Torstaina oli viikottainen hyppypäivä Assilla. Maneesiin tuli tuplabuukkaus eli hyppyjemme kanssa samaan aikaan oli myös kouluvalkut. Arvelin että mahdumme ihan hyvin ja näin myös kävi.
Eiliseen tapaan Assi heräsi aika hitaasti. Nyt yritin alkuun olla kovistelematta. Ravista ei tullut kovin kummoista, päästiin kuitenkin matelusta pois. Laukka oli ihan reipasta. Tein ympyröitä ja tilan mukaan loivia kiemuroita.
Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Ihan ok. Sitten miniristikkoa laukassa. Assi oli pitkä ja vetämätön ja tuli hankalasti istuttavia roikkuhyppyjä kaukaa. Laukka vaihtui jokusen kerran vääräksi. Sitten vähän isommalle ristikolle. Vasemmassa laukassa ok, oikeassa ei taas meinannut kääntyä eikä edetä. Hypyt paremmin.
Sitten tultiin oven edestä kaarevaa kavalettilinjaa. Ensin ilman keskimmäistä. Reitti oli vähän hukassa ja väliin tuli neljää laukkaa. Usvattamalla päästiin kolmeen. Yllättäen keskimmäisen kanssa ei mennyt kovin vaikeaksi. Vähän stipluja mutta parani. Vasen oli helpompi. Oikeassa kierroksessa piti ratsastaa ihan erilailla kuin yleensä. Oikean laukan nostoissa meni välillä vain jumi päälle. Enkä huomannut että molempiin suuntiin valui seinille.
Välissä tultiin hyppyä minivoltilla. Ensin vasen kierros. Voltti oli pieni eikä Assi meinannut alkuun laukata tai kääntyä ollenkaan. Ensimmäiset noin 3 ylitystä pudotti käyntiin. Onneksi lopulta rupesi pysymään laukassa. Ei ollenkaan helppoa huonosti kääntyvällä veltolla ratsulla. Yllättäen oikea kierros oli paljon helpompi. Volttikin kyllä vähän isompi, halkaisija jotain 10 -11 metrin pintaan.
Lopuksi tultiin lävistäjäpystyt alkuun ja loppuun, kavalettikaari väliin. Välillä Assi oli hidas, välillä innostui. Enkä tajunnut että mistä milloinkin johtui. Välillä piti pidättää jo ihan tolkusti. Vasemmassa laukassa eteni yhä paremmin. Kavaletit menivät nyt ihan näppärästi molempiin suuntiin. Laukat vaihtuivat oikeasta vasempaan, toiseen suuntaan ei. Ei edes parilla sakkokierroksella.
Loppuraveissa Assi yritti taas juosta. Nyt keskityttiin raiteilla pysymiseen. Lavat haltuun, aseta ensin ulos, käännä ulkoavuilla. Sisäohjasta oli huono hellittää kun käänsi turvan ulos. Ei saa kipittää, tahtia rauhallisemmaksi. Parani muttei tullut yhtä hyväksi kuin välillä tulee.
Ongelmia:
oikea laukka ei edennyt eikä rullannut yhtä hyvin kuin vasen
laukannostoista tuli muutamat jumittelut
muutamia pudotuksia
oikealle kääntäminen oli vaikeampaa
vauhdinsäätely tuntui olevan enemmän ratsun kuin kuskin päätettävissä
Parannusta:
välillä eteni ihan hyvin
laukat vaihtuivat oikeasta vasempaan
ei kieltoja
torstai 6. syyskuuta 2018
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Assille jumppaa väistöillä, avoilla ja suluilla
Keskiviikkona oli kouluratsastuspäivä Assilla. Edellisestä kerrasta oli reilu viikko mutta tuntui menneen ainakin 3 viikkoa. Lämmintä oli +15 paikkeilla. Hoitaessa Assi oli kiltisti. Yhä harjoiteltiin kauempana ovesta seisomista ja seinien järsimättömyyttä. Viimeksi sattumoisin testaamani kavioiden putsaus yhdeltä puolelta sujui yhä mallikkaasti.
Tällä kertaa saatiin aikatauluhässäköiden takia seuraa koulutunnille ja tästä tuli kaksari. Aiheina väistöt, avot ja sulut. Hieronnassa Assista oli paljastunut jumeja oikealta puolelta.
Alkukäyntien jälkeen komensin Assia ravissa eteen. Ope toppuutteli ettei ihan heti ruveta raippaamaan. Myöhemmin pyysin sitten liian hissukseen. Enemmän vaivasi se, etten meinannut saada reaktioita. Assi heräili pikkuhiljaa liikkeelle ja pikkuhiljaa myös vaadittiin enemmän liikettä. Ope oli tässä hyvänä apuna maasta. Laukat otettiin melko pian ja niissä eteni jo hyvin. Tosin kierrosten väliin tuli pidempi käyntitauko toisen hepan vähän juntturoidessa. Loivia kiemuroita laukassa, taivuta kaaren suuntaan. Tuli ihan hyväksi. Välillä meinasin unohtaa taivutuksen.
Tultiin muistaakseni ensin käynnissä siksakväistöjä uralta sisään ja takaisin. Etuosan piti ajatella johtavan. Ajattelin ensin 30 cm edelle. Oikea vastaus oli 1 mm. Näin eivät lavat karkailleet. Kuskin mutkautumista yritettiin saada vähemmäksi. Assi väisti ihan ok mutta vauhtia ei ollut todellakaan liikaa. Toisella sivulla treenailin itse ja ope katsoi suorituksemme vuorotellen toisen hepan kanssa vain toiselta sivulta. Onneksi oli peilit.
Sitten taidettiin tulla avo- ja sulkuharjoitus. Puoleen väliin avoa, siitä lennossa vaihto sulkuasentoon ja sivu loppuun sulussa. Ensin vasen kierros, joka oli meille helpompi. Yhä käynnissä. Edelleenkään Assi ei mennyt kovin reippaasti eteen. Sulussa kuski meinasi olla taas aika mutkalla.
Oikeaan kierrokseen avo oli paljon vaikeampi. Assi seilasi kahden ja neljän uran välillä eikä tasoittunut millään kolmelle. Toisella sivulla ravailin välillä voltteja ja Assi rupesi siinä olemaan aika hyvä. Taipuisa, tasainen ja etenevä. Avoja ei saatu tulla ravissa vaikka itsekseni tein toisella sivulla vähän raviavoakin. Aika monta sakkokierrosta tuli. Vasta kun otin treenikierroksen käynnissä niin saatiin madeltua avo suht tasaisesti. Sulussa kuski oli suorempi.
Lopuksi tultiin kevyessä ravissa väistöjä uran sisältä uralle. Vähän vaihdellen lapailusta hyvään. Muuten rupesi tasoittumaan kivaksi. Ei edelleenkään lennokas mutta pyöreähkö ja aktiivinen. Loppuun vielä pitkähköt käynnit selästä. Kannatti, sillä jotenkin kummasti keksin miten saan oikean jalkani rennosti alas. Peilistä katsottuna kantapää oli oikeasti alhaalla. Se ei ole lopullinen tavoitetila mutta yleensä en saa sitä edes painamalla kunnolla alas.
Ongelmia:
Assi heräsi vähän hitaasti
kuski unohti välillä taivuttaa
oikean kierroksen käyntiavo oli seilaamista
kuski oli moneen suuntaan mutkalla
Parannusta:
Assin aktiivisuus parani
avoista, suluista ja väistöistä tuli tunnistettavia
loppukäynneissä sain ahaa-elämyksen rennosta oikeasta jalasta
Tällä kertaa saatiin aikatauluhässäköiden takia seuraa koulutunnille ja tästä tuli kaksari. Aiheina väistöt, avot ja sulut. Hieronnassa Assista oli paljastunut jumeja oikealta puolelta.
Alkukäyntien jälkeen komensin Assia ravissa eteen. Ope toppuutteli ettei ihan heti ruveta raippaamaan. Myöhemmin pyysin sitten liian hissukseen. Enemmän vaivasi se, etten meinannut saada reaktioita. Assi heräili pikkuhiljaa liikkeelle ja pikkuhiljaa myös vaadittiin enemmän liikettä. Ope oli tässä hyvänä apuna maasta. Laukat otettiin melko pian ja niissä eteni jo hyvin. Tosin kierrosten väliin tuli pidempi käyntitauko toisen hepan vähän juntturoidessa. Loivia kiemuroita laukassa, taivuta kaaren suuntaan. Tuli ihan hyväksi. Välillä meinasin unohtaa taivutuksen.
Tultiin muistaakseni ensin käynnissä siksakväistöjä uralta sisään ja takaisin. Etuosan piti ajatella johtavan. Ajattelin ensin 30 cm edelle. Oikea vastaus oli 1 mm. Näin eivät lavat karkailleet. Kuskin mutkautumista yritettiin saada vähemmäksi. Assi väisti ihan ok mutta vauhtia ei ollut todellakaan liikaa. Toisella sivulla treenailin itse ja ope katsoi suorituksemme vuorotellen toisen hepan kanssa vain toiselta sivulta. Onneksi oli peilit.
Sitten taidettiin tulla avo- ja sulkuharjoitus. Puoleen väliin avoa, siitä lennossa vaihto sulkuasentoon ja sivu loppuun sulussa. Ensin vasen kierros, joka oli meille helpompi. Yhä käynnissä. Edelleenkään Assi ei mennyt kovin reippaasti eteen. Sulussa kuski meinasi olla taas aika mutkalla.
Oikeaan kierrokseen avo oli paljon vaikeampi. Assi seilasi kahden ja neljän uran välillä eikä tasoittunut millään kolmelle. Toisella sivulla ravailin välillä voltteja ja Assi rupesi siinä olemaan aika hyvä. Taipuisa, tasainen ja etenevä. Avoja ei saatu tulla ravissa vaikka itsekseni tein toisella sivulla vähän raviavoakin. Aika monta sakkokierrosta tuli. Vasta kun otin treenikierroksen käynnissä niin saatiin madeltua avo suht tasaisesti. Sulussa kuski oli suorempi.
Lopuksi tultiin kevyessä ravissa väistöjä uran sisältä uralle. Vähän vaihdellen lapailusta hyvään. Muuten rupesi tasoittumaan kivaksi. Ei edelleenkään lennokas mutta pyöreähkö ja aktiivinen. Loppuun vielä pitkähköt käynnit selästä. Kannatti, sillä jotenkin kummasti keksin miten saan oikean jalkani rennosti alas. Peilistä katsottuna kantapää oli oikeasti alhaalla. Se ei ole lopullinen tavoitetila mutta yleensä en saa sitä edes painamalla kunnolla alas.
Ongelmia:
Assi heräsi vähän hitaasti
kuski unohti välillä taivuttaa
oikean kierroksen käyntiavo oli seilaamista
kuski oli moneen suuntaan mutkalla
Parannusta:
Assin aktiivisuus parani
avoista, suluista ja väistöistä tuli tunnistettavia
loppukäynneissä sain ahaa-elämyksen rennosta oikeasta jalasta
tiistai 4. syyskuuta 2018
Kokeilemalla tulee kokemuksia
Tiistaina oli viimeisen Holopaisen koulutunnin aika tältä erää. Sain jatkaa Sakulla ja nyt humma oli tallissa ennen tuntia. Hoitaessa oli tulossa taskuun. Taisi odottaa omenoita. Lämmintä oli n. +15°C ja mentiin kentälle. 6 ratsukkoa (vaikka ilmottautuessa luki max 5). Lopputunnista tuli pimeä.
Alkuun Saku ei ollut kovin letkeä käynnissä. Yritin kyllä toimia ja taivutella. Ope puhui samoja juttuja kuin aiemmin että pitää rohkeasti kokeilla uusia asioita. Vain kokeilemalla tulee kokemuksia ja ilman niitä ei tule kokeneeksi ratsastajaksi. Ja ope on paikalla kertomassa suuntaa ja suitsimassa kuskeja pois väkivallasta. Tosin ratsastuskoululaisia pitää enemmän herätellä toimimaan. Tehtiin käynnissä avoja. Kun Saku rupesi tuijottelemaan pihalla kärrytellyttä ponia oli pakko aktiivisesti hakea humman keskittymistä minuun. Kulmia yritti vähän oikoa mutta pahoja tuijottelukulmia ei tänään ollut.
Meni aika pitkään ennen kuin ruvettiin ravaamaan. Oikea kierros oli helpompi kaikissa askellajeissa. Yritin olla vetämättä vasemmalta mutta siinä oli tekemistä. Vähän pääty-ympyröitiin, tehtiin avoja, myöhemmin voltteja kulmiin ja parit väistöt keskilinjalta uralle.
Huhkin tänään itse tavallista enemmän. Saku heräsi liikkumaan reippaasti eteen. Kun sain altajuoksun haltuun ja pieniä temponmuutoksia niin homma lähti paranemaan. Avoissa omaa lantiota ja hartioita ratsun lapojen suuntaisesti. Volteilla yritti liirailla. Avot paranivat aika kivoiksi. Opekin kehui.
Laukat otettiin tehtävän joukkoon ja raviavon keskelle tehtiin laukassa keskiympyrä. Yllättävän paljon väki alkuun yritti laukkailla vähän missä sattuu. Ulkopohkeella laukka kuntoon. Puolipidätteitä. Vasen laukka ei ollut tänään kovin hyvä. Oikea oli paljon parempi. Ensin yritin pitää vähän liikaa ohjalla enkä tajunnut tätä itse.
Loppuun vielä takareita eli tokkeja. Ensin ympyrällä taivutettiin ja siirrettiin häntää sisälle. Tämä oli kuulemma vain apuvaihe eikä harjoittelussa haittaa. Radalla se on virhe. Aloitettiin vain parista askeleesta. Saku yritti heittää perää ensin sivulle. Auttoi ajatus hännästä sisään. Nyt skarppasin oman painonikin kanssa enkä kallistellut ulkopuolelle. Lopuksi tehtiin yksi käännös. Vähän paloissa mutta ope oli tyytyväinen. Ei astellut väärään suuntaan.
Siihen lopetettiin ja annettiin pitkät ohjat. Kiva oli sen jälkeen päästä seuraamaan vielä muiden suoritukset.
Ongelmia:
meinasi makoilla vasemmalla ohjalla
volteilla liiraili
vähän kanttaili kulmia
vasen laukka ei ollut kovin hyvä
Parannusta:
tallin omput ovat todella hyviä!
meno parani läpi tunnin
oikea kierros oli helpompi
tok oli jo enemmän oikeaan suuntaan
Alkuun Saku ei ollut kovin letkeä käynnissä. Yritin kyllä toimia ja taivutella. Ope puhui samoja juttuja kuin aiemmin että pitää rohkeasti kokeilla uusia asioita. Vain kokeilemalla tulee kokemuksia ja ilman niitä ei tule kokeneeksi ratsastajaksi. Ja ope on paikalla kertomassa suuntaa ja suitsimassa kuskeja pois väkivallasta. Tosin ratsastuskoululaisia pitää enemmän herätellä toimimaan. Tehtiin käynnissä avoja. Kun Saku rupesi tuijottelemaan pihalla kärrytellyttä ponia oli pakko aktiivisesti hakea humman keskittymistä minuun. Kulmia yritti vähän oikoa mutta pahoja tuijottelukulmia ei tänään ollut.
Meni aika pitkään ennen kuin ruvettiin ravaamaan. Oikea kierros oli helpompi kaikissa askellajeissa. Yritin olla vetämättä vasemmalta mutta siinä oli tekemistä. Vähän pääty-ympyröitiin, tehtiin avoja, myöhemmin voltteja kulmiin ja parit väistöt keskilinjalta uralle.
Huhkin tänään itse tavallista enemmän. Saku heräsi liikkumaan reippaasti eteen. Kun sain altajuoksun haltuun ja pieniä temponmuutoksia niin homma lähti paranemaan. Avoissa omaa lantiota ja hartioita ratsun lapojen suuntaisesti. Volteilla yritti liirailla. Avot paranivat aika kivoiksi. Opekin kehui.
Laukat otettiin tehtävän joukkoon ja raviavon keskelle tehtiin laukassa keskiympyrä. Yllättävän paljon väki alkuun yritti laukkailla vähän missä sattuu. Ulkopohkeella laukka kuntoon. Puolipidätteitä. Vasen laukka ei ollut tänään kovin hyvä. Oikea oli paljon parempi. Ensin yritin pitää vähän liikaa ohjalla enkä tajunnut tätä itse.
Loppuun vielä takareita eli tokkeja. Ensin ympyrällä taivutettiin ja siirrettiin häntää sisälle. Tämä oli kuulemma vain apuvaihe eikä harjoittelussa haittaa. Radalla se on virhe. Aloitettiin vain parista askeleesta. Saku yritti heittää perää ensin sivulle. Auttoi ajatus hännästä sisään. Nyt skarppasin oman painonikin kanssa enkä kallistellut ulkopuolelle. Lopuksi tehtiin yksi käännös. Vähän paloissa mutta ope oli tyytyväinen. Ei astellut väärään suuntaan.
Siihen lopetettiin ja annettiin pitkät ohjat. Kiva oli sen jälkeen päästä seuraamaan vielä muiden suoritukset.
Ongelmia:
meinasi makoilla vasemmalla ohjalla
volteilla liiraili
vähän kanttaili kulmia
vasen laukka ei ollut kovin hyvä
Parannusta:
tallin omput ovat todella hyviä!
meno parani läpi tunnin
oikea kierros oli helpompi
tok oli jo enemmän oikeaan suuntaan
maanantai 3. syyskuuta 2018
Turvasuokki kentällä ja maastoesteillä
Maanantaina päädyin Hämeenlinnaan maastoesteille Aulangon ratsastuskoululle. Vaikeinta oli saada yhteys tallille ja tunti varattua. Perjantaiaamuna löytyi vihdoin puhelinyhteys ja saatiin maanantaille varattua tunti.
Tallilta löytyi onneksi apua ratsun ja varusteiden löytämiseen. Ratsuksi pienehkö ruunikko suokkiruuna Arska. Jotain samaa kuin Jevissä. Molemmat olivat tallissa myös ötöloimeen verhottuina. Vinkiksi tuli että kannattaa laittaa hoitaessa kiinni, saattaa yrittää karata karsinasta. Oli lopulta oikein kiltisti.
Ratsukoita tuli tunnille vain 3. 37 euron hinta irtotunnista ei ollut enää ollenkaan paha. Keli oli kesäinen vähän päälle +20°C. Käveltiin pitkin ohjin kentällä keskenämme kunnes ope tuli.
Alkuverkat kentällä ja sitten maastoesteille oli päivän suunnitelma.
Ravissa ensin suorat keventäen, voltit kevyessä istunnassa. Toiseen suuntaan suorat kevyessä istunnassa, voltit keventäen. Alkuun pidin harjasta kiinni mutta rupesin pysymään pitämättäkin. Kevyessä istunnassa oli hankala taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Käynnissä tuntui hyvin ratsastetulta hevoselta. Tultiin myös puomilinjaa, ekalla kerralla pääsi vähän valumaan aidalle. Osasin korjata. Enempi kiihdytteli kuin hidasteli.
Sitten laukassa melko samaa mutta puomilinjan lisäksi tultiin myös puomikasan yli laukkavoltilla. Löytyi jopa kertaalleen kaivattu vaihto. Välillä laukka taisi vaihtua vääräksi. Kivan reipas mutta taivuttelussa oli tekemistä.
Ei hypätty kentällä mitään vaan lähdettiin laitumelle tukkien luo. Kevyen liikenteen väylää rantaa pitkin. Aika hienot maisemat!
Hepoilla ei ollut hokkeja ja esteet olivat nurmella. Ei tullut tarkempia ohjeita kaarteista tai tasapainotuksesta. Verkkahyppynä ympyrällä kaksi ylitystä. Ensimmäisellä kerralla lähti kaarteessa melko holtittomasti valumaan lapa edellä sisään. Taivuta sisäpohkeen ympäri. Muuten oli tarjolla 4 tukkia, joita loikittiin ensin 4, sitten 6 hypyn ratana. Myötälaukat rupesivat löytymään pikkuhiljaa paremmin. Vähän olin yhä kaarteista huolissani ja pari pikkulipsumista oli. Eipähän tehnyt mieli usvatella. Empimättä yli. Vakaata ja turvallista.
Sitten lähdettiin takaisin kohti kenttää. Hypättiin kentän vierestä tukkipino, banketti ylös ja toinen joku tukkieste. Meidän vuoromme oli vikana. Kun pyysin eteen niin hummahan ampaisi. Ekalle yritin tuupata kauempaa mutta otti pikkuaskeleen. Banketin päällä vähän pomppi omiaan. Ihanan pieniä töyssyjä. Kolmas meni siististi.
Sitten lähes sama takaisin ja portaat loppuun ylämäkeen. Ensin oli laavu, sain paikan kivasti lähelle ja tuli hyvä hyppy. Banketin alashyppy meni ihanan sujuvasti! Tukkieste paremmin tähän suuntaan. Portaat hyvällä imulla empimättä. Itse olin vähän ihmeissäni että montako askelta mihinkin väliin tulee mutta taisi mennä ihan oikein.
Enempiä ei hypätty vaan loppuverkat kentällä. Ravissa meinasi kiirehtiä mutta sain hyvin kuulolle. Nyt oli jo paremmin taipuisa. Ope kyseli vähän loppumietteitä. Erityisempiä loppupalautteita ei taidettu saada. Tuntikaverit kertoivat että Arska on näppärä hyppääjä ja on mennyt metriä. Ei tuntunut ihan niin ketterältä ja oli aika pienikin. Vasta 7 v. Mutta ihanan varma ja tasainen ratsu. Juuri sopiva itselleni tähän väliin!
Humma sai tunnin jälkeen sienipesun ja osasin pyöritellä sen takaisin loimeensa.
Ongelmia:
silmään lensi yksi ötökkä
en saanut kovin hyvin taivutettua laukassa sisäpohkeen ympäri
vähän innostui banketin päällä
Parannusta:
hyppäsi kaiken empimättä
oli kivan reipas
Tallilta löytyi onneksi apua ratsun ja varusteiden löytämiseen. Ratsuksi pienehkö ruunikko suokkiruuna Arska. Jotain samaa kuin Jevissä. Molemmat olivat tallissa myös ötöloimeen verhottuina. Vinkiksi tuli että kannattaa laittaa hoitaessa kiinni, saattaa yrittää karata karsinasta. Oli lopulta oikein kiltisti.
Ratsukoita tuli tunnille vain 3. 37 euron hinta irtotunnista ei ollut enää ollenkaan paha. Keli oli kesäinen vähän päälle +20°C. Käveltiin pitkin ohjin kentällä keskenämme kunnes ope tuli.
Alkuverkat kentällä ja sitten maastoesteille oli päivän suunnitelma.
Ravissa ensin suorat keventäen, voltit kevyessä istunnassa. Toiseen suuntaan suorat kevyessä istunnassa, voltit keventäen. Alkuun pidin harjasta kiinni mutta rupesin pysymään pitämättäkin. Kevyessä istunnassa oli hankala taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Käynnissä tuntui hyvin ratsastetulta hevoselta. Tultiin myös puomilinjaa, ekalla kerralla pääsi vähän valumaan aidalle. Osasin korjata. Enempi kiihdytteli kuin hidasteli.
Sitten laukassa melko samaa mutta puomilinjan lisäksi tultiin myös puomikasan yli laukkavoltilla. Löytyi jopa kertaalleen kaivattu vaihto. Välillä laukka taisi vaihtua vääräksi. Kivan reipas mutta taivuttelussa oli tekemistä.
Ei hypätty kentällä mitään vaan lähdettiin laitumelle tukkien luo. Kevyen liikenteen väylää rantaa pitkin. Aika hienot maisemat!
Hepoilla ei ollut hokkeja ja esteet olivat nurmella. Ei tullut tarkempia ohjeita kaarteista tai tasapainotuksesta. Verkkahyppynä ympyrällä kaksi ylitystä. Ensimmäisellä kerralla lähti kaarteessa melko holtittomasti valumaan lapa edellä sisään. Taivuta sisäpohkeen ympäri. Muuten oli tarjolla 4 tukkia, joita loikittiin ensin 4, sitten 6 hypyn ratana. Myötälaukat rupesivat löytymään pikkuhiljaa paremmin. Vähän olin yhä kaarteista huolissani ja pari pikkulipsumista oli. Eipähän tehnyt mieli usvatella. Empimättä yli. Vakaata ja turvallista.
Sitten lähdettiin takaisin kohti kenttää. Hypättiin kentän vierestä tukkipino, banketti ylös ja toinen joku tukkieste. Meidän vuoromme oli vikana. Kun pyysin eteen niin hummahan ampaisi. Ekalle yritin tuupata kauempaa mutta otti pikkuaskeleen. Banketin päällä vähän pomppi omiaan. Ihanan pieniä töyssyjä. Kolmas meni siististi.
Sitten lähes sama takaisin ja portaat loppuun ylämäkeen. Ensin oli laavu, sain paikan kivasti lähelle ja tuli hyvä hyppy. Banketin alashyppy meni ihanan sujuvasti! Tukkieste paremmin tähän suuntaan. Portaat hyvällä imulla empimättä. Itse olin vähän ihmeissäni että montako askelta mihinkin väliin tulee mutta taisi mennä ihan oikein.
Enempiä ei hypätty vaan loppuverkat kentällä. Ravissa meinasi kiirehtiä mutta sain hyvin kuulolle. Nyt oli jo paremmin taipuisa. Ope kyseli vähän loppumietteitä. Erityisempiä loppupalautteita ei taidettu saada. Tuntikaverit kertoivat että Arska on näppärä hyppääjä ja on mennyt metriä. Ei tuntunut ihan niin ketterältä ja oli aika pienikin. Vasta 7 v. Mutta ihanan varma ja tasainen ratsu. Juuri sopiva itselleni tähän väliin!
Humma sai tunnin jälkeen sienipesun ja osasin pyöritellä sen takaisin loimeensa.
Ongelmia:
silmään lensi yksi ötökkä
en saanut kovin hyvin taivutettua laukassa sisäpohkeen ympäri
vähän innostui banketin päällä
Parannusta:
hyppäsi kaiken empimättä
oli kivan reipas
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Perjantainkin vauhdit sunnuntain estekisoissa
Sunnuntaina sain lopulta mennä Hempalla estekisoissa yhden luokan. Meni toisella kuskilla 80 cm alle (ja oli 0,2 sekuntia nopeampi kuin minä ja Pave). Minä loikkasin sitten vielä Hempalle päivän toisena, itselleni kolmantena ratana Hempalla 90 cm. Luokan viimeisenä.
Heti Paven radan jälkeen siis ratsun vaihto ja Hempan selkään. Ehdin hädin tuskin säätää martingaalin takaisin paikoilleen kun oli jo aika mennä verkkaan. Jalkkarit olivat pitkät, joten piti laittaa kierteet. Pitäisi jaksaa tehdä niitä lisäreikiä!
Alkuun ravissa Hemppa tuntui alkuun taas todella könkältä. Onneksi meni nopeasti ohi. Ei silti laukassakaan tuntunut vielä erityisen hyvältä. Liikkui kyllä eteen mutta olisi voinut reagoida pohkeisiin vielä nopeammin. Verkkahypyt menivät ihan ok mutta olipa Paven hyppyjen jälkeen vaikea istua näissä kyydissä! Pysty tultiin muistaakseni kahdesti, pienempänä ja ysikympissä. Okseri taidettiin tulla kisakorkeudessa kahdesti. Paikat ihan ok.
Ensin kaksi muuta ratsukkoa. Lopulta kun oli meidän vuoromme niin luokassa ei ollut tullut vielä yhtään tuplanollaa. Pelkkä nolla riittäisi siis voittoon. Hemppa piti herättää pienellä raipan napauksella. Sitten lähti eteen. Tein varmuudeksi vielä voltin päähän. Tuli vähän nykien mutta sai itsensä hereille. Hempan kanssa kun on riski että odotellessa nukahtaa ja menee pitkäksi, jolloin tulee herkästi kielto ykköselle.
Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle. Ykkönen ok. Kuski vähän huojui omiaan. Myötälaukka ja kaarre kakkoselle tuntui tiukalta. Kakkonen ok, saattoi kyllä kopsahtaa ja linja näppärästi. Hetken unohdin nelosen mutta jo seuraavassa askeleessa se palautui mieleen. Linjaus ei ihan priimaa ja taidettiin tulla vähän lähelle. Puhtaasti yli. Kaarre ei ihan tasaisin ja humma taisi yrittää kiskoa vähän pituutta. Vitonen ok. Ysin ympäri ja taas hetkeksi unohdin mihin olen menossa. Sarja tuli vastaan ja sinnehän se piti. Puhtaasti yli. Seiskalle sama juttu kuin vitoselle eli yritti venyä. Vauhtia ainakin oli. Ajattelin oikealle jo ennen estettä. Hyvin kääntyi mutta kuski ei ollut ihan tasapainossa ja kaarteessa piti ottaa käsivarrella vähän tukea harjasta. Kääntyi kuitenkin kakkosen sisäpuolelta.
Yritin linjata kasille huolellisesti ja hypättiin se vähän vinoon kuten lähes kaikki muutkin. Mutta pieni kopsahdus ja puomi mukaan. Yritin mennä läheltä kakkosta. Tiukahkosti ysille. Hemppa meni yli toisin kuin Pave. Sitten vähän kiihdyttelyä, aavistuksen kiinni kympille. Taas kaarre esteen jälkeen oli vähän tiukka. Kääntyi kuitenkin. Ja ihan asiallinen paikka vielä viimeiselle ja puhtaasti yli. Maalilinjan jälkeen tiukka oikea ettei törmäilty esteisiin. Tällä ajauduttiin uralle. Ja kun aidan vieressä (ulkopuolella) ollut ihminen liikkui niin jo valmiiksi vähän virittynyt Hemppa teki siitä omat muuvinsa. Sanoisin että pukitti ja jotain sivuliikettä tuli. Todistusaineistoa ei taida olla. Kuski alas ja pää kunnon vauhdilla hiekkaan. Tämän takia pidän Hempalla turvaliiviä hypätessä!
Anne kuvasi tämänkin radan:
Kuski tasasi hengitystään hiekassa istuen. Hemppa pyydystettiin toisaalla. Ei meinannut lähteä ääntä hengästymisen ja säikähdyksen takia. Pään isku teki olonkin vähän huteraksi. Kävelin johteen kulmalle istumaan.
Kävi niin että tehtiin luokan nopein nollanelonen ja voitettiin. En lähenyt kapuamaan takaisin kyytiin kun yhä oli vähän huojuva olo. Todennäköisesti kunniakierroksella olisi irronnut lisää pukkejakin.
Tytöt hoitivat hepan pois ja minä kasailin itseäni. Lopulta kävin harjaamassa ja juottamassa kisaratsut ja noin tunnissa olo tokeni sen verran että uskalsin ajaa kotiin. Viikko aikaa hankkia uusi kypärä.
Hieman yllättäen seuraavanakaan päivänä ei ollut suurempia kolotuksia. Mieluummin olisin kyllä jäänyt ilman ruusuketta ja pysynyt kyydissä. Mutta eipähän ole tylsä harrastus! Olisinpa niin taitava että pysyisin nämä muuvit kyydissä!
Heti Paven radan jälkeen siis ratsun vaihto ja Hempan selkään. Ehdin hädin tuskin säätää martingaalin takaisin paikoilleen kun oli jo aika mennä verkkaan. Jalkkarit olivat pitkät, joten piti laittaa kierteet. Pitäisi jaksaa tehdä niitä lisäreikiä!
Alkuun ravissa Hemppa tuntui alkuun taas todella könkältä. Onneksi meni nopeasti ohi. Ei silti laukassakaan tuntunut vielä erityisen hyvältä. Liikkui kyllä eteen mutta olisi voinut reagoida pohkeisiin vielä nopeammin. Verkkahypyt menivät ihan ok mutta olipa Paven hyppyjen jälkeen vaikea istua näissä kyydissä! Pysty tultiin muistaakseni kahdesti, pienempänä ja ysikympissä. Okseri taidettiin tulla kisakorkeudessa kahdesti. Paikat ihan ok.
 |
| ©Anne |
Ensin kaksi muuta ratsukkoa. Lopulta kun oli meidän vuoromme niin luokassa ei ollut tullut vielä yhtään tuplanollaa. Pelkkä nolla riittäisi siis voittoon. Hemppa piti herättää pienellä raipan napauksella. Sitten lähti eteen. Tein varmuudeksi vielä voltin päähän. Tuli vähän nykien mutta sai itsensä hereille. Hempan kanssa kun on riski että odotellessa nukahtaa ja menee pitkäksi, jolloin tulee herkästi kielto ykköselle.
 |
| ©Anne |
Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle. Ykkönen ok. Kuski vähän huojui omiaan. Myötälaukka ja kaarre kakkoselle tuntui tiukalta. Kakkonen ok, saattoi kyllä kopsahtaa ja linja näppärästi. Hetken unohdin nelosen mutta jo seuraavassa askeleessa se palautui mieleen. Linjaus ei ihan priimaa ja taidettiin tulla vähän lähelle. Puhtaasti yli. Kaarre ei ihan tasaisin ja humma taisi yrittää kiskoa vähän pituutta. Vitonen ok. Ysin ympäri ja taas hetkeksi unohdin mihin olen menossa. Sarja tuli vastaan ja sinnehän se piti. Puhtaasti yli. Seiskalle sama juttu kuin vitoselle eli yritti venyä. Vauhtia ainakin oli. Ajattelin oikealle jo ennen estettä. Hyvin kääntyi mutta kuski ei ollut ihan tasapainossa ja kaarteessa piti ottaa käsivarrella vähän tukea harjasta. Kääntyi kuitenkin kakkosen sisäpuolelta.
Yritin linjata kasille huolellisesti ja hypättiin se vähän vinoon kuten lähes kaikki muutkin. Mutta pieni kopsahdus ja puomi mukaan. Yritin mennä läheltä kakkosta. Tiukahkosti ysille. Hemppa meni yli toisin kuin Pave. Sitten vähän kiihdyttelyä, aavistuksen kiinni kympille. Taas kaarre esteen jälkeen oli vähän tiukka. Kääntyi kuitenkin. Ja ihan asiallinen paikka vielä viimeiselle ja puhtaasti yli. Maalilinjan jälkeen tiukka oikea ettei törmäilty esteisiin. Tällä ajauduttiin uralle. Ja kun aidan vieressä (ulkopuolella) ollut ihminen liikkui niin jo valmiiksi vähän virittynyt Hemppa teki siitä omat muuvinsa. Sanoisin että pukitti ja jotain sivuliikettä tuli. Todistusaineistoa ei taida olla. Kuski alas ja pää kunnon vauhdilla hiekkaan. Tämän takia pidän Hempalla turvaliiviä hypätessä!
Anne kuvasi tämänkin radan:
Kuski tasasi hengitystään hiekassa istuen. Hemppa pyydystettiin toisaalla. Ei meinannut lähteä ääntä hengästymisen ja säikähdyksen takia. Pään isku teki olonkin vähän huteraksi. Kävelin johteen kulmalle istumaan.
Kävi niin että tehtiin luokan nopein nollanelonen ja voitettiin. En lähenyt kapuamaan takaisin kyytiin kun yhä oli vähän huojuva olo. Todennäköisesti kunniakierroksella olisi irronnut lisää pukkejakin.
Tytöt hoitivat hepan pois ja minä kasailin itseäni. Lopulta kävin harjaamassa ja juottamassa kisaratsut ja noin tunnissa olo tokeni sen verran että uskalsin ajaa kotiin. Viikko aikaa hankkia uusi kypärä.
Hieman yllättäen seuraavanakaan päivänä ei ollut suurempia kolotuksia. Mieluummin olisin kyllä jäänyt ilman ruusuketta ja pysynyt kyydissä. Mutta eipähän ole tylsä harrastus! Olisinpa niin taitava että pysyisin nämä muuvit kyydissä!
Pave terävänä kisoissa
Sunnuntain Tallinmäen kisapäivä alkoi vararatsu Pavella. Alunperin näytti siltä etten saa hypätä Hempalla mitään. Lopulta herui kuitenkin yksi luokka Hempallakin. Aloitin kuitenkin Pavella: 80 ja 90 cm. Ratapiirroksen unohdin näemmä kuvata. Molemmissa arvosteluna 367.4, ekassa vaiheessa 5, toisessa 6 estettä (sis. sarja). Jonkin verran muistettavaa. Kävelin radan ennen 60 cm luokkaa ja sitten ennen kasikymppiä uudestaan. Keskustelin vielä reittivalinnat Tuiskun kanssa läpi niin hyvä tuli.
Pave oli taas mutakerroksen alla. Numerolapun viritys, pelhamit suuhun. Aikataulu oli aika passeli ja mentiin kävelemään kun edeltävä verkkaryhmä aloitti ryhmäverkan. Paven kanssa pysyin suosiolla pikkukentällä. En kaivannut omia loikkia. Käynnissä eteen ja vähän taivuttelin. Ihan ok. Lopulta uuvahdin itse auringosta ja parkkeerattiin varjoon nuokkumaan. Keli oli aurinkoinen +21°C, joten turvaliivin kanssa oli jo käynnissä lämmin.
 |
| ©Anne |
Verkassa Pave liikkui kivan ryhdikkäästi. Laukassa tuntui vähän kulkevan perä sisällä mutta oli aika mutkatonta. Hypyt näppärästi. Tosin alastuloissa tuli vääriä laukkoja enkä saanut korjattua askeleessa. Otettiin noin 5 verkkahyppyä. Kävin varmuuden vuoksi esittelemässä liudan erikoisempia esteitä. Ei tuntunut kiinnostavan.
 |
| ©Kiira |
Meidän vuoromme oli verkkaryhmän toisena. Hemppa meni toisella kuskillaan ennen meitä ja teki sujuvan nollan. Samaa lähdettiin hakemaan. Ohimennessä teki mieli heittää ylävitoset ja tehtiin se etänä.
 |
| ©Kiira |
Pave liikkui kivan reippaasti itse ja osui hyvin esteille. Myötälaukat ja hyvät ponnistuspaikat. Tiukat käännökset. Seiskan jälkeen humma puuskutti lujempaa kuin kuski. Ysin jälkeen patistelin vielä spurttiin. Nollat tuli ja menin niin lujaa kuin pystyin. Hempan ajasta jäätiin noin 0,2 sekuntia. Mutta kiva yllätys oli että Tuutin jälkeen Hemppa oli toisena ja me kolmansina, ruusukkeilla siis. Eikä neljänteenkään ollut eroa juuri enempää kuin tuo 0,2 sekuntia. Käsiajalla siis melko tuuripelillä jaettiin sijoitukset 2 - 4.
Anne tallensi ratamme:
Kunniakierroksella ensin Hemppa pukitteli lähdössä, Pave vasta takakaarteessa. Ehkä sitä hermostutti takana tulleen lyhyt turvaväli? Ei tainnut kuitenkaan osua.
Meinasin jäädä suorilta verkkaan mutta siinä olikin 90-luokan rataan tutustuminen. Käytiin siis kävelemässä pikkukentän puolella ja sain vetää vähän henkeä. Sekä Pave. Olin vähän huolissani että miten se jaksaa. Verkan pidinkin sitten oikein maltillisena enkä laukkuuttanut ympäriinsä. Verkkahyppyjä taidettiin ottaa 3. Hyvin toimi. Yhä myötälaukkojen kanssa vähän hakemista.
 |
| ©Anne |
Oltiin luokan ekoina, joten nyt humma ei ehtinyt kylmyä. Ehdittiin onneksi vetää hetki henkeä kun toimihenkilöt opastettiin hommiinsa.
 |
| ©Anne |
Rata meni muuten kovin samoin ja esteet pysyivät ylhäällä. Mutta nyt ei kestänyt enää tulla tiukasti ysille. Pave juoksi sisäkautta ohi. Ihan hyvin olisi voinut hypätä kyllä tälläkin lähestymisellä. Eikä tosiaan tullut kielto yllätyksenä. Ehdin jopa napata raipalla muttei se auttanut. Pave oli jo päättänyt mennä ohi. Uudella lähestymisellä yli. Ei muita stipluja, joten tulokseksi 0-4. Tällä arvostelulla tuo olisi kannattanut tehdä jo alkuradasta. Nyt kakkosvaiheen aikaa tuhraantui tuohon. Lopullinen sijoitus jäi tässä vaiheessa mysteeriksi. En jaksanut murehtia. Aika helppoa oli muuten ja hummakin liikkui yhä. Tosin koska kyseessä oli Pave niin ei hionnut juuri yhtään.
Anne videoi tämänkin suorituksen.
Itse olin kahden radan jälkeen jo ihan valmis ja vielä oli ratsun vaihto ja kolmas rata luvassa. Onneksi Pavelle löytyi poishoitaja.
lauantai 1. syyskuuta 2018
Pienet treenihypyt Pavella ennen kisoja
Lauantaina oli viikon estetunnit. Hemppa ei herunut, joten hyppäsin taas Pavella. Nyt viriteltiin hummalle pelham suuhun parempien jarrujen toivossa. Keli oli yllättävän lämmin ja mennessä näytti +20°C. Turvaliivi piti ottaa alkuverkoissa pois kun meinasin läkähtyä.
Ehkä pelhamin takia Pave ei nyt juossut ihan turpa ylhäällä kuten viimeksi. Pienellä usuttelulla löytyi reippaan ravin sijasta laukka. Siitä sitten himmailua raviin. Tultiin ympyrällä kavaletteja. Ei kovin taipuisaa mutta yritin kovasti. Laukassa sama juttu, 4 askelta väliin. Jälkimmäinen osui hyvin, ensimmäinen ei aina. Kerran laukka vaihtui välille vääräksi.
Hypättiin toisen pitkän sivun linja, olikohan 21 vai 21,5 metriä. Ensin kuudella, sitten vähän usutin viiteen. Jarrut menivät taas rikki mutta kommentit oli lähinnä hyvähyvä. Tultiin vielä pitkä kaareva linja punaiselta toiselle. Meni ihan ok niin kerta riitti.
Ei taidettu loikkia enempiä alle vaan tultiin pikkuinen rata. Muutama kavaletti ja pieniä esteitä. Korkein oli ehkä 70 cm, muut jossain 60 cm tuntumassa. Suoria ja kaarevia linjoja ja 2 askeleen sarja. Suunnanvaihtokavaletit lävistäjillä. Kymmenkunta hyppyä. Tällä kertaa vähän vaikeasti muistettava rata. Lähes joka kerta päädyssä arvoin että suoralle vai lävistäjälle. Onneksi sain ohjeita ja olin nopea kääntämään. Pave vaihtoi laukat joko hypyissä tai heti jälkeen. Yksi kaarre tultiin väärässä vai ristilaukassa, unohdin jo. Ohjautui ja kuunteli pidätteet. Muita korkeampi este putosi. Ope kommentoi että niin tuppaa käymään jos kaikki eivät ole saman kokoisia.
Olisin vähän kaivannut uusintateiden treeniä muttei hypätty enempää. Ohje kisoihin oli puksutella tasaisesti tai jotain siihen suuntaan.
Loppuraveissa oli aika hyvä. Tasainen ja pääosin rento. Olisin halunnut vielä puoli pykälää lisää vauhtia ja pykälän hitaamman tahdin. En saanut säädettyä. Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Aloitettiin Paven kanssa edeltä mutta kun ennen pihatien risteystä oli säikähtänyt kahdesti (open kolautus, puskassa vaaniva kyltti) niin laitettiin Hemppa keulille. Keskellä meni ongelmitta.
Ongelmia:
pienet esteet
yksi väärä laukka
ei kovin taipuisa
yksi pudotus
loppukäynneissä säikkyi ekana
Parannusta:
jarrut toimivat paremmin
oli yhä reipas
hyppi mukisematta
Ehkä pelhamin takia Pave ei nyt juossut ihan turpa ylhäällä kuten viimeksi. Pienellä usuttelulla löytyi reippaan ravin sijasta laukka. Siitä sitten himmailua raviin. Tultiin ympyrällä kavaletteja. Ei kovin taipuisaa mutta yritin kovasti. Laukassa sama juttu, 4 askelta väliin. Jälkimmäinen osui hyvin, ensimmäinen ei aina. Kerran laukka vaihtui välille vääräksi.
Hypättiin toisen pitkän sivun linja, olikohan 21 vai 21,5 metriä. Ensin kuudella, sitten vähän usutin viiteen. Jarrut menivät taas rikki mutta kommentit oli lähinnä hyvähyvä. Tultiin vielä pitkä kaareva linja punaiselta toiselle. Meni ihan ok niin kerta riitti.
Ei taidettu loikkia enempiä alle vaan tultiin pikkuinen rata. Muutama kavaletti ja pieniä esteitä. Korkein oli ehkä 70 cm, muut jossain 60 cm tuntumassa. Suoria ja kaarevia linjoja ja 2 askeleen sarja. Suunnanvaihtokavaletit lävistäjillä. Kymmenkunta hyppyä. Tällä kertaa vähän vaikeasti muistettava rata. Lähes joka kerta päädyssä arvoin että suoralle vai lävistäjälle. Onneksi sain ohjeita ja olin nopea kääntämään. Pave vaihtoi laukat joko hypyissä tai heti jälkeen. Yksi kaarre tultiin väärässä vai ristilaukassa, unohdin jo. Ohjautui ja kuunteli pidätteet. Muita korkeampi este putosi. Ope kommentoi että niin tuppaa käymään jos kaikki eivät ole saman kokoisia.
Olisin vähän kaivannut uusintateiden treeniä muttei hypätty enempää. Ohje kisoihin oli puksutella tasaisesti tai jotain siihen suuntaan.
Loppuraveissa oli aika hyvä. Tasainen ja pääosin rento. Olisin halunnut vielä puoli pykälää lisää vauhtia ja pykälän hitaamman tahdin. En saanut säädettyä. Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Aloitettiin Paven kanssa edeltä mutta kun ennen pihatien risteystä oli säikähtänyt kahdesti (open kolautus, puskassa vaaniva kyltti) niin laitettiin Hemppa keulille. Keskellä meni ongelmitta.
Ongelmia:
pienet esteet
yksi väärä laukka
ei kovin taipuisa
yksi pudotus
loppukäynneissä säikkyi ekana
Parannusta:
jarrut toimivat paremmin
oli yhä reipas
hyppi mukisematta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)