Maanantaina olin taas viime tipassa tallilla. Onneksi löytyi tehokas apulaisten joukko ja saatiin Dumbo alle kymmenessä minuutissa kuntoon. Kentällä sitten vielä virittelin apuohjat. Esteraippa avuksi. Ratsukoita oli 7 ja lämmintä +5°C.
Alkutunti tehtiin tavalliseen tapaan siirtymiä. Ihan ok. Meinasi olla vähän ahdasta kun ei oltu edes koko kentällä. Laukattiinkin pätkät molempiin suuntiin.
Ekana tehtävänä tultiin keskilinjalle ravista seis. Järjetön tehtävä tällä väkimäärällä. Ruuhkautui aivan heti. Enkä lopulta osannut keskittyä itse tehtävään kun sinne mahduin. Neljästi pääsin ja volttailin ehkä 7 volttia aina välissä. Vika kerta oli onneksi paras. Jurputukseni auttoi ja vaihdettiin tehtävää.
2,5 sivua ravissa, muutama askel käyntiä ja laukannosto. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Ravissa paljon voltteja. Käyntiin tuli vähän kättä vasten ja jos kävelin liian pitkään niin laukat nousi superhuonosti. Nyt tajusi muutkin onneksi volttailla ja 3 - 5 volttia riitti kierrosten välissä ennen kuin mahtui tehtävälle uudestaan. Eikä ruuhkautunut niin pahasti. Oikea laukka nousi sekin vähän löysästi. Saatiin lopulta vielä sakkokierros ja siinä kumautin sisäjalan kunnolla kylkeen ja johan nousi laukka ilmavasti. Huomattavasti parempi.
Tänään ei tullut mielestäni ollenkaan tarpeeksi kommentteja. Ratsun pituus ja luotiviivalla olo jäivät mysteereiksi. Sen verran olin kuitenkin vaativainen että tänään liikuttiin eikä löysäilty. Ihan hyvältä tuntui ja harjoitusravissa oli mukava istua.
Ongelmia:
ruuhkaisaa
liian vähän open huomiota
Dumbo tuijotteli esteiden kasaajia
laukat nousi alkuun aika löysästi
Parannusta:
eteni rennon letkeästi
maanantai 17. lokakuuta 2016
lauantai 15. lokakuuta 2016
5 vuotta 4 kuukautta ja 4 päivää revanssiin
Lauantain kolmas ratsastus oli Troijan (Helsingin yliopiston hevostarrastajat) järjestämä rataharjoitus Primuksella. Tulipa hankittua myös Troijan jäsenyys. Luokaksi valikoitui KN ja ratsutoiveeksi laitoin OSM-kisoista tutun Sacen. Hauska oli lähteä kokeilemaan onko meno parantunut. Sen verran oli rataharkat että mentiin ratsujen omilla varusteilla. Suojat jalassa ja tuskin kuolaimiakaan vaihdettiin. C:ssä ainakin oli raippojakin. Rata lämpöeristetyssä maneesissa, joten poololla tarkeni hyvin ratsastaa.
Luokassa oli lopulta 7 kisaajaa ja minä näistä viimeisenä. Aloitettiin vähän etuajassa, joten olin hieman myöhässä verkasta. Hyvin ehti kuitenkin. Ohjattu verkka oli hyvä juttu ja ope oli hyvin tarkka ja vaativa. Myötäys pysähdyksissä. Tarkasti suoraan. Kunnon turvavälit. Ravissa ei kannata istua alas ennen laukkaa. Tarpeeksi rauhallinen käynti. Sacce ei ollut enää mikään nuorukainen (-99 eli 17 v) mutta reippaasti se eteni. Välillä aavistuksen liiankin reippaasti.
Vaikka ohje oli ratsastaa hyvin, peräänannossa ja ajatuksen kanssa niin verkassa jäin silti vähän humputtelemaan. Tosi huonosti tajusin taas katsoa suoruutta peileistä. Ekana huomasin aina kääntää varpaat eteen. Pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi, siirtymät alaspäin tuli kättä vasten. Meno oli sen verran ruuhkaista ettei oikein mahtunut volttailemaan. Muutama ympyrä. Kieltä ruuna lerputti ulkona enkä osannut ratsastaa sitä suuhun vaikka yritin mitä.
Oma vuoro tuli lopulta aika äkkiä. Olin kuitenkin ehtinyt mennä kaikki askellajit molempiin suuntiin. Aidoissa en lähtenyt laukkaamaan vaan yritin saada ratsun ravissa kuulolle. Vihellyksen jälkeen tuntui vielä vänkäävän vastaan joten voltti ja pysähdys. Ei auttanut ja tehtiin vielä toinen voltti. Aika tarkkaan käytetty 45 sekuntia taas.
Peileistä vilkaistessa näytti ratsu aukovan suutaan. Vähän yritti juosta alta pidätteitä vasten. Yritin sitten itse istua rentona alhaalla ja nauttia menosta. Ei tehty suurempia rikkoja ja kiihdyttely-yritykset sain hyvin napattua haltuun. Laukat nousi missä pitikin. Lävistäjät olisin voinut laukata vielä askelta pidemmälle mutta koska ei niitä harjoiteltu verkassa niin varmistelin ettei tule vaihtoa. Jälkimmäisen ruuna pudotti itse raville ja käyntiin tuli ravin kautta kättä vasten. Mutta jälkimmäisen laukannoston jälkeen sain ratsastettua kerrankin hyvät suorat sivut ennen pääty-ympyrää.
Meidän prosentteja ei kuulutettu, joten tulos selvisi vasta kun olin purkanut ratsun ja palasin maneesiin. Olin aika ällistynyt kun kuulin tuloksen: 67,800 %! Luokkavoitto. Olisin itse antanut ehkä 62 % normaalilla skaalalla. Sain paljon onnitteluja ja muistivat perään sanoa että on se Sacce hyvä. Mutta niinhän se olikin! Kielen lörpöttämisestä eikä lievästä jännityksestä oltu rangaistu ja muutenkin tuomarointi oli hyvin kilttiä. Laukasta käyntiin "paljon ravia" ja numeroksi silti 6. Samoin pysähdyksessä kun otettiin askel taakse niin siitäkin 6. Lopputervehdyksen hiippailu pudotti senkin kutoseen. Sen huonompia numeroita ei ollutkaan. Hienoin taktikointi oli kuitenkin saada paperin ainoa kasi 3 askeleen käyntisiirtymään eli tuplakertoimelle. Alakerrassa oli kuuspuolta ja seiskaa. Seiskat tässäkin tuplakertoimisista kohdista eli kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta. Oikeista teistäkin tuli 7. Askellajit ja lennokkuus jäi kuusipuoleen.
"Täsmällinen, korrekti kokonaisuus, jota oli mukava katsoa. Hevosen muoto hyvin luokan vaatimustason mukainen. Kaarevilla linjoilla vielä huolehdi tarkasti asetukset kuntoon."
Oli nämä sen verran viralliset rataharjoitukset että jaettiin kuitenkin ruusukkeet. Olipa ilahduttavaa saada sinivalkoinen! Tavoitteena oli parantaa viimekerrasta mutta höllä tuomarointi toikin helpon B:n prosenttiennätyksen. En valita.
Tältä se näytti:
Luokassa oli lopulta 7 kisaajaa ja minä näistä viimeisenä. Aloitettiin vähän etuajassa, joten olin hieman myöhässä verkasta. Hyvin ehti kuitenkin. Ohjattu verkka oli hyvä juttu ja ope oli hyvin tarkka ja vaativa. Myötäys pysähdyksissä. Tarkasti suoraan. Kunnon turvavälit. Ravissa ei kannata istua alas ennen laukkaa. Tarpeeksi rauhallinen käynti. Sacce ei ollut enää mikään nuorukainen (-99 eli 17 v) mutta reippaasti se eteni. Välillä aavistuksen liiankin reippaasti.
Vaikka ohje oli ratsastaa hyvin, peräänannossa ja ajatuksen kanssa niin verkassa jäin silti vähän humputtelemaan. Tosi huonosti tajusin taas katsoa suoruutta peileistä. Ekana huomasin aina kääntää varpaat eteen. Pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi, siirtymät alaspäin tuli kättä vasten. Meno oli sen verran ruuhkaista ettei oikein mahtunut volttailemaan. Muutama ympyrä. Kieltä ruuna lerputti ulkona enkä osannut ratsastaa sitä suuhun vaikka yritin mitä.
Oma vuoro tuli lopulta aika äkkiä. Olin kuitenkin ehtinyt mennä kaikki askellajit molempiin suuntiin. Aidoissa en lähtenyt laukkaamaan vaan yritin saada ratsun ravissa kuulolle. Vihellyksen jälkeen tuntui vielä vänkäävän vastaan joten voltti ja pysähdys. Ei auttanut ja tehtiin vielä toinen voltti. Aika tarkkaan käytetty 45 sekuntia taas.
Peileistä vilkaistessa näytti ratsu aukovan suutaan. Vähän yritti juosta alta pidätteitä vasten. Yritin sitten itse istua rentona alhaalla ja nauttia menosta. Ei tehty suurempia rikkoja ja kiihdyttely-yritykset sain hyvin napattua haltuun. Laukat nousi missä pitikin. Lävistäjät olisin voinut laukata vielä askelta pidemmälle mutta koska ei niitä harjoiteltu verkassa niin varmistelin ettei tule vaihtoa. Jälkimmäisen ruuna pudotti itse raville ja käyntiin tuli ravin kautta kättä vasten. Mutta jälkimmäisen laukannoston jälkeen sain ratsastettua kerrankin hyvät suorat sivut ennen pääty-ympyrää.
Meidän prosentteja ei kuulutettu, joten tulos selvisi vasta kun olin purkanut ratsun ja palasin maneesiin. Olin aika ällistynyt kun kuulin tuloksen: 67,800 %! Luokkavoitto. Olisin itse antanut ehkä 62 % normaalilla skaalalla. Sain paljon onnitteluja ja muistivat perään sanoa että on se Sacce hyvä. Mutta niinhän se olikin! Kielen lörpöttämisestä eikä lievästä jännityksestä oltu rangaistu ja muutenkin tuomarointi oli hyvin kilttiä. Laukasta käyntiin "paljon ravia" ja numeroksi silti 6. Samoin pysähdyksessä kun otettiin askel taakse niin siitäkin 6. Lopputervehdyksen hiippailu pudotti senkin kutoseen. Sen huonompia numeroita ei ollutkaan. Hienoin taktikointi oli kuitenkin saada paperin ainoa kasi 3 askeleen käyntisiirtymään eli tuplakertoimelle. Alakerrassa oli kuuspuolta ja seiskaa. Seiskat tässäkin tuplakertoimisista kohdista eli kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta. Oikeista teistäkin tuli 7. Askellajit ja lennokkuus jäi kuusipuoleen.
"Täsmällinen, korrekti kokonaisuus, jota oli mukava katsoa. Hevosen muoto hyvin luokan vaatimustason mukainen. Kaarevilla linjoilla vielä huolehdi tarkasti asetukset kuntoon."
Oli nämä sen verran viralliset rataharjoitukset että jaettiin kuitenkin ruusukkeet. Olipa ilahduttavaa saada sinivalkoinen! Tavoitteena oli parantaa viimekerrasta mutta höllä tuomarointi toikin helpon B:n prosenttiennätyksen. En valita.
Tältä se näytti:
Poni-Haassa estetunnilla
Lauantain toinen hevostelu oli vasta iltapäivän puolella, joten ehdin hyvin käydä kämpillä välissä. Suuntana Poni-Haka ja Uotilan entisen open pitämälle estetunnille. Meitä oli siinä 6. Ratsukseni osui kimo Gera. Kuulemma ihan tykätty esteillä mutta koulussa ei niinkään. Hoitaessa oli aika välinpitämätön. Hoitaja auttoi satuloinnissa ja hepo odotteli tallissa sen aikaa kun kasattiin esteet. Kuvittelin tammaksi mutta olikin ruuna (Gerald).
Alkuverkka mentiin melko vapaasti. Mulle ohjeeksi tuli aloittaa käynnissä, mennä tarpeeksi hitaasti ja taivutella. Lujemmasta käynnistä rupeaa kuulemma vaan makoilemaan ohjille. Ymmärsin nopeasti miksei hepo ole koulutuntien suosikki. Ei taipunut sitten mihinkään. Ravissa ja laukassa piti pyytää eteen ja näissäkin jatkettiin taivuttelua. Vähän unohduin ratsun tarjoamaan vauhtiin. Laukka oli hieman pitkää ja kulmikasta.
Hypyt aloitettiin tötteröillä höystetylle pystylle (ratapiirroksen este numero 5 toisesta suunnasta) superpitkällä ravilähestymisellä. Kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta otettiin ekalla kerralla lähes kielto. Mutta koska este oli kokoa mini niin sain ratsun raipalla loikkautettua siitä paikaltaan yli. Jatkossa ravipomput menivät paremmin. Itse en saanut ylihypätä. Täälläkin oli päädyssä peili, jota kohti hypättiin. Nyt tajusin sen jo ennen tunnin loppua mutta olipa vaikeaa katsella omaa suoritustaan edestä!
Sitten loikittiin sama este laukassa okserina. Taas muka ponteva lähestyminen mutta ratsu juoksi vasemmalta ohi. Enkä ehtinyt edes estää kunnolla. Ope sanoi että tämä oli nähtävissä jo kaukaa. Ehkä sitten tuijottelin sinne peiliin enkä keskittynyt? Uudella lähestymisellä yli. Jatkossa ei ongelmia.
Tultiin vielä sarja kertaalleen ennen rataa. Muka herätin taas ratsun mutta silti tultiin vähän löysästi ja taidettiin pudottaa b-osa.
Radalle esteet nousi jonnekin 80 sentin tietämille. Olisi saanut tulla pienempänäkin mutta mitä suotta. Nyt tsemppasin ihan kunnolla ja edettiin paremmin. Välillä tultiin vähän juureen mutta kaikesta yli. Joku väärä laukka taisi olla. Sarja taisi mennä kolisematta ja tötteröesteelle skarppasin kunnolla kun se tultiin nyt toisesta suunnasta. Arpomatta yli. Viimeinen este tuli aika äkkiä mutta selvittiin siitäkin. Oma mukautuminen hypyissä ei ollut niin sulavaa kuin olisin halunnut. Arvosanaksi itselleni antaisin 7-.
Enempää ei hypitty. Omaa vuoroa odotellessa ja sitten loppuverkassa sain ratsun vihdoin myötäämään hetkittäin. Käynnissä onnistui ensin hyvin, sitten tuli joku jäykistelykausi ja loppuravissa myötäsi ravissakin ehkä 3 askeleen ajan. Hyvä alku. Ei ihan toivotonta siis.
Kiva tunti ja 6 ratsukkoa ihan kohtuullinen määrä. Tykkään kun ope vaatii kunnolla eikä anna jäädä haaveilemaan. Toki tunti oli vähän lyhyt aika. Open loppukommentit oli että hyvin meni uudella eli vieraalla ratsulla.
Ongelmia:
![]() |
| Oma versio ratapiirroksesta. |
Alkuverkka mentiin melko vapaasti. Mulle ohjeeksi tuli aloittaa käynnissä, mennä tarpeeksi hitaasti ja taivutella. Lujemmasta käynnistä rupeaa kuulemma vaan makoilemaan ohjille. Ymmärsin nopeasti miksei hepo ole koulutuntien suosikki. Ei taipunut sitten mihinkään. Ravissa ja laukassa piti pyytää eteen ja näissäkin jatkettiin taivuttelua. Vähän unohduin ratsun tarjoamaan vauhtiin. Laukka oli hieman pitkää ja kulmikasta.
Hypyt aloitettiin tötteröillä höystetylle pystylle (ratapiirroksen este numero 5 toisesta suunnasta) superpitkällä ravilähestymisellä. Kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta otettiin ekalla kerralla lähes kielto. Mutta koska este oli kokoa mini niin sain ratsun raipalla loikkautettua siitä paikaltaan yli. Jatkossa ravipomput menivät paremmin. Itse en saanut ylihypätä. Täälläkin oli päädyssä peili, jota kohti hypättiin. Nyt tajusin sen jo ennen tunnin loppua mutta olipa vaikeaa katsella omaa suoritustaan edestä!
Sitten loikittiin sama este laukassa okserina. Taas muka ponteva lähestyminen mutta ratsu juoksi vasemmalta ohi. Enkä ehtinyt edes estää kunnolla. Ope sanoi että tämä oli nähtävissä jo kaukaa. Ehkä sitten tuijottelin sinne peiliin enkä keskittynyt? Uudella lähestymisellä yli. Jatkossa ei ongelmia.
Tultiin vielä sarja kertaalleen ennen rataa. Muka herätin taas ratsun mutta silti tultiin vähän löysästi ja taidettiin pudottaa b-osa.
Radalle esteet nousi jonnekin 80 sentin tietämille. Olisi saanut tulla pienempänäkin mutta mitä suotta. Nyt tsemppasin ihan kunnolla ja edettiin paremmin. Välillä tultiin vähän juureen mutta kaikesta yli. Joku väärä laukka taisi olla. Sarja taisi mennä kolisematta ja tötteröesteelle skarppasin kunnolla kun se tultiin nyt toisesta suunnasta. Arpomatta yli. Viimeinen este tuli aika äkkiä mutta selvittiin siitäkin. Oma mukautuminen hypyissä ei ollut niin sulavaa kuin olisin halunnut. Arvosanaksi itselleni antaisin 7-.
Enempää ei hypitty. Omaa vuoroa odotellessa ja sitten loppuverkassa sain ratsun vihdoin myötäämään hetkittäin. Käynnissä onnistui ensin hyvin, sitten tuli joku jäykistelykausi ja loppuravissa myötäsi ravissakin ehkä 3 askeleen ajan. Hyvä alku. Ei ihan toivotonta siis.
Kiva tunti ja 6 ratsukkoa ihan kohtuullinen määrä. Tykkään kun ope vaatii kunnolla eikä anna jäädä haaveilemaan. Toki tunti oli vähän lyhyt aika. Open loppukommentit oli että hyvin meni uudella eli vieraalla ratsulla.
kielto tötteröille
en ihan niin hyvin istunut hypyissä kuin olisin halunnut
taipumaton ratsu
Parannusta:
eteni kun pyysi kunnolla
myötäsi lopuksi käynnissä
ravissakin ehkä 3 askelta
rata meni ihan sujuvasti
Muutamat aika satunnaiset pätkät tunnilta:
Muutamat aika satunnaiset pätkät tunnilta:
Jäähyväisratsastus hyvin ohjattuna melko itsenäisenä koulurästinä
Lauantaina Uotilassa ei ollut hyviä arvauksia kenet saan alleni. Listassa luki Eetu. Tietenkin. Jostain syystä olin tämän unohtanut. Hepo yritti väistää sekä harjausta että satulointia. Muuten oli kiltisti. Ratsukoita tunnilla oli 8 ja suurin osa meni ilman satulaa. Minä ajattelin että voi olla kuolemaksi satulallakin. Lämmintä oli n. +3°C ja tuli kevyttä tihkua. Oltiin kuitenkin onneksi pihalla.
Alkuverkat oli aika itsenäiset ja vapaa suunta. Jostain syystä sitten minä päädyin open tehosyyniin tänään ja sain varmaan kolminkertaisen määrän opetusta mitä loput 7 yhteensä. Muutaman kerran tuli sanomista että jalat alas, kanna kädet ja hartiat ei saa mennä liian taakse. Kaikki muu oli oikeastaan että lisää käyntiä/ravia/laukkaa tai takapäätä alle. Muutamia kommentteja myös suoruudesta, taivuttamisesta ja ratsun yleisestä hankaluudesta.
Pyörittelin ensin käynnissä ja hain taivutuksia läpi. Aika jäykkää oli. Sitten sama ravissa. Lisää aktiivisuutta ja takaosaa alle. Pidä lapa hallussa. Ravien jälkeen pidettiin välikäynnit. Tämän jälkeen ope laittoi estepuolelle pienen ristikon ja sitä sai hypätä. Käytännössä lähes kaikki muut menivät estepuolelle ja mulle jäi puolikas kenttä omaan käyttöön. Otin ihan pitkät laukkapätkät molempiin suuntiin. Yhä lisää aktiivisuutta ja suoruudesta piti huolehtia. Eetu ei puuhaillut mitään omiaan. Vastasi pyyntöihin mutta yhä oli aika kankea. Käynnissä ainakin tuntui purevan kuolaimeen kun pyysin taipumaan. Pidätteet meni aika hitaasti läpi. Oikea laukka oli parempi. Molempiin suuntiin tuntui kyllä laukkaavan ylämäkeen ja teki ihan hyvät nostot.
Jätin estehommat ihan suosiolla välistä. Siinä on aina se riski että ruuna pukittaa. Ja sinne oli niin paljon tunkua muutenkin.
Jossain vaiheessa tajusin ettei tänään tulla tekemään mitään tehtäviä. Tein sitten muutamia kaaria vähän kolmikaarisen tapaan. Kaaret laukassa ja käynnin kautta vaihdot. Ihan ok muttei täydellistä. Sitten olikin jo loppuravien aika. Yhä piti saada takaosa paremmin töihin. Eetu vähän himmaili eikä antanut ihan kaikkeaan. Ravi oli ok mutta viimeinen mauste puuttui. Tein paljon suunnanvaihtoja ja oikeasti yritin saada ratsun kunnolla hommiin. Yhä oli vähän nahkeaa taivutusten kanssa. Käynnissä samoin. Lopuksi pyysin vielä taivutukset läpi molempiin suuntiin ennen kuin annoin pitkät ohjat.
Tunnin missioni oli saada Eetulle kuuma ja kyllähän se aavistuksen hikosi. Eipähän ehtinyt pohtia omia pöljäilyjään. Loppukäynnit oli uuden Vilma-hepan takia pitkät. Missään välissä ei tullut käskyä tulla kaartoon, joten omatkin loppukäynnit oli lopulta 23 minuuttia. Vähän meni yliaikaa mutta eikös Eetulla ollut nykyään liian vähän liikuntaa. Loppupalautetta en saanut tästäkään tunnista.
Tunnin jälkeen kävin vielä rapsuttamassa Lidalle hyvästit. Tämä oli toistaiseksi viimeinen kertani Uotilassa.
Ongelmia:
taivutukset
suoruus
takaosan aktiivisuus
Parannusta:
ei pukkeja
meno parani sen verran että ope sanoi hyväksi
opetuksesta sai koulutunnilla enemmän irti (= tajusin)
Alkuverkat oli aika itsenäiset ja vapaa suunta. Jostain syystä sitten minä päädyin open tehosyyniin tänään ja sain varmaan kolminkertaisen määrän opetusta mitä loput 7 yhteensä. Muutaman kerran tuli sanomista että jalat alas, kanna kädet ja hartiat ei saa mennä liian taakse. Kaikki muu oli oikeastaan että lisää käyntiä/ravia/laukkaa tai takapäätä alle. Muutamia kommentteja myös suoruudesta, taivuttamisesta ja ratsun yleisestä hankaluudesta.
Pyörittelin ensin käynnissä ja hain taivutuksia läpi. Aika jäykkää oli. Sitten sama ravissa. Lisää aktiivisuutta ja takaosaa alle. Pidä lapa hallussa. Ravien jälkeen pidettiin välikäynnit. Tämän jälkeen ope laittoi estepuolelle pienen ristikon ja sitä sai hypätä. Käytännössä lähes kaikki muut menivät estepuolelle ja mulle jäi puolikas kenttä omaan käyttöön. Otin ihan pitkät laukkapätkät molempiin suuntiin. Yhä lisää aktiivisuutta ja suoruudesta piti huolehtia. Eetu ei puuhaillut mitään omiaan. Vastasi pyyntöihin mutta yhä oli aika kankea. Käynnissä ainakin tuntui purevan kuolaimeen kun pyysin taipumaan. Pidätteet meni aika hitaasti läpi. Oikea laukka oli parempi. Molempiin suuntiin tuntui kyllä laukkaavan ylämäkeen ja teki ihan hyvät nostot.
Jätin estehommat ihan suosiolla välistä. Siinä on aina se riski että ruuna pukittaa. Ja sinne oli niin paljon tunkua muutenkin.
Jossain vaiheessa tajusin ettei tänään tulla tekemään mitään tehtäviä. Tein sitten muutamia kaaria vähän kolmikaarisen tapaan. Kaaret laukassa ja käynnin kautta vaihdot. Ihan ok muttei täydellistä. Sitten olikin jo loppuravien aika. Yhä piti saada takaosa paremmin töihin. Eetu vähän himmaili eikä antanut ihan kaikkeaan. Ravi oli ok mutta viimeinen mauste puuttui. Tein paljon suunnanvaihtoja ja oikeasti yritin saada ratsun kunnolla hommiin. Yhä oli vähän nahkeaa taivutusten kanssa. Käynnissä samoin. Lopuksi pyysin vielä taivutukset läpi molempiin suuntiin ennen kuin annoin pitkät ohjat.
Tunnin missioni oli saada Eetulle kuuma ja kyllähän se aavistuksen hikosi. Eipähän ehtinyt pohtia omia pöljäilyjään. Loppukäynnit oli uuden Vilma-hepan takia pitkät. Missään välissä ei tullut käskyä tulla kaartoon, joten omatkin loppukäynnit oli lopulta 23 minuuttia. Vähän meni yliaikaa mutta eikös Eetulla ollut nykyään liian vähän liikuntaa. Loppupalautetta en saanut tästäkään tunnista.
Tunnin jälkeen kävin vielä rapsuttamassa Lidalle hyvästit. Tämä oli toistaiseksi viimeinen kertani Uotilassa.
![]() |
| Heippa Lida! |
Ongelmia:
taivutukset
suoruus
takaosan aktiivisuus
Parannusta:
ei pukkeja
meno parani sen verran että ope sanoi hyväksi
opetuksesta sai koulutunnilla enemmän irti (= tajusin)
perjantai 14. lokakuuta 2016
Parempia siirtymiä suosikkitammalla
Toiveeni toteutui ja pääsin perjantaina jatkamaan Harmonialla. Lämmintä oli n. +3°C ja ratsukoita tunnilla 6. Tänään luimi vähemmän. Yhä hackamoret.
Alkukäynneissä mentiin pätkiä silmät kiinni. Yllättävän hyvin siinä tunsi kun ratsu lähti viettämään jonnekin. Etäisyyksien arviointi oli vaikeaa. Opin lopulta tekemään 90° kulmia (uraa pitkin, joten se vähän auttoi) silmät kiinni. Jalustimet oli eiliseen tapaan koko tunnin kaulalla.
Alkuun Hoo pysyi paremmin pää kannettuna mutta rupesi sitten taas pilkkimään ohjille turpaa kohti ryntäitä. Ja taas nosteltiin. Alkutunnista tehtiin siirtymiä uralla ja toiselle sivulle loivaa kiemuraa. Harmonia eteni sen verran reippaasti että piti volttailla ylimääräistä. Säätyi paremmin kuin eilen mutta yhä oltiin aika kaukana muinaisista tehohidastuksista. Laukasta käyntiin tultiin muutaman raviaskeleen kautta. Vasen kierros oli hankalampi, en saanut tammaa kunnolla oikean ohjan tuelle ja taipui nahkeasti vasemmalle.
Treenattiin myös suoraan tulemista. Keskilinjalle taidettiin ottaa ensin käynnistä seis, sitten ravista 3 askelta käyntiä ja myöhemmin ravista seis. Harmonia teki pientä kiemuraa jos en ollut erityisen tarkka. Mutta huippua oli että sain vaikutettua niin hyvin että päästiin myös suoraan. Mutta keskittymistä se vaati! Tällä tehtävällä meno tuppasi ruuhkautumaan ja välillä oli vaikeaa mahtua tehtävälle kun jäätiin kulmaan volttaamaan.
Minä väitin että alkutunnin molemmat laukkapätkät mentiin vain vasenta. Voi olla että muistin väärinkin. Lopuksi mentiin kuitenkin vielä hetki oikeaa laukkaa. Tuntui ihan erilaiselta. Tämä rullasi paremmin ja asetuskin löytyi helpommin.
Loppuraveissa tein vähän itsenäisiä temponmuutoksia. Toimi ihan mukavasti ja hyvin lähti eteenkin. Pahimpaan ohjilla makoiluun rupesin ajattelemaan ratsastavaa korkea-arvoista sotilasta ja sillä ajatuksella sain tamman nostettua edestä paremmin ylös. Opekin kehui että nyt näyttää hyvältä. Sitten annettiin ravissa taas pidempää ohjaa ja hepo painui hyvin matalaksi. Siirtyminen käyntiin onnistui nyt paljon eilistä helpommin.
Ongelmia:
ohjilla makoilu ja kuolaimen taakse painuminen
vasen kierros oli jäykempi
vasen laukka rullasi huonommin
pientä kiemurtelua ja liirailua
Parannusta:
päästiin suoraan kun oikein keskityin
siirtymät paranivat eilisestä
luimi vähemmän
Mariel videoi lopputunnin oikeaa laukkaamme:
Alkukäynneissä mentiin pätkiä silmät kiinni. Yllättävän hyvin siinä tunsi kun ratsu lähti viettämään jonnekin. Etäisyyksien arviointi oli vaikeaa. Opin lopulta tekemään 90° kulmia (uraa pitkin, joten se vähän auttoi) silmät kiinni. Jalustimet oli eiliseen tapaan koko tunnin kaulalla.
Alkuun Hoo pysyi paremmin pää kannettuna mutta rupesi sitten taas pilkkimään ohjille turpaa kohti ryntäitä. Ja taas nosteltiin. Alkutunnista tehtiin siirtymiä uralla ja toiselle sivulle loivaa kiemuraa. Harmonia eteni sen verran reippaasti että piti volttailla ylimääräistä. Säätyi paremmin kuin eilen mutta yhä oltiin aika kaukana muinaisista tehohidastuksista. Laukasta käyntiin tultiin muutaman raviaskeleen kautta. Vasen kierros oli hankalampi, en saanut tammaa kunnolla oikean ohjan tuelle ja taipui nahkeasti vasemmalle.
Treenattiin myös suoraan tulemista. Keskilinjalle taidettiin ottaa ensin käynnistä seis, sitten ravista 3 askelta käyntiä ja myöhemmin ravista seis. Harmonia teki pientä kiemuraa jos en ollut erityisen tarkka. Mutta huippua oli että sain vaikutettua niin hyvin että päästiin myös suoraan. Mutta keskittymistä se vaati! Tällä tehtävällä meno tuppasi ruuhkautumaan ja välillä oli vaikeaa mahtua tehtävälle kun jäätiin kulmaan volttaamaan.
Minä väitin että alkutunnin molemmat laukkapätkät mentiin vain vasenta. Voi olla että muistin väärinkin. Lopuksi mentiin kuitenkin vielä hetki oikeaa laukkaa. Tuntui ihan erilaiselta. Tämä rullasi paremmin ja asetuskin löytyi helpommin.
Loppuraveissa tein vähän itsenäisiä temponmuutoksia. Toimi ihan mukavasti ja hyvin lähti eteenkin. Pahimpaan ohjilla makoiluun rupesin ajattelemaan ratsastavaa korkea-arvoista sotilasta ja sillä ajatuksella sain tamman nostettua edestä paremmin ylös. Opekin kehui että nyt näyttää hyvältä. Sitten annettiin ravissa taas pidempää ohjaa ja hepo painui hyvin matalaksi. Siirtyminen käyntiin onnistui nyt paljon eilistä helpommin.
Ongelmia:
ohjilla makoilu ja kuolaimen taakse painuminen
vasen kierros oli jäykempi
vasen laukka rullasi huonommin
pientä kiemurtelua ja liirailua
Parannusta:
päästiin suoraan kun oikein keskityin
siirtymät paranivat eilisestä
luimi vähemmän
Mariel videoi lopputunnin oikeaa laukkaamme:
torstai 13. lokakuuta 2016
Maneesijumppaa osa 3
Torstai oli hyvien ja huonojen uutisten vuorottelua. Ihanaisen Harmonian jälkeen oli luvassa estetunti Uotilassa. Mutta eipä tullutkaan Lidaa vaan Nuppu. Lida oli rikkonut jalkansa ja open ensikommentti oli että tuskin siitä enää kalua tulee. Voih!
Nuppu oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Eli esteiden kasaus, satulan vaihto ja martingaali. En kyllä ymmärrä Nupullakaan martingaalia. Ponikannukset ja esteraippa. Mainitsin opelle heti alkuun etten ole mennyt Nupulla pitkään aikaan ja olen unohtanut sen käyttöohjeet. Vastaukseksi tamma haukuttiin huonoksi. Ei nostanut tunnelmaa.
Nuppu toimi kuitenkin yllättävän hyvin. Muistin sen verran ettei sitä saa keriä nippuun vaan pitää mennä melko pitkällä ohjalla. Tasaisuudesta ohjissa en tiedä mutta käynnissä pyöristyi aika helposti. Ravissa aloitettiin hyvin mutta kun meni nenä ylhäällä juoksemiseksi niin hain käynnissä takaisin parempaan muotoon. Laukassa käsky oli mennä niin että tuntuu siltä että menee täysiä. Tuntui altajuoksemiselta muttei taidettu edelleenkään vain open kanssa ymmärtää toisiamme. Mielestäni laukka rullasi rennommin kun mentiin rauhallisemmin. Vasen taisi olla hankalampi suunta. Alkuun laukassa istuminen tuntui todella vaikealta.
Tänään tehtävä oli kovin samantyyppinen kuin 2 viikkoa sitten. Keskilinjalla ravipuomit, siihen nousi sitten myöhemmin ensin ristikko ja sitten toinenkin perään. Innarivälillä. Ravipuomeille meitä käskettiin aina vaan lujempaa kunnes lopulta ei enää mahduttu. Siitäkin tuli sanomista. Ja kun sitten tulin ravipuomeille rauhallisemmin niin ristikkohypyistä tuli löysiä. Tämän kyllä huomasin itsekin.
Hypyissä istuin alkuun jotenkin oudosti ja syyllistyin taas yläselän pyöristämiseen myödätessä. Ohjeita en ymmärtänyt ja ajattelin että pitää istua pystympänä kuten monesti on neuvottu. Tämä ope käski kaulalle. Enkä ymmärtänyt moista. Muutaman kierroksen jälkeen sain kysyttyä että mitä tarkoittaa ja esimerkkinä näytti kevyttä istuntaa. Termistö johti taas pahasti harhaan. Mutta sitten rupesi kelpaamaan paremmin.
Ravipuomeille tuli alkuun sanomista lähestymisistä että sisäpohje paremmin läpi. Lopulta oikein runnoin ja taivutin, sen jälkeen ei enää tätä kommentoitu.
Tänäänkin tultiin ensin keskilinjaa ja myöhemmin ruvettiin kääntämään puomi ja ristikko (myöhemmin puomi, pysty, puomi) laukan suuntaan. Nupun laukasta oli vaikea tuntea kumpaa mennään. Edessä olisi ollut peili mutten tajunnut katsoa sinne! Muutaman aivojumikierroksen jälkeen lakkasin pyytämästä linjalla vaihtoa, katsoin vain mikä tuli ja jatkoin sinne. Molempiin suuntiin kyllä päädyttiin. Ristikot ja pystyt meni suht ok. Vähän vietti esteen reunaan muttei pahasti. Kertaalleen myötäsin aivan kummallisesti heittämällä kädet sivukautta eteen ja siitä tuli tietysti sanomista. Muutenkin piti myödätä kuulemma enemmän niin liioittelin sitten tämänkin ja vein käsiä Nupun korviin.
Estekorkeus oli tunnin aikana pystyillä ehkä 70 cm. Keskilinja pysyi ristikoina. Toistoja tuli paljon mutta olihan se tylsää tulla taas koko tunti tätä samaa tehtävää. Varsinkin kun tätä tultiin melko samanlaisena jo pari viikkoa sitten. Suurimman osan tunnista olin aika harmissani. En tajunnut opetusta ja tuntui ettei mikään kelpaa.
Loppuraveissa Nuppu liikkui mielestäni kivasti ja rennosti. Ei kelvannut sekään vaan piti pyytää lisää ravia. Lopulta tuntui siltä että tamma juoksi alta ja kiidettiin menemään. Yllättävän rentona se silti pysyi. Open kommentti oli että vähän parempi. Sillä taisi olla jotain enemmänkin Nuppua vastaan? Loppupalautetta ei saatu tänäänkään. En kysynyt. Muut taisi saada.
Tämä taisi olla kaikesta huolimatta minun ja Nupun paras yhteinen tunti tähän asti. Ei juostu jännittyneesti pää ylhäällä.
Ongelmia:
en ymmärtänyt opetusta
laukassa oli alkuun kamala istua
myötälaukkaa oli vaikea tunnistaa
kuskia keljutti kun mikään ei tuntunut kelpaavan
Parannusta:
Nuppu oli aika tasainen
ei hypännyt esteillä kovin pahasti sivulle
Nuppu oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Eli esteiden kasaus, satulan vaihto ja martingaali. En kyllä ymmärrä Nupullakaan martingaalia. Ponikannukset ja esteraippa. Mainitsin opelle heti alkuun etten ole mennyt Nupulla pitkään aikaan ja olen unohtanut sen käyttöohjeet. Vastaukseksi tamma haukuttiin huonoksi. Ei nostanut tunnelmaa.
Nuppu toimi kuitenkin yllättävän hyvin. Muistin sen verran ettei sitä saa keriä nippuun vaan pitää mennä melko pitkällä ohjalla. Tasaisuudesta ohjissa en tiedä mutta käynnissä pyöristyi aika helposti. Ravissa aloitettiin hyvin mutta kun meni nenä ylhäällä juoksemiseksi niin hain käynnissä takaisin parempaan muotoon. Laukassa käsky oli mennä niin että tuntuu siltä että menee täysiä. Tuntui altajuoksemiselta muttei taidettu edelleenkään vain open kanssa ymmärtää toisiamme. Mielestäni laukka rullasi rennommin kun mentiin rauhallisemmin. Vasen taisi olla hankalampi suunta. Alkuun laukassa istuminen tuntui todella vaikealta.
Tänään tehtävä oli kovin samantyyppinen kuin 2 viikkoa sitten. Keskilinjalla ravipuomit, siihen nousi sitten myöhemmin ensin ristikko ja sitten toinenkin perään. Innarivälillä. Ravipuomeille meitä käskettiin aina vaan lujempaa kunnes lopulta ei enää mahduttu. Siitäkin tuli sanomista. Ja kun sitten tulin ravipuomeille rauhallisemmin niin ristikkohypyistä tuli löysiä. Tämän kyllä huomasin itsekin.
Hypyissä istuin alkuun jotenkin oudosti ja syyllistyin taas yläselän pyöristämiseen myödätessä. Ohjeita en ymmärtänyt ja ajattelin että pitää istua pystympänä kuten monesti on neuvottu. Tämä ope käski kaulalle. Enkä ymmärtänyt moista. Muutaman kierroksen jälkeen sain kysyttyä että mitä tarkoittaa ja esimerkkinä näytti kevyttä istuntaa. Termistö johti taas pahasti harhaan. Mutta sitten rupesi kelpaamaan paremmin.
Ravipuomeille tuli alkuun sanomista lähestymisistä että sisäpohje paremmin läpi. Lopulta oikein runnoin ja taivutin, sen jälkeen ei enää tätä kommentoitu.
Tänäänkin tultiin ensin keskilinjaa ja myöhemmin ruvettiin kääntämään puomi ja ristikko (myöhemmin puomi, pysty, puomi) laukan suuntaan. Nupun laukasta oli vaikea tuntea kumpaa mennään. Edessä olisi ollut peili mutten tajunnut katsoa sinne! Muutaman aivojumikierroksen jälkeen lakkasin pyytämästä linjalla vaihtoa, katsoin vain mikä tuli ja jatkoin sinne. Molempiin suuntiin kyllä päädyttiin. Ristikot ja pystyt meni suht ok. Vähän vietti esteen reunaan muttei pahasti. Kertaalleen myötäsin aivan kummallisesti heittämällä kädet sivukautta eteen ja siitä tuli tietysti sanomista. Muutenkin piti myödätä kuulemma enemmän niin liioittelin sitten tämänkin ja vein käsiä Nupun korviin.
Estekorkeus oli tunnin aikana pystyillä ehkä 70 cm. Keskilinja pysyi ristikoina. Toistoja tuli paljon mutta olihan se tylsää tulla taas koko tunti tätä samaa tehtävää. Varsinkin kun tätä tultiin melko samanlaisena jo pari viikkoa sitten. Suurimman osan tunnista olin aika harmissani. En tajunnut opetusta ja tuntui ettei mikään kelpaa.
Loppuraveissa Nuppu liikkui mielestäni kivasti ja rennosti. Ei kelvannut sekään vaan piti pyytää lisää ravia. Lopulta tuntui siltä että tamma juoksi alta ja kiidettiin menemään. Yllättävän rentona se silti pysyi. Open kommentti oli että vähän parempi. Sillä taisi olla jotain enemmänkin Nuppua vastaan? Loppupalautetta ei saatu tänäänkään. En kysynyt. Muut taisi saada.
Tämä taisi olla kaikesta huolimatta minun ja Nupun paras yhteinen tunti tähän asti. Ei juostu jännittyneesti pää ylhäällä.
Ongelmia:
en ymmärtänyt opetusta
laukassa oli alkuun kamala istua
myötälaukkaa oli vaikea tunnistaa
kuskia keljutti kun mikään ei tuntunut kelpaavan
Parannusta:
Nuppu oli aika tasainen
ei hypännyt esteillä kovin pahasti sivulle
Pää ylös ja silmät kiinni
Torstaina piti käydä vain illalla estetunnilla. Mutta kun tyrkylle tuli tunnille meno Harmonialla niin tottakai sellaiseen järjestän aikaa! Minut muilutettiin tunnille seisemänneksi.
Keli oli taas vain niukasti plussalla. Aamulla kuulemma satoi jo lunta! Hoo oli tarhassa ja varustessa luimi vain vähän satulan asettelulle. Hackamoret päähän ja taisi olla sama satula, jolla olen mennyt joskus aiemminkin. Jalustinhihnat oli vikoissa ja koska niissä oli erilaiset lukot niin ei saanut tehtyä kierteitä. Jalustimet kaulalle koko tunniksi.
Kiemurrettiin hitusen mutta Kropekiin verrattuna olemattomasti. Alkuun tammalla tuntui etuosa putoilevan välillä alta. Yleensä nämä on aina takaosan juttuja. Muinainen takaosan vippaaminen vasemmalle ilmeni taas alkutunnista. Vasemmassa laukassakin olin tuntevinani. Tamma tykkäsi makoilla ohjilla ja lähes koko tunnin sitä piti sinnikkäästi nostella sieltä ylös. Ravissa oli mukava istua. Kropek höykkyytti eilen niin hyvin että tämä oli ihanan tasaista. Vaikka säätyi hyvin niin silti oli ahdasta. Eikä muut aina volttailleet niin paljon kuin me, joten ei meinannut mahtua takaisin uralle.
Toisella pitkällä sivulla oli tötteröpujottelu. Meni ihan asiallisesti sekä käynnissä että ravissa.
Laukat nostettiin muutaman käyntiaskeleen kautta. Olisi voinut olla vähän napakampi. Ihan viimeinen oikea laukka jäi nousematta mutta muuten tuli pyydetysti. Sakkokierroksella toki viimeinenkin sitten. Oikean kierroksen erikoisuus oli ohje sulkea silmät. Itse laitoin ne kiinni ravissa ennen käyntisiirtymää. Kerrankin tiesin missä tamman kaikki jalat menevät! Laukat nousi ihan siististi silmät kiinni. Tunsin jopa että myötäinen tuli. Eniten huoletti tiedottomuus siitä paljonko kulmaan on matkaa. Laukasta takaisin raville tultiin mielestäni yllättävän asiallisesti ja hallitusti. Hyvin siinä ravissa pystyi ainakin istumaan.
Keskellä tuntia oli parempi pätkä, jossa Hoo kantoi päänsä paremmin. Lopputuntia kohti rupesi taas pilkkimään matalaksi. Loppuravit oli aikamoista nostelua. Lopulta loppuraveissakin annettiin ohjaa pidemmäksi ja siirrettiin istunnalla käyntiin. Tässä meni joitain kymmeniä metrejä, vähän on tatsi hukassa.
Olipa kiva mennä pitkästä aikaa Harmonialla! Ihan erilailla helppoa kuin vakituisilla tuntiratsuilla. Toki tämä ohjille nojailu oli uusi juttu. Liekö hackamorella kuinka paljon tekemistä asian kanssa? Voiko sanoa että oli silmiä avaavaa mennä silmät kiinni? Juuri näin pitäisi muistaa tunnustella menoa aina.
Eipä tammalle tästä juuri hiki tullut. Korvien takaa ja satulavyön alta oli hieman kostea. Loimen laitolle tuli taas pahaa silmää ja luimintaa, muuten oli asiallisesti.
Ongelmia:
tamma nojaili ohjiin ja painui liian matalaksi
meille oli vähän ahdasta
pari luimintaa hoitaessa
pientä kiemurtelua
takaosa yritti vähän vasemmalle
Parannusta:
ilman jalustimia oli hyvä istua
säätyi aika kivasti
eteni hyvin ja ponnekkaasti
laukat nousi helposti
Videokamerasta oli akku loppu, siksi erittäin lyhyt kooste. Riialle kiitos tästä.
Keli oli taas vain niukasti plussalla. Aamulla kuulemma satoi jo lunta! Hoo oli tarhassa ja varustessa luimi vain vähän satulan asettelulle. Hackamoret päähän ja taisi olla sama satula, jolla olen mennyt joskus aiemminkin. Jalustinhihnat oli vikoissa ja koska niissä oli erilaiset lukot niin ei saanut tehtyä kierteitä. Jalustimet kaulalle koko tunniksi.
Kiemurrettiin hitusen mutta Kropekiin verrattuna olemattomasti. Alkuun tammalla tuntui etuosa putoilevan välillä alta. Yleensä nämä on aina takaosan juttuja. Muinainen takaosan vippaaminen vasemmalle ilmeni taas alkutunnista. Vasemmassa laukassakin olin tuntevinani. Tamma tykkäsi makoilla ohjilla ja lähes koko tunnin sitä piti sinnikkäästi nostella sieltä ylös. Ravissa oli mukava istua. Kropek höykkyytti eilen niin hyvin että tämä oli ihanan tasaista. Vaikka säätyi hyvin niin silti oli ahdasta. Eikä muut aina volttailleet niin paljon kuin me, joten ei meinannut mahtua takaisin uralle.
Toisella pitkällä sivulla oli tötteröpujottelu. Meni ihan asiallisesti sekä käynnissä että ravissa.
Laukat nostettiin muutaman käyntiaskeleen kautta. Olisi voinut olla vähän napakampi. Ihan viimeinen oikea laukka jäi nousematta mutta muuten tuli pyydetysti. Sakkokierroksella toki viimeinenkin sitten. Oikean kierroksen erikoisuus oli ohje sulkea silmät. Itse laitoin ne kiinni ravissa ennen käyntisiirtymää. Kerrankin tiesin missä tamman kaikki jalat menevät! Laukat nousi ihan siististi silmät kiinni. Tunsin jopa että myötäinen tuli. Eniten huoletti tiedottomuus siitä paljonko kulmaan on matkaa. Laukasta takaisin raville tultiin mielestäni yllättävän asiallisesti ja hallitusti. Hyvin siinä ravissa pystyi ainakin istumaan.
Keskellä tuntia oli parempi pätkä, jossa Hoo kantoi päänsä paremmin. Lopputuntia kohti rupesi taas pilkkimään matalaksi. Loppuravit oli aikamoista nostelua. Lopulta loppuraveissakin annettiin ohjaa pidemmäksi ja siirrettiin istunnalla käyntiin. Tässä meni joitain kymmeniä metrejä, vähän on tatsi hukassa.
Olipa kiva mennä pitkästä aikaa Harmonialla! Ihan erilailla helppoa kuin vakituisilla tuntiratsuilla. Toki tämä ohjille nojailu oli uusi juttu. Liekö hackamorella kuinka paljon tekemistä asian kanssa? Voiko sanoa että oli silmiä avaavaa mennä silmät kiinni? Juuri näin pitäisi muistaa tunnustella menoa aina.
Eipä tammalle tästä juuri hiki tullut. Korvien takaa ja satulavyön alta oli hieman kostea. Loimen laitolle tuli taas pahaa silmää ja luimintaa, muuten oli asiallisesti.
Ongelmia:
tamma nojaili ohjiin ja painui liian matalaksi
meille oli vähän ahdasta
pari luimintaa hoitaessa
pientä kiemurtelua
takaosa yritti vähän vasemmalle
Parannusta:
ilman jalustimia oli hyvä istua
säätyi aika kivasti
eteni hyvin ja ponnekkaasti
laukat nousi helposti
Videokamerasta oli akku loppu, siksi erittäin lyhyt kooste. Riialle kiitos tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

