Kuin vaihdettu Fossi

Torstaina hypin taas Fossilla. Oli löytänyt sisäisen tammansa ja oli tänään kuin eri hevonen. Pari edellistä kertaa onkin mennyt sangen kivasti. Alkuverkat oli rauhassa mutta päivän erikoisuutena säikkyi.

Esteet mentiin vauhdilla. Hypyissä olin itse liian hidas ja napattiin puomeja mukaan ehkä 8.

Estekorkeuden ollessa max n. 90 sentissä.

Ongelmia:

säikyt

kiire hypyissä

mukaan tarttuneet puomit

Parannusta:

alkuun rauhassa

ei kieltoja

Taas yksi paluu maanpinnalle

Keskiviikkona mahduin tunnille. Ratsuvaihtoehtoina oli Rosu, Pönä ja Dimka. Eli kolme hyvää vaihtoehtoa. Päädyin Dimkaan, sillä sen kyytiin tulee niin harvoin mahdollisuus päästä. Vuosi sitten viimeksi. Haaveilin etukäteen että jospa tänään osaisin jarruttaa sitä istunnalla eikä poni nostaisi päätään taivaisiin aina hidastaessa.

Hepalla oli innokkaat hoitajat, joten itselle hommaksi jäi vain varusteiden laitto. Olipa Dimkakin pieni. Iso poni. Eikä ollut yhtään niin reipas kuin muistelin. Ratsukoita taisi olla 6, kelinä n. +17°C, t-paidalla tarkeni.

Alkuverkassa en vaatinut hirveästi. Vasta vartin jolkottelun jälkeen rupesin huomaamaan miten huonosti Dimka taipuu. Eikä itselläni ollut oikein aseita. Pohkeet toimi huonosti (volteilla sisäpohje valui turhan taa). En saanut ratsua myötäämään sitten millään. Pää kääntyi mutta muuten jäkitti. Ope kaipasi rennompaa menoa ettei mennä selkä jäykkänä. Siitä meni kuskikin odotusten takia puihin. Lisäksi Dimkalla oli omia tapoja pysähtyä tarpeille. Ravissa heilahdin kunnolla etukenoon äkkipysäyksestä. Käskin tietysti tomerasti eteen.

Päivän tehtävänä oli pohkeenväistöt käynnissä, väistön jälkeen uralla laukka ja laukassa voltti. Oikeassa kierroksessa väistöt rupesi toimimaan paremmin ja paremmin. Laukat nousi enimmäkseen väärin. Eikä poni tuntunut etenevän kunnolla. Vasempaan kierrokseen sain itseni puihin myös väistöissä ja edelleen väärää laukkaa. Kerran nousi tuurilla myötäinen ja olisin ollut valmis lopettamaan siihen. Mutta sakkona tuli tietysti vielä toinen onnistuminen. Sitä kaivellessa meni tovi.

En tullut tästä tunnista onnelliseksi. Loppukäynnit maastossa kyllä tasoitti pahimmat epäosaamisen tunteet pois.

Ongelmia:
väärät laukat
myötäämisen puute
loppua kohti jännittynyt kuski
äkkipysähdykset kakalle

Parannusta:
ohjautui ok
maastossa tosi tasainen

Toivejunnulla hyppäämään suhteutettuja

Toivoin jo jokusen viikon että Pönällä (jota yritin sanoa myös Ellaksi) olisi kiva hypätä joskus uudestaan. Ja mieluusti sillä nyt menin. Poni teki koulutunnin alle ja oli jo enimmät virtansa antanut. Sain silti patisteltua liikkeelle. Muistin tamman metkut (spurtin ja pukit) viimekerralta, joten vähän varmistellen laukattiin pitkin ohjin. Helpommin liikkui kuin Rosu. Jalat sopi paremmin tämän ympärille. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä n. +18°C.

Tänään mentiin salaisten toiveideni mukaan linjoja. Alkuun tultiin kuitenkin laukanvaihtoja pystyllä. Oikeasta vasempaan vaihtoi helposti. Ope ei ollut ihan tyytyväinen suorituksiimme, joten kuunneltiin hetki teoriaa ja katsottiin esimerkkisuorituksia ennen kuin päästiin jatkamaan. Sitten menikin jo paremmin vaikka vaikeampi suunta taisi jäädä kokeilematta.

Sitten hypättiin linjat. Noin 6 laukkaa reippaasti kaarevalle tielle ja 4 - 5 suoremmalle. Kertaalleen kumpikin linja, sitten radanpätkä. Ekalla yrityksellä taisin hypellä ennen ratsua ja tietkin oli mitä sattuu. Radasta eteenpäin näkyy videolla. Suhteutetut meni nyt jo paremmin. Kuskikin malttoi odottaa paremmin. Vääriä laukkoja edelleen väleissä.

Lopuksi hypättiin vielä okseria. Olin vähän pettynyt suhteutettujen vähyyteen. Okseri kuitenkin nousi ja korkeimmillaan loikittiin kuulemma noin metrisenä! Lähes joka kerta tultiin väärässä laukassa alas vaikkei laukan olisi kuulunut vaihtua. Yritin nostaa vasenta laukkaa mutta hepo tarjosi oikeaa. Oikea laukka on tällä kulmikkaamman tuntuista. Jotenkin mutkalla taisin siis olla. Pönä oli ihanan rehellinen ja vaikka tultiin huonomminkin niin päästiin joka kerta empimättä yli.

Ongelmia:
taisi tulla pari pudotusta
vääriä laukkoja

Parannusta:
ihanan rohkea hyppääjä

Lopputunnin menoa kentän laidalta kuvattuna:

Koulua blondilla

Maanantain tunnille olisin saanut Rozen. Mutta koska Tytsy rupesi taas ontumaan niin Tytsyn kuskille tarjottiin Rozea korvaavaksi ratsuksi. Ei haitannut. Toiseksi hepaksi tarjottiin Wanesaa (jee!) ja sitten Rosua. Blondi oli mennyt vain yhden, joten päädyttiin siihen.

Ei tamma nytkään kovin reipas ollut. Liikkui muttei ihan madellen. Alkutunnin suurimmat ongelmat oli kääntämisessä. Alkeisongelmia että vaikka kuinka yritin päästä voltille niin poni jatkoi uraa pitkin lapa edellä. Ulkoavut joo mutta vaikutus lähempänä nollaa.

Tehtiin peruutuksia (hankalaa, taidan tehdä jotain väärin), laukannostoja (nosti yllättävän hyvin) ja väistöjä. Vähän oli takaosa välillä jäljessä. Johda menosuuntaan, pidä reidellä vastaan jos lapa tuntuu karkaavan edelle. Kyllä se siitä taisi vähän parantua vaikka tunsin olevani hukassa liikkuvien osien kanssa.

Laukassa poni oli jopa kivan innokas. Kääntyi silti huonohkosti. Ja itse piti vielä yrittää istua suorassa ja ryhdikkäänä.

Lopputunnista kun hiottiin väistöjä hetki käynnissä niin poni rupesi toimimaan. Painui käynnissä ja ravissa turhan matalaksi mielestäni. Mutta kääntyi! Sangen matalassa muodossa meni. Ja päivän vikassa laukkapätkässä haki jo laukassakin itseään oikeinpäin. Vaatihan se tasaisen ulkotuen ja niitä hukassa olleita jalkoja.

Loppuverkassa ponin vauhti rupesi hyytymään. Ravissa liikkui paremmin kun en keventänyt. Kuuma sillä oli jo, joten en viitsinyt hirmuisesti piinata vaan annoin hölkötellä löysällä ohjalla kun lopputunnin meni niin kivasti. Selvästi kouluponi!

Ongelmia:
kääntäminen
peruutukset
lopuksi turhan matala
oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
kiva tamma
paljon paremmin kuin esteet
ei ollut kamalaa

Nollatunti Fossilla

Torstaina olin mielissäni kun sain taas Fossin. Listan mukaan ratsu löytyi tallista ja oli jatkamassa vielä seuraavalle. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa seurustelin hepan kanssa vähän enemmän harjaamisen lomassa. Lutunen ja sosiaalinen tapaus. Rupean kohta tykkäämään Fossistakin kovasti.

Ratsailla oli reipas muttei ihan holtiton. Yritin olla antamatta hepalle tukea nojata ohjiin. Aika erilaista ratsastusta tänään mutta hyvähän se on kokeilla. Omaan makuuni kädet heilui vähän liikaa. Pää piti saada ylös eli asetuksiin keskityttiin vähän vähemmän. Halusin kyllä turvan välillä myös oikeaan. Ratsukoita oli 5 ja keli ihanan kesäinen lähemmäs +20°C.

Verkassa hypittiin paria pikkuestettä. Sitten tehtiin kahdeksikkoa. Ainakin yksi neljästä laukasta jäi vaihtumatta. Hepo oli aika lennossa. Sitten hypättiin muistaakseni sarja ja 4 laukan päässä ollut pysty. Eikä taidettu ottaa yhtään puomia matkaan.

Sitten tultiin vielä 12 hypyn rata. Tippakuviot pitkille sivuille, kulma okserien väliin ja vesi. Korkeus selvästi vähemmän kuin viikko sitten. Jotain 80 cm tienoilla. Jarrut ei olleet ihan priimaa. Mutta ope muistutti hienosti joka välissä että turpa ylös. Ja osasin toimia. Ratti meni myös vähän epäkuntoon ja muutama aika eksoottinen lähestyminen tuli. Fossi pelasti kiltisti ja Jatsin tapaan hyppäsi hankalastakin paikasta. Ei tuijotellut mitään ja vesikin meni kuin vettä vaan. Hah. Ja mikä parasta, kerrankin kaikki esteet pysyi ylhäällä! Tällaista ei ehkä ole koskaan ennen tapahtunut! Ei ainakaan liian usein.

Ope sanoi että noin se toimii kun antaa mennä ja ratsastaa kontrollin rajamailla. Ei yhtä hienoa itsensä käyttöä kuin viikko sitten mutta nämä kaksi yhdessä niin hyvä tulee. Harmi että hepo yski sen verran että laitettiin tämän tunnin jälkeen talliin ja skippasi loput hommat. Toivottavasti tulee pian kuntoon.

Ongelmia:
jarrut ja ratti ei aina ihan priimaa
kuski haluaa hypätä ensin

Parannusta:
ei pudotuksia!
hyppäsi huonoistakin paikoista

Blondilla hyytymistä

Maanantain estetunnille sain valita ratsun Pikun ja Rosun väliltä. Lähdin tietysti kokeilemaan ponitammaa. 14v, monta varsaa tehnyt eestiläinen. Myöhemmin väri paljastui hopeanruunikoksi. Aiemmin asiaa kummemmin ajattelematta olin päätellyt liinaharjaiseksi rautiaaksi.

Korkeutta ponilla on nettitietojen mukaan 147 cm. Tuntui silti tosi pieneltä. Toki Pylleröä isommalta. Mutta Wanesan kyydissä oli sopusuhtaisempi olo.

Poni ei ollut kovin reipas eikä itselläni ollut oikein työkaluja saada sitä liikkeelle. Jaloista ja ponikannuksistani tapahtui jotain mutta raippaan ei juuri reagoinut. Haaveilin että nätisti pyytämällä tamma löytää omat menohalunsa. Olin väärässä.

Alkuverkat mentiin pitkin ohjin. Muutaman hetken poni välillä vähän innostui mutta suurin osa ajasta hyydyttiin. Lisäksi kääntämisessä oli ongelmia. Luisui lapa edellä ulos. Eli yritin kaikkeni ja lopulta myös vedin sisältä. Huoh!

Verkkahypyt ristikolle tultiin nekin aika löysästi. Alkuun tarttui puomit mukaan. Ensin ravissa, sitten laukassa. Sitten hypättiin pystyä, tavallisena ja sitten nuolena. Ekana nuoliversiona poni loikkasi nuolipuomin yli oikealle ja jätti itse esteen hyppäämättä. Nyt vasta vihdoin rupesin vähän jämyilemään. Itsekin tein minimit mitä vaadittiin. Otti silti tosi pahasti kunnon päälle.

Jumppasarja pysty-okseri-pysty innariväleillä selvitettiin hyvin. Kolmesta pystystä tehdystä vastaavasta luikahti poni kertaalleen kakkosen ja kolmosen välistä vasemmalle. Kuski joskus vähän keikkui muttei tainnut heilua kieltojen aikaan.

Lopuksi tultiin vielä pieni radanpätkä. Vaikka olisin ollut jo ihan valmis. Jumppa okserilla, ristikko, pysty ja toinen jumppa. Vedeltiin hyytyen, miniteillä ja osin ravilla. Mahdollisimman vähällä vaivalla maaliin siis. Ei kelvannut vaan saatiin jumppaa sakoksi. Useampi kierros kun ei onnistunut. Rosu leiskautti väliin myös tosi hienoja hyppyjä etusiaan nostellen. Ja ihan lopuksi taidettiin tulla vielä ristikko.

Loppuverkoissa ei ollut enää lahnatahmea. Helposti pyöristyi mutta moottori pitäisi saada käyntiin. Maastokäynneillä oli 100 % rauhallinen. Kotiinpäin meinasi jäädä kaulaa kavereihin. Ei kiirettä siis. Pesupaikalla vähän poneili eikä malttanut seistä.

Ope kommentoi että ekaksi kerraksi tuolla hyvin. Alkuun meinasi sanoa ettei kovin hääviä menoa tms. Mutta ei ollut hyvä! Annoin ponin lusmuilla ja vähän jekutella. Silti jouduin raippaamaan sitä mielestäni vähän turhan paljon. Ilman haluttua vaikutusta. Tekisi edes ponispurtteja niin pääsisi kehumaan eteenmenosta.

Kun kasattiin esteet pois niin loikittiin niitä vielä ilman hevosia. Oli hulvatonta! Taisin päästä 70 cm pystyn ja lopuksi venyin innariväleihin kahdella askeleella, oli muuten aika haastavaa.

Tunnin jälkeinen pose.

Ongelmia:
Rosu ei tahtonut liikkua reippaasti
pudotteluja
pari ohimenoa

Parannusta:
kaikesta yli

Maanantain pelastus

Maanantaina tallilla odotti täysin arvaamaton yllätys. Koulutunnille ratsukseni oli merkattu Harmonia! Ihanaa! Tamma oli taas äkäinen itsensä ja kuntoonlaittaessa yritti syödä elävältä. Vaan eipäs osunut, ähäkutti.

Ratsailla oli hetkittäin hieman hidas, ravissa välillä yritti juosta alta. Menin lähes koko tunnin ilman jalustimia. En jaksanut nostaa niitä ylös vaan roikkuivat sivuilla.

Alkuverkassa taas käännettiin ulkoavuilla. Tehtiin myös siirtymiä käskystä. Sekä laukannostoja peruutuksesta. Vahtien että kuski ei heittäydy etukenoon eikä ohjat lerpu. Hepo oli alkuun aika kurittoman oloinen ja vino. Yritin pitää tasaisen tuntuman kummallakin ohjalla, vaatia napakasti että
toteltava on ja antaa sitten rauhan kun kaikki toimi.

Pysähdyksissä muistin että Hoo oli helppo saada myötäämään ja niinhän se olikin. Sen jälkeen pyöreys löytyi käyntiinkin, lopulta raviin ja ihan lopputunnista myös oikeaan laukkaan. Vasen rullasi huonommin, mentiin vinona enkä saanut kunnolla otetta. Ravissa ja laukassa pelkkää volteilla taivuttelua enemmän auttoi kun pidin ulko-ohjan tarpeeksi hyvin tuntumalla ja väistätin takaosaa ulos että sain ratsun suoraksi.

Loppuraveissa hepo oli läpi, pysyi pyöreänä kumpaankin suuntaan ja pystyin asettamaan uloskin. Vauhti rupesi vähän hyytymään ja sai käskeä ihan napakasti eteen. Mutta oli ihanaa.

Ida hoiti Hoon pois ja laittoi Rosun valmiiksi seuraavalle tunnille. Kiitos!

Ongelmia:
hapannaama-Hoo hoitaessa
vasen laukka vinoa ja huonosti rullaavaa
loppuverkassa rupesi hyytymään

Parannusta:
lopputunnista kuunteli oikein kivasti ja pyöreänä