Raijan tallin toisen open tunnilla

Maanantaina himoitsin itseni keskiviikoksikin tunnille. Ope hoiti järjestelyt. Keskiviikkoisin kun on eri ope ja eri listat. Tänään suuntasin sitten lumipyryssä tallille ja olin siellä aika viime tipassa. Sain toivoa heppaa, luetteli useammankin mutta unohdin tyystin. Toivoin jotain valmiina olevaa ja sain edelliseltä tunnilta Radan. Tammalta kuulosti ja niin myös on. Vähän pitkänä kulki mutta ihan tottelevaisen olonen. Tuli värityksen (ruunikko tähtipiirrolla) ja liikkumisen puolesta Aaltiksen ex-Tomppa mieleen.

Pidensin jalustimia pienen kuskin jäljiltä n. 4 reikää. Mutta selässä huomasin että tarvii vielä reilusti toisen mokoman. Hepalla oli koulupenkki. Kiva oli nauttia kunnon polvituista pitkästä aikaa. Ratsu tuntui pieneltä. Netissä lukee n. 154 cm, syntynyt 1997. Yritin pitää hepan nipussa ja lyhentää muotoa. Alkutunnista vähän ihmettelin kommentteja että hyvä voltti. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkuverkassa tehtiin voltteja ravissa, asetettiin välillä ulos. Ope löysi tyypilliset virheeni. Jalat rennoiksi, kanna kädet, kyynärkulma, hartiat taa. Piti myös säilyttää tahti volteilla. Kuvittelin että Rada olisi ollut laiska mutta eihän se ollut. Pienen patistelun jälkeen oli kivan reipas. Tunnilla tehtiin sulkuja ensin käynnissä. Auttoi kun sai mennä peiliä kohti. Sitten ravissa. Hepo joko kuvitteli että pyydän laukkaa tai ei halunnut taipua mutta sulut oli aikamoista juoksemista. Ope käski höllätä kädellä. En tunnusta jääneeni vetämään. Ei tuo silti ihan siisteintä ollut.

Toiseen suuntaan tehtiin heti ravissa eikä nyt menty peiliä kohti. En oikein osannut sanoa koska poikittaa tarpeeksi. Vauhdin kanssa oli säätämistä ja ajattelin testata vähän hitaammin tulemista. Ope heti käski ravata isommin. Se siitä yrityksestä. Toisella sivulla tein muutaman treenisulun kohti peiliä ja huomasin että tähän vasempaan kierrokseen poikitti helpommin.

Välissä mentiin vähän muutenkin harjoitusravia. Suuntaa vaihdettiin ravilisäyksellä. Aika vaatimaton oli. Jossain vaiheessa huomasin peileistä että hepo aukoo suutaan jatkuvasti. Arvelen että siksi ope puhui niin paljon käsistäni. Yritin olla vetämättä ja pitää tasaisen tuntuman. Mutta jos olin vain passiivinen niin hepo valahti pitkäksi.

Laukassa piti ajatella avoa ja siirtää etuosaa vähän sisään. Eipä onnistunut kovin hyvin. Mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin olevani väärällä tunnilla. Laukkatehtävä ja sangen usein olin porukan ainoa, joka laukkasi! Tämä tarkotti siis kohtuutonta määrää laukkaympyröitä ja muiden väistelyä. Pitkillä sivuilla yritin avoja. Pohkeet oli liian irti (oma huomio) ja open mielestä vedin liikaa. Radan laukka ei ollut kovin säädeltävää. Kun päästin sisältä niin turpa vilahti ulos. Pieniä pidätteitä käski ope. Me laukattiin kierrostolkulla. Siinä rupesi sitten väsymään sekä hepo että kuski. Suuntaa vaihdettiin lopulta lävistäjällä. Pientä kiemuraa tuli mutta siirtyi pyynnöstä raviin. Vähän valuen tosin.

Toiseen suuntaan sama juttu. Aluksi Rada tahtoi vaihdella laukkaa oikeasta vasempaan. Ulkojalkaa taaemmas sanoi ope. Saatiin etuosa ainakin kertaalleen jopa siirtymään sisälle. Tuntui että heppaa rupesi tympimään ja rupesi lisäksi nakkelemaan päätään. Itekään en enää kovin skarppina ollut. Kanna kädet kuului edelleen. Onneksi tähän suuntaan ei laukattu ihan niin pitkään.

Loppuraveissa testasin että johtuuko suun aukominen kädestäni. Heitin ohjat löysälle ja suu pysyi kiinni. Syyllinen löytyi siis satulasta. Tästä tuli sanomista että älä anna ravin kiihtyä. Sitten kun otin ohjat takaisin tuntumalle niin niitä käskettiin pidentää vähän. Hepo ei venyttänyt yhtään joten yhtälö oli hankalahko. Ei tullut kovin hyvää, hepo heitteli edelleen päätään. Tunnin aikana Rada kuitenkin myötäsi muutaman kerran. Jotain en taas osannut. Loppua kohti rupesi lähinnä ärsyttämään. Loppukommentteja ei tullut, joten en sitten jaksanut avautua ongelmistani saada jalkoja ympäri ja ratsun suuta pysymään kiinni. Ope ei suun aukomisesta sanonut siis mitään. Rada hikosi ihan märäksi, eipä ihme tuolla laukkamäärällä.

Seuraavaa tuntia kävin vähän kurkkimassa oven raosta. Kun yritetään vastalaukkatehtävää ja ope käskee siirtää sisäjalkaa taaemmas estämään vaihtoja niin viimeistään sillon päätin että keskiviikkoisin paikkani ei ole täällä.

Ongelmia:
tuntui ettei pidätteet menneet aidosti läpi
ratsu aukoi suutaan
omat perusistuntavirheet

Parannusta:
sulut onnistui vahvasti sinnepäin vaikka kuskin edellisestä kerrasta on taas aikaa

Rataharjoitus korkeudella 90 cm

Maanantaina sain odotetusti hypätä uudemman kerran tulevalla kisaratsullani Wäiskillä. Hepo oli taas tallissa mutta nyt kuntoonlaitto sujui paljon sukkelammin kun satulahuovat ja -vyöt oli tutuissa paikoissa. Löytyipä hepalle jopa omat etusuojatkin loimien alta. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4. Aiheena rataharjoitus.

Wäiski oli tänään viimekertaa rauhallisempi. Aluksi käynnissä meni ihan hyvin. Ravissa itseäni ärsytti etten saanut käsiäni pidettyä tarpeeksi vakaina vaan ohjastuntuma nyki. Siitä sitten nousi ratsun turpa. Mutta pohkeilla sain asiaa pikkuhiljaa autettua. Vähän taivuteltiin ja tehtiin avoja sekä temponmuutoksia. Verkkalaukassa huomasin miten vinosti edetään. Peilit kavalsi saman. Yritin laukassakin avoajatuksella saada etujalkoja takasten eteen.

Esteitä maneesissa oli 6. Alotettiin loogisesti hyppäämällä niitä etenemisjärjestyksessä. Verkassa taidettiin tosin hypätä neloseste jo kertaalleen. Ensin takapäädystä ristikkoa oikeaan kierrokseen useamman kerran. Meni ihan ok. Kertaalleen vähän kiihtyi estettä kohti ja hypättiin kaukaa mutta muuten sangen kelpoa. Sitten hypättiin kakkonen ja kolmonen, 5-6 laukan kaareva linja oikeasta vasempaan kierrokseen. Sitten perään lisättiin ensin nelonen suunnanvaihtoesteenä ja sitten vielä vitonen eli suht pitkän lähestymisen päähän ristikko-okseri. Ekalla kerralla kaarelle tuli vääriä laukkoja ja vaihtoja. Mutta joka kerta päätin askelmäärän ja se piti. Kuudella tultiin aluksi. Vähän lähelle mutta hepo malttoi kuunnella ja otti vielä kuudennen askeleen. Muuten siistiä ja tasaista.

Sitten hypättiin vika linja eli kutonen (kolmonen toiseen suuntaan) ja seiska (okseri). Väliin näytti muut ottavan 4 laukkaa, niin mekin sitten. Edelleen laukka säätyi ja tultiin haluamallani askelmäärällä. Tämä vissiin kahdesti.

Sitten hypättiin koko rata. Edelleen hepo oli odottaessa itse rauhallisuus eikä laukkaa nostaessakaan yhtään kiihdytellyt. Ratakorkeus oli tulevien kisojen mukaan 90 cm eikä tuntunut yhtään isolta. Alku meni hyvin. Jossain nelosen kohdalla tuli hämminkiä eikä ponnistuspaikat ihan osuneet. Kertaalleen hyppäsin askelta ennen heppaa. Loppurata oli selvästi alkua heikompi. Esteet pysyi kyllä ylhäällä. Ope huusi että nelosesta loppuun kaikki uudestaan. Jatkettiin sitten heti putkeen loppu uusiksi. Meni paljon paremmin ja nyt oltiin hyppäämässä samaan aikaan. Kiva että sain ottaa uusiksi.

Jos hepo on näin rauhallinen niin kisoissa ei ole mitään ongelmia. Pikkusen se tänään tuijotti esteitä maneesin laidalla. Sisäpohkeet meni ihan ok läpi ja laukka oli tosi hyvin säädeltävissä. Ravikaan ei tuntunut enää niin hassulta kuin viimeksi.

Ongelmia:
lopputunnista vähän epätasaisuutta

Parannusta:
aika helppoa ja tasaista

Tallin toinen ihanainen tamma

Sunnuntain tunnille olin toivonut Valmaa tai Sannia. Listassa luki Sanni enkä osannut edes harmitella että Valmakin tulee tunnille enkä saa mennä sillä. Tunnin alkuun oli 25 minuuttia ja tamma oli vielä tarhassa. Vieläpä ihan kauimmaisissa. 160+ korkea ruunikko, valkoinen täplä turvassa, pienenpieni tähdenaihe eli pari valkoista karvaa otsalla ja sukka oikeassa takasessa. Tosi kivasti tuli talliin ja karsinassakin käyttäytyi hyvin. Satuloinnista tai vyöstäkään ei luiminut kuin maneesissa vasta. Olin supernopea ja hyvissä ajoin valmis.

Heppasesta sen verran taustoja että omistaja osti sen master-kurssille esteratsukseen. On kuitenkin jalkavaivojen takia ollut puoli vuotta levossa (omistaja harmitteli ettei astuttanut sitä, kantakirjattu II-palkittu hannovertamma). Nykyään liikkuu tunnin päivässä ja kuntoa kohotellaan pikkuhiljaa takaisin.

Ratsukoita tunnilla oli 9. Pakkasta pihalla -6. Me maneesissa. Kaarrossa paikallaan seisominen oli Sannista vähän tylsää, joten hieman hyörittiin. Käynnissä hepo oli sangen reipas. Pysyi käynnissä mutta askel oli todella matkaavoittavaa. Ravikin oli reipasta muttei samanlailla kaahausta kuin Valmalla. Enemmän Sannista tuli Reino mieleen. Alkuun vähän jäkitteli pää ylhäällä ja oli aikamoinen kiemura. Jo käyntivolteilla tuntui että takaset kulkee ihan omia teitään.

Tunnin hommat alotettiin jakaantumalla ympyröille. Oltiin keskiympyrällä Valman ja Aksun kanssa. Ravissa astetettiin ulos. Melko pian sain onneksi vaihtaa tehtävän siten että puoli kierrosta sisään, puoli ulos. Lopulta meno tasottui. Suunnan vaihdon jälkeen sai taas melko alusta alottaa asetuksen vaihdot. Jälkimmäiseen suuntaan tunnuin istuvan huonommin. Ravi oli suht isoa mutta siinä oli käsittämättömän kiva istua alas. Jos pohkeet oli irti niin tuli vähän sivuhortoilua. Kun pudotin vahingossa jalustimen niin siitä ampaisi eteen. Melko nopea liikkeissään. Esteillä voisi olla jännä tapaus. Uskon että jos kieltäisi sivulle niin saattaisin pudota.

Laukkaa mentiin ensin vasempaan kierrokseen. Melko reippaasti eteni. Mutta tähän suuntaan oli jotain toiveita saada pidätteitä läpi ja menoa kohentumaan. Tiputtelikohan tähänkin suuntaan raville. Eikä tosiaan mistään pienestä ja löysästä laukasta vaan aika vauhdikkaasta menosta. Oikea laukka olikin sitten aikamoista baanausta. Pidätteet ei vaikuttaneet mitään. Tehtiin omia voltteja ympyrän keskelle että mahduttiin menemään. Ope kaipasi puolipidätteitä. Vähän loppui oma uskokin kun vauhti ei hidastunut yhtään. Mutta raville taisi kyllä pudotella. Kyydissä ei kyllä pelottanut, sillä ei pukitellut tai tyhmäillyt. Oikea laukka on Sannille kuulemma huonompi.

Tykkäsin kyllä! Tunnin jälkeen tallissa antoi rapsutella. Tämmösen tykin jos itelle hommaisi niin voisi tulla äkkiä se "tädillä on hieno mutta vähän liian vaikea ratsu". Toivottavasti saan mennä toistekin!

Oneglmia;
vähän kiemurtelua
vauhti vähän turhan reipas hetkittäin

Parannusta:
kiva heppa

Videokamera veteli viimesiään mutta suostui toimimaan vielä hetken. Tässä ollaan neuvottelumoodissa suunnan vaihdon jälkeen. Hennalle kiitos kuvaamisesta.

Myöh. huom.: Enpä päässyt Sannilla enää ratsastamaan kun se jo lähti tallilta. Myynnissä Seinäjoella "Saksalainen hannover tamma".


Sain myös elämäni ensimmäisen haasteen Koottua laukkaa -blogista. Koska olen minäkin vähän tylsä niin en enää muita haasta (varsinkin kun tämäkin on jo kiertänyt pitkään). Voisitte kyllä armaat lukijani käydä vastaamassa kysymyksiin vaikka tämän tekstin kommentteihin :)


Haasteen säännöt:

Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

Faktani:
1. Lempivärini on sininen.
2. Lapsena toiveammattini oli bussikuski.
3. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, mutta blogia pitkäjänteisempää en saa ilman piiskausta aikaan.
4. Muuten olen melko sinnikäs saavuttamaan tavoitteeni.
5. En tykkää lumesta, kylmästä enkä pakkasesta.
6. En ole ikinä murtanut luitani.
7. Tahtoisin jaksaa vetää yhden leuan, osata seistä päälläni ja matkustaa Australiaan.
8. Ajokortissani on kirjaimet BEC.
9. Monet parhaista kavereistani ovat hevosihmisiä.
10. Vuoden kohokohta on ratsastusleiri.
11. Olen aika positiivinen.


Saamani kysymykset ja vastaukseni:

1. Mikä/mitkä on suosikki blogisi? (mitä eniten seuraat)
Annen blogia http://kohtiratsastamisentaitoa.blogspot.fi/ tulee luettua varmaan eniten.

2. Onko sinulla lempiratsastusvarustetta tai -varusteita? (hevosen tai omiasi)
Olen hanskafanaatikko ja niitä on vissiin yhdeksät. Kisahanskat, talvirukkaset, kahdet välikausihanskat ja liuta kesähanskoja. Alelaarin Roeckleilla on suuri riski tarttua mukaan. Seuraavaksi sama iskee ratsastushousuihin.

3. Jos voittaisit lotossa, mihin käyttäisit rahasi?
Ehkä se ois sit ostettava päheä vetoauto (nelivetoAudi), vinkka ja Valma.

4. Korkein hyppäämäsi este?
115 cm

5. Valmennukset vai kilpailut? Miksi?
Vaikea valita. Valmennuksissa oppii, pääsee hiomaan tekniikkaa ja opettelemaan hankalista paikoista selviytymistä. Mutta kisoissa on oma ihana kutinansa, jota ilman en enää tahtoisi olla. Sanoisin että 80 % valkkoja ja 20 % kisoja.

6. Jos hevosia ei olisi olemassa, mitä harrastaisit ja tekisit elämässäsi?
Kaikkea mitä nytkin mutta vähän eri painotuksilla: roller derbyä, lukemista, netissä jumimista, reissaamista.

7. Luetko mieluummin toisten blogeja vai kirjoittelet omaasi?
Viimeaikoina olen mieluummin lukenut muiden (ja omat päivitykset on myöhässä).

8. Mistä ostat ratsastusvaatteesi?
Alan liikkeistä, laidasta laitaan.

9. Onko perheessäsi muita hevosihmisiä?
Veljen avokki.

10. Valokuvien vai videoiden täyttämä blogi?
Tekstin täyttämä pienillä kuva- ja videohöysteillä.

11. Mikä on lempihevosrotusi? Entä pidätkö enemmän esim. ruunista?
Puoliveriset on pop, mieluummin vähän kevyempi ja säpäkämpi. Ja tammaratsastaja ihan selkeästi!



Uudet kysymykset jos joku haluaa vastailla:
1. Mikä oli vuoden 2012 paras onnistumisesi hevosten parissa?
2. Onko sinulla 5 vuoden päästä oma hevonen? Perustele.
3. Minkä ratsastuksellisen yksityiskohdan tahtoisit osata paremmin?
4. Luetko hevoskirjoja, mitä?
5. Suosikkihevosleffasi?
6. Millainen on blogisi kohdeyleisö?
7. Oletko matkustanut hevosen kanssa?
8. Miten heppailusi näkyy muille ihmisille?
9. Montako hevosiin liittyvää asiaa näkyy huoneesi/kotisi seinillä?
10. Mitä ne ovat?
11. Lisää tähän linkki piirtämääsi hevoskuvaan. (Tämä ei ole kysymys mutta silti.)

Ravikaahotusta maneesissa

Lauantaina pääsin taas Valmailemaan kahden viikon tauon jälkeen. Sopivia tunteja ei ollut tarjolla, joten menin itsenäisesti. Alkuperänen suunnitelma oli laukkaympyrä maapuomeilla. Käytännössä semmoseen ei ollut tilaa. Samaan aikaan maneesissa oli myös kaksituistunti sekä itsenäisesti ratsastava omistaja. Tuntilaiset oli toisessa päässä, minä yritin sitten pyöriä toisessa päädyssä pois jaloista. Pihalla oli -5.

Alotin käynnissä. Yllättävän helposti löytyi asetus myös oikeaan läpi. Ravissa alkuun mentiin aikamoista baanausta. Meno siitä pikkuhiljaa rauhottui. Ope huusi että ympyrän avonaisella sivulla puskee ulos ja toisella sivulla sisään. Ulkopohje! Sisäpohje! Huomasin vähän mutta samaan aikaan yritin asettaa sisäpohkeen ympäri. Piti kokeilla myös vasta-asetuksia mutta ne sitten unohtui.

Välillä tehtiin vähän väistöjä. Toinen suunta oli taas helpompi. Valma yritti kevennellä peräpäätä kun raipalla muistutin astumaan takasilla ristiin. Lopulta sain menon ympyrällä vähän rauhottumaan ja tehtiin muutamia temponmuutoksia jopa suht rauhassa. Sitten käveltiin hetki.

Tässä välissä sisään tuli ensin yksi uusi heppa, hetken päästä toinen ja sitten ihmislauma rakentamaan esteitä. Valman keskittyminen herpaantui taas täysin. Ravi oli hirveää kaahotusta eikä oikein mahduttu menemään missään. Uutta käyntipätkää hakien sitä kuuliaisuutta takas siis. Vaan eipä oikein parantunut. Ravissa sai ottaa aika isoja pidätteitä menon juuri hidastumatta. Käyntiä Valma ei ois enää malttanut mennä ollenkaan vaan rupesi steppailemaan raville. Myös pitkin ohjin pyrähteli muutaman kerran raville. Onneksi tämä ei kuskia jännittänyt saati pelottanut. Olisin vaan halunnut kaikki muut maneesista ulos. Olisikohan kannattanut mennä kentälle ratsastamaan?

Kello rupesi olemaan paljon eikä oltu laukattukaan yhtään. Pienellä ympyrällä esteiden välissä mahduttiin onneksi laukkaamaan. Eka suunta oli yllättävän rauhallinen ja tasainen. Olikohan oikea. Jälkimmäiseen nosti ensin väärän laukan ja vähän meinasi kiihtyä. Esteiden kanniskelijatkin meitä siinä väisteli. Sitten loppui opetus hetkeksi ja päästiin toiseen päähän. Alku kelvosti mutta sitten takaseinälle ilmestyivät kouluaidat, joita ravissa piti kyttäillä. Käynnissä ei mitään ongelmaa.

Olisin halunnut mennä loppuraveja mutta hepo ampui aina hirveään vauhtiraviin heti nostosta. Kun tajusin että heti ekasta askeleesta pitää olla himmaamassa menoa niin vähän parani. Kovin ihanaksi ei ravi enää tullut. Parhaat ravipätkät tuli alkuverkassa ympyrällä ennen ekaa lepokäyntiä. Loppua kohti Valma hikosikin. Ehkä enemmän kaikesta jännittämisestä kuin työskentelyn rankkuudesta. Alkuviikon on kuulemma tehnyt tunteja ja vetänyt maastoja. Omistaja ratsasti sillä vasta eilen.

Maastoon olisi tehnyt mieli nollaamaan tämmösen jälkeen. Toiselta opelta kuiskaten kysyinkin että voidaanko käydä loppukäynnit maastossa. Vastasi että mene vaan. Anne lähti kävellen mukaan ja kierrettiin vaan keskikolmio. Valma kulki vihdoinkin rauhassa käynnissä. Tämä oli ihan hyvä päätös tälle ratsastukselle. Toivottavasti kahden viikon tauot Valmailussa ei jatkossa tarkota sitä että joka kerta menee yhtä huonosti.

Pihailua, Anne kuvasi videokameralla.

Tallissa hepo oli taas rapsuteltavissa. Ei ihan kaikista lutuisimmillaan sielläkään. Tänäänkin sillä oli hassu into nuolla käsiäni. Annoin nuolla vaikka oli semmonen olo ettei ehkä kannattasi.

Ongelmia:
aika epätasaista ja jännittynyttä menoa

Parannusta:
Valma ei hätkynyt muita heppoja
maastoilu meni rauhallisesti

Anne oli taas auttamassa. Lainasi kannuksiaan ja kuvasi menoa. Kiitos!

Pari kuvaa lisää tallin takaa.

Testaamassa Hubs

Päädyin hyvien puheiden perusteella testaamaan myös Hubertuksen tallia. Juttujen perusteella ajattelin että Raijan talli on vähän kuin Ponipiha (nykyään), Hubertus vastaisi Äimiskää/Oulunsaloa ja Kiwigo Virpitalleja. Hubertuksen tilat olivatkin tilavat ja siistit. Maneesin yläkerrassa lämmin kahvio ja tallista pääsi suoraan maneesiin.

Kävin heti maneesista kysymässä opastusta. Neuvominen oli niin tehokasta että sain lähes lapset laittamaan ratsuni valmiiksi. Yritin kyllä vakuutella että pärjään. Listassa luki että Lakana. Katsoin että iso kimo mutta tarkempi syynäys paljasti tiikerinkirjavaksi. Säkä n. 170 cm, syntynyt 1999, ruuna. Kuulemma karsinassa saattaa vähän hyöriä ja joskus näykkiä ja jalkojen nostaminen on työlästä. Laitoin kiinni ja jalat nosti ensin patistellen mutta neljännen tarjosi jo itse. Kehuminen kannattaa aina. Vinkkiä tuli että saattaa hyöriä kaarrossa, joten kannattaa säätää jalustimet tallissa valmiiksi. Saattaa laukasta pudotella raville.

Kaarrossa seisoi aloillaan kuin tatti sekä ennen että jälkeen tunnin. Mutta laukkaamisvaikeudet havaitsin kyllä itsekin. Normaalisti tunteja pitävä Kati oli kipeä ja meitä sijaisti Minna. Oikea kierros oli alkuun aika kamala. Hepo oli pitkä ja löysä. Kulki mutkalla eikä asettunut. Kumpaankaan suuntaan ei sisäjalkani oikein tarkottanut ratsulle mitään. Vasemmalle ohjalle oli hankala saada tuntumaa. Ope suositteli alkuun pidempää työskentelymuotoa mutta vastasin etten tässä vaiheessa saa vielä vaikutettua ratsun muotoon.

Mentiin verkkana siirtymiä, seis, käynti, ravi ja vähän volttailtiin. Maneesi oli ihan kelpo iso muttei Aaltiksen kokoa. Mentiin verkkalaukkana vasenta laukkaa. Voi kammotus sitäkin. Nousi huonosti, tiputteli raville, nosti pari väärääkin. Sai oikeasti jatkuvasti muistuttaa pohkeilla että pysy laukassa. Onneksi rupesi sitten laukka pysymäänkin. Mutta mitään työskentelyä siinä en päässyt tekemään.

Sitten mentiin kolmikaarista vasemmassa kierroksessa. Kertaalleen käynnissä ja suoristuksissa pysähdykset. Sitten ravissa käyntisiirtymillä. Melko pitkään mentiin ravissa. Asetus oikealle oli edelleen hukassa. Hepo venkoili vastaan. Pitkällä sivulla tein temponmuutoksia. Ne toimi kuitenkin ihan ok. Kiemurat menin perusistunnassa.

Tämän jälkeen sama mutta eka ja vika kaarre laukassa. Laukka nousi suht täsmällisesti pyynnöstä eikä edes hirmu pahasti valahtanut eteen. Ensimmäinen puolikas oli kuitenkin melko tahditonta. Raviin päästiin myös yllättävän täsmällisesti. Siinä kyllä vähän juoksi alta. Yritin edelleen asettaa oikealle. Jälkimmäistä nostoa vähän intoili. Kerran nousi väärä kun en ehtinyt suoristaa. Kommentit oli samoja, jalat rennoiksi alas ja kyynärpäästä suora linja kuolaimeen. Kyynärpäät lähelle vartaloa.

Lopuksi testattiin kolmikaarisella vielä laukasta käyntiin siirtymät. Tehtiin vain muutama kun meille riitti. Sitten hetken lepokäynti (tunnin toinen) ja oikeassa laukassa pääty-ympyrä ja siitä kaarella käyntiinsiirtymä. Ekalla kerralla ei meinattu taas pysyä laukassakaan. Levähdettiin laukasta pitkän ravin jälkeen vasta käyntiin. Pyysin että saisin toisessa päässä ottaa muutaman laukannoston. Alkuperäinen ohje oli että siellä voi työskennellä ravissa. Nostot oli yllättävän säpäköitä ja nyt pääsin jo ratsastamaan laukkaa. Jälkimmäinen yritys tehtävällä siirtyä käyntiin ei sekään ollut priima mutta ope sanoi että selvä siirtymä raviin ja siitä käyntiin. Ekalla yhteisellä kerralla ei voi ihan mahdottomia kuulemma vaatiakaan.

Lopuksi tuli mulle ohje vielä ravata kahdeksikkoa. Sen tein mieluusti. Vasen oli helppo mutta oikealle tarvi noin 3 kierrosta että hepo pyöristyi. Suunnan vaihto vasemmalle ei turpaa nostanut. Yritin vähän saada takasiakin töihin. Ihanaa ei ollut vieläkään mutta hepo oli kuitenkin suht kuuliainen. Kun hetken talutin niin huomasin siinä että meinaa jyrätä päälle. Kuutisen kertaa tehtiin kontrollipysäytyksiä ennen kuin rupesi toimimaan. Ennen tuntia huomasin jo tallissa saman ettei kovin herkästi väistä pyynnöstä.

Ei suosikkiratsuni. Tuli vähän Kari ja Merlot mieleen. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Ongelmia:
hepo oli tosi jäykkä
vasemmalle ohjalle en meinannut saada tuntumaa
kumpaankaan suuntaan ei kuunnellut sisäpohjetta
asetus oikealle löytyi tosi työläästi
ei meinannut pysyä laukassa

Parannusta:
meno koheni loppua kohti siedettäväksi
liikkui pohkeista eteen

Estetreenit tulevalla aluekisaratsulla

Eilen vähän jo pohjustelin ja kyselin olisiko parin viikon päästä oleviin alue-estekisoihin mahdollista saada heppaa lainaksi. Muistin myös mainita että oon tottunut säpäköihin tammoihin. Tänään alleni osui sitten n. 10v Wäiski. Kisattu metrikymppiäkin, kuulemma vähän kuumuvaa sorttia. Ekaa kertaa tuolla piti nyt laittaa hepo kuntoon. Isohko ruunikko, tähti. Korkeutta arvioin olevan vähän alle 170 cm. Suht kiltisti tallissa mutta imppasi harjatessa. Pään harjaamisesta ei tämäkään nauttinut. Omaa satulaa ei ole niin otettiin Sepin satula lainaan. Vyö ja huopakin piti metsästää.

Kyytiin sain kavuttua ihan itse. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4. Maneesin mittari näytti -10. Esteet oli edellisen ryhmän jäljiltä valmiina mutta niitä vähän modailtiin. Verkkaristikko päädyssä, innari ristikoista, 4 laukan päässä okseri, lävistäjällä pysty, josta kaarevan linjan päässä (4 laukkaa) toinen pysty. Ja vielä yksi okseri toisella reunalla kuin vika pysty.

Väiskin askeleet tuntui tosi töpöttäviltä. Hassu hepo muutenkin kun oli tosi pystypäinen. Kuulemma ongelmaksi asti ilman martingaalia. Kun muistin käyttää sisäpohjetta ja pitää ulkotuen niin hepo pyöristyi. Kaula näytti selästä käsin massavalta. Alkuverkkana mentiin avoja, sai mennä harjoitusravissakin. Sitten muutama pysähdys, peruutuskin, ravista käyntiin ja laukannosto. Laukkavoltit oli vähän hankalia kun ulkotuki oli vajaa. Eipä ne avotkaan mitään ihan huippuja tainneet olla, kaula mutkalla. Ope ei kyllä viilaillut. Laukassa tehtiin pari lävistäjää ja vaihdettiin laukka askeleessa. Ekalla kerralla onnistu hyvin, tokalla vaihto jo omin lupinensa ennen ku pyysin. Tekee semmosta kuulemma helposti.

Verkkahypyt tultiin ravilähestymisellä ponnistuspuomilliselle ristikolle. Aika kamalaa oli eikä askeleet osuneet. Yli mentiin kuitenkin. Minä taas leikin mäkihyppääjää. Laukassa ei juurikaan paremmin. Ope käski tulla vähän isommassa laukassa. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo.

Sitten hypättiin ensin pelkkää jumppaa + okseria. Sitten lisättiin perään vielä pystyt. 4 laukkaa kumpaankin väliin. Liirasi alkupäässä vähän oikealle ja sain tosissaan kääntää ulkoavuilla. Innareilla välillä pompin enemmän kuin ratsu. 4 laukan väli meinasi alkuun jäädä pitkäksi, lopulta hepo rupesi innostumaan ja siinä sai pidättää. Kolisteli. Ja kun esteet nousi niin minäkin heiluin kyydissä. Jalat alas sanoi ope. Se tuli juuri oikeaan aikaan se ohje. Piti mennä pidemmälle suoraan esteen jälkeen ja johtaa paremmin hypyssä. Jälkimmäisten esteiden välissä kertaalleen meni pidäte oikein hyvin läpi ja tuli vähän paikallaan pomppimista. Minä käkättelin kyydissä. Taisi jokunen väärä laukka kuitenkin tulla väleihin. Tässäkin esteet nousi pelottavan isoiksi. Jotain metrin kieppeillä arvelisin.

Lopuksi hypättiin vielä uusintateitä. Ympyrällä pysty ja okseri. Muut esteet sai aluksi kiertää joko sisä- tai ulkopuolelta. Me mentiin aina sisältä. Ekalla kerralla okserille ei osunut askel. Jäin vähän matkustamaan ja odottamaan miten Wäiski tilanteen ratkaisee. Otti vielä yhden askeleen ja hypättiin läheltä. Pohkeet ei tainneet olla ihan niin kiinni kuin olisi pitänyt. Jatkossa paikat osui paremmin. Vikalle kierrokselle okseria vielä nostettiin ja levitettiin. Hurjalta näytti mutta helposti yli.

Esteet pois, hepan satula seuraavalle tunnille, hepo sisään ja minä vähän kurkkimaan seuraavaa tuntia. Plus höpöttelyä muiden ihmisten kanssa. Kuulin tunnin jälkeen että ope oli kehunut tekniikkaani :) Vaikka omasta mielestäni meno olikin epätasaista. Aina kun nostin laukan niin hepo oli ihan rauhallinen. Ja hyppyjen jälkeen kiihtyi. Mutta rauhottuikin kyllä nopeasti.

Aluekisoihin siis suunnataan, luokat 80 ja 90. Sitä ennen treenataan vielä ens maanantaina.

Ongelmia:
ei ihan tasaista

Parannusta:
kaikesta yli
vaihtoi laukat helposti, vähän liiankin

Lappeenrannan ekat kisat: 90 cm

Maanantaina estetunnin jälkeen tosiaan ilmottauduin estekisoihin. Luokaksi valikoitui 90 cm, ratsuksi maanantainen Lompa. Eilinen suunniteltu hevostelu Keravalla peruuntui pakkasen takia. Pöh. Sunnuntaiaamun aikatauluni oli jostain aivohäiriöstä johtuen tunnin myöhässä. Onneksi ehdin silti hyvin kisoihin vaikka olinkin paikalla vasta klo 12, joka oli kisojen alkamisaika. Onneksi ensin oli 80-luokka. Ensin listasta osallistujamäärän tiirailu ja oma lähtövuoro. Olin ysikympin ekana. Heppa hyppäsi jälkeeni vielä 90, 100, 40 ja 60. Aikamoinen määrä. Sitten ratapiirroksen opettelu. 367.1 ja 13 estettä. Tajusinpa että työpuhelimessa on kamera! Ei ihan kaikista helpoin rata muistaa muttei onneksi ollut pahoja kohtiakaan. Kävelin radan ja maksoin. Maneesin mittari näytti -9.

Valokuva ratapiirroksesta.

Sitten rupesi jo ekan luokan ratsukoita valumaan verkkaan. N. 14 ratsukkoa oli ekassa luokassa, meidän luokassa 8. Suuntasin etsimään ratsuani. Lompa löytyi loimen alta ulkokarsinastaan. Pään oli pyöritellyt puruihin. Hepan toinenkin kisaaja näyttäytyi ja hoiti oman satulahuopansa satulaan. Minä harjasin hepan, juotin sen ja laitoin suojat jalkoihin. Sitten katselemaan vähän kisoja. Heti ensimmäinen katsomani suoritus päätyi kuskin putoamiseen. Yhtään tuplanollaa en nähnyt kun totesin että parempi käydä varustamassa ratsu. Sitten kävin vielä vähän kurkkimassa menoa mutta totesin pian että on aika ottaa hepo pihalle ja kävellä.

Hetken pyörin taluttaen kunnes päätin että sama kiristellä vyö ja säätää jalustimet. Päädyin sitten ratsaille asti ja kävin kentällä kävelemässä. Ehdin kävellä hetken ohjat tuntumallakin kun huudeltiin maneesiin. En jaksanut vääntäytyä alas kävelemään rataa toiseen kertaan. Ravailin sen aikaa kun väkeä oli kävelemässä. Heppoja oli jo koko eka verkkaryhmällinen paikalla. Sitten vähän laukkaa ja verkkahyppyjä ensin oikeassa kierroksessa ysille. Kolmesti matalampana, kahdesti kisakorkeudessa. Sitten toiseen suuntaan kahdesti ykkönen eli okseri. En viitsinyt hirveästi rasittaa kun oli paljon hyppyjä hepalle luvassa. Odotteluaikana tehtiin vähän siirtymiä ja hitusen väistöjä. Kuten arvelin niin vauhdinsäätely ei ollut ihan priimaa ja puski vähän sisäpohjetta vasten. Paljon paremmin kuitenkin meni kuin mitä olin aavistellut.

Seuraava ratsukko jäi meidän kanssa maneesiin (24 x 46 m). Varoin huolellisesti lähtölinjaa liikkuessani ennen lähtömerkkiä. Alkuun Lompaa piti vähän nohitella liikkeelle mutta hyvin sitten imi. Yritin katsella ponnistuspaikkoja edes jotenkin fiksuihin paikkoihin. Myötälaukkoja en ehtinyt miettiä. Alku meni ihan hyvin. Välillä tuntui että vauhti hyytyi. Useamman kerran radan aikana napautin raipalla että muistapa liikkua pohkeista eteen. Lopussa sorruin vähän puskemaan ylävartalolla. Perusrata selvitettiin puhtaasti ilman pahempia kämmejä. Mitä nyt hepo välillä venyi vähän pitkäksi eikä tahti pysynyt täsmälleen samana. Aika pientä kuitenkin. Uusinnassa sarja koitui kohtaloksi. Tultiin vähän turhan pienellä kaarteella sisään (kuten moni muukin) ja A-osa putosi. Muut pysyi ylhäällä. Oikoreittejä ei ollut tarjolla kuin yksi hullu sarjan jälkeen. Joten suosiolla kierrettiin kauempaa.

Tämän päivän tavote oli pysyä kyydissä (ilman valkoisia kisahousuja) ja päästä maaliin. Se onnistui. En ihan tyytyväinen ollut mutta eipä harmittanutkaan. Tunnin treenillä aika hyvä suoritus. Mutta hepasta jäi vähän semmonen olo ettei ole suosikkiesteratsuni. Yllätti aika paljon kun lopputuloksissa oltiin neljänsiä. Kolme palkittiin. Puoli sekuntia jäin kolmannesta. Eli vain kaksi tuplanollaa. Jos meidän esteet ois pysyneet ylhäällä niin aika ois riittänyt voittoon.

Ope kommentoi että näytti reippaalta. Omasta mielestäni ei tuntunut kovin reippaalta. Mutta enpä siis ollut ainakaan liian vaikeassa luokassa. Tälle vuodelle pitää tosissaan ruveta tähtäämään sinne metriin. Kahden viikon päästä ois aluekisat tyrkyllä ja kyselin jo alustavasti että löytyiskö sinne heppaa ja oisko mahdollista päästä sillä jo huomenna hyppäämään.

Kuvia on mahdollisesti tulossa jos kuvaajat antavat kuulua itsestään.