Parantamassa kaarilla

Perjantaina tuli viestiä että aiemmalla tunnilla olisi paremmin tilaa. Mikäs siinä, vaihdoin ryhmää ihan mielelläni. Joskus näistä olen jupissutkin että miksei tasoiteta ryhmien kokoja. Ratsukoita tunnilla oli siis 7. Pakkasta oli pihalla -9 ja maneesissa -7. Valma ehti lähes kuivua maastolenkin jäljiltä. Luvassa oli esteitä ja ohje oli rakentaa sama kuin keskiviikkona. 5-kaarista siis.

Alkuun mentiin 5-kaarista ravissa ja tehtiin kaarteisiin voltit. Taipui huonohkosti. Enkä varmasti muistanut taaskaan keskittyä miten askeleet osuu puomeille. Alkuun otin tarkoituksella käyntiin kun vastaan tuli kohtaavaa liikennettä ravissa. Eikä Valma sitten niistä hötkyillytkään. Edes lopputunnista!

Verkkahypyt hypättiin isolla ympyrällä. Ensin oikeaan kierrokseen kahta (ei vierekkäistä) estettä, pystyjä. Meni ihan hyvin ja meno jopa oikeasti rauhottui. Vasempaan kierrokseen hypättiin sitten niitä kahta muuta estettä. Vasen kierros oli kiireisempi enkä ollut ihan tyytyväinen. Okserille ponnistuspaikat tulivat muistaakseni turhan juureen.

Sitten hypättiin kahteen kertaan 4 hyppyä eli kaaret. Tänään jopa saatiin kaarevia kaarteita ilman kulmia ja seinille valumista. Ei pukkeja eikä pudotuksia ja olin ite rauhallinen. Opeltakin tuli kehuja että ei Valma tyhmä ole vaan parantaa suorituksia. Kehui siitä että hepo odotti kuskia.

Ongelmia:
ponnistuspaikat okserille

Parannusta:
kaarteet meni paremmin
ei pudotuksia
ei pukkeja
ei säikkynyt muita

Ilottelemassa maastossa

Perjantaina suunnittelin ennen tuntia käyväni Valman kanssa maastossa. Easy lähti onneksi seuraksi. Päivä alkoi vaiheikkaasti kun Valmaa tarhasta hakiessani tarhakaverina oleva poni livahti karkuun. Hätistelin sitä pois portin edestä niin se livahtikin ylemmän ketjun ali vapauteen. En edes tajunnut että mahtuisi siitä alta. Onneksi ei poistunut paikalta vaan antoi kiinni. Vähän kyllä meinasi juurtua aloilleen ja lähinnä työnsin ja kampesin sen takaisin tarhaan. Onneksi Valma käyttäytyi narun päässä fiksusti.

Pakkasta oli -12 niin toppasin itseni kunnolla. Matkaan virittelin kypäräkameran. Ratsaille kiipesin maneesissa. Sitä ennen ehdin vähän pyöritellä ja peruutella maasta käsin. Valma käyttäytyi hämärässä yksin ihan fiksusti. Lopulta päätin vielä kampeutua alas keräämään kakat. Samalla tuli maastoseura paikalle. Pihalla takaisin kyytiin, onneksi oli apukäsiä paikalla satulavyön kiristykseen. Tällä kertaa Valma seisoi ihan rauhassa.

Matkaa taitettiin joko me tai Easy edeltä tai rinnakkain. Hepat ei pahemmin toisistaan välittäneet. Alkuun mentiin ravissa ja Valma käyttäytyi hienosti. Ei kaahotellut menemään. Takakaarteessa saatiin kolmas ratsukko seurueeseen. Ravailtiin me edellä. Joku säikky siinä tuli ja pari sivuaskelta mutta siitä päästiin nopeasti yli. Laukassa en halunnut olla ekana. Vähän jännitti mukana ollut kolmas heppa, joka ei aiemmin kokemani perusteella kaikista rauhallisin ole. Easyn kanssa kekkuloi maneesissa sillon kun putosin Easylta. Laukassa oltiin Valman kanssa porukan keskellä. Laukkasi juu mutta pukitteli matkalla aika monesti. Nyt onneksi osasin jo reagoida, toruin äänellä ja nyin päätä ylös. Onneksi ei tullut kuin korkeintaan kaksi pukkia putkeen, joten pysyin kyydissä.

Risteyksen jälkeen jatkettiin ravissa ja siinä oli taas asiallisesti. Mentiin vielä toinenkin kierros. Nyt laukattiin takalenkki toiseen suuntaan ja ratsukoita oli enää alkuperäiset 2. Pukkeja tuli enää yksi ja laukka vaihtui samalla, joten kehitystä tapahtui. Lopuksi vielä jolkoteltiin ravia. Hepat oli tosin eri mieltä jolkottelusta ja kummatkin viipotti kunnon ravurimenoa. Hikihän siinä hepalle tuli. Lopuksi piti testata miten meillä yksin kulkeminen onnistuu. Erottiin Easysta risteyksellä, josta kumpikin lähti eri suuntiin kotitallille. Vähän Valma kuikuili perään mutta päästiin kuitenkin rauhassa käynnissä omalle tallille.

Ongelmia:
pukittelu laukassa

Parannusta:
oli ihan rauhallinen
pukittelu väheni loppua kohti
päästiin loppumatka yksin tallille ongelmitta

Ehkä jotain videopätkää tulossa joskus jos saan editoitua.

Säikkyilyä ja holtittomia kaarteita

Keskiviikon estevalkassa ei vieläkään ollut luvassa vesimattoja. Keskilinjalle kasattiin 3 pystyä ja okseri siten, että niitä hypättiin 5-kaarisella. Olin omaan tapaani viimetipassa paikalla. Vähän tuli sanomista kun olin 2 minuuttia myöhässä. En ollut kuitenkaan vikana. Suht lyhyiden alkukäyntien jälkeen ehdin ottaa vain puoli ympyrällistä ravia, ennen kuin aloitettiin raviverkka puomeilla. 5-kaarista ravipuomien yli, kaarien keskelle voltit sisään. Ei kaikista tasaisinta. Valma hidasteli ennen puomeja ja tuli siksi tahtirikkoja. Enkä oikein muistanut keskittyä taivuttamiseen ja ponnistuspaikkoihin. Ope käski ajatella uutta suuntaa ja suoristamista vielä vähän aikaisemmin.

Ratsukoita valkassa oli taas 6. Tuntui paljolta. Valma oli lisäksi tosi säikyllä tuulella ja säpsyi muita hevosia useamman kerran. Laukkaverkkaa mentiin takapäädyssä kahdella erikokoisella ympyrällä ekan ja tokan esteen puomien yli. Ekaan suuntaan ei saatu pahemmin piiskausta mutta jälkimmäiseen piti viilata ennen kuin kelpasi. Liian lujaa, vähän holtittomasti, pari väärää laukkaa, huonoja teitä. Ylävartaloni kuulemma heilui lisää vauhtia.

Hypyt alotettiin takapäädyn esteistä vasempaan kierrokseen. Ensin pienempi voltti ekan yli, sitten suurempi ympyrä tokan yli, josta käännettiin tiukasti vasempaan ekalle, siitä oikealle ja taidettiin hypätä se vielä ympyrällä neljänneksi, jonka jälkeen vasemmalle. Ei mennyt kovin hyvin. Taisi tulla vääriä laukkojakin mutta suurin ongelma oli käännökset. Esteen jälkeen valuttiin vaan suoraan ja melko kulmikkaita kaarteita tuli. Sama vika kumpaankin suuntaan. Ope taas huusi että ylävartalo suoraan ja odota hyppyä. Kysyin että vähemmän etukenoonko (kuvittelin siis olevani jo suorassa enkä tiennyt mihin suuntaan korjaus pitää tehdä). Vastaus oli ei. Takapuoli penkkiin. Jotain taisin sitten tehdä oikein vaikken oikein tajunnut mitä.

Seuraavalla kierroksella jätettiin ekan kierroksen ykkönen pois, muuten oli samat 2, 3 ja 4. Perään lisättiin vielä kaarre vasemmalta kakkoselle (toiseksi kauimmaiselle) ja sen jälkeen piti ajatella oikealle kohti okseria. Eli vähän sitä viisikaarisen linjaa. Samoja ongelmia edelleen. Ope kuitenkin sanoi että tärkeintä on osua esteille ja päästä maaliin. Siinä onnistuttiin. Tarpeetonta kiemuraa kyllä tuli ja jotain taidettiin keilatakin.

Taidettiin hypätä välissä kaikki esteet 5-kaarisella. Saatiin vähän sakkoja päälle ja okseri piti hypätä uusiksi. Taidettiin hypätä se pariinkin kertaan. Pohkeet kiinni, ei saanut liiaksi hyytyä ennen sitä. Sen Valma taisi kertaalleen pudottaa ja tulistui siitä. Kaarteen kulmassa poukkoili. Keulikin vähän. Pysyin tasapainossa ja pyysin eteen. Hyvin saatiin jatkettua seuraavalle esteelle. Kysyin vielä opelta että tulisiko tommosesta 4 vp kisoissa. Ei kuulemma, koska edettiin koko ajan.

Ainakin lopuksi hypättiin koko höskä katsomopäädystä vasemmassa kierroksessa aloittaen eestaas eli kahdeksan hyppyä. Meidän meno onneksi parani loppua kohti. Tämän päivän mantra oli "istu pystyssä ja odota hyppyä". Kun rauhotuin ite niin Valmakin rauhottui. Ei kyllä ollut parhaasta päästä meidän meno tänään. Harmitti se muiden säikkyily kovasti. Ope totesi siihen että tämmönen kaarretehtävä aiheuttaa kohtaamisia. Ja niistä se oppii kun siedättyy. Porukkaakin oli enemmän.

Pakkasta oli kotoa lähtiessä -14, palatessa -17 ja maneesin mittari näytti -7.

Ongelmia:
säikkyi muita hevosia
välillä tuli aika eksoottisia teitä ja lähestymisiä

Parannusta:
ei kieltoja

Muhoksella testireissulla

Pitkään oltiin pohdittu että Muhoksellakin pitäisi käydä kokeilemassa. Paikkana siis entinen Jarmin, nykyinen Lehtoselän ratsutila. Anne sai lopulta houkuteltua mut mukaansa koulutunnille. Maanantai sattui sitten olemaan alkutalven kylmin päivä, mennessä auton mittari näytti -25 ja pohdittiin jo että mihin hulluuteen ollaan menossa. Katuvalotkin loppuivat ennen tallia.

Tallista löytyi lista, jossa luki ratsukseni Meeri. Se taisi olla yksi etukäteen toivomistani. Annelle osui Elli. Juonipaljastuksina saatiin että juurikin nämä hepat muuttavat joulun aikoihin Aaltikselle. Meeri oli tallissa aivan unelma. Seistä nökötti täysin aloillaan, nosti kaviot nätisti eikä korvaansa lotkauttanut satulavyön kiristykselle. Tosin kuolaimia sai vähän houkutella yhteen puristettujen hampaiden välistä suuhun. Kyseessä siis punaruunikko tähtipäinen tamma, ikää 6v (olisin arvellut ehkä 10v). Etusissa vähän valkoista ruununrajassa. Kaltereiden välistä näytti muhkulta mutta lähempi tarkastelu paljasti aika laiheliiniksi. Aiemmin oli kuulemma suuongelmia, nyt on paino taas nousussa. Säkäkorkeudeksi arvioisin 165+.

Tunnille mentiin pihan poikki maneesiin. Mennessä maneesin mittari näytti -9, tunnin jälkeen -7. Tunnilla meitä oli 5 ratsukkoa. Ope on mua aiemminkin opettanut. Tämä markkinoitiin B-tuntina. Meeri oli selästä tosi kaponen. Mutta nyt olin oppinut että kun lonkkia vähän kääntelee auki niin jalat asettuu paremmin. Ja sainkin jalkani ratsun ympäri. Alkukäyntien jälkeen otettiin heti ohjat tuntumalle ja aloitettiin ravissa. Mieluusti olisin hetken tutustunut käynnissä. Ravissa nimittäin mentiin aika Koramoodissa pää ylhäällä. Martingaalit tästä tosin vähän jo vihjasivat. Ope lohdutti että kyllä se siitä pyöristyy kunhan keksin kuinka se toimii. Sanoi tamman olevan edestä herkkä, joten hellästi mentiin. Kolmisormihanskoillani oli tosin turhauttava ratsastaa. Puristin käsiä hullusti nyrkkiin mutta ohjat vaan valui välistä. Noin vartin jälkeen vaihdoinkin kevyemmät hanskat

Alkuun ravattiin päätyihin voltit. Meeri meni alkuun vähän turhan rauhallisesti. Ope sanoi että se on kuumuvaa sorttia. Sitten vaihdettiin tehtäväksi ratsastaa isoa kahdeksikkoa, lävistäjillä suuntaa vaihtaen. Lyhyelle sivulle ei kuulemma tarvinut tehdä kulmia. Reitti jäi aavistuksen epäselväksi että kuuluuko lyhyt sivukin pyöristää. Alkuun mentiin lävistäjät harjoitusravissa, lopulta kehoitti mua istumaan muuallakin alas. Sitten otettiin lävistäjille käyntiin siirtymät mukaan. Meeri halusi alkuun huonosti käyntiin. Toiseen suuntaan onnistui helpommin, toiseen suuntaan puski sivulle ja heitteli päätä. Kun sain istuttua tarpeeksi tiiviisti niin parani. Opelta tuli alkuun kommenttia etukenosta ja liian alas painuvista käsistä. Parempia taivutuksiakin kaivattiin.

Sitten kuvioon lisättiin vielä takapäätyyn laukkaympyrä (vasemmalle). Meeri nosti laukat täsmällisesti eikä yhtään kiihdytellyt. Vähän yllätti jopa. Ravillekin tuli helposti. Kertaalleen nosti laukan pari metriä liian aikasin mutta sain hyvin korjattua takaisin raville ennen nostoa.

Välissä vähän huilattiin. Sitten laukattiin ympyrällä oikeaa laukkaa. Oltiin Annen kanssa ovipäädyssä. Loput 3 ratsukkoa oli toisessa päässä eikä meno siellä ollut kovin helpon näköistä. Siinä sitten laukkailimme menemään. Meeri tuntui jopa vähän löysältä. Ope suositteli raipalla koskettamaan takaosaan lisää aktiivisuutta. Se auttoi. Kehui myös pyöreästä muodosta. Sitä en kyllä itse ollut huomannut. Ohjeisti istumaan vasemman takasen päälle. Sitten mentiin ympyrällä vielä harjotusravia. Melko pitkäksi jäi myös ravipätkä. Rupesin siinä sitten itekseni tekemään temponmuutoksia. Tässä vaiheessa oli semmonen olo että hevonen kuuntelee istuntaani.

Väliin otettiin taas pätkä käyntiä. Sitten väistettiin pitkillä sivuilla vähän sisään ja takaisin. Ensin käynnissä. Hyvin väisti sisään (oikealle) mutta takaisinpäin tahtoi takaosa unohtua matkasta. Sitten sama kevyessä ravissa. Tosin ekan sivun jälkeen kysyin että saanko tehdä harjotusravissa. Keksin että hepo väistää kun ajattelen takapuolellani väistöä. Eikä sitten tarvinnut ohjillakaan pahemmin pidättää. Alkuun se nakkeli niskojaan kun vetämällä yritin himmata vauhtia. Oikein kelpo menoa saatiin. Tosin pyöreys oli taas hetkittäin jossain ihan hakoteillä. Mutten jaksanut stressata siitä.

Siihen sitten loppuikin. Meeri tuntui ihanan rauhalliselta. Jos tulisi maailmanloppu ja taivas tippuisi niskaan niin hankala uskoa että siitäkään hätkähtäisi. Ope tosin totesi että ei kestä tulla letkan vikana vaan jänöhyppelee ja jos joku sinkoilee niin Meeri on varmasti mukana sinkoilussa. Hankala uskoa. Loppuun talutettiin vielä hetki maneesissa. Sitten hepat talliin ja niillä hommat loppuikin jo tämän tunnin jälkeen.

Ongelmia:
hankala saada pyöreäksi

Parannusta:
ihanan tasainen ravi istua
tallissa superkiltti
kivan lämmin maneesi

Koulukurssilla, osa 2

Sunnuntaina Heidin kouluvalkka jatkui heti aamusta. Oltiin ekassa ryhmässä ja herätyskelloni soi jo 6.40. Yyh. Silti tuli kiire tallille enkä ollut paikalla ennen kahdeksaa kuten suunnitelma oli. Valma oli onneksi sisällä mutta oli hieman levoton kun kaverit pääsi ulos. Rivakka harjaus hepalle, hännän siistimistä unohtamatta. Varusteet puuttui vielä siinä vaiheessa kun Anne huikkasi ovelta että muut menee jo maneesiin. Mutta olinpa minäkin selässä ennen puolta kävelemässä. Pakkasta pihalla oli -10 ja ratsukoita samat 5 kuin eilenkin.

Tänäänkin alotettiin käynnissä pohtimalla oma istunta kuntoon. Nyt en tajunnut käännellä lonkkiani auki. Ehkä siitä johtui että jalat tuntui olevan tänään yhtä huonosti kippuralla kuin yleensä. Kantapäät nousi eikä pohkeet pysyneet yhtä hyvin tuntumalla. Tunti aloitettiin käynnissä keskiympyrällä. Taivutettiin sisään. Valman kanssa oli jopa epäilyttävän helppoa. Turpa sinne, minne sisäetujalka astuu. Ehkä näennäisen helppouden takia en aidosti tänään keskittynyt taivutuksiin. Suurempia puolieroja en käynnissä huomannut.

Samaa tehtiin myös harjoitusravissa. Tänäänkin Valma aloitti kaahailemalla. Ehkä en tänään yhtä kovasti yrittänyt hillitä menoa, sillä nyt opelta tuli aiheesta kommenttia. Tänään valitettavasti hetkittäistä kiiruhtamista esiintyi ravissa alusta loppuun asti. Välillä oli onneksi rauhallisempiakin pätkiä. Ope ohjeisti että tahdin pitäisi tulla mun päästäni istuntaani ja siitä hevoselle. Ei saa jäädä vetämään vaan pidätteitä aina kun meinaa kiihdyttää. Kyllä se siitä sitten oppii kun aina sanotaan. Kuulemma ravissa saa myös pomppia. Mutta tämä kohta ei tarkemmin tallentunut muistiini. Valma onneksi pääosin juoksi kastelukannumuodossa. Kyydissä oli silti pomppuisaa. Käyntipätkien aikana ope käski ajatella napaa kiinni selkärankaan ja sitä vakaata asentoa myös raviin. Helpommin taas sanottu kuin tehty. Kun Valma malttaa olla kaahaamatta niin saan mielestäni istuttua ihan kelvollisesti. Mutta vauhtiravissa en.

Päivän eksoottinen tapaus oli kun verkkaravissa pyysin Valmaa pysymään ympyrällä eikä kaatumaan sisälle niin hepo tulkitsi sisäpohkeeni tyrkkimisen laukka-avuiksi. Nosti sitten oikean laukan siitä.

Laukassakin taivutettiin ympyrällä. Vasempaan kierrokseen olin taas alkuun saman ongelman edessä että avonaisen ympyräpuoliskon jälkeen Valma heittäytyy ulos sivulle. Muutama kerta jatkettiin ympyrää melkoisella kulmalla ja lähes seinällä käyden. Tähän keksin tänään loistavan ratkaisun. Hevonen seuraa katsettani. Kun katsoin edellä menevää ratsukkoa niin ulos puskeminen väheni. Alkuun yritin tietysti ulko-ohjaa ja kannuksella naputtelua. Katseella toimi paljon paremmin. Ope ohjeisti meitä lujempaa meneviä tekemään isompaa ympyrää. Yritin hillitä vauhtia mutta reippaastihan me mentiin.

Ravissa tuli taas sanomista että pitää nojata taaemmas ja siirtää hartioitakin taaemmas. Käsistä ja jaloista ei tainnut tulla pahemmin sanomista. Oikea jalkani nousi taas tuttuun tapaan. Pohkeet ei pysyneet yhtä hyvin kiinni. Oikeassa laukassa tuli kommenttia että ulkopohje on irti. Loppuraveissakin Valma taisi yrittää vielä kiihdytellä. Väistöjä ei tänään tehty. Vähän jäi semmonen olo että meni huonommin. Lähinnä tuo liika vauhti ja huono vauhdinsäätely tänään. Ehkä hepo oli eilisestä väsynyt? Osaa kuitenkin mennä niin paljon paremminkin. Valma hikosi taas ihan litimäräksi. Kommentteja saatiin kuitenkin enemmän.

Loppukäyntien aikana kysyin opelta että mikä meni hyvin ja mikä kaipaisi kehittämistä. Vastasi että paljon on hyvin. Puhui tuosta vauhdin säätelystä ja siitä, miten ratsun tulisi kuunnella istunnan tahtia. Pidätteitä jatkuvasti.

Tänään vihdoin muistin testata Valman kanssa länkkäpyörityksen tunnin jälkeen. Tosin tilaa siihen oli vasta pihalla tallin edessä. Valma oli hyvin nopeasti jyvällä mitä tehdään. Vasemmalle meni niin helposti että voisi kuvitella hepan sitä tehneen ennenkin. Oikea oli vähän hankalampi. Ensin astui taakse ristiin. Pikkusen houkuttelin eteenpäin niin löytyi myös tähän suuntaan ihan kunnon ristiaskeleet takajaloilla. Olisi varmaan hyvä treeni hepalle ennen selkäännousua. Kun vaan muistaisin.

Tallissa loimi päälle ja hepo joutui jäämään sisälle kuivattelemaan. Mahtoikohan raasu ehtiä koko päivänä ulos? Kuskikin hikosi tuosta treenistä ihan kunnolla ja melko vilu ehti tulla ennen kuin ehdin kotiin.

Ongelmia:
hetkittäinen kaahotus, mentiin lujempaa kuin eilen
jalat nousi enemmän ku eilen
ylävartalo ei tarpeeksi suorana ja pystyssä

Parannusta:
sain Valman pysymään katseella ympyrän kaarella laukassa
saatiin eilistä enemmän kommenttia

Olympiaratsastajan koulukurssilla

Maastoreissun jälkeen Valma ehti huilata reilut 4 tuntia ennen kuin alkoi tämän päivän hommat. Omistajan kouluvalmentaja Heidi Svanborg-Lodman, olympialaisissakin edustanut, tuli pitämään meille kouluvalkkaa. Ratsukseni toivoin Valmaa, nyt valmentaudutaan jo ratsukkona. Kiva oli että Valma luvattiin mulle myös huomiselle. Ohje oli kävellä alkuverkat hyvissä ajoin. Katselin kun toiset venytteli selässä ja itekin keksin käännellä lonkkiani auki. Ratsukoita valkassa oli 5. Pihalla -9, maneesissa n. -7.

Tunti alotettiin käynnissä. Siinä piti kävellä aktiivisesti ja pohtia oma istuntansa kuntoon. Kanna kädet, kyynärkulma, jalat rennoiksi, kantapäät alas. Jotenkin noin meni oma muistilistani. Selkää ja hartioita siihen ei tänään kuulunut. Valma käveli kivasti, kevyenä ja pyöreänä. Ravissa tuli sanomista että pitäisi pitää ylävartalo suorempana (liikaa etukenotusta vissiin) ja hartiat taaempana. Alkuun pyöriteltiin itsenäisesti ympyröitä ja voltteja.

Olikohan ennen väistöjä kun mentiin harjoitusravia. Voi kammotus sitä Valman juoksemista. Olin jopa vähän ihmeissäni ettei siitä tullut sanomista. Kierrostolkulla mentiin sangen lujaa. Mutta hepo oli kyllä edestä turpa oikeinpäin. Käytännössä se ei paljoa kuunnellut. Mutta sitten tapahtui ihme ja lopulta meno rauhottui. Sitten kyydissä pystyi jo istumaankin ilman että tuntui kamalalta.

Väistöjä mentiin käynnissä. Takapäädyn lyhyen sivun keskeltä käännettiin keskilinjalle. Hetki suoraan ja sitten ensin väistettiin oikealle, myöhemmin vasemmalle. Itseäni auttoi suuresti se, että omistaja oli aiemmin kommentoinut että Valma väistää nykyään jo helposti ravissakin. Päätin siis vain että nyt väistetään. Tulihan niitä väistöaskelia. Oikealle väistö oli meidän helpompi suunta. Ohjeita tuli että huolehdi myös ulkopuolesta. Ulkopohje tuntumalla ja ulko-ohja pitää vastaan ja huolehtii suoruudesta. Vasemmalle väistössä nämä vielä korostui kun Valma yritti jättää takaosansa matkasta. Vähän meinasi käynnissä kiiruhtaa mutta ihan oli väistöiksi tunnistettavissa.

Väistöjen jälkeen taidettiin jatkaa harjoitusravissa. Sattuipa matkan varrella sellaistakin että oven luona kuului prööt (mikä lie?), Valma säikähti ja loikkasi isosti sivulle. Jalustimet putosi ja keikahdin ihan kunnolla. Onneksi hepo ei poistunut paikalta ja sain koottua itseni. Olisihan se ollut vähän noloa pudota kouluvalkassa. Ope oli onneksi selin, en tiedä mitä huomasi. Ravissa ei tainnut enää aiempaa pahaa kaahotusta esiintyä.

Sitten oli laukan vuoro. Nostoista tuli kommenttia että näyttää nostavan helposti. Totesin ettei aina nosta. Ei tarvitsisi kuulemma ihan niin ampumalla päätyä laukkaan. Avut läpi, hyvä valmistelu ja rauhallisempia nostoja. Laukassa tehtiin ympyröitä. Tunnustan että välillä jätin vähän väistämättä muita, paha minä. Päätyihin tehtiin ympyröitä. Laukassa yritin ajatella avoa ja pitää ratsua suorana. Vauhtia oli taas ihan reippaasti, sitäkin yritin hillitä. Jälkimmäiseen suuntaan väistelin sitten muita paremmin ja meille tuli siksi ravipätkiä. Onneksi jarrut toimi kuitenkin jotenkuten. Takaisin laukkaan päästiin helposti ja melko singoten. Laukasta ope päästi ratsukot yksitellen raviin kun meno näytti hyvältä. Oltiin melko alkupäässä.

Loppuraveissa ei kovin pitkään mennyt. Käyntiäkin yritin vielä vähän työstää mutta ope kehotti antamaan pitkät ohjat. Tunnin aikana sain omasta mielestäni tosi vähän kommentteja. Muutaman kerran sanoi että hyvä. Meidän turbovauhdeista ei tainnut sanoa mitään. Väistöjä kommentoi kivasti. Ihan aina en kuullut opetusta.

Ongelmia:
sivuloikka
alkuun harjoitusravi oli kaahotusta
pompotti niin paljon että selässäni tuntui
en kuullut ihan kaikkea opetusta

Parannusta:
tuntui että ratsastin paremmin kuin yleensä
jalat ei nousseet ihan niin pahasti ku yleensä

Susanna ja Satu kuvasivat pätkiä valkasta, kiitos.

Joulukuunalkumaasto

Lauantaina oli tallilla joulukuvaus. Päästiin myös Valman kanssa poseeraamaan. Valma ei tonttulakkia päähänsä suvainnut, ja muutenkin oli vähän pörheänä. Tämän jälkeen suunnattiin sitten Pallon seurana maastoon. Lunta sateli hiljalleen. Vielä aamulla maa oli siis harmaa ja kivikova.

Alku oli vähän hankala. Nousin tallin pihalla selkään ja Valma oli levoton. Steppaili ja hyöri ympäriinsä. Onneksi oli apukädet paikalla, en olisi saanut satulavyötä kiristettyä yksin. Hyvin onneksi rauhottui kun lähdettiin maastoon. Mentiin edeltä ja poni tuli perässä. Alkumatkasta Valma meni kunnon turbovauhtia käynnissä. Onneksi tasottui suht pian.

Takalenkki käynnissä ympäri. Joko me edeltä tai rinnakkain. Poni välillä vähän luimi niin pidettiin kunnon turvaväli. Tupsahdettiin lammelle asti ennen kuin muistin ettei siitä oikein pääse. Kierrettiin sitten lähempää taloja että päästiin lätäkkökohdan ohi. Kiertolenkillä pohja oli pehmeämpi ja otettiin vähän ravia. Valma oli taas ihan asiallisesti. Loppumatka sitten käynnissä.

Pakkasta oli -9 ja sormille ja varpaille tuli kaikesta toppauksesta huolimatta vähän kylmä. Matkaan meni kolme varttia. Palatessa oli hauska näky kun tontut juoksi tallin pihalla. Maakin rupesi olemaan valkoinen.

Ongelmia:
steppaili tallin pihalla lähtiessä

Parannusta:
maastossa oli rauhallinen

Tonttuisissa tunnelmissa. © Suvi.