lauantai 8. lokakuuta 2016

Hemppa pöllövirroissa

Lauantaina päädyin tietysti Hempan kanssa estetunnille. Ratsukoita taisi olla 5. Keli oli kaunis mutta viileä aurinkoinen.

Ihan alkutunnista tietä pitkin meni raviheppa ohi. Katseltiin kentän päädystä ja Hemppa otti tämän suht rauhallisesti. Jännittyi toki muttei säntäillyt mihinkään. Liekö tämä sitten laukaissut pömelöinnit. Muutamaa kierrosta myöhemmin alkuraveissa Hemppa säikähti kulmassa puomia nostanutta ihmistä, pukitti ja poistui sivulle. Ei mikään jättiliike mutta riittävä horjuttamaan kuskin alas kyydistä. Pudotessa oikea polvi kolahti vasempaan kenkään ja polveen tuli mustelma. Ei pahempaa.

Alkulaukoissa Hemppa sitten spurttaili omiaan ja portin kohdalla tuijotteli jotain menninkäisiä ja yritti väistellä sisään. Ei tyypillisintä Hemppaa mutta helposti pideltävissä.
Oma versio ratapiirroksesta

Hypyt aloitettiin oikeassa kierroksessa ympyrällä piirroksen esteelle numero 4 mutta toiseen suuntaan. Hemppa oli aika poukkoileva ja alkuun pukitteli esteen jälkeen. Pysyin kuitenkin kyydissä. Osin tämän takia saatiin sitten aika pitkä kierros ylimääräisten virtojen tasaamiseksi. Ja lähtihän se ruuna tasoittumaan. Toiseen suuntaan hypättiin ympyrällä kolmosta ja siihenkin saatiin aika monta hyppyä ennen kuin kelpasi. Tänäänkin piti muistaa ajatella kevyempää istuntaa.

En muista enää että tultiinko välissä vielä jotain pätkiä vai rata seuraavaksi. Me Hempan kanssa loikittiin sama rata lopulta neljästi. Ekalla kierroksella korkeutta oli ehkä 60 cm ja otettiin aika rauhallisesti. Toisella kierroksella n. 80 cm ja nyt usvatin kunnolla eteen. Ei näyttänyt edes pahalta. Sitten nostettiin noin ysikymppiin ja tultiin kahdesti. Ei tullut niitä haaveilemiani isompia esteitä. Eka kierros aloitettiin vähän hitaasti mutta parani loppua kohti. Toisella tuli kakkonen alas. Paikat oli kuitenkin suht asiallisia eikä ihan tökötetty juureen. Kovin kaukaakaan ei lähdetty ja aina yhdessä. Suurin häiriö oli väärät laukat, joita tuppasi olemaan aika monessa kaarteessa. Ravin kautta vaihdettiin mutta siinä pitäisi olla vielä nopeampi.

Radat meni ihan ok. Vähän jäi isojen esteiden puute kaivelemaan. Toisaalta ei mitään mahtimenoa esitetty näilläkään. Ei tullut kisalupaa metriin.

Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä
pukit
ei saatu jättiesteitä

Parannusta:
vauhtia löytyi kun pyysi
isommat radat ihan kelvosti

Kaisa videoi hyppyjämme:

torstai 6. lokakuuta 2016

Liikaa ihmisiä ja liian vähän esteitä

Torstaina sain taas Lidan. Kentän valoja ei oltu korjattu, joten jouduttiin taas maneesiin. Pihalla oli niukasti plussalla mutta kuivaa. Olisi ollut oikein hyvä kenttäkeli. Mennessä minulle huikattiin että pintelit etusiin. Patjat oli liian isot, pintelit huonosti käteen sopivat (osin fleeceä) ja rullattu tietysti väärin päin. Olosuhteisiin nähden selvisin tuosta aika nopeasti. Suitsissa oli kuparirolleri kiinni, joten annoin olla. Tamma oli saanut vihdoin kengät! Tunnin jälkeen sai myös pikaparturoinnin ja töhöharjasta tuli taas enemmän ratsutukka.

Ratsukoita olikin tänään 6. Pikkuponista Sinttiin. Alkuverkka mentiin pääosin ravissa. Ensin yritin herätellä Lidaa mutta aika tahmeasti reagoi käskyihini. Liikkui paremmin ajatuksen voimalla. Apuna oli taas ne pidemmät kannukset sekä esteraippa. Sain kuitenkin vähän eroja aikaan ja pitkille sivuille tuli jo ihan kelvollista venytystä. Osa open kommenteista kuului huonosti enkä ole varma että pitikö vielä lyhentääkin.

Verkkatehtävänä tultiin kahta kolmen ravipuomin pätkää ravissa. Toiset pidentäen, toiset lyhentäen. Oikeassa kierroksessa. Pikkuhiljaa puomit nousi toisesta päästä ylös. Kolisteltiin alkuun mutta parani. Lida venytti hyvin, vähän liikaakin. Lyhennys toimi paljon paremmin kun istuin satulaan. Tätä hinkutettiin tosi pitkään. Taas olin vähän epävarma kommenteista. Jalkojen nousemisesta puhui ja kuvittelisin että sillä tarkoitettiin Lidan jalkoja eikä omiani mutta varma en ole.

Esteitä ei maneesissa ollut kuin kaksi ristikkoa innarina. Hyppytehtävänä tultiin nuo ravikavaletit ympyrällä sekä ristikot laukassa. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Ehkä neljästi molemmista suunnista. Ekalla kerralla kuulemma sukelsin hypyissä liikaa, sen jälkeen en juuri muusta kuullutkaan. Mutta taisi se olla ihan aiheellista. Vasemmassa kierroksessa laukka ei meinannut nousta, oikeassa en meinannut saada Lidaa hyppyjen jälkeen takaisin raviin. Tuli ainakin joka kerta väärässä laukassa alas. Joka kierroksella oli jotain pientä viilattavaa, jonka takia en ollut ihan tyytyväinen. Lida kuitenkin oli aktiivinen ja laukkasi ihan hyvin. Eikä pudoteltu.

Loppuraveissa Lida oli hyvä. Takaa aktiivinen ja ravi energistä. Eikä siihen tarvinnut itse juuri vaikuttaa. Vähän puolipidätteitä ennen kulmia ja taivutukset. Ope sanoi että tähän pyritään ja hyvältä se tuntuikin. Harmi vaan että meillä menee se 1,5 tuntia että päästään tuohon pisteeseen.

Suurin osa tunnista oli oman vuoron odottelua käynnissä ympyrällä. Hyppyjä tuli siis n. 16 ristikolle. Laukkaa yhteensä ehkä 8 kierrosta tämän pikkumaneesin ympäri. Koko 1,5 tunnin aikana! Ja aivan supertylsät tehtävät kun tehtiin pelkkää samaa! Tunnin jälkeen kommentoin että 6 ratsukkoa oli ihan liikaa. Olisi kuulemma voinut työstää paremmin itse käynnissä ja tulla tehtävälle tiiviimmin. Jätin eriävän mielipiteeni sanomatta.

Ongelmia:
tosi tylsä tunti
minimaalisesti laukkaa ja hyppyjä
estekorkeus tasoa ristikko
liikaa ratsukoita
odotellessa meinasi tulla kylmä
kuski vähän alisuoritti tehtävillä
oikea hartia taas juili hetkittäin

Parannusta:
Lida hyppäsi hyvin
ravi säätyi hyvin
lopulta nosti jalkansa ravipuomeista kolistelematta
loppuravissa oli aktiivinen omasta halustaan

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Limoza vähän paremmin liikkeellä

Keskiviikkona mahduin vikalle tunnille kuudenneksi. Ratsukseni sain Limozan eikä se herättänyt kovin suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Mieluummin sillä menin kuin tunnille tulleilla Kropekilla tai Dumbolla. Jussinkaan kyytiin ei ollut hirmuisia himoja, Wanesa olisi kyllä mennyt. Kaunis auringonpaiste ehti painua taivaanrannan taa ja lämpötilakin putosi tallireissun aikana seitsemästä neljään asteeseen. Oli kyllä kylmä! Ratsastin takki päällä ja oli ihan passeli.

Alkutunti tehtiin ravissa loivaa kiemuraa ja pääty-ympyrää. Keskityin vaan saamaan tamman liikkeelle ja olemaan häiritsemättä. Olihan se vähän pitkä mutten viitsinyt käyttää pohkeita ylimääräistä. Vähän huonosti reagoi ja käytännössä kaikki avut piti vahvistaa raipalla. Missään vaiheessa ei ollut pahasti hidas. Käynnissä mateli eniten mutta sekin parani topakalla ratsastuksella. Laukassa tehtiin ympyröitä. Ensin lyhyemmät pätkät laukkaa yksi kerrallaan, myöhemmin kaikki kerralla.

Välikäyntien jälkeen tehtiin hyvin pitkälti samat jutut toiseen suuntaan. Kun kaikki muut olivat laukassa eikä ollut vielä meidän vuoro niin Limoza rikkoi itsekseen raville eikä meinannut malttaa tulla takaisin käyntiin. Laukat nousi ihanan herkästi ja osasin ohjata hyvin suoraan. Ratsu sen sijaan taisi olla mutkalla mutta siitä ei tullut sanomista. Siirtymät laukasta käyntiin oli aika pitkiä ja etupainoisia. Laukkaa olisi pitänyt saada aktiivisesti lyhennettyä ennen. Eikä niinkään tehostaa ääniavuilla vaikka tuskin siitäkään haittaa oli. Parhaimmillaan eteni laukassa omasta halustaan ihan reippaasti.

Sitten tehtiin ravissa ristikkäisiin kulmiin voltit. Kun sain tammaa asetettua oikealle ja tuntumaa vasemmallekin ohjalle parani meno pikkuhiljaa. Ravi oli suht aktiivista ja pyöreähköä. Toki meillä oli piuhat mutta rupesi myötäämään oikeasti. Pahimmillaan painui liiankin matalaksi. Lyhentäminen jäi aika lopputunnin hommiksi ja aika varovaksi. Pohkeisiin reagointi ei edelleenkään ollut kovin hyvää vaan pikemminkin hidasti kun vaadin. Ajatuksen voimalla eteen ja palkinnoksi kuski hiljaa. Edelleen.

Laukkapätkä loppuun oli jo parempi. Vähän lyheni. Voltit kivan asiallisesti. Loppuraveissa annettiin ohjaa pidemmäksi ja tämänkin tamma hoiti siististi venyttämällä tuntuman perässä. Käyntiin täsmällisesti pelkällä istunnalla. Heti tämän perään Limoza kertoi että nyt piuhat hevon kuuseen ja hyvästä työstä palkkasin poistamalla ne.

Ongelmia:
pari paikalleen jumitusta tunnin aikana mutta sain ratkaistua nopeasti
oli aika pitkä
siirtymät alaspäin etupainoisia
laukassa perä tuntui menevän omilla teillään
vaikka kannoin kädet kerrankin aika asiallisesti, oikeaan olkapäähän sattui
tunnin jälkeen tuli äkkiä tosi kylmä, olisi pitänyt olla toppatakki (hame oli ekaa kertaa tälle syksylle)

Parannusta:
laukat nousi siististi
päästiin hyvin suoraan
ei tuijotellut kaivinkonetta
eteni aika kivasti
rupesi taipumaan hyvin

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kolmesti keikkumassa mutta kyydissä ja lähes 120 cm okseri

Maanantain estetunnille minulle oli merkattu Limoza. Tamma oli jo koulutunnilla hommissa ja näytti supernahkealta. Jumitteli ja poikitteli. Piuhat pois ja suojat jalkaan. Kuskille turvaliivi lämmittämään. Ratsukoita oli 4 ja hämärä rupesi laskeutumaan aika pian.

Alkuverkan menin melko pitkin ohjin. Pidin omistajan kommentit mielessä. Ei saa jäädä puristamaan ja pitää kehua paljon. Pohkeesta tamma ei oikein reagoinut eteen, joten perään seurasi aina kouluraipalla napautus. Sitten kehu liikkumisesta ja kuski hiljaa. Suht asiallista mutta ohjia en oikein uskaltanut keriä lyhyiksi. Ravissa tein orastavia temponmuutoksia ja joitain voltteja. Laukassa oli hauska kun meidät usutettiin oikein kunnon vauhtilaukkaan. Heräsihän se Limozakin. Ja kerran elämässä onnistui myös vaihto askeleessa. Tuli myös tahattomia vaihtoja.

Päivän esteet oli rivissä radan poikki. Kääntötehtäviä ja vinohypyistäkin oli alkuun puhe. Aloitettiin rauhallisesti pikkuruiselle okserille. Me tultiin vähän liiankin rauhallisesti sillä kumpikaan ei ollut menossa yli. Korkeutta ehkä 40 cm ja kielto, kuinka somaa. Pakkohan sitä oli vähän herätellä ja toisella yrityksellä päästiin yli. Yhä tamma teki hitaita roikkohyppyjä enkä osannut tuoda hyvään paikkaan. Myös okserin vähän noustua. Enempiä kieltoja ei ehtinyt tulla. Kovin vahvasti ei tunti alkanut kun muutaman ensimmäisen kierroksen aikana tuli yhteensä 3 kieltoa ja 2 kuskia kävi hiekassa, onneksi en kuitenkaan itse.

Tämän jälkeen ope ehdotti että vaihdettaisiin ratsuja, Listra ja Limoza päittäin. Minä suhtauduin tarjoukseen innokkaasti. Limozan kanssa olosuhteet oli itselleni mielestäni turhan haastavat. Enkä erityisesti odottanut sillä erikoisempia esteitä tai kääntötehtäviä. Listran kuski suostui ja niin pääsin pikkukiiturin kyytiin. Ponikannuksiani en saanut riisua vaan piti harjoitella niiden kanssa. Eipä niistä onneksi mitään erityisempää haittaa ollut.

Ei jatkettukaan suunnitelmien mukaisesti vaan tultiin okseria ravissa. Ihanan rauhassa Listra lähestyi eikä kertaakaan rikkonut laukalle. Ravihypyissä oli tietysti oma haasteensa olla mukana ja okserikin nousi ihan isoksi. Ainakin 80 cm. Sitten taidettiin tulla muutama kierros laukassa suuntaa vaihtaen. Ihan siististi meni.

Oma versio ratapiirroksesta, myös ns. pakolliset portit merkattu. Oranssit ovat normi tötsiä, vasemmanpuoleisin este tynnyrit. Sininen vesimatto ja punainen marimekko


Päivän rata tultiin kahdesti. Tiukkoja käännöksiä. Enkä millään meinannut oppia kuviota. Listra meni alkuun mukavan rauhassa. Katsoi paikat itse ja kääntyi ihan superhyvin. Välillä vähän jopa hirvitti. Olikohan ekan kierroksen lopussa kasivälin jälkeen kun tamma kompastui ja oikea ohja tipahti kädestä. Tämmöistä välillä tapahtuu. Yritin napata ohjan takaisin käteen mutta meni huti. Mitäs kummaa? Toinenkin yritys meni huti ja sitten oltiinkin jo okserilla itselläni ohjat miten sattuu pitkinä. Yli mentiin kyllä mutta kaarteessa esteen jälkeen oli roimasti liikaa vauhtia. Keikuin kuitenkin kyydissä.

Olikohan heti tämän jälkeen kun annoin pidempää ohjaa ja tamma säikähti open haravointia. Otettiin muutamat säntäykset, hidastukset ja esteiden väistöt. Yhä pysyin kyydissä.

Toisella kierroksella oli vähän enemmän vauhtia mutta muuten meni ihan siististi. Kaarteet mentiin edelleen melko tiukasti mutta tamma piti itsensä pystyssä. Esteet puhtaasti.

Ei sitten lopetettukaan vielä tähän vaan tultiin vielä okseri. Oli tainnut nousta taas vähän mutta ihanan helposti yli. Tästä seurasi vielä bonuskierros. Nyt este nousi roimasti lisää ja näytti tosi isolta. Pidätteet ei menneet läpi eikä askel sopinut. Ennen kuin ehdin tajuta oli Listra ponkaissut 1,5 askeleen päästä hyppyyn. Ohjat pääsi pitkiksi ja taas oli vauhtia esteen jälkeen. Ja vielä kerran kuski keikkui kyydissä mutta pysyi satulassa. Puhdas ylitys. Jussi sai pudotuksesta sakkokierroksen ja estettä kuulemma laskettiin. Purkaessa mittasin okserin korkeudeksi 113 cm. Meille siis lähemmäs 120 cm!

Loppuraveissa Listra ensin kaahotti kaasu pohjassa mutta volttailemalla tasoittui. Ei ihan taipuisimmalla tuulellaan mutta nyt muistin kannukseni ja törkin lapoja volteilla ulos. Parani. Open kommentit oli että hyvä että myötään mutta välillä vähempikin riittäisi niin ei niin sännättäisi esteiden jälkeen. Juuri kun eilen opettelin taas myötäämään kunnolla.

Hyvä tunti ja olin hyvin onnellinen että vaihdettiin ratsuja. Tuskin olisin pysynyt koko tuntia Limozan kyydissä. Nyt oli sopivan kivaa, hullua ja jännää.

Tunnin jälkeen suoritin vielä 4 minuutin lankutushaasteen. +2,5°C ja pihanurmella. Hyvin treenattu, joten sujui helposti.

Ongelmia:
pimeää
en hahmottanut etäisyyksiä pimeässä kunnolla
yksi kielto Limozalla
en aina kovin vakaasti kyydissä Listralla

Parannusta:
Listra loikki empimättä
pysyin kyydissä vaikka kolmesti oli runsasta keikuntaa

Vajaatehoilla matkustelua

Maanantain koulutunnille sain Dumbon. Ei alkanut vahvasti kun olin ihan liian viimetippaan liikkeellä. Heppa oli tarhassa ja hukassa oli niin riimu, suojat kuin kaviokoukkukin. Onneksi ei ollut likainen kuin kaulasta ja jaloista. En onneksi ollut kovin monta minuuttia lopulta myöhässä. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Otin esteraipan heti alusta asti mukaan ja hyvä se oli olla. Oltiin molemmat vähän nukuksissa. Käynnissä jaksoin vaatia eteen mutta aika pian lusmuunnuin itsekin enkä tehnyt mitään ylimääräistä koska ei vaadittu. Volttailtiin menemään ja hölköteltiin. Ohja taisi olla vähän pitkä ja takajalat uinumassa. Niin uinui kuskinkin jalat. Nyrkit pystyyn kävi käsky. Hepasta ei sanottu mitään.

Päivän tehtävänä tultiin koko tunti keskihalkaisijalle. Ensin käynnissä ja pysäytettiin, sitten ravissa käyntisiirtymällä ja lopuksi siitä nostettiin laukka ja jatkettiin laukan suuntaan vielä pitkän sivun loppuun. Pysähdykset tuli alkuun kättä vasten mutta tämän osasin korjata. Eteen lähti jalasta vähän huonosti. Ravissakin sain siirtymät alas aika hyviksi mutta takaisin raviin piti monesti huomauttaa pienellä napautuksella. Laukat nousi mutta tarjosi monesti oikeaa. Open kommentti oli että nosta huolellisemmin. Mitä muutakaan ajattelin tehdä? Vasempaan kyllä varmaan puolet nousi väärin. Oikeaan kaikki myötäisinä. Säilytti laukan vaikka meni aika rauhassa. Ravissa ja laukassa tuli sanomista kulmanratsastuksesta vaikka mielestäni tsemppasin hyvin. Harjoitusravissa oli edelleen mielestäni ihan mukava istua.

Loppuraveissa vaan pyöriteltiin voltteja. Nyt Dumbo taipui molempiin suuntiin ja oli aika rento. Ehkä yhä vähän löysä. Nyt kuulemma näytti hyvältä.

Ongelmia:
kuski lusmuili 20 % tehoilla
nousi oikeaa laukkaa vaikka pyysin vasenta
istuin kuulemma vinossa vasemmalle
hepo ei keskittynyt vaan tuijotteli ympäriinsä
ei asettunut rehellisesti vaan oli monella mutkalla

Parannusta:
ei säikkynyt
ei pukitellut tai protestoinut
sain alassiirtymät paremmiksi

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Salaisuus oli kunnon myötäys

Sunnuntaina oli kenttäkurssin toinen päivä. Aloitettiin tuntia myöhemmin, joten pitkästä aikaa sai nukkua päälle ysiin. Keli oli aurinkoinen mutta yöllä oli käynyt pakkasella. Kamalaa! Eikä kovin lämpimältä tuntunut päivälläkään vaikka mittari näytti n. +12°C. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja halusin jatkaa Frontsun kanssa kuten alunperin oli kaavailtukin.










Esteet kasattiin jo eilen valmiiksi tätä päivää varten. Lisättiin renkaat ja kentällä oleva coffin käännettiin pitkän sivun suuntaiseksi. Vaaleanpunaiset palikat laitettiin keskelle kenttää ja toiseen kulmaan mökki.











Alkuverkassa Frontsu oli taas pitkä ja laiska. Yritin kovistella reippaammaksi ja liikkeelle. Päästiin kuitenkin jotenkuten kulmiin. Ohjattu verkka alkoi oikeassa kierroksessa taas ympyrällä kavaletista. Ohje oli tulla koottua laukkaa ja lyhentää hevosta. Meidän meno oli toivottoman löysää ja lähes pudotteli raviin. Aika pitkään saatiin ympyrällä pyöriä ennen kuin kelpasi. En muista tuliko jo tässä vai vasta seuraavalla tehtävällä hoksautus etten myötää tarpeeksi. Kunnon myötäämisellä homma helpottui huomattavasti eikä hepo enää vetänyt minua perässään etukenoon.







Alkutunnista hypättiin kentällä lisäksi eilinen ristikko-vesimatto-ristikko -coffin sekä 3 laukan suora linja kavaletilta pinkille. Mökki hypättiin ensin pelkästään suoralla linjalla, sitten viistolla linjalla coffinin eka (pystynä), pinkki ja mökki. Väleihin 3 askelta.



Sitten tultiin yksi kierros kentän ympäri. Pikkutukilla pois kentältä, 2 - 3 askelta haudalle, ehkä 5 tankille. Lyhyen sivun takana tynnyritukki, pitkällä sivulla harlekiini ja n. 20 metrin päässä renkaat. Aivan supersujuva kierros. Vääristä laukoista viis. Sekä hipaisusta, joka kaatoi renkaan. Kaikki paikat osui kohdilleen, myötäsin kunnolla ja mentiin yhdessä yli.



Tämän jälkeen olikin pitkän radan vuoro. Pikkuhyppy ylös kentälle, siitä heti kentän poikki pikkutukin yli pois, hauta ja tankki perään. Kentän ympäri eli tynnyritukki, harlekiini ja renkaat. Sitten oikealle mäki ylös eli A-este, halkopino ja tynnyrit. Lenkki ympäri eli toiset tynnyrit ja kaksi tukkipinoa. Hyppy ylös kentälle ja coffin, perään lävistäjällä vinohypyt toiseen suuntaan eli mökki, pinkki ja pysty. Hyppy alas ulos kentältä ja lenkki toiseen suuntaan (4 hyppyä), alamäessä veteen ja veden jälkeen vielä kentän ympäri (6 hyppyä). Kentälle loppui.



Pääosin aika sujuva rata. Hepo vähän jumitteli kun piti kentänkiertolenkiltä jatkaa ylämäkeen. Myötäykset auttoivat eikä kovin monta tököhyppyä juureen tullut. Tukkipinoilla taisi tulla, onneksi max 4 huonompaa paikkaa. Kentällä linjaus coffinille oli aika surkea ja tultiin ekalle ihan vinosti, päästiin kuitenkin yli. Alashyppy jännitti itseäni ja lähestyttiin siihen niin kiemuralla ja hidastellen että Frontsu tyssäsi. Uusi vauhti ja sitten päästiin alas. Toki siinä vielä meinattiin mennä kohti puuta mutta sain reitin suoristettua.



Heppa ei kiihdytellyt ja tynnyrihyppy alamäkeen tultiin suht rauhassa. Tiesin että sen jälkeen on jarruille käyttöä enkä tänään saanut ratsua raviin ennen vettä. Jättiloikalla sinne. Onneksi suoraan eteen ja oma tasapaino piti. Loppua kohti vähän kiihtyi ja välillä oltiin väärässä laukassa. Vika väli haudalta pikkutukille meni kahdella askeleella takaisinpäin. Radan aikana en askelia ehtinyt miettiä enkä kyllä muistanut nauttiakaan. Sitä vähän ihmettelin miten ei tuntunut kovin raskaalta. Enhän edes hengästynyt pahasti.













Hetken kävely, hetken ravailut loppuun ja heppojen jalkojen kylmäys vesiesteessä. Hyvä kurssi. Ehdottomasti kannatti jatkaa Frontsun kanssa niin sain häiritsemään jääneet virheeni korjattua. Kelikin suosi. Aurinkoista mutta kylmää. Vahvasti pipokeli!







Ongelmia:
muutamat huonommat paikat ja tököhypyt
ehkä en näissä myödännyt kunnolla?
kielto alashypylle
ennen vesiestettä ei oikein ollut jarruja
rengas kaatui hipaisusta

Parannusta:
myötäsin paremmin enkä retkunut kaulalla
pikkukierros kentän ympäri oli oikein hyvä
rata ei ollut rankka vaan meni helposti

Videokooste menostamme:




Kuvista ja videoista kiitos paikalla olleille!

lauantai 1. lokakuuta 2016

Pähkinätytön tilan uusissa maisemissa

Keväästä asti huhuilin kenttäkurssia Tiialle. Lopulta semmonen järjestyi lokakuun alkuun. Olin aika skeptinen kelien suhteen mutta saatiinkin suht lämmin auringonpaiste, tuuli oli yhä paikoin navakka. Kenttä oli parin edellispäivän sateista vielä vähän märkä muttei hidastanut meitä.

Alkulämmöiksi käytiin virittelemässä polulle tukkipinot. Ei olisi yksin eikä kaksin onnistunut.

Ratsukseni sain Frontsun. 14-vuotias kenttäratsu. Suurehko rautias ruuna. Hoitaessa kiltti.

Kentällä hepo oli alkuun vähän löysä. Sekä pitkä. Kulmiin ratsastus oli välillä ongelmallista kun puski lapa edellä sisään. Meni kuitenkin pyydetyssä askellajissa.

Hypyt aloitettiin kavaletilla ympyrällä. Taas kuului tuttu käsky lyhentää ohjia. Katseeni toimi pääosin hyvin. Mentiin monta kierrosta putkeen.

Seuraavana hyppyvuorossa oli ristikko, vesimatto ja toinen ristikko. Nyt piti laukata sujuvasti ja 7 metrin välit mennä yhdellä askeleella. Frontsu venyi mutta sakkokierros tuli veteen koskemisesta. Taidettiin tulla siis kolmesti.

Heti ensimmäinen kentän ulkopuolinen este oli hauta. Onneksi siitä päästiin helposti yli. Ravilla poispäin ja laukalla ampaisten takaisin. Tämän jälkeen tultiin kenttä ympäri molempiin suuntiin. Ensin harlekiini, tankki (sanoisin ammeeksi) ja hauta. Toiseen suuntaan pieni alashyppy ravissa (mentiin käynnissä), sitten sama takaisin ylös (nyt ei meinannut löytyä laukkaa), hauta, tankki, pikkutynnyrit ja harlekiini. Tahti oli vähän epätasainen ja tuli tököhyppyjä väliin.

Tämän jälkeen mentiin isomman alashypyn pariin. Ensin vaan ravissa alas ja laukassa ylös. Kentällä kulmaan sihtaaminen oli vaikeaa ja hepo yritti luisua reitiltä. Päästiin kuitenkin säädyllisesti alas. Takaisinpäin oli hepan mielestä sinkaus ja tipautin siinä toisen jalustimeni. Nauroin vaan ja sain hepankin hillittyä kunnes jalustin löytyi takaisin. Kentälle mentiin taas aika ampaisulla.

Seuraava kierros oli iso alashyppy, kaksi kasaamaamme tukkipinoa ja kahdet tynnyrit. Seuraa polkua ja käänny polun mukana vasemmalle oli ohjeet. Pieleen meni heti alussa. Alashypyn jälkeen heppa lähti vasemmalle ja minä jatkoin suoraan. Nyt maastouduin niin äkkiä etten edes huomannut. Nopeasti sinkosin takaisin pystyyn mutta hepo oli jo poistunut siinä vaiheessa. Antoi onneksi nopeasti kiinni.

Takaisin kyytiin ja uusi yritys. Yhä olin alashypyssä aika retkula. Tukeille tikattiin juureen ja hypyt oli aika kammottavia. Ensimmäinen tynnyri oli pienempi ja meni rennommin. Vika myös ok vaikka sen jälkeen alamäkeen vauhti kiihtyikin. Ei löytynyt tasaista rytmiä. Se vähän kaiveli että kun hepo kiihtyi niin jännityin ja kädet jähmettyi. Enkä niitä vatsalihaksiakaan muistanut koskaan hypyissä. Retkahtelin sitten yläkropalla kaulalle ohjien perässä.

Hypeltiin vielä ylämäessä vesitehtävät. Ensin käytiin kahlaamassa. Sitten veden läpi ja hyppy ylös sekä aiemmin hypätty sininen tynnyri. Sekä sama takaisinpäin. Yritti jo ylhäällä pyörähtää ja lähteä mutten antanut vaan tultiin alleviivatun rauhassa. Siitä tuli kehuja. Sinisen jälkeen kiihtyi ja taas otin harmittavan rumasti kiinni. Nyt ohje oli että kättä alas kun aiemmin tuli vinkki että hepan nostaessa päätä nosta myös käsiä. Olisin halunnut tehdä nämä niin paljon rennommin enkä kauhurefleksillä. Päästiin kuitenkin raviin ja veteenhyppy tuli suoraan vaikkakin aika isosti. Enkä kastunut!

Lopuksi hypättiin mäestä vielä a-este, halkopino ja sininen ylös sekä sama takaisin alas. Yhä osa hypyistä oli ok. Ekan jälkeen jäin taas ihan liikaa suuhun kiinni ja ruuna tuijotteli yläkautta silmiin vielä halkopinon ponnistusvaiheessa. Ei näin. Onneksi oli niin innolla menossa että meni kyllä kaikesta yli. Vauhtiin olisi vain ollut kiva saada jotain säätövaraa onnin ja offin väliin. Sekä vakautta omaan istuntaani ja paljon lisää rentoutta käsiin.

Tippuminen oli harmittava takaisku. Ehkä pahiten keljutusta aiheutti ajatus siitä että nyt kaikki pitävät mua umpisurkeana. Frontsun piti vieläpä olla tyyliin paikan helpoin hevonen. Mutta eipä meidän hypytkään mitään kovin ihania olleet. Jännityin liikaa ja töpöteltiin juureen. Jäin kaipaamaan tasaista ja sujuvaa menoa.

Huomisellekin mulle oli merkattu Frontsu. Kun kysyin että jatketaanko samoilla tuli ehdotus että voisin mennä myös Zz:tillä. En ollut ihan varma että tahdonko vaihtaa. Sehän olisi luovuttamista?

Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä
jännittynyt käsi ja töpöhyppyjä
pitkä ja löysä tai kaahaileva ratsu
ohjauksessa pientä kiemuraa

Parannusta:
kaikesta yli