keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pakkasmaasto 2017, osa 2

Keskiviikkona jatkettiin ratsastusta maastolenkillä. Pakkasta rapsakat -21°C eli kunnon toppautuminen. Ratsuksi mulle Hemppa ja peränpitäjäksi Pave. Eilisen jälkeen vaihdoin kuolaimet oliiviniveleen enkä huomannut eroa.

Tänään ei tuullut eiliseen tapaan, joten ei tuntunut yhtä kylmältä. Käytiin uusi kombilenkki Kotakankaantietä ja aiempaa laukkapätkää ja sieltä ympäri Reinin lenkille. Pohjat antoivat myöten ottaa muutaman laukkapätkän ja kivan tolkusti hepat olikin. Huiput 25,5 km/h eli yhä rauhallisesti.

Ravipätkiä mentiin myös pohjien salliessa mutta suurin osa käyntiä. Pysyttiin kaikki lämpiminä muttei tullut kuuma. Tänäänkään ei tullut ketään vastaan.

Aurinko laski ja keli oli oikein kaunis. Taas yksi oikein hyvä lenkki.

Ongelmia:
koiratalon kohdalla Hemppa jännittyi

Parannusta:
tasaista ja tolkkua menoa
ei tullut kylmä

Naken kyydissä ensimmäistä kertaa

Keskiviikkona saatiin päivälle Annen kanssa oma koulutunti. Haaveilin Hempasta mutta koska meillä oli suunnitelmissa sekä maasto että estevalkka niin ei kiusattu Hemppaa enää koulutunnilla vaan säästettiin se huomiselle. Viiden ratsun valikoimasta otin testiin Naken, koska en ole koskaan mennyt sillä. Pakkasta pihalla oli päälle parikymmentä, maneesissa -14°C.

Hoitaessa oli ihan asiallinen. Ratsailla tuntui hitaalta ja vähän ajautuvaiselta. Alkuravi oli niin tahmeaa ja epämääräistä nenä pitkällä tallustelua että lopulta meidät komennettiin takaisin käyntiin. Käynnissä hommasta tuli ympyrällä kelvollista.

Ravissa päästiin lähes kohtuulliseen mutta laukassapa ei edetty yhtään mihinkään. Pysyi se laukka helposti yllä mutta maisemat ei vaihtuneet. Pohkeista ei tapahtunut mitään ja raipasta tuli pukkeja. Vasta kun ohjat nakkasi pois niin hevo suostui etenemään. Alkeistuntimoodista puhui ope.

Jossain välissä tehtiin temponmuutoksia käynnissä ja ravissa. Hyvin Nakke hidasti raviakin pelkällä istunnalla. Pidätteet ylöspäin kehotti ope.

Sitten tultiin eiliseen tapaan väistöjä uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Aikamoista matelua enkä ollut kovin tyytyväinen. Välillä meinasi hermostuttaa ja Nakke vastasi komentamiseen yleensä pukilla. Saatiin väistöt tehtyä kuitenkin ravissakin. Lopulta väistöstä nostettiin laukka ja alkuun ruuna meni ihan mutkalle ennen nostoa. Taas palattiin väistöissä käyntiin ja saatiin nostot suoriksi. Eteneminen laukassa oli yhä aika onnetonta. Laukan jälkeen vyöryi sen verran että paluuväistö uralle jäi onnettomaksi eli tunnistamattomaksi.

Toinen suunta ei ollut oleellisesti parempi. Tuntui ettei ope katsonut lopuksi väistöjämme kertaakaan. Vasemmassa kierroksessa eli väistössä oikealle ei saanut heittäytyä uralle niin nopeasti. Laukat nousi asiallisemmin mutta aika monta toistoa vaadittiin ennen kuin löytyi eteneminen.

Loppuravissa Nakke heräsi liikkumaan ja oli tasaisempi. Mielestäni yhä kaukana hohdokkaasta. Koko tunnin oli vähän turhan vaikeaa ja ratsu epämotivoitunut. En tullut onnelliseksi. Tämän perusteella en ikimaailmassa tahtoisi hypätä Nakella. Eikä haittaa vaikken menisi sillä enää kouluakaan. Hemppaa oli monesti ikävä. Tätä vähän ihmettelen koska eivät ne niin kovin erilaisia ole. Ehkä Nakke vaatisi vain parempaa tutustumista?

Ongelmia:
noin 7 pukkia
hidastelu

Parannusta:
väisti
välillä eteni paremmin
käynnissä tuli sellainen olo että minä sain asioita aikaiseksi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa Cunami esteillä

Tiistaina päädyin estetunnille Aaltokankaalle. Arvasin ratsun oikein ja jatkettiin Cunamin kanssa eilisestä. Pohdin että henkilökunta tahtoo minut hengiltä kun tulee hasardi ratsu (no ei oikeasti). Cunkku kuitenkin yllätti positiivisesti ja käyttäytyi oikein fiksusti.

Ratsukoita tunnilla oli täydet 9. Maneesin mittari näytti -8°C, pihalla oli -15°C. Esteitä tuli kaksi kaarevaa linjaa, välit jo unohdin mutta jotain 20 metrin molemmin puolin. Sekä päätyyn kaksi kavalettia ympyrän kaarelle samaan tapaan kuin eilen ja toissapäivänä harjoiteltiin.

Alkuverkassa ohjeet oli tällä opella samat kuin eilisellä. Ratsasta sisäpohje läpi. Eikä saanut löysäillä. Tänään tarjolla oli ratsun puolesta vähän hitaampaa ravia. Laukat otettiin koko porukka kerrallaan kahdella ns. ympyrällä. Meidän puolella oli 5 ja kuviona jotain ellipsimäistä. Tasaisesti meni. Meiltä kaivattiin lisää vauhtia ja välillä piti kai asettaa ulos? Olin jo unohtanut miten Cunamin hidas laukka tuntuu lujalta ja normaali lähes holtittomalta.

Ensimmäisellä estekierroksella tultiin kavaletit ja kaareva linja. Kavaleteille taisi tulla sakkokierros. Ei tainnut laukat vaihtua ja oli aika löysää. Kun en ollut ihan mukana enkä myödännyt tarpeeksi niin Cunami vähän kiihdytteli esteiden jälkeen. Eka kierros taisi olla ristikoilla.

Toisella kierroksella tultiin toisesta suunnasta ja nyt molemmat kaarevat linjat. Kavaleteille ratsastin vihdoin kunnolla ja paikat osui. Esteille yhä löysää ja vääriä laukkoja. Korkeutta taisi olla ehkä 60 cm.

Kuvittelin että lopetettiin tähän mutta tultiin toinen kaareva linja vielä uudestaan. Meille nostettiin ja saatiin n. 80 cm esteet. Yhä tuli ekalle lähelle mutta toinen oli oikein hyvä ja taisi laukkakin vaihtua. Jes! Ei Cunamilla kuulemma ole juuri hypätty kunnolla viime aikoina ja pitäisi olla nyt ihan täydessä käyttökunnossa.

Loppuraveissa oli tasainen, käynnit meni taas esteitä purkaessa maastakäsin.

Ongelmia:
alkuun oltiin vähän löysiä
paikat tuli monesti vähän juureen
laukat ei vaihtuneet löysästä laukasta

Parannusta:
ei mitään omia muuveja
kaikesta yli
80 cm meni helposti

Pakkasmaasto 2017, osa 1

Eiliseen tapaan tunnin jälkeen oli puolen tunnin huili. Hemppa ehti syödä päiväheiniä ja minä vaihtaa vaatteet. Sitten suunnattiin maastoon. Tänään meitä oli 3 ratsukkoa. Keli oli viilennyt -14°C asteeseen ja tuuli ikävästi. Heijastinloimet niskaan pitämään lämpöä. Omaan naamaan ei valitettavasti ollut mitään taikasuojaa.

Järjestäydyttiin letkan viimeisimmiksi. Eri reitti kuin eilen. Tänään ei tullut ketään vastaan! Aavoilla paikoilla tuuli kurjasti. Tiellä mentiin molempiin suuntiin ravia ja rauhalliset laukkapätkät. Ei mitään kummempaa. Hemppa oli fiksu ja rauhallinen. Käynnissä sillä oli enemmän vauhtia.

Paluumatkan loppukäynneissä annoin Hempan mennä omaa vauhtiaan ja kiilattiin joukon kärkeen. Vasta ihan tallin kulmalla heppa näki jotain mörköjä ja pysähtyi. Sain sen kuitenkin siitä eteen. Liekö jännittänyt mustaa ojarumpua? Pihallakin oli vielä jännittynyt ja tuijotteli pellolle. Ei mitään hajua mitä siellä näki. Muut hepat olivat rauhassa.

Alle tunteroisen lenkki, huippunopeus 23,1 km/h. Mahduttiin kyllä laukkaamaan vaikka kaverit pudotti välillä ravillekin.

Ongelmia:
kylmä tuuli
kotipihan möröt

Parannusta:
kaikki käyttäytyi fiksusti
ei ongelmia
kaunis kirkas keli

Vihdoin koulutunti

Tiistaina päästiin aamupäivällä kolmen hengen koulutunnille Tallinmäellä. Maneesin mittari näytti -9°, pihalla -12°C. Alkuverkassa Hemppa sai kehuja tarmokkaasta käynnistä ja ravikin oli suht hyvä. Energinen ja suht taipuisa. Tosin pitkällä sivulla kohti ovea jännittyi joka kierroksella eikä muutenkaan ollut ihan tasainen. Osa ohjeista meni toki taas ohi korvien. Laukka oli viime päivien tapaan kammottavaa. Ei rullannut, ei edennyt ja ruuna oli pää taivaissa. Enemmän sitä martingaalia tarvitsisin näillä sileän tunneilla. Tuntui että edellisen kuukauden aikana laukka on mennyt oleellisesti huonommaksi. Käsiä piti rentouttaa ja huolehtia että ne pysyivät kropan vieressä.

Tehtävänä tultiin Mallun tyyliin väistöjä uralle. Eli lyhyeltä sivulta käännettiin pitkän sivun sisälle ennen kulmaa. Ensin käynnissä, kerran-pari sitten ravissa. Vaikka ravi ei ollut hallussa niin väistöt Hemppa teki yllättävän hyvin ja tasaisesti. Yritin käännellä itseäni suorempaan. Alkuun eteneminen vähän hiipui väistöissä muttei kuulemma haitannut ja se korjaantui melko itsestään. Hetken päästä väistöstä ruvettiin tekemään laukannostoja. Oikea oli kovin nahkea mutta kai se siitä toistojen myötä vähän rentoutui ja letkeytyi. Omaan makuuni päästiin kammottavasta kelvolliseen, ei vielä lähellekään hyvää tai edes lähes hyvää.

Vasemmassakin Hemppa väisti helposti. Nyt laukat nousi vähän paremmin mutta yhä ruuna kuonoili yläviistoon. Kädet apuohjamaisesti aloillaan, varsinkin vasen sisäkäsi. Nenä sisään. Toistojen myötä tasoittui tässäkin. Molemmissa kierroksissa oli ohje jatkaa laukkaa uran sisällä, ottaa raviin ja väistää takaisin uralle. Siirtymät raviin oli kamalia mutta väistössä tasoittui kahdessa askeleessa.

Lopuksi laukattiin vielä vasemmassa sakkokierroksia. Ympyrältä vähän isommalle ja vielä vähän. Pitkää sivua suoraan ajatuksella että kohta käännetään sisään. Taisi se tasoittua. En tiedä missä oma keskittyminen oli, mutten aina huomannut kun ratsu oli liian pitkä. Kuonottelun kyllä huomasin, mutten osannut pitää käsiäni aloillaan vaan suoristuivat nykimisen perässä.

Loppuraveissa Hemppa oli tasainen ja pyöreä. Ei ehkä ihan energisin mutta kommentteja ei siitä saatu. Suht lyhyet pyörittelyt ja sitten lepokäynti.

Hyödyllinen tunti. Ei ehkä mennyt erityisen hyvin mutta jospa se tästä työstön myötä lähtisi paranemaan.

Ongelmia:
ratsun pituus, muoto ja epätasaisuus
laukat

Parannusta:
väisti hyvin
ei säikkyjä, loikkia eikä pukkeja (ei huppua)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Eilisen puomitehtävän uusinta ilmavilla bonusliikkeillä

Maanantai-iltana päädyin vielä Aaltokankaalle tunnille. Luvassa 9 ratsukon puomitunti, sama tehtävä kuin eilen. Ratsukseni en saanutkaan Akvaa vaan Cunamin. Vähän jännitti, sillä hepan kuski tuli eilen Cunamin sivuliikkeestä alas.

Hoitaessa humma oli aiempaa epäluuloisemman oloinen ja imppasi. Varustaminen onnistui kuitenkin hyvin. Pakkasta pihalla oli n. -9°C, maneesissa -4°C.

Alkuverkassa ratsu oli suht tasainen. Sisäpohje kunnolla läpi molempiin suuntiin oli ohje. Ja saihan siinä tehdä töitä. Eteni kuitenkin ok.

Välikäyntien aikana kävi käsky nostaa kannusten piikkejä ylöspäin. Cunami otti levon kannalta kun ähräsin mutkalla selässä jalkojeni kimpussa. Tiedä sitten johtuiko kannusten uudesta asennosta vai mistä mutta tämän jälkeen ratsu meinasi vähän juosta alta. Eikä pidätteet menneet erityisen hyvin läpi vaan vähän jyräili.

Katsomon ovesta heppa otti ekan säikyn mutta se oli vain muutaman askeleen kiihdytys. Jalat kiinni ja hommiin, ei paha juttu. Mutta ravipuomeilla hieman myöhemmin tuli aivan puskista kunnon jättipukki ja perään toinenkin. Onneksi vauhti loppui siihen eikä tullut mitään sivuliikkeitä niin ihme ja kumma pysyin satulassa. Ei kun ravi päälle ja takaisin hommiin. En ollut kovin luottavainen että tähän ne loppui. Mitään vastaavaa ei onneksi enää tullut. Tuon aiheuttaja jäi sekin hämärän peittoon.

Eiliseen tapaan mentiin lopuksi vielä yksitellen laukkaa päädyssä puomien yli. Ensin vasen, tarjosi ensin väärää. Molempiin suuntiin suht siististi. Ekalle tultiin vähän lähelle mutta kolmella laukalla väli. Jälkimmäiseen kierrokseen saatiin sakkokierros heti perään ja nyt paikka ekalle tuli vähän kauemmas.

Loppuraveissa oli vasemmalle kelpo, oikealle ihan hyvä. Ei sinkoiluja. Kaarrossa unohduin turisemaan ja vielä siinä heppa päätti sinkaista etuviistoon. Ohjatkin oli puolipitkinä. Yhä pysyin kyydissä mutta totesin että parempi tulla alas ennen kuin tipautetaan.

Ongelmia:
jättipukit
lopun sivulle poistuminen
en saanut sisäpohkeita kovin hyvin läpi
välillä vyöryi pidätteitä vasten

Parannusta:
pysyin kyydissä
ei jännittänyt tolkuttomasti
parani ravissa
laukkaosuus meni aika kivasti

Ensimmäistä kertaa kaksin (nelin) maastossa

Hyppyjen jälkeen Hemppa ehti huilia karsinassa puolisen tuntia. Kuivatteli fleecen alla. Maastoon viriteltiin ratsastusloimi koska ratsu oli jo valmiiksi lämmin. Pakkasta oli n. -9°C. Koska Kaisa ei enää ollut seurana niin mentiin ehkä ekaa kertaa Annen kanssa kaksin maastoon. Hempan kanssa saatiin johtaa joukkoja. Eilisen jälkeen ratsu sai takakengät hokkeineen eikä ilman niitä olisi maastoilua voinut ajatellakaan.

Alku näytti pahalta kun vastaan tuli autoja (Pave voi jännittää) ja potkukelkka. Kelkkailija onneksi pysähtyi ja päästiin siitä ihan rauhassa ohi. Ravi- ja laukkapätkät otettiin piennarta pitkin eikä silloin tullut autoja. Vauhti oli laukassakin rauhallinen parikymmentä km/h.

Välissä käveltiin vähän metsässä ja lopuksi pellolla. Hemppa oli tasainen ja kuuliainen joten kivaa oli. Laukassa ehti nauttia menosta eikä tarvinnut jännittää. Eikä edes yrittänyt kiihdytellä.

Ongelmia:
palatessa rupesi jo vähän hämärtämään
paljon muuta liikennettä

Parannusta:
ei yhtään jumeja tai säikkyjä