Yhden tunnin treenillä huipputulos koulukisoista

Torstaina ABC:llä oli seurakoulukisat. Lähtijöiden määrä oli niin huima, että alotusaika siirrettiin kahdesta kahteentoista. Aapolla oli 3 rataa luvassa, itse olin kuskeista keskimmäinen. Luokkana helppo C:2 2000. Suunnitelmissa oli letittää ja puunata hepo kisakuntoon mutta aikatauluni taas petti ja olin paikalla juuri sopivasti näkemässä Aapon ekan kisasuorituksen. Suoritusten välissä oli noin tunteroinen, joten Aapo ehti käydä puolisen tuntia tallissa huilaamassa. En jaksanut ruveta väkertämään lettejä siinä välissä.

© Jenni Nisula

Puolisen tuntia varasin varustamiseen ja verkkailuun. Aikaa olikin aika passelisti. Verkkailin maneesissa vaikka kisoissa myöhemmin kuulutettiinkin että maneesi ei ole verryttelyaluetta. Pohja maneesissa oli parempi, eikä pölissytkään. Ekalta kuskilta tuli kommenttia että maneesissa Aapo oli liikkunut hyvin mutta kentällä hyytyi. Nyt osasin siis pitää hepan verkassa tarpeeksi reippaana että ois sit hyytymisvaraa. Taivuttelin vasempaan kunnolla ja tein peruutuksia. Keskiravit kumpaankin suuntaan ja laukkalävistäjiä. Ihan ok. Yritin ratsastaa myös erityisen huolelliset kulmat.

© Jenni Nisula

Kentälle menin verkkaamaan kun ekaa kertaa mut kuulutettiin valmistuvaksi. Lähtönumeroni oli alunperin 16, yksi jäi välistä pois. Aikataulukin piti aika hyvin ja suoritukseni oli vähän puoli kahden jälkeen. Meinasin olla jo vähän uuvuksissa ja käveltiin pitkin ohjin kun meitä edeltävä oli radalla. Mutta terästyin ja pyörittelin vielä vähän ravissa. Tämän päivän hankaluus oli epätasaiset jarrutusmatkat. Välillä pysähtyi ravista hyvinkin nopsaa, välillä jarrutusmatka oli pari metriä pidempi. Aiheuttaa radalla hankaluuksia.

© Jenni Nisula

Mutta rento ote ja asenteella voittamaan. Nyt muistin hymyillä radalla. Ei tullut rikkoja mutta vasen jalustin irtosi jalasta kun yritin asetella sitä paremmin jalkaan. Jossain täyskaartojen välissä. Ajattelin että pahus, tuomari näkee. Mutta ei ehkä nähnytkään. Aapo hoiti oman hommansa tasaisen varmasti. Liikkui mutta ei kiirehtinyt. Peruutus oli meidän heikoin lenkki. Siitä tuli vitonen. Harmi ettei ensimmäinen keskiravikaan oikein lähtenyt, Aapon bravuuri ja siitäkin vaan 5,5. Toinen onneksi parani ja siitä 6,5. Muuten numerot oli hyvin kilttejä. Vanhaan tapaan jälkimmäisestä laukkaympyrästä tuli kasi. Olin suoritukseen tyytyväinen. Tietysti viilattavaa aina on. Kulmat ois voineet olla vielä huolellisemmat. Alakerran numerot oli seiskaa ja oikeista teistä 8.

© Jenni Nisula

Radan jälkeen kuulutettiin että tulokseksi 68,409 % ja tässä vaiheessa luokkaa toiseksi. Olin aika täpinöissäni. Huh, mitkä prosentit! Vaikka totesin kyllä että jos kaikki menee ihan nappiin niin voisin saada yli 70 %. Mutta tämä oli yli odotusten. Loppukisaajista yksi kiilasi vielä puolella pisteellä ohi, joten jäätiin kolmansiksi. Open ihanan rehellinen kommentti oli että ei ois antanut mulle istunnasta seiskaa. Ehkä se hymyily auttoi jotain.

© Jenni Nisula

"Hyvin esitetty! Alastulosiirtymisten valmistelua tulee harjoitella lisää. Peruskuljettaminen mukavasti kohdillaan!" Ja hymyilevä aurinko.  Olen tuomarin kanssa ihan samoilla linjoilla. Vaikka kiltisti arvosteli. Taso oli tosiaan huima, sillä lähes kaikilla kisaajilla oli yli 60 % ja voittajalla reilu 71. Ope kommentoi että vähän ryhtiä lisää niin ollaan valmiita helpon B:n radoille. Ite taas olin mielissäni että tällä treenillä tämmönen tulos. Pikkuhiljaa rupean uskomaan että osaan jotain. Valkosen ruusukkeen kanssa kotiin.

© Jenni Nisula

Annelle kiitos kisahoitajuudesta ja radan kuvauksesta!

Asetuksia ja taivutuksia Tihtalla

Maastoesteiden jälkeen luuhasin tallilla ja parturoin Assin ja Karkin harjat ratsumittaan. Elliä suunnittelin mutta se meni tunnille. Kävin kuvaamassa Annen estetuntia ja hinguin tietysti itekin taas ratsaille. Eihän se yksi tunti päivässä enää mihinkään riitä. Huomasin listasta että kasin koulutunnille oli vain 3 tulijaa, joten tuppauduin mukaan. Hepan sain valita muutaman joukosta ja nappasin sieltä Tihtan. Sillä kun olen mennyt vaihtoehdoista vähiten (vain kerran aiemmin). Myrskyä en kuulemma saa. Enkä ois kyllä halunnutkaan. Tämä oli Tihtalle jo kolmas tunti putkeen.

Selkä notkolla ja kantapäät nousee.
Etsi kuvasta kuudes jalka.

Alkuverkoissa huomasin jo, kuinka kivan tolkku heppa Tihta on. Mutta tykkäsinhän siitä edellisenkin kerran perusteella. Meni minne pyysin. Ja liikkui omalla moottorilla eteen kuitenkin vyörymättä. Alkuun mentiin aika pitkät laukkapätkät. Tihta toimi kivasti ja opekin kehui meidän menoa.

Tyypilliseen tapaan vasen hartia on alempana.
Kantapäätkin voisi olla taas paremmin alhaalla.

Tämän päivän tehtävänä mentiin asetuksia ja taivutuksia. Pääpiirteissään pitkillä sivuilla asetus ulos, pääty-ympyröillä sitten taivutettiin ulos. Aluksi tunsin hytkyväni harjotusravissa pahasti mutta onneksi joko opin rentoutumaan ja pompin vähemmän tai sit ei vaan enää tuntunut niin pahalta. Tehtävät ravissa ja laukassa. Toiseen suuntaan saatiin alottaa muistaakseni käynnissä. Tihta ei jyrännyt eikä vyörynyt. Muoto oli vähän avoin mutta ope kehui edelleen meidän menoa. Laukkapätkät oli tehtävälläkin aika pitkät.

Hienosti nousee Tihtalla jalka.

Loppuverkassa Tihta rupes vihdoin pyöristymään niskastaankin vähän paremmin. Mutta tolkku elukka. Pientä miinusta siitä kun talutin kentältä talliin eikä ois yhtään malttanut seurata missä menen. Pysähdyin, heppa valui eteenpäin. Pysäytin hevosen, pistin peruuttamaan. Jos sattuikin joskus pysähtymään omalle alueelleen niin kehuin. Mutta tästä ei tullut hyvää. Loppui aika ja kärsivällisyys. Tallissa uskaltauduin harjaamaan ja pesemään Tihtan selän sen syödessä irti. Eikä ollut liiskaamassa mua seinään vaan oli nätisti.

Vähän rennompaa menoa.

Lopuksi Tihta laski päätään jo kunnolla.

Ongelmia:
harjotusravissa oli aika hytkyvä olo
video kavaltaa nousevat kantapäät
taluttaessa ei malttanut kuunnella

Parannusta:
ohjautui tosi kivasti
laukkasi kivan kasassa
loppuverkassa pyöristyi
oli tallissa kiltisti tunnin jälkeen


Anne tuli oman tuntinsa jälkeen kuvaamaan meidän menoa. Valokuvatkin otti Anne.

Elli, luottoratsu maastoesteillä

Keskiviikkona pääsin vihdoin maastoesteille. Kuvittelin todellakin että niitä olisi hypätty myös viime viikolla Ypäjällä. Ratsukseni sain Ellin. Toivoin että se liikkuisi paremmin kuin maanantaina. Tämä oli siis toivottu privatunti, ratsukoita oli 3 ja tunnin piti perjantaiope. Kelinä oli aurinkoinen +18 eikä onneksi ötökät kiusanneet.

Verkkalenkki vedettiin keulilla. Elli oli sangen nahkea liikkumaan ja sai hoputella pohkeilla ja naputella raipalla. Laukkakin oli pikemminkin hidasta kuin lennokasta. Sai ratsastaa eteen. Ja ylipitkä harja haittasi elämää, raipankäytön jälkeen en meinannut löytää ohjia takaisin käteen harjapehkon joukosta.

Alotettiin heti tehtävillä. Tultiin useampi este kerrallaan putkeen. Nyt hyppäsin myös ekaa kertaa A:n muotoista isoa ruskeaa, jossa on risuja päällä. Korkeuttakin varmaan 80 cm. Lammelta kohti muita esteitä. Ekalla kerralla Elli meinasi pysähtyä mutta hyppäsi kuitenkin. Perään tukkipino ja tultiinkohan vielä joku muukin. Tokalla kerralla Elli oli vähän paremmin menossa mutta edelleen hyppäsi vinoon. Multa irtosi jalustin. Yritin saada vauhdissa takas muttei onnistunut. Mentiin sitten seuraava este yhdellä jalustimella. Sain vielä sakkokierroksen ja nyt osasin pitää Elli paremmin suorana hyppyyn asti. Mutta silti lähti vinoon heti hypyn jälkeen. Enkä edes huomannut, noloa.

Hypeltiin aika paljon mutta Elli ei kieltänyt kertaakaan. Muutenkin oli hirmu tolkku. Ei keittänyt mistään eikä haitannut jäädä yksin. Loppua kohti rupesi vähän kiihtymään ja päästiin turhasta tahmeudesta. Mutta meni niin varmasti että ehdin keskittyä itseeni. Kantapäät ei edelleenkään pysy alhaalla. Ope väitti että pudotin jalustimen kahdesti, itse en muista kuin yhden kerran.

Mutta kivaa oli!

Ongelmia:
ei oikein säätynyt pohkeista
hyppäsi vinoon

Parannusta:
kaikesta kieltämättä ja kopsumatta yli
vauhti oli hallittavissa


Anne videoi meidän hyppyjä.

Koulukisatreeni kaapatulla tunnilla

Tiistai-illaksi löytyi vapaa paikka koulutunnilta Helin luota. Pääsin siis sittenkin treenaamaan Aapolla yhden tunnin alle ennen kisoja. Aapokin oli aikamoinen mutapaakku. Meinasi tulla vähän kiire mutta olin kuitenkin 2 vaille tasan maneesissa. Ratsukoita meidän tunnilla oli 3.

Kivasti tunnin aiheeksi valikoitui kouluratatreenaus ja muutkin houkuteltiin helppo C:2:n pariin. Ohjelma kerrattiin pari kertaa, joten osasin sen lopulta. Alkuverkassa Aapo liikkui mielestäni suht kivasti. Ope kaipasi taas monenmoisia viilauksia. Jalat alas oli yksi. Vinkkasi myös että Aapon kanssa kouluradalla ongelmat on kulmiin ratsastus; varsinkin laukassa, laukkalävistäjien jälkeinen ravi, takaosan poikitus sisään ja peruutukset. Näitä sit treenailtiin alkuverkassa. Peruuttihan se mutta meni vähän vinoon, turpa nousi ja askel oli vähän laahaava. Mutta keskiravit Aaposta kyllä irtoaa.

Ravissa meidän meno oli turhan kiireistä ja päädyttiin open eteen pääty-ympyrälle. Harjoitusravia siinä. Ope kommentoi että joidenkin kanssa Aapo hidastelee mutta mun kanssani se on aina pikemminkin turhan reipas. Nytkin saatiin tovi pyöriä siinä että ravin sai rauhalliseksi. Sain myös käskyjä hengittää. Vaikka en huomannutkaan pidätteleväni. Mutta rauhottuihan se meno lopulta, meinasi mennä jopa löysäksi. Siitä sitten yritettiin saada askelta venymään ilman että tahti kiihtyy. Hankalaa kun pieni ääni päässä huutaa että lujempaa. Naureskelin että voisin mennä kouluradan A.2.0. Lähimmät vaihtoehdot ois he A:2 tai A:0, huonoja semmosia.

Sitten vähän hengähdettiin ja mut laitettiin ekana tulemaan rata. Jätin raipan pois ja halusin tehdä jokusen siirtymän alle. Ope laittoi mut volttaamaan. Itseäni häiritsi että siirtymät alaspäin tuli enempi vetämällä kuin istunnalla. Mutta ei hepo halunnut kuunnella istuntaa. Alkutervehdys tuli vähän vinoon kun tuijottelin muka lamppulinjoja. Eivät ole kohdalla. Keskiympyränkin kanssa mokailin kun tein sen seuraavien kirjainten väliin asti. En tajua mikä ajatusbugi iski. 4 metriä kirjainten välistä on kääntöpiste. Jotenkin ajattelin että muuten ei tule pyöreä. Ratsastettiin leveyssuunnassa koko maneesia. Kuulemma n. 22 metriä leveä eli kouluaitoja ei mahdu kiertämään ulkopuolelta. Kisat on kuitenkin kentällä.

Pientä viilaamista oli ja hirmu hassua oli ratsastaa rataa kun ope ohjeisti samalla. Puolipidätteitä ravissa. Valahti silti lopussa pitkäksi. Askeleenpidennykset lähti vähän vaisusti mutta sit tajusin ratsastaa. Peruutus ei ollut laadukas mutta peruutti ilman kohtuutonta vetämistä ja meni suoraan. Keskikäyntiin ohje oli että älä tee mitään äläkä puske käyntiä, venyy ihan itsestään. Ohjeita kuunnellessa meinasin unohtaa lävistäjän. Laukat nousi ok, kulmiin voisi mennä vielä paremmin. Yritin pitää takaosankin uralla eikä hirmu pahasti karannut. Laukkojen välinen ravi oli kamalahko kuten ope arveli. Kamalahko siis oma tulkinta. Oikea laukka nasahti kohdilleen, pyöri kivasti ja rennosti valumatta pitkäksi. Eikä kiihtynyt lävistäjälläkään. Vielä yksi askel lisää laukkaa ennen uraa olisi pop. Loppukääntelyt meinasi mennä pitkiksi mutta vain lähes. Lisää tarkkuutta vielä ja ravi vähän paremmaksi. Ope arvioi laukkaosuuden raviohjelmaa vahvemmaksi.

Saatiin siis läksyksi mennä paljon harjotusravia ja peruutuksia toisessa päässä kun kaksi muuta ratsastivat radan. Harjotusravi sujui peruskelvosti. Muoto oli hetkittäin vähän avoin mutta ei se C:ssä haittaa. Enempi häiritsi se kun hetkittäin tuli tosi kivaa ravia ja seuraavassa hetkessä muoto venähti ja vauhti kiihtyi. Enkä tajunnut että mitä tein väärin tai jätin tekemättä. Ja edelleen hepo voisi olla ravissa vähän tasaisemmin kevyt edestä. Eli pohkeita.

Tunti hujahti supernopsaa. Oli vähän syyllinen olo kun tuppauduin toisten koulutunnille ja siellä tanssittiin mun toiveideni mukaan. Ope käski unohtaa moiset höpötykset. Loppukäynnit käveltiin tarhojen ympäri. Sitten hepolle mini-iltapala vihreää pihalla ja iltahoidot. Ylihuomenna sitten kisat. Aapo menee kolme rataa ja olen kuskeista keskimmäinen. Kaksi C:tä ja yhden B:n.

Ongelmia:
asettuu huonosti vasemmalle
takaosa saattaa liirata sisään
tahti ei pysy tasaisena

Parannusta:
suht tasaista kaikesta huolimatta

Puoli-itsenäisesti lasten alkeistunnilla

Tiistaille yksi innoke aletunnille tuppautumiseen oli tieto, että Valma tekee tunteja. Laitoin sen heppatoiveekseni ja tuppauduin lasten alkeistunnille neljänneksi. Mutta tulikin ihan väärä ratsu, Touho. En ollut kovin mielissäni ja ajattelin jo että mieluummin Töpökin. Hepo oli kaiken lisäksi kunnon mutapaakku, joten harjaamiseen meni aikaa.

Mentiin maneesiin. Siellä vasta tajusin että alkeislapset on oikeasti aika pieniä eikä mitään semmosia 12 - 15 -vuotiaita, joiden joukossa oon monesti aiemmin ratsinut. Yhdellä oli taluttajakin. Tunnin piti kesäope. Ihan taktisesti sitten jätti lapset omalle puolelleen ja hääti mut ja Touhon ovipäätyyn.

Touho oli tänään entistä epätasaisempi edestä. Kun otin ohjat tuntumalle niin hepo meni ihan mutkalle. Tajusin jossain vaiheessa että mutkittelu johtuu liian huonosta etenemisestä. Tuntumaakaan hepo ei oikeen hyväksynyt vaikka yritin olla käden kanssa tosi hellä. Lopputunnista hokasin että kuten Reino niin tämäkin toimii paremmin vähän napakammalla tuntumalla. Mutta eipä pyöristellyt. Ravissa tempo heijasi taas hyytymisestä altajuoksuun. 10 metrin voltitkin oli vain etäisiä yrityksiä, 15 m oli lähempänä totuutta. Estekulmaa lisäksi kyttäili oikeassa kierroksessa, pikkusen oven nurkkiakin.

Ope ehdotti laukkaa mutta halusin hepan vähän paremmin kuulolle sitä ennen. Tein vähän siirtymiä ja ravityötä vielä. Päädyttiin siis siihen että saan pyöriä aika itsenäisesti ja ope voi välillä huikkailla kommentteja. Laukkaa Touho ei oikeastaan nostanut vaan ravikiihdyttämisen jälkeen päätyi laukkaan. Mutta löytyi sekä vasen että oikea. Ja mikä mukavaa niin nyt ohjautui laukassa paljon edelliskertaa paremmin. Ope lisäsi haastetta ja käski tehdä laukkavoltteja. Kääntyi huonohkosti (mikä ihme kun ei ravissakaan kääntynyt). Ite piti huolehtia että oma paino pysyy keskellä. Hepan piti taas olla tarpeeksi aktiivinen eteen.

Loppuraveissa vasta rupesin saamaan juonesta kiinni. Oma paino tarpeeksi taa ja jalat kiinni. Nyt rupesi jalkojenkin asento löytymään. Ja ohjat tarpeeksi napakalla tuella. Rauhottui päänsä kanssa ja liikkui muutenkin tasasemmin eteen. Tunnin aikana huomasin että on myös suht herkkä raipalle. Pieni kosketus (enempi hipaisu) sai aika ison reaktion aikaan. Muutaman kerran piti pyytää enemmän ravia. Pohkeilla toimi aika huonosti.

Meni vähän humputteluksi. Mutta sallitaan se välillä. Matkalla talliin treenattiin taluttautumista. Meni aika pitkään ennen kuin hepo tajusi. Ja senkin jälkeen aina unohti että mitenkäs se menikään. Yritin olla säikyttelemättä mutta viesti meni välillä aika huonosti perille. Pohdin jo että onkohan Touho vaan vähän pöljä.

Ongelmia:
kiemurteleva hepo
tuntui että Touho ei ymmärrä mitä tahdon

Parannusta:
ohjautui laukassa

Kuuroutta pohkeille estetunnilla

Maanantaina pääsin jälleen kahden hepattoman päivän jälkeen ratsaille. Kävin rästimässä perjantain tuntini ja toivoin esteitä. Klo 19 tunnille päädyin siis hyppelemään. Listassa luki Elli. Enpä sillä ollutkaan estekurssin jälkeen mennyt eli kolmatta kertaa kyytiin. Tallissa narskutteli hampaita mutta oli muuten suht asiallisesti varustaessa. Kuolaimetkin otti hyvin.

Oltiin kentällä. Keli oli puolipilvinen +18 ja ratsukoita oli 6. Esteitä kasattiin linjalle kaksi pystyä ja okseri, väleinä 17 metriä.

Heti alkuverkassa Elli liikkui pohkeista tosi huonosti eteen. Yritin keskittyä pitämään kantapäät alhaalla ja itseni estemoodissa. Heppaa joutui raipalla muistuttelemaan liikkumisesta. Ja ope sanoi vielä että lisää ravia, joten ihan napakasti sai komentaa. Tultiin ravissa maapuomien yli. Puomit meni ihan ok kunhan ratsu liikkui. Tuntui että huhkin kyydissä enempi kuin Elli alla.

Laukassa tultiin kans puomeja. 5 laukkaa väleihin. Taisi yhtä kertaa lukuunottamatta tulla oikein. Jokusen kerran laukka vaihtui matkalla mutta monesti päästiin ihan oikeinkin. Takapuolta lähemmäs etukaarta ja muista kyynärkulma oli ohjeet. Laukkakin valui helposti löysähköksi. Sisäpohjetta kuunteli huonosti kumpaankin suuntaan eikä edelleenkään liikkunut pohkeista eteen. Tultiin kummastakin suunnasta.

Esteet nousi pikkuhiljaa. Ensin pysty vikaksi. Sitten ristikkokin keskelle. Kun kaikki oli ylhäällä niin ruvettiin tulemaan 4 askeleella. Vähän huoletti että miten tahmajalka niihin venyy mutta venyihän se. Itellä toki oli edelleen olo ettei pohkeeni tarkoita sille mitään vaan kaiken lisävauhdin sai hakea raipalla naputtamalla. Kurjaa. Mutta neljällä päästiin joka kerta. Piti muistaa välillä jopa vähän pidättää ettei veny liian laakaiseksi.

Näitä tultiin jokunen kierros. Meni ihan ok. Lopuksi nosti meille vielä n. 80 senttiin. Siististi yli niistäkin. Vikasta kierroksesta on todistusaineistoa (video alla). Yritin vielä erityisen paljon keskittyä kantapäihini.

Loppuverkoissa Elli tahtoi alkuun mennä vauhdilla. En päästänyt edes raville omin lupinensa ja nopeasti rauhottui kun sain pohkeet pidettyä kiinni. Nopeasti meni takas siihen tahmailumoodiin että sai taas naputella raipalla. Mutta kaiken narskuttelun joukosta myös muutaman pienen hetken sain ratsua käynnissä pyöreämmäksi.

Ongelmia:
Elli ei liikkunut pohkeistani eteen
hepan harja oli edessä kun raipankäytön jälkeen yritin etsiä ohjia takas käteen

Parannusta:
ei kieltoja, ei pudotuksia
käynnissä sain hitusen pyöristymään


Meri kuvasi meidän vikat hypyt.

Leirikisoissa 95 cm Robinetalla

Haaveilin etukäteen että saisin leirikisoissa hypätä metriä. Haaveeksi jäi, sillä suurin luokka oli 95 cm. Meiltä otettiin kirjalliset luokka- ja hevostoiveet. Laitoin listaan Robinetta 95 cm ja läpi meni. Radat oli osittain ite suunniteltuja. Sarja jätettiin tosin pois kun joukossa oli poneja sikinsokin. Luokkia oli siis 4 ja minä vikassa. Radanrakennuksessa puhuin että kiva on olla ekana ja ekaksi sit päädyinkin. Heppani meni uudestaan vielä vikana. Ratsukoita luokassa yhteensä 8.

Annen piirtämä kisaratapiirros.

Huoltotauko verkassa. Tunnistaako letistä?

Laitettiin toisen kuskin kanssa ratsu yhdessä kuntoon. Oli taas hitusen häijy mutta nyt ajattelin sen vaan hyväksi asiaksi. Ihanan nopea hoito ja varustus. Pihalla oli kuuma ja paheni vaan. Onneksi ei povattua sadetta ja ukkosta näkynyt. Olin aika väsyksissä verkassa ja nukutti. Mieluummin olisin kävellyt pitkin ohjin kuin ravannut. Tein taas vähän aiempaan tyyliin pitkillä sivuilla eteen ja lyhyille kiinni ja voltti. Hepo oli enempi löysähkö.

Rottakin olisi kaivannut päiväunia.
© Tuomas Jaakkola

Arvelin ihan oikein että muitakin heppoja pelottanut kulma jännäsi myös Robinettaa. Ite en tajua että mikä siinä oli, johteet jotenkin eri asennossa kuin yleensä? Aika vahvasti yritti luistaa päätyyn menemisestä. Ravissa päästiin jotenkuten, laukassa huonommin. Muutaman kerran kun sinne oikein hinkutin niin päästiin paremmin. Ois pitänyt ottaa joku varma vetoheppa ja mennä perässä. Aika moni hepo sitä vähän säikkyi.

Ilmeillä mentiin.
© Tuomas Jaakkola

Verkkahypyt hypättiin ykköselle ja neloselle. Ykkönen oli ensin ehkä 60 cm, sitten ehkä 80. Okseri oli 85 cm. Eikä mun mielestäni muutkaan esteet oikeen kisakorkeudessa olleet. Okserit oli ainakin hyvin lyhkäsiä. Ennen verkkahyppyä neloselle piti tehdä laukkaympyrä päätyyn. Eipä siitä oikein ympyrää tullut vaan joku soikea puikula kun heppaa kauhistutti. Ajattelin vaan että radalla ei tarvi mennä päätyyn asti. Väärin.

© Matti Kallio

© Tuomas Jaakkola

Neloseste.
© Tuomas Jaakkola

Vähän vesihuikkaa alle (kuva 2) ja sitten liikkeelle. Mentiin tosiaan aika kaukana päädystä lähestymisemme ekalle. Kierrettiin uralta kolmosen takaa. Pelkäsin että hepo on liian löysä mutta ei ollut. Hyvin yli ja hepo nosti koipensa. Kaarre oikeaan kuten jo verkkahypyillä harjoteltiin. Kakkonenkin hyvin yli. 5 askeleen linja kans jännitti etukäteen koska aiemmissa treeneissä oli siinä ongelmia. Nyt oli ihan uudenlaisia ongelmia kun parin laukan jälkeen heppa pisti jarrut päälle ja loikki sivuun. En vielä luovuttanut vaan ajattelin että yli pääsee. Patistelin esteelle ihan siihen viimeiseen askeleeseen asti. Vasta kun pysähdyttiin esteen eteen oli pakko todeta että tuli kielto. Eihän siinä itse esteessä mitään ollut mutta kun piti hypätä suoraan kohti pelottavaa kulmaa. Oma moka kun unohdin tämän.

Kakkoseste.
© Matti Kallio

Kakkoseste toisesta kuvakulmasta.
© Tuomas Jaakkola

Eipä muuta kuin lyhyt uusi vauhti ja tarmolla yli. Menihän se. Ja esteen jälkeen liirasi heti oikealle kauas möröistä. Meinasi tulla kiire kääntää okserille. Mutta totesin että nyt pitää mennä entistä lujempaa. Alunperinkin oli aikomus ratsastaa aikaa. Arvosteluna kun oli A.2.0. Nelosen jälkeen oikaisin kakkosen sisäpuolelta vitoselle. Laukka meinasi useampaan kertaan sammua kaarteissa kokonaan. En ollut tasasuuteen kovin tyytyväinen. Ponnistuspaikat sentäs oli suht ok. Kutoselle roikastiin vähän kauempaa mutta menipä nyt yli (sama kun 3). Seiskalle vähän kiihtyi ja vikassa kaarteessa käänsin taas laukan pois. Mutta puomit pysyi ylhäällä. Korkeus ei ollut mikään ongelma.

Veikkaan kolmoshyppyä.
© Matti Kallio

Nelonen.
© Matti Kallio

Hitusen harmitti että jälkimmäisellä radallaan hepo tuijotteli kulmaa sit jo sen verran vähemmän että pääsi esteistä kerralla yli. Meille tuli se 4 vp. Ois ehkä sittenkin kannattanut olla jälkimmäinen kuski. Video kertoo että kieltoon tuhrautui 15 sekuntia. 14 sekuntia nopeammalla puhtaalla ois kiitänyt voittoon. Mutta enpä voi silti tuohon tyyliin olla tyytyväinen. Toki hepo oli edelleen yhtä kulmaa lukuunottamatta aika rento ja rauhallinen. Ja tuli meille sentäs hyväksytty tulos. Lopulta tuli kolme puhdasta ja olin nopein nelonen (vaikka osa vaan pudotti), eli tuloksissa kuitenkin puolen välin paremmalle puolelle, neloseksi. Ensimmäinen ilman ruusuketta (kun tuolla palkittiin 3).

Vitonen.
© Matti Kallio

Tämä voisi olla kutonen. Eli toinen ylihyppy.
© Matti Kallio

Leirikisarata.