Ensimmäinen kerta Keravalla rataesteillä

Keskiviikkona lähdin vihdoin ensimmäistä kertaa testaamaan estetuntia Keravan ratsastuskouluun. Sama paikka siis, jossa käyn kesäisin maastoestekurssilla. Tänään ratsujako toi alleni uuden tuttavuuden Wichitan. Alkuun utelias tamma, joka kuitenkin tykkäsi hoitamisesta vähän kyttyrää. Riimu päähän ja naru kaulalle ja pärjättiin hyvin.

Tallipose. Kumpikaan ei ihan edusta.
©Venla Vauhtimini

Luulin olevani todella hyvissä ajoin liikkeellä mutta kun paljastui että tammalle tulee etusiin pintelit niin lopulta olinkin sangen täsmällisesti valmiina. Hypättiin pihalla ratsaille ja käveltiin maneesille. Mielestäni tämä oli sangen hasardia, koska hepoilla ei ollut hokkeja ja maa oli luminen ja jäinen. Kaikki kuitenkin pysyivät pystyssä.

Ratsukoita piti olla alunperin 5 mutta huolittiin kuudeskin mukaan. Ope kysyi erikseen että onhan se ok. Mainitaan vielä että kaikki tuntikaverit sekä ope olivat todella mukavia. Esteet olivat maneesissa valmiina ja kivan isoilla korkeuksilla tyrkyllä. Kun niitä sitten laskettiin vuorotellen meidän hypättäväksemme ja myöhemmin nostettiin niin yhä jättiesteet olivat vieressä kertomassa että pieniä ovat. Oikein hyvä metodi minun päälleni!

Alkuverkka saatiin tehdä sangen vapaasti ja iloisesti. Vapaa suunta ja sangen vapaa askellaji. Kommentteja ei opelta juuri tullut. Tuntikaveri varoitti etukäteen että Wichita on porukan säpsyin. Vähän reagoi katsomossa liikkuviin ihmisiin muttei mitään kovin suurta. Mutta kun kevyessä ravissa poistui pelottavasta kulmasta yhtäkkiä sivulle niin hetken oli aika hutera olo kyydissä. Pyörittiin hetki pääty-ympyrällä ja ehdotin että josko mentäisiin lähemmäs kulmaa. Tuntikaveri vinkkasi että patistuksella tammalla voi mennä kuppi nurin. Kannattaa unohtaa kulma hetkeksi ja myöhemmin saattaa mennä sinne ilman ongelmia. Ei lopputunnistakaan ihan kulmaan asti päästy mutta onneksi jännittymisalue kulman lähellä ei ollut kovin suuri. Pääty-ympyrä onnistui parin askeleen jännittymisellä.

Laukat nousivat näppärästi ja rullasivat ok. Laukka oli silti meidän epäpyörein askellajimme. Käynti ok, ravi suurimmaksi osaksi ok. Asettaminen vasemmalle tuntui hankalalta ja oikea kierros oli helpompi. Mutta aika vähän ajattelin asetuksia.

Hypyt aloitettiin pikkulankulta. Edessä ja takana maapuomit. Useampi kerta ja este nousi pikkuhiljaa. Ensimmäiset 3 kierrosta tuli sanomista myötäämisestä. Piuden käskyt myötäämättömyydestä olivat liikaa mielessä. Sitten myötäsin liian epätasaisesti ja väärään suuntaan. Kun lakkasin ajattelemasta asiaa, meni hyvin. Sen jälkeen piti vielä keskittyä suorana lähestymiseen. Siitä tuli jokusen kerran sanomista. Mutta itse esteet tamma hoiti kuin juna. Sillä oli myös hyvä ponnistuspaikan taju. Tultiinkohan lankkua lähemmäs 10 kertaa?

Sitten tultiin muistaakseni heti 4 hypyn pikkurata. Lankku, päädyn kautta ympäri ja okseri puolilävistäjällä, uran kautta pitkä kaari ja taas lävistäjämäisesti lainepysty, päädyn ympäri ja lävistäjämäisesti okseri. Wichita kiihtyi aavistuksen mutta tuli myös takaisin. Ensimmäinen kierros ei ollut ihan niin tasainen kuin olisin halunnut. Korkeutta oli ehkä 60 - 70 cm? Taidettiin tulla kolme kierrosta ja tasaisuutemme parani. Ennen vikaa estettä oli ohje ratsastaa tamma sisäjalan (vasen) ympäri ja huolehtia turpa menosuuntaan. En ollut yhtään huomannut ajatella tuollaisia.

Vikalla kierroksella tultiin perään vielä 2 askeleen sarja. Hevonen oli hallussa ja sai tehdä hallitun lyhyemmän tien. Otin laukkaa ehkä jopa vähän liikaa pois kun ajattelin 10 metrin välin radan loppupuolella jäävän meille ahtaaksi. Heppa hoiti homman ja olin tyytyväinen. Oli kivaa!

Loppuraveissa oli kivan tasainen. Ehkä vähän takapinkeä kuitenkin ja tuntui odottavan että koska hypyt jatkuvat. Oikea kierros yhä paljon helpompi kuin vasen.

Tallissa sai lämpöpintelit yöksi jalkoihin, ei tököttejä. Ope käski ilmoitella mitä päätän. Kevääksi olisi vakipaikka tarjolla. Jäin lopulta arpomaan enkä mennyt.

Tallin sivujen esittelyteksti:

Wichita
Tamma, s. 2004, Saksa
i. Welt Hit IV, ei. Fagott
Omistaja: Suomen Nykyaikainen 5-otteluliitto
Laadukas tamma, omaa hienot liikkeet sekä hyppää hyvin. kilpaillut kaikissa lajeissa aluetasolla.

Ongelmia:
ei päästy yhteen kulmaan
ensimmäisellä kerralla kun äkkipoistui kulmasta ravissa niin kuski oli vähän huterasti kyydissä
kuskilla oli alkuun ongelmia myötäyksen kanssa
matkat tallilta maneesille ja takaisin lumella ja jäällä pihan poikki ilman hokkeja olivat aika hasardia

Parannusta:
esteet hoiti kuin juna

Venla kuvasi tuntiamme:

Miten hyppääminen voi olla näin vaikeaa?

Sunnuntai-iltana oli taas hyppyhommien vuoro Assin kanssa. Taas saatiin kaveri samalle tunnille. Nyt maneesissa oli jatkuvasti muitakin.

Esteitä kasattiin kapea aurinkoportti ja kapea pysty n. 6 - 7 laukan suoralle linjalle. Keskelle maneesia laitettiin radan poikki hypättävä minipysty ja sen sivuille pystyt siten, että niiltä tuli 4 askeleen kaarevat linjat kapeille.

Alkuverkka tultiin ensin ravissa 3 puomin yli radan poikki. Ylimääräiset kiemurtelut pois matkasta eikä saanut heittää ohjia pois. En huomannut taaskaan tekeväni moista.

Sitten laukassa ensin vasen, sitten oikea kierros ja hyppysuunta pysyi samana. Oikeaa laukkaa ei meinannut löytyä hypyissä sitten millään. Välillä ohjaustehostin meni rikki, välillä muuten vain ohjasin mihin sattuu mutta osuttiin esteelle ja jatkettiin samaan suuntaan. Painoa oikealle, vasen ohja kädessä. Ylipäänsä paino jalustimille ja polvilla ei saa puristaa. Olihan niitä ohjeita vaikka kuinka. Olin näemmä taas unohtanut kaiken. Yritin skarpata ettei saa myödätä. Pidä tuntuma tuli sanomista enkä ihan hahmottanut tätä. Ihan lopuksi tuli sanomista etten saa ratsastaa kädellä taaksepäin. Vaikeaa!

Ympyröintien jälkeen tultiin kapeiden suora linja. Ensimmäinen kierros oli ihan kamalaa hoipertelua. Nyt sentään tajusin laittaa raipan jo valmiiksi oikeaan käteen. Raipalla avittaen selvittiin aurinkoportista yli. Toinen kapea meni aavistuksen paremmin. Tultiin useampi kierros putkeen eikä paraneminen ollut yhtään samanlaista kuin Vernan kanssa vaan hoiperreltiin hamaan loppuun.

Sitten perään lisättiin kaareva linja pystyltä portille. Ekalla kierroksella kuulemma en keskittynyt jälkimmäiseen esteeseen. Ei sentään juostu siitä ohi vaan tyssättiin eteen. Usean huonon kierroksen jälkeen tajusin että tosiaan jo ennen ekaa pystyä kannattaa siirtää katse portille. Parani. Saatiin vissiin jopa kerran kapealta pystyltä vasen laukkakin. Lopuksi tehtävään lisättiin vielä toinenkin kaareva linja. Linjan vasemmalle olisi kuvitellut olevan helpompi mutta eihän me käännytty kakkosesteelle vaan juostiin oikealta ohi. Kahdesti ohi ja sitten ope tuli seisomaan tukkeeksi. Se auttoi. Vikalla kierroksella oltaisiin yhä menty oikealta ohi ilman opea. Eikä esteet olleet edes isoja.

Ope taisi sanoa että hyvä mutta aika kamalaa se oli. Muutama parempi pätkä ja lisäksi kummallista räpöstystä. Ja näitä sitten tuli videollekin. Huh.

Päivän positiivinen oli että ekaa kertaa loppuverkassa tamma ei hiihdellyt alta vaan malttoi keskittyä enimmän aikaa. Loppukäynneissäkin seurasi taluttaen aika hyvin ja vain pari kertaa iski hiihtovietti päälle. Ehkä se edelliskerran talutuskoulu auttoi. Kuski kaipaisi koulukoulua.

Ongelmia:
alkuverkassa oikea laukka oli hypyissä hukassa
suoralla linjalla pullahdeltiin joka välissä kohti seinää
ensimmäinen kaareva linja oli aikamoista kiemurtelua
jälkimmäinen kaareva linja meni oikealta pitkäksi jos ope ei seissyt välissä

Parannusta:
ei kielletty ekalla lähestymisellä aurinkoportille
loppuraveissa ei kiidetty vaan Assi oli aika kivan tuntuinen

Annukka videoi muutaman pätkän. Päivä oli siis 10. eikä 11.12.

Tuplanollia Äimiskän 1-kisoista ja huopaan sopiva ruusuke

Itsenäisyyspäivänä oli vielä sittenkin 1-tason avoimet estekisat Äimärautiolla. Luulin jo että meidän kisakautemme olisi ollut pulkassa. Tänne kuitenkin päädyttiin ja minä taas ns. avaimet käteen täydellä palvelulla eli Hemppa tuli suoraan kisapaikalle. Kisakelinä -6°C ja lumisadetta.

Vaikka olen rampannut kisoissa ties kuinka niin yhä onnistuin aikatauluttamaan itseni väärin. Kävin maksamassa ja tajusin että oikeastaan vartin päästä kun radan kävely alkaa niin Hempan olisi hyvä olla valmiina paikalla. Unohdin katsoa ratapiirustuksen siinä tohinassa. Viivana kuormurille ja ihan omin nokkineni sain harjattua ja varustettua Hempan ja napattua sen loimi niskassa matkaan. Jälleen kerran ratsulle käytöksestä kymppi.

Kisapaikalla pääsin kävelemään rataa kunhan löysin ensin apurin pitämään ratsuani. Onneksi esteet seurasivat toisiaan ihanan loogisesti. Ykkösvaihe ykkösestä seiskaan ja kakkosvaihe 8 - 12. Eniten olin huolissani porteista ja lankuista. Muutama oikoreittipaikka mutta jälkimmäinen näytti siltä että nopeammin sujuu kun ei lähde sulloutumaan pienestä välistä. Ei tullut kuvattua piirroksia missään välissä.

Sitten kyytiin ja onneksi oma vuoro oli vasta 11. eikä luokkakaan ollut vielä alkanut. Ehdin siis vielä käydä ratsain lenkin autolla hakemassa unohtuneet kannukset. En ollut ihan skarppina. Kannukset olivat ehyinä mutta nyt katkesi chapsin vetoketjun vedin. Kummasti Äimiskän kisoissa katkeilevat varusteideni metalliosat.

Takaisin kisapaikalla oltiin sangen sopivasti. Vielä hetki jouduttiin seisomaan ovella ennen kuin meidät laskettiin maneesiin (8 ratsukkoa sai olla verkassa). Verkassa itselläni ei ollut mitään suurta punaista lankaa. Ratsu herkäksi ja taipuisaksi. Koko verkka mentiin oikeassa kierroksessa enkä ottanut vasenta laukkaa ollenkaan. Riemuitsin siitä että tallin kisajunnu oli koutsaamassa meitä verkassa. Nosteli pystyä. Tultiinkohan ristikko kolmesti, pysty kolmesti ja okseri kerran. Hyvä tuli.

Aidoissa sai olla valmistautuva ratsukko ja kävin näyttämässä Hempalle kaikki erikoisesteet. Vähän jännitti lainetta ekalla kerralla mutta nopeasti vaihtoi kisamoodiin. Aloittaessa vielä kavahti ovelta sisään. Ympyrä päätyyn ja menoksi.

Kasikympin radalla alkumatka oli aika epätasaista ja useampi paikka tuli aika pohjaan. Jokunen väärä laukka ja joku taisi kopista. Loppuradasta meno sujuvoitui ja päädyin lopulta ratsastamaan lopun sujuen. Nollat tuli mutta kaarteisiin jäi vähän liikaa ilmaa ja jäätiin sijoituksista noin sekunnilla. Olin kuitenkin nollaradasta jo tyytyväinen. Meidän ensimmäinen täällä!

Nämä videot kannattaa katsoa pikkuisina.


Luokkien välissä ei ollut radan kävelyä, joten käytiin hetki kävelemässä kentällä enkä tullut alas selästä. Päästiin maneesiin takaisin verkkaamaan heti kun tajusin kysyä. Lähtönumeromme ysikympissä oli kuudes. Kyselin junnulta vinkkejä siihen miten lähdetään nipistämään aikaa seuraavaan luokkaan. Vastaus oli että sujuvampi laukka muttei lentämistä ja vähän lyhyemmät kaarteet. Vikaan väliin voi laukata vähän eteen.

Verkassa olin jotenkin vielä enemmän hukassa kuin edellisessä luokassa. En ollut yhtään kärryillä siitä että montako ratsukkoa on vielä ennen omaa vuoroani ja olin jo vähän liian aikaisin valmiina. Hyppäsin taas ristikon kerran vai pari, pystyn pari kertaa ja okserin kerran pienempänä ja kerran kisakorkeudessa. Helposti meni. Lopulta kun odottelua olikin enemmän kuin luulin niin hyppäsin pystyn silloin tarjolla olevana pikkuisena vielä ennen radalle menoa.

Nyt en enää käynyt näyttämässä esteitä uudestaan. Mutta yhä otettiin lähtövauhti toisesta päästä ja tein päätyyn ympyrän. Taas ykkösen jälkeen oli väärä laukka ja korjattiin ravin kautta. Nyt linjat menivät sujuvammin ja myötälaukka pysyi paremmin. Pari estettä kopsahti ihan kunnolla ja kahdesti pelkäsin pudotusta. Nyt oli tuuria mukana ja puomit pysyivät ylhäällä. Hemppakin osasi jo reitit eikä enää epäröinyt. Yritin tehdä tiukat kaarteet ja muistaa myös pyytää eteen. Nollat tuli ja saatiin kolmisen sekuntia ajasta nipistettyä pois. Jes! Lopulta 12 kisaajan joukosta oltiin tokina kun 3 palkittiin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi sininen ruusuke. Taikauskoni sanoo että sininen satulahuopa aiheutti tämän. Mutta tähän oli oikein hienoa lopettaa tämä kisakausi! Eikä tosiaan otettu yhtään kieltoa tänään!



Hempan mielestä jännintä kisoissa:
portaissa ryskäävät ihmiset
ravihevoset

©Tuisku

Suoruutta ja perän siirtelyä

Tiistaina menin Hempalla koulutunnille. Ratsukoita mukana oli 6 ja kelinä onneksi pienenevä pakkanen ja vähän tuli lunta. Kenttä oli kuitenkin niin jäässä ettei laukattu eikä muutenkaan kiihdytelty. Kuten eilen niin tänäänkin tunnilla oli nelivuotias suokki mukana, eri tyyppi vain.

Heti alkutunnista tuli ohje nostaa jalustimet kaulalle. Tämä meni itseltäni ihan ohi ja ensimmäisen vartin keventelin. Eipä niitä sitten lopputunnista otettu enää takaisin ja hyvä niin. Varpailla oli vähän viileä.

Alkuun tultiin pitkillä sivuilla suoruutta. Asetusta vähän sisään ja ulos mutta ratsun piti pysyä suorana. Käynnissä, ravissa ja siirtymillä. Vasenta takasta kuulemma tyrkytti vähän sisälle vasemmassa kierroksessa. Huomasin huonosti.

Uusi ohjeistus saatiin kentän keskellä seisten ja todella nopeasti tuli kylmä. Jatkettiin takaosan väistöillä. Pitkällä sivulla ensin ulos, sitten sisään ja taas ulos. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Itselleni oli kovin vaikeaa hahmottaa että etuset pysyivät jatkuvasti samalla reitillä. Luonnollisempaa oli pitää kuski samalla linjalla. Skarpattiin kuitenkin.

Hemppa väisti ihanan helposti ja tehtävä kevensi sitä itsestään edestä. Pidätteet otti hyvin istunnalla. Välillä tein muutaman pääty-ympyrän että päästiin myös sujumaan eteen. Välimatkoistakin piti yrittää vähän huolehtia mutten muistanut aina ennakoida tarpeeksi.

Ihan lopuksi ope kaipasi vielä enemmän ratsun kokoamista. Hempan mielestä tämä oli kurjaa ja hankalaa ja olisi halunnut kulkea yhä mutkalla mutta lyhensi kuitenkin. Minä kun kuvittelin että se oli jo valmiiksi lyhyt ja ryhdikäs. Niin kuulemma olikin mutta ope kaipasi vielä lisää.

Sitten päästettiin vielä hetkeksi pidemmälle ohjalle ja tunti olikin jo ohi. Olipa hyödyllistä jumppailla näinkin.

Ongelmia:
ei laukattu
Hempasta oli hankalaa kun piti lyhentää ratsua
suoruudesta ei saatu ihan täysiä pisteitä
paikallaan tuli heti kylmä

Parannusta:
väisti letkeästi molempiin suuntiin
ei yskinyt

Kiemurtelusta huippusuorituksiin

Maanantaina pääsin pitkästä aikaa Aaltokankaalle. Muinaisen esteopen pitämälle pienryhmäestetunnille. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja minulle osui itselleni uusi tuttavuus Verna. Vasta tunnin jälkeen kuulin että tamma on vasta 6 v. En silti saanut nuorikkoa kun tunnin juniori oli vasta 4 v suokki, joka meni helpotettuja tehtäviä.

Tallin nettisivuilta:
"PEHAFE "Verna"
pv, tamma
synt. 2011
säkäk. 158 cm
Taso he B, hyppää innokkaasti ja melko etevästi. Saapui tallille  kesällä 2017."

Pihalla oli -7°C ja maneesissa -2°C. Kasattiin pituushalkaisijalle kolme pystyä vähän vinoon.

Hoitaessa tamma oli utelias ja sosiaalinen. Ehkä aavistuksen huolestuva. Tykkäsin. Kovin pienen oloinen ja hassusti mieleeni tuli Ressu.

Menin penkiltä kyytiin ja ensin tamma meinasi peruuttaa pois paikalta. Sain sen kuitenkin houkuteltua takaisin asemiin ja pääsin kyytiin. Ei malttanut pysyä sitten enää paikoillaan. Kävelin alkukäynnit pitkin ohjin vaikka pari kertaa tamma jotain hätkyikin. Taisi ottaa ravipyrähdyksen.

Ratsain kuulemma jännittyy helposti mutta alkuraveissa kulki sangen rentona. Laukkojen kanssa oli ongelmia. Ensin nosti ja tiputti heti pois. Sitten en meinannut saada enää laukkaa takaisin. Raipasta vähän pukitti. Ei selvinnyt että onko tämä tyypillistä käytöstä vai aiheutanko tämän itse. Ja koska tamma oli niin vieras niin en oikein tiennyt että minkä verran sitä voi komentaa. Lopulta kuitenkin päästiin laukkaan ja matkan varrella se putosi vielä useasti pois. Ohjaus onnistui mutta välillä taisi olla mutkia matkassa.

Hypyt aloitettiin ristikolta. Vähän haparoiden osuttiin esteelle ja päästiin siistillä hypyllä yli. Myötälaukat hoideltiin jälkikäteen. Olikohan toinen vai kolmas esteelle lähestyminen kun tamma päätti ettei oikeastaan huvittaisi ja rupesi kiemurtamaan sivuun. En suvainnut tällaista ja pikkuesteethän pääsee vaikka ravissa. Sen jälkeen suurempaa venkulointia ei enää tullut. Taidettiin tulla pari estettä samalla kierroksella päädyn kautta ja sitten ruvettiin tulemaan suoraa linjaa. Oli sellainen olo ettei tamma olisi hypännyt moneen vuoteen.

Keskilinjan esteet tultiin siis suoralla linjalla. Ensin oli puomi, ristikko ja puomi. Taisi olla jotain puomeja ohjaamassa matkaa. Lähestyminen tuli joka kerta suht siististi ja suoraan mutta väliin mahtui mutkaa ja kiihdyttelyä. Yllättävän hyvin tästä selvittiin ja yllättävän nopeasti meno lähti paranemaan. Esteet nousivat pikkuristikoiksi ja jätettiin kolmas askel pois kun tamma rupesi imemään. Vaikkei ollut juuri aikaa ajatella niin osasin tehdä suht fiksuja päätöksiä. Tamma rentoutui ja meno suoristui.

Lopulta tultiin linja peräkkäin ensin oikealta, sitten vasemmalta pikkupystyinä. Meni oikein kivasti. Ja kun esteitä nostettiin 10 cm n. 75 cm korkeuteen niin sain toisen oikein siistin kierroksen. Myötälaukat ja rennot, sujuvat hypyt. Naureskelin opelle että vaati keppien noston että kuskikin rupesi skarppaamaan.

Oli oikein kivaa ja tykkäsin tammasta. Juuri tällaisista tulevat ne parhaat onnistumiset että noustaan vaikeuksista voittoon. Kehuin tunnin jälkeen tammaa tallinpitäjälle ja ope oli kuulemma kehunut menoamme. Lämmitti mieltä.

Ongelmia:
alkuun pudotteli laukkoja pois
pukitteli laukannostoissa
meinasi mennä pari kertaa esteistä ohi

Parannusta:
ei kieltoja
parannettiin huimasti loppua kohti

Yhä vääriä laukkoja!

Sunnuntaina oli taas maneesitreenien vuoro. Tällä kertaa mentiin ekaan ryhmään ja oltiin 5 ratsukon ryhmissä.

Alkuverkasta asti Hemppa oli ihan hyvä ja tasainen. Tultin ravipuomeja ympyrällä isolla askeleella. Hemppaakin sai pyytää eteen. Välillä säädin laukkaa koska en saanut vasenta laukkaa rullaamaan kuten halusin.

Hypyt aloitettiin kolmelta ympyräkavaletilta. Nämä menivät jo yllättävän hyvin vaikka tuntui ettei hevoseen ollut oikein otetta. Vasemmassa kierroksessa tuli käsky taivuttaa paremmin sisäjalan ympäri. Näissäkin sai sujua eteen.

Sitten tultiin pysty, päädyn kautta ympäri ja lankku, kaareva 4 - 5 laukkaa takaisin ekalle pystylle ja kulman ympäri seuraavan lävistäjän pysty. Myöhemmin muistaakseni vähän eri variaatioilla. Tänään ratsastin muuten huolellisesti mutta lävistäjäpystyllä laukka ei vaan vaihtunut. Se jäi kaivelemaan eikä siihen saatu riittävästi sakkokierroksia.

Lopuksi saatiin hypätä vielä n. 80 cm korkeudella rata. Lähtiessä yritin huudella opelle että voisin nyt ottaa tukiopetuksen tms. että saataisiin meidän virheemme korjattua. Ei jäätymisiä, ponnistuspaikat ihan kelvollisia mutta yhä vain väärä laukka. Tuntui siltä ettei ope katsonut vaan keskittyi muualle.

Loppuverkassa Hemppa oli taas ihan ok ja hyvä muttei parhaimmillaan loistelias.

Tänään sain kuskinakin ja ajoin Hempan ja Masan takaisin tallille. Ei ongelmia ja kahden hevosen purku kahteen pekkaan yhdellä kerralla onnistui aivan yli odotusten. Molemmat olivat todella fiksusti!

Ongelmia:
lävistäjäesteeltä taisi tulla joka kerta väärä (vasen) laukka alas
kertaalleen vaihtui vääräksi (vasemmaksi) myös suoralla

Parannusta:
aktiivisuus oli suht ok
ponnistuspaikat oli yhtä kavalettia lukuunottamatta hyvät
väkimäärästä huolimatta ehdittiin hypätä ihan hyvin

Aamumaasto

Lauantaina minulla ja Hempalla oli maastopäivä. Lähdettiin jo aamusta (normi-ihmisten aamupäivä) eikä kuulemma ollut kiirettä takaisin. Pari astetta pakkasta ja aika harmaata, loppureissusta satoi lunta. Tiet olivat hyvällä lumipohjalla.

Lähdettiin nyt tietä pitkin kohti Shelliä. Meinasin mennä suoraan metsään mutta lopulta päädyin ottamaan vielä pienet laukkapätkät tiellä. Hemppa oli menossa mutta kuunteli. Metsässä oli niin paljon lunta että pysyttiin samoilla renkaanjäljillä kuin viimeksi. Tosin nyt mentiin lopussa renkaanjälkiristeyksestä ohi ja palattiin tielle lähempänä rataa. Taas mentiin metsässä kaikki askellajit.

Seuraavalla tiepätkällä otettiin alamäen jälkeen ravin kautta laukkaan. Yhä piti jarrutella välissä muun liikenteen takia. Mutta nyt otettiin pieni spurttipätkäkin auton perään. Hyvin läksi.

Seuraavaksi vastaan tuli raviheppa kärryt perässä. Himmasin laukasta käyntiin kun huomasin sen etäällä. Hemppa töksähti pysähdyksiin. Ravuri tuli ravilla aika lähelle ja Hemppa ehdotti jo pyörähtämistä tulosuuntaan (eli poispäin tallilta). En suvainnut. Lopulta ravuri pysähtyi ja päästiin käynnissä ohi. Hemppa oli hetken vähän säpsympänä mutta jatkettiin silti laukkaa. Kun poikettiin Kotakankaan lenkin suuntaan metsään niin säikkyi liikennemerkkiä. Itseäni jännitti eniten kyltit että hirvenmetsästys käynnissä. Mentiin siis vihellellen metsään. Pauke kuului onneksi paljon kauempaa.

Tämä pätkä oli aurattu hyväksi, joten hetken kävelyn jälkeen jatkettiin maltillisella ravilla. Tielle tultuamme pohdin hetken että tallille vai pellolle. Päädyin jälkimmäiseen. Jatkettiin tietä pitkin ravissa eikä tänään tuijoteltu konttia. Vastaan tulleet koirat ihmisineen väistivät risteykseen.

Otettiin laukat mennen tullen autiotalon ohi. Pohja oli hyvä eikä Hemppa jaksanut enää kiirehtiä. Hyvin maltillisesti mentiin. Käytiin pellon reunassa asti. Olisin tullut metsäreittiä takaisin mutta sitä ei oltu aurattu. Pellolle asti en jaksanut lähteä, sitten olisi tullut taas paljon lisää matkaa. Siitä siis pienen laukkapätkän kautta rauhallista ravia Isolan kulmille ja loppumatka käynnissä.

Vielä ehti tulla vastaan muutama auto, mönkijä (Hemppa ei välittänyt), tallikaverit ja lähes sama ravuri uudestaan mutta onneksi ehdittiin risteyksestä alta pois.

Reissulle mittaa tuli 14 km ja aikaa kului 1,5 tuntia. Huiput olivat 43,1 km/h.

Metsässä.

Ongelmia:
ravuri jännitti
pari hätkähdystä ravurin jälkeen
metsässä oli paljon lunta

Parannusta:
meitä ei ammuttu hirvinä