Poniratsastusta taas Pylleröllä

Ilmottauduin sunnuntain ilman satulaa -tunnille. Ratsukoita oli ihanasti vain 3 kuten salaa toivoinkin. Ratsutoiveeksi laitoin jonkun tasaselkäisen. Ja riemukseni sain jatkaa aiemmalla ponilinjalla Pyllerön kanssa.

Poni ei ollut yhtään niin juoni kuin pelkäsin vaan käyttäytyi ihan asiallisesti. Kentällä ei katsellut mitään eikä tehnyt omia spurtteja.

Kuski ja pikku kääpiö.

Käynnissä väistäteltiin takaosaa. Toiseen suuntaan poni pyöristyi huomattavasti helpommin. Ulko-ohjan tuki ja suoruus oli salaisuus tälläkin ponilla. Eli takaosan väistö volteilla oli tähän erittäin täydellinen apu. Pitkillä sivuilla väistin takaosaa välillä sisään.

Ravi oli supertasaista. Keventäminen oli työläämpää kuin harjoitusravi. Ravissa tultiin maapuomeja suoraan. Laukkaa otettiin alkuun kaikki ympyrällä. Nosti laukat helposti ja laukkasi kiltisti. Taisi pyöristyä laukassakin hyviä pätkiä. Ihan tasainen ei ollut. Loppua kohti rupesin Pyllerönkin selässä hilautumaan korvia kohti. Pitkään laukatessa istunta taitaa hajoilla jostain, joka tämän aiheuttaa?

Näyttää kevennyksen tarkistukselta.

Kinuin ennen tuntia kavaletteja ja sainkin oman ympyrän maapuomeilla. Olipa hankalaa osua puomeille! Pyllerö laukkasi niistä käsittämättömän tasaisesti yli vaikka puomit jäi etu- tai takajalkojen väliin. Ekaan kierrokseen onnistumisprosentti taisi olla vain 20. Toiseen suuntaan vähän enemmän. Kuskilla oli hankaluuksia nähdä ponilaukassa mihin tullaan. Eikä poni kovin helposti askelta venyttänyt tai lyhentänyt. Puksutettiin vain.

Vähemmän kenotusta mutta kantapää nousee.

Lopuksi keskimmäinen kavaletti nostettiin toisesta päästä ruksille. Tämä oli meille ihan tarpeeksi haastava tehtävä. Nyt oli jo aika pakko osua ekalle puomille että selvittiin laukassa loppuun asti. Ei priimaa mutta lopulta onnistui kumpaankin suuntaan.

Tunnin jälkeen vähän halailua.

Loppuraveissa poni tuntui jo tosi kivalta. Helpommin meni kuin viimeksi.

Sekä vähän lisää halailua.

Ongelmia:
ei osuttu puomeille

Parannusta:
pyöristyi kaikissa kolmessa askellajissa
hirmu tolkku ja tasainen
meni puomit ja kavaletit mukisematta

Tällä kertaa sininen

Jatsin jälkeen oli kisavuorossa Meri. Onneksi radassa ei kovin pahasti opettelemista. Sama alku, ravipuomit katosivat vihdoin ja hypättävien määrä lisääntyi kahdeksaan.

Pällistelyä.
©Mira

Verkassa tamma oli virtaisa. Pysyi kuitenkin näpeissä.

Kakkoseste.
©Mira

Radalla oli aavistuksen etupainoinen mutta liikkui sukkelasti, vaihtoi myötälaukat itse ja kääntyi mistä halusin. Tehtiin lyhyet tiet ja oltiin voitonnälkäisiä. Ripeällä nollalla päästiin tänään toisiksi eli sininen ruusuke.

Meri epätyypillisessä muodossa nokka alhaalla.
©Mira

Ratamme, Kaisa taisi videoida.

Jatsi parantamassa kisatasoaan

Sain luvan lähteä Jatsilla estekisoihin. Ekaa kertaa tietääkseni Jatsi osallistui oikeisiin luokkiin. Aiemmin omistaja hyppäsi sillä 60 cm luokan ulkopuolella ilman oksereita. Joskus viime syksynä muistaakseni. Tänään vuorossa siis kotikisoissa ristikko A.1.0 ja 60 cm A.2.0.

Hepo oli hoitaessa pääosin kiltisti. Selvästi arkojen kainaloiden koskettelu aiheutti taas tuijotusta. Eivät onneksi näyttäneet kovin pahoilta. Yritin satuloida tarpeeksi taakse. Paikalla oli myös Jatsin vanhoja tuttuja (ihmisiä), jotka ihmettelivät miten kiltisti aiemmin täysi jyrä heppa nyt käyttäytyi. Kuulemma aiemmin kutsuttu Natsiksi.

Ristikkoluokan rata.

Jatsi oli innokkaiden kisahoitajieni talutuksessa kun tutustuin rataan. Käyttäytyi tolkusti. Verkassa oli sangen innokas. Ja kuski taas sen verran kuutamolla että tuppautui ekaan verkkaryhmään vaikka vuoro olisi ollut vasta toisessa. Huoh! Sain kuitenkin mennä ekassa kun olin jo paikalla.

©Mira

Verkkahypyt loikittiin muistaakseni aika kaukaa. Saatettiin jotain pudottaakin. Joka kerta esteen jälkeen oli väärä laukka. Hypättiin vain oikeassa kierroksessa. Ratsu kävi sen verran kierroksilla että pohdin että rupeaako etuosa kevenemään pidätteistä. Ei sentäs.

©Mira

Rata oli ihanan helppo 6 estettä. Eikä ajalla ollut väliä. Eniten taisi huolestuttaa ravipuomit. Hepo oli täpinöissään mutta ohjautui. Yksi este putosi kun tultiin miten sattuu mutta ravipuomit päästiin ravissa ja muistin radan. 4 vp mutta hyväksytty suoritus. Olisihan se ruusukekin ollut toki kiva. Taas jäi punavalkoinen saamatta!

60 cm ratapiirros.

Hepo ehti käydä tallissa huilimassa ennen seuraavaa rataa. Edelleen oli verkassa innoissaan mutta nyt kuunteli jo aavistuksen paremmin. Oksereita ei hypätty verkassa. Meidän vika verkkahyppy saattoi olla pudotus, en muista ihan varmasti. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä valkoiset lankut, joita useampi hevonen oli tuijotellut.

©Mira

Nyt rata meni vähän sujuvammin. En lähtenyt tekemään tiukkoja teitä vaikka Jatsi olisi luultavasti hypännyt erikoisemmistakin paikoista. Muut oli tavallisia puomiesteitä mutta ravipuomit edelleen joukossa ja kakkosena valkoiset lankut sekä seiskana laineet. Annoin Jatsin edetä omaa reipasta vauhtiaan. Keskityin toivomaan puomit paikoilleen. Ja näin kävi! Nopea nolla, joka lopulta toi meille luokkavoiton! Hieno Jatsi. Re 60 cm. Seuraavissa kisoissa sitten ehkä jo 60 ja 70 cm. Sinivalkoinen ruusuke oli kiva pitkästä aikaa.

©Mira

90-rataa Fossilla

Torstaina hyppäsin taas Fossilla. Tänään ruuna oli innoissaan.

En muista alkutunnista mitään mutta lopuksi hypättiin rataa. Jälkimittaus sanoi korkeudeksi 85 - 95 cm. Yksi putosi. Tosin otettiin alusta uusiksi kun keilattiin sarja. Fossi ei mahtunut 1 laukan väliä kahdella Merin tyyliin ja b taisi pudota. Alotuskäsky tuli vähän puskista niin en ollut valmis vaikka lähdin.

Sain myös vastauksen että Fossi on mulle vapaana kisoihin. Jee!

Ongelmia:
joitain pudotuksia

Parannusta:
ei katsellut erikoisesteitä
90-rata meni kivasti
vain 1 pudotus radalla

Huomattavaa parannusta

Keskiviikkona kuulostelin säätä ennen kuin buukkasin itseni ratsaille. Toivoin jotain ponia uusimmasta kuormasta. Valinnanvaraa tarjottiin Roze ja Topias. Arvelin että Topiakseen ei taidot ja mielentila riittäisi niin lähdin kokeilemaan Rozea toistamiseen.

Tammalla oli hoitaja, joten selvisin kuntoonlaitosta vain avustavilla toimenpiteillä. Kenttä oli märkä ja keli vaihteleva auringonpaisteesta keskisateeseen ja takaisin. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä n. +12.

Heti alkuun Roze toimi aika kivasti. Vähän pitkä ja etupainoinen mutta pyynnöstä lähti eteen. Pari kertaa yritti pysähtyä tarpeilleen mutta jälkimmäisellä kerralla taisin komentaa tarpeeksi napakasti kun ei enempää yrittänyt.

Päivän tehtävät oli taas kivan monipuolisia. Alkuverkassa ravia eteen. Sitten keskilinjalle pysähdyksiä ja vuorotellen eri suuntiin. Myöhemmin puoli uraa laukkaa ja toinen puoli alkuun käyntiä, myöhemmin ravia. Lyhyen sivun keskelle pysähdys ja peruutus. Peruutukset oli ehkä työläimpiä tänään. Laukat nousi ok, tosin nostettiin ravista ja vasempaan noin puolet meni väärin (aina kun ope katsoi). Arvelen että käynnistä olisi noussut paremmin.

Lopuksi pyöriteltiin kulmiin vielä voltteja. Taas annoin jolkotella puolitehoilla ennen kuin asiasta sanottiin. Aika jäykkää ja vasemmassa kierroksessa oli hankala saada ulko-ohjan tukea. Varsinkin lopussa kaatui sisäpohjetta päin.

Mutta viimekertaan verrattuna loistavaa parannusta. Laukat nousi, ravi säilyi, jopa suht tasaisella tahdilla. Ohjautui. Tosin ravissa jos keikahti etukenoon niin hepo hidasti. Mutta oikein kehityskelpoinen. Ilkeästi sanon että sopivasti turtunut.

Ongelmia:
nousi vääriä laukkoja
alkuun nyki ohjia kun halusi taukoa
peruutukset oli aika työläitä
lopputunnista rupesi kompastelemaan kun venytti itsensä myyräksi

Parannusta:
laukat nousi helposti
pysähtyi suht napakasti
huomattavasti paremmin kuin viimeksi

Toivetunti esteillä ilman satulaa

Estetunnille tuli kivasti vain 3 ratsukkoa. Kenttä oli taas märähkö sateista, mutta vain yksi kulma oli kuralla. Toiveeni meni vihdoin läpi ja mentiin ilman satulaa. Kommentti oli että hypätään pieniä. (Niin vissiin.)

Pikun selkä oli sangen kamala. Kohollaan oleva selkäranka. Onneksi askellus oli tasaista. Alkuverkat sinnittelin paljaassa selässä (ei ehkä olisi kannattanut), sitten pahempien hiertymien ehkäisyyn laitettiin pari länkkävilttiä juoksutusvyöllä kiinni. Sen jälkeen tuli aika huijausolo. Istuin kyydissä kuin tatti ja lähes unohdin satulan puutteen.

Piku eteni reippaasti ja hyppäsi esteet mukisematta. Kaikesta mentiin yli. Rata hypättiin kahdesti ja okseri oli korkeimmillaan 80 cm. Lopuksi tultiin myös tiukkaa käännöstä ja ristikkoa. Videolta voi katsoa menoa. En tiedä mitä asetuksissa tapahtui mutta osa tuli kuvattua eri ruutumäärällä enkä saanut niitä editoitua norminopeuteen. Siksi siis hitaita pätkiä välissä.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Kaikki oli tolkusti.

Ongelmia:
kamala selkä
aina ei laukat vaihtuneet

Parannusta:
ei tuijottelua
kaikesta yli
satulattomuutta ei huomannut
maastoreissu asiallisesti

Haaveilua ja sinnepäin ratsastelua jäykkiksellä

Maanantain ratsuvalikoima tuli taas vähän yllätyksenä. Koulutunnille Sokeri oli ihan kelpo vaihtoehto. Esteille luvassa oli Piku ja kerrankin oli sellainen päivä ettei tarvinut varustaa yhtään ratsua! Tässä vaiheessa jo ihanaa luksusta. Lämmintä oli +14 ja ratsukoita koulutunnilla 6.

Sokeri oli suht rauhallisella tuulella enkä itse ollut oikeassa mielentilassa saadakseni sen liikkeelle. Aktiivinen käynti muistui aina välillä mutta tuppasi unohtumaan. Ravissa piti säilyttää sama tahti. Yritin laulaa päässäni sillä hukkaan tahdin hyvin herkästi itse. Näin taisin jopa huomata tamman hidasteluyrityksiä.

Tänään tehtiin käännökset hyvin pitkälti ulkoavuilla. Kun valmiiksi oli sellainen olo ettei Sokeri taivu  yhtään niin täyskaarroilla kielto koskea sisäohjaan ei yhtään auttanut. Mentiin sitten suorin vartaloin. Eli ei missään kauniissa ratsumuodossa.

Laukat nousi aiemmin paremmin. Paljon sai siinäkin pyytää eteen.

Lopuksi mentiin raviväistöjä. Oikeassa kierroksessa ei ollut itselläni juuri tuntumaa miten ratsu astuu ristiin. Takaset varsinkin olivat ihan hukassa. Luulin ettei mitään tapahdu mutta väistö taisi tulla kuitenkin melko ok kunnes lopussa ulkolapa pullahti ulos. Takaosa saattoi toki välillä jäädä eikä meno ollut kovin reipasta tai poikitus suurta.

Vasemmassa kierroksessa heräsin vaatimaan paremmin ja meno parani hienosti. Nyt huomasin jo että jotain tapahtuu. Loppuverkoissa ratsua ehti vihdoin taivuttelemaan volteilla. Sokeri olisi mieluusti vain hölkötellyt etupainoisena turpa matalalla. Priimaan ei päästy mutta lopetettiin kelpoon.

Muut lähti laavulle ja vaihdettiin Pikun kuskin kanssa ratsuja.

Ongelmia:
huonosti taipuva ratsu
etupainoista menoa
vähän hyytynyttä satulan kummallakin puolella

Parannusta:
lopuksi hyvät väistöt