Paluu helpon A:n radoille

Sunnuntaina oli Saaran tallilla koulukisat. Kaikille avoin oli taas vaikein luokka: A-merkin kouluohjelma. Sain luvan mennä Rusinalla kisaamaan. Ratsukoita luokkaan tuli lopulta 3.

Aamulla letitys ja oma suunnitelma oli olla hyvissä ajoin verkkaamassa ja ratsia ensin omassa maneesissa. En sitten ehtinyt ja menin suoraan Saaran halliin. Päästiin suoraan verkkaamaan kun oltiin luokassa ekana ja B:ssä oli toiseksi viimeinen radalla. Aluksi taivuttelin käynnissä, tein siirtymiä ja jokusen väistön. Tänään verkassa tuli yhdet parhaista siirtymistä ravista käyntiin ja onnistui vielä useamman kerran. Sain siirtymän tehtyä istunnalla eikä ratsukaan sitten painanut ohjille. Pysähdykset olisivat voineet olla parempia.

Peruutuksia tehtiin jokunen, tuppasivat menemään vinoon. Laukat otettiin aika myöhään mukaan. Voltteja ja muutama ympyrä. Keskilaukkoja en edes ajatellut kun vauhti meinasi muutenkin kiihtyä. Samoin keskiravit jätin kokeilematta. Ehdittiin ottaa kumpaankin suuntaan yksi vastalaukka. Ne nousi toivotusti.

Aika pian oli sitten oma vuoro. Vaan ei verkka turhan lyhyeksi jäänyt. Enemmän olisin toivonut aikaa olla aidoissa ennen suorituksen alkua. Sillä sama juttu kuin viimeksi. Eli aidoissa ratsu jännittyi hiiteen, nosti pään ylös ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Kulmat juostiin sisäpohjetta vasten kaatuen. Toiseen suuntaan ehdittiin tuomarin ohi kun tuli lähtömerkki. Tein lävistäjän loppuun, ohitettiin tuomari toisestakin suunnasta (sitä ei onneksi erityisesti kavahtanut) ja tein vielä voltteja ja siirtymiä ja toivoin ihmeitä.

Päätin sitten että näillä mennään, pohkeet kiinni ja teen parhaani. Koko rata tuntui aika kammottavalta. Ravi oli kiireistä, voltit levähteli ja kulmissa kaaduttiin. Ravista pysähdys meni kunnolla vetämiseksi ja pitkäksi. Vastalaukat sentään nousi helposti. Tosin jälkimmäinen myötälaukka nousi sitten väärin kun hepo ei olisi malttanut ravata kulmassa ollenkaan. Selvittiin kuitenkin ilman erikoisliikkeitä. Katolta putoileviin lumiin Rusina ei onneksi reagoinut.

Radan jälkeen vähän ravailua, alas kyydistä ja takaisin Aaltikselle. Hepo oli taas virtaisa ja Saaran parkkiksella vähän tohisi. Malttoi kuitenkin pysähtyä pyynnöstä. Kävin vielä taluttamassa hetken kentällä pahimmat pöhinät pois. Pikainen lettien purku, satulahuovan vaihto ja tarkistamaan tilanne Saaralle. Samaan syssyyn tuli kutsu palkintojenjakoon. Sain tsemppipalkinnon. Oltiin toki luokassa vikoja mutta huoleni siitä että päästäänkö edes hyväksytysti läpi oli onneksi turha. Tavoitekin täyttyi ja prosentit parani edelliskerrasta, 56,296 %. Paperissa oli jopa yksi 7 (keskikäynti)!

Pisteet oli pääosin vitosta ja kutosta. Kiltisti oli väärästä laukastakin annettu 5. Yläkerran kommenteissa mm. hapuilee, jännittyy, tahtiongelmia, kättä vasten, kiireinen. Niinhän se meni. Alakerran kommentit oli samoilla linjoilla. Jännittynyt ja hätäinen. Paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Kättä vasten. Lisää venyvyyttä keskiaskellajeihin. Eipä kyllä suoritettu tänään ihan omalla tasollamme mutta selvittiin.



Tämän kuvaajaksi arvelen Alekseita.

Lennossa vaihtunut kisaratsu ja kvaalaus seuraaviin kisoihin

Päivän viimeinen kisaratsu olikin Meri. Lilli oli kaatunut tarhassa ja loukannut itsensä. Tarjotuista vaihtoehdoista (Tihta, Remu, Power, Meri) Meri houkutti eniten vaikken ollut mennyt sillä kuin yhden tunnin koulua. Päällepäin hyvin tasaisen ja tolkun näkönen esteheppa. Erittäin kiva oli että sai mennä kaksi rataa, sillä Eemelin kanssa esittämäni tunarointi olisi sellaisenaan jäänyt harmittamaan.

Merinkään kanssa ei ollut suunnitelmissa lähteä kisaamaan voitosta. Kunnon tiet ja hyvät lähestymiset. Haaveena oli edelleen päästä maaliin. En käynyt kävelemässä rataa uudestaan. Pakkohan se on jo osata! Yllättävän hyvissä ajoin oltiin maneesissa ja ehdin jäätyä aika pahasti kävellessä ennen verkkavuoroa kun menin antamaan takkini pois.

Verkassa hyppäsin 4 verkkahyppyä Merinkin kanssa. Ponnistuspaikat ei olleet ihan optimit mutta yli mentiin. Laukka oli aika hankalasti säädeltävissä. Mennä puksutti. Onneksi suht reippaasti.

Oltiin lähtövuorossa tässä neljän ratsukon luokassa vikana. Ehdin siis tovin kävellä omaa vuoroa odotellessa. Ex-vuokraheppani Easy vetäisi omistajansa kanssa sellaiset pohja-ajat ennen meitä että totesin etten lähde edes yrittämään tuon päihittämistä. Enkä ollut muutenkaan menossa ratsastamaan aikaa. Tarkoitus oli vihdoin muistaa rata ja päästä hyväksytysti maaliin.

Meri mennä puksutti radan tasaisesti. Ponnistuspaikat osui vähän verkkaa paremmin. Vaikka esteiltä tultiin väärässä laukassa alas niin Meri korjaili laukat sangen hyvin askeleessa (ilman että kuski erityisesti vaati vaihtoja). Ei kyttäilyjä eikä kolinoita, nelonenkin hypättiin. Eikä muitakaan mutinoita, joten nollalla maaliin.

Kutsu palkintojenjakoon yllätti täysin. Ensin mutisin että saadaan säälipalkinto mutta oikeastihan 4 ratsukon luokassa kaksi sijoittuu. Oltiin 9 sekuntia nopeampia kuin kolmas ja lähes pari sekuntia nopeampia kuin puomin mukaansa napannut neljäs ratsukko. Eli ihan ansaitusti tuli sininen ruusuke! 6 sekuntia Easya hitaammalla ajalla. Meri jatkoi sitten vielä hommia.



Anne taisi kuvata tämänkin radan.

Ilpolta tuli kuvia myös Meristä. Ehkä niitäkin myöhemmin.

Eestinponiteemaa myös estekisoissa

Lauantain estekisoihin alkuperäinen hevostoive oli Lilli. Hepo oli kuitenkin jo puoliksi varattu, joten lennosta piti keksiä joku toinenkin kisaratsu. Omistajan ehdotuksista tartuin Eemeliin. Sillä olen kuitenkin aiemminkin hypännyt (blogi paljastaa että kerran, tammikuussa 2012). Tällä treenillä siis kisoihin hyppäämään 65 cm.

Oma hyppyvuoro oli toisen verkkaryhmän ekana. Kolme verkkaryhmää, kisaajia 18. Rataan kävin tutustumassa ennen luokan alkua. Ei ihmeempiä pelokkeita. Laineille pohkeet kiinni. En miettinyt mitään uusintateitä vaan ajattelin ottaa varman päälle.

Harjatessa poni oli kiltisti mutta kun menin satulan kanssa karsinaan ja käännyin niin puraisi selästä. Seuraavalla kerralla osaan laittaa sen kiinni. Helpottaa karkailu-uhkaankin. Aikataulu meillä oli sangen sopiva. Maneesissa pääsin kyytiin, sain remmit säädettyä ja hetken käveltyä ennen kun tuli kutsu verkkaan. Pistin ponin liikkeelle. Vähän yritti madella ja hyvin vienosti jotain omia vinkeitään esitellä. Puski sisäpohkeita vasten kumpaankin suuntaan melko pahasti, muuten ohjautui. Verkkahyppyjä otin neljä. Kaksi pystylle ja kaksi okserille. Hyppäsi ihan hyvin. Itestä tuntui hankalalta saada jalkoja noin pienen ratsun ympäri. Viime aikoina kun olen tottunut 15 cm suurempiin hevosiin.

Verkan jälkeen jäätiin suoraan radalle. En siis nähnyt kenenkään suorituksia alle kun ekan verkkaryhmän hyppyjäkään en ehtinyt seurata. Voltti alle ja menoksi. Alku meni kelvosti. Kakkosen ja kolmosen linjalle ei askel oikein osunut kummallekaan. En ollut ponimoodissa. Sitten sekosin laskuissa ja unohdin mihin pitää mennä. Luulin hypänneeni jo neljä ja kääntyneeni väärään suuntaan. Löysin vitosen ja tein sille aika tiukan kurvin. Yli päästiin kuitenkin. Kuvittelin jo selvinneeni mutta tulikin huuto että nelonen jäi välistä. Pahus! Huudettiin myös että hyppää loppuun ja sitten vielä että kakkosvaihekin. Eihän niissä hypyissä mitään ongelmaa ollut eikä laineellekaan tullut mutinoita. Harmi vain että itse taas sössin. Erittäin kiva oli kuitenkin saada hypätä rata loppuun.

Videolta kellotin että kakkosvaiheen aikamme oli noin 35 sekuntia. Sillä olisi saattanut olla sijoitusten häntäpäässä kiinni. Tosin estekilpailusäännöissä (353. ajanotto) lukee varmaan juuri tällaisten kommenttien takia: "Digitaalisista tallenteista ei voida selvittää ratsukon suoritusaikaa."

Eemeli jatkoi hommia toiselle kuskille ja minä lähdin varustamaan seuraavaa kisaratsua. Ihana että sai mennä kaksi rataa sillä pelkkä tämä olisi jäänyt kaivelemaan.


Anne videoi suorituksemme.

Ilpo otti valokuvia, niitäkin saattaa tulla myöhemmin näkyviin.

Viikonlopun kisaputken avaus

Lauantain ekat kisat oli koulukisat ABC:llä. Tuttuun tapaan Aapolla KN. Tavoitteena oli saada yli 58 %, energinen ja rento suoritus ja tehdä huolelliset tiet.

Olin toiveideni mukaan Aapon eka kuski. Hepo sisään, letitys ja harjaus. Valkoinen kouluhuopa. Letittäessä oli nätisti ja turpa pitkällä tunki kohti kuminauhapussin rapinaa. Satulavyön kiristyksestä ei tykännyt.

Aikataulu meillä venähti muutamalla minuutilla. Pihalla kyytiin ja päästiin heti maneesiin. Kaisa oli suorittamassa ja koska oltiin KN:ssä neljänsinä niin saatiin aloittaa verkka. Kun otin tuntuman niin hepo kulki ihan nätisti. Vasen pohje oli hankalampi saada läpi. Mutta liikkui reippaasti ja ihan letkeästi. Laukatkin nousi. Sitten vähän siirtymiä, pysähdyksissä pitäisi malttaa vielä paremmin.

Ope ehti sitten katsella meidän menoa. Lyhennä ohjia ja lisää ytyä raviin oli ensimmäiset kommentit. Näemmä tykkäsin sittenkin hissutella. Keskiravit lähti verkassa ihan mukavasti. Pyörittelin voltteja ja yritin taivutella huolellisesti. Käynti tuntui haastavimmalta.

Kun päästiin radalle niin ohjeiden mukaan menin kummastakin suunnasta tuomarin ohi. Aapo ei välittänyt. Mutta apua kun vasen pohje ei mennyt enää läpi. Pitkällä sivulla vasempaan kierrokseen takaosa vippasi sisään ja turpa lähes ulos enkä kovasta yrittämisestä huolimatta saanut tilannetta kovin hyväksi.

Rata mentiin reippaasti eteen ratsastaen. Kommenttia yleisöstä radan jälkeen tuli että raviohjelma oli hätäisen näkönen. Laukat kuulemma näyttivät nousseen tasaisesti (ei tuomarin mielestä, valmistele, napakampi ja kutoset). Laukkaympyröistä oltiin sentään kaikki samaa mieltä ja niistä palkittiin seiskalla. Keskiravi tällä kertaa esitettiin. Tahdissa oli taas sanomista, joten pisteiksi 5,5. Laukkalävistäjällä laukka pääsi vaihtumaan lopussa (en edes huomannut, hups) ja siitä nelonen. Eka loiva kiemura oli kuulemma liian kaukana keskilinjasta (5). Tänään kuitenkin monta kertaa radan aikana muistin että ai niin ne taivutukset. Yksi positiivisimpia yllätyksiä oli laukasta käyntiin. Tulihan sinne raviaskelia väliin muttei kaatunut kättä vasten. Pudotti raville vähän turhan aikaisin mutta pisteessä oltiin jo käynnissä (5,5, napakammin). Alakerta oli tasaista kutosta.

Itse olin rataan ihan tyytyväinen. Pahin kalvaminen jäi kulmista. Miten ne verkassa vielä onnistuivat? Ja sopiva ravin tahti pitäisi vain saada taottua takaraivoon. Tästä kiirehtimisestä voi syyttää vain kuskia, joka pyysi Aapoa näin menemään. "Tasainen ja korrekti kokonaisuus. Varo, ettei tahti kiihdy erit. ravissa. Paikoin hiukan jännittynyt."

Hetki käveltiin pihalla ja sitten hepo huilaamaan talliin ennen päivän loppuja suorituksia. Oli meillä sentään siistit sykerötkin.

Prosentteja suorituksesta tuli 58,200, joten aamupäivän tavoite saavutettu.


Videokameran käytöstä taisi vastata Anne.

Flikalla kevättä rinnassa (sopivan jännä tunti)

Torstaina puutuin listasta ja meni aika pitkään ennen kun sain ratsun. Sain valita Hinten, Flopen ja Flikan väliltä. Halusin Flikan vaikka se tiesi erittäin pikaista kuntoonlaittoa. Hepo oli kiltisti ja alku sujui hyvin. Apuohjien kanssa värkkäilyyn meni tovi kun taas tuli koko setti päälle. Sen jälkeen tein harkitsemattoman hutiloinnin kun jätin hepan oven auki laittaessani kypärän päähän. Flika, joka yleensä ei ole lähdössä mihinkään, päätti tänään poistua omin luvin. Olin lähes tarpeeksi lähellä. En saanut ohjista kiinni vaan yletyin vain satulavyöhön. Tästä hepo sai luultavasti vain lisää intoa ja porhalsi tovin pitkin pihoja häntä tötteröllä. Eikä selvästi ollut antamassa minulle kiinni. Sain onneksi huudeltua nopeasti apua eikä tamma ollut lähdössä pois pihalta. Heinätupon avulla hepo sitten saatiin kiinni.

Erittäin hyvä vinkki oli laittaa tamma hetkeksi takaisin karsinaansa rauhoittumaan. Pörisi siihen malliin ettei talutuksessa oleminenkaan meinannut onnistua. Karsinassa oli myös hyvä harjata takajalka ja laittaa pudonnut suoja takaisin. Nopeasti onneksi rauhottui. Sitten uusi yritys ja maneesiin. Reilu viisi minuuttia vain myöhässä kaikesta huolimatta. Mutta osaanpa jatkossa olla taas huolellisempi.

Maneesissa kyytiin ja sitten alkuverkoiksi pihalle. Ekaa kertaa tälle kaudelle. Käynnissä oli mennessä vähän töpinöissään mutta rauhottui suht nopeasti. Vaan töhinät palasivat kun ruvettiin ravaamaan. Hepo ravisteli päätään, oli selvästi levoton ja rupesi pukittelemaankin. Olin jo hädissäni että onko käteni tänään erityisen kova vai missä on vika. Opelta sain onneksi täsmäohjeita että hepo on vain innoissaan. Taivuta kunnolla ja ratsasta sisäpohkeen ympäri. Ja tosiaan kun sain tamman mutkalle niin perä lakkasi lentämästä. Ääni sisälläni olisi halunnut vain vetäistä hepan gramaaneilla nippuun. Sitten piti saada vielä liikettä eteenpäin. Tovi meni tasoitellessa menoa mutta suunnanvaihdot sujuivat ja uskalsin minäkin huokaista. Vähän vaati kyllä uskallusta päästää pinkeää ratsua pidemmälle ohjalle. Ope sanoi että kiva nähdä aina niin vakava Flika joskun vähän riemuissaan.

Lopulta uskalsin laukatakin ja sekin sujui hyvin kumpaankin suuntaan. Takaisin maneesille tuli ohje että meitä ei saa jättää viimeksiksi. Vähän tohinoi matkalla mutta maneesiin päästyä tasottui täysin. Napattiin gramaanitkin pois. Martingaali jäi.

Alkuun sisällä osuttiin puomeille, myöhemmin ei sitten millään. Hepo oli tasainen ja rauhallinen. Hypyt meni tosi kivasti ja vain yksi putosi. Hienosti tamma pelasti vaikka kertaalleen tultiin ihan juureen. En muista enää tarkemmin mitä hypättiin.

Ongelmia:
hepo livahti karkuun
alkuverkka pihalla oli aika jännää
yksi pudotus
ei osuttu puomeille

Parannusta:
tasottui ja rentoutui
oli kiva hypätä ilman gramaaneita
esteet meni hyvin ja heppakin tsemppasi

Vastaista, onneksi vain asetukset ja laukat

Keskiviikoksi houkuteltiin taas Vaahteramäen tallin puolesta tunnille. Nyt ei tullut yhtä imartelevaa viestiä mutta toisaalta tallilla oli tiedossa että keskiviikkoisin olen saatavilla. Tallilta löysin Aksun karsinan ovesta ohjelapun mulle ennen kuin pääsin listalle asti. Sieltä vielä varmistui että jatkan harjoituksia Aksun kanssa. Hepo oli mutainen, onneksi myös loimitettu sekä jo kuivunut. Harjauksesta ei nauttinut edelleenkään mutta oli hevosiksi.

Maneesissa ope taas avusti kyytiin ja talutti päädyn verran. Mahtaakohan Aksulla olla jotain omia vinkeitä kun saa tällaista kohtelua? Oli kuitenkin fiksusti. Mitä nyt vähän oikoi kulmia. Ja kun kuljettiin uran sisällä niin pääsi oikomaan niitä oikein luvan kanssa. Kun yritin pungertaa hepoa seinälle niin istuntani taisi nitkahtaa vinoon ja sitten oltiin kierteessä. Onneksi osasin välillä suoristautua. Oikea hartia saattoi silti puuhailla omiaan kun tunnin jälkeen oli vähän jäykkänä.

Käsiä piti kantaa ja pohkeilla ratsastaa hepoa edestä ylemmäs jos painui matalaksi. Päivän teemana oli vasta-asetukset ja vastalaukat. Alotettiin pituushalkaisijalla, jossa ravattiin kolmen puomin yli. Ekassa välissä asetus vanhaan suuntaan ja tokassa jo valmiiksi uuteen suuntaan. Hepo välillä vähän kiiruhti mutta sain tahdin pääosin tasottumaan aika hyväksi.

Myöhemmin mentiin pääty-ympyrällä ravia. Avoimella puolella asetus sisään, toisella puolella taivutus ulos ja kevennyksen vaihto. Ympyrän jälkeen pitkälle sivulle, muutama väistöaskel sisään ja vastalaukka. Ekalla kerralla Aksu ei nostanut laukkaa heti, joten taisin kovistella liikaa ja tuli kunnon loikkaus laukalle. En tästä hetkunut. Hyvin herkästi myös vaihteli laukkoja. Vasempaan kierrokseen lähes joka kerta. Oikeaan olin paremmin ajan tasalla nostamaan aiemmin ja ottamaan raville hyvissä ajoin ennen lyhyttä sivua. Laukat nousi myöhemmin helposti kun tein sen hellemmin.

Loppuun laukattiin myötälaukassa ympyrällä. Oikea kierros. Plussat neljälle kanssakuskille tien- ja vauhdinsäätelystä, sillä hyvin mahduttiin. Vaikka Aksu alkuun vähän himmaili. Asetus oikealle meinasi olla ensin vähän hukassa. Loppuraveissa tamma halusi juosta lujaa. Otin oman vippaskonstini käyttöön ja istuin kolmannesympyrän alas. Sain hepan huomattavasti paremmin takaisin jarruille harjoitusravissa. Sen jälkeen keventäessäkin tahti säilyi. Käyntiin päästiin ihan istunnalla, ohjat jopa vähän löystyen.

Kovin rentoa ja tasaista meidän meno ei tänäänkään ollut. Otettiinpa yksi säikky ovella sisään tulleista ihmisistäkin. Huomasin tulijat kyllä itsekin. Ehkä sitten vähän kavahdin, sillä hepat ovat kuulemma tottuneet kulkijoihin. Aksu jatkoi taas hommia.

Ongelmia:
oikea laukka vastalaukkana ei meinannut säilyä
tahti ei edelleenkään ollut tasainen läpi tunnin
istuin välillä mutkalla

Parannusta:
olin itse hyvin rauhallinen
vasen laukka vastalaukkana ei vaihtunut kertaakaan

Kevätmutailua + hevoshaaste

Maanantaina jo ennen tallille menoa pähkäilin kovasti saamaani hevoshaastetta. Tarkoitus oli puuhata jotain (uutta) hevosen kanssa. Meni oikein pohtimiseksi, sillä onhan tässä aikojen saatossa ehtinyt kaikenlaista jo tehdä.

Listassa luki tuttuun tapaan Harmonia. Kysyin että voinko mennä ilman satulaa ja keksitään sitten jotain. Tämä sopi. Tallissa rupesin saamaan juonesta kiinni että miten saan hepan käyttäytymään. Raippa käteen ja jos meinasi ruveta uhkailemaan niin raipalla huomautus. Ei tarvinnut käyttää voimaa vaan pieni napautus riitti. Näin tilanteet eivät päässeet kärjistymään. Vähän yritti nostella jalkojaan mutta aika vähällä päästiin.

Kelinä oli pari astetta plussainen kevätsade. Kenttä oli märkä ja rapainen. Heti alkuun vitsailtiin että varmasti kivan mukavan pehmeä tipahtaa. Eipä mennyt kauaa kun testasin tämän. Oltiin jo ohjat otettu käteen. Kuten tavallista niin tuntui että hämärän tullessa hepo säpsyi enemmän. Nyt oli vielä aika valoisaa. Käynnissä, ohjat tuntumalla, kuskin keskittyminen ihan muualla. Harmonia otti muutaman ripeän sivuaskeleen eikä kuskilla ollut mitään, mistä ottaa kiinni.

Mätkähdin siis kankku edellä hiekkaan. Ohjat pysyi kädessä ja vaikka Harmonia taisi siitä tykätä vähän kyttyrää niin en halunnut sitä riskiä että laukkailee villinä ympäriinsä ja tipahduttaa muutkin. Yläkroppani sain pidettyä mudattomana.

Takaisin kyytiin ja sanoin että 6 % tuli lisää jännitystä tipahtamisesta. Ei siis juurikaan mutta hitusen. Hepo oli enemmän jännittynyt kuin rento. Mutta ihanan helppo oli olla kyydissä. Vaikka meno oli tänään taas mutkaista.

Ravissa meinasi välillä vähän kiirehtiä ja juosta alta. Etenkin raviväistöissä. Kun olisi pitänyt lähteä väistöön niin vauhti vain kiihtyi. Myöhemmin huomasin että huonot väistöt johtuivat alkuun varmaan osaksi siitä että että toinen jalkani oli irti kyljestä. Kun sain kummatkin jalat kiinni ja istunnan pidättämään niin meno parani hurjasti. Vasemmalle väistö oli hankalampaa.

Laukkoja mentiin pitkällä sivulla. Aivan kohtuuttoman paljon vääriä laukkoja. Ei nousseet muutenkaan ihan parhaiten. Pakko oli sitten ruveta nostamaan jo kulmasta että sain myötälaukan. Vasen pyöri huonommin ja taisi jopa pudottaa välillä raville.

Loppuun tehtiin vielä ravi-seis - siirtymiä. Tosi nahkeasti lähti pohkeista liikkeelle. Kun muut alkoivat loppuverkan niin saatiin ohjeeksi tehdä vielä siirtymiä. Tässä vaiheessa hepo vihdoin nasahti kuulolle ja asetukset meni läpi. Tunnin parhaat hetket tulivat kun rupesin ratsastamaan kunnolla eteenkin, pitkä sivu posoteltiin askelta venyttäen, ja ennen kulmaa hevonen muutamassa askeleessa hidasti ravin ja oikeasti astui pysähdykseen. Harmi ettei tästä tullut videoita.

Muuten tuntui että Harmonia kulki tasaisemmin ne hetket kun kevensin. Vaikka onhan siinä jalat paremmin tuntumalla ja ohjia näytin löysäävän vähän.

Loppuun sitten haastevideon teko. Ei oikein houkuttanut lähteä kyytiin takaperin, joten päätin laukata "laukkaympyrän" pitkillä ohjilla. Vaan eihän se oikein kääntynyt. Loppuun vielä vähän kompurointia. Varmuuden vuoksi menin vasenta laukkaa ettei ainakaan innostuisi kiihdyttelemään. Vaan puolipitkällä ohjalla ei meinannut laukka edes nousta. Videolla hepo näyttää pitkältä ja löysähköltä. Ei oikein sovi tamman luonteeseen.

Hevoshaaste feat Harmonia:



Tunnin jälkeen iso H sai olla tallissa pidemmällä narulla ja juoda samalla. Hyvinhän meillä meni vaikka tammalla oli enemmän tilaa.

Ongelmia:
kuski ei pysynyt kyydissä kun hepo säpsähti ja otti sivuaskelia
raviväistöt huonommin kuin viimeksi
meni lähes koko tunti ennen kuin tasottui
hirmuisesti vääriä laukkoja

Parannusta:
märkä kenttä oli kivan pehmeä
keventäessä oli rennompi
pitkin ohjin uskalsi hyvin laukata
tallissa käyttäytyi paremmin
oli kivaa