Rapaesteitä ja kortin loppu

Maanantaina oli taas estetunnin aika. Viimepäivinä satoi runsaasti ja samaa oli luvassa myös illalle. Lämmintä +6°C. Motivaatio taas aika vähissä.

Listalla yllätyin suuresti kun esteratsukseni oli merkattu Harmonia. Useampi haaveili uudesta Pollesta (tai olisi Pellakin voinut olla kiva) mutta tämä oli itselleni ehdottomasti paras vaihtoehto.

Karsinaan mennessä tammalla oli kunnon lohikäärmeilmeet. Hyvin äkkiä tuli selväksi että ratsu on laitettava kiinni jos meinaan selvitä hommasta vahingoittumattomana. Eikä se sitten onneksi uhkailua pahempaa tehnyt. Tuntikaveri laittoi satulan ja varustin itse loput. Hypättiin pihalla kyytiin. Housut kastuivat saman tien rainlegseistä huolimatta. Kenttä oli aikamoista liejua. Pidin toppaliivin päällä ja ehkä se vähän suojasi yläosaa pahimmalta kastumiselta.

Ensin taas jumpattiin kuskeja. Kummasti ne sammakot rupeavat menemään helpommin. Alkuverkka mentiin pitkin ohjin. Harmonialla oli kiire ja juoksi vähän alta. Tultiin maapuomien yli jo käynnissä, ravissa venyi hyvin ja laukassa meinasi olla jopa ahdasta. Vauhti oli enemmän ratsun kuin kuskin valinta. Vinkki oli että tuntumaa voi pitää mutta pitkällä ohjalla. Huomasihan siinä että ei saa samoin pidettyä omaa tasapainoa.

Kun esteet nousivat ylös niin pari kertaa Hoo ampui sisään jumpalle. Kerran-pari tuli oma refleksi ja jäin suusta kiinni. Ei auttanut jarruttamisessa vaan puomit lentelivät. Parempi lopputulos oli antaa pidempää ohjaa ja tamman itse katsoa ja kolistella. Sitten osasi seuraavalle kerralle myös korjata. Yksi hyvä kierros tuli. Laukat taisivat välillä vaihtua vääriksi. Jossain välissä tiputin esteraippani pois.

Vasemmassa kierroksessa otettiin ohjat tuntumalle. Kaksi sivua mentiin kootummin ja kaksi muuta reippaammin eteen. Tarpeen tullen sai tehdä kulmiin voltteja. Nyt alkuun taas kun ope sanoi niin yllättäen kahden voltin aikana tamma meni nyökkyyn. En oikein tajua mitä ope saa minut tekemään. Jotain, joka ei vähän sinnepäin yrittämällä onnistu.

Esteet menivät paremmin. Nyt osasin jo myödätä jumpallekin vaikka mentiin välillä reippaamminkin. Tuli takaisin viimeistään volteilla. Vääristä laukoistakin päästiin kun ope siitä vielä kerran sanoi.

Rata tultiin kertaalleen. Pysty, pitkä lenkki ristikolle, tiukka kaarre toiselle ristikolle, oikealle ja kakkosristikko toiseen suuntaan. Ainoa kämmi oli vikalla esteellä kun seuraava ratsukko oli aloittamassa. Keskittymiseni herpaantui ja vähän ehkä tarpeettomasti väistettiin niitä. Laukka vaihtui vääräksi. Ope oli kuitenkin kaikkiin tyytyväinen. Itse riemuitsin siitä kuinka superhelposti meidän tiukka kaarteemme meni. Jotain vinkkejä hevosen (ja ohjien) lyhentämisestä taisi tulla alkuun.

Lopuksi hypättiin vielä pysty. Tähtäsin keskelle mutta ekalla kerralla kopsahti. Yllättäen en saanut kiihdyttelyä vaikka pyysin jalalla eteen vielä juuri ennen kaarretta. Saatiin täsmäohjeet (en muista enää mitä) ja sakkokierros. Sitten ylittyi keskeltä, ilmavasti ja myötälaukassa pysyen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa tuntui vähän juoksevan alta mutta open mielestä oli hyvä. Oli tasainen mutta suorilla vähän nousi edestä. Ei siis ihan avuilla. Ope oli menoomme tyytyväinen ja itsestäni tuntui että tänään palaute oli vähän turhankin positiivista. Omasta mielestäni mentiin vain ok, ei erityisen ihanasti.

Tunnin jälkeen tamman kiukuttelu jatkui. Loimea laittaessa monotti ihan kunnolla seinää. Julmasta uhkailusta huolimatta ei tehnyt minulle mitään. Enkä osannut pahasti pelätä vaan ärjyin ja komensin.

Ongelmia:
hoitaessa ihan lohikäärme
pidätteet eivät aina menneet kovin hyvin läpi
kiihdytteli jokusen kerran esteille
vääriä laukkoja
ei hypätty aina keskeltä
rapaa kaikkialla

Parannusta:
keli haittasi yllättävän vähän Harmonian selässä
tuli myös tasapainoisia kierroksia
tiukka kaarre meni hienosti

Korttini loppui ja jäin toistaiseksi talvitauolle Mallulta. Mittani pimeästä rapailusta tuli hetkeksi täyteen.

Siirtymiä Sallylla

Torstai-iltana menin vielä käymään Piuden luona. Aikatauluni levähti ja pelkäsin olevani fataalisti myöhässä. Vaan ratsu olikin jo edellisellä tunnilla valmiina. Eli suoraan lämpimän hevosen kyytiin. Tällä kertaa ei oltu keskenämme vaan saatiin poni seuraksi. Lämmintä oli jotain +10°C pintaan jos sitäkään eikä onneksi satanut. Kenttä oli märkä muttei kovin pahasti lätäköillä.

Alkukäynnit mentiin aika itsenäisesti. Jo siinä muistin monta muistettavaa asiaa. Taivuta kulmiin, aseta ympyröille. Vahdi ettei ympyröillä liiraa ulos. Ei saa juosta eikä painaa kädelle. Käytä pohkeita. Open tultua verkattiin ravissa. Oli hankalaa kunnes käski antaa vähän pidemmät ohjat. Helpotti kovasti. Eikä ollut kyse kuin lyhyestä nappulavälistä. Omasta kevennyksestäni tuli useamman kerran sanomista mutten ihan tajunnut kuinka korjata. Enemmän jalustimille ja vähemmän reisille. Tai jotain sinnepäin?

Myöhemmin jäätiin istumaan alas ja sai tehdä käyntisiirtymiä. Nyt ravista tuli sangen kiva. Itse ajattelin istuvani ylös ja kokoavani liikettä. En muista oliko tämä ennen vai jälkeen verkkalaukkojen.

Verkkalaukassa kulki kivasti. Taas alkuun piti vähentää vauhtia mutta sitten muistin mikä tämä juttu oli. Tehtiin vaihto lävistäjällä ja Sally hoiti sen ennen kuin ehdin pyytää.

Välikäyntien jälkeen mentiin omille pääty-ympyröillemme. Neljännes ravia ja neljännes laukkaa. Jatkuvasti huomasin kuinka valmistelin huonosti. Tuli joitakin stipluja mutta ope vaikutti suht tyytyväiseltä. Sally vähän kuumui ja rupesi rikkomaan itse laukkaan. Oman istunnan piti ajatella ravia. Yritin tehdä nostot hellästi mutta silti tamma tuntui vähän sinkoavan laukkaan. Ravia piti ratsastaa väleissä eteen.

Ja sitten tunti olikin jo ohi. Loppuraveissa sai antaa venyttää taas pitkälle kaulalle. Tämän päivän erikoisuus oli ettei vinoudestani tullut sanomista.

Ongelmia:
en aina tiennyt kummalle ope puhui
alkuun tamma makoili käsilläni
pimeää ympärillä

Parannusta:
ravista tuli aika kiva

Toinen vuokraheppakokelas ja kuskin tuntuman herkkyys testissä

Torstaina menin uudestaan Nurmijärvelle vuokrahevostestaukseen. Tällä kertaa kokeilemaan Assi-tammaa. Ratsu oli hoitaessa muuten rauhallinen mutta satulan laitolle irvisteli.

Mentiin maneesiin. Meidän lisäksemme siellä oli pari muutakin ratsukkoa. Ihan hyvin mahtui menemään.

Tuntui että omistaja odotti meiltä hyvää menoa ja aktiivista peräänantoa heti alusta asti. Itselläni oli vähän hakemista että miten tämä hevonen toimii. Lopulta omistaja lähes piti meille tunnin. Eniten sanomista tuli käsistäni. Ne piti saada rennommiksi. Eikä käsivarren lihakset saaneet pullistella. Odotin paljon suoraviivaisempaa ratsua.

Verkassa käynnin jälkeen otettiin vastalaukka. Vasempaan kierrokseen oikeassa laukassa ympyrällä vaihtoi yhdessä kohdassa. Välillä tuli myötälaukka, välillä jäi ristiin. Toinen kierros oli itselleni helpompi ja siihen suuntaan meno ihmeen kaupalla lopulta parani suht rennoksi. Jo tässä taisi tulla ohjeita hidastaa laukkaa.

Vastalaukoissa tamman sai kuulemma paremmin ylös lavoiltaan. Sen jälkeen sain mennä itsenäisesti. Tamma heräsi liikkumaan enkä saanut puolipidätteitäni kovin hyvin läpi. Suurimman osan ajasta tuntui siltä että tamma vähän kiiruhtaa alta. Käsillä ei auttanut tehdä pidätteitä kun niistä tamma vain jännittyi. Istuntani ei joko osannut vaikuttaa kuten pitää tai tammaa ei huvittanut kuunnella. Tein voltteja ja siirtymiä, kevensin ja istuin alas.

Laukassa mentiin yhä aika reippaasti. Minun mielestäni vain aavistus lujaa mutta verrattuna kaivattuun kouluratsastuslaukkaan niin vauhtia taisi olla tuplasti. Ajattelin että ympyröillä meno rauhoittuu muttei tullut merkittäviä eroja. Yritin hidastella myös istunnalla ja kokeilin myös puristamalla polvilla. Ainakin siirtymät alas löytyivät.

Loppuverkassa meno tuntui menevän huonompaan suuntaan kun oltiin eri päässä maneesia omistajan kanssa. Tämän kanssa en itsenäisestä humputtelusta kostuisi mitään. Tällä saisi kuitenkin myös hypätä, joten sovittiin koeajasta ja varasin ensimmäisen kouluvalmennuksen. Katsotaan miten homma lähtee liikkeelle.

Kuvittelin menneeni hieman reilu tunnin mutta yllätyin kun olin lopulta lähes 1,5 tuntia selässä. Olisi sen ehkä nopeamminkin voinut hoitaa. Toisaalta eipä omistajakaan hoputellut.

Tammalle tuli hiki (ja on kuulemma klippaus tulossa) muttei muuten vaikuttanut uupuneelta. Käynnissäkin askel venyi.

Ongelmia:
jännittyi herkästi
en saanut puolipidätteitä kunnolla läpi
vähän juoksi alta
alkuun vaihteli laukkoja myötäisiksi

Parannusta:
kivan tasainen

Hämärästä maastonkoittoon

Keskiviikkona satoi päivällä reippaasti. Myös tiistaina oli satanut. Kenttä oli siis lillua ja meille tuli yllätysmaasto. Mieluusti olisin kuullut tästä etukäteen niin olisin voinut ainakin pakata turvaliivin mukaan. Nyt niille heijastinchapseillekin olisi ollut käyttöä.

Yllättäen illalla ei kuitenkaan satanut. Ratsukseni sain Vaskan, joka oli jo valmiiksi hommissa. Tuntikaveri oli käynyt testaamassa tamman maasto-ominaisuudet ja kertoi supertolkuksi. Lähdinkin siis luottavaisin mielin matkaan. Toki heti alkuun ratsu olisi halunnut poistua jo kentältä siinä vaiheessa kun säädin vasta jalustimia.

Lähdettiin letkassa hiekkakuoppien suuntaan. Aurinko oli jo laskenut, joten rupesi hämärtämään. Toisella puolella auringonlasku, toisella puolella nouseva kuu.

Vaska tallusti alkumatkasta niin reippaasti että mentiin lopulta Dumbon eteen. Vetoheppa ja Piku edellä menivät tarpeeksi reippaasti ettei oltu hännässä.

Mentiin jyrkkä mäki ylös ja metsää pitkin. Vähän väljemmässä kohdassa myös vähän ravia. Kohteena oli pikkuhiekkakuoppa. Heti ensimmäisellä kierroksella oli vähän hässäkkää mutta Vaska oli onneksi tolkku. Sitten ohje oli että saadaan vedellä ympäriinsä vapaasti kunhan ei törmäillä. Laukat nousi alkuun vähän huonosti ja laukassa oli välillä vähän välystä ohjauksessa. Letkassa meni helpommin. Mentiin rauhallisia/keskivertoreippaita kierroksia ja aina mäissä käyntiä ja ravia.

Kolmen laukkalenkin jälkeen Vaska oli ihan hengästynyt. Muut vaihtoivat ratsuja ja minulle tuli ehdolle Harmonia. Todellakin halusin! Ensimmäinen laukkalenkki letkassa meni hyvin vaikka varmistelin aika lailla että pää pysyy ylhäällä. Saatiin lupa vielä toiseen kierrokseen. Lähdin edeltä ja pyysin eteen. Johan lähti. Ihan kunnon neliä. Jarrutusmatka oli pitkä eikä tullut kovin hellillä pidätteillä takaisin. Tuli kuitenkin. Eikä sinkoillut omiaan. Gps näytti nopeudeksi n. 36 km/h. Luulin lujemmaksi.

Enempiä kierroksia en halunnut mennä koska rupesi olemaan niin pimeää. Paluumatka meni suht tasaisesti. En päästänyt raville vaan ihan käyntiä venyttämällä (venyi itsestään) pysyttiin kärjen vauhdissa. Jyrkkä alamäki ok, tosin tamma ehdotti että kylki edellä olisi kivempi. Pienestä ojasta loikattiin epämääräisesti pienen kuusen yli. Asvaltille saapuessa vauhtia oli mielestäni ihan liikaa muttei onneksi liukasteltu. Loppumatka takaisin ongelmitta vaikka rupesi olemaan melko pimeää.

Harjatessa Hoo taas kiukutteli. En tiedä mikä sille on tullut mutta tiputti parissa viikossa karvansa ja on nyt erittäin ohuessa turkissa ja ihan harmaa tavallisen valkoisen sijasta.

Ongelmia:
pimeys
Vaskalta loppui kunto
Harmonian loppukiukuttelut

Parannusta:
ei ollut pelkkää hissuttelua
Vaska oli todella tasainen maastossa

Ensimmäinen vuokraheppakokelas etelässä

Tiistai-iltana ajelin pimeässä sateessa (+7°C) puolisen tuntia Nurmijärvelle testaamaan ensimmäistä vuokrahevoskokelasta eteläisemmässä Suomessa. 10-vuotias trakehner-ruuna. Tarjolla koulukäyttöön.

Olin ajoissa paikalla, omistaja ei. Laittoi viestin että voin kysyä talllista mistä hevonen ja harjat löytyvät. Menin sitten omatoimisesti harjaamaan ruunaa. Ihan rauhallinen tapaus. Sekä ihanan puhdas. Häntä liukkaana selvitysaineesta ja harja nypitty tasapitkäksi ja -paksuksi.

Omistajan tultua ratsu sai varusteet niskaan ja talutin sen maneesiin. Omistaja kiipesi ensin itse kyytiin ja ratsasti itse. Tasainen ja kuuliaisen näköinen. Reipas muttei erityisen lennokas. Taivuttelivat ja menivät vähän väistöjä.

Kun oli oma vuoroni kiivetä kyytiin niin omistaja oli pelotellut hyvin mitä kaikkea humma voi tehdä. Selkään ei kannata mennä silloin kun ovella on liikennettä ja sisäohja kannattaa olla tuntumalla. Ei ollut ongelmia.

Kävelin ensin hetken puolipitkällä ohjalla. Sitten tuntumalla. Vähän taivuttelin. Ratsu oli käynnissä hetken omistajan jäljiltä tasainen, myöhemmin rupesi epätasoittumaan. Kamalimpia olivat pysähdyksemme. En saanut istunnallani kerrottua seis. Tuli siis rumasti kättä vasten sekä käynnistä että ravista. Omistaja kyseli että nykiikö ohjia. Taisin olla koeratsastuskankea, sillä en kiinnittänyt sellaiseen huomiota.

Osa ohjeista oli hieman omituisia. Taivuta kaarteisiin. Valmistele tehtävät. Ehkä sitten ratsastin poikkeuksellisen huonosti? Tein siirtymiä. Käynnistä seis ja käynti-ravi. Ihan ok muttei kaikista soljuvinta. Ravissa oli tasaisempi. Myös harjoitusravista parit väistöt. Aavistuksen työlästä vaikka väisti kyllä. Ei reagoinut pohkeisiini niin hyvin kuin olisin toivonut. Muutamat loivat kiemurat ja lävistäjillä vähän eteen. Avoketta molempiin suuntiin.

Laukat nosti molempiin suuntiin helposti. Laukka oli rentoa ja pyöreää (tai siltä se ainakin tuntui). Laukassa oli kiva olla. Yksi minisäpsy hepalle ovipäässä tuli ja astui askeleen verran sivuun. Ei ongelmia. Tällä olisi ollut kiva lähteä kiihdyttelemään mutten sellaista viitsinyt lähteä kokeilemaan. Pari kertaa ennakoi ja pudotti raville. Nosti laukan kuitenkin kuuliaisesti takaisin.

Loppuraveissa sai antaa venyttää pidemmälle ohjalle eteen alas. Piti myös huolehtia että taipuu sisään. Tässäkin rupesi itse ehdottelemaan käyntiä, käskin aina takaisin raviin. Kävelin useamman kierroksen ja kun olin valmis niin vielä pari kierrosta taluttaen. Tuli sellainen olo että riittää tämän selässä.

Taluttaessa oli fiksu eikä ratsaillakaan tehnyt mitään mutta omistajan kommentit että säikähtäessään saattaa taluttaessa juosta päälle ja maneesissa poistua paikalta niin nopeasti etten pysy kyydissä eivät lohduttaneet. Eikä tällä pääse hyppäämään, joten päädyimme lopputulokseen että molemmat jatkamme etsintöjä omilla tahoillamme.

Ongelmia:
pysähtymiset
käynnin epätasoittuminen
ei ollut kovin herkkä vastaamaan pohjepyyntöihini

Parannusta:
maneesi
reagoi istuntaan kivasti

Kutosesta kasipuoleen estetunnilla

Maanantain estetunnille minulle oli jaettu Wanesa. Poni oli jo edellisellä tunnilla hyppäämässä ja tämä oli vissiin jo kolmas tunti sille tänään. Kävi vähän sääliksi. Alkuun yritin taas houkutella ponin omenalla puolelleni.

Ravailu aloitettiin pitkin ohjin. Lopulta oli pakko käydä käynnissä että sain ponin tuntumalle. Käynnissä tapahtui ihan hetkessä. Ravissa ei ollut samalla lailla otetta. Oli vähän hidas sekä tuntui aika kankealta. Laukkoja ei juuri otettu. Jumppalinjaa tultiin ensin puomeina käynnissä ja ravissa. Sitten pikkuesteinä ravissa. Wanen askel ei sopinut väleihin yhtään.

Jumppalinjan esteet nousivat ylös pikkuisiksi ja yhä tultiin ravissa. Parin räpellyskierroksen jälkeen tajusin että me ei vaan voida tulla ravissa ja usvattelin laukkaa. Eikä lyhyillä ylös menevillä töpöhypyillä tullut siistiä vaan Wanen menon piti olla vähän laakaa että venyttiin maaliin. Se auttoi.

Uusimman hepan jäätyä hinkkaamaan innaria laitettiin muut itsekseen hyppäämään toisen reunan ristikkoa ravista. Sen jälkeen piti kääntyä tiukasti sisään tötsien väliin. Kaarre oli ihan maksimissaan 10 metrin voltin puolikas. Luultavasti vähemmän. Yhä olin ponin kanssa vähän varovainen ja meno oli alkuun löysää. Sain kuitenkin vähän heräteltyä ja hypyt paranivat. Käännös laukassa oli ensin hankala ja menin ravissa. Mutta lopulta rupesi taittumaan laukassakin kun tajusin istua takaosan päälle. Ope ei meitä katsellut, joten saatiin puuhata omiamme.

Välikäyntien jälkeen tultiin rata. Jumppa, keskimmäinen pysty ja ristikko takaa. Muutamalla mutkalla. Ensimmäinen kierros oli vähän ponneton ja poni veltto. Rämmittiin kuitenkin kaikesta yli. Keskimmäisen jälkeen taisi tulla vähän ravia väliin. Saattoi hidastaa kohti esteitä. Annoin meille tästä arvosanaksi kutosen.

Kun kaikki olivat hypänneet ekan kierroksen niin pidettiin välipalaveri. Kaivattiin kuulemma vähän enemmän. Ysiin pitäisi tähdätä. Olin todella skeptinen sen suhteen että venytäänkö yhtään parempaan suoritukseen. Esteetkin nousivat vähän.

Suureksi yllätyksekseni poni eteni toisella kierroksella paremmin. Ope sanoi että vauhti riittää, ei tarvitse pyytää enempää. Laukat vaihtuivat myötäisiksi ja paikat olivat ok. Ylitettiin itsemme tällä. Ihan ysiä en antaisi mutta kasipuoli.

Lopuksi tultiin vielä pelkkä jumppa. Sujuvasti laukalla ja nyt poni rupesi vihdoin imemään itse eteen. Vasta! Hyppäsi siististi ja minä muistin olla vakaana ja suoraselkäisenä mukana. Tämä riitti meille.

Loppuraviemme aikana uusin heppa sai sakkokierroksia jumpalla. Eli ope ei katsellut meitä. Wane eteni yhä hyvin itse eteen mutta puri vasempaan kuolaimeen eikä ollut taipuisin.

Tämän tunnin kiva juttu oli open kanssa käyty henkilökohtainen loppupalaute. Aloitin sanomalla suoraan mieltäni painavan asian. Eli taas tuntui siltä että meitä ei aina huomattu tunnilla. Minä kun toimin niin paljon paremmin pienellä hiillostuksella. Ja jos tuntuu että opea ei kiinnosta niin ei oikein itseänikään kiinnosta. Harvemmin silloin ratsuakaan. Ope taas kaipaisi minulta enemmän omaa vastuuta omista tekemisistäni. Taas ollaan vähän kommunikaatio-ongelmien äärellä.

Vihdoin löytyivät linimenttijemmat eikä tarvinnut jonottaa letkutukseen. Sain ponin ihan itse pimeään tarhaan ilman ihmis- tai hevosvahinkoja.

Ongelmia:
poni tuntui alkuun huonolta
oli sellainen olo ettei ope huomannut meitä

Parannusta:
saatiin parannettua yllättävän hyvin
ihan lopuksi Wane heräsi liikkumaan itse
sileän osuuksilla oli sangen tasainen

Jenna videoi hyppyjämme. Oli vähän pimeää.

Voitto ja lähes toinenkin

Sunnuntaina päästiin Hempan kanssa Turkan harkkaestekisoihin. Luokkina 80 ja 90 cm, molemmissa arvosteluna 367.4. Tallinväen oma vinkka oli kisareissulla, joten saatiin kisakavereidensa vinkka vuokralle. Vieraaseen koppiin Hemppa käveli haistellen ja aavistuksen hitaammin mutta sukkelasti.

Kisapaikalla oltiin taas roimasti etukäteen. Onneksi Hemppa viihtyi heinineen kopissa ilman ongelmia. Rata olikin sellaista kommervenkkiä että kävelin sen ensin 70 cm rataantutustumisessa ja sitten vielä omassani uudestaan. Ykkösvaiheessa ykköseltä kakkoselle oli kamalan pitkä matka, päätin etten mene aitoja pitkin. Loput ykkösvaiheesta olikin lähinnä kahdeksikkoa. Kakkosvaihe alkoi aikamoisella kääntelyllä mutta totesin että selvitään siitä kyllä.

Ratapiirros sen jälkeen kun olin saanut luvan parannella sitä.
Opettelin osan esteistä ensin väärään suuntaan.

Verkassa ei oltu lopulta edes kovin aikaisin (6 oli hyppäämättä 70 cm luokasta) mutta tiesin että palkintojenjaossa ja radan korotuksessa menee kuitenkin aikaa. Kävelin ensin rauhassa, sitten taivuttelin. Ravissa sama juttu. Ei päästy edes laukkaan kun muut verkkailijat hätäilivät jo pois. Otin vähän laukkaa molempiin suuntiin ja loikin ristikon kahdesti ja pystyn kerran pikkuisena. Sitten kipitin tutustumaan rataan uudestaan.

Ei vieläkään mitään pelokkeita, pelkkiä puomiesteitä. Numerot osoittivat että olin opetellut radan nyt oikein.

Takaisin verkkaan, vähän ravailua alle ja laukassa molemmat esteet. Huolehdin että Hemppa laukkaa kaarteissa eteen. Olin jo valmis mutta luokka ei alkanutkaan ihan heti. Lopulta päädyin hyppäämään okserin vielä kerran ja sitten lähdin alas.

Ensimmäinen ratsukko oli jo suorittamassa. Kun sain lisävaatteeni riisuttua niin päästiin jo aitoihin kävelemään kakkosen suorittaessa. Oma lähtövuoroni oli siis kolmas. En näyttänyt esteitä erikoisemmin, valkoisia johteita näytin ohimennen. Laukka päälle, eteen, päätyyn ympyrä ja sitten aloitus.

Hemppa vastasi apuihini hyvin ja nosti jalkansa. Tosin heti ykkönen kolahti mutta pysyi onneksi ylhäällä. Ei epäröinyt esteille ja kääntyi hyvin. Myötälaukatkin löytyivät. Seiskalta kasille kaarteessa olin vähän huolissani että pysytäänkö pystyssä mutta hyvin onnistui. Suoristukset oli riittäviä ja meno tarpeeksi lennokasta. Tuloksena nopea nolla joka riitti reilun 3 sekunnin kaulalla luokan voittoon. Mainiota!

©Milla

Ysikympissä olin neljäntenä. Palkintojenjaossa tiirailin että esteisiin ei ole tullut pelokkeita, joten en jaksanut lähteä kävelemään rataa uudestaan. Siitä suorilta verkkaan. Hemppa pääsi kunniakierroksella vauhdin hurmaan ja verkassa tikkasi alkuun kunnon monteravia ja kuskia vain nauratti. Laukassa oli vähän vyöryvä eikä tullut pidätteistä niin hyvin takaisin kuin olisin halunnut.

Ajattelin hypätä molemmat esteet kerran. Pysty meni helposti. Okserille paikka ei osunut ja tuuppasin. Hemppa pysähtyi esteen eteen ja puomit kolisivat. Eipä siinä. Lyhyempi laukka eikä saa tuupata. Toisella yrityksellä siististi yli. Varmuuden vuoksi vielä toisen kerran ettei ollut tuuria. Hyvin meni tämäkin ja meidän oli aika siirtyä kisapaikalle. Kolisivat ne esteet verkassa muillakin, joten hyvään väliin saatiin hypättyä.

Valmistautumassa oltiin taas melko tiukalla aikataululla. Fleece pois ja kävelemään radalle. Ja pian olikin jo meidän vuoromme. Taas kunnon pätkä laukkaa alle, kiihdytys ja ympyrä. Sitten menoksi.

Suunnitelmani oli sama kuin kasikympissä. Nyt Hemppa tuntui paremmalta ja edettiin tasaisemmin. Silti heti kolmoselta keilattiin yläpuomi mukaan. Pöh. Kummasti kyllä muistelin että pudotus olisi ollut punaisella nelosella. Onneksi tässäkin oli arvosteluna 367.4 eli saatiin joka tapauksessa hypätä loppuun asti. Nyt kakkosvaiheessa laukka ei tuntunut rullaavan kaarteissa ihan yhtä hyvin mutta hyvin käännyttiin. Loput esteet pysyivät ylhäällä, joten nelosella maalissa. Haaveilin että oltaisiin edes toisiksi nopeimpia.

Milla kuvasi molemmat radat, tämä alkaa esteestä 2.


Nollia tuli lopulta neljä, joten sijoituksille ei tässä luokassa ollut nelosella asiaa. Mutta kasikympin ajasta nipistettiin vielä vähän pois ja oltiin ysikympin nopeimpia! Ilman puomia oltaisiin voitettu tämäkin. Supernopealta näyttänyt yksityisratsukko oli 0,1 sekuntia meitä hitaampia. Vautsi! Ja oikein paljon mieltä lämmitti kun tuomari ja muu ratahenkilökunta kehuivat suorituksemme tyylikkyyttä. Riemastutti tietysti myös tieto että pärjätään myös kääntelytehtävissä ajan puolesta. Se kun on ollut monesti vähän ongelmana.

Myös paluumatka meni kaikin puolin oikein hyvin. Olen kovin kiitollinen kaikille tämän mahdollistaneille!