Keskiviikkonakin tuppauduin tallille. Maanantaina vähän kyseltiin että koska tulisin ratsastamaan taas Harmonialla, joten pakkohan se oli moiseen täkyyn tarttua. Ja Hoolla sain myös mennä. Tamma löytyi tallista ja oli tänään taas luihuna. Alku meni ihan hyvin mutta lopulta tamma veti korvat luimuun joka kerta kun vain koskin siihen. Seinäpotkuja ei tänään tullut mutta luimunaamaa tarjosi. Uhkailin takaisin ja väisti kyllä.
Ratsukoita tunnilla oli 5, lämmintä +2°C. Alkuraveissa laitoin tamman liikkeelle ja sen jälkeen tuntuikin sangen virtaisalta ja lähes pomppuisalta koko tunnin. Alkutunnista tehtiin voltteja, siirtymiä ja täyskaartoja. Ei ihan pyöreää mutta melko kuuliaista. Käynnissä ja pysähdyksissä pyöristyi.
Melko pian otettiin myös laukat mukaan. Kerrankin laukattiin pidempi pätkä. Heti samaan syssyyn yritettiin myös vaihtoja. Hoo meni aika säpäkästi. Alotti myös vaihdot ihan omatoimisesti suoralla uralla. Kuviona oli tehdä täyskaarto ja uralle palatessa vaihtaa. Meidän käännökset vähän levähti kun vauhtia oli hieman paljon. Vaihtoi edestä ristiin, takaisin vääräksi ja lopulta myötälaukkaan. Pahimmillaan mentiin varmaan puolisen kierrosta ristilaukkaa. Ihan kovin hyviä ei tässä vaiheessa tullut mutta jo se lohdutti että jotain tapahtui. Hienoimpana se, että pysyttiin laukassa eikä tullut (kuin korkeintaan yksi hyvin pieni) ravirikkoja.
Välikäyntien jälkeen jatkettiin laukkaa. Yksi vaihto kumpaankin suuntaan ja jahuu, kummatkin onnistui ilman että tunsin ristilaukkaa! Ajoituskin oli niin täsmällinen että voin ainakin kuvitella vaihtaneeni itse. Jee! Ensimmäistä kertaa vaihdoista Hoon kanssa tuli jotain.
Lopuksi tultiin vielä pohkeenväistöjä harjotusravissa uralle. Hepo tuntui aavistuksen lötköltä vaikka herkästi tänään jännittyikin. Ehkä omat kädet oli liian tönköt? Ravattiin melko pystypäin, varsinkin väistöissä kun piti hidastaa että saatiin sivuaskelia. Takaosa lähti herkästi johtamaan, jolloin minä sain ohjeeksi johtaa ulkokädellä menosuuntaan. Tuntui hankalalta. Samoin perisyntini kyynärpäät leijaili taas irti kyljistä vaikka yritinkin keskittyä.
Loppuverkoissa tasottui 98 % hyväksi. Asettui ja rentoutui mutta silti piti olla tarkka omissa tekemisissä ettei jännittynyt ja kadonnut tuntumalta. Ehkä olisi pitänyt ratsastaa takaosaa vielä paremmin mukaan. Venytti melko pitkälle ohjalle ja siirtyi kivan helposti pelkällä istunnalla ravista käyntiin.
Pikkuhiljaa rupean oppimaan miten Hoota kannattaa ratsastaa. Alkuverkoissa tehdä temponmuutoksia eli hidastaa istunnalla ja päästää eteen. Asettaa ja taivuttaa (tai ainakin yrittää) huolella. Yrittää pitää suorana ja huolehtia takaosa kunnolla hommiin.
Ongelmia:
äkäili tallissa
en saanut kättä tasaiseksi vaan joka kerta pidättäessa kaula lyheni ja turpa nousi
Parannusta:
energinen tamma
vaihdot onnistui lopulta kumpaankin suuntaan
istunnalla helposti ravista käyntiin
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
Poniputki jatkui
Maanantain koulutunnin sain jatkaa Wanesalla. Varusteiden vaihto eli turvaliivi takkiin ja esteraippa pidempään koulumalliin. Poni liikkui heti alusta asti kivasti eteen. Suurempi ongelma oli saada asetukset läpi. Rupesi vain puremaan kuolaimeen. Taidettiin viipottaa myös aika etupainoisina. Muistelin että ei voi painaa ohjalle jos en nojaa vastaan. Eli en antanut vastavetoa.
Alkutunnista tehtiin täyskaartoja ja siirtymiä mm. ravista seis. Pääosin ihan ok mutta silti oli sellainen olo ettei poni ihan kuunnellut. Open edessä voltteja jouduttiin tekemään useampi. Miksiköhän nokkaeläimeksi meidän menoa arvioi. Kyynärpäiden pitäminen kyljissä kiinni oli taas kammottavan vaikeaa. Onneksi lopputuntia kohti rupesin saamaan juonesta kiinni miten Wanesalla saa asiallisia voltteja. Kummatkin pohkeet kiinni, kädet rauhassa, johda sisään, älä anna nojata.
Puoliväliin asti mentiin vain käyntiä ja ravia. Ravissa tehtiin etusivulle loiva kiemura ja voltti uralle. Muualla tein välillä itsenäisiä temponmuutoksia. Yritin myös asettaa sekä sisään että ulos.
Laukkaa mentiin puoli kentällistä kerrallaan. Nostoissa ohjat vähän lerppui vaikka yritin keskittyä. Laukattiin aika reippaasti. Loiva kiemura tehtiin edelleen eli vähän vastalaukkaa. Wanesalta onnistui tosi helposti. Olisin voinut vaikeuttaa vaihtamalla asetusta mutta keskityin vain tekemään sitten vähän täsmällisempää tietä ja kiertämään merkkitolpat hieman kauempaa. En halunnut riskeerata että tulee vaihtoja. Eikä niitä sitten yhtään tullutkaan. Laukka itsessään olisi voinut olla hallitumpaa ja siirtymät alas tyylikkäämpiä. Nyt tuli monesti töksähdys ja vyörymä raviin jo siinä vaiheessa kun yritin lyhentää laukkaa.
Lopputunnista rupesin saamaan asetuksia hetkittäin läpi. Paremmin toimi itsekseni kuin open silmän alla. Mutta ongelma oli edelleen se, etten tiennyt koska on hyvä. Poni kuitenkin eteni. Loppukäynneissä sain sen vihdoin ohjautumaan myös pitkin ohjin. Estetunnin alussa siitä ei tullut yhtään mitään.
Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
kyynärpäiden pitäminen kyljissä
en tiennyt koska on hyvä
pelkällä istunnalla pitkin ohjin ravista käyntiin kesti edelleen puolisen kierrosta
Parannusta:
vastalaukat meni helposti
eteni
asetukset parani loppua kohti
ei tuntunut liian pieneltä
Alkutunnista tehtiin täyskaartoja ja siirtymiä mm. ravista seis. Pääosin ihan ok mutta silti oli sellainen olo ettei poni ihan kuunnellut. Open edessä voltteja jouduttiin tekemään useampi. Miksiköhän nokkaeläimeksi meidän menoa arvioi. Kyynärpäiden pitäminen kyljissä kiinni oli taas kammottavan vaikeaa. Onneksi lopputuntia kohti rupesin saamaan juonesta kiinni miten Wanesalla saa asiallisia voltteja. Kummatkin pohkeet kiinni, kädet rauhassa, johda sisään, älä anna nojata.
Puoliväliin asti mentiin vain käyntiä ja ravia. Ravissa tehtiin etusivulle loiva kiemura ja voltti uralle. Muualla tein välillä itsenäisiä temponmuutoksia. Yritin myös asettaa sekä sisään että ulos.
Laukkaa mentiin puoli kentällistä kerrallaan. Nostoissa ohjat vähän lerppui vaikka yritin keskittyä. Laukattiin aika reippaasti. Loiva kiemura tehtiin edelleen eli vähän vastalaukkaa. Wanesalta onnistui tosi helposti. Olisin voinut vaikeuttaa vaihtamalla asetusta mutta keskityin vain tekemään sitten vähän täsmällisempää tietä ja kiertämään merkkitolpat hieman kauempaa. En halunnut riskeerata että tulee vaihtoja. Eikä niitä sitten yhtään tullutkaan. Laukka itsessään olisi voinut olla hallitumpaa ja siirtymät alas tyylikkäämpiä. Nyt tuli monesti töksähdys ja vyörymä raviin jo siinä vaiheessa kun yritin lyhentää laukkaa.
Lopputunnista rupesin saamaan asetuksia hetkittäin läpi. Paremmin toimi itsekseni kuin open silmän alla. Mutta ongelma oli edelleen se, etten tiennyt koska on hyvä. Poni kuitenkin eteni. Loppukäynneissä sain sen vihdoin ohjautumaan myös pitkin ohjin. Estetunnin alussa siitä ei tullut yhtään mitään.
Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
kyynärpäiden pitäminen kyljissä
en tiennyt koska on hyvä
pelkällä istunnalla pitkin ohjin ravista käyntiin kesti edelleen puolisen kierrosta
Parannusta:
vastalaukat meni helposti
eteni
asetukset parani loppua kohti
ei tuntunut liian pieneltä
Pikkuponilla hyppyjä
Tällä kertaa vaihdettiin tuntien järjestys toisinpäin. Esteet ensin ja koulutunti vasta sen jälkeen.
Arvelin että jatkuu taas hevostenvaihtoviikot. Veikkasin että olisin saanut mennä toisen tunnin Ekulla. Pieleen meni ja listan luona rupesi naurattamaan kovasti. Wanesa, kipan mukaan pikkuponiksi menevä norjanvuonohevonen. Veikkaisin itse kyllä isoksi poniksi. Maailman somin poni. Tamma oli jo tunnilla, joten ehdin sosialisoida ja jutustella muiden kanssa ennen kuin kasattiin rata. Okseri keskelle, toiseen kulmaan 18 metrin välillä pysty-pysty. Ja kolmeen muuhun kulmaan pystyt/ristikot. Ratsukoita tunnilla oli 5, kelinä pilvinen +7°C. Rupesi hämärtämään.
Ihan alkuun poni oli rauhallinen. Mutta löytyi sitä vauhtia kun usutti. Wanesan kanssa lisävauhti löytyi myös parhaiten satulassa istuen kuten Pikunkin kanssa vaikka aluksi yritin kevyessä istunnassa. Verkkahyppyinä hypättiin taaimmaista estettä. Ensin ristikkona, sitten nousi pystyksi. Lopulta sain ponin pomppaamaan vähän kauempaakin. Kovin valtavana ei sitä hypätty, olisikohan ollut n. 70 cm. Hassusti ponilla oli noin pari metriä vähemmän kaulaa kuin vaikkapa eilisellä Merillä.
Sitten tultiin ns. kahdeksikkoa keskimmäisen okserin yli. Kaikki laukassa ja vuorotellen ope huuteli että kuka vaihtaa suuntaa. Meillä hypyt meni suht ok ja vaihdot tuli. Vaikeinta oli pysyä ympyrällä reippaassa laukassa ja ohjata. Jo tässä ponin tuuhea harja ja sinne joukkoon hukkuvat ohjat ja kiinni jäävät sormet aiheuttivat ongelmia.
Lopuksi tultiin 6 hypyn rata kertaalleen. Esteet hyvin maltillisen korkuisia, max 60 cm. Meidän vuoro oli tokana. Kun lähdin laukkaan niin poni oikein ampaisi. Kunnon rakettivauhti. Siitä vähän himmailua ja loppua kohti jopa meinasi vähän hyytyä. Tehtiin hyvin pitkät tiet uria pitkin. Vähempikin olisi ehkä välttänyt. Yksi laukka jäi ehkä vaihtumatta. Tiukka 18 metrin väli meni helposti. Vikaan väliin sain linjattua hyvin. Sitten jäädyin puskemaan ja ohjat oli taas harjan joukossa. Poni näki tilaisuutensa ja vilahti vikasta ohi. Kuski saa syyttää tästä hyvin pitkälle itseään. Ei tultu suorana ja laukkakin hyytyi. Uusi lähestyminen edelleen kummallisella puskemisella ja kiemuralla mutta nyt päästiin yli.
Enempää ei hypätty kun aika tuli täyteen. Loppuverkoissa ponista lähti ihanaa kiitoravia. Olisi tehnyt mieli ottaa ravikisoja.
Open kommentit oli vikasta ohimenosta huolimatta ihanan kannustavia. Saan hepat liikkeelle ja osaan mennä herkemmilläkin, mukautua kullekin ratsulle sopivaan tyyliin. Taisi tykätä näkemästään. Mutta kivaahan se oli. Eikä viimeisen esteen moka jäänyt harmittamaan.
Ongelmia:
ohjaus
tuuhea harja
yksi ohimeno
Parannusta:
vauhti löytyi
rohkeasti pomppi
Ponihyppyjä:
Arvelin että jatkuu taas hevostenvaihtoviikot. Veikkasin että olisin saanut mennä toisen tunnin Ekulla. Pieleen meni ja listan luona rupesi naurattamaan kovasti. Wanesa, kipan mukaan pikkuponiksi menevä norjanvuonohevonen. Veikkaisin itse kyllä isoksi poniksi. Maailman somin poni. Tamma oli jo tunnilla, joten ehdin sosialisoida ja jutustella muiden kanssa ennen kuin kasattiin rata. Okseri keskelle, toiseen kulmaan 18 metrin välillä pysty-pysty. Ja kolmeen muuhun kulmaan pystyt/ristikot. Ratsukoita tunnilla oli 5, kelinä pilvinen +7°C. Rupesi hämärtämään.
Ihan alkuun poni oli rauhallinen. Mutta löytyi sitä vauhtia kun usutti. Wanesan kanssa lisävauhti löytyi myös parhaiten satulassa istuen kuten Pikunkin kanssa vaikka aluksi yritin kevyessä istunnassa. Verkkahyppyinä hypättiin taaimmaista estettä. Ensin ristikkona, sitten nousi pystyksi. Lopulta sain ponin pomppaamaan vähän kauempaakin. Kovin valtavana ei sitä hypätty, olisikohan ollut n. 70 cm. Hassusti ponilla oli noin pari metriä vähemmän kaulaa kuin vaikkapa eilisellä Merillä.
Sitten tultiin ns. kahdeksikkoa keskimmäisen okserin yli. Kaikki laukassa ja vuorotellen ope huuteli että kuka vaihtaa suuntaa. Meillä hypyt meni suht ok ja vaihdot tuli. Vaikeinta oli pysyä ympyrällä reippaassa laukassa ja ohjata. Jo tässä ponin tuuhea harja ja sinne joukkoon hukkuvat ohjat ja kiinni jäävät sormet aiheuttivat ongelmia.
Lopuksi tultiin 6 hypyn rata kertaalleen. Esteet hyvin maltillisen korkuisia, max 60 cm. Meidän vuoro oli tokana. Kun lähdin laukkaan niin poni oikein ampaisi. Kunnon rakettivauhti. Siitä vähän himmailua ja loppua kohti jopa meinasi vähän hyytyä. Tehtiin hyvin pitkät tiet uria pitkin. Vähempikin olisi ehkä välttänyt. Yksi laukka jäi ehkä vaihtumatta. Tiukka 18 metrin väli meni helposti. Vikaan väliin sain linjattua hyvin. Sitten jäädyin puskemaan ja ohjat oli taas harjan joukossa. Poni näki tilaisuutensa ja vilahti vikasta ohi. Kuski saa syyttää tästä hyvin pitkälle itseään. Ei tultu suorana ja laukkakin hyytyi. Uusi lähestyminen edelleen kummallisella puskemisella ja kiemuralla mutta nyt päästiin yli.
Enempää ei hypätty kun aika tuli täyteen. Loppuverkoissa ponista lähti ihanaa kiitoravia. Olisi tehnyt mieli ottaa ravikisoja.
Open kommentit oli vikasta ohimenosta huolimatta ihanan kannustavia. Saan hepat liikkeelle ja osaan mennä herkemmilläkin, mukautua kullekin ratsulle sopivaan tyyliin. Taisi tykätä näkemästään. Mutta kivaahan se oli. Eikä viimeisen esteen moka jäänyt harmittamaan.
Ongelmia:
ohjaus
tuuhea harja
yksi ohimeno
Parannusta:
vauhti löytyi
rohkeasti pomppi
Ponihyppyjä:
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Ihkaensimmäinen estetreeni Merillä ikinä
Sunnuntaina kyselin sekä tuntipaikkaa itselleni että lupaa lähteä osallistumaan naapuritallin estekisoihin 2 viikon päästä. Kumpikin onnistui. Yllättäen mahduin estetunnille. Etukäteen harmittelin millaista turhautumista 9 ratsukon ryhmässä hyppääminen tuottaa muttei meitä ollutkaan kuin 6! Samalla tajusin että jos nyt saan Merin niin taikausko voi katkaista meidän ruusukeputken. Laitoin perään vielä viestiä että hyppään ihan mielelläni myös Jatsilla.
Viestillä ei ollut toivottua vaikutusta vaan nyt ihan ensimmäistä kertaa olin menossa Merillä hyppäämään esteitä muualle kuin kisoihin! Kasattiin maneesiin kaksi pystyä, kaksi kavalettia ja okseri. Meri liikkui reippaasti eikä pöllöillyt omiaan. Oli kyllä aika pitkä ja etupainoinen. Sisäpohjetta läpi huuteli ope. Kovasti yritin. Välillä vähän jopa väistää takaosaa.
Verkat alotettiin puomeilla ympyrällä kaksi kerrallaan. Merin kanssa lompsittiin kolmella laukalla. Lopulta kun käskettiin tulla neljällä niin povasin ongelmia. Mutta sainkin laukkaa lyhennettyä hitusen, enemmän auttoi hyvä ohjattavuus ja kun otettiin ympyrän ulkoreunasta niin vaaditut 4 mahtui väliin. Muutamaa söhellystä, kolinointia ja ristilaukkaa lukuunottamatta selvittiin tästä aika kivasti. Alkuun saatiin kyllä sakkokierroksia kun piti saada ponnistuspaikkaa vähän kauemmas. Kovin hyvää ei tullut kun keskittyminen rakoili juuri silloin kaverin takapuolen lähestyessä meidän kovemman vauhdin takia.
Sitten tultiin pikkukierroksia. Kavalettiympyrä ja kaareva linja. Kavaleteille tuli vaadittu askelmäärä jatkossa aina paitsi kertaalleen kun Meri putosi välillä raville. Neljällä oltaisiin kuitenkin päästy. Kaareva tultiin ekalla kerralla kuudella. 24 metriin jotain sellaista ajattelinkin meidän jättiaskelilla. Jatkossa en laskenut tai unohdin samantien. Veikkaan että tuli myös seitsemää. Tultiin siis myös toiseen suuntaan. Ihan ok meni. Alkuun esteet oli turvallista n. 60 senttiä.
Vikalle kierrokselle ope nosti meille kasikymppiin. Okseria ei ehkä pienempänä hypättykään. Nyt se näytti pelottavan suurelta. Alkuun kavalettien väliin 3 laukkaa, okseri, kaareva linja ja kavaletit 4 laukalla. Hypättiin okseri ja pystyt vähän hassusti. En kuitenkaan sukeltanut kaulalle. Saatiin heti perään tulla sakkona okseri vielä uudestaan ja nyt menikin paljon paremmin. Jes! Pitää vaan laukata vähän energisemmin takaa ylös menemättä lujempaa tai valumatta pitkäksi. Liian pienessä laukassa menee esteetkin huonommin.
Kiva olisi joskus mennä Merillä ihan kunnon estetreeni ja kokeilla tulisiko siitä ysikympistä mitään. Siinä vaiheessa kun saattaa ruveta kovin kieltoherkäksi. Nyt mennään kisoissa edelleen turvallinen 80 vaikka myös 90 olisi kisajärjestäjän puolesta mahdollinen. Mutta ei tällä treenimäärällä. Totean silti että tämä oli ehdottoman hyödyllistä!
Ongelmia:
ei hypätty aina ihan samaan aikaan
etupainoista menoa
kasikymppiset näytti isoilta
Parannusta:
kaikesta yli
sain laukkaa säädeltyä
laukat vaihtui aika hyvin
käynnissä keveni edestä
ei poukkoillut omiaan
Hyppyjä:
Viestillä ei ollut toivottua vaikutusta vaan nyt ihan ensimmäistä kertaa olin menossa Merillä hyppäämään esteitä muualle kuin kisoihin! Kasattiin maneesiin kaksi pystyä, kaksi kavalettia ja okseri. Meri liikkui reippaasti eikä pöllöillyt omiaan. Oli kyllä aika pitkä ja etupainoinen. Sisäpohjetta läpi huuteli ope. Kovasti yritin. Välillä vähän jopa väistää takaosaa.
Verkat alotettiin puomeilla ympyrällä kaksi kerrallaan. Merin kanssa lompsittiin kolmella laukalla. Lopulta kun käskettiin tulla neljällä niin povasin ongelmia. Mutta sainkin laukkaa lyhennettyä hitusen, enemmän auttoi hyvä ohjattavuus ja kun otettiin ympyrän ulkoreunasta niin vaaditut 4 mahtui väliin. Muutamaa söhellystä, kolinointia ja ristilaukkaa lukuunottamatta selvittiin tästä aika kivasti. Alkuun saatiin kyllä sakkokierroksia kun piti saada ponnistuspaikkaa vähän kauemmas. Kovin hyvää ei tullut kun keskittyminen rakoili juuri silloin kaverin takapuolen lähestyessä meidän kovemman vauhdin takia.
Sitten tultiin pikkukierroksia. Kavalettiympyrä ja kaareva linja. Kavaleteille tuli vaadittu askelmäärä jatkossa aina paitsi kertaalleen kun Meri putosi välillä raville. Neljällä oltaisiin kuitenkin päästy. Kaareva tultiin ekalla kerralla kuudella. 24 metriin jotain sellaista ajattelinkin meidän jättiaskelilla. Jatkossa en laskenut tai unohdin samantien. Veikkaan että tuli myös seitsemää. Tultiin siis myös toiseen suuntaan. Ihan ok meni. Alkuun esteet oli turvallista n. 60 senttiä.
Vikalle kierrokselle ope nosti meille kasikymppiin. Okseria ei ehkä pienempänä hypättykään. Nyt se näytti pelottavan suurelta. Alkuun kavalettien väliin 3 laukkaa, okseri, kaareva linja ja kavaletit 4 laukalla. Hypättiin okseri ja pystyt vähän hassusti. En kuitenkaan sukeltanut kaulalle. Saatiin heti perään tulla sakkona okseri vielä uudestaan ja nyt menikin paljon paremmin. Jes! Pitää vaan laukata vähän energisemmin takaa ylös menemättä lujempaa tai valumatta pitkäksi. Liian pienessä laukassa menee esteetkin huonommin.
Kiva olisi joskus mennä Merillä ihan kunnon estetreeni ja kokeilla tulisiko siitä ysikympistä mitään. Siinä vaiheessa kun saattaa ruveta kovin kieltoherkäksi. Nyt mennään kisoissa edelleen turvallinen 80 vaikka myös 90 olisi kisajärjestäjän puolesta mahdollinen. Mutta ei tällä treenimäärällä. Totean silti että tämä oli ehdottoman hyödyllistä!
Ongelmia:
ei hypätty aina ihan samaan aikaan
etupainoista menoa
kasikymppiset näytti isoilta
Parannusta:
kaikesta yli
sain laukkaa säädeltyä
laukat vaihtui aika hyvin
käynnissä keveni edestä
ei poukkoillut omiaan
Hyppyjä:
lauantai 11. lokakuuta 2014
Päivän toinen ruusuke
Lillillä olin luokassa seitsemäntenä kuskina. Niilon kanssa hommat oli siis hoideltu pois alta ja Lilli oli ehtinyt huilia sen aikaa kun kävin Nipsun kanssa radalla, kävelin hetken ja purin ponin. Lämmintä oli pihalla n. +2°C ja maneesissa +7°C.
Lillin kanssa käveltiin ensin tovi. Sitten ihan perus volttien ja ympyröiden pyörittelyä sekä siirtymiä. Ravissa meni aika reippaasti. Painui helposti vähän raskaaksi ja etupainoiseksi. Jotenkin ajattelin ettei se ole kovin paha kun kulki kuitenkin oikeinpäin. Radalla sitten huomasin ongelmat jarrutusmatkojen venyessä.
Lillinkin kanssa laukkaverkka jäi aika myöhäiseksi. Rullasi kivasti eikä kaahotellut. Mikäpä siinä. Lopuksi tehtiin vähän käyntiväistöjäkin. Lillinkin kanssa verkka tuntui ehkä hieman lyhyeltä. Käytin käyntityöskentelyyn aika paljon aikaa.
Radalla ei Lillikään mitään katsellut. Saatiin lähtömerkki mutta alotin aika haparoiden kun tuomari katseli muualle. Saatiin sitten tulla uusiksi. Eikä yhtään paremmin kun valuttiin pisteestä ohi. Tässä vaiheessa ois ovelampi tajunnut valmistella loput pysähdykset paremmin mutta vedeltiin varmuuden vuoksi nekin aavistuksen pitkiksi. Lilli ravasi reippaasti ja näennäisesti suoritettiin taas ohjelma kuten pitääkin. Nyt kyllä unohdin hymyillä radalla. Hepo tuntui etupainoiselta mutta laukat nousi ja ohjautui. Laukasta käyntiin oli taas kamalahko. Ja myötäsin kun hepo vielä ravasi. Eli pari ylimääräistä raviaskelta. Käyntiin päästiin vasta lyhyen sivun koittaessa. Siitä ihan ansaitusti 4,5.
Mainitsin tuomarille että Niilon kanssa oli semmonen olo että poni oli paremmin hanskassa. Lilli kuulemma oli nyt rauhallisempi kuin ensimmäisellä radallaan mutta nyt vähän jopa väsähtänyt ja etupainoinen. Vähän altavyörymistä tms. Mutta esitin vaadittavat asiat. Vähän se ratsukon treenin puute tässä nyt näkyi.
Tästä radasta saatiin mielestäni myös epäilyttävän kiltit pisteet. Aika paljon kutosia, viispuolosia ja kuuspuolosia. Kaksi seiskaa (ravivoltit). Pysähdyksestä tuli yllättäen jopa 6,5, seisoo hiljaa. Tervehdyksistä tuli nyt ihan ansaitusti 5,5 kummastakin. Tarkemmin pisteeseen ja säilytä peräänanto. Prosentteja tästä tuli silti jopa 60,8 ja sillä yllättäen neljänneksi. Lähtijöitä luokassa oli 11, eli oikeastaan vain 3 olisi kuulunut palkita mutta kiva oli saada myös punainen ruusuke. Palkintojenjaossa oltiin ilman hevosia.
Kaikki kuvat © Ilpo.
Kisasuoritus:
Lillin kanssa käveltiin ensin tovi. Sitten ihan perus volttien ja ympyröiden pyörittelyä sekä siirtymiä. Ravissa meni aika reippaasti. Painui helposti vähän raskaaksi ja etupainoiseksi. Jotenkin ajattelin ettei se ole kovin paha kun kulki kuitenkin oikeinpäin. Radalla sitten huomasin ongelmat jarrutusmatkojen venyessä.
Lillinkin kanssa laukkaverkka jäi aika myöhäiseksi. Rullasi kivasti eikä kaahotellut. Mikäpä siinä. Lopuksi tehtiin vähän käyntiväistöjäkin. Lillinkin kanssa verkka tuntui ehkä hieman lyhyeltä. Käytin käyntityöskentelyyn aika paljon aikaa.
Radalla ei Lillikään mitään katsellut. Saatiin lähtömerkki mutta alotin aika haparoiden kun tuomari katseli muualle. Saatiin sitten tulla uusiksi. Eikä yhtään paremmin kun valuttiin pisteestä ohi. Tässä vaiheessa ois ovelampi tajunnut valmistella loput pysähdykset paremmin mutta vedeltiin varmuuden vuoksi nekin aavistuksen pitkiksi. Lilli ravasi reippaasti ja näennäisesti suoritettiin taas ohjelma kuten pitääkin. Nyt kyllä unohdin hymyillä radalla. Hepo tuntui etupainoiselta mutta laukat nousi ja ohjautui. Laukasta käyntiin oli taas kamalahko. Ja myötäsin kun hepo vielä ravasi. Eli pari ylimääräistä raviaskelta. Käyntiin päästiin vasta lyhyen sivun koittaessa. Siitä ihan ansaitusti 4,5.
Mainitsin tuomarille että Niilon kanssa oli semmonen olo että poni oli paremmin hanskassa. Lilli kuulemma oli nyt rauhallisempi kuin ensimmäisellä radallaan mutta nyt vähän jopa väsähtänyt ja etupainoinen. Vähän altavyörymistä tms. Mutta esitin vaadittavat asiat. Vähän se ratsukon treenin puute tässä nyt näkyi.
Tästä radasta saatiin mielestäni myös epäilyttävän kiltit pisteet. Aika paljon kutosia, viispuolosia ja kuuspuolosia. Kaksi seiskaa (ravivoltit). Pysähdyksestä tuli yllättäen jopa 6,5, seisoo hiljaa. Tervehdyksistä tuli nyt ihan ansaitusti 5,5 kummastakin. Tarkemmin pisteeseen ja säilytä peräänanto. Prosentteja tästä tuli silti jopa 60,8 ja sillä yllättäen neljänneksi. Lähtijöitä luokassa oli 11, eli oikeastaan vain 3 olisi kuulunut palkita mutta kiva oli saada myös punainen ruusuke. Palkintojenjaossa oltiin ilman hevosia.
Kaikki kuvat © Ilpo.
Kisasuoritus:
Ensimmäinen helpon B:n voitto!
Lauantaina oli Aaltokankaalla harkkakoulukisat. Sai taas mennä kaksi rataa, joten pähkäilin tovin ennen päätöstä. Ykkösvaihtoehdoksi Niilo ja KN mutta toiseksi Lilli samaan ohjelmaan vai Niilolla he A:2. A vaikutti sen verran haastavalta, joten päädyin menemään KN:n myös Lillillä. Mikäli tamma on vielä valikoimissa. Päivän eka ratsuni oli Niilo, sille olin kisojen ainoa kuski. Lilli taas meni KN:n jo kertaalleen alle ennen minua. Laitoin kummallekin kisakampaukset. Niilolle 2-kerroksisen ristikon ja Lillille perinteiset sykeröt.
Verkkailuaikaa Niilon kanssa taisi jäädä aika tarkkaan ohjeissa määritelty 20 minuuttia. Tovi meni ennen kuin sain ponin avuille. Takaosa olisi voinut olla vielä aktiivisempi mutta pikkuhiljaa meno parani. Laukkaverkat otettiin vasta edellisen mentyä radalle. Nyt keskityin siihen että ympyröillä ja lävistäjillä reitti on asiallinen. Ei lapaliirtoa ulos eikä kiemurtelua minne sattuu. Poni eteni kuitenkin ihan ok. Samoin pysähdykset meni nyt selvästi aavistuksen paremmin kuin aiemmin. Poni taisi muistaa viimekerran opetukseni pysähdyksen jälkeisestä myötäyksestä. Keskityin myös pysähtymään suoraan.
Ehdin ravailla aidoissa ympäri kumpaankin suuntaan, vähän volttailla ja tehdä jokusen siirtymän ennen aloitusta. Niilo ei tuijotellut eikä haaveillut paikalta poistumisesta.
Itse rata sujui päällisin puolin siististi. Yritin asettaa ja taivuttaa huolellisesti. Silti muoto vähän karkasi suoristusten vaihdossa. Keskiravi ei irronnut tällä kertaa kovin hyvin. Laukka rullasi aika huonosti, ohjautui kuitenkin ja pysyi laukassa. Jälkimmäinen nosto tuli aavistuksen myöhässä mutta nyt valmistelin ja laukka kuitenkin nousi (6). Huonointa oli siirtymä laukasta käyntiin. Kumpikin laukkalävistäjä putosi raville hieman liian aikaisin. Pysähdyksessä ei malttanut päänsä kanssa vaan heilutteli sitä (6).
Tuomarin kommentit oli kuitenkin kannustavia. Laukasta oltiin samaa mieltä. Sanoi kuitenkin että huolellista ja tarkkaa työtä sekä hyvät tiet kuten minulla yleensä aina. Piti näkemästään.
Paperin sain käteeni vasta jälkimmäisen suorituksen jälkeen. Aikamoinen hämmästys oli nähdä pisteet. 62,8 %! Vielä suurempi hämmästys oli kuulla että siinä vaiheessa olin luokan johdossa! Vielä muutama ratsukko oli jäljellä mutta kukaan ei mennyt meistä ohi. Huh! Elämäni eka voitto tällä tasolla ja ylipäänsä vasta toinen voitto koulukisoissa! Huippua hasardiponi!
Itse olin tyytyväisin siihen, miten edelliskisojen huonot kohdat meni nyt paremmin. Alku- ja lopputervehdyksistä tuli seiskat (suora, seisoo tasan). Ravivolteista myös seiskat (mutta niissä ollaan yleensäkin hyviä). Käynnistäkin tuli seiska. Kuudes seiska on alakerrassa oikeiden teiden seuraamisesta. Huonoin numero on kiltisti pisteytetty laukasta käyntiin, josta tuli vitonen (valmistele). Keskiravista 5,5 ja laukoista kutosta paitsi eka pääty-ympyrä 6,5.
Nämä alku- ja lopputervehdyksen, käynnin sekä laukkaosuuden pisteet kun saisi yhdistettyä edelliskisojen huonojen kohtien tilalle niin tulisi jo sangen huippua! Sillä pääsisi jo yli 64 prosentin. Toki ponikin oli tänään erilaisella tuulella mutta lohduttavaa tietää että meistä irtoaisi vielä enemmänkin vaikkei Nipsu mikään liikeihme olekaan.
Kaikki kuvat © Ilpo.
Videosta kiitos Ellalle ja Ennille.
Verkkailuaikaa Niilon kanssa taisi jäädä aika tarkkaan ohjeissa määritelty 20 minuuttia. Tovi meni ennen kuin sain ponin avuille. Takaosa olisi voinut olla vielä aktiivisempi mutta pikkuhiljaa meno parani. Laukkaverkat otettiin vasta edellisen mentyä radalle. Nyt keskityin siihen että ympyröillä ja lävistäjillä reitti on asiallinen. Ei lapaliirtoa ulos eikä kiemurtelua minne sattuu. Poni eteni kuitenkin ihan ok. Samoin pysähdykset meni nyt selvästi aavistuksen paremmin kuin aiemmin. Poni taisi muistaa viimekerran opetukseni pysähdyksen jälkeisestä myötäyksestä. Keskityin myös pysähtymään suoraan.
Ehdin ravailla aidoissa ympäri kumpaankin suuntaan, vähän volttailla ja tehdä jokusen siirtymän ennen aloitusta. Niilo ei tuijotellut eikä haaveillut paikalta poistumisesta.
Itse rata sujui päällisin puolin siististi. Yritin asettaa ja taivuttaa huolellisesti. Silti muoto vähän karkasi suoristusten vaihdossa. Keskiravi ei irronnut tällä kertaa kovin hyvin. Laukka rullasi aika huonosti, ohjautui kuitenkin ja pysyi laukassa. Jälkimmäinen nosto tuli aavistuksen myöhässä mutta nyt valmistelin ja laukka kuitenkin nousi (6). Huonointa oli siirtymä laukasta käyntiin. Kumpikin laukkalävistäjä putosi raville hieman liian aikaisin. Pysähdyksessä ei malttanut päänsä kanssa vaan heilutteli sitä (6).
Tuomarin kommentit oli kuitenkin kannustavia. Laukasta oltiin samaa mieltä. Sanoi kuitenkin että huolellista ja tarkkaa työtä sekä hyvät tiet kuten minulla yleensä aina. Piti näkemästään.
Paperin sain käteeni vasta jälkimmäisen suorituksen jälkeen. Aikamoinen hämmästys oli nähdä pisteet. 62,8 %! Vielä suurempi hämmästys oli kuulla että siinä vaiheessa olin luokan johdossa! Vielä muutama ratsukko oli jäljellä mutta kukaan ei mennyt meistä ohi. Huh! Elämäni eka voitto tällä tasolla ja ylipäänsä vasta toinen voitto koulukisoissa! Huippua hasardiponi!
Itse olin tyytyväisin siihen, miten edelliskisojen huonot kohdat meni nyt paremmin. Alku- ja lopputervehdyksistä tuli seiskat (suora, seisoo tasan). Ravivolteista myös seiskat (mutta niissä ollaan yleensäkin hyviä). Käynnistäkin tuli seiska. Kuudes seiska on alakerrassa oikeiden teiden seuraamisesta. Huonoin numero on kiltisti pisteytetty laukasta käyntiin, josta tuli vitonen (valmistele). Keskiravista 5,5 ja laukoista kutosta paitsi eka pääty-ympyrä 6,5.
Nämä alku- ja lopputervehdyksen, käynnin sekä laukkaosuuden pisteet kun saisi yhdistettyä edelliskisojen huonojen kohtien tilalle niin tulisi jo sangen huippua! Sillä pääsisi jo yli 64 prosentin. Toki ponikin oli tänään erilaisella tuulella mutta lohduttavaa tietää että meistä irtoaisi vielä enemmänkin vaikkei Nipsu mikään liikeihme olekaan.
Kaikki kuvat © Ilpo.
Videosta kiitos Ellalle ja Ennille.
torstai 9. lokakuuta 2014
En osaa eikä oikein kiinnostakaan
Otsikko kuvailee alkutunnin tuntemuksiani. Torstaina pelkäsin saavani Samin mutta ratsuksi osui kisakorvikkeeni Mörkö. Fossista tietysti haaveilin. Esteet käytiin kasaamassa maneesiin, joten ajattelin että oltaisiin koko tunti sisällä. Jätin takinkin pois vaikka tihutti vähän, lämmintä oli kuitenkin kymmenkunta. Alkuverkat mentiinkin tekemään pihalle. Onneksi tarkenin poolossani. Turvaliivi sen sijaan teutaroi vastaan ja vetoketju ei pysynyt useista yrityksistä huolimatta kiinni. Kunnon susilaatua, heinäkuussa ostettu!
Alkuverkassa hepo eteni mutta oli pitkä ja etupainoinen. En osannut vaatia kunnon reaktioita ja kaikki tekeminen tuntui jotenkin hitaalta. Tehtiin verkkatehtävänä väistöjä käynnissä ja ravissa. Tai siis yritettiin. Tuntuu etten saanut kumpaankaan suuntaan väistöaskelia. Turpa viipotti vasempaan melko sinnikkäästi. Ihan tosissaan sai yrittää että sai asetuksen oikealle. Sekä myödätä vasemmasta, jonka seurauksena meinasi mennä koko ratsu mutkalle.
Tultiin myös puomeja ravissa ja laukassa. Liian pitkää ja löysää. Kolisteltiin. Liian laakana ja vyöryen. Mutta ohjautuvuus oli aika hyvä. Laukassa päästiin parhaimmillaan osa kolistelemattakin.
Sitten mentiin sisään hyppelemään. Ensin välikäynnit. Sen jälkeen okseria vasemmassa kierroksessa. Suoraan ja pidä laukka. Tämä onnistui kumpaankin suuntaan kivasti. Edelleen tosin mentiin pitkänä ja velttona. Mutta Mörkö nosti jalat esteestä yli (tuskin hyppäsi) ja korkeintaan kertaalleen vaihtui laukka vääräksi jos sitäkään. Itse taas ylihyppäsin kyydissä. Ylävartaloa pystympään kaipasi ope. Lopulta tuli ohjeita että pidätä, pohkeet, pidätä, pohkeet ja rupesin pikkuhiljaa motivoitumaan hommiin. Edelleen oli yläkropan ja myötäilyn kanssa vähän säätöä. Oikeassa kierroksessa okseri nousi jo lähelle kasikymppiä. Ison näköinen.
Lopuksi tultiin kolmen hypyn rata kahdesti. Ekalla kierroksella esteet oli minulle jo hypättävän korkuisia. Vähintään 80. Edelleen pitkää ja löysää. Nyt hukkui myös aiemmin onnistuneet myötälaukat. Huoh. Ja itse edelleen heiluin pääosin liikaa. Esteitä vielä nostettiin ja tultiin toinen kierros. Vihdoin sain oman tsemppivaihteeni päälle ja meno ei ollut enää niin valuvaa. Sangen jees. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ope puhui yli metrin esteistä mutta tarkistusmittaus sanoi 90, 90 ja 95. Vaikka muinoin kyllä mainitsi että maneesin pohjamateriaalilla vastaavat isompia.
Loppuverkassakaan en saanut ratsua kunnolla läpi tai tasaisen pyöreäksi. Muutama hyvä pilkahdus. Kaipaisin valmiiksi ruutijalkaisen ja keulasta keveän ratsun, tällaisiin on välillä vähän motivaatio-ongelmia. Omakseni en ikimaailmassa hankkisi isoa ja rauhallista. Mieluummin vähän huonomman ja hankalamman, jonka kanssa olisi kivaa. Onneksi en ole hankkimassa omaa.
Mörkö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.
Ongelmia:
kuskin motivaatio
pitkää ja löysää
väistöt
Parannusta:
Mörkö meni esteistä helposti yli
kun keskityin niin myötälaukat ja reitti säilyi
tsemppasin kun esteet nousi
Alkuverkassa hepo eteni mutta oli pitkä ja etupainoinen. En osannut vaatia kunnon reaktioita ja kaikki tekeminen tuntui jotenkin hitaalta. Tehtiin verkkatehtävänä väistöjä käynnissä ja ravissa. Tai siis yritettiin. Tuntuu etten saanut kumpaankaan suuntaan väistöaskelia. Turpa viipotti vasempaan melko sinnikkäästi. Ihan tosissaan sai yrittää että sai asetuksen oikealle. Sekä myödätä vasemmasta, jonka seurauksena meinasi mennä koko ratsu mutkalle.
Tultiin myös puomeja ravissa ja laukassa. Liian pitkää ja löysää. Kolisteltiin. Liian laakana ja vyöryen. Mutta ohjautuvuus oli aika hyvä. Laukassa päästiin parhaimmillaan osa kolistelemattakin.
Sitten mentiin sisään hyppelemään. Ensin välikäynnit. Sen jälkeen okseria vasemmassa kierroksessa. Suoraan ja pidä laukka. Tämä onnistui kumpaankin suuntaan kivasti. Edelleen tosin mentiin pitkänä ja velttona. Mutta Mörkö nosti jalat esteestä yli (tuskin hyppäsi) ja korkeintaan kertaalleen vaihtui laukka vääräksi jos sitäkään. Itse taas ylihyppäsin kyydissä. Ylävartaloa pystympään kaipasi ope. Lopulta tuli ohjeita että pidätä, pohkeet, pidätä, pohkeet ja rupesin pikkuhiljaa motivoitumaan hommiin. Edelleen oli yläkropan ja myötäilyn kanssa vähän säätöä. Oikeassa kierroksessa okseri nousi jo lähelle kasikymppiä. Ison näköinen.
Lopuksi tultiin kolmen hypyn rata kahdesti. Ekalla kierroksella esteet oli minulle jo hypättävän korkuisia. Vähintään 80. Edelleen pitkää ja löysää. Nyt hukkui myös aiemmin onnistuneet myötälaukat. Huoh. Ja itse edelleen heiluin pääosin liikaa. Esteitä vielä nostettiin ja tultiin toinen kierros. Vihdoin sain oman tsemppivaihteeni päälle ja meno ei ollut enää niin valuvaa. Sangen jees. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ope puhui yli metrin esteistä mutta tarkistusmittaus sanoi 90, 90 ja 95. Vaikka muinoin kyllä mainitsi että maneesin pohjamateriaalilla vastaavat isompia.
Loppuverkassakaan en saanut ratsua kunnolla läpi tai tasaisen pyöreäksi. Muutama hyvä pilkahdus. Kaipaisin valmiiksi ruutijalkaisen ja keulasta keveän ratsun, tällaisiin on välillä vähän motivaatio-ongelmia. Omakseni en ikimaailmassa hankkisi isoa ja rauhallista. Mieluummin vähän huonomman ja hankalamman, jonka kanssa olisi kivaa. Onneksi en ole hankkimassa omaa.
Mörkö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.
Ongelmia:
kuskin motivaatio
pitkää ja löysää
väistöt
Parannusta:
Mörkö meni esteistä helposti yli
kun keskityin niin myötälaukat ja reitti säilyi
tsemppasin kun esteet nousi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)