Huimaa parannusta ja lisää jumppaa

Torstaina arvelin että esteille tulee Listra tai Ressu. Oikein veikattu ja sain revanssin ponin kanssa. Hain sen tarhasta ja nyt olin joka kerta erityisen varuillani ettei poni lähde omiin suuntiinsa ruoan perässä. Taisi huomata tämän eikä edes yrittänyt mitään. Ratsukoita tunnilla oli 2, seuraksi saatiin Jussi ja pelkäsin että meille käy huonosti kun esteet nousee. Kasattiin kentän etusivulle 4 kavaletista ja 5 pystystä innarijumppa, väleiksi jotain alle 3 metriä, en laskenut itse. Keskelle kenttää lävistäjälle pitkästä puomista pysty ja tien puolen sivulle okseri. Kenttä oli lanattu ja käsittämättömän hyvässä kunnossa.

Oma näkemys päivän radasta. Jumpassa 5
keskimmäistä oli pystyjä. Välit alle 3 metriä.

Heti alkutunnista otin Ressun kanssa jämäkän asenteen. Kyllä se paljon viimeviikkoista paremmin liikkui mutta oli kyllä työlästä. Ope käski ottaa ohjat kunnolla käteen ja taivuttaa. Tämä hidasti menoa entisestään. Ravissa tehtiin loivia kiemuroita ja laukassa piti tehdä samaa. Saatiin onneksi heti omaa aikaa taivutella käynnissä kun toista ratsukkoa säädettiin.

Laukassa Ressu piti alusta asti herättää kunnolla liikkeelle. Päästiin vähän hitaasta menosta lähes kelvolliseen mutta taas kun rupesin tekemään kiemuroita niin oli työlästä pitää eteenpäinpyrkimys riittävänä. Vaikka yritin kyllä kaikkeni. Sitten riitti opelle ja käski hakea kannukset. Vaihdoin esteraipankin koulumalliin. Ressu taisi tietää että nyt on luvassa jos ei hyvällä niin sitten pahalla, ja hyvin kevyestä pyynnöstä poniin löytyi vihdoin kaivattu turbovaihde. Ei tarvinnut käyttää raippaa eikä kannuksia. Niiden läsnäolo riitti.

Ressu odottelemassa open kanssa.

Ei tarvittu vauhdinottokierrosta vaan ruvettiin tulemaan pystyä. Alkuun paikat oli taas ihan hukassa mutta päädyttiin kuitenkin toiselle puolelle. Kertaalleen poni otti vielä miniaskeleen ja hyppäsin ennen. Välillä olin vähän jäljessä mutta tänään jalat pysyi hypyissä suht asiallisesti ja huonoista paikoista huolimatta olin yllättävän hyvin hypyissä mukana. Este nousi aika äkkiä pelottavan isoksi. Mentiin kuitenkin epäröimättä yli. En ole varma laskettiinko sitä tämän jälkeen mutta purkaessa korkeutta oli 95. Eli ainakin sen verran.

Väliin tultiin jumppa kertaalleen molemmista suunnista. Kunnon vauhdilla sisään ja Ressu suoritti sangen superisti. Toistojen myötä ja kun pystyt keskellä nousi niin kopsutteli loppupään kavaletteihin. Yritin pitää siellä lyhyenä ja edestä ylhäällä mutta vaikutus taisi olla vähäistä. Itse tuijottelin liikaa tulevia esteitä ja liian vähän ylös eteen. Joka kierroksen jälkeen muistin tämän mutten kertaakaan itse jumpalla, pahus!

En muista tultiinko okseria ollenkaan pienempänä. Ehkä ei? Turvaliiviä vähän haikailin päälle mutten saanut.

Väliin tultiin kertaalleen muistaakseni jumppa, pysty ja okseri. Okseri oli noussut jo sangen isoksi, takapuomi n. 90 cm. Ope pelotteli että jos ei ole jalat kiinni ja laukka kunnossa niin poni ei hyppää. Vähän varmistelin ja taisin koskettaa raipalla. Mutta ei Ressu edes epäröinyt. Vaikka alla oli tynnyri poikittain.

Sitten tultiin pelkkää jumppaa jokusen kerran. Hyvin poni hommansa hoisi. Tämän jälkeen tultiin ratapiirroksen rata kertaalleen. Molemmat ratsukot vähän sohelsivat pystyn kanssa. Taidettiin pudottaa se kertaalleen. Radan jälkeen tultiin pelkkää pystyä kahdeksikolla. Meille taisi riittää 2 hyppyä kun tuli niin hyvin.

Lopuksi tultiin vielä jumppa. Vasta hyppyjen jälkeen kuulin että jumpankin keskimmäinen oli 90 cm. Hienosti Ressu tsemppasi kaikesta yli. Vähän valui jumpalla kohti uraa mutta kaikesta yli. Meille riitti hypyt ja olin supertyytyväinen. Totaalisen eri meno kuin viikko sitten!

Ongelmia:
alkuun ei liikkunut kunnolla
yksi pudotus
vähän kopisi jumpan lopussa

Parannusta:
kannusten ja kouluraipan uhka sai ponin kunnolla hereille
ihanan empimättä hyppäsi
olin yllättävän asiallisesti hypyissä mukana
poni tsemppasi jumpan joka kerta hienosti
kenttä oli oikein hyvässä kunnossa
ei yrittänyt rynniä heinille

Jatkoa eiliselle ja suokkisiirtymiä

Mielenhäiriö iski taas ja keskiviikkona tuppauduin pakkastuiskuun tallille. Ei onneksi tuiskunnutkaan pahasti, -6°C ja 4 ratsukkoa. Kenttä oli lumen peitossa, kuulemma aurattukin muttei sitä huomannut. Ratsukseni sain Sokerin ja heppa oli jo valmiiksi hommissa.

Tänään tehtiin käynnissä ja ravissa kivan paljon siirtymiä. Sekä askellajista toiseen että sisällä. Sokeri tuli vähän hitaasti pidätteistä takaisin mutta eilisen Heponiityn ohjeistuksen mukaan pyrin myötäämään kun totteli. Käytännössä koko tunti mentiin ilman jalustimia. Tehtiin useampia peruutuksiakin, nekin meni ihan ok. Askeleenpidennykset irtosi sekä käynnissä että ravissa. Ravissa hidastuksesta pudotti herkästi käyntiin, käynnissä eroa oli vaikeampi saada. Kyynärkulmasta tuli sanomista.

Voltteja ei juuri tehty. Laukat otettiin mukaan vasta välikäyntien jälkeen. Laukka oli meidän huonoin askellajimme. Ei noussut yhtä sulavasti kuin eilen Sakulla. Kerran ei noussut kuin hitaan ravin kautta. Laukasta yritettiin siirtyä suoraan käyntiin mutta tuli meille ehkä 5 raviaskelta aina väliin. Mielestäni liikaa mutta Sokeriksi kai ihan hyvin.

Vaatimustaso ei tänäänkään ollut kovin korkealla, joten saatiin paljon onnistumisia ja hyvä mieli. Sokeri kulki pääosin rentona, ei painanut ohjille eikä painunut liian matalaksi kuin vasta ihan loppuraveissa, jotka piti sen takia suunnitella uudestaan. Käynnissä pysyi hyvässä muodossa.

Kaarrossa sitten hyöri ja piti useasti palauttaa takaisin aloilleen. Karsinaankin oli kamala kiire ja laitoin peruuttamaan. Tuntui että tänään ei mennyt mitään jakeluun ja lopulta hieman liiskasi minut karsinan oviaukkoon mennessään.

Ongelmia:
ei ollut ihan avuilla vaan puri oikealta kuolaimeen

Parannusta:
tasoittui loppua kohti pyöreämmäksi
keli ei ollutkaan kovin paha

Siirtymiä maneesin suojissa

Tiistaina alkoivat pitkästä aikaa Holopaisen koulutunnit Heponiityssä. Ratsukseni sain keväältä tutun Sakun. Heppa oli hommissa jo aiemmalla tunnilla. Pakkasta oli yhä pihalla -7°C ja navakan tuulen lisäksi tuli lunta. Onni oli maneesi. Muistin kuitenkin että Heponiityn maneesi on viileä paikka ja laitoin ekaa kertaa talvitakin tälle talvelle päälle. Ei ollut yhtään ylireagointia. Ratsukoita tunnilla oli 6.

Tällä kertaa ei aloitettukaan taivutteluilla ja peräänannoilla vaan tehtiin siirtymiä. Huolellisesti käynnistä seis. Ykkösellä valmistelu ja kakkosella seis. Ja heti perään ohja pois. Ei jäädä varmistelemaan. Sen kanssa sain olla tunnilla tarkkana.

Alkuun pysähdyksissä meinasi mennä neloseen asti mutta tuli joukkoon hyviäkin. Piti oikeasti malttaa antaa ohjat löysälle kun heppa seisoi. Välillä vähän hiippaili mutta lopputulos oli paljon parempi. Näin Saku koulutettiin että kun teet oikein niin saat palkinnon. Suunta oli vapaa ja tehtiin vielä kevyestä ravista käyntisiirtymiä. Hepalla oli tänään hyvä energia ja lähti ihanan helposti raviin. Ei tarvinnut paukutella pohkeella. Alaspäin siirtymät oli hankalampi osuus ja tässäkin piti keskittyä myötäämään kunnolla. Vähän pitkäksihän se heppa sitten siirtymissä venähti. Itsekin keikuin etukenossa ja siitä tuli sanomista. Mutta matalista käsistä ja liian pitkistä ohjista ei tullut!

Kun sain asentoni paremmin kuriin niin siirtymätkin parani. Sitten ryhmittäydyttiin päätyihin 3 porukoihin tekemään temponmuutoksia harjoitusravin sisällä. Hetkittäin Saku kuunteli hienosti. Istuntaa piti ajatella matalaksi takajalkojen päälle (omia ajatuksia) ja ratsastaa jokainen askel. Välillä kyllä tuntui ettei ruuna malta vaan jolkottelee vähän omiaan. Ope kehotti yrittämään että saisi tehtyä enemmän istunnalla ja sitten vasta ohjat apuun jos ei reagoi istuntaan. Sormet meinasi vetäistä umpijäähän ja oli pakko ottaa hetken oma lämmittelyhetki. Ope sanoi että rennoilla käsillä ei sormetkaan palele niin helposti.

Ympyrällä tehtiin myös laukannostoja. Menin noin puolisen kierrosta laukkaa ja sitten taas raviin. Valmistelin hyvin ja tein nostot sangen hitaasta ravista. Jokainen nostopyyntö tuotti toivotun tuloksen. Laukat nousi pienillä avuilla, nopeasti ja kaikki myötäisinä. Opeltakin tuli kehuja.

Loppuverkan kevyessä ravissa Saku kulki rentona, taipuisana ja kuuliaisena. Vauhti oli tänään alusta loppuun aika hyvä. Ei kiirehtinyt eikä hyytynyt. Vaatimustasokin oli sopivan matala niin saatiin paljon kivoja onnistumisia. Eikä hinkattu ratsuja pyöreämmälle niskalle. Se tuli lopulta itsestään. Ohjeet oli että pitää ratsastaa niin että sillä on jotain vaikutusta. Omat suurimmat onnistumiseni oli että liian pitkistä ohjista tai liian matalista käsistä ei tullut kertaakaan sanomista. Toki tilalla oli sitten vähän etukenotusta ravissa mutta sen osasin korjata pois kun huomautettiin.

Ongelmia:
sormia paleli välissä
en keskittynyt taivutuksiin juuri yhtään
etukenotin ensin ravissa
jahkailusta seurasi että kolmelle seuraavalle tunnille tuli vain jonopaikat

Parannusta:
kertaakaan ei tullut sanomista liian matalista käsistä tai liian pitkistä ohjista!
kuunteli suht ok
maltoin yrittää tehdä siirtymät huolella

hidastikin
laukat nousi joka kerta pyynnöstä ja aika tasapainoisesti

ei suurempia ohjausongelmia

Täsmällisyyttä esteillä

Estetunnille sain Wanesan. Poni oli madellut 2 tuntia alle mutta minulla se oli ihan reipas. Keli oli yhä kammottava vaakaluminen ja ratsun vaihdon yhteydessä tuli aika kylmä. Lopulta otin omin lupineni ponin kanssa ravihölkkää kun en meinannut enää tuntea kylmenevää kroppaani. Ratsukoita tunnilla oli 3.

Ekana tehtävänä tultiin kavaletteja ravissa. Molemmista suunnista. Vähän kolisteltiin mutta lopulta suoriuduttiin ihan hyvin. Meille aikamoista venymistä, sillä tuntikavereina oli suokki (Sokeri) sekä pitkäaskelinen puokki (Kropek). Tultiin samaa vielä laukassa. Alkuun tuli ravirikkoja, lopulta venyttiin väleihin parhaimmillaan jopa isoja kavereita tyylikkäämmin. Poni hoiti homman.

Sitten hypättiin ristikkoa lävistäjällä. Ensin yksi treenikierros, jonka jälkeen pohdittiin että mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Meidän piti keskittyä taivuttamaan kulmassa ja esteen jälkeen myötälaukka (johda hypyssä) ja sisään kaatumatta. Sitten tultiin sitä uudestaan ajatuksen kanssa ja parani hienosti. Yhä oli haastavaa taivuttaa laukassa mutta tultiin suorana ja laukkakin pääosin rupesi vaihtumaan hypyssä. Omaa vuoroa odotellessa ehdin taivutella käynnissä, siinä sain ponin pyöreäksi.

Tämän jälkeen lisättiin perään myös kavaleteista tiivistetty vesimattopysty. Tälle kierrokselle sohittiin miten sattuu. Raipasta poni vaihtoi laukan vääräksi. Ristikolle tultiin huonoon paikkaan mutta yli kuitenkin. Hypyn jälkeen laukka oli taas väärä. Korjasin ja myöhemmin vaihtui taas vääräksi. Päästiin kuitenkin pystystäkin yli. Laukattiin hetki kentän ympäri ja kuulemma vaihteli itsekseen laukkaa takaa. Kummallista. Taidettiin saada sakkokierros tai pari putkeen. Jokunen kerta taidettiin tulla tehtävä näin.

Lopuksi tultiin vielä pystyä toisesta suunnasta. Lähestymisen kannalta vaikea suunta kun silmät satoi täyteen lunta. Este näytti isolta. Kunnolla eteen kaarteessa ja rauha estettä kohti. Ei saa tuupata. Herran haltuun. Ja rohkeasti Wane siitä loikkasi yli. Kaukaa vielä. En muista oliko se aluksi pienempi mutta isoimmalla korkeudella tuli vielä sakkokierros että ponnistusta saisi lähemmäs. Yhä lähti vähän kaukaa mutta täysin empimättä. Lopuksi pysty oli reilu 90 cm! Tänään osasin itse istua Wanen hypyissä paremmin mukana.

Ongelmia:
käynnissä tuli kylmä
sormet jäätyi vuorotellen
näkyvyys oli välillä silmiin satavan lumen takia heikko
laukassa taivuttaminen oli haastavaa
rikkoi itsekseen takaa ristilaukalle
reidet kastui lopputunnista

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
keskittymällä parani hyväksi ja tarkaksi
empimättä reilu 90 cm esteen yli

Vaakalunta

Maanantaina haaveilin että tunnille tulisi mikä tahansa muu ratsu kuin Dumbo tai Kropek. Toiveeni toteutui ja listassa luki Limoza. Hihkuin ääneen. Näemmä tauko tekee kuskille hyvää. Tamma oli palannut saikultaan (reikä takajalassa) jo viime viikolla takaisin töihin. Ei ollut pöllövirroissa muttei onneksi yhtään niin löysä kuin pahimmillaan. Eteni kyllä kun käski. Apuohjia meillä ei tänään ollut. Ratsukoita tunnilla ehkä 5. Pakkasta -8°C ja lumisadetta vaakasuoraan.

Alkutunnista päästiin kyllä uraa pitkin mutta voltit oikealle olivat jotain superkammottavaa! En saanut tammaa irti uralta, hätäännyksissäni käänsin kaulan mutkalle sisään ja sitten valuttiin epämääräisesti ulos lapa edellä. Tämä toistui ties kuinka monesti ennen kuin sain itseni ja tamman ulkolavan haltuun ja tunnistettavia voltteja.

Tunnilla tehtiin taas liuta ohjattuja siirtymiä. Peruutuksiakin. Ravista käyntiin piti tähdätä puomille niin että ensimmäinen käyntiaskel tuli puomin yli. Haastavaa mutta onnistui lopulta aika hyvin.

Eniten sanomista tuli että kyynärpäät kylkiin. Vaikka ne mielestäni asettelin kylkiin niin ei kelvannut. Enempää ei mennyt. Ehkä ne olisi oikeasti pitänyt sitten sitoa kiinni. Välillä ne toki karkailivatkin, ainakin volteilla.

Laukat nousi tänään ihanan näppärästi. Molemmat aina oikein ja siellä missä pitikin. Laukkaympyrä kääntyi ilman ohjausongelmia ja laukka rullasi ainakin kelvollisesti. Limoza vähän katseli parkkipaikan tapahtumia muttei jännittynyt pahasti. Esteiden kantajat ei häirinneet hommiamme yhtään niin pahasti kuin Dumbon kanssa.

Ongelmia:
keli oli kamala
alkutunnista voltit
kyynärpäät ei pysyneet kyljissä enkä huomannut tätä itse
taluttaessa mateli
sormia paleli alussa

Parannusta:
eteni kun pyysi/komensi
laukat nousi tosi nätisti

Tuplavoitto Riders Innillä

Perjantaina sain kisaluvan Listran kanssa Riders Innin kisoihin. Jes, vihdoin. Kahdet edelliset kisat jäi välistä hepan tai kyydin puutteen takia. Nyt löytyi vielä kaveriratsukkokin mukaan. Lähdettiin hyppäämään 80 ja 90 cm. Ekassa luokassa kisaajia oli 17, toisessa 28.

Kerrankin oltiin kisapaikalla kunnolla ajoissa. Samoin kerrankin tarjolla oli ratapiirros. Tosin kutonen hypättiin pitkän sivun suuntaisesti toisin kuin piirroksessa. Nyt kakkosvaiheessa oli tavallista enemmän kääntelyä ja oikeasti piti muistaa minne on menossa. Ekassa vaiheessa oli esteet kasiin asti, tokassa kolmeentoista. Suunnittelin ekassa vaiheessa meneväni huolelliset tiet ja tokassa kääntäväni oikoreitit.

Pauliinalle kiitos kuvasta.

Listralla ei ollut hokkeja, joten kaikki siirtymät paikasta toiseen mentiin taluttaen. Lunta oli maassa ja keli pakkasella. Ensin vain niukasti, iltapäivällä n. -5°C. Verkka oli toisessa maneesissa, nyt ratsastin siellä itse ensimmäistä kertaa. Listra oli ihanan tolkku. Pari kertaa pällisteli jotain hyvin lievästi. Jalasta meni eteen, ei kiihdytellyt omiaan ja pidätteetkin meni hyvin läpi. Vähän yritin taivutella mutta tilaa ei ollut kovin paljoa. Oikeassa kierroksessa kaikki verkat. Kasikympin verkka oli juuri sopivan tiivis. Suunnittelin jättäväni verkkahypyt aika vähiin. Kolmen hypyn jälkeen kävelin hetken. Suunnittelin jättäväni neljään mutta okserille tuli niin paha roikaisu että piti ottaa vielä uudestaan. Korkeudet oli sitä 80 cm. Alkuun oltiin aina vasemmassa laukassa esteiden jälkeen mutta lopulta löytyi oikeakin.

Kisamaneesissa loikkasin uudestaan kyytiin. Lopulta kun olin saanut jalustimet säädettyä takaisin niin olikin jo meidän vuoro. En ehtinyt yhtään käydä kävelemässä esteiden joukossa. Laukka päälle ja kierrettiin kuitenkin maneesin ympäri ensin. Nyt tarkkailin lähtölaskentaa sen verran että kaarsin ykköselle lopulta vähän aiemmin kun sekunnit kävivät vähiin.

Listra liikkui ihan aktiivisesti. Muistin ratsastaa sen jokaisesta esteestä yli. Sarjalle eli vitoselle kuulemma vähän tuuppasin. Kutosen jälkeen oli väärää ja ristilaukkaa ja seiskalle tuli vähän huonompi hyppy. Kasin jälkeen käänsin heti ysille, hyppäsin sen vinosti ja käänsin samoin siitä heti ennen nelosta kympille. Listra valui liikaa oikealle ja meinattiin mennä linjasta jo ohi. Ei kaikista tyylikkäin lähestyminen ja taas samalle esteelle tuli huonompi hyppy. Väleissä unohdin ratsastaa eteen. 11 oli massiivinen okseri, johon ratsastin huolellisen suoran lähestymisen. Välissä en käynyt uralla asti ennen kahtatoista. Sen jälkeen käänsin taas sisäpuolelta kunhan palasin kartalle. Viimeiselle sarjalle tuli lopulta helpompi tie kuin olin ajatellut. Listra nosteli jalkansa yli ja näin oltiin nopealla nollalla maalissa.



Pitkään johdettiin 5 sekunnin kaulalla mutta lopulta seuraavallekin sekunnille tuli joku. Oltiin kuitenkin porukan nopeimpia ja voitettiin!

Ennen seuraavaa rataa meillä oli reilun tunnin odottelu. Onneksi oli kisahoitaja, joka kävelytti hevosta ulkona. Seuraavassa verkassa kuvittelin taas olevani hyvissä ajoin mutta päästiin heti maneesiin. Käveltiin sielläkin ja hölkättiin ihan hyvä tovi alle. Laukassa vähän temponsäätelyä ja 3 verkkahyppyä. Pysty siististi. Okserille jostain syystä usvatin eteen mutta loikattinpa kauempaa ja paikka oli kuitenkin ihan hyvä. Totesin silti ettei näin voi ratsastaa ja otin pystyn vielä kerran. Se oli hyvä ja sitten meidät jo kuulutettiin valmistautuviksi vaikka kuvittelin olevani ajoissa menossa.

Etsittiin vielä raippaani ja lopulta oltaisiin taas saatu olla maneesissa jo yhtä ratsukkoa aiemmin. Samoin kuin viimeksi eli kun olin valmis niin oli jo meidän vuoromme.

Tämä rata oli ehkä jopa tasaisempi. Sarjalle tultiin hyvin ja kaikki ponnistuspaikat oli ihan ok. Yhä kutosen ja seiskan välissä oli väärää laukkaa. Nyt pidin väleissä vähän napakamman tuntuman ja taisin sillä varmistaa että tamma lukitsee esteen ennen itseäni. Ysin jälkeen meinasin kiertää nelosen takaa kympille. Siellä oli kuitenkin reitti tukossa odottavista ratsukoista. Olikohan niitä jopa 3 siinä sumassa? Hyvin lennosta piti sitten vaihtaa suunnitelmaa ja tehdä sama oikoreitti kuin aiemmassa luokassa. Kuvittelin tämän jälkeen ettei meillä ole enää mitään kiirettä enkä taaskaan muistanut väleissä pyytää eteen. Ja edelleen esteen 12 jälkeen meni hetki ennen kun muistin että piti kääntää sisäpuolelta.



Nopealla nollalla selvittiin tässäkin maaliin. Vaikka tehtiin samat tiet kuin aiemmassakin luokassa niin oltiin kuutisen sekuntia hitaampia. Aika jännä. Nyt voitto ei tullut yhtä selvästi mutta oltiin 0,59 sekuntia tallikaveria nopeampia. Tuplavoitto Mallulle siis!

Olin hyvin mielissäni! Tiesin että Listra on hyvä ja lähdin ratsastamaan voitosta. Mutta ei elämässäni liikaa tällaisia päiviä ole että voitan useamman luokan!

Erityisen kivan kisapäivästä teki se, että paikalla oli niin paljon tuttuja! Sitä olen etelän kisoissa kaivannut. Mutta nyt oli sekä Lordan ihmiset että Tiian poppoota paikalla, omien lisäksi tietysti.

Ruusukkeet oli ns. väärän väriset. Kaikki sai samanlaiset. Kaikki sai myös samanlaiset tavarapalkinnot eli lahjakortit maneesin käyttöön (25 e). Nyt minulla on niitä siis kaksi. Toivottavasti päästään talvella maneesitreeneihin!

Videoista ja kuvasta kiitos Annille ja Kristalle.

Bensa loppu ja kaasu hukassa eli hyytymistä Ressulla

Torstaina oli ensimmäistä kertaa lumi maassa. Estetunnille tuli 2 ratsukkoa ja tänään oli miniponipäivä. Minä sain Ressun. Hoitaessa oli kiltisti mutta kentälle mennessä meni taas heinille kun talutin leväperäisesti. Miten saatoinkaan unohtaa tämän?  Tässä vaiheessa ajattelin jo että poni vie 6 - 0. Ei kovin hyvä lähtökohta tunnille. Pakkasta n. -4°C. Itse taas vähän puolikuntoisena.

Oman jalan alla kentän koppurat eivät tasoittuneet. Luultavasti olisi nilkat mennet jos siinä olisi yrittänyt juosta. Ponin alla ei yhtä paha mutta alkuverkkaa suositeltiin menemään kentän keskellä ympyrällä.

Käynnissä Ressu ei liikkunut mihinkään. Kannuksia en laittanut kun ilman niitä voi kuulemma opetella ratsastamaan. Opetellaan sitten. Pohkeista eikä raipasta tullut kummastakaan juuri reaktioita. Pohdin vaan etten minäkään tahtoisi tässä kävellä. Lisää virheitä! Ravissa oli edelleen löysä eikä lopulta herännyt sitten laukkaankaan. Puoli kierrosta löytyi reippaampaa ravia kun raipatin kunnolla. Eipä siitäkään tullut hyvä mieli. Laukka ei noussut ilman raipan uhkaa ja siirtymiset ei virkistäneet yhtään. Kevyestä istunnastakaan ei ollut apua. Ravista töksähti seis tarpeilleen. En arvostanut. Vaikka meitä oli vain 2 tunnilla niin tuntui että jäin pahasti paitsioon. Kunto kesti kyllä ratsastuksen mutta jotain meni pahasti pieleen.

Hypyt aloitettiin reunimmaiselle pystylle (punainen nelonen). Ihan itse sen kasasin mutta näemmä unohdin jo miten linjasin sen vinoon. En vain hahmottanut mistä siihen päästään suoraan. Eikä hypätty keskeltä mutta se oli omaa hutilointia kun kaikki keskittyminen meni etenemiseen. Kun ope näytti mistä pitää mennä niin siihen osasin sitten tähdätä. Poni pudotteli hypyn jälkeen raville.

Oma versio radoista.

Sitten tultiin radanpätkä kaikilla esteillä (punaiset numerot). Vaikka yritin tulla aktiivisesti niin Ressu juoksi ekana olleista tynnyreistä ohi. Sen verran sisuunnuin että sitä ei tehnyt toiste. Vauhtia oli edelleen turhan vähän. Hypyt oli siihen nähden ihan asiallisia. Okseri taidettiin keilata kokonaan. Taidettiin tulla toinenkin kierros.

Vikalle kierrokselle vaihdettiin vähän hyppyjärjestystä (mustat numerot) ja esteet nousi vähän. Poneille ihan hypättävän kokoisia. Unohdin mitata. Ehkä 70 cm? Tsemppasin kunnolla ja vaikka yhä pudotteli väleissä raville niin esteet taisi pysyä aloillaan, jumppatehtävä tultiin vihdoin kokonaan laukassa eikä Ressu edes suunnitellut kieltämistä.

Nyt viideksi oli ilmestynyt tunti ja meidän piti lopettaa melko ajallamme. Loppuraveissakaan Ressu ei lentänyt vaan matoi. Käynnissä jalat tuskin nousi vaikka edelleen yritin ratsastaa. Lopulta tuntikaveri päätyi Ressun selkään ja napakalla ja määrätietoisella kaapin paikan näyttämisellä poni eteni sekä käynnissä että ravissa ihan hyvin. Vika oli siis minussa. Ankeaa!

Ongelmia:
en saanut Ressua liikkeelle
hämärä iski
yksi ohijuoksu

Parannusta:
hyppäsi yllättävän hyvin vauhtiin nähden