Holhottavana koulutunnilla

Keskiviikkona kävin korvaamassa yhden väliin jäävän torstain estetunnin. Tällä kertaa oli luvassa koulua ja ratsukseni oli merkattu kirjava Celine. Kiva saada taas uusi tuttavuus ja plussaa siitä että tämä on tamma. Hepo löytyi ulkokarsinasta loimi päältä. Klipattu, joten alkukäynteihinkin laitettiin loimi. Oli kiltisti hoidettavana.

Tunnilla olin hieman näreissäni siitä etten ehtinyt kokeilla mitään itse vaan kaikki kommentoitiin etukäteen. "Pidä kaula suoraan vasemmassa kierroksessa, oikeassa taivuta huolellisesti." Tms. Meni vähän huonosti. En tainnut vaatia tarpeeksi. Kiva olisi ollut myös opetella ratsun toimintaa omien "erehdysten" kautta. Itelle tuli kommenttia että hartiat pitää rentouttaa ja pitää kunnon ulkotuki.

Hepo oli ihan erilainen kuin kuvittelin. Eihän se vyörynyt vaan oli tasainen ja reipas. Väisti tosi helposti, vähän liiankin kun vasemmalle kääntyessä perä otti sivuaskelia. Mentiin väistöjä käynnissä ja muistaakseni ravissakin. Pitkältä sivulta sisään, suoristus ja takaisin. Nopeasti rupesi ennakoimaan ja tehtävää piti sitten vähän varioida.

Laukassa kaahasi. Edestä raskaalta ei tuntunut siinäkään mutta etupainoinen oli. Etujalat juoksee ja takaset jää. Ravissa oli hetkittäin kiva.

Lopputunnin tehtävä ravissa radan poikki ja laukannostot ei meinanneet millään mennä opea tyydyttävästi. Aina oli jotain pielessä. Tultiin liian lujaa, ei jatkettu laukkaa suoraan, jäin sisältä liikaa kiinni jne. Jos jotain sainkin korjattua niin muualta löytyi sanomista. Peruutuksetkaan ei meinanneet lähteä kunnolla.

Loppuverkassa olisin halunnut saada Celineä venyttämään kaulaansa mutta ohje oli pitää paremmalla tuella. Tämän kanssa tarvitsisin muutaman kerran lisää että rupeaisi toimimaan. Olisin nytkin halunnut hinkutella itsenäisemmin. Saatiin kuitenkin pari hyvää hetkeä tunnin aikana kun hepo pyöristyi ja rauhottui. Kädelle se ei painanut mutta oli etumatala. Työskenneltiin loppuun asti ja Celine jatkoi sitten vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
vähän luikero
istuin kuulemma liian takakenossa

Parannusta:
väisti tosi helposti (melkein liiankin)
nosti laukat helposti

Seniorisuokilla

Maanantain ratsujako yllätti ja listassa luki Topias. Liinaharjainen suokkiruuna, n. 163 cm. Hepalla on ikää jo 23v (s. 1990) ja kuuleman mukaan saattaa karsinassa olla vähän luihu. Nyt käyttäytyi harjatessa asiallisesti. Hauska oli että hepo näytti mistä sitä pitää rapsuttaa. Satulan laitosta ei tykännyt.

Tänään luvassa oli lisää yrityksiä koota ratsua. Arvelin että vanhempi ratsuni on vähän kankea ja vetristyy hitaammin. Tämä ei toki ollut mikään hyvä syy ratsastaa hempeillen. Sillä siitä seurasi vain ongelmia. En saanut heppaan kunnolla otetta tunnin aikana ja ratsastin huonosti. Itseäni haittasi ajatus siitä että Topias ei ole tamma.

Ratsu oli vino ja jäykkä enkä saanut asetuksia läpi. Meni aivan päin honkia. Ja kun perusasiatkaan ei olleet hallussa niin ajatus ratsun kokoamisesta tuntui lähinnä turhauttavalta. Istuntaani viilattiin, jalkoja taaemmas ja kyynärkulma kuntoon. Keskiravit oli onnettomat ja esitettiin pari väärää laukkaa. Vaihdot tuli ravin kautta. Kun yritin pitää ratsun laukassa niin ei vaihtanut. Laukassa ei rentoutunut millään. Ohjat kävi välillä pyykkinaruina.

Noin 52 minuuttia meni huonosti, loppuverkkaan sentään rentoutui. Intensiivisempi ratsastus olisi varmaan ollut parempi. Loppuverkoista ois ollut hyvä alottaa. Toivoinkin että jos joskus vielä saan Topiaksen niin mieluusti siten, että se on mennyt jo yhden tunnin alle. Hepo hikosi märäksi ja jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille. Pakkasta oli asteen verran, ratsukoita meidän tunnilla 4. Fleecen kanssa oli viileähköä.

Tunnista jäi hirveä angst. Onneksi tallista löytyi niin positiivista keskusteluseuraa että keljutus helpotti. Omistajakin kommentoi että Topias toimii yleensä miehillä paremmin. Eli minä ja hepo mahdoimme kummatkin harmitella toistemme väärää sukupuolta.

Tallissa on nyt kolme heppaa testaamatta: Wanesa, Piku ja Leiger.

Ongelmia:
ratsastin huonosti
kokoamisesta ei tullut mitään
keljutti

Parannusta:
loppuverkat meni paremmin
oli kiva hoitaa

Toiveratsuna Sokeri

Perjantaina oli taas itelle vapaa ilta. Siispä kyselin Mallulta että mahtuisiko tunnille. Sain taas valita klo 16 ja 19 väliltä ja valitsin jälkimmäisen. Seuraavassa viestissä kysyttiin että tahdonko mennä Tytsyllä vai Sokerilla. Valitsin Sokerin, kiva lähteä kokeilemaan sillä toinenkin tunti. Ja lisäksi tykkäsin sen luonteesta enemmän.

Sokeri oli jo hommissa kun menin tallille. Yritin sitä tunnistaa tunnilta mutta vasta kun tajusin että toinen suokki on ruuna niin arvailut osui kohdilleen. Tietysti suitsistakin olisi voinut päätellä. Sokerilla meksikolaiset, (Tytsyllä olympiat), muiden suokkien suitsia en ole vielä niin tarkkaillut. Hepo liikkui kivan reippaan näköisesti. Sillä kun on välillä ollut vähän motivaatio-ongelmia.

Kenttä oli edelleen märähkö muttei ehkä ihan niin paha kuin aiemmin vaikka tänäänkin satoi. Marraskuun kahdeksas ja olen aamulla väistellyt kastematoja! Lämmintä oli n. +3. Ennen tuntia iski sen verran vilu etten riisunut päällysvaatteitani yhtään. Hitusen lämmin tuli tunnilla muttei pahasti kuuma. Sen jälkeen sitten taas hieman vilutti kun ei ollut enempää laittaa päälle.

Sokeri kulki ihan reippaasti. Alkuun yritti vähän oikoa kulmia. Tänään meillä oli koko kenttä käytössä. Eli käytännössä opetus ei kuulunut ihan kauimmaiseen nurkkaan asti. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3. Alkutunnista taas hetki ilman jalustimia ja ratsu kunnolla liikkeelle. Ohjat kerättiin hissukseen kuten yleensäkin.

Päivän teemana mentiin väistöjä. Parkkiksen lähimmäisellä sivulla käännettiin ennen uraa, mentiin vähän suoraan ja väistettiin uralle. Ensin oikea kierros. Vähän meinasi mennä liian lujaa ja lapa edellä sekä takaosa jääden. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Parani loppua kohti. Mutta ei mitään ihan täydellistä. Tänään tunsin huonosti selkään takaosan jäämisen. Pidätteiden hetkellisen kuuntelemattomuuden sekä lapa edellä puskemisen huomasin paljon paremmin. Muualla sai ratsastaa itsenäisesti voltteja ja muita kuvioita.

Alkuun Sokeri oli aika vino. Oli hankaluuksia saada vasemmalle ohjalle tuntumaa (joka varmasti omalta osaltaan vaikeutti väistöjä). Asetus oikealle oli myös tihkaista. Taivuttelin välillä kunnolla yli ja rentoutuihan se ratsu sitten. Mentiin vaan tosi matalassa muodossa.

Toiseen kierrokseen väistöt meni paljon helpommin. Tuntui että itekin istuin paremmin suorana. Raviväistötkin oli ihan ok. Sitten ope pyysi meiltä siksak-väistöjä. Vasenta pohjetta väisti ihan hyvin mutta oikeaa paljon huonommin. Hepo oli kuitenkin kuulolla ja aloitti väistön vasta kun pyysin ja suoristui välillä.

Tähän suuntaan rupesin itsenäisesti tekemään temponmuutoksia ja avoja. Hepo ei ollut edestä kovin raskas mutta kulki edelleen melko kyntävässä muodossa turpa lähes maata viistäen. Suoristui mutta edelleen tukeutui helpommin oikeaan ohjaan. Nyt sain jo taivutettua kumpaankin suuntaan ja hetkittäin jouduin pyytämään lisää aktiivisuutta. Yritin koota kaulaa vähän ylemmäs siinä juurikaan onnistumatta.

Loppuun otettiin laukkaa uraa pitkin. Laukat nousi hyvin mutta siinäkin sai ratsastaa lisää aktiivisuutta. Kiva olisi ollut vähän enemmän vielä työskennellä laukassa mutta pohja antoi omat rajoituksensa. Hyvin tuli istunnalla takaisin raviin.

Loppuraveissa oli rento mutta meno rupesi vähän hyytymään. Liikkui kuitenkin kun patistelin. Käynnissä sain antaa pitkät ohjat melko pian muiden vielä vähän työskennellessä. Toivoin opelta että voitaisko joku tunti harjotella kokoamista.

Hepo oli edellen tosi varman olonen. Totesin että vaikea uskoa että Sokeri säikkyisi mitään. Saattaa kuulemma välillä semmostakin tehdä. Tunnin jälkeen karsinassa malttoi mielensä ja pysyi pois heiniltä kun otin suitset pois. Myöhemmin pesin vielä jalat. Toiset tuntilaiset oli taas tosi kivoja.

Ongelmia:
vasempaan ohjaan oli aluksi hankala saada kunnon tuntumaa
lopuksi vauhti vähän hyytyi
väistöt vasempaan oli hankalampia

Parannusta:
rentoutui tuntumalle
väisti helposti oikealle
nosti laukat hyvin
hirmu symppis käsitellä

Esteille uudella ja suurella

Tunnille mennessäni haaveilin eniten Flikasta mutta mietin että Nuppu ja Fossi kelpaisi myös hyvin. Kaikki kolme tulikin meidän tunnille mutta mulle oli merkattu porukan korkein, pv-tamma Sami. Sami oli karsinassaan vähän luihu. Kun sitä kiukutti kunnolla niin puri itseään polvesta. Useamman kerran pohdin että ylettyisiköhän se muhunkin. Onneksi ei ollut mua kohtaan uhkaava. Karsinanaapurin kanssa välillä kahisi. Oli myös sen verran pimeää etten nähnyt sitä kunnolla putsata. Onneksi ei ollut kovin likainen. Suojista älysin onneksi kysyä. Yleensä käytäntö on että jos harjapussissa ei ole suojia niin niitä ei tule. Oli kuitenkin semmonen olo että tälle tulisi. Ne olikin sitten jossain ihan väärässä paikassa hiekkaisina.

Tiesin että tällaiset hevoset pitäisi ratsastaa alusta asti kunnolla eteen. Sain tuntikaveriltani onneksi vähän pidemmät kannukset lainaan. Omilla ponikannuksillani olisin saattanut olla pulassa. Vinkkiä tuli myös että esteraipan kanssa en pärjää vaan kannattaa ottaa pidempi tikku. Kyllähän Sami liikkui muttei erityisen reippaasti. Enkä jostain syystä saanut komennettua kunnolla. Eikä se opekaan meiltä vaatinut.

Alkuverkat meni aika äkkiä. Sitten tultiin puomitehtäviä ravilla, laukalla, volteilla ja siirtymillä. Siinäkin olisin alkuun voinut ottaa enemmän ohjeita. Onneksi niitä rupesi sitten tulemaan. Volteilla parempi ulkoapujen käyttö, eteen, energiaa. Alaspäin siirtymät tuli hyvin ja kun myöhemmin tehtävänä oli esteen jälkeen ottaa raville niin ope ehdotti että jos on löysä niin ratsastan mieluummin laukkaa eteen.

Samoin esteelle ei kannattanut lähteä ihan kylmiltään vaan ottaa mieluummin vauhdinkeräyskierros maneesin ympäri alle. Ratsukoita oli taas 5, joten ehdittiin ihan monenlaista. Esteenä oli vain yksi okseri.

Lopuksi tultiin estettäkin, ensin ravilla linjalle ja siitä laukalla esteelle. Seuraavalla kierroksella samasta kohtaa laukannosto ja ensin laukkavoltti. Tiesin senkin että jos Samia puskee liikaa esteelle niin se stoppaa. Ohje oli että ponnistuspaikkaa pitäisi saada mieluummin vähän kauemmas. Jos hyppää juuresta niin vauhti saattaa kadota. Olin edelleen vähän epävarma että meneekö ratsu yli. Aapon kiellot kummittelee edelleen alitajunnassa. Sami kuitenkin loikkasi pienen esteen joka kerta hyvin. Ite useamman kerran nappasin harjasta epäuskon iskiessä. Hyppykaaret oli aika pitkiä ja hitaita, joten ehkä ihan hyvä muutenkin. Lopuksi ope nosti vielä meille. Näytti jättimäisen isolta mutta yli mentiin. Tuntikaverin tarkistusmittaus sanoi että 80 cm. Pitäisi siis hypätä enemmän kun iskee tällainen vääränlainen korkeussokeus.

Sami jatkoi seuraavalle tunnille. Estepenkki vaihdettiin koulusatulaan. Tässä oli sitten pv-tamma, ruunikkokin vielä, johon en oikein syttynyt. Ei Sami missään tapauksessa kamala ole mutta on niitä paljon ihanampiakin hevosia. Minun mittapuullani Samikin on jo vähän turhan korkea. Lienee rahtusen yli 170 cm.

Ongelmia:
hepo ei ollut oma-alotteisesti energinen

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
ei äkäillyt tunnilla muille hevosille

Sokerin kyydissä

Maanantaina en mennyt yhtä intopinkeänä tallille kuin yleensä koska arvelin ihan oikein että Harmonia on jalkansa takia vielä levossa. Arvelin jatkavani Tytsyn kanssa mutta ratsukseni olikin merkattu Sokeri. Vihdoin siis sen kyytiin kun ekalla kerralla valitsin Assin. Hyvä niin, sillä Assi myytiin eikä ole enää valikoimissa. Kuten ei Cavalakaan. Ekaa kertaa ratsuni sattui olemaan jo valmiiksi hommissa. Kuulin että Tytsyä laiskempi, joten varustauduin kouluraipalla ja ponikannuksillani. Päätin etukäteen että jos saan Tytsyn niin nyt olisin sille varustautunut samoin. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4.

Sokeri ei ollut erityisen tahmea. Pohkeilla pyytämällä sai liikkumaan. Eikä kiemurrellut yhtä pahasti alkuun kuin Tytsy. Aika suokkimaiseen tapaan suoraviivainen. Ope oli edelleen tallin kakkosope. Tehtävät oli vähän samantyylisiä kuin viimeksi Tytsyllä. Kenttä oli edelleen märkä, joten hirmuisesti ei kurvailtu. Oltiin parkkiksen puolella kenttää.

Alkuverkkojen jälkeen oltiin käytännössä koko tunti opekulmassa ympyrällä ja siitä yksitellen tehtiin kaksi lävistäjää. Temponmuutoksia. Eka lävistäjä kooten, jälkimmäinen eteen ratsastaen. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Lyhyt sivu mentiin yleensä eri askellajissa. Sokeri venytti yllättävän hyvin kaikissa askellajeissa. Takaisinpäin olisi voinut tulla vielä vähän paremminkin. Mutta laukat nosti tosi kivasti. Ja lopuksi vielä tehtiin ravin kautta laukanvaihdot, niistä suoriutui ihan superhienosti. Yksi raviaskel väliin ja uusi laukka, kumpaankin suuntaan.

Hankalinta oli saada tammaa asettumaan oikealle. Onneksi ympyrällä oli paljon aikaa värkkäillä tämän kanssa. Lopuksi vähän parani, ratsu suoristui ja hitusen pyöristyikin. Hassuinta oli että laiskaksi mainostettu Sokeri liikkui mulla tänään paremmin kuin reippaaksi mainostettu Tytsy perjantaina.

Sokerille plussat myös tunnin jälkeisestä kivasta käytöksestä. Ihanan tolkku hoitaa.

Ongelmia
vähän etupainoinen ja raskas
hankala asettaa oikealle

Parannusta:
ei oikonut, juuri kiemurrellut tai hidastellut
nosti laukat kivasti

Testissä Haukankallio

Lauantaina lähdin Hausjärvelle testaamaan Haukankallion tallia. Etukäteen vaikutti lupaavalta. Ei ihan perinteinen ratsastuskoulu, sillä maksetaan erikseen hevosvuokra ja opetus. Ratsu tavallaan vuokrataan valmennukseen. Kivan siisti paikka ja erityisplussa sisävessasta!

Ratsukseni sain Rekun ja se oli valmiiksi jo hommissa. 162 cm korkea entinen estetykki, tamma. Kiltti ja pörrönen. Syntymävuosi 1993 eli vanhempaa kalustoa.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Tarjolla oli tunnin tai tuplatunnin mittaisia. Päätin alottaa yhdellä tunnilla, osa ratsukoista sitten jatkoi toisen putkeen. Rekkua mainostettiin reippaaksi, ei kannuksia ja raippakin kehotettiin jättämään pois. Tänään oli kaikkea muuta kuin reipas. Ensimmäiset 45 minuuttia sain patistella sitä liikkeelle. Ei kuulemma yleensä ole noin laiska. Nyt on saikkuillut ja kuulemma huonossa kunnossa.

Alkukäynnit kesti 20 minuuttia. Rupesi jo epäilyttämään. 13 minuutin jälkeen rupesin keräämään ohjia tuntumalle omin luvin mutta käsky kävi ettei vielä. Tässä vaiheessa oli semmonen olo että olen väärässä paikassa. Huolestutti kovasti mimmonen tunti on tulossa. Vastaavasti sitten onneksi lopetettiin vasta 20 yli.

Open metodit oli että ratsu ensin rennoksi, sitten liikkumaan eteen ja vasta sen jälkeen vaadittiin muuta. Jotenkin noin minäkin sen ajattelen, tosin vähän hevosesta riippuen että pitääkö ihan aluksi pyytää eteen tai malttaa odottamaan.

Lämmintä oli +6, hyvin tarkeni.

Rekku ei kuunnellut oikeaa pohjetta. Ope käski johtaa kunnolla. Tehtiin avoja käynnissä ja ravissa.
Vähän erilaista mutta hyvin ope osasi ohjeistaa kun kerroin mikä ei toimi. Välillä tuntui että varastin aika paljon open huomiota.

Lopuksi laukattiin pääty-ympyröitä. Ihanan helposti nosti laukat. Ope kehotti tekemään isomman ympyrän ettei kaaduta. Kenttä oli päädystä märähkö mutta muuten yllättävän hyvä. Laukkojen jälkeen tamma vähän kiirehti mutta lujaa ei menty missään vaiheessa.

Ongelmia:
en saanut "reipasta" hevosta kunnolla liikkeelle
ei kuunnellut pohkeita sivullekaan kovin hyvin

Parannusta:
tolkku ratsu eikä puuhaillut mitään omiaan
rupesi käyttämään selkäänsä kivasti
laukat nousi helposti

Siirtymiä Tytsyllä

Perjantain tunnille sain Tytsyn kun Harmonia oli edelleen saikulla. Tytsy oli tallissa ihanan kiltti. Tamma oli kasvattanut muhkean talvikarvan. Nyt oli eri satula.

Ratsukoita tunnilla oli vain 2. Kelinä pimeä +8. Kenttä oli tosi märkä. Sama ope kuin maanantaina.

Tytsy asettui vasemmalle huonosti. Ja oli sen verran rauhallinen (tahmea) että tarvittiin lopulta raippa. Mentiin lävistäjiä, kokoamista ja eteenratsastusta. Ravissa tahti säilyi ihan ok.

Uskallettiin kuitenkin myös laukata. Laukkatehtävät oli paljon vaikeampia. Ilman raippaa pudotteli raville. Ja siitä huolimatta. En tosin tainnut sitä juuri käyttää.

Laukassakin tultiin lävistäjiä. 3 askelta laukkaa ja vaihto ravin kautta. Sitten 4 askelta ja vaihto käynnin kautta. En edes ajatellut vaihtaa askeleessa. Tytsy vyöryi tai pudotti omia aikojaan. Oli vähän hankalaa meille. Laukka oli tasapainotonta.

Sitten tehtiin ympyrällä eteenratsastusta ja kiinniottoa, neljännes kerrallaan. Nämä tuli turhan äkkiä enkä saanut valmisteluja kuntoon. Oli vaatimattomia ja vasen kierros oli hankala.

Loppuvenytykset oikeaan meni suht ok.

Ongelmia:
ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi
hankala asettaa vasemmalle

Parannusta:
laukat nousi oikein