Helpompaa vastalaukkaamista Sulolla

Keskiviikkona päädyimme jälleen Annen kanssa ABC:lle. Koulutunnille viiden hengen ryhmään. Arvelin vähän väärin saavani jonkin muun ratsun tällä kertaa alleni. Ope oli näemmä sitä mieltä että Sulon kanssa saan sopivaa treeniä. Pihalla oli sateinen +3, me maneesissa. Tälle syksylle eka tunti maneesissa kun ratsastin takki päällä ja kuumahan siinä lopulta tuli.

Viimeksi tuli ohjeistusta että koulusatula pitää laittaa vähän taaemmas. Nyt se oli kuulemma jo himpun verran turhan takana. Mutta annettiin olla. Viimeiset taaksenykimiset maneesissa olisi siis voinut jättää välistä.

Alkuverkassa tuli taas niitä samoja asioita. Kaikkea ei tosin tarvinnut sanoa ääneen vaan open ekasta katseesta muistin että kohta se sanoo että pidä kädet paikallaan kun kevennät. Pistin heppaa omasta mielestäni kunnolla töihin jo heti verkassa. Laukat tuntui kivoilta. Sulo kiemurteli vähän tavallista vähemmän.

Päivän tehtävä oli vastalaukat. Ei taas alotettu mitenkään turhan helposti vaan heti vaan uraa pitkin vastalaukkaa. Kulmat toki pyöristäen. Ja kun se sujui niin päätyihin ympyrät vastalaukassa. Ensin mentiin oikeassa kierroksessa. Sulo oli vähän jännittynyt ja laukkasi hirvimoodissa pää pystyssä. Mutta vastalaukka nousi ja pysyi hyvin. Oli oikeastaan aika helppoa. Siksi ehkä sorruin vähän matkustamaan. Taisi ope sanoa jossain välissä että työstä enemmän. Rentouta jalat ja lyhennä laukkaa. Muutaman kerran hepo tipautti raville kun jonkun takapuoli lähestyi liikaa. Mutta hyvin nousi vastalaukka takaisin.

Toinen kierros ei ollutkaan niin helppo. Vastalaukka nousi tahmaammin ja tiputteli raville jos en ollut tarkkana. Oli pakko ruveta ratsastamaan. Tuli edelleen ravipudotuksia mutta selvittiin kuitenkin sangen hyvin ympyröistäkin. Opelta tuli kehuja että hyvältä näyttää kun rupesin jotain tekemään. Vastasin että oli pakko. Loppuraveissa Sulo venytti kaulaa kivasti tuntumalla. Ei tainnut ihan päin honkia mennä kun seuraava kuskikin kehui meidän menoa.

Tämä oli kiva tunti torstain Valmailun jälkeen. Osaan sittenkin ratsastaa vastalaukkaa.

Ongelmia:
alkuun unohduin matkustamaan
jalat jännittyi edelleen kippuraan

Parannusta:
kun ratsastin niin meno parani
tänään en puristanut niin pahasti polvilla

Valman ekat koulukisat

Kisahinkuni oli kova. Alunperin tarkoitus oli että olisin edellisenä päivänä käynyt Aaltiksen omissa kisoissa helpon C:n alle ja oltaisiin tultu naapuriin kokeilemaan B:tä. Koska omat kisat siirtyi viikolla niin alotettiin Valman koulukisaura suoraan naapurista ja helpolla B:llä. Ohjelmana helppo B:0 2009 (pdf). Eli ei ihan helpoimmasta päästä. Treenailutkin oli vähän heikolla pohjalla mutta totesin että mennään nyt katsomaan miten heppa käyttäytyy vieraassa paikassa ja kouluaidoissa. Jos pysytään aidoissa ja esitetään siellä 3 askellajia niin olen tyytyväinen. Siinä tuli vastaus myös pohdintaan siitä kun mietin pitäisikö mennä he C luokan ulkopuolella. Että ei niissä tehtävissä niin kohtuutonta vaatimuseroa ole. Sinne vaan.

Valma oli melko rasittava letittää kun heilui päänsä kanssa. Otsatukan letitys jäi haaveeksi. Häntään laitettiin punainen rusetti että verkassa eivät tulisi ihan vierestä ohi. Lämmintä oli +3. Oma aikatauluni petti taas alkupäästä. Kun sain hepan valmiiksi niin Anne oli jo menossa radalle. Sain luvan käydä Valman kanssa taluttaen maneesissa. Nätisti se sinne tuli ja hyvin käyttäytyi. Pihalla nousin selkään ja siinä vähän hyöri. Jätin raipan suosiolla pois. Siinä käveltiin ja taidettiin ravatakin. Onneksi sain Annen henkiseksi tueksi mukaan niin käytiin omalla maneesilla verkkaamassa.

Valma.

Siellä säpäkkä alkuverkka, vähän siirtymiä, voltteja, peruutusta ja kaikki askellajit läpi. Sitten kenraalina ratsastin ekaa kertaa elämässäni (ja ehkä myös Valman elämässä) sillä kokonaisen kouluohjelman läpi. Meni paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Keskiravi oli aika hieno, laukat nousi, laukkavoltit vähän levähti mutta saatiin 4 askeleen peruutus. Ensimmäinen onnistunut peruutus! Hyvin tuli pidätteistä takaisin (vaikka välillä sai pidättää aika kovasti). En kovin isosti uskaltanut pyytää eteen. Aika hyvillä mielin lähdettiin takaisin kisapaikalle.

Pose suorituksen jälkeen.

Odotteluaika ennen omaa vuoroa oli kuitenkin pitkä. Olinkohan seitsemäntenä. Pihalla työstin käyntiä ja ravia. Taivuttelin ja yritin saada sisäpohjetta läpi kumpaankin suuntaan. Myös maneesissa odotteluaika tuntui tosi pitkältä. Siellä sai olla 3 ratsukkoa kerrallaan verkkaamassa. Hyvin saatiin siinä laukattua. Paljon sain kyllä keskittyä vaaratilanteiden välttelyyn ja muiden laukatessa siis lähinnä pysyteltiin parhaan taitoni mukaan pois alta. Hyvin selvittiin.

Kun vihdoin päästiin aitoihin niin ensimmäisen kierroksen Valma tuijotti kaula pitkällä että mitä nuo on. Onneksi tuijottelusta päästiin. Noin kierros kumpaankin suuntaan ehdittiin mennä ympäri ennen lähtömerkkiä. Kyllähän Valma jännittyi ja oli epätasainen mutta suoriuduttiin silti aivan yli odotusten.

En tiedä mitä surinaa päässäni oli mutta tänään kuulin aina tuomarin ohi ratsastaessani "seitsemän". Oikeastihan lapussa ei ollut yhtään seiskaa. Numerot oli pääosin 5,5 ja 6. Kolmikaarisesta tuli päivän parhaat eli 6,5. Huonoimmat pisteet taas vähän yllättäen tuli laukoista. Eka laukka ei käynnistä meinannut nousta millään ja tuli sitten totaalisen myöhässä ravin kautta, 3,5. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä taas laukka vaihtui suht alussa, ite jäädyin enkä edes yrittänyt vaihtaa takaisin. Siitä nelonen. Mutta peruutuksesta 5,5! "Pysähdys ja peruutus kättä vasten." Ei tosiaan ollut mikään maailman paras, vinoonkin mentiin. Mutta Valma peruutti, jes!

Tuomarin kommentit: "Energinen, kepeästi liikkuva hevonen, joka tänään valitettavan jännittynyt läpi radan. Pyri säilyttämään pehmeämpi, tasaisempi tuntuma läpi tehtävien. Varo etteivät jalustimesi ajaudu kantapäitä kohti; jalat pitkiksi, renommin hevosen ympäri ja rentoutta lisää istuntaasi. Ei varmaankaan helppo ratsastettava ja paranee varmasti kun rentoutuu :)"

Prosentteja tästä tuli 55 eli hyväksytty. Oltiin tosin luokan vikoja. Haaveilin tsemppipalkinnosta mutta sen sai tällä kertaa tokavika. Mutta ekat koulukisat, näin vaikea ohjelma ja läpi. Voin siis väittää hepan olevan he B-tasoinen. Sen verran letkeää taisi olla ettei hepo edes hionnut.

Valma nauttii auringonpaisteesta.

Valma käyttäytyi muutamaa (3 kpl) nelijalkasäikkyä lukuunottamatta hyvin kotimatkalle asti. Siinä vaiheessa olin onneksi jo taluttamassa. Piti poistua aika ahtaasta autojen välistä parkkipaikalla. En tiedä sekö pelotti vai kädessäni ollut paperi. Valma esitti että osaan nostella etukoipia ja sadan metrin matka omalle tallille oli aikamoista riekkumista. Pidin tamman lyhyellä narulla. Hepo ravasi täpinöissään vieressä kun minä kävelin. Omalla parkkipaikallakin piti vielä vähän laukata mun ympärilläni.

Tallissa oli edelleen ihan täpinöissään ja tuskin sain satulan ja suitset riisuttua. Totesin että nakkaan hepan pihalle enkä haaveilekaan lettien purkamisesta tallissa. Rauhottui piehtaroinnin jälkeen ja sain letit purettua tarhassa. Vähän voisi siedättää paremmin käyttäytyväksi niin olisin turvallisemmin mielin liikkeellä sen kanssa.

Meidän kisasuoritus. Kiitos Annelle kuvaamisesta.

Onhan se aika mussukka.

Kiitos kuvista Kaisalle.

Käyntimaastossa viisin

Easylla oli kevyempi viikko ja nyt oli käyntipäivä luvassa. Ennen lenkkiä Easy sai uudet popot alle. Tilsakumeilla varustettuina.

Elsa lähti omistajansa kanssa heppaseuraksi ja Anne lähti ilman hevosta mukaan. Lämmintä oli +5 ja keli vaihteli aurinkoisesta tihkuun. Lähes tunti meni metsässä, 5 km yhteensä, 1,5 kierrosta maastolenkillä. Easy otti parit säikkysäpsyt mutta muuten oli fiksusti. Kuskille tuli vilu toppavaatteista huolimatta.

Ongelmia:
kuskille tuli kylmä kaikesta toppauksesta huolimatta

Parannusta:
ei hyökitty kaverin kimppuun vaan selvittiin pienellä luimimisella

Uusintakerta esteillä Sulon kanssa, metristä yli

Lauantaiaamusta mentiin taas Annen kanssa hyppäämään kaksin ABC:lle. Anne toivoi itselleen Aapon ja saikin sen, minä sain sovitusti kokeilla Suloa uudelleen josko sillä olisi nyt vauhdikkaampi päivä. Keliä oli +4 ja tällä kertaa ope ei kysellyt toivomuksia tehtävistä. Esteistä tuli pääty-ympyrän kaarelle kavaletti-innari (4 kpl) ja pitkien sivujen suuntaisesti tuli linjat innari + 1 laukka.

Alkuverkassa Sulo taas kiemurteli enkä saanut siihen ihan kunnon otetta. Tiesin kyllä jo kovasti mitä pitää yrittää. Käsillä ei saa keventää  ja ulko-ohjalla pitää estää lapojen karkailu. Alkuun mentiin kavaletteja ympyrällä ravissa ja kamala kun oli jo vaikeaa. Pohkeet kiinni, johda, istu hypyssä, ratsasta eteen, tähtää keskelle. Kevyt istuntani levähteli millon mihinkin. Kuulemma lähinnä koskettelin liikaa satulaa enkä pysynyt ylhäällä. Jalkojen joustossakin oli taas puutteita. Katsekin taisi harhailla. Kahteen tai kolmeen asiaan sain vielä keskityttyä kerrallaan mutta loput sitten jäi.

Linjoja tultiin myös ensin puomeina. Väleihin 2 ja 4 raviaskelta. Monesti tuli yksi liikaa ja lopussa Sulo loikahti laukalle. Tähän onneksi toistot ja oma tahto tepsi ja meno parani. Laukassa tuli sanomista että tullaan liian juureen, ainakin hypyissä.

Tehtävä rupesi menemään siten, että tultiin ensin kierros (tai lisäksi sakkokierros) ympyrällä ja sitten suora linja perään. Välillä kaksi kierrosta putkeen. Itellä laukan pysyminen napakkana oli ongelma. Vähän unohdin ratsastaa. Muutamat eri aikaan hyppyyn lähtemiset esitettiin mutta kaikesta mentiin kuitenkin pudottamatta yhdessä yli. Osa myös rämmittiin kun vauhti hyytyi. Linjojen jälkeen oli monesti väärä laukka.

Itelle ongelma oli tajuta ettei tarvi mennä kovin lujaa kunhan laukka ei valu löysäksi. Kyllä Sulo niistä yli ponnistaa. Esteiden noustessa hepo rupesi vähän jopa kuumumaan. Tänään sitä sai lopputunnista jo pidätellä. Kun esteet nousi niin ohje oli että linjalla yhden laukan välissä pitää istua alas ja suoristua. Käytännössä aika loppui kesken enkä ehtinyt sitten enää kunnolla vikaan hyppyyn mukaan. Mutta nostipa ope tänään esteitä ja metrinenkin ylitettiin puhtaasti. Tosin piti päästää ohjia pidemmäksi etten vedä suusta kun ylävartalo oli vielä edellisestä askeleesta jäljessä. Mutta ei kieltoja. Ope kehui että meno parani hienosti loppua kohti vaikka itestä tuntui edelleen vähän hankalalta. Näistä tarvitsisi ne videotodisteet.

Ongelmia:
kiemurtelua
säätelyongelmia
vääriä laukkoja
ponnistuspaikat
isommilla esteillä hyppäsin ylös
kädet ei pysy kevyessä ravissa aloillaan enkä huomaa sitä

Parannusta:
liikkui paremmin eteen kuin viimeksi
ei kieltoja eikä pudotuksia

Laukansäätelyä puomeilla jalustimet kaulalla

Tunnin aiheena oli puomeja. Haaveilin jostain kivasta hepasta mutta listassa luki taas Töpö. Pohdin että pitäisikö taas yrittää vaihtaa ratsua niin tunti menisi hyvin. Hoidin hepan sidottuna ja ratkaisu oli hyvä. Hyöri taas karsinassa ja satulalle kiukutteli. Tallikäyttäytymisestä miinusta. Kelinä oli +6, oltiin maneesissa (maneesin mittari näytti +8) ja ratsukoita tunnilla oli 7.

Alkuverkassa Töpö oli muistaakseni vähän raskas ja etupainoinen. En muista tarkkaan. Melko pian taidettiin alottaa puomitehtävillä. Ensin ravisäätelyä ja meni ainakin sinnepäin. Ite taisin vähän ratsastella. Sitten mentiin puomeja siirtymillä. Ravipuomit ensin, sitten laukannosto, laukkavoltti puomin yli ympyrällä ja vielä ympyrän jälkeen suoralla toinen puomi. Piti laskea lähestymiset puomeille ja tänään olin tosi ruosteessa. Laskin miten sattuu ja osuttiin myös puomeille lähinnä huonosti. Jos Töpö harppasi kauempaa niin laukka vaihtui monesti vääräksi. Ei mitään kovin ihanaa menoa. Ohjatkin oli kuulemma liian pitkät.

Toiseen suuntaan tultiin ensin puomi laukassa, laukkaympyrä puomin yli ja ravipuomit suoraan. Se meni paremmin vaikka laukasta raville vähän valuttiin. Ravissa piti istua rennommin. Käskyjä tuli että nyrkit kiinni ja kädet alas. Varsinkin pidätysyrityksissä kädet tahtoi nousta.

Kun tultiin kolme kerrallaan linjaa (17 metriä) laukassa niin oikeaan kierrokseen Töpö oli ihan mutkalla. Kun yritin suoristaa ratsua niin se vaihtoi laukan. Oli vähän turhauttavaa. Linjan väli oli ensin vähän turhan pitkä ja saatiin mennä aika reilusti. Opelta tuli kritiikkiä että seison liikaa jalustimilla ja ne piti nostaa kaulalle. Vähän hirvitti mutta vastoin odotuksia se oikeasti helpotti eloa. Laukka vaihtui oikeassa kierroksessa tehtävälläkin monesti vasemmaksi. Tultiin viidellä ja kuudella laukalla.

Toiseen suuntaan sama juttu. Välillä tuli kumpaankin kierrokseen askelvirheitä ja raviaskelia puomeille. Ei mennyt ihan huipusti mutta tulipa "erittäin hyvä" -kommenttikin. Jos meno ei nyt ollut niin ihanaa kuin viimeksi niin lohdutti kovasti lopputunnista saatu personalpiiskaus. Piti tulla seitsemällä laukalla, sitten viidellä, sen jälkeen neljällä ja taas seitsemällä. Neljä taisi onnistua heti (video paljasti askelvirheen), vähän hirvitti kyllä ilman jalustimia. Seitsemään vaati sen jälkeen muutaman yrityksen mutta onnistui nekin.

Tällä kertaa ei tullut viimekerran palasten loksahdusta. Mutta piiskurointi korvasi menetetyt onnistumiset.

Ongelmia:
alku oli aika takkusta
Töpö vaihteli laukkoja alkutunnista itekseen

Parannusta:
lopputunnista ei enää vaihdellut laukkoja
istuin paremmin ilman jalustimia
ei kovin ihanaa mutta piiskaus korvasi

Anne kuvasi meidän menoa. Tässä kooste.

Muka koulukisatreenausta vaikeilla vastalaukoilla

Halusin vielä ennen koulukisoja käydä Valmalla koulutunnin alle. Haaveilin, että olisin päässyt neljäksi pienryhmätunnille, mutta vastaus oli, että tule kuudelta. Toivoin, että tunnilla ois menty peruutuksia ja siirtymiä. Pieleen meni, ja tuntilaiset jatkoivat edelliskerran vastalaukkaharjoituksia. Laitoin kannukset jalkaan, koska ne pitää koulukisoissakin olla.

Alkutunnista siirryttiin jo ympyröille. Me oltiin oven edessä Aksun kanssa, ja kolmanneksi sinne tuli itsenäisesti mennyt Leevi. Ravissa tuli sanomista, että vähän pidemmälle kaulalle eikä kastelukannumuotoon, aseta huolellisesti ja tasainen ohjastuntuma. Omasta mielestäni meni ihan kelvollisesti.

Laukkatehtävä aloitettiin suoraan ympyrällä vastalaukkaa nostaen. Alkuun Valma kiihdytteli, ja harjoitusravi oli melko sietämätöntä istua. Ensin mentiin vasemmassa kierroksessa ja nostettiin oikeaa laukkaa. Alkuvaikeuksien jälkeen rupesi sujumaan. Suht lujaa mentiin laukassa ja ihan joka kerta ei vastalaukka noussut kunnolla. Valma nosti joko myötälaukan tai laukkaa tuli vain yksi askel. Ravi laukkojen välissä oli hetkittäin aikamoista kaahaamista. Välillä kevensin pätkät, jotta sain Valmaa vähän rauhottumaan. Olisin kaivannut opelta enemmän huomiota, mutta minkäs teet, kun tunnilla oli taas n. 7 ratsukkoa.

Toinen kierros oli hyvin hankala. Vasen laukka ei vaan noussut vastalaukkana, vaikka yritin ja yritin. Hepo oli kuulemma liian mutkalla, meni liian lujaa ja mitäköhän muuta vielä. Lopulta meidän piti nostaa laukka loivalla kiemuralla kohti uraa. Siinä nousi, mutta kiihtyi. Ei tosiaan yhtään auttanut tammaa rauhoittumaan, kun muut laukkasivat ympärillä.

Tästä vielä vaikeutettiin. Seuraava tehtävä oli ratsastaa kolmikaarinen vastalaukassa. Ravin kautta laukan vaihto aina suoristuskohdissa ja kaaret vastalaukassa siis. Ensimmäinen ongelma oli, etten uskaltanut seistä uralla osastossa, kun kaverit laukkasivat sisältä ohi. Siitä tuli sanomista, että mene paikallesi. Eka kierros meni paremmin ku uskalsin odottaa. Saatiin kaikki kolme kaarta vastalaukattua. Jarrutusmatkat oli tosin hirmu pitkiä eikä muutenkaan ollut kovin somaa tai siistiä menoa. Keskimmäinen kaarre toi myöhemmin eniten ongelmia eli juuri vasemman laukan nosto vastalaukaksi. Hepo ei ollut tarpeeksi suora ja valmistelut oli puutteelliset kuulemma. Itseäni ahdisti eniten, ettei edessä uralla ollut tilaa, vaan laukka piti nostaa uralla olevaa osastoa kohti. Lopulta taidettiin siitäkin saada jokin muunlainen sakkokuvio, että vasen laukka nousi.

Ope kommentoi, että kannukset oli aivan tarpeettomat. Olin samaa mieltä, mutta pidin silti mielestäni järkevänä pitää ne jalassa, ettei kisoissa tule yllätyksiä. Tunti oli meille hitusen liian vaikea. Paremmin ois varmasti mennyt, jos oltais saatu tehdä näitä tehtäviä paljon pienemmällä porukalla. Kisoja ajatellen tästä ei juurikaan ollut hyötyä. Unohdin testata itsenäisesti ravi-seis-siirtymät. Peruutukset muistin kokeilla ja oli edelleen melko vaivalloista. Valma hikosi taas märäksi, mutta nyt jatkoi vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
kun heppa jännittyi ja kiihtyi, niin harjotusravissa oli melko sietämätöntä istua
hepo kuumui lopputuntia kohti
vasen laukka vastalaukkana

Parannusta:
osasin vältellä pahimmat ongelmatilanteet
oikea laukka nousi vastalaukkana ihan ok

Pätkiä meidän alkutunnin paremmista hetkistä.

Tyylikisat estevalkassa

Estevalkan heppani oli tavalliseen tapaan Valma. Tänään hepo oli jo valmiiksi sisällä. Satulaa katseli pahalla silmällä mutta suitsien laitto sujui yllättävän hyvin. Satulavyön sai taas kiskottua suht helposti vikoihin reikiin. Ratsukoita valkassa oli tänään vain 4. Tunnin jälkeen tajusin että olin kerrankin porukan nuorin. Estepiirustusta ei ollut niin kasailtiin jotain summassa. Pihalla oli +7 ja me siis maneesissa.

Hepo oli tänään reipas mutta rauhallinen. Ravissa säätelin vauhtia keskiraviyrityksistä kootumpaan. Hyvin tuli takaisin mutta reipasta menoa sai pyydellä aika kovasti. Laukassa pudotteli tänään raville ja uudet nostot oli vähintään rumahkoja. Välillä sitten himmailin kunnolla ja nostin vasta sitten uudestaan. Opella ei ollut visioita että mitä tehdään tänään vaan kyseli toiveita. Ajattelin laukansäätelyä mutta olisi  Valmalla ollut melko työlästä. Tekniikkaa toivoi joku ja sitä sitten mentiin.

Tänään mentiin kisameiningillä ja saatiin tyylipisteitä. Eka laji oli puomin yli 6 kierrosta laukkaa oikeaan kierrokseen. Tyylikäs ja tasapainoinen ylitys toi 2 p, huonompi 1 p ja jos ei osunut tai ylitys tuli ravissa niin 0 p. Alotettiin oikein, 2, 1, 1, 2 ja sitten joku levähti ja vikat tuli nolliksi. Tultiin monesti lähelle. Jälkimmäinen kakkonen taas kauas. Saatiin sakkokierros mutta sekin epäonnistui. Vasta kun ope huusi että lyhennä ja ratsasta niin päästiin taas oikein. Itellä edelleen vähän hahmotusongelmia sopivan laukan kanssa. Maksimipisteistä (12) saatiin siis puolet eli 6.

Seuraava tyylilaji oli kahden pienen pystyn ratsastaminen ympyrällä vasempaan kierrokseen. Etäisyys 17 m ja väliin piti saada 5 laukkaa. Kolme kierrosta putkeen ja joka kierrokselta 2 p jaossa. Myötälaukka ja oikeat askelmäärät toivat pisteitä. Eka yritys meni melko pipariksi. Valma oli ekan esteen jälkeen lähdössä oikealle, tie levähti ulos ja laukka vaihteli matkalla. Kuudella laukalla kuitenkin selvittiin kakkosestakin yli. Nolla pistettä. Toinen ja kolmas yritys toi 2 p mutta vauhti meinasi kiihtyä ja tultiin aavistus lähelle. Vikalla kerralla tiputti raville ennen ekaa ja siksi loikattiin sille vähän kaukaa. Ei auttanut yhtään kaarteessa. Tästä osiosta siis 4 p kuudesta. Yhteensä 10 p.

Sitten samaa mutta esteet nousi. Korkeutta oli n. 70 - 75 cm. Ekan alle tuli äksät, toisen alle jakkarat. Meidän piti mennä väli 4 laukalla. Ei ole Valma vissiin jakkaroiden yli ennen hypännyt ja semmosta oli tuijotuskin. Taas meinattiin ensin ekan jälkeen poistua oikealle. Kuusi laukkaa väliin ja kuski ei pysynyt hypyssä mukana. Nolla pistettä. Hypyn jälkeen Valma vähän kiihdytteli ja tehtiin väliin viilentelyvoltti. Toinen kierros meni paremmin mutten silti ollut kakkoshypyssä ihan mukana. Vikan jälkeen oli vääriä laukkoja. Pisteitä tuli kierrokselta taas 4 kuudesta eli 14 p kasassa.

Tämän jälkeen tultiin kaareva linja kahdesti peräkkäin. Kummallakin kierroksella jaossa oli 3 p. Yksi piste kummastakin vaihtuneesta laukasta ja yksi kaaresta ja ponnistuspaikoista. Ekalta kierrokselta saatiin 2, laukat vaihtui ja kaari oli hyvä mutta seitsemäs askel jäi pieneksi, tultiin lähelle ja kopsahti puomiin. Ratsastin kuulemma välissä turhaan eteen. Tätä en itse huomaa. Seuraavalla kierroksella tehtiin vähän tiukempi kaarre kuudella laukalla ja hypättiin jälkimmäinen kauempaa. Laukat vaihtui edelleen ja saatiin nyt se 3 p. Tältä kierrokselta siis 5 kuudesta eli 19 p kasassa.

Viimeinen koitos oli tulla kaareva linja toisesta suunnasta ja sen jälkeen jatkaa suunnanvaihtoesteelle. Kaarevalta 3 p jaossa ja suunnanvaihtoesteeltä 3. Kriteereinä vikalla tasaisuus, suoruus, tie, laukan vaihtuminen ja ponnistuspaikat tai jotain tuohon suuntaan. Ekalla kerralla tulin muka hyvin, kontrolloidusti ja hyvän tien. Ennen estettä Valma lähti viettämään vasemmalle mutten päästänyt ohi. Tultiin sitten ihan juureen ja pudotti takasilla. Hepo suuttui siitä, loikkasi ilmaan ja pukitti. Kuski kellahti pukista kaulalle mutta sinnitteli kyydissä. Pääsin takaisin tasapainoon ja sain menon haltuun. Päivän tähtihetket kun pysyy rodeoliikkeissä kyydissä!

Uusi yritys ja nyt oikeasti huolellinen tie. Hyvin päästiin yli mutta vauhti kiihtyi välillä. Kuudella mentiin taas (en kyllä ehtinyt laskea). Oven päädyssä sain ottaa aika kovasti kiinni että vauhti tuli haltuun. Meinasi tulla liiankin hyvin takaisin ja sitten pyysin jo vähän eteen ettei pudota raville. Kontrolloidusti suoristaen suunnanvaihtoesteelle (ope huusi lähestyessä että lyhennä) ja ponnistaessa fokus uuteen suuntaan. Hienosti yli. Siitä 3 p mutta kaarteesta tuli kakkosesta ohimenon takia nollat. Kokonaispisteet siis 22 ja sillä päästiin kakkosiksi. Kahden pisteen päähän voittajasta. Kovin suuria ei piste-erot muutenkaan olleet. Meidän heikkoudet oli puomit, kiihtyminen jännillä esteillä, laukansäätely ja ponnistuspaikat.

Saatiin kaareva vielä sakkokierroksena. Nyt piti tulla seitsemällä askeleella. Kaarteen olisin voinut ratsastaa vieläkin pulleammin, nyt meni aikamoiseksi pidättämiseksi. Ope huusi että istu hitaaksi. Mahtuihan ne askeleet sinne mutta tiukkaa teki. Jos olisin päästänyt niin olisi varmaan singonnut kauempaa. Alkutunnin lähelle-ongelmasta päästiin siis eroon. Olin tyytyväinen että päästiin vielä parantamaan.

Loppuraveissa Valma jolkotteli oikeaan kierrokseen rauhassa mutta vasempaan kiihdytteli. Yritin päästää vähän pidemmälle ohjalle. Taas painui välillä kuolaimen alle. Kuten koko tunnin muutenkin. Lopuksi otettiin taas muutama peruutusaskel. Ei edelleenkään kovin sujuvasti. Kouluradalla oikein hyvällä tuurilla vitonen, arvelen vahvasti että jää alle. Ope vinkkasi että kannattaa laittaa punainen ruusuke häntään. Niin meinasinkin. Lähinnä vastaantulijoiden takia siis.

Valma hikosi itsensä taas ihan märäksi. Pesarille, harjapesu ja kaivelin sille fleeceloimen niskaan. Sillekin irvisteli.

Ongelmia:
tekniikassa hienosäätöpuutteita
ope kommentoi että Valma vetää kyllä kaulan nippuun muttei lyhennä laukkaa

Parannusta:
pysyin kyydissä
ei kieltoja
ei säpsynyt omiaan

Anne kuvasi taas meidän menoa. Vihdoin on loikkakin tallennettu.