroksessa refleksini halusi myödätä pikemminkin oikeasta ohjasta. Kertaalleen tuli sanomista että pitää varoa ettei sisäkäsi painu alas. Parani siitä ja Saku tasoittui paremmin kahden ohjan tuntumalle. Vasen kierros oli alusta asti helpompi.
Yllättäen ravi sujui ensi metreistä asti rennosti, sangen pyöreästi ja kuuliaisesti. Asettamisen lisäksi tunsin pientä lavan karkailua ja yritin puuttua siihen samalla. Reaktion saaminen on tärkeämpää kuin se, millä voimakkuudella apuja käyttää. Ope puhui myös tuntumasta suuhun. Sen pitäisi olla samalla lailla jäntevä ja lempeä kuin miten pitäisi tärkeää ihmistä kädestä kiinni. Kun ope puhui siitä ettei sitä tärkeää ihmistäkään puristeta niin että se parkuu tuskasta niin tyrskähdin spontaanisti. Näillä tunneilla pysyn ihanan hyvällä tuulella! Mennessä oli enemmän sellainen olo kuin olisi menossa kuumakivihoitoon kuin ratsastustunnille.
Laukkoja tehtiin nostoina ravista pääty-ympyröillä. Kaikista pyynnöistäni laukat eivät nousseet mutta ravi oli tässä vaiheessa todella hyvää. Sain istuttua painavasti ja rennosti takana. Saku oli keveänä ja aktiivisena kahden ohjan tuntumalla. Kun muistin tehdä puolipidätteet huolella enkä hätäillyt nostoja niin laukkakin tuli. Yhä olisin voinut keskittyä itse nostoon enemmän. Yritin ajatella asetusta sisään. Osa laukoista oli hyviä, osa vähemmän hyviä. Ope ehdotti että voisin pelkän rennon noston lisäksi ajatella nostoon myös vähän lisää aktiivisuutta. Osasin toteuttaa.
Loppuun ei tehty kuin lyhyt ravipätkä. Siitä käytiin ja seis ja pitkät ohjat. Piti malttaa seistä. Hetken jälkeen Saku rupesi ehdottelemaan käyntiä ja uudestaan pysäytin ja myötäsin, pysäytin ja myötäsin. Lopulta seisoi taas. Sitten pitkät loppukäynnit. Sakulle kuulemma olisi ollut hevosena helpompaa jos heti ensimmäisestä hetken seisomisesta olisi palkittu loppukäynneillä. Sille kun paikallaan seisominen on ponnistus.
Olipa kiva tunti. Saku toimi läpi tunnin oikein kivasti. Mieleen tuli oppi että jos teet aina kaiken kuten ennenkin niin saat aina saman lopputuloksen. Jos et muuta mitään niin vuoden päästä ratsastat samoin kuin nyt. Pari vuotta täälläkin on treenattu ja tuntuu siltä että kyllä tässä jotain edistystä on tapahtunut.
Tallissakin Saku on nykyään helpompi käsitellä. En tiedä että onko auktoriteettini parantunut vai onko heppa tasoittunut iän myötä (nyt 10 v). Kun otan suitset pois niin ei lähde enää hääräilemään ympäriinsä vaan seisoo nätisti aloillaan. Korkeintaan kääntää vähän päätä. Kun olin valmis ja odoteltiin muita niin rapsuttelin Sakua. Lopulta humma rupesi hoitamaan takaisin ja siinä olin vähän arka. En tiedä kuinka väkivaltaista rapsutusta on luvassa. Vähän annoin nyplätä mutta huomasi kyllä kavahteluni.
Ongelmia:
alkuun roikkui vähän vasemmassa ohjassa
satulavyö jäi kuitenkin vähän löysälle
vasen laukka oli vaikeampi
ihan kaikki nostoyritykset eivät tuoneet laukkaa
Parannusta:
sangen kevyt ja tasainen läpi tunnin
liian pitkistä ohjista tai matalista käsistä ei tullut sanomista
sain ravissa istuttua hyvin
tiistai 16. lokakuuta 2018
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Valjakkoajon peruskurssilla, tunnit 1 ja 2
Sunnuntaina lähdettiin työporukan kanssa Loimaalle hakemaan valjakkoajon perusteita Loimihaasta. Ensin saimme opastuksen kärryihin (vaunuiksi niitä taidettiin kutsua) ja muuhun. Uusia asioita tuli paljon ja jossain vaiheessa piti jo ruveta hillitsemään omaa kyselyäni. Vähän samoja juttuja kuin ratsastuksessa mutta paljon muutakin. Kelin piti olla syksyisen lämmin mutta aika kylmältä tuntui vaikka paistoi aurinko.
Lopulta päästiin itse asiaan ja meille näytettiin valjastus. Taas vähän erilaista kuin ravureilla. Mäkivyö, rintaremmi, vetoliinat, häntäremmi, erilaiset kuolaimet, pitkät ohjat, aisat, vetokarttu, suitsien silmälaput. Aika paljon uusia juttuja. Ensin hypättiin piensuokkiori Havun kyytiin ja ope ohjasti ensin esimerkkikierroksen radalla. Seuraavana ohjaksiin laitettiin minut. Käynnissä oli vähän kiemurtelua ja humma katseli mieluummin vasemmalle. Lähti äänikäskyllä raville. Terävillä suhinoilla lisäsi vauhtia ja maiskautuksillakin teki jotain. Käyntiin myös äänikäskyllä, ohjia piti käyttää vasta jos ei reagoi ääneen. Raippa (tässä lajissa piiska, pituutta enemmän kuin kouluraipalla, vähemmän kuin juoksutusraipalla, nettikauppa sanoo mittavaihtoehdoiksi 150 - 180 cm) piti pitää kädessä mutta tällä herkällä hummalla suositeltiin vahvasti että sitä ei käytä.
Kuvasin pikkupätkän kyydistä ennen kuin meitä päästettiin ohjaksiin:
Ja ihan samoin kuin ratsastuksessa niin oman kropan ryhdikkyys heijastui hevoseen. Jännitin käsiäni, käytin yläkroppaani vähän arasti enkä aina tiennyt mitä olen pyytämässä. Ohjat tuppasi tässäkin olemaan vähän turhan pitkinä. Olinko kierroksen vai kaksi puikoissa ja sitten vaihdettiin taas kuskia. Kolmas kuski tuli Jussin vaunuista ja minä lähdin viimeiseksi kierrokseksi Jussin kyytiin.
Iltapäivällä oppilaat laitettiin valjastamaan itse. Haaveilin pienestä ja rivakasta hepasta tarkkuusajoon. Rafu vietiin ekana, joten Havu oli hyvä valinta. Vasta harjatessa tajusin kuinka pieni se onkaan, kuulemma 138 cm. Suomenhevonen! Suitsiminen oli jo vähän vaikeaa niin alas. Selvittiin ihan yllättävän hyvin ja ripeästi. Vaunujen kiinnitykseen saatiin täsmäapua ja sekin sujui jo yllättävän näppärästi. Sitten kaveri kuskipukille ja kaksin liikkeelle. Nyt suuntana valjakkokenttä, olikohan sillä kokoa 40 x 100 m.
Ensin kaveri tosiaan hoiti oman osuutensa ja sitten minä saman. Ensin vähän käyntiä ja heppaa (meinaan jatkuvasti puhua ratsusta) tuntumalle. Pujottelin jo tässä ohimennen muutamat tötterövälit. Tuntui vaikealta kun kiemursi. Ravissa homma onneksi oli helpompaa. Ohjautui ihan hyvin eikä enää juuri kiemurtanut. Volttailin vähän ja tein muutamia siirtymiä ja temponvaihteluita. Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut joku asioista tietävä vielä kyselymatkan päässä.
Tultiin 12 portin pujottelurata ravissa. En jaksanut tulla ensin käynnissä kun reitti oli jo tuttu. Meni ihan ok ja tasaista vauhtia. Olisin voinut mennä vähän lujempaakin mutta ei hepo erityisemmin syttynyt. Kaksi kierrosta ja sitten käveltiin väliin. Lopuksi huikkasivat että tule vielä kerran ja niin ravailtiin rata vielä kolmannen kerran. Pari kertaa matkan varrella heppa siirtyi omia aikojaan käyntiin. En tiedä mitä tein väärin. Kapeat tötterövälit eivät ravissa tuntuneet enää pahoilta vaikkei siellä hirveästi ylimääräsenttejä ollutkaan. Se jäi kysymättä että kuinka paljon kapeampia välit ovat kisoissa. Eikä meillä ollut kisapalloja käytössä merkkaamassa virhepisteitä tötteriden täräyttelystä.
Sitten hepo takaisin talliin. Sain ajaa sisään ja hyvin meni. Purkaminenkin meni sukkelasti.
Ensimmäisen (eli aamun) tunnin jälkeen oli sellainen olo että olisi päässyt talutusratsastukseen. Nyt tuntui siltä että sai kokeilla ilman taluttajaa ja vähän ravia. Oikea kevennys vielä hakusessa. Ja itseni tuntien niin olisi tietysti ollut kiva päästä laukkaamaan nyt jo. Jostain syystä kuvittelin ettei kärryjen kanssa voi laukata mutta laukkahan se kisavauhti näiden kanssa on.
Ongelmia:
kiemurtelu käynnissä
en ihan oppinut apuja
vaihtoi muutaman kerran askellajia itsekseen
Parannusta:
ohjautui yllättävän hyvin
valjastus ei ollut niin vaikeaa kun pelkäsin
Lopulta päästiin itse asiaan ja meille näytettiin valjastus. Taas vähän erilaista kuin ravureilla. Mäkivyö, rintaremmi, vetoliinat, häntäremmi, erilaiset kuolaimet, pitkät ohjat, aisat, vetokarttu, suitsien silmälaput. Aika paljon uusia juttuja. Ensin hypättiin piensuokkiori Havun kyytiin ja ope ohjasti ensin esimerkkikierroksen radalla. Seuraavana ohjaksiin laitettiin minut. Käynnissä oli vähän kiemurtelua ja humma katseli mieluummin vasemmalle. Lähti äänikäskyllä raville. Terävillä suhinoilla lisäsi vauhtia ja maiskautuksillakin teki jotain. Käyntiin myös äänikäskyllä, ohjia piti käyttää vasta jos ei reagoi ääneen. Raippa (tässä lajissa piiska, pituutta enemmän kuin kouluraipalla, vähemmän kuin juoksutusraipalla, nettikauppa sanoo mittavaihtoehdoiksi 150 - 180 cm) piti pitää kädessä mutta tällä herkällä hummalla suositeltiin vahvasti että sitä ei käytä.
 |
| Tästä kuvakulmasta aloitettiin käytännön perehdytys. ©minä |
Kuvasin pikkupätkän kyydistä ennen kuin meitä päästettiin ohjaksiin:
Ja ihan samoin kuin ratsastuksessa niin oman kropan ryhdikkyys heijastui hevoseen. Jännitin käsiäni, käytin yläkroppaani vähän arasti enkä aina tiennyt mitä olen pyytämässä. Ohjat tuppasi tässäkin olemaan vähän turhan pitkinä. Olinko kierroksen vai kaksi puikoissa ja sitten vaihdettiin taas kuskia. Kolmas kuski tuli Jussin vaunuista ja minä lähdin viimeiseksi kierrokseksi Jussin kyytiin.
Iltapäivällä oppilaat laitettiin valjastamaan itse. Haaveilin pienestä ja rivakasta hepasta tarkkuusajoon. Rafu vietiin ekana, joten Havu oli hyvä valinta. Vasta harjatessa tajusin kuinka pieni se onkaan, kuulemma 138 cm. Suomenhevonen! Suitsiminen oli jo vähän vaikeaa niin alas. Selvittiin ihan yllättävän hyvin ja ripeästi. Vaunujen kiinnitykseen saatiin täsmäapua ja sekin sujui jo yllättävän näppärästi. Sitten kaveri kuskipukille ja kaksin liikkeelle. Nyt suuntana valjakkokenttä, olikohan sillä kokoa 40 x 100 m.
 |
| Ensin groomihommissa. ©Taina |
 |
| ©Taina |
Ensin kaveri tosiaan hoiti oman osuutensa ja sitten minä saman. Ensin vähän käyntiä ja heppaa (meinaan jatkuvasti puhua ratsusta) tuntumalle. Pujottelin jo tässä ohimennen muutamat tötterövälit. Tuntui vaikealta kun kiemursi. Ravissa homma onneksi oli helpompaa. Ohjautui ihan hyvin eikä enää juuri kiemurtanut. Volttailin vähän ja tein muutamia siirtymiä ja temponvaihteluita. Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut joku asioista tietävä vielä kyselymatkan päässä.
 |
| Groomin yksityisyys suojattu. ©Taina |
Tultiin 12 portin pujottelurata ravissa. En jaksanut tulla ensin käynnissä kun reitti oli jo tuttu. Meni ihan ok ja tasaista vauhtia. Olisin voinut mennä vähän lujempaakin mutta ei hepo erityisemmin syttynyt. Kaksi kierrosta ja sitten käveltiin väliin. Lopuksi huikkasivat että tule vielä kerran ja niin ravailtiin rata vielä kolmannen kerran. Pari kertaa matkan varrella heppa siirtyi omia aikojaan käyntiin. En tiedä mitä tein väärin. Kapeat tötterövälit eivät ravissa tuntuneet enää pahoilta vaikkei siellä hirveästi ylimääräsenttejä ollutkaan. Se jäi kysymättä että kuinka paljon kapeampia välit ovat kisoissa. Eikä meillä ollut kisapalloja käytössä merkkaamassa virhepisteitä tötteriden täräyttelystä.
Sitten hepo takaisin talliin. Sain ajaa sisään ja hyvin meni. Purkaminenkin meni sukkelasti.
Ensimmäisen (eli aamun) tunnin jälkeen oli sellainen olo että olisi päässyt talutusratsastukseen. Nyt tuntui siltä että sai kokeilla ilman taluttajaa ja vähän ravia. Oikea kevennys vielä hakusessa. Ja itseni tuntien niin olisi tietysti ollut kiva päästä laukkaamaan nyt jo. Jostain syystä kuvittelin ettei kärryjen kanssa voi laukata mutta laukkahan se kisavauhti näiden kanssa on.
Ongelmia:
kiemurtelu käynnissä
en ihan oppinut apuja
vaihtoi muutaman kerran askellajia itsekseen
Parannusta:
ohjautui yllättävän hyvin
valjastus ei ollut niin vaikeaa kun pelkäsin
lauantai 13. lokakuuta 2018
Villistä tasaisempaan Enjalan maastoesteillä
Vuoden 2018 maastoestekausi rupesi olemaan loppusuoralla. Enjalaan saatiin kuitenkin 6 hengen porukka kasaan ja kelikin oli oikein hyvä. Tosin ihan ennusteiden lupaamaa +17°C auringonpaistetta ei saatu mutta pilvinen lähempänä +15°C kuitenkin.
Ratsuksi minulle oli jaettu Masi. Karsinasta ei löytynyt onneksi isoa turvaruunaa vaan voikko pikkumöhkön näköinen 7 v nuorikko. Ovilapun mukaan he A, re 100 cm. Ei se kovin pieni tai möhkö ollutkaan, n. 160 cm. Hoitaessa oikein kiltti. Suuhun yhdistelmä suoraa kumikuolainta ja olympiaa vikoissa renkaissa. Ehkä sille on joku omakin nimi?
Hypättiin kentällä kyytiin. Saatiin noshoutit. Pitkin ohjin käynnissä ja vielä tuntumallakin sujui ihan ok. Mutta kun kävi käsky raviin niin humma jämähti aloilleen ja rupesi poikittelemaan. Pohjekopsuttelusta tuli pieniä pukkeja. Juuri tässä vaiheessa ope kävi jossain kulman takana ja heti tuli kova ikävä. Muut ehtivät ravata kierroksen tai pari ennen kuin ruvettiin saamaan ohjeita. Siihen asti juntturoimme käynnissä ja paikallaan pyörien hyvin etäisesti haluamiini suuntiin.
Lonkkani kuulemma jarruttaa menoa liikaa ja pakarakin saattaa olla jännittynyt. Puhuttiinkohan reisistäkin? Ohjaa enemmän pois, jalat irti. Raipalla kevyesti kaulalle kunnes lähtee raviin. Tämä auttoi parhaiten. Tosin useampi stoppi tuli yhä. Sitten piti jäädä kevyeen istuntaan. Muualla toimi ok kun yritin olla tekemättä juuri mitään mutta tuntui että aina tyssäsi samaan kohtaan kenttää. En ehtinyt päästä tästä jyvälle kun järjestäydyttiin jo osastoon ja lähdettiin maastoon. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo. Miten voin hypätä maastoesteitä hevosella, jota en saa raviin?
Käveltiin polkua kulman taakse pellolle. Esteitä polulla oli neljä pientä. Pystylaatikot lime ja beige, kapean pystyn näköinen puomieste ja viimeisenä laatikot. Korkeutta jotain 60 cm pintaan jos sitäkään. Porukka laitettiin laitumelle kävelemään ja hyrrättiin odotellessa ympyrällä käynnissä. Oma suoritusvuoroni oli neljäntenä.
Ensimmäisellä kierroksella hypättiin pienet pystylaatikot ensin kohti tallia ja sitten takaisinpäin, 4 hyppyä siis. Masi oli vähän epätasainen. Nosti kuitenkin laukan ja loikki esteet. Jälkimmäisen jälkeen vähän kiihdytti tallia kohti. Kun käänsin takaisin kohti kavereita niin ehdotti pikapyörähdystä. Raippa jäi vasempaan käteen ja ensimmäisestä esteestä valuttiin ohi. Hummalla oli vähän omiakin kierroksia. Taisi vielä joitakin pyörähdyksiä yrittää, tässä ei ehkä vielä pukittanut. Uudella yrityksellä selvittiin esteistä yli.
Jaska videoi ensimmäisen hyppykierroksemme:
Seuraavalla kierroksella tultiin sama alku ja takaisin hypättiin kaikki 4. Eli piti laukata kavereista ohi. Alku meni nyt paremmin mutta pystyesteen jälkeen portin kohdalla Masa vetäisi kunnon yllätyspukin. Yläkroppani kävi kaulalla ja leuka ja vasen nyrkki ottivat vähän osumaa hepasta. Ei lähdetty edes yrittämään viimeistä estettä tästä suoraan vaan käveltiin sen luo ja taakse. Sitten uudella yrityksellä kaksi vikaa. Vähän taisi empiä mutta molemmista yli. Taas taisi ehdottaa myös pikapaluuta kavereiden luo.
Ei lähdetty tekemään mitään uutta vaan tultiin samanlainen kierros uudestaan. Nyt rupesi menemään jo paremmin. Ei vieläkään täyttä luottamusta ratsuun mutta mentiin laukassa esteiden yli ja vaihdettiin suunta rauhassa ilman lisäliikkeitä. Takaisin pystylaatikot tasaisesti, pysty yhä vähän juureen ja sen jälkeen tuli taas jotain lisäkiemuraa. En muista tuliko pieni pukkikin. Vauhti hyytyi ja tuli kiemuraa. Sain kuitenkin jatkettua tästä suoraan ja laatikko meni paremmin. Kivasti meno kuitenkin sujuvoitui jatkuvasti.
Edellisellä kierroksella luulin että pukki tuli omasta olemisestani hypyssä. Jälkimmäisellä kierroksella päädyin siihen että se oli Masin omaa jukurointia kavereiden luokse. Ope kommentoi että Masi oli tuhma. Minä iloitsin uusista supergrippihousuistani (Aiver), jotka pitivät minut satulassa.
Aika loppui eikä ehditty tulla enää enempää. Vähän harmi, sillä veikkaan että tämän jälkeen olisi ruvennut helpottamaan. Vähän pidempi aika olisi ollut hyvä. Ei ainakaan ollut tylsää kun kuudesta hepasta viisi kielteli ja kuudeskin vähän yritti. Omaan olemiseeni asti ei ohjeissa oikein päästy. Kommentti oli että ratsastin hyvin. Henkilökunta oli ystävällistä ja talli siisti. Maneesi hieno ja tilava (käytiin lähtiessä kurkkaamassa). 45 euroa oli silti vähän rajamailla että oliko paljon tästä. Hinnaston mukaan hinta nousisi aika maltillisesti ryhmäkoon pienentyessä, joten vaikka 59 e kolmen hengen ryhmästä olisi varmasti paremmin vastinetta rahalle. Tai ylipäänsä jos onnistuisi vaikka 1,5 tunnin tunti. Nyt tosiaan vakiotunnit pyörivät samaan aikaan, joten ratsujamme oli edellisellä ja seuraavalla tunnilla. Pitänee käydä ensi kesänä uudestaan. Maastoesteitäkin jäi vielä useampi hyppäämättä.
Ongelmia:
en saanut heppaa kentällä kunnolla raviin
humma ehdotteli suunnanvaihtopikapyörähdyksiä
pari pukkia
yksi ohimeno
Parannusta:
tasoittui kovasti loppua kohti
pysyin kyydissä
ei jännittänyt kovin pahasti, sopivan jännää
Ratsuksi minulle oli jaettu Masi. Karsinasta ei löytynyt onneksi isoa turvaruunaa vaan voikko pikkumöhkön näköinen 7 v nuorikko. Ovilapun mukaan he A, re 100 cm. Ei se kovin pieni tai möhkö ollutkaan, n. 160 cm. Hoitaessa oikein kiltti. Suuhun yhdistelmä suoraa kumikuolainta ja olympiaa vikoissa renkaissa. Ehkä sille on joku omakin nimi?
 |
| ©Jaska |
Hypättiin kentällä kyytiin. Saatiin noshoutit. Pitkin ohjin käynnissä ja vielä tuntumallakin sujui ihan ok. Mutta kun kävi käsky raviin niin humma jämähti aloilleen ja rupesi poikittelemaan. Pohjekopsuttelusta tuli pieniä pukkeja. Juuri tässä vaiheessa ope kävi jossain kulman takana ja heti tuli kova ikävä. Muut ehtivät ravata kierroksen tai pari ennen kuin ruvettiin saamaan ohjeita. Siihen asti juntturoimme käynnissä ja paikallaan pyörien hyvin etäisesti haluamiini suuntiin.
Lonkkani kuulemma jarruttaa menoa liikaa ja pakarakin saattaa olla jännittynyt. Puhuttiinkohan reisistäkin? Ohjaa enemmän pois, jalat irti. Raipalla kevyesti kaulalle kunnes lähtee raviin. Tämä auttoi parhaiten. Tosin useampi stoppi tuli yhä. Sitten piti jäädä kevyeen istuntaan. Muualla toimi ok kun yritin olla tekemättä juuri mitään mutta tuntui että aina tyssäsi samaan kohtaan kenttää. En ehtinyt päästä tästä jyvälle kun järjestäydyttiin jo osastoon ja lähdettiin maastoon. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo. Miten voin hypätä maastoesteitä hevosella, jota en saa raviin?
Käveltiin polkua kulman taakse pellolle. Esteitä polulla oli neljä pientä. Pystylaatikot lime ja beige, kapean pystyn näköinen puomieste ja viimeisenä laatikot. Korkeutta jotain 60 cm pintaan jos sitäkään. Porukka laitettiin laitumelle kävelemään ja hyrrättiin odotellessa ympyrällä käynnissä. Oma suoritusvuoroni oli neljäntenä.
Ensimmäisellä kierroksella hypättiin pienet pystylaatikot ensin kohti tallia ja sitten takaisinpäin, 4 hyppyä siis. Masi oli vähän epätasainen. Nosti kuitenkin laukan ja loikki esteet. Jälkimmäisen jälkeen vähän kiihdytti tallia kohti. Kun käänsin takaisin kohti kavereita niin ehdotti pikapyörähdystä. Raippa jäi vasempaan käteen ja ensimmäisestä esteestä valuttiin ohi. Hummalla oli vähän omiakin kierroksia. Taisi vielä joitakin pyörähdyksiä yrittää, tässä ei ehkä vielä pukittanut. Uudella yrityksellä selvittiin esteistä yli.
Jaska videoi ensimmäisen hyppykierroksemme:
Seuraavalla kierroksella tultiin sama alku ja takaisin hypättiin kaikki 4. Eli piti laukata kavereista ohi. Alku meni nyt paremmin mutta pystyesteen jälkeen portin kohdalla Masa vetäisi kunnon yllätyspukin. Yläkroppani kävi kaulalla ja leuka ja vasen nyrkki ottivat vähän osumaa hepasta. Ei lähdetty edes yrittämään viimeistä estettä tästä suoraan vaan käveltiin sen luo ja taakse. Sitten uudella yrityksellä kaksi vikaa. Vähän taisi empiä mutta molemmista yli. Taas taisi ehdottaa myös pikapaluuta kavereiden luo.
Ei lähdetty tekemään mitään uutta vaan tultiin samanlainen kierros uudestaan. Nyt rupesi menemään jo paremmin. Ei vieläkään täyttä luottamusta ratsuun mutta mentiin laukassa esteiden yli ja vaihdettiin suunta rauhassa ilman lisäliikkeitä. Takaisin pystylaatikot tasaisesti, pysty yhä vähän juureen ja sen jälkeen tuli taas jotain lisäkiemuraa. En muista tuliko pieni pukkikin. Vauhti hyytyi ja tuli kiemuraa. Sain kuitenkin jatkettua tästä suoraan ja laatikko meni paremmin. Kivasti meno kuitenkin sujuvoitui jatkuvasti.
 |
| Viimeinen laatikko. ©Jaska |
Edellisellä kierroksella luulin että pukki tuli omasta olemisestani hypyssä. Jälkimmäisellä kierroksella päädyin siihen että se oli Masin omaa jukurointia kavereiden luokse. Ope kommentoi että Masi oli tuhma. Minä iloitsin uusista supergrippihousuistani (Aiver), jotka pitivät minut satulassa.
Aika loppui eikä ehditty tulla enää enempää. Vähän harmi, sillä veikkaan että tämän jälkeen olisi ruvennut helpottamaan. Vähän pidempi aika olisi ollut hyvä. Ei ainakaan ollut tylsää kun kuudesta hepasta viisi kielteli ja kuudeskin vähän yritti. Omaan olemiseeni asti ei ohjeissa oikein päästy. Kommentti oli että ratsastin hyvin. Henkilökunta oli ystävällistä ja talli siisti. Maneesi hieno ja tilava (käytiin lähtiessä kurkkaamassa). 45 euroa oli silti vähän rajamailla että oliko paljon tästä. Hinnaston mukaan hinta nousisi aika maltillisesti ryhmäkoon pienentyessä, joten vaikka 59 e kolmen hengen ryhmästä olisi varmasti paremmin vastinetta rahalle. Tai ylipäänsä jos onnistuisi vaikka 1,5 tunnin tunti. Nyt tosiaan vakiotunnit pyörivät samaan aikaan, joten ratsujamme oli edellisellä ja seuraavalla tunnilla. Pitänee käydä ensi kesänä uudestaan. Maastoesteitäkin jäi vielä useampi hyppäämättä.
Ongelmia:
en saanut heppaa kentällä kunnolla raviin
humma ehdotteli suunnanvaihtopikapyörähdyksiä
pari pukkia
yksi ohimeno
Parannusta:
tasoittui kovasti loppua kohti
pysyin kyydissä
ei jännittänyt kovin pahasti, sopivan jännää
torstai 11. lokakuuta 2018
ParemmAssi
Seuraavana päivänä jatkettiin Assin kanssa kouluratsastuksella. Taas tamma tuntui tallissa kivan rauhalliselta. Maneesissa oli eiliseen tapaan hyvin rauhallinen.
Aloitettiin samaan tapaan sangen pitkällä ohjalla käynnissä volttikahdeksikoilla. Vahdi reitti, muista taivuttaa vielä huolellisemmin. Älä jää puristamaan tai pitämään. Harjoiteltiin ns. ponipohkeiden käyttöä. Ei pientä hieromista vaan nostetaan jalat irti ja pudotetaan kylkiin. Siten ne ovat heti alhaalla rennot. Oli aika vaikeaa.
Ravissa hölköttelin ensin hetken ympäriinsä, sitten ympyröitiin keventäen sekä harjoitusravissa. Laukka piti nostaa ohimennen mutta eihän se sieltä tullut vaan jumi. Kuski ja ratsu saivat tavalliseen tapaan sakoksi pari kierrosta siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Sitten nousi laukkakin. Pyöräyteltiin pääty-ympyrä myötälaukassa ja lennosta keskiympyrä vastalaukassa. Pari rikkoa tuli mutta niistä selvittiin nopeasti. Ope kannusti että uskalla tehdä virheitä. Oikeassa laukassa tehtiin myötälaukka keskiympyrällä ja jo se tuntui hankalammalta kuin vasen vastalaukkana. Piti kuitenkin vastalaukan pääty-ympyrällä muttei ollut kovin suora tai tasapainoinen. Kahdeksikkoa tähänkin suuntaan useampi kierros. Kokeiltiin myös kuskin jalkojen nostoa kokonaan irti. Alkuun Assi hämmentyi ja hidasti. Myöhemmin opin etten voi varmistella laukassa pysymistä ja Assi laukkaa paremmin jos en häiritse tarpeettomasti pohkeilla.
Tauon jälkeen jäätiin peilipäätyyn neliölle. Ensin käynnissä. Sitten käynnistä laukannostoja ja siirtymiä takaisin käyntiin. Kuskin piti istua alassiirtymät painavana penkissä. Aina välillä meinasi unohtua. Assi suoritti yhä vähän vaihtelevasti. Ensimmäisillä pyynnöillä ei laukkaa tullut. Parilla toistolla parani. Osa siirtymistä alas oli kelvollisia, osa tuli enemmän lavoille. Harjoiteltiin taas raippamerkkiä juuri käyntiin siirtyessä.
Lopulta jäätiin laukkaan ja kulmat sai pyöristää ympyräksi. Seinille ei saanut silti valua. Kummasti sinne päätyi jos ei skarpannut. Ensin vasen kierros. Ja kun lähdettiin kokoamaan laukkaa mutta pidettiin se yhä aktiivisena niin lopulta irtosi oikein makeaa menoa. Assi oli kevyt, Assiksi lyhyt ja aktiivinen. Kuskilla oli aika hangonkeksinaama kun vaihdettiin suuntaa.
Oikeassa kierroksessa aloitettiin samoin käynnissä neliöllä. Piti ajatella kulmissa takaosakäännöstä. Ja sitten takaset meinasivat luisua ulos. Ajattelin perää sisään ja vähän sulkumaista asentoa kulmiin. Kuulemma parani.
Tähänkään kierrokseen ensimmäinen laukannosto ei onnistunut sulavasti. Kyllä siitä lopulta päästiin laukkaan. Siirtymiä laukan ja käynnin välillä. Myöhemmät laukat nousivat taas hassusti. Sisäpohje kiinni. Älä purista liikaa äläkä hätäile. Laukka tuli useamman sekunnin viiveellä. Ainakin kerran molemmissa kierroksissa.
Lopulta jäätiin myös oikeaan laukkaan. Käännä huolellisesti lapoja sisään. Ei saa valua seinille. Nyt meni vielä herkemmin jos en skarpannut. Ja välillä unohduin ajelehtimaan jos mietin liiaksi muita asioita. Jalat irti, lavat kääntyvät. Raippa aktivoi laukkaa. Oikea ei edelleenkään ollut yhtään niin hyvä kuin vasen mutta tämähän se sitä hyödyllistä on. Laukan jälkeen ravissa makasi ihan tosissaan käsillä ja meni hetki että sain kohoteltua sieltä kevyemmäksi.
Loppuraveihin tasoittui oikein hyväksi. Alkukiiruhtaminen oli maltillista ja tasoittui kevyeksi ja tasapainoon. Sai taivuteltua ja molemmissa kierroksissa oli kevyt ja rento. Eikä mitään nykimistä. Jes! Paras tähän asti!
Ongelmia:
Assi oli alkuun taas hidas
oikeaa kättä piti välillä kääntää pystyyn
pohkeeni varmistelivat kaikesta huolimatta vähän liikaa
laukat nousivat taas hassusti laittamalla sisäpohje kiinni ja odottamalla
Parannusta:
ope sai minun pysymään ihanan rentona ja hyväntuulisena
vasen laukka oli todella hyvä
loppuraveissa todella hyvä
Aloitettiin samaan tapaan sangen pitkällä ohjalla käynnissä volttikahdeksikoilla. Vahdi reitti, muista taivuttaa vielä huolellisemmin. Älä jää puristamaan tai pitämään. Harjoiteltiin ns. ponipohkeiden käyttöä. Ei pientä hieromista vaan nostetaan jalat irti ja pudotetaan kylkiin. Siten ne ovat heti alhaalla rennot. Oli aika vaikeaa.
Ravissa hölköttelin ensin hetken ympäriinsä, sitten ympyröitiin keventäen sekä harjoitusravissa. Laukka piti nostaa ohimennen mutta eihän se sieltä tullut vaan jumi. Kuski ja ratsu saivat tavalliseen tapaan sakoksi pari kierrosta siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Sitten nousi laukkakin. Pyöräyteltiin pääty-ympyrä myötälaukassa ja lennosta keskiympyrä vastalaukassa. Pari rikkoa tuli mutta niistä selvittiin nopeasti. Ope kannusti että uskalla tehdä virheitä. Oikeassa laukassa tehtiin myötälaukka keskiympyrällä ja jo se tuntui hankalammalta kuin vasen vastalaukkana. Piti kuitenkin vastalaukan pääty-ympyrällä muttei ollut kovin suora tai tasapainoinen. Kahdeksikkoa tähänkin suuntaan useampi kierros. Kokeiltiin myös kuskin jalkojen nostoa kokonaan irti. Alkuun Assi hämmentyi ja hidasti. Myöhemmin opin etten voi varmistella laukassa pysymistä ja Assi laukkaa paremmin jos en häiritse tarpeettomasti pohkeilla.
Tauon jälkeen jäätiin peilipäätyyn neliölle. Ensin käynnissä. Sitten käynnistä laukannostoja ja siirtymiä takaisin käyntiin. Kuskin piti istua alassiirtymät painavana penkissä. Aina välillä meinasi unohtua. Assi suoritti yhä vähän vaihtelevasti. Ensimmäisillä pyynnöillä ei laukkaa tullut. Parilla toistolla parani. Osa siirtymistä alas oli kelvollisia, osa tuli enemmän lavoille. Harjoiteltiin taas raippamerkkiä juuri käyntiin siirtyessä.
Lopulta jäätiin laukkaan ja kulmat sai pyöristää ympyräksi. Seinille ei saanut silti valua. Kummasti sinne päätyi jos ei skarpannut. Ensin vasen kierros. Ja kun lähdettiin kokoamaan laukkaa mutta pidettiin se yhä aktiivisena niin lopulta irtosi oikein makeaa menoa. Assi oli kevyt, Assiksi lyhyt ja aktiivinen. Kuskilla oli aika hangonkeksinaama kun vaihdettiin suuntaa.
Oikeassa kierroksessa aloitettiin samoin käynnissä neliöllä. Piti ajatella kulmissa takaosakäännöstä. Ja sitten takaset meinasivat luisua ulos. Ajattelin perää sisään ja vähän sulkumaista asentoa kulmiin. Kuulemma parani.
Tähänkään kierrokseen ensimmäinen laukannosto ei onnistunut sulavasti. Kyllä siitä lopulta päästiin laukkaan. Siirtymiä laukan ja käynnin välillä. Myöhemmät laukat nousivat taas hassusti. Sisäpohje kiinni. Älä purista liikaa äläkä hätäile. Laukka tuli useamman sekunnin viiveellä. Ainakin kerran molemmissa kierroksissa.
Lopulta jäätiin myös oikeaan laukkaan. Käännä huolellisesti lapoja sisään. Ei saa valua seinille. Nyt meni vielä herkemmin jos en skarpannut. Ja välillä unohduin ajelehtimaan jos mietin liiaksi muita asioita. Jalat irti, lavat kääntyvät. Raippa aktivoi laukkaa. Oikea ei edelleenkään ollut yhtään niin hyvä kuin vasen mutta tämähän se sitä hyödyllistä on. Laukan jälkeen ravissa makasi ihan tosissaan käsillä ja meni hetki että sain kohoteltua sieltä kevyemmäksi.
Loppuraveihin tasoittui oikein hyväksi. Alkukiiruhtaminen oli maltillista ja tasoittui kevyeksi ja tasapainoon. Sai taivuteltua ja molemmissa kierroksissa oli kevyt ja rento. Eikä mitään nykimistä. Jes! Paras tähän asti!
Ongelmia:
Assi oli alkuun taas hidas
oikeaa kättä piti välillä kääntää pystyyn
pohkeeni varmistelivat kaikesta huolimatta vähän liikaa
laukat nousivat taas hassusti laittamalla sisäpohje kiinni ja odottamalla
Parannusta:
ope sai minun pysymään ihanan rentona ja hyväntuulisena
vasen laukka oli todella hyvä
loppuraveissa todella hyvä
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
TahmAssi
Keskiviikkona oli tämän viikon hyppypäivä Assin kanssa. Nyt oli hämärää jo tallille mennessä. Tallissa humma vaikutti oikein hyväntuuliselta. Maneesissa tarpeettoman rauhalliselta. Edellinen tunti oli vielä menossa, joten aloitin kaikessa rauhassa. Ope kasasi esteitä. Alkuun tuntui vähän ahtaalta ja vasta ihan loppumetreillä jäätiin keskenämme maneesiin.
Assi mateli käynnissä, sitten ravissa. Yritin huijata antamalla tässä välissä hetkeksi pitkät ohjat. Ei auttanut. Raviin sai patistella ja jumitteli ennen kun päästiin laukkaan. Onneksi laukoissa heräsi. Pyörittelin ensin uraa pitkin myötälaukassa ja parit ympyrät, sitten lävistäjän kautta vastalaukkaan. Vasen vastalaukkana toimi hyvin. Oikeaa vaihtoi oven päässä lennossa pois tai ristille. Toisessa päässä pysyi hyvin. Suorilla irtosi ihan mukavasti eteen.
Ope oli sitä mieltä että vastalaukan voisi jättää verkasta pois, sillä sitä pitäisi tehdä vertyneellä hevosella kootummin. En allekirjoita mukisematta.
Tehtävät aloitettiin puomilinjalla. Puomeja oli päädyissä ravipuomit ja keskellä käyntipuomit. Ravipuomien päälle tehtiin voltti eli tuli kaksi ylitystä. Assi ei kuunnellut yhtään vaan hääräsi omiaan. Hidasteli tai juoksi alta. Onneksi parani pikkuhiljaa. Ope oli aika vaativaisella tuulella enkä osannut toteuttaa kaikkia toiveita. Käsiä edemmäs ja lähemmäs suuta. Tuntui että kädet loppuvat kesken. Hepan keula piti pitää ylhäällä ja vahtia ettei juokse alta. Tiivis tuntuma suuhun, sai kuulemma tuntua painetta. Minä pohdin että jos toteutan open toiveet niin Assi hermostuu ja sitten ei toimi mikään. Onneksi toistot auttoivat. Käyntipuomien ylitys oli kuitenkin yhä vähän velttoa ja ravisiirtymä kuin sukkulan lähtö.
Esteitä tultiin linjan päädyistä ensin yksitellen soikiolla ja ympyrällä kavaletti perään. Useampi kierros. Oikeassa kierroksessa ensin. Pysty oli kavaletin kanssa samoissa korkeuksissa jos sitäkään. Piti sujua vähän tasaisemmin eteen. Vasen kierros tehtiin takapäädyssä. Hypyn jälkeen Assi kavahti sivulle ja pudotin toisen jalustimeni. Parkkipaikalta taisi kuulua jotain ääniä. Seuraavalla kierroksella sama juttu eikä humma halunnut mennä päätyyn asti. Kun parkkipaikka tyhjeni niin Assi rupesi taas käyttäytymään normaalisti.
Tultiin vielä okserikin yksikseen ellipsillä molemmista suunnista. Ensimmäisellä ylityksellä vietti hypyssä todella vahvasti sivuun. Muualla sai herätellä eteen että tultiin esteelle hyvin. Korkeutta ei ollut paljoa mutta pituutta varmaan saman verran.
Tultiin vielä oikeassa kierroksessa okseri ja pysty ennen kuin päästiin hyppäämään kaikki esteet putkeen. Ope sanoi välit mutta ehdin unohtaa. Ehkä 13 tai 14 metriä? Ensin vähän ahdas 4. Seuraavalla kerralla jäädyin täysin ja odotin kolmea. Tuli vielä ahtaampi 4. Sain sitten kunnon pohjustusohjeet ennen koko linjaa. Nyt ei tullut jäätymiä ja halutut 4 ja 4 tulivat ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa oli ahtaampaa ja jälkimmäiseen väliin piti pidättää tosissaan. Oikea kierros oli tasaisempi. Vasemmassa tultiin paremmin suoraan. Oikeassa lopetettiin muistaakseni joka kerta väärään laukkaan.
Lopulta esteitä vähän nostettiin (alle 80 cm kuitenkin) ja tultiin 3 ja 3. Vihdoin otettiin ensin vasen kierros, tähän asti aloitettiin aina oikealla. Aika vaihtelevia suorituksia. Odotin neljättä mutta Assi roikaisi kaukaa kolmeen. Ohjat putosivat ja tuli kiemuraa, Assi oli menossa ohi. Sain kuitenkin ohjattua vielä viimeisellekin esteelle. Kun tultiin reippaammin sisään niin meni ihan sujuvasti. Oikeassa kierroksessa laukka nousi vihdoin nätisti. Ensimmäisellä kerralla humma ei ihan edennyt ja piti ratsastaa väleissä eteen. Sen jälkeen yritettiin tulla sujuvammin mutta ekalle tuli aina lähelle, eka väli jäi pitkäksi, loikkasi okserin kaukaa ja meni aika kiitoa toisen välin. Ja yhä väärässä laukassa alas. Pari toistokertaa eivät tuoneet parannusta. Oltaisiin tarvittu jotain konkreettisempaa alkukaarteen avuksi. Tai enkä maalinjaa kauemmas esteestä? Nyt lopulta jätettiin siihen ja todettiin että ihan hyvä kuitenkin.
Käyntipätkän jälkeen loppuraveissa meinasi taas kiitää. Mutta kun sain haltuun, pidin raameissa, kevensin pienesti tahdin ja vahdin jokaisen askeleen niin tuli sangen hyväksi molempiin suuntiin. Eikä tullut kovin paljon lipeämisiä puolin ja toisin. Päästin käyntiin ennen kuin lähti kiihtymään.
Ongelmia:
alkuun oli hidas
laukannostot
rikkoi vastalaukat alkuverkassa pois
kakkajumi
säikkyi peilipäädyssä pari kertaa
vääriä laukkoja linjan jälkeen (oikeassa vasen)
piti lyhentää ohjia ja siirtää käsiä eteenpäin, oli hankalaa
Parannusta:
heräsi liikkeelle
lähti rohkeasti hyppyihin kauempaakin
ei kieltoja
Assi mateli käynnissä, sitten ravissa. Yritin huijata antamalla tässä välissä hetkeksi pitkät ohjat. Ei auttanut. Raviin sai patistella ja jumitteli ennen kun päästiin laukkaan. Onneksi laukoissa heräsi. Pyörittelin ensin uraa pitkin myötälaukassa ja parit ympyrät, sitten lävistäjän kautta vastalaukkaan. Vasen vastalaukkana toimi hyvin. Oikeaa vaihtoi oven päässä lennossa pois tai ristille. Toisessa päässä pysyi hyvin. Suorilla irtosi ihan mukavasti eteen.
Ope oli sitä mieltä että vastalaukan voisi jättää verkasta pois, sillä sitä pitäisi tehdä vertyneellä hevosella kootummin. En allekirjoita mukisematta.
Tehtävät aloitettiin puomilinjalla. Puomeja oli päädyissä ravipuomit ja keskellä käyntipuomit. Ravipuomien päälle tehtiin voltti eli tuli kaksi ylitystä. Assi ei kuunnellut yhtään vaan hääräsi omiaan. Hidasteli tai juoksi alta. Onneksi parani pikkuhiljaa. Ope oli aika vaativaisella tuulella enkä osannut toteuttaa kaikkia toiveita. Käsiä edemmäs ja lähemmäs suuta. Tuntui että kädet loppuvat kesken. Hepan keula piti pitää ylhäällä ja vahtia ettei juokse alta. Tiivis tuntuma suuhun, sai kuulemma tuntua painetta. Minä pohdin että jos toteutan open toiveet niin Assi hermostuu ja sitten ei toimi mikään. Onneksi toistot auttoivat. Käyntipuomien ylitys oli kuitenkin yhä vähän velttoa ja ravisiirtymä kuin sukkulan lähtö.
Esteitä tultiin linjan päädyistä ensin yksitellen soikiolla ja ympyrällä kavaletti perään. Useampi kierros. Oikeassa kierroksessa ensin. Pysty oli kavaletin kanssa samoissa korkeuksissa jos sitäkään. Piti sujua vähän tasaisemmin eteen. Vasen kierros tehtiin takapäädyssä. Hypyn jälkeen Assi kavahti sivulle ja pudotin toisen jalustimeni. Parkkipaikalta taisi kuulua jotain ääniä. Seuraavalla kierroksella sama juttu eikä humma halunnut mennä päätyyn asti. Kun parkkipaikka tyhjeni niin Assi rupesi taas käyttäytymään normaalisti.
Tultiin vielä okserikin yksikseen ellipsillä molemmista suunnista. Ensimmäisellä ylityksellä vietti hypyssä todella vahvasti sivuun. Muualla sai herätellä eteen että tultiin esteelle hyvin. Korkeutta ei ollut paljoa mutta pituutta varmaan saman verran.
Tultiin vielä oikeassa kierroksessa okseri ja pysty ennen kuin päästiin hyppäämään kaikki esteet putkeen. Ope sanoi välit mutta ehdin unohtaa. Ehkä 13 tai 14 metriä? Ensin vähän ahdas 4. Seuraavalla kerralla jäädyin täysin ja odotin kolmea. Tuli vielä ahtaampi 4. Sain sitten kunnon pohjustusohjeet ennen koko linjaa. Nyt ei tullut jäätymiä ja halutut 4 ja 4 tulivat ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa oli ahtaampaa ja jälkimmäiseen väliin piti pidättää tosissaan. Oikea kierros oli tasaisempi. Vasemmassa tultiin paremmin suoraan. Oikeassa lopetettiin muistaakseni joka kerta väärään laukkaan.
Lopulta esteitä vähän nostettiin (alle 80 cm kuitenkin) ja tultiin 3 ja 3. Vihdoin otettiin ensin vasen kierros, tähän asti aloitettiin aina oikealla. Aika vaihtelevia suorituksia. Odotin neljättä mutta Assi roikaisi kaukaa kolmeen. Ohjat putosivat ja tuli kiemuraa, Assi oli menossa ohi. Sain kuitenkin ohjattua vielä viimeisellekin esteelle. Kun tultiin reippaammin sisään niin meni ihan sujuvasti. Oikeassa kierroksessa laukka nousi vihdoin nätisti. Ensimmäisellä kerralla humma ei ihan edennyt ja piti ratsastaa väleissä eteen. Sen jälkeen yritettiin tulla sujuvammin mutta ekalle tuli aina lähelle, eka väli jäi pitkäksi, loikkasi okserin kaukaa ja meni aika kiitoa toisen välin. Ja yhä väärässä laukassa alas. Pari toistokertaa eivät tuoneet parannusta. Oltaisiin tarvittu jotain konkreettisempaa alkukaarteen avuksi. Tai enkä maalinjaa kauemmas esteestä? Nyt lopulta jätettiin siihen ja todettiin että ihan hyvä kuitenkin.
Käyntipätkän jälkeen loppuraveissa meinasi taas kiitää. Mutta kun sain haltuun, pidin raameissa, kevensin pienesti tahdin ja vahdin jokaisen askeleen niin tuli sangen hyväksi molempiin suuntiin. Eikä tullut kovin paljon lipeämisiä puolin ja toisin. Päästin käyntiin ennen kuin lähti kiihtymään.
Ongelmia:
alkuun oli hidas
laukannostot
rikkoi vastalaukat alkuverkassa pois
kakkajumi
säikkyi peilipäädyssä pari kertaa
vääriä laukkoja linjan jälkeen (oikeassa vasen)
piti lyhentää ohjia ja siirtää käsiä eteenpäin, oli hankalaa
Parannusta:
heräsi liikkeelle
lähti rohkeasti hyppyihin kauempaakin
ei kieltoja
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Rakkaita hevosia ja hyviä ratoja
Sunnuntaina Tallinmäellä oli vuoden viimeiset estekisat. Luokiksi Hempan kanssa valikoituivat sangen helposti 80 ja 90 cm. Tarjolla oli myös metri muttei siihen tullut yhtään osallistujaa.
Keli parani eilisestä kivasti ja paistoi aurinko. +6°C. Kenttä oli vähän kuivunut. Ei ollut enää rapamöyhö vaan vain kostea möyhö.
Tällä kertaa ei tarvinnut osallistua talkoiluun, kommentti oli että ole kerrankin kotona. Ihanaa! Tulin paikalle noin tuntia ennen oman luokan arvioitua alkamisaikaa. Siitä oltiin vielä reilu parikymmentä minuuttia myöhässä.
Hemppa oli nakuna pihalla muttei ollut mutainen kuin jaloista ja hännästä. Yritin putsata häntää sienellä ja showshinella. Olisi kuitenkin tarvinnut vähintään ämpäripesun. Liukuvärjäys mustasta vaaleanharmaaseen. Muodikasta.
Kävin kävelemässä radan ensin 70-luokan kävelyssä. Olin vähän vanavedessä kuuntelemassa koutsausta. Ensimmäinen oikoreitti kutoselle ei välttämättä nopeuta. Toisessa sujuva käännös esteen 11 sisäpuolelta. Kolmannessa lähde kääntämään kun takajalat ovat ysin jälkeen maassa.
Puunasin Hempan ja vaihdoin omat kamppeeni. Päätin lopulta käydä kävelemässä radan vielä uudestaan 80-luokan kävelyssä. Nyt yritin keskittyä siihen että muistan minne pitää mennä. En kävellyt reunoja myöten mutta löin suunnitelmat lukkoon. Samalla kuulin että poisjääntien takia jätetään kolmas verkkaryhmä pois ja tullaankin jo toiseen verkkaryhmään. Aika haipakkaa siis ratsu kuntoon ja pihalle kävelemään. Ehdittiin kuitenkin hyvin. Samalla tuli katsottua miten ensimmäinen verkkaryhmä ratsasti radan. Yritin vähän herätellä ja taivutella Hemppaa mutta ei voi puhua työstämisestä. Vasen lapa tuntui taas tarvitsevan kohottelua.
Kun päästiin aitoihin niin verkka tavalliseen tapaan. Yleisöä oli useammassa kohdassa kenttää aidan ulkopuolella ja pyysin olemaan tekemättä äkkiliikkeitä kun ollaan kohdalla. Vähän Hemppa jännitti myös tuomarikulman liikettä.
Ravi oli alusta asti puhdasta ja sujuvaa. Tein temponmuutoksia, laukassa ympyröitä ja myöhemmin voltteja. Kävin näyttämässä esteet muttei Hemppaa kiinnostanut. Verkkahyppyjä tultiin noin 5. Ihan siistiä. Lopuksi muistin kokeilla myös tiukat käännökset ("piruettivoltit") molempiin suuntiin. Kulki yllätävän hyvin.
Meidän hyppyvuoromme oli porukan viimeisenä ja ope antoi ohjeeksi pitää hepan liikkeellä ettei ehdi kangistua tms. Vähän hankalaa se oli muiden hypätessä. Muutama käyntivoltti kulmassa ja suorittajan vaihtuessa pari raviaskelta. Oman vuoron koittaessa ensin ravilla liikkeelle, laukassa kunnon spurtti pitkälle sivulle ja ympyrä päätyyn. Sitten vasta aloitus.
80-rata alkoi ihan hyvällä hypyllä mutta laukka jäi vaihtumatta. Ykkösvaiheessa ei ollut vielä kiirettä, joten korjasin ravin kautta. Samalla sain ns. tuoreen alun kakkoselle ja ryhdikkään hypyn siitä yli. Linjojen askelia en laskenut. Hemppa lasketteli sujuvaa laukkaa ja minä huolehdin paikoista. Kuunteli hyvin ja oli sopivasti menossa. Reitit menivät suunnitelmien mukaan. Seiskalta kasille yllättävän sujuvasti ja tiukka kaarros kympillekin ilman sakkausta. Nollilla maaliin. Nyt katselin ettei mennä liian lähelle yleisöä. Vähän tuntui pomppuisalta.
Hannakaisa kuvasi ratamme:
Ei mielestäni oltu superripeitä mutta aika riitti luokan voittoon. Onneksi ensimmäisenä kunniakierrokselle lähteminen ei aiheuta samalla lailla poukkoilua kuin kavereiden perään meneminen. Ratahenkilökunta esteen kimpussa kuitenkin arvelutti hummaa ja vaihtoi laukan vääräksi. Korjasin myöhemmin vielä myötäiseksi kun loput hepat eivät olleet enää niskassa.
Välissä käytiin ottamassa posekuvat Valman kanssa. Kolmesta ihanimmasta hepasta kaksi oli samalla tontilla!
Ysikympin verkassa keskityin enemmän pitämään lämpöjä ravissa yllä. Lopulta laukkaakin tuli suht paljon kun verkkaesteille ei mahtunutkaan kaavailemissani väleissä. Jotain taidettiin hypätä vähän lähempää ja joku saattoi kopsahtaa. Ihan ok kuitenkin.
Nyt ei tarvinnut odottaa yhtä monta ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Tein kuitenkin lähtöproseduurit hyvin samoin kuin edellisessäkin luokassa. Odotin että Hemppa olisi ollut enemmän menossa mutta nyt oli ehkä jopa edellistä luokkaa rauhallisempi.
Nyt aloitettiin myötälaukalla mutta tasaista rytmiä ei ihan löytynyt ja jokaisessa paikassa oli vähän säätämistä. Lähempää, kauempaa. Mentiin kuitenkin. Vitoselle tultiin mielestäni ihan hyvin mutta kopsahti ja lähti puomi mukaan. Ihan varmaksi en tosin tätä osannut radalla sanoa. Etukäteen pohdin että pitäisikö tehdä isommat tiet tässä luokassa mutta tulin siihen tulokseen että nyt on loistava tilaisuus treenata tiukempia teitä. Tehtiin siis täsmälleen samat reitit kuin edellisessäkin luokassa. Loput esteet pysyivät ylhäällä ja meno yhä vähän epätasaisena. Neljällä virhepisteellä maalissa. Noin sekunti hitaammin kuin edellisessä luokassa.
Hannakaisa kuvasi tämänkin.
Ysikympissä tuli vain yksi tuplanolla. Ilman pudotusta oltaisiin siis voitettu mutta tämä voisi olla muidenkin repliikki. 4 vp radoista meillä oli toisiksi nopein, joten jäätin kolmansiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Olisihan se ruusuke ollut tietysti kiva.
Loppukäynnit käytiin taas suokkien kanssa pellolla. Nyt mentiin löytyneestä jemmasillasta ylikin. Hepat eivät sanoneet mitään, tuskin tajusivat sitä edes sillaksi. Lohduttavaa oli tallissa omistajan kehut meidän molempien ratojen kaarteistamme. Kääntyi, ei sakannut, ei yhtään luisunut ulos ja eteni. Ja molemmilla radoilla sama juttu. Olipa kiva kuulla!
Keli parani eilisestä kivasti ja paistoi aurinko. +6°C. Kenttä oli vähän kuivunut. Ei ollut enää rapamöyhö vaan vain kostea möyhö.
Tällä kertaa ei tarvinnut osallistua talkoiluun, kommentti oli että ole kerrankin kotona. Ihanaa! Tulin paikalle noin tuntia ennen oman luokan arvioitua alkamisaikaa. Siitä oltiin vielä reilu parikymmentä minuuttia myöhässä.
 |
| ©Anu |
Hemppa oli nakuna pihalla muttei ollut mutainen kuin jaloista ja hännästä. Yritin putsata häntää sienellä ja showshinella. Olisi kuitenkin tarvinnut vähintään ämpäripesun. Liukuvärjäys mustasta vaaleanharmaaseen. Muodikasta.
Kävin kävelemässä radan ensin 70-luokan kävelyssä. Olin vähän vanavedessä kuuntelemassa koutsausta. Ensimmäinen oikoreitti kutoselle ei välttämättä nopeuta. Toisessa sujuva käännös esteen 11 sisäpuolelta. Kolmannessa lähde kääntämään kun takajalat ovat ysin jälkeen maassa.
 |
| Ratapiirros. Molemmissa luokissa sama. |
Puunasin Hempan ja vaihdoin omat kamppeeni. Päätin lopulta käydä kävelemässä radan vielä uudestaan 80-luokan kävelyssä. Nyt yritin keskittyä siihen että muistan minne pitää mennä. En kävellyt reunoja myöten mutta löin suunnitelmat lukkoon. Samalla kuulin että poisjääntien takia jätetään kolmas verkkaryhmä pois ja tullaankin jo toiseen verkkaryhmään. Aika haipakkaa siis ratsu kuntoon ja pihalle kävelemään. Ehdittiin kuitenkin hyvin. Samalla tuli katsottua miten ensimmäinen verkkaryhmä ratsasti radan. Yritin vähän herätellä ja taivutella Hemppaa mutta ei voi puhua työstämisestä. Vasen lapa tuntui taas tarvitsevan kohottelua.
Kun päästiin aitoihin niin verkka tavalliseen tapaan. Yleisöä oli useammassa kohdassa kenttää aidan ulkopuolella ja pyysin olemaan tekemättä äkkiliikkeitä kun ollaan kohdalla. Vähän Hemppa jännitti myös tuomarikulman liikettä.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
Ravi oli alusta asti puhdasta ja sujuvaa. Tein temponmuutoksia, laukassa ympyröitä ja myöhemmin voltteja. Kävin näyttämässä esteet muttei Hemppaa kiinnostanut. Verkkahyppyjä tultiin noin 5. Ihan siistiä. Lopuksi muistin kokeilla myös tiukat käännökset ("piruettivoltit") molempiin suuntiin. Kulki yllätävän hyvin.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
Meidän hyppyvuoromme oli porukan viimeisenä ja ope antoi ohjeeksi pitää hepan liikkeellä ettei ehdi kangistua tms. Vähän hankalaa se oli muiden hypätessä. Muutama käyntivoltti kulmassa ja suorittajan vaihtuessa pari raviaskelta. Oman vuoron koittaessa ensin ravilla liikkeelle, laukassa kunnon spurtti pitkälle sivulle ja ympyrä päätyyn. Sitten vasta aloitus.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
80-rata alkoi ihan hyvällä hypyllä mutta laukka jäi vaihtumatta. Ykkösvaiheessa ei ollut vielä kiirettä, joten korjasin ravin kautta. Samalla sain ns. tuoreen alun kakkoselle ja ryhdikkään hypyn siitä yli. Linjojen askelia en laskenut. Hemppa lasketteli sujuvaa laukkaa ja minä huolehdin paikoista. Kuunteli hyvin ja oli sopivasti menossa. Reitit menivät suunnitelmien mukaan. Seiskalta kasille yllättävän sujuvasti ja tiukka kaarros kympillekin ilman sakkausta. Nollilla maaliin. Nyt katselin ettei mennä liian lähelle yleisöä. Vähän tuntui pomppuisalta.
Hannakaisa kuvasi ratamme:
Ei mielestäni oltu superripeitä mutta aika riitti luokan voittoon. Onneksi ensimmäisenä kunniakierrokselle lähteminen ei aiheuta samalla lailla poukkoilua kuin kavereiden perään meneminen. Ratahenkilökunta esteen kimpussa kuitenkin arvelutti hummaa ja vaihtoi laukan vääräksi. Korjasin myöhemmin vielä myötäiseksi kun loput hepat eivät olleet enää niskassa.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
 |
| Aivan ihana kuva! Tästä tuli työkoneeni taustakuva. ©Juuli Heikkilä |
Välissä käytiin ottamassa posekuvat Valman kanssa. Kolmesta ihanimmasta hepasta kaksi oli samalla tontilla!
 |
| Valma ja Hemppa. ©Niina |
Ysikympin verkassa keskityin enemmän pitämään lämpöjä ravissa yllä. Lopulta laukkaakin tuli suht paljon kun verkkaesteille ei mahtunutkaan kaavailemissani väleissä. Jotain taidettiin hypätä vähän lähempää ja joku saattoi kopsahtaa. Ihan ok kuitenkin.
Nyt ei tarvinnut odottaa yhtä monta ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Tein kuitenkin lähtöproseduurit hyvin samoin kuin edellisessäkin luokassa. Odotin että Hemppa olisi ollut enemmän menossa mutta nyt oli ehkä jopa edellistä luokkaa rauhallisempi.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
Nyt aloitettiin myötälaukalla mutta tasaista rytmiä ei ihan löytynyt ja jokaisessa paikassa oli vähän säätämistä. Lähempää, kauempaa. Mentiin kuitenkin. Vitoselle tultiin mielestäni ihan hyvin mutta kopsahti ja lähti puomi mukaan. Ihan varmaksi en tosin tätä osannut radalla sanoa. Etukäteen pohdin että pitäisikö tehdä isommat tiet tässä luokassa mutta tulin siihen tulokseen että nyt on loistava tilaisuus treenata tiukempia teitä. Tehtiin siis täsmälleen samat reitit kuin edellisessäkin luokassa. Loput esteet pysyivät ylhäällä ja meno yhä vähän epätasaisena. Neljällä virhepisteellä maalissa. Noin sekunti hitaammin kuin edellisessä luokassa.
 |
| ©Juuli Heikkilä |
Hannakaisa kuvasi tämänkin.
Ysikympissä tuli vain yksi tuplanolla. Ilman pudotusta oltaisiin siis voitettu mutta tämä voisi olla muidenkin repliikki. 4 vp radoista meillä oli toisiksi nopein, joten jäätin kolmansiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Olisihan se ruusuke ollut tietysti kiva.
Loppukäynnit käytiin taas suokkien kanssa pellolla. Nyt mentiin löytyneestä jemmasillasta ylikin. Hepat eivät sanoneet mitään, tuskin tajusivat sitä edes sillaksi. Lohduttavaa oli tallissa omistajan kehut meidän molempien ratojen kaarteistamme. Kääntyi, ei sakannut, ei yhtään luisunut ulos ja eteni. Ja molemmilla radoilla sama juttu. Olipa kiva kuulla!
lauantai 6. lokakuuta 2018
Rapalinjoja
Lauantaina oli iltapäivällä vielä Tallimäen estetunti. Hypättiin kolmessa ryhmässä ja olin viimeisessä. 4 ratsukkoa. Satoi ja tuuli, +6°C. Kenttä oli märkä ja rapainen. Alkuverkassa Hemppa yritti kääntyillä pois viimasta mutta sitten lopetti kelistä välittämisen. Hetkittäin pilkahteli aurinkokin.
Tänäänkään en huomannut ravissa kummallisuuksia alkuun. Käynnissä oli ok, ravissa halusi lönkytellä pitkänä. Käytin lopulta uudestaan käynnissä ja sen jälkeen kulki ravissakin pyöreämpänä. Laukat ihan tasaisesti. Vähän sai hoputtaa pitkillä sivuilla eteen.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin päädyssä ympyrä kavaletin yli ja suora linja porttipystyltä okserille. En näyttänyt esteitä etukäteen eikä Hemppa empinyt yhtään. Tultiinko 2 vai 3 kertaa. Siistit 5 askelta. Hypättiin myös lävistäjän linja, 5 laukkaa siihenkin. Sekä kaareva linja porttipystyltä pinkille pystylle. Ohje oli kiertää kunnolla reunoja myöten jos huomenna kisoissa kaikkien muiden tallomat linjat ovat lällyä. Portin kohdalla Hemppa tuijotteli omiaan ja otti sivuaskelia sisäänpäin. En keksinyt mitä tuijotteli.
Esteitä ei tänään nostettu, joten rata tultiin myös pikkukorkeuksilla. 4 linjaa, suoria ja kaarevia. Alku ihan ok, eteni sujuvasti ja myötälaukat. Kaarelle ennen pinkkiä olisin voinut ottaa ehkä yhä yhden askeleen vähemmän. Neljänneksi viimeisellä esteellä laukka vaihtui vääräksi eli vasemmaksi ja pysyi vääränä viimeiselle esteelle asti. Ei vaihtanut hypyissä eikä hidastanut näppärästi raviin. Yllättävän tasapainoinen lyhyen sivun kaarre väärässä laukassa.
Saatiin uusia neljä viimeistä estettä. Nyt pysyi myötälaukka ja sujui nätisti. Ei kummallisuuksia vaan siihen oli hyvä lopettaa. Ravasin pätkän perään ja sitten käytiin suokkien kanssa kävelemässä pellolla.
Ongelmia:
rapainen kenttä
pohjasta johtuen hypättiin pieniä
joitakin vääriä laukkoja
Parannusta:
liikkui alusta asti puhtaasti
eteni ihan mukavasti
ei tuijotellut esteitä vaikken näyttänyt mitään
ei kieltoja
Tänäänkään en huomannut ravissa kummallisuuksia alkuun. Käynnissä oli ok, ravissa halusi lönkytellä pitkänä. Käytin lopulta uudestaan käynnissä ja sen jälkeen kulki ravissakin pyöreämpänä. Laukat ihan tasaisesti. Vähän sai hoputtaa pitkillä sivuilla eteen.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin päädyssä ympyrä kavaletin yli ja suora linja porttipystyltä okserille. En näyttänyt esteitä etukäteen eikä Hemppa empinyt yhtään. Tultiinko 2 vai 3 kertaa. Siistit 5 askelta. Hypättiin myös lävistäjän linja, 5 laukkaa siihenkin. Sekä kaareva linja porttipystyltä pinkille pystylle. Ohje oli kiertää kunnolla reunoja myöten jos huomenna kisoissa kaikkien muiden tallomat linjat ovat lällyä. Portin kohdalla Hemppa tuijotteli omiaan ja otti sivuaskelia sisäänpäin. En keksinyt mitä tuijotteli.
Esteitä ei tänään nostettu, joten rata tultiin myös pikkukorkeuksilla. 4 linjaa, suoria ja kaarevia. Alku ihan ok, eteni sujuvasti ja myötälaukat. Kaarelle ennen pinkkiä olisin voinut ottaa ehkä yhä yhden askeleen vähemmän. Neljänneksi viimeisellä esteellä laukka vaihtui vääräksi eli vasemmaksi ja pysyi vääränä viimeiselle esteelle asti. Ei vaihtanut hypyissä eikä hidastanut näppärästi raviin. Yllättävän tasapainoinen lyhyen sivun kaarre väärässä laukassa.
Saatiin uusia neljä viimeistä estettä. Nyt pysyi myötälaukka ja sujui nätisti. Ei kummallisuuksia vaan siihen oli hyvä lopettaa. Ravasin pätkän perään ja sitten käytiin suokkien kanssa kävelemässä pellolla.
Ongelmia:
rapainen kenttä
pohjasta johtuen hypättiin pieniä
joitakin vääriä laukkoja
Parannusta:
liikkui alusta asti puhtaasti
eteni ihan mukavasti
ei tuijotellut esteitä vaikken näyttänyt mitään
ei kieltoja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)