Riihimäen kisoihin lähdin siis vararatsu Sokerilla kun Tytsy ei ollut kunnossa. Kisapaikalla Sokeri käyttäytyi hyvin ja verkassa oli kivasti reippaampi kuin kotona. Päivä oli lämmin, joten t-paidalla pärjäsi mainiosti. Verkassa olin aika itsekseni eikä ollut kukaan neuvomassa. Tamma liikkeelle. Hypyt ei olleet ihan priimaa ja taidettiin pudottaakin jotain. Yli mentiin kuitenkin.
Kisarata oli puitteiltaan ehkä elämäni haastavin tähän asti. Ei suotta pelkkiä puomiesteitä vaan hirmuisesti täytteitä ja johteita. 3 estettä oli tavallisia puomiesteitä. Heti 70 cm luokasta alkaen. Ei missään aluekisoissakaan ole ollut tällaista.
70 cm ratapiirros.
Luokissa oli valtavasti osallistujia, joten ei ollut mikään nopea reissu.
70 cm radasta ei taida olla videota. Ei ollut hääviä. En ehtinyt näyttää kaikkia esteitä ennen aloitusta. Tuijottelua, jännittymistä ja hassuja hyppyjä. Yksi pudotus, kielto sekä lisäksi 4 aikavirhettä. Keikuinpa kertaalleen pois satulastakin mutta pääsin takaisin. Mutta hyväksytysti maaliin.
80 cm ratapiirros.
Kasikympin verkassa yksi pysty taisi olla 90 cm. Yli päästiin siitäkin. Verkassa tamma oli taas parempi. Toki tila oli pienempi ja enemmän kavereita ympärillä.
Kasikympin rata ei ollut sen parempi. Yhä hassuja hyppyjä ja tuijottelua. Lopulta toinenkin kielto ja hylsy. Pari pudotusta ja taas kahdesti pois satulasta. Toinen vieläpä ylityksestä. Saatiin kuitenkin hypätä rata loppuun. Oli kai siellä hyviäkin pätkiä. Evitskogin kisojen 80 cm oli superisti helpompi kuin täällä 70 cm. Tiedänpä jatkossa että täällä ei kannata lähteä kovin isoihin luokkiin. Ainakaan jos kisakunto ei molemmilla ole kohdillaan. Vähän jäi kaihertamaan että poistuin satulasta kolmesti. Pitää lohduttautua sillä etten pudonnut.
Lauantaille sain puhuttua itselleni testihyppelöt ennen kisoja. Lopulta ratsuvaihtoehtoja kisoihin tuli ehdolle kaksi: uusi n. 170 cm korkea muhku Aamu sekä eilinen sh-tamma Sokeri.
Alotettiin Aamulla. Kiltisti hoitaessa ja varustaessa. Oli vaan aika epäuskoinen olo kun kentällä kiipesin kyytiin ja huomasin että käynti tuntuu toispuoleiselta. Sain siihen muilta kentällä olleilta vahvistuksen ja kun kokeiltiin ravia niin nyökkäsi ihan selvästi. Talliin viedessä könkkäys tuntui lisääntyvän. Pari tuntia aiemmin oli ollut vielä ihan ok. Pääsinkin sitten kylmäämään jalkaa kakkosheppaa odotellessa.
Sokeri oli tosiaan valmiiksi hommissa ja sain lämpimän ratsun. Satulan vaihto estepenkiksi ja suuret toiveet että tämä on kunnossa. Ja olihan se. Vähän ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan. Liikkuihan tamma mutta aika paljon vauhtia meiltä vaadittiinkin.
Esteet nousi epäilyttäväksi aidaksi keskelle kenttää. Verkkahypyissä huomasin että jos en ole menossa niin vauhti hyytyy ja hidastuu kohti estettä ja sitten möngitään yli. Hypyt oli ihan erilailla ponnettomia kuin Tytsyllä. Oma imu puuttui.
Jokusen verkkahypyn jälkeen hypättiin rataa kahdesti. Taisi olla 6 hyppyä. Hirveää kääntelyä. Kahdesti unohdin. Ei vaan keskittyminen näemmä riittänyt. Vähän pudoteltiin eikä ollut kovin sujuvaa. Toisella kierroksella muistin jo radan. Korkeutta oli 80 - 85 cm. Okserista mentiin ohi kun en ollut tarpeeksi tomerana. Kiltti ohitus. Loppuun tuli vielä pudotuksia ja saatiin sakkokierros. Taisi olla siinä kun rämmittiin kunnolla ja otettiin pystystä puomi jalkojen väliin. Sokeri meinasi ottaa jo maakosketusta mutta pysyttiin pystyssä. Sitten päästiin esteet puhtaasti ja totesin että meille riittää.
Ravasin hetken ja loppukäynnit käytiin maastossa. Tamma vähän hätkähteli, taisi olla pelottavia puskia. Yhteensä olin kyydissä jotain puolisen tuntia. Mutta turha kiusata tässä vaiheessa enempää kun tämän perusteella huomenna oli kisoihin lähtö luvassa.
Löytyi tästä tunnista näemmä yksi kuvakin.
Ongelmia:
ei tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
ei kovin tarkka jaloistaan
herkästi ohi jos ei ohjannut
Perjantaina mahduin tunnille ja ratsuksi luvattiin kuntoon tullut Tytsy. Keskiviikon kisat jäi siis välistä ep:n ratsun takia. Tamma oli saanut lepäillä ja eilen oli juoksuttaessa ollut ok. Vaan tänään kun hyppäsin kyytiin niin huomasin heti että ottaa oikealla etusella paljon lyhyempää askelta. Jaloista ei löytynyt tunnustelemalla vikaa eikä selästäkään. Ilman satulaa sama vaiva. Eli ratsu talliin ja pikaisen arpomisen jälkeen tilalle Sokeri. Samalla Sokeria ehdotettiin sunnuntain kisaratsukseni. Ratsukoita tunnilla taisi olla n. 6.
Siitä olikin jo aikaa kun viimeksi olin ollut Sokerin kyydissä. Takakontista kouluraippa lisävarusteeksi. Ja kivastihan se liikkui. Opelta tuli kehuja ettei näyttänyt yhtään puskemiselta. Muistelen että aiemmin Sokeri on ollut edestä matalampi (ja paremmin luotiviivalla) mutta nyt liikuttiin kuitenkin energisesti eteen. Vähän vino se toki oli kuten useimmat hepat (ja kuskit).
Mentiin taas aika peruspyörittelyä. Omin lupineni tein vähän siirtymiä ja peruutuksia että olisin saanut etuosaa kevyemmäksi. Laukannostot oli tosi nättejä. Laukassa sai ratsastaa eteen. Ravissakin venytti hienosti, tosin vähän pystypäin. Eikä ihan ilmaiseksi antanut. Mutta pääosin meni kilteillä pyynnöillä. Mm. Pönälle piti alleviivata paljon selvemmin.
Tehtiin myös siksak-väistöjä. Kummallista että kumpaankin suuntaan oli helpompaa päästä pois uralta kuin sinne takaisin! Säilytä tahti ja huolehdi ettei tamma ennakoi. Vähän pidempään väistöjen välillä suoraan.
Talvella tykkäsin Sokerista Tytsyä enemmän mutta nyt Tytsyyn tottuneena osaan arvostaa omaa eteenpäinpyrkimystä. Sokeri jää siinä arvostelussa kauas Tytsyn taa. Mutta ihanan tasainen ravi oli tälläkin istua. Tytsyn jälkeen tuntui pieneltä, n. 155 cm korkea ja Tytsyä muhkumpi. Sokeri jatkoi vielä hommia.
Ongelmia:
taivutukset alkuun aika nahkeita
hepan oma eteenpäinpyrkimys
Parannusta:
väisti kivasti uralta pois
laukannostot oli hienoja
Estetunnin jälkeen oli lennossa ratsun vaihto. Onneksi seuraavan tunnin kuskit oli laittaneet hepan pyynnöstäni kuntoon. Hinte olikin paljon pienempi kuin muistin (ja miltä se näyttää). Tunnin jälkeen päättelin lähes ponikokoiseksi. Aiemmin olin siis vain kerran hypännyt tällä.
Ratsukoita tunnilla oli 6, kelinä puolipilvinen vähän alle +20.
Alkuverkka alotettiin ihanan rauhassa käynnissä. Väistätettiin takaosaa sisään. Yritin saada ratsua rentoutumaan ja venyttämään kaulaansa. Nyt kulki turhan jännittyneenä kaula pystyssä. Käynti olikin meidän hankalin askellaji. Ravissa väistöt tuntui olevan vähän sinnepäin. Opelta ei juuri kommentteja tullut. Kehotti ravaamaan vähän enemmän eteen (ratsu tuntui pikemminkin kiireiseltä) ja yrittää saada sitä pidemmälle kaulalle ja myödätä heti kun venyttää. Juuri sitä olin koko tunnin jo yrittänyt.
Laukkatehtävän ajaksi meidät ajettiin kentän estepuolelle. Kuulemma muiden joukossa Hinte ei malta keskittyä ja kerää turhaa virtaa. Tarkotus oli tehdä laukannostoja. Kun sisäetujalka astuu maahan (unohdan tämän aina!). Käynnin piti olla hyvin valmisteltua eikä ainakaan kiireistä. Mieluumin vaikka löysää ja matalaa kuin kiireistä ja matalaa.
Eka nosto meillä ei ollut hyvä. Tein kaiken aika huolellisesti, ehdinpä ainakin valmistella kunnolla kun käveltiin kierrostolkulla kun käynnistä ei vaan tullut hyvää. Loput n. 4 nostoa oli sangen hienoja. Laukkakin oli oikein jees. Ratsu openkin mukaan hyvässä muodossa, vihdoin vähän pidemmällä kaulalla. Tosin muutaman kerran pääsi tiputtamaan raville. Eikä ne ravisiirtymätkään (vaikka käyntiin
kai olisi pitänyt tulla) olleet kauniita. En vaan ymmärrä miten se itse käynti oli niin vaikeaa.
Tuossa menikin aika paljon aikaa. Loppuraveissa piti tehdä siirtymiä. Kun istuin alas niin sain ratsuun jarrut ja siirtyi aika kivasti pelkällä istunnalla käyntiin kun en päästänyt juoksemaan. Open jutuista ymmärsin että suositteli keventämään. Meillä oli vähän joko tai. Keventäen venytti eteen alas mutta samalla vauhti kiihtyi ihan liikaa. Tykkäsin ite enemmän siitä kontrolloidummasta menosta. Kevyestä ravista en nimittäin meinannut enää kovin helposti ylipäänsä päästä käyntiin. Harjotusravissakaan kun hepo ei jännittynyt.
Tunnin jälkeen piti kylmätä oej. Heppa oli kiltisti. Hinte taisikin olla tamma eikä ruuna kuten olen väittänyt.
Torstaina oli illalla luvassa 2 tuntia heppailua kun vihdoin mahduin rästimään keväisiä väliin jääneitä tunteja. Lista yllätti ja luvassa oli pelkkiä mustia ruunia. Esteille uusi tuttavuus Mörkö ja koulutunnille friisiläinen Hinte. Minä kun kuvittelin meneväni molemmat samalla ratsulla.
Mörkö löytyi tallilistan perusteella Samin naapurista. Kovin oli korkean näköinen, päälle 170 sanoisin. Ihanan rauhallinen varustaa. Kentälle mennessä kuulin että hepo on esteratsu ja hypätessä innostuu. Moni myös huomasi miten satulassa olleet Stirrupin jalustimet sopivat sattumalta viimekesäisen leiripaitani väriin. Ratsukoita tunnilla oli 5.
Alkuverkassa ratsu oli pitkä ja rauhallinen. En saanut myötäämään tuntumalle. Ensimmäinen laukannosto oli hankalahko mutta sen jälkeen nosti helposti. Mentiin alkuhölköttelyjen jälkeen koko tunti tehtävärataa. Puomeja ravissa ja laukassa ja pikkuhiljaa myös esteitä. Aika tiukkoja käännöksiä. Itselle hankalinta oli saada ratsua lyhyemmäksi.
Vaikein kohta oli suoralla oleva ristikko/pysty ja sen jälkeen n. 5 laukan päässä olleet laukkapuomit. Sinne aina ampailtiin miten sattuu. Enkä tainnut ihan tarpeeksi tosissani yrittää pidättää. Laukkoja en osannut vaihtaa lennosta vaan Mörkö esitti myös vastalaukkavolttia.
Esteille meni ihan reippaasti ja lopputuntia kohti vauhti lisääntyi. Itse taas heiluin yläkropalla liikaa. Ja ratsu oli pitkänä. Välillä meinasi loppua käsistä mitta myödätä. Pohkeilla en tosiaan osannut ratsastaa sitä lyhyemmäksi.
Loppuun hypättiin vielä ristikkosarja ja kaarteen jälkeen okseri. Kahdesti, olikohan max n. 80 cm. Ihan ok. Aiemmin pudotettiin muutama. Tänään omat kädet tahtoi johtaa turhan alaviistoon.
Ongelmia:
pitkä ratsu
ei ihan kontrollissa
laukanvaihdot
Parannusta:
tosi tolkku ja tasainen hevonen
hyppäsi kivasti
Maanantaina sain taas mennä kummatkin tunnit Tytsyllä koska taas oli kisoja tulossa. Hyvin yllättävästi kommentti oli että kyllä Tytsy jaksaa käydä kisoissa sekä ke että su.
Heppa sisään ja harjaus, oli pyörittelyn tarpeessa. Laitoin tallissa kuntoon niin oli aika hämärää. Jatkettiin koulusatulalla. Nyt satuloin huolellisesti tarpeeksi taakse ja kiristin vyön heti alkuun niin paljon ettei pääse valumaan eteen. Alaturpahihna oli kadonnut jonnekin muttei vaikuttanut ratsastettavuuteen. Jarrut toimi kuten yleensä ja kieli lipoi vasempaan.
Koulutunnilla meitä oli 6. Alkuun satoi vettä ja laitoin takin päälle. Nopsaa sade loppui ja takissa tuli kuuma. Otin sen myöhemmin pois. Tänään tehtiin aika paljon ohjattuja siirtymiä ja lopuksi käyntiväistöjä. Tytsy oli innokas mutta pääosin kuunteli hyvin. Laukan jälkeen juoksi ravissa ja sain menon parhaiten haltuun istumalla hetkeksi alas. Kuuntelee paremmin istuntaa kuin vetämistä mutta kun innostuu niin ei oikein malta kuunnella kumpaakaan.
Väistöjä oli tarkoitus mennä ravissakin muttei ehditty sinne asti. Lopuksi sovittiin että ens kerralla jatketaan samoilla hevosilla ja väistöillä. Meillä suurimmat hankaluudet oli tahdin säilyttäminen. Lopulta jopa huomasin miten ensin ekaan suoristukseen meinasi hyytyä ja takaisin uralle palatessa kiihtyä. Ja osasin vaikuttaa! Ja sain halutun lopputuloksen!
Vasen oli hankalampi suunta saada asetusta läpi. Volteilla varsinkin lopussa meinasi vain kaatua suoralla vartalolla sisään. Tein suorilla urilla omia taivutus + myötäys -harjoituksia. Tarvitsisin hepalle vielä letin (harja pois edestä) että voisin palkita myös suussa olevasta kielestä.
Muiden loppukäynnit oli meille taas välikäynnit. Jalustimet vikoihin reikiin. Muut oli kasanneet esteet. Tämän päivän erikoisuus oli omavalintainen hyppyjärjestys. Kolmella pitkällä sivulla oli okseri, pysty ja tynnyri sekä lävistäjillä portti ja sarja.
Verkkahyppyjä tultiin ensin ristikolle, sitten pystylle. Rohkeasti Tytsy taas hyppäsi vaikkei askel aina ihan sopinut. Viimeviikosta viisastuneena nyt säätelin laukkaa jo tässä vaiheessa (tai ainakin yritin) enkä vain puksutellut menemään. Ope kysyi toiveet korkeudesta. Sanoin että 70 ja 85. Muut taisi olla 70-80 -linjoilla ja meitä syytettiin pikemminkin aliarvioinnista. Alkuverkan hienous oli sileällä hepan itse tekemä laukanvaihto.
Sitten loput taidettiinkin jo nakata pihalle. Oltiin kolmantena vuorossa. Radan sai siis keksiä itse, 7-12 hyppyä oli käsky. Päätin etten päästä itseäni helpolla ja alkuun ja loppuun otettiin hyvin tiukat kaarteet tynnyri-portti ja toisinpäin. Meidän radassa oli 10 hyppyä. Keskittyminen meni rataan, joten ratsastus oli vähän puolivillaista. Vääriä laukkoja, joita korjailin ravin kautta. Tiukat kaarteet oli liian tiukkoja eikä kyetty. Kumpaankin tuli ylimääräinen voltti. Tällä kierroksella korkeus oli n. 65 - 70.
Ensimmäinen kierros videoituna:
Toisella kerralla Tytsy ei olisi tahtonut kentälle. Pakitti vain kauemmas. Lopulta käänsin hepan ympäri ja peruutettiin aitoihin. Käyhän se näinkin. Pyysin että nostetaan ja niinhän siinä kävi. Haaveilemani 85 jäi haaveeksi ja sanoisin että korkeus oli vähintään 90. Okseri näytti ainakin tosi isolta. Harmi että videota ei tullut kuin ekasta kierroksesta ja en ehtinyt tunnin jälkeen mittailemaankaan. Inhimillistin rataa ja jätettiin mahdottomat kaarteet pois.
Tytsy hyppäsi kaiken ja esteet pysyi ylhäällä. Laukatkin vaihtui sangen kivasti. Ponnistuspaikat oli yllättävän ok eikä korkeus ollut lopulta paha. Lopussa meni vähän improvisoinniksi ja portin jälkeen hyppäsin sarjan oikeassa kierroksessa, melko hetken mielijohteesta okserin toiseen suuntaan ja lopuksi vielä pystyyn nostetut tynnyrit. Tytsy hämmästyi tynnyreitä mutta meni kuitenkin yli. Hienosti!
Ajattelin että meille riittäisi tämä. Saatiin lopuksi ottaa vielä vapaavalintainen bonushyppy. Mentiin tynnyrit vielä uudestaan. Tytsy katsoi jälleen vähän mutta meni yli. On se huippu tamma!
Loppuverkat mentiin maastossa, käyntiä ja ravia. Vähän huonot turvavälit. Piti ottaa takki taas pois kun tuli kuuma. Loppumatkasta rupesi satamaan isommin. Onneksi oltiin pahimmat sadehetket tallissa.
Sunnuntaina oli ABC:n kisat. Aapo oli varattuna mutta ehdotin että voin lähteä jollain hasardimmallakin. Tarjolle tuli Puppe. Yllätyksekseni sain luvan lähteä 60 cm lisäksi hyppäämään myös 80 vaikken ehtinyt edes treenata. Mutta vastahan marraskuussa 2012 hyppäsin Pupella. Viikon sisään siis jo toinen uusi kisaratsu.
Lauantaina en ehtinyt pesemään heppaa mutta onnistuin harjaamaan sen niin hyväksi että sen kiiltoa kehuttiin. Kaisa auttoi varusteiden puunauksessa ja ratsun varustuksessa. Ekana oli luvassa siis 60 cm A.1.0. Kävelin radan open porukoissa. Tosi yksinkertainen mutta toisen pään järveä muistuttanut vesilätäkkö vähän huoletti.
Verkassa Puppe ei ollut kovin reipas. En raipattanut kovasti, sain silti jotain pukkeja aikaiseksi. Eteni kuitenkin ja hyppäsi. Keula ylös käski ope. Otettiin 6 verkkahyppyä. Ei juuri jännittänyt.
Radalle päästiin edellisen hypätessä. Kävin näyttämässä ykkösesteen johteen ja ravattiin lätäkön läpi. Laukka päälle ja aloitus. Jätin kontrollivoltin tekemättä. Eka n. 24 metrin linja kömmittiin 8 laukalla! Joka välissä sai olla lisäksi korjaamassa ravin kautta. Yritin patistella, vähän raipata ja maiskuttaa mutten ollut tarpeeksi vaativa. Esteet ylittyi puhtaasti ja riemuitsin ruusukkeesta. Väärin meni, sillä kömmittiin niin hitaasti että saatiin sakkoja enimmäisajan ylityksestä. Pah! En edes tiedostanut tuollaista riskiä. Olisi pitänyt kääntää vähän lyhyemmät tiet.
Hepo ehti luokkien välissä talliin huilimaan ilman varusteita. 80:ssä arvosteluna oli 367.1 ja esteitä oli 7 + 4 eli 11. Sarja kummassakin vaiheessa. Alku oli sama ja olinkin huolissani että miten muistan radan. Onneksi esteisiin ei edelleenkään tullut pelokkeita. Korkeudet oli aika maltillisia eikä maksimimitoissa tainnut olla kovin monta estettä. Lammikkokin onneksi kuivui jatkuvasti pienemmäksi.
Verkassa Puppe liikkui alusta asti paremmin. Ilman että tein mitään erikoisempaa. Kummallista. Mutta verkka ei alkanut kovin kivasti kun ihan viereen kaatui verkkaesteeltä laskeutunut ratsukko. Kummatkin poistuivat paikalta omin jaloin mutta veti silti omia tunnelmia alaspäin. Verkkahyppyjä otettiin nyt 4. Ihan ok. Kevyessä istunnassa hepo eteni paremmin mutta venyi pitkäksi ja matalaksi. Ope käski istua penkkiin ja meno taisi aika nopsaa parantua huomattavasti.
Taas päästiin radalle aiemman hypätessä. En käynyt näyttämässä Pupelle paikkoja sillä johan me kerran täällä käytiin. Virhe! Katsomopääty kentästä oli nimittäin mörköytynyt enkä meinannut saada Puppea sinne. Heti ykköselle osumisessa oli haasteita. Nyt edettiin eka linja jo 7 askeleella ja meinasi jäädä jopa vähän ahtaaksi. Sarja oli kammottavasti kohti pelokkeita mutta sain hepan usutettua siitäkin yli. Sen jälkeen taas lapaliirtoa poispäin ja hieman eksoottinen lähestyminen neloselle. Vitonen ok kun oli kohti kavereita, kutonen oli hieman arveluttava. Tie seiskalle oli kaamea, onneksi ehdin taas suoristaa. Kasille meni helposti ja oltiin jo selvitty toiselle vaiheelle. Ysinä oli sarja uudestaan. Taas empi ekalle ja sain yli. B:lle tultiin vinossa ja olin ite liikaa menossa. Kun hepo otti sivuaskeleen oikealle niin kömähdin alas kyydistä. Aika amatöörimäistä! Puppe jolkotteli open luo ja minä kävelin perästä. Tulipa sentään ekalta vaiheelta nollat.
Eipä tullut ruusuketta tästäkään. Ei ehkä sijoitusaikaa oltaisi saatu mutta kuitenkin kelpo ripeä. Jälkimmäinen rata oli kuitenkin kokonaisuutena parempi. Olisi vain pitänyt käydä näyttämässä pelottavia paikkoja etukäteen ja olla kenottamatta.
Sain taas uusia kokemuksia eikä opeakaan kuulemma kaduttanut että päästi mut kisoihin. Puppe oli oikeastaan ihan mainio tapaus. Vaikka tuntuikin siltä että olisin hypännyt radat eri hevosilla, niin erilailla käyttäytyi. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä miten nämä kisat menivät. Sillä ajatuksella psyykkaan jännitykset pois itsestäni.
