Kisakonkarin kyydissä

Lauantaina ehdin vielä illasta ratsaille. Aaltiksella oli tarjolla kaksipäiväinen hyvän perusratsastuksen koulukurssi. Kysyin että onnistuisiko osallistua vain lauantaina ja se sopi hyvin. Listan luona hieman hämmästyin kun luki että menen Eroksella. Hienon näkönen musta heppa, mutta jutut kertoo että aika laiska, laukannostoissa on haastetta ja saattaa pukitella niissä.

Kyselin hepan tallikäytöksestä ja vastaus oli semmonen että päädyin laittamaan sen kiinni. Nätisti oli harjattavana eikä satuloinnistakaan sanonut mitään. Mutta kuolainten laitossa meni tovi kun ratsu liimasi hampaansa yhteen. Melko pian opin tekniikan, jolla sain hampaat auki mutta kummatkin käteni olivat sen verta varattuja että kuolaimet ei sitten siitä välistä menneet sisään kuin vasta noin kuudennella yrittämällä.

Maneesiin mennessä Eros oli enempi perässä vedettävää mallia. Satoi vettä. Ratsukoita oli 7. Ope varotteli heti alkuun että Eros ei ole käynnissä reippaimmillaan. Että voi tyytyä vähän vähempääkin etenemiseen ettei mene jatkuvaksi tappeluksi. Ei se alkuun ihan pahimmasta päästä ollut. Liikkui kuitenkin. Hieman tarmokkaampi olisi voinut olla. Välillä meinasi vetelöityä. Toimii kuulemma paremmin kannuksilla kuin raipalla. Olin tyytyväinen että nyt laitoin uudet 20 mm kannukseni ekaa kertaa jalkaan enkä ollut 15 mm pyöreillä ponikannuksilla liikenteessä. Ihan hissuttelu ei auttanut vaan sai alleviivata että kun pyydän niin tarkotus ois liikkua. Ravi oli onneksi tuhannesti helpompaa. Volteilla piti kääntää huolellisesti ja tuntui että hepo tosiaan kuuntelee kaikki heilahdukseni ja siksi volttien muotokin oli vain lähes pyöreä.

Yksi kesän hienoimmista hetkistä oli kun alkuverkan ravista siirryttiin käyntiin. Eros oikeasti kokosi ravia ja sulavasti lipui käyntiin muodon pysyessä ihan tasaisena. Olin ihan häkeltynyt. Tämä oli oikea siirtymä, yksi elämäni parhaimmista!

Itse tunti oli aika yksitoikkoinen. Jakauduttiin pääty-ympyröille ja pyörittiin tunti niillä. Muuten suora hevonen mutta asetus sisään. Kaikissa askellajeissa. Käynti oli nyt jo tuskaisempaa kun välillä mateli ihan kunnolla. Etukäteen kammoksuin ajatusta harjotusravista mutta se ei ollut yhtään niin kamalaa istua kuin pelkäsin. Ja onneksi ei ollut sillä sitä mentiin melkoinen ikuisuus. Varmaan 10 minuuttia putkeen. Opelta ei tullut kovin monipuolisia kommentteja. Vuorotellen "hyvältä näyttää" tai "jalat alas". Eros ravasi hienosti ja reippaasti. Kun itseäni rupesi sit puuduttamaan niin tein vähän omia temponvaihteluja ja yritin koota menoa entisestään. Kiva ois ollut nähdä ulkopuolelta että miltä meno näytti. Loppua kohti hepo rupesi valahtamaan vähän turhan matalaksi edestä ja sai kohotella ohjilla.

Laukka ei ollut ihan yksinkertaista. Olin kuullut juttuja ettei ole kaikista helpoin laukannostoissa. Mullekin ensin tarjosi vaan ravia. Kun rupesin vaatimaan napakammin niin pukitti, raippasin, pukitti uudestaan mutta päästiinpä myös laukalle. Eikä ollut itellä mitään ongelmia pysyä kyydissä. Laukkaa en osannut ratsastaa. Meni aika reippaasti ja kun yritin lyhentää niin pudotteli raville. Jälkimmäinen suunta (muistaakseni oikea) ei ollut yhtä paha pudottelun suhteen ja siihen nousi laukkakin ilman pukkeja. Jälkikäteen ope kommentoi että sillekin teki samaa. Ja syynä se, että laukka on liian löysää. Kuulemma sillä on myös makea hyppy. Mutta siitä saan vaan haaveilla, sillä ei käy hyppytunneilla.

Eros oli oikein kiva tuttavuus. Vaikkei tosiaan kuulu suosikkihevostyyppiini. Pitkät pätkät harjotusravia oli aikamoista linkousta, vatsalihakset oli kovilla. Mutta tämmösestä tykkään. Meno oli muuten aika yksitoikkoista mutta jos ope ois ollut jatkuvasti kommentoimassa niin kuntoni ois loppunut kesken. Kannatti ehdottomasti käydä!

Ongelmia:
en meinannut saada kuolaimia suuhun
käynnissä oli tahmea
eka laukka nousi huonosti ja pukeilla
laukasta pudotteli raville
en osannut lyhentää laukkaa

Parannusta:
ravissa oli yllättävän helppo istua
ravi meni sangen kivasti
siirtymät ravista käyntiin oli hienoja

Pään nykimistä ja kiihdytyksiä

Perjantaina ehdin omalle entiselle tunnilleni Aaltokankaalle. Luotin siihen että on koulua ja jätin turvaliivin Hyvinkäälle. Väärin meni, estetunti. Hepakseni oli arvottu Remu, hauskaa. Tallille mennessä päälle iski joku täysin odottamaton sadekuuro. Moottoritien toisella puolella oli vielä kuivaa ja raja meni täsmälleen motarin kohdalla. Tallilla oli tullut aamulla enemmänkin vettä ja kenttä oli melko lätäkkö. Mentiin siis maneesiin, siellä oli esteetkin valmiina. Pihalla +19°C.

Alkuverkoista en enää juuri mitään muista. Hyppelyt alotettiin oikeassa kierroksessa ympyrällä pienellä pystyllä. Ensin piti tulla normaalia laukkaa, sitten koota, sen jälkeen reipasta laukkaa ja lopuksi vielä normaalia. Aika onneton esitys mutta esteestä päästiin yli ja jotain eroja sentään tuli. Omaa keskittymistäni häiritsi tehtävällä samaan aikaan ollut muu liikenne. Mentiin muutenkin sen verran reippaasti että meinattiin olla kaverin hännässä jatkuvasti.

Sitten tultiin lävistäjällä ollutta jumppaa. Ravilla sisään. Tultiin niin vetelästi että laukka ei noussut kuin vasta jälkimmäiseltä ristikolta. Ope huusi että pohkeet kiinni. Pää tajuaa, jalat ei. Tästä hyvästä saatiin sakkokierros. Toinen yritys onnistui laukan suhteen paremmin. Mutta ihan aiheesta tuli sanomista että esteen jälkeen pitäisi jatkaa suoraan. Itellä oli vähän kiikkerä olo kyydissä enkä ohjannut niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Sitten tultiin linjaa pystyltä okserille. Tarkoitus oli siirtää välissä raville, tehdä voltti ja jatkaa okserille. Alotin aika hissutellen mutta ope kaipasi parempaa laukkaa. Pysty meni ihan ok mutta heti sen jälkeen Remu nykäisi pään alas. Minä yritin jotenkuten saada ratsua raviin. Onneksi kuitenkin kääntyi. Loput voltista meni ihan ok ja laukkakin nousi linjalta ihan rauhallisesti. Okserin jälkeen oli taas vähän hallintaongelmia ja väärä laukka.

Toisella kertaa sain ihan luvan kanssa tulla vähän rauhallisemmin tehtävälle. Alku meni paremmin mutta silti Remu nyki minut etukenoon. Yritin päästää ohjia pidemmiksi etten ihan keikkaisi. Raville päästiin nyt huomattavasti nopeammin. Mutta laukannosto oli aikamoinen sinkaisu ja samaa vauhtia jatkettiin lähes päätyseinälle asti ennen kun sain Remun rauhoittumaan. Taisi vähän kuumua.

Tämän jälkeen tultiin linja suoraan, 6 askelta piti saada väliin. Ekalla kerralla taidettiin tulla viidellä mutta osasin korjata ja kiemuroista huolimatta sitten saatiin 6. Lopuksi tultiin vielä tehtävät putkeen eli ensin 6 laukkaa linjalle, sitten raville ja jumppa. Kiemuraa tuli taas väliin ja otin turhan aikaisin raville. Kai sen voi laittaa kontrollisiirtymän piikkiin. Uusi laukka ja siirtyminen raville uudestaan suunnilleen siellä missä piti. Jumppa meni aavistuksen paremmin mutta edelleen ope huusi että käytä sisäpohjetta ja tee voltti.

Ei ollut yhtään tylsä tunti. Remu on kivan haastava tapaus enkä jaksa harmistua siitä. Tykkään opetella.

Ongelmia:
nyki päätä alas
kiihdytteli välillä
ravilähestymiset on hankalia
aika loppui eikä ehditty hypätä trippeliä

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
oli kivan haastavaa


Venla videoi, kiitos siitä.

Kurailua Nurmijärvellä

Keskiviikkona oli vuorossa Luhtajoen ratsutilan testaus. Etukäteen vähän huoletti, sillä koko aamun ja päivän satoi aika reippaasti ja hötönet kertoi ettei tallilla ole maneesia ja paikat saattaa olla mutaisia.

Matkaan meni lähes puolisen tuntia enkä ajanut harhaan vaikka olinkin siitä välillä ihan varma. Reilu 30 km suuntaansa. Tallilla olin eksyksissä, sillä pihalla oli jos jonkinlaista tönöä. Onneksi paikalle sattui muutama avulias, jotka opastivat ensin alatalliin hevoslistan luo ja sitten alakentän laidalle kun selvisi että ratsuni Cale oli jo hommissa estetunnilla. Tuntomerkeiksi sain että n. 165 cm korkea, ruskea ja tähti päässä. Näillä tiedoilla tunnistinkin ratsuni.

Kenttä oli sangen märkä. Käynnissä olevan estetunnin menoa ei näyttänyt hidastavan. Mutta eipä tuo liukkaalta näyttänyt vaikka oli isojakin lammikoita. Edellinen tunti hyppäsi kivan paljon ja pitivät vähän yliaikaa. Ratsaille pääsin vasta 5 yli ja vartin yli alotettiin hommat. Ope mainitsi myös että uudessa järjestelmässä on jotain häikkää ja siksi tunnilla on nyt poikkeuksellisesti 7 ratsukkoa. Netissä tosiaan mainostavat pienryhmiä ja max 6 ratsukon ryhmiä.

Alkuun mentiin käynnissä. Koko tunti tehtiin kolmikaarista, keskilinjaa ylitettäessä pysähdyttiin. Ope ei juurikaan taustatietoja kysellyt, esitteli kuitenkin itsensä. Ei ollut paikan omistaja mutta toinen ht.netissä hyväksi mainostettu ope. Samaan aikaan oli tosiaan toinen tunti (ponitunti?) toisella kentällä. Heposta antoi ope ohjeita että oikea kierros on hankalampi ja yritä saada ensin vasemman ohjan tuelle ennen asettamista. Sisäpohkeen ympäri siis. Huomasin jo pitkin ohjin kävellessä että hepo vähän valui sisään oikeaa pohjetta vasten.

Sitten sama ravissa. Tunnustan että olin vähän omissa ajatuksissani enkä kuunnellut tehtävänantoja vieläkään niin hyvin kuin olisi pitänyt. Aina kun ylitettiin keskilinja niin käyntisiirtymä. 4 askelta käyntiä. Hepo oli aika herkkis mutta sillä oli myös kamala ravi istua alas. Harjotusravissa siis hytkyin hallitsemattomasti, yritin pidättää vetämällä, hepo nosti päänsä ylös ja höykytti vielä pahemmin. Ope käski nojata enemmän taakse ja ajatella pidätteitä enemmän istunnalla. Mainitsi myös että Cale paljastaa heti jos ottaa liikaa kädellä ja nostaa siitä päänsä ylös. Huomasin tämän mutta olin aika aseeton. En osannut pidättää istunnalla kun poukkoilin kyydissä. Sitten rupesi jo jalatkin nousemaan.

Tähän lisättiin vielä laukannostot A:sta. Pitkä sivu laukkaa. Laukat nousi mutta kertaalleen vaihtoi keskellä pitkää sivua vasemmaksi. Ravisiirtymät ei olleet kovin laadukkaita. Väistämissäännöt unohdin myös kuunnella. Ravin aikana kiemuralla ollutta väistettiin mutten sisäistänyt että miten tilanne muuttui kun vastaantulija laukkasi. Kolmikaarisellakin käskettiin käydä uralla asti.

Tovi lepokäyntejä ja sitten kolmikaarista toiseen suuntaan. Cale rupesi vähän kuumumaan ja ravin istuttavuus huononi entisestään, samoin siirtymät alas. Onneksi joukkoon mahtui jokunen siedettäväkin suoritus. Nyt ruvettiin tulemaan 3-kaarista eka ja vika kaari laukassa, keskimmäinen ravissa. Siirtymät ei olleet kovin ihania ja hepo rupesi ennakoimaan. Lopuksi tultiin vielä kaikki kaaret laukassa, ravin kautta vaihtaen. Meidän ravipätkät oli aika hätäisiä ja jälkimmäiseen suoristukseen ei monesti ehtinyt ravia ollenkaan kun hepo jo oli vaihtanut laukan lennosta. Vasen oli siis hepalle mieluisampi tai sitten heiluin kyydissä siihen suuntaan.

Ei saatu lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Loppuravit oli aika lyhkäset ja hepo meni aika lujaa. Ope käski antaa venyttää kun ite olisin halunnut vähän pidätellä. Loppukäynnit alotettiin 5 vaille, joten tehokas opetusaika jäi alle 40 minuutin. Hinta tästä riemusta oli 34,50 e.

Ope oli pätevä ja kivan kipakka. Kysyi vielä loppukommentit Calesta mutta ei ollut monologiolo, joten sanoin vaan että ihan jees ja en osannut istua ravissa. Vastasikohan siihen että hevonen on herkkä. Ja se siitä. Jonkinlaiset kehut tai edes jonkun positiivisen asian etsiminen tunnista ois ollut kiva. Nyt loppuajatuksekseni jäi nimittäin että meni ihan päin honkia ja rupesi keljuttamaan. Tallissa sama mieliala jatkui kun joka ikisestä asiasta jouduin erikseen kysymään vaikka mainitsin että olen ekaa kertaa paikalla.

Kyselin että olisikohan mahdollista päästä hyppäämään. Estetunnit on kuulemma vaan vakikävijöille ja sangen täynnä. Mutta kokeilutunnista kannattaa kysellä tallin numerosta. Eipä tämäkään kovin lupaavalta vaikuta hyppyhalujeni suhteen. Taitaa tallien testaaminen jatkua. Haussa kiva harrastelupaikka kivoilla hevosilla, jossa saisi läpi talven hypätä säännöllisesti. Mieluusti joka viikko mutta vähintään kerran kuussa. Ratsastamassa kävisin mieluusti pari kertaa viikossa. Ja mieluusti max 25 km:n päässä.

Ongelmia:
satoi vettä
kaukana
tein pidätteet liikaa kädellä kun en osannut istua ravissa
laukasta raviin siirtymiset
ravista käyntiin siirtymät
jalat rupesi jännittymään ja nousemaan
välillä meni muiden väistelyksi
en antanut ihan parastani
tunnista jäi keljutus

Parannusta:
ei ainakaan kenttä pölissyt

Nettisivujen esittelyteksti:
Dream of Caletto
"Cale on 2003 syntynyt pv-ruuna. sk 167cm. Sillä on kisattu 110cm ratoja. Cale on erittäin pidetty opetushevonen herkkyytensä ja kiltteudensä vuoksi. Kaunis ruuna on kisannut oppilaiden kanssa heB ja 90cm ratoja sijoittuen. Ko He A , re 110cm."

Hyppäämässä Hyyppärässä

Perjantaisin HRK:lla on neljästä viiteen pienryhmäestetunteja. Tiistaina sain puhuttua itseni mukaan ja samalla houkuteltua pari muutakin matkaan, joten kolmella kuskilla tämä jo pidettiin. Hinta vakikorttitunnin verran 29e ja jotta tässä saisi käydä vaatii säännöllisen osallistumisen viikkotunneille. Opettajina toimivat paikan ohjaajaharjottelijat master-open valvonnassa. Koska tiistaina tämä hyppytunti kuulosti sen verran tekniikkapainotteiselta niin jätin turvaliivin matkasta. Henkisesti olin valmistautunut kavaletteihin.

Ratsukseni oli tänään valikoitunut musta tamma Di (Conversana Diana). Vasta tunnin jälkeen tajuntaani pääsi että hepo on oikeasti lipizza. Lipizza kun kuulostaa hienolta ja valkoiselta, tämä oli lähes ponikokoinen ja ruumiinrakenteensa puolesta enempi tankki. Tosi pyöreäselkäinen. Vähän tuli Aaltiksen Ruuti mieleen. Tunnin jälkeen kuulin myös että Di on varma hyppääjä.

Kentälle mentiin taas taluttaen. Ja jälleen kukkahattuani kiristi ilman kypärää menevät yksäriratsastajat. Kampesin ihan itekseni kyytiin mutta ope kiristi satulavyötä vielä yhdellä että pysyisi vähän paremmin heilumatta. Hepo oli ihan ok. Pyöreänä se ei mennyt mutta eipä se estetunnilla haittaa. Liikkui omalla moottorilla eteen, välillä enempi, välillä vähempi. Jos ei liikkunut niin pohkeilla tai viimeistään esteraipan heilautuksella (ei siis tarvinnut kuin uhkailla) vauhtia löytyi lisää.

Alkuverkat saatiin mennä aika itsenäisesti eikä kommentteja juuri tullut. Mutta meillä meni ihan mukavasti, joten ei haitannut. Ravissa tultiin puomeja, ensin keventäen, sitten kevyessä istunnassa ja väliin käyntisiirtymä. Olisi saanut tulla vielä nopeammin käyntiin. Osasin onneksi parantaa.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrät kevyessä istunnassa. Sanomista tuli että ympyröillä ei saa kiihtyä. Kiihdyttely johtui kyllä enempi kuskista kuin ratsusta. Kun rupesi himmailemaan niin pyysin eteen. Enkä välittänyt torua kun vauhtia tulikin pyydettyä enemmän. Oikeassa kierroksessa vähän katsoi kentän laidalla ollutta lankkua. Muutenkin tuntui oikeaan kierrokseen reippaammalta.

Hypyt alotettiin ravilähestymisillä jumpalle. Ensin taisi olla vaan puomi ja este. Sitten yhden laukan päähän nousi okseri. Tätä tultiin aika monesti, aina ravissa. Alas vasemmassa laukassa. Laukka oli aina oikein kun ehdin tarkistaa. Okserilla harjoteltiin myös myötäämistä. Sitä rupesin sit tekemään aika suurieleisesti. Kommenttina tuli vielä että älä istu heti esteen jälkeen takas satulaan. Taas hieman ristiriitaista aiempiin oppeihini verrattuna. Välillä meinasi itselläni usko loppua kesken että venyykö Di väliin yhdellä laukalla mutta joka kerta päästiin yli. Tunnustan että suusta livahti maiskutuksia kun vauhti tuntui hyytyvän.

Välissä hypättiin kolme kavalettia innarivälein jokusen kerran kumpaankin suuntaan. Tässä jo huomasin että laukka vaihtuu suoralla vasemmaksi.

Sitten hypättiin yksittäistä pystyä ympyrällä. Suht tasaista menoa alkuun. Vasen kierros oli helpompi, oikeaan tuli vääriä laukkoja esteen jälkeen. Kertaalleen tultiin tosi juureen ja taisin käydä satulan takana. Piti odottaa hyppyä paremmin. Väärien laukkojen korjaamiseksi sain ohjeen pitää ulkoa kunnon tuntuma, johtaa ja muistaa oma katse. Sekä tulla suoraan kohti estettä.

Näiden jälkeen tultiin vielä radanpätkä kahdesti. Koko homma putkeen eli ensin jumpalle ravilähestymisellä, vasen laukka, päätyyn pysty ympyrällä ja lopuksi vielä kolme innarikavalettia edelleen vasemmassa kierroksessa. Mulle tuli ohje että vahdi tarkasti että laukka pysyy oikein. En murehtinut tästä kun kerran mentiin vain vasenta laukkaa ja ihan hyvin menikin. Okserikin oli noussut jo n. 70 senttiin eli ei liian minejä. Ekan kierroksen jälkeen esitin toiveen että saisinko hypätä jotain oikeassa kierroksessa. Vastaus oli että radan jälkeen voin tulla ympyrää.

Ympyrällä tuli edelleen vääriä laukkoja mutta ainakin kerran pysyi myötäisenä, sitten sössin ihan omiani ja loikattiin pari kertaa ihan mistä sattuu. Lopuksi tuli etuosa myötälaukassa ja vaihtoi takaa vähän myöhemmin. Se riitti meille. En siis ihan saanut tuota haltuun mutta ei jäänyt kaihertamaan. Tosi kiva oli että sain kuitenkin kokeilla korjaamista vielä.

Opetuksesta ei ole pahaa sanottavaa. Asiallisia korjauksia. Tosin kolmas myötäämistekniikka eli lyhyt myötääminen jotenkin summattiin automaattisen myötäämisen kanssa samaksi. Mutta kivan paljon ehdittiin hypätä eikä esteetkään olleet pelkkää kavalettitasoa kuten pelkäsin. Nousevista jaloistani ei tullut sanomista. Pahin miinus siis ajankohdasta, perjantaisin kun en tähän aikaan tallille pääse juuri koskaan. Arvon edelleen vakitunnin kanssa. Täytynee käydä tutustumassa alueen muuhun tarjontaan. Tahdon kuitenkin hypätä säännöllisesti.

Tunnin jälkeen hepalle pesu ja sitten ratsut vietiin laitumelle. Ei siis ollut näillä enempää hommia tänään. Di meinasi jo hätääntyä että se unohdetaan talliin kun naapuri rupesi tekemään lähtöä. Mutta taluttaessa oli hyvin asiallisesti.

Ongelmia:
säilyttää oikea laukka esteen jälkeen
mentiin välillä vähän pitkänä

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
oli 29e arvonen

HRK testissä

Hyvinkäälle muutosta ehti kulua lähes viikko ennen kuin ehdin ratsaille. Itse ratsastustaukoa ei onneksi ehtinyt juuri tulla Oulussa vietetyn viikonlopun takia. Ratsastustestipaikaksi numero 1 valikoitui lähin talli eli Hyvinkään ratsastuskeskus. Hintaa irtotunnilla suolaiset 40 euroa. Mennessä olin hukassa ensin matkalla, sitten parkkipaikalla enkä talliakaan löytänyt. Onneksi kentän laidalta löytyi avulias opastaja. Talli ei päällepäin ollut kovin mairittelevan näkönen (nettisivuilla ei ole tallirakennuksesta kuvaa). Tallissa selvisi että ratsuni on sh-ruuna Välkky. Hepo oli onneksi jo harjattu. Suositeltiin varustamaan sidottuna. Hieman oli hapannaama mutta vähemmän kuin vaikkapa eräs lohikäärme. Karsinan ovessa oli "käyttöohjeet": pitkä raippa tunnille. Kannuksia ei kuulemma käytetä. Osa ratsuista asuu ulkokarsinoissa.

Ratsukoita tunnilla oli 5. Tallista lähdettiin n. 10 minuuttia ennen tunnin alkua kävelemään kentälle. Sinne tulee parin minuutin matka, joitain satoja metrejä arvelen. Keli oli lämmin mutta kenttä ei pölissyt pahasti. Ihanan isosta kentästä tunnin käyttöön oli rajattu noin neljännes. Mutta ratsastusalamme oli silti arviolta 20 x 65 metriä. Maneesissa käytössä on kuulemma 20 x 40 metriä talvisin.

Open kanssa jutusteltiin vähän alkuun ja kyseli aiemmista opettajistani. Poni-Haan väkeä tiesi. Tunnin puuhat alotettiin käynnissä. Ensin pitkin ohjin haettiin käynti aktiiviseksi. On kuulemma ihan heräteltävä tapaus, jos ei reagoi niin rohkeasti raippaa vaan. Käynnissä mentiin väistöjä. Väisti ihan ok, ite olisin halunnut puskea vähän turhan kiireiseksi ja jyrkäksi. Ja kierros toisensa jälkeen ope sanoi että väistävä jalka ei niin taakse. Jalkani oli eri mieltä.

Ravissa ratsastettiin pariin otteeseen itsenäiseen suuntaan. Pääty-ympyröille oli määrätty suunnat mutta muuten sai mennä vapaasti. Ei siinä kauheasti mielikuvitusta käytetty. Pääty-ympyröitä ja suunnanvaihtoja joko lävistäjillä tai radan poikki. Välillä sai hoputella hepan energiaa eteenpäin. Vasempaan kierrokseen ulkolapa karkasi enkä saanut asetettua sisään. Ope totesi että ensin pitää saada lapa haltuun ennen kun voi asettaa. Tottahan tuo on. Toinen kierros rupesi jotenkin sujumaan. Kummassakin kierroksessa tosin tuntui vähän kaatuvan sisään. Ja mulla kuulemma yläkroppa kääntyi liikaa sisään. Tämä oli ihan uutta. Yleensä tulee kommenttia päinvastaisesta.

Sitten tehtiin laukannostoja käynnistä omaan tahtiin. Kuvio oli aika vapaa ja aikamoista häröilyä se sitten olikin. Ope suositteli ottamaan väistöä alle. Sain henkilökohtaisen asennonkorjaustuokion. Oikein kiva että tuli kädestä pitäen näyttämään. Mutta kuskia kuumotti että muut ehtii treenata nostoja sillä aikaa ja se jää iteltä välistä. Pitäisi nojata enempi taakse, ajatella ratsastushousun paikat piiloon. Tai siis hyvinkääläisittäin "ridapökien" vai mitenköhän se sanoi. Kädet ei saa tippua alas ja reisiä pitää nostaa. Välkky nosti laukat ihan kelvosti mutta itse laukan ratsastaminen oli hankalaa. Parin askeleen jälkeen meno venähti etupainoiseksi ja rupesi hyytymään. Sai kovistella eteen ihan tosissaan ja silti meno oli pitkää ja laadutonta. Onneksi ehdittiin kuitenkin yrittää useamman kerran kumpaankin suuntaan. Laukalta ravilletulot oli myös aika kamalia.

Loppuverkassa oikea kierros oli ravissa jo siedettävää. Vasen oli edelleen hankalahko. Nyt poikkeuksellisesti tunnustan että ihan koko tuntia en ratsastanut kauniisti ja eleettömästi vaan hetkittäin mukana oli vähän turhaa tempomista edestä. Tästä ope ei kuitenkaan sanonut mitään.

Ratsastustunnin pituus täällä on 50 minuuttia mutta nyt oltiin tunti ratsailla kun käveltiin vielä takas tallille. Tunnin jälkeen hepan selän pesu ja hepat vietiin laitumelle.

Tunnin jälkeen sovin tulevani perjantaina alkuiltapäivästä testaamaan estetuntia. Arvon vielä vakiratsastuspaikkaa. Estetunnit on vaan vakikävijöille mutta tuo aika huolettaa.

Ongelmia:
ötökät häiritsi
kädet kipeytyi vaikkei raskas ollutkaan
hepo ei ollut tarpeeksi aktiivinen mun mielestäni
väistävä pohje valui aina liian taakse
ei ihan hinta-laatusuhde mielestäni kohdannut

Parannusta:
väisti ok
laukat nousi suht hyvin

Toistaiseksi paras sijoitus helposta B:stä

Olin jo luopunut toivosta löytää kisaratsu kentsujen vikoihin koulukisoihin Tupoksella. Mutta selvisi että ABC:n porukka on lähdössä kunnon joukkiolla kisaamaan ja Aapolle oli vielä sopivasti kolmannen kuskin paikka vapaana. Haaveilin helposta C:stä mutta ei mua siihen enää päästetty. Koulutreenit oli tosiaan edellisten kisojen jälkeen nollissa. Eilen kävin kuitenkin Aapolla hyppelemässä.

Kisoissa olin itse aika kiinni tulospalvelussa. Aapo meni yhden C-radan alle ja hepan muut kisakuskit onneksi pitivät siitä odotellessa huolta. Maneesissa loikkasin viilentymässä olleen hepan kyytiin kun ekan luokan palkintojenjako oli menossa. Verkkailin maneesin viereisellä kentällä ja olo oli jo valmiiksi aika hyytynyt. Lämmintä oli yli hellerajan. Ratsukoita oli verkassa vain 3 mutta silti oli ahdasta. Pääty-ympyrät ja lävistäjät laukassa veivät aika hyvin tilaa. Ravit menin suosiolla keventäen. Aapo oli joko löysä tai kiireinen eikä kovin pyöreä. Laukat nousi huonosti eikä lävistäjät menneet kovin hyvin. Kuulutukset kuuluivat verkkaan asti, joten tiesin suunnilleen koska pitää olla kisapaikalla. Näköyhteyttä ei ollut eikä enää apukäsiäkään.

Kisakentän päädyssä sai kaksi odottelevaa ratsukkoa olla, tilaa oli 20x20 m. Oma lähtövuoroni oli neljäntenä, joten viides ajettiin sieltä pois kun tulin paikalle. Tässä vaiheessa omistaja ehti vihdoin syynätä meidän menoa ja kertoa parannusehdotuksia. Alkuun ravi olikin aika kamalaa mutta kunnon ulko-ohjan tuki ja pieni skarppaus niin meno parani. Askelpituuttakin kaivattiin vähän lisää. Laukannostoihin vinkki oli että kunnon pidätteet alle.

Huilittiin sitten hetki edellisen suorittaessa. Kun päästiin aitoihin niin alotin heti tehtävillä. Ehdittiin laukkaan asti kun tuli lähtömerkki. Keskittymiseni herpaantui ja laukkalävistäjältä pudotti aika pahasti raville lopussa. Hepo virittyi sen verta virkuksi että otin vielä muutamat siirtymät ravista käyntiin ennen kun alotettiin.

Alkurata ei ollut kovin hyvä. Aapolla oli liikaa vauhtia ja juoksi alta. En saanut kunnolla taivutettua ja muotokin kärsi. Kiemuroilla oikein kiihtyi kun käänsin uralta sisään. Ravivoltit oli tuomarin mukaan liian isoja ja jälkimmäinen käyntipätkä jännittynyttä. Onneksi meno parani sen jälkeen ja laukkaosuus meni hyvin. Alussa uskalsin nyt pyytää keskiraviakin enemmän kuin viimeksi. Tuomarilta tuli kommenttia että loppuun asti. Laukasta ei tällä kertaa irronnut kasia mutta seiskoja tuli. Tosin ensimmäinen laukkalävistäjä lörähti taas ja Aapo pudotti omia aikojaan raville. I:ssä nousi onneksi myötälaukka ja yritin tehdä huolelliset tiet. Laukasta käyntiin ei tullut ihan suoraan mutta nyt oikeasti kontrolloin laukan ja lyhensin, ei kamala. Ja muistin hymyilläkin radalla.

Ihan hetki käyntiä ja sitten suht pikaisesti alas kyydistä ja takaisin hommiin. Aika kovasti hymyilytti kun tässä vaiheessa kiilasin johtoon. Prosentteja oli tosin vain 59,600. Enkä kyllä sen paremmin ratsastanutkaan. Viimeksi ABC:n kisoissa vedin paremmin.

Aapo meni mun jälkeeni KN:n vielä toisenkin kerran. Luokan loputtua olin toisen ABC:n kuskin kanssa tasapisteissä huipulla mutta alakerta ratkaisi ja jäätiin puolen pisteen takia kakkosiksi. En ois ikinä uskonut että pärjään tässä porukassa, tällä treenimäärällä, näin hyvin!

Etukäteen laskeskelin että näistä kisoista pitäisi saada voitto että voittaisin KenCupin. Tarkistuslaskut kuitenkin paljastivat että kakkossija riitti 14 pisteellä jaettuun Cup-voittoon. Jospa saisin sitten ensimmäisen pokaalini :)

Koulukisatreeni esteillä

Edellisen ABC:n käyntikerran yhteydessä buukkasin seuraavat estehyppelöt. Taas piti odotella useampi viikko. Tällä kertaa meitä oli neljä innokasta hyppijää ja Honda mukana loikkimassa. Muuten mentiin vakihepoilla eli minä Aapolla. Esteet oli valmiiksi kentällä ja kelinä aurinkoinen +19. Ope kysyi toiveita tunnin aiheeksi ja minä huikkasin että säätelyä. Aapo hyvin epätyypillisesti säpsyi alkukäynneissä. Ensin säikähti vesimattoa kun käveltiin ohi, sitten hetken päästä jotain mitä en itse huomannut.

Tänään ratsastin heti alkuverkasta koulumoodilla, sillä huomenna on luvassa mun ja Aapon toiset koulukisat. C:hen meitä ei enää päästetty, joten KN kutsuu. Treenimäärän ollessa edelleen koulupuolella siinä yhdessä tunnissa ja edelliset kisat siihen päälle. Aapo toimi nyt alkuverkassa oikein kivasti kun hoidin oman osuuteni kunnolla. Kerrankin tuli opelta sanomista vain siitä sisäpohkeesta ympyröillä ja volteilla. Muuten kehui menoa kivan näköseksi.

Tänään hypättiinkin sitten vaan linjoja. Heti ekana esteenä oli vesimatto, jonka ympäri tehtiin voltti ja hypättiin se toisenkin kerran ja siitä sitten 6 laukkaa pystylle. Väli oli kuulemma 22 metriä. Tätä pari kertaa. Sitten 19 metrin väli 5 laukalla. Sitten jumppasarjaa: puomi, ristikko, innari, ristikko, 3 laukkaa ja pysty. Tämä suoritettiin tasaisimmin tunnin aikana. Ennen radan hyppäämistä teki mieli hehkuttaa miten hienosti Aapo toimii kun kerrankin tajuan ratsastaa kunnolla.

Rata hypättiin kahdesti. Eka kierros noin 60 cm:n tasolla. Kuten tavallista niin tämä korkeus oli meillä kamalaa räpellystä. Minne katosi se kunnon ratsastukseni? Ennen ekaa estettä ajattelin että eka monesti putoaa. Ja niin teki nytkin. Taisi olla liian löysä tai muuten vaan unohtui puolipidäte. Pari kertaa askel ei sopinut ja ponnisteltiin vähän epävarmasti. Yli mentiin kuitenkin. Vääriä laukkojakin tuli vaikka kuinka. Huomasinpa myös että Aapo ei lähtenyt kaukaa hyppyyn vaikka pyysin. Ennakoin hypyn sitten ihan itsekseni. 24 metrin kaarre tultiin oikoen 7 laukalla juureen. Yritin vähän istua kevyessä istunnassakin.

Toiselle kierrokselle esteet nousi jonnekin 80 sentin kieppeille. Onneksi meno taas parani. Hieman epäselväksi jäi että laukkaa piti lyhentää ja lisätä askelia väleihin. Mutta varmistin tämän sitten vielä ennen omaa vuoroa. Saatiin kaikkiin väleihin 1 askel lisää paitsi tietysti jumpalle. Kaarteissa Aapo meinasi välillä vähän venyä mutta sain tehtäville kiinni. Eikä niitä vääriä laukkojakaan enää tullut. Ope ylisti että tahti pysyi hienosti ja hienosti lyhennetty. Esteistunnasta ei kyllä enää ollut tietoakaan vaan lyhensin laukkaa istumalla satulassa.

Koulukisoja enemmän haaveilen pääseväni Aapolla estekisoihin. Kuulemma vakituntiratsastajat kiilaa edelle ja Aaposta saattaa tulla taistelua. Nyt ovat muutkin innostuneet kisaamaan kun vuosi sitten syksyllä ei Aapolle innokkaita estekuskeja vielä juuri ollut. Oman haasteensa tähän tosiaan tuo vielä oma muutto. Muuten olisin ehkä ollut tuppautumassa jopa vakituntilaiseksi tuonne. Mutta jospa tämäkin haave vielä joskus toteutuisi.

Ongelmia:
60-rata oli räpellystä
näykkäisi reidestä
1 pudotus?

Parannusta:
ope kehui lyhentämistä

Aleksei videoi meidän menoa. Videoita odotettavissa joskus.