Äimäraution uudet tuulet

Tälle päivälle saatiin ohjelmaan taas uusi talli: Äimäraution ratsastuskeskus uuden (entisen) pitäjänsä vetämänä. Tunnit alkaa lukujärjestyksen mukaan vasta ensi viikolla mutta vinkistä kysyttiin yksityistuntia jo nyt. Saatiin kaikille sopiva aika ja viiden leiriläisen voimin siis testireissulle. Mukana tutut Anne ja Kaisa. Kelinä oli +7 ja tunti oltiin maneesissa. Videokamera oli mukana muttei ollut kuvaajaa.

Olin paikalla porukan viimeisenä ja heppaesittelykierroksesta meni alku ohi. Ratsujen jako tapahtui sitten aika summassa. Mulle jäi lopulta Sissi, eli tamma ja olin tyytyväinen. Hepo oli tallissa tosi asiallisesti. Tumma väriltänsä (tummaruunikko tai musta, en katsonut näemmä kovin tarkkaan) ja päässä oli jotain pienehköä valkeaa. Katselin näemmä muualle kuin hevoseen. Korkeutta ratsulla oli arviolta vähän päälle 160 cm. Ei jytky eikä luikku, melko normaali. Saatiin omistajan pro-hepan Rose Annen satula. Vähän oli ahdas minun muutamaa numeroa suuremmalle takamukselleni. Etukäteen tuli varotuksia että satula ei anna paljon tukea ja niin olo olikin kuin munankuorella istuisi. Onneksi polvituet olivat ilmavat ja vasemmassa polvessani ollut mustelma jäi satulan ulkopuolelle.

Alkuun saatiin teoriaa istunnasta, mentiin käyntiä pitkin ohjin ja välillä seistiin kuuntelemassa. Päädyin esimerkkikappaleeksi. Istunnastani piti etsiä virheitä ja piti olla vain kuten yleensäkin olen. Ehdotuksia tuli että selkä liian notkolla ja jalat liian edessä. Open pointti oli kuitenkin että painoa liikaa jalustimilla. Painon pitäisi olla istuinluilla eikä jaloilla. Siinä sitten yriteltiin nostella jalkojani ja rentouttaa lantiota. Valitettavasti huomasin taas muutoksia aika huonosti. Piti myös pitkin ohjin testata istunnan kääntävää ja jarruttavaa vaikutusta. Kääntäminen toimi vähän vaihdellen mutta pysähtymään en Sissiä ilman ohjia saanut. Kääntäessä paino piti pitää keskellä, napa aina keskilinjalla mutta kääntää hartioita ja lantiota.

Sitten mentiin käyntiä ohjat tuntumalla. Melko nopeasti Sissi pyöristyi. Oikeastaan yllätyin jopa. Toki alkuun oli vähän hirveilyä. Ratsastettiin huolellisia kulmia jo käynnissä.

Ravi tuntui alkuun aika lennokkaalta. Pienen alkujäkistelyn jälkeen myös ravi tuli pyöreäksi. Kovin ihmeitä ei tehty, ravattiin pitkähkö pätkä kumpaankin kierrokseen lähinnä uraa pitkin. Ohje oli ratsastaa kulmat huolellisesti. Nämä eivät ole olleet tuntiratsuja, joten niitä pitää kääntää, muuten menevät seiniin pahki. Huomasin miten Sissillä jäi sisätakanen vähän easytyyliin uran sisäpuolelle. Kulmissa piti ajatella vähän väistätystä ja pitää ulko-ohjalla vastaan. Välillä heppa protestoi. Kun sitten osasin aloittaa asettamisen hyvissä ajoin niin saatiin nättejä kulmia.

Tässä vaiheessa tuntui että oltiin saatu vasta alkuverkka tehtyä mutta kello oli jo vaikka mitä. Sitten jakaannuttiin kahdelle ympyrälle. Tehtävänä oli pitää ratsu ulko-ohjalla suorana ja väistää takaosaa vähän ulos. Lähinnä siis pitää hevonen suorassa ja huolehtia että sisätakanen astuu kunnolla alle. Ensin oikeaan kierrokseen. Käynnissä tuntui vähän tahmaalta ja liike tahtoi hyytyä. Kovin helposti en poikitustakaan saanut. Tätä pyörittiin tovi. Sitten harjotusravissa sama. Ihanaa linkousta oli hytkyä Sissin ravissa. Kuvittelen että poikitettiin hyvin arasti, mahdettiinkohan olla suoranakaan. Opelta tuli silti lähinnä kehuja. Heppa tosin kulki nätisti pyöreänä. Itellä vähän jalat heilui mutta kun vähän väsähdin niin pahin pingotus väheni ja kyydissä oli oikein mukavaa. Aika pitkä pätkä taas tätä. Tuntui että vedin oikealta vähän turhan paljon. Ope lupaili huomiselle kipeät vatsalihakset. Niitä odotellessa.

Sitten oli laukan vuoro. Sama ajatus että ratsu suorana. Mutta äh, en osannut nostaa laukkaa. Vaikka yritin kuinka niin ravi vain kiihtyi. Ei sitten kovin tyylillä mutta mentiin muutaman kiitoraviaskeleen kautta laukalle. Laukka oli reipasta mutta tiputtipa pari kertaa raville. Nostot ei kaunistuneet yhtään.

Toiseen suuntaan sama juttu. Vähän epäselväksi aina jäi että mitkä ohjeet koski ketäkin. Kuvittelin että piti mennä ravia mutta kun muut ympyrällä oli käynnissä niin menin sitten itsekin käyntiä. Sitten vasta tuli ohje että voi alottaa käynnissä. Välissä tosin olin ehtinyt keventääkin. Tämän suunnan alkuun veti suonta vasemmasta reidestä. Hankaloitti kummasti väistätystä. Onneksi meni muutamassa kierroksessa ohi. Tämä suunta (vasen) tuntui meille helpommalta. Välillä tuli tosin henkilökohtaista ohjausta että hepo on tyhjä vasemmalle ohjalle. Silloin piti saada sisätakajalka aktivoitua. Ravissa hytkyttiin vähän vähemmän aikaa. Tuntui että hepo tahtoi jopa asettua ulos. Yritin tätä korjailla. Kun sain tasaisen tuen kahdelle ohjalle niin auttoi.

Laukannostot myös tähän suuntaan oli kaameita. Ei noussut käynnistäkään. Ei kovin lohduttavaa mutta muillakin oli nostojen kanssa ongelmia. Näemmä emme osaa heilautella lonkkia laukannostoapujen malliin. Ope suositteli ottamaan uuden noston. Ei auttanut. Ei tainnut katsella meidän yrityksiä. Kysyi että paraniko, vastasin että ei. Tyytyi siihen. Lisää nostoja kuitenkin vielä tuli kun hepo tähänkin suuntaan pudotti laukan pari kertaa pois. Laukka itsessään oli aika reipasta. Hitusen hirvitti kääntää voltille kun pohja oli vähän märkä eikä oltu ihan tasapainossa. Laukassakin hepo tosin meni kaula nätisti kaarella. Tähän suuntaan mentiin lyhyemmät pätkät.

Vähän loppuravia ja ratsun sai antaa venyttää alas niin, että korkein kohta jää sään eteen. Tämä meillä onnistui hienosti. Päästin ohjaa pidemmälle ja Sissi seurasi tuntumalla päätään laskien. En testannut ihan rajoille asti mutta kivan tasaista menoa tuli monta kierrosta. Tässä vaiheessa jäätiin verkkaamaan itsenäisesti. Loppuun sitten vielä käveltiin pitkin ohjin. Tunti venähti puoleentoista mutta hyvin jaksoin. Vaatetta oli sen verran niukasti (poolo) ettei tullut pahasti edes kuuma. Mutta eipä hionnut Sissikään.

Ongelmia:
Sissi ei ollut ihan tasainen päänsä kanssa vaan viskeli sitä hetkittäin
laukannostot kumpaankin suuntaan
en saanut istunnastani niin paljon hiillostusta kuin olisin arvellut (kyynärkulmaa ei mainittu kertaakaan)
tuntuu että mut päästettiin vähän turhan helpolla
myöh. huom. seuraavana päivänä vatsalihakset ei olleet pätkääkään kipeinä

Parannusta:
alkuhankaluuksien jälkeen meni yllättävän hyvin
istuin yllättävän letkeästi harjoitusravissa
jalustin putosi vain kertaalleen tunnin aikana jalasta
noista viidestä olisin valinnut ratsukseni juuri Sissin

Työvoitto naruportista trail-kurssin toisena päivänä

Tänään Easy käyttäytyi tallissa paljon rauhallisemmin. Tosin nyt oli enemmän aikaakin laittaa hepo kuntoon. Maneesille mentiin taas taluttaen ja alotettiin hommat maasta käsin. Heti sinne hankaluuksien pariin eli portille. Tänään oli namuja mukana motivointiin. Alkuun huomasi hyvin miten hepo ei tahdo itse koskea naruun. Hepan kaulan koskettelu narulla haittasi vain vähän. Vaati useamman yrityksen ennen kun saatiin narulla hiveltyä lautasiakin ilman että hepo poistui paikalta.

Tälle päivälle oli tullut uusi säikyttelyjuttu, sateenvarjo. Itse varjo ei ollut pelottava mutta Easyn mielestä varjon heiluttelu oli tarpeetonta ja mieluusti sen sai pitää muualla kuin yläpuolella. Kiinni olevalla varjolla sai kosketella heppaa pienen arastelun jälkeen kaikkialta.

Sitten ratsaille. Alotettiin taas naruportista. Alkuun meni huonosti kun Easy pakitteli paikalta jo sillä kun otin narun käteen. Hepan vasen kylki oli helpompi parkkeerata narun suuntaisesti kuin oikea. Tippuneen narun yli sitten käveltiin pari kertaa tarkoituksella. Meinasi vauhti kiihtyä heti sen jälkeen.

Väliin otettiin pätkät jogia, nyt meni paremmin ja rauhallisemmin kuin eilen. Uutena tehtävänä mentiin myös sidepassia. Omiin treeneihin erona puomit oli nyt siten, että ratsu asemoitiin turpa seinää kohti. Vasemmalle meni helpommin. Monesti tosin hepalla loppui jossain vaiheessa kärsivällisyys ja sitten lähdettiin eteen, taakse tai sivuviistoon. Lopulta saatiin oikeallekin sujumaan jotenkuten.

Sillasta mentiin vain kertaalleen yli, laatikkoa ei ollutkaan ja L-peruutukselle ei jäänyt aikaa. Jatkettiin sitten portin kanssa. Lopulta pääsin jo kolmesti naru kädessä kulkemaan portista läpi. Lopulta kun treeniaikaa oli enää muutama minuutti niin työvoitto tuli ja selvittiin portista. Lopuksi Easy heilutteli narua omalla päällään ja selvästi meni jo pelleilyn eikä pelkäämisen puolelle.

Ei ehditty laukata ollenkaan ja sateenvarjokin jäi selästä testaamatta. Otin sitten laukannostot päädyssä kumpaankin suuntaan kun maneesiin tuli jo seuraavan tunnin ratsukoita. Sitten vielä joggailtiin hetki ja käyntiäkin pätkä. Maneesista poistuin puolipitkillä ohjilla. Se oli virhe, sillä ovella Easy säikähti jotain ja singottiin parkkikselle laukassa. Hetken jo ajattelin että maa kutsuu mutta tasapaino piti ja ohjia keräillen jarrutkin löytyi. Hyvin epätyypillistä Easylle. Maneesissa säikähti kuulemma ainakin yksi poni. Pahoittelut.

Takaisin tallille käveltiin maaston kautta ja hepo oli hyvin säikkynä.

Ongelmia:
naruportti tuotti edelleen vaikeuksia
poistuttiin maneesista laukalla

Parannusta:
työvoitto ja selvittiin portista lopulta

Kuvaamisesta kiitos Pallon "isälle".

Elämän ensimmäinen vikellys

Erittäin mieluisana lauantain lisäohjelmana päädyin vikeltämään. Kaverin polttareilla oli siis vikellystä ohjelmana ja tilaa oli passelisti vielä yhdelle osallistujalle. Ohjeistus oli että tehkää hyvä alkuverkka. Siellä sitten juostiin alkuun sukkasillamme maneesissa (oli aika kylmä pohja) ja jumppailtiin. Pohja oli myös märkä, joten sukat kastui.

Itse vikellys alotettiin suoraan hevosen kanssa. Vikellysheppana toimi Late. Mentiin alkuun turvallisesti käyntiä. Kaveri punttasi kyytiin polvesta ja nilkasta nostaen. Ite piti ponnistaa oikealla jalalla ja auttaa käsillä. Itelle taas käsittämättömän vaikeaa oli saada oikean jalan liikerataa yhtään taakse- ja ylöspäin. Mutta kyytiin päästiin kuitenkin. Ilman kypärää. Kääk! Nyt on sekin tullut koettua.

Alkuun mentiin lyhyempiä kierroksia eikä kovin ihmeitä kyydissä tehty. Polvilleen, kyykkyyn, seisomaan. Hyvin uskalsin irrottaa kädetkin sivuille. Tykkäsin siitä että ope (joka siis juoksutti heppaa) käskytti ojennuksetkin kuntoon. Sormet yhteen, kädet ylemmäs ja ojennus nilkkoihin. Totesi että olen ennenkin seissyt hevosen selässä. Vastasin että en ole.

Mentiin myös maailmanympärimatkaa. Sille oli joku hienompi nimi (mylly). Oltiin neidossa (toisella sivulla jalat auki), tehtiin polviasennosta vaakaa, toinen jalka taakse suoraksi ja toinen käsi eteen suoraksi. Oltiin polvillaan kädet sivuilla myös naama häntää kohti. Lopulta päästiin myös kaksi kerrallaan kyytiin. Ensin kaveri tuli taakse ja nousi takanani seisomaan. Sitten vaihdettiin selässä paikkoja (oli muuten aika hankalaa) ja minä nousin takana seisomaan.

Sitten pitikin lähteä kesken pois koska trail-kurssi odotti. Muut pääsivät vielä akrobaattisempiin temppuihin ja tekemään liikkeitä ravissa ja laukassakin (vähän kade). Mutta oli tosi huippua! Paljon kivempaa kuin odotin. Vaikeinta oli päästä kyytiin. Ja kaikki pysyivät selässä. Tätä ehdottomasti joskus lisää!

Vuorotellen kuvattiin toisiamme ja tällaista oli meikäläisen meno.

Trail-kurssin eka päivä ja pelottava naruportti

Nyt oli odotetun trailkurssin vuoro. Easyn kanssa testaamaan lännenratsastuksen tehtäviä. Vikellyksen takia tuli vähän kiire ja Easy ei arvostanut yhtään hätäistä kuntoon laittoa. Oli oikeasti jo aika levoton ja heilutteli jalkojaan. Tarhassa oli kuitenkin rauhassa ennen kun hain sisään ja karsinassaankin kun en tehnyt mitään. Onneksi rauhottui heti kun päästiin ulos. Mentiin taluttaen maneesille. Ei ihan pahinta raahustusvauhtia mutta silti oltiin pari minuuttia myöhässä. Mistään ei onneksi jääty paitsi vaan hommat alotettiin maasta käsittelyllä. Ratsukoita oli kurssilla 7.

Ensin tulevia tehtäviä siis esiteltiin taluttaen. Sekaisin olleiden puomien yli mentiin ok, siltakaan ei kauhistuttanut. Ainoa pelottava juttu oli naruportti. Hassua että yleensä niin fiksu ja peloton Easy kauhisteli narua. Alkuun arvelin että saattaa muistuttaa käärmettä. Myöhemmin pohdin että heppa saattaa myös kuvitella saavansa siitä sähköiskun.

Kun tarpeeksi oli siedätetty niin ratsaille. Silta ei tuottanut mitään vaikeuksia kapeampaankaan suuntaan. L-peruutus onnistui myös yllättävän hyvin kun maltoin pyytää askeleen kerrallaan. Laatikossa/karsinassa (mikä sen nimi oikeasti onkaan) pyörähdys onnistui myös hyvin kun tehtiin tarpeeksi rauhassa. Kummatkin suunnat onnistui. Pyörittiin aika suorin vartaloin. Onnistuisi vissiin myös kaula mutkalla.

Meidän jog eli lönkyttelyravi oli turhan vauhdikasta. Ope käski istua alemmas ja ajatella rentoutumista tms. Hetkittäin saatiin muutaman rauhallisempikin askel mutta sitten hepo lähti kiihdyttelemään.

Vaikeinta oli naruportin kanssa. Parhaimmillaan sain narun käteen mutta sitten pakitettiin pikaisesti pois paikalta. Sitä yritettiin aika monesti ja pientä parannusta tapahtui. Lopulta open avustuksella suoritettiin se osissa. Naru taisi neljästi tippua siinäkin matkan varrella mutta kuitenkin.

Mentiin myös pientä radanpätkää. Jogia, puomit, laukannosto, pari askelta laukkaa, käyntiin ja silta käynnissä. Sitten jogiin ja uusi kierros. Laukat nousi vähän hitaasti ja vielä hitaammin tuli käyntiin. Jog meinasi välillä kiihtyä. Puomeihin kolisi välillä, alkuun taluttaen kolisi vähemmän. Tässä tarkoituksena on että hepo katsoo jalkansa itse. Välillä loikattiin kahdesta puomista yhdellä askeleella yli.

Reilu tunti meni hirmu nopeasti. Arvelin ihan oikein että ei ole kovin rankkaa eikä kovin mielenkiintoista katottavaa. Oli kyllä mukava puuhastella selästä. Toisin kuin normi tunneilla, nyt takki oli ihan sopiva vaatetus. Paitsi paluumatkalla maaston kautta kun satoi vettä. Jäädyin hetkessä ja otettiin pätkä raviakin.

Ongelmia:
Easy pelkäsi naruporttia
jog oli turhan vauhdikasta

Parannusta:
sain hepan kuulolle askel kerrallaan

Kurssin alusta maastakäsittelyä ja tehtäviin tutustuttamista.

Epätoivosta euforiaan

Tänään tallille mennessä ajattelin että jospa ei tulisi Poweria kun en nyt jaksaisi kovin isoa ja työlästä hevosta. Pahempaa tuli: Töpö. Ehdottelin jo tahtoisiko joku vaihtaa. Ei halunnut. Laitoin hepan kiinni hoidon ajaksi. Riimua en meinannut saada laitettua kun kurkotti turpaansa ylös. Suitsien laitto onnistui onneksi paremmin. Satulasta ei tykännyt mutta tällä kertaa jätti purematta.

Oltiin maneesissa, kelinä sateinen +10. Ratsukoita oli 7 ja tunnin piti omistaja. Tuntilukujärjestyksen mukaan ohjelmassa avoja. Alkutunnista ei taas mennyt ihanimmin. Jotain pieniä korjausehdotuksia taidettiin saada muttei huimasti. Ravi toimi kelvosti, asetuksen ja pyöreyden kanssa oli työstämistä.

Verkkatehtävänä jakaannuttiin ympyröille ja käynnissä väistettiin takaosaa ulos. Ensin vasen kierros, joka meni vähän tahmeasti. Raipalla sai avittaa. Tämän jälkeen laukattiin hetki vasenta laukkaa. Taas Töpö vaihteli ykkösiä (ope sanoi). Yritin vaikka mitä. Tiivis tuntuma, pohkeet laukka-apujen paikoilla. Ope käski ratsastaa ensin pohkeista eteen ja sitten lyhentää. Lyhentäminen tuntui hankalalta mutta tämä auttoi. Tulikohan 3 vai 4 vaihtoa eestaas. Sitten sama toiseen suuntaan. Käyntiväistö onnistui paljon helpommin. Laukassa vaihtoi vain kertaalleen eestaas. Mutta työstämistä se vaati. Yritin lyhentää laukkaa. Tuntui että vähän yritykseksi jäi. Mutta vaihdottomuus lämmitti jo kovasti.

Avoja tehtiin ensin vasempaan kierrokseen kohti peilejä. Pientä seilaamista mutta suht helposti meni. Sitten ravissa. Edelleen epäilyttävän helpon oloista. Hepo tosin oli edestä hitusen raskas eikä pyöreä. Kommentteja ei pahemmin tullut. Sitten vaihdettiin suunta oikeaksi ja jokin loksahti kohdilleen. Töpö pyöristyi ja muuttui höyhenenkeveäksi edestä. Oli aika euforinen olo. Taas ensin käynnissä pari kertaa ja sitten ravissa. Lopuksi päästiin syyniin ja löytyihän sitä parannettavaa meiltäkin. Vahdi ettei ulkolapa karkaa, jatka avoon heti voltilta, ei saa liirata ulos voltin jälkeen, ei liikaa poikitusta. Ja tuttu "energisemmin". Suoristukset avon jälkeen ennen kulmaa jäi hitusen vajaiksi mutta parhaimmillaan Töpö oli pyöreä ja keveä myös avossa. Loppuun saatiin vielä yksi sakkokierros ja yritin vahtia kaikki palat kohdilleen. Sitten tuli vielä käsky että energisemmin. Loppuun tuli oikein hyviä askelia. Tuli jopa muilta tuntilaisilta kehuja hyvän näköisestä menosta!

Loppuraveissa hepo meinasi valahtaa pitkäksi mutta sain pidettyä paketin vielä suht hyvin kasassa. Olisin tahtonut kokeilla koota ravia ja muita kikkoja. Vielä kun tietäisin että mitä nyt tein oikein että hepo rupesi kulkemaan noin hyvin. Näemmä hyvää tuntia povaa epätoivo ratsuvalintaan. Ope kommentoi meille lopuksi että saan olla tyytyväinen. Töpö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
alkutunnista hepo oli vähän raskas edestä
laukat vaihtui edelleen ei-toivotusti
tuntui että etukenotin alkuun, en vaan saanut istuttua suorassa kun Töpö painoi edestä

Parannusta:
avot meni melko helposti
lopputunnista ratsu keveni edestä

Veeralle kiitos videokameran käytöstä.

Tallille tuli Nalle-ponin tilalle "hieman isompi" ratsu, rautias tähtipäinen Reino (tai Raimo). Omaan silmään sillä on kyllä korkeutta yli 165 cm.

Poniratsastajana puomeilla

Päädyin taas torstainakin tallille. Mahduin ekalle pienryhmätunnille peruutuksen takia. Ratsukseni sain Ruudin. Poni piti hakea tarhasta. Onneksi oli heti portilla tyrkyllä. Onneksi myös käytin kenkäni keväällä suutarilla, muuten olisivat olleet täynnä kuravelliä. Karsinassa poni oli ihanan kiltisti. Karvaa siitä lähti paljon ja kylkien järsimisestä päätellen myös kutitti.

Ratsukoita tunnilla oli 6 ja oltiin maneesissa. Olin autuaasti unohtanut että perjantaiope pitää torstaitkin. Yllätyksenä tuli myös puomit. Luulin että mennään ihan koulua. Päivän aiheena oli siirtymät. Alkuun otettiin käynnistä seis ja tarkoitus oli pysäyttää mahdollisimman paljon istunnalla ja vähän vetämällä. Tähän ei ihan päästy. Eikä Ruuti malttanut seistä rauhassa vaan käänteli tai venytteli päätään tai hiippaili eteen. Jalustimet oli kuulemma estemitassa ja ope käski pidentää kumpaakin 2 reikää. Yksi olisi riittänyt itselleni hyvin. Tuntuivat aika pitkiltä.

Ravissa pyöriteltiin voltteja ja sain taas häärätä aika itekseni. Alkuun yllätti taas tikittävä poniravi. Tuntui että oli hankala istua. Etukenotin, en saanut pohkeita pysymään pyöreän rungon ympärillä ja kädet levisi omille teilleen suoriksi eteen alas. Ope käski päästää ohjaa pidemmälle. Tuntui että kadotin tuntuman ja otteen kokonaan. Ruuti kipitteli omiaan ja minä yritin pitää käteni aisoissa. Kyynärkulmaa ei näkynyt. Kun yritin kantaa käsiä niin tuntui tyhmältä. Lopulta meidät käskettiin keskiympyrälle. Kunnon piiskausta ei tullut joten vähän ratsastelin menemään. Poni ei pyöristynyt vaan vauhditteli menemään. Asetuskin hakoteillä. Onneksi nostettiin tässä vaiheessa jalustimet ylös.

Sitten lähdettiin tulemaan keskilinjan puomeja. Kolmessa pätkässä oli 3 tai 4 puomia. Vähän samaan tyyliin kuin ABC:llä. Alkuun voltti tulosuuntaan, puomien yli, voltti toiseen suuntaan, puomit, voltti alkuperäiseen suuntaan, vikat puomit ja voltti uuteen suuntaan. Suunta vaihtui joka kierroksella. Puomivälit oli isojen hevosten mukaan laitettu, joten ponilla ei saanut tulla liian pienesti. Ruuti ylitti puomit varmasti, joten nopeasti lakkasin huolehtimasta niistä. Muutamia stipluja tosin tunnin aikana tuli eli kaksi askelta puomien väliin vaikka yhdellä piti mennä. Voltit vasemmalle oli vähän hankalampia. Ulkopohjetta liirausta vastaan huuteli ope. Poni niistä välillä tulkitsi laukannostoja. Pitkällä sivulla piti ottaa myötälaukkaa. Oikea laukka nousi joka kerta oikein. Vasenta ehdin kolmesti yrittää pitkän sivun aikana. Ekalla kerralla tuli kolmesti oikea, tokalla kerralla kolmas yritys tuotti vihdoin vasemman.

Seuraavaksi tultiin puomit edelleen ravissa mutta puomien väleihin voltit laukassa. Tulosuunnan suuntaan kummatkin. Päädyssä suunta vaihtui. Vasen laukka nousi nyt paremmin mutta taisi edelleen ainakin kerran nousta väärä. Puomeille jarruttaminen oli vähän liikaa vetämistä omaan makuuni. Mutta kun ei juostu liikaa niin puomeista mentiin kivasti yli.

Sitten tultiin supisuoraan. Ensin kahdesti (kerta kummastakin suunnasta) siten, että puomien välissä otettiin muutama askel käyntiä. Sujui paremmin kuin arvelin. Sitten vaihdettiin väliaskellajiksi laukka. Askeleet piti laskea ja nostaa se laukka, josta kierroksesta tehtävälle tuli. Vasemmasta kierroksesta onnistuttiin kummallakin kerralla muistaakseni 50 %. Oikeat laukat nosti oikein. Saatiin sitten loppuun sakkokierroksia vasemmalta. Kolmas tai neljäs yritys tuotti vasemman laukan ekaan väliin. Sen jälkeen hinkutettiin vain toista väliä kunnes noin kolmannella yrityksellä saatiin vasen laukka siihenkin. Ulkotuki oli vissiin liian hutera.

Loppuverkoissa poni meni edelleen reippaasti. Nyt onneksi jo vähän paremmin kuunnellen. Jalustimet tuntuivat edelleen hirmu pitkiltä. Tasaisen pyöreäksi en ponia saanut mutta mentiin kuitenkin nyt vähän pidemmällä ohjalla. Vaikka tuntui kyydissä niin vaikealta ja erilaiselta niin poni oli kuitenkin tosi kiva ja fiksu. Ruuti jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
poni oli aika reipas, alaspäin siirtymät tuli huonosti
hankala olo kyydissä, istunta päin honkia
vasen laukka nousi monesti väärin

Parannusta:
jalustimet kaulalla oli ihanan tasapainoinen olo
puomit ylittyi varmasti
Ruuti oli kiltisti tallissa ja tunnilla, ei säikkynyt mitään

Valkkaamassa kovassa seurassa

Keskiviikon estevalkkaratsuni oli taas Valma. Hepo oli taas vielä tarhassa. Tarhaan ketjun ali kumartuessani kopsautin pääni tolppaan. Kipakka osuma kun tuli kuhmu. Puolimatkaan piti taas mennä ennen kuin Valma tuli lähemmäs. Tallissa oli tänään nätisti ja satulointi ja suitsinta onnistui sukkelasti ilman ongelmia. Matkalla maneesiin tuli yksi nelipistesäpsy. En tiedä yhtään mitä pelästyi.

Ratapiirrosta ei ollut, joten kasattiin vaan tolpat ja puomit keskelle. Ratsukoita valkassa piti olla 4 mutta yhden ruvettua ontumaan jäljelle jäi 3. Oltiin aika kovatasoisessa seurassa kun muut kisaavat ainakin metriä. Sitten yksi mahakas 60-hyppääjä joukossa. Mutta Valma oli ehkä taas hoikistunut, sillä alkupullistelujen jälkeen satulavyö kiristyi hyvin. Seuraavaksi vyö rupeaa käymään liian pitkäksi.

Alkuverkassa yritin taas saada sisäpohkeita hyvin läpi. Alkuun olin yllättynyt kuinka rauhassa Valma otti kohti laukkaavat hepat. Myöhemmin selvisi että riippuu siitä missä välissä ollaan. Jos joku laukkaa seinän vierestä ohi se on ok. Mutta jos Valma meinaa jäädä sisältä ohi laukkaavan ja seinän väliin niin tulee pömelit. Hyvä tietää tulevia kisaverkkoja ajatellen. Laukka meillä oli hyvin etenevää mutta vähän pitkää. Kun yritin lyhentää niin pudotteli raville. Alkutunnista kyttäsi C:ssä ollutta penkkiä.

Penkki siirtyi C:stä tehtävälle. Ensin laukattiin kaarevalla linjalla neljän maapuomin yli. Tätä kumpaankin suuntaan yksi kerrallaan. Valmalle oli aika tarkkaa missä ihmiset seisoivat ja penkin päällä olleita takkejakin piti kytätä. Puomeina meni vähän takellellen mutta ok. Kun tultiin lähelle niin en osannut korjata. Välillä kolisteltiin. Piti istua koko tehtävän ajan kevyessä istunnassa. Meillä kuulemma vauhti kiihtyi kierros kierrokselta. Välillä osuttiin hyvinkin. Nyt osasin hetkittäin jopa pidättää ohjeiden mukaan tahdissa. Mutta yleispäteviä ohjeita tehtävälle ei voi antaa koska riippuu siitä miten tulee sisään.

Sitten sama kavaleteilla. Toiseen suuntaan vetäistiin kertaalleen välistä ulos, toiseen suuntaan tuli tuijotusstoppi välille. Oikea kierros ensin. Vauhti hyytyi ennen ekaa, tultiin monesti tosi lähelle ja pudoteltiin puomeja matkalla. Johda sisään, käännä ulkojalalla. Lyhennä laukkaa. Eipä selvitty kahdella kierroksella kuten haaveissa oli. Vasen kierros oli hankalampi kun Valma kyttäsi penkin päällä olleita takkeja, joita kohti ratsastettiin kaarella. Piti johtaa sisään mutta hepo tahtoi kytätä niitä turpa ulkona. Vähän räpellystä oli. Ope tosin sanoi että meni jopa paremmin kuin toiseen suuntaan nyt kun hepo oli vähän pinkeänä. Jumppasi huolellisemmin. Itellä taas jalkojen käyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Monesti sorruin maiskuttamaan kun meno hyytyi.

Sitten tultiin ravilähestymisellä pystylle. Edessä oli ponnistuspuomeja. Arvelin että Valma rikkoo laukalle liian aikaisin mutta alkuun pikemminkin meinasi hidastaa ennen estettä. Sitä ennen ravi oli hyvinkin vauhdikasta. Pystyn jälkeen oli 17 metrin väli ennen 4 pikkupystyn jumppasarjaa. Väliin piti saada 5 laukkaa. Ekalla kerralla kiemurreltiin aikamoisesti mutta 5 laukkaa tuli. Tuli myös muillakin kerroilla, jatkossa päästiin onneksi paremmin suoraan. Loppua kohti meillä vauhti kiihtyi ja välillä keilattiin jumpalla joku alas. Mutta alas istuminen ja pidättäminen loppuun asti onnistui hyvin ja saatiin oikein kivojakin hetkiä. Lopuksi eka este oli okserina. Hyvin päästiin ravissa siitäkin yli.

Tässä välissä tulkitsin jo väärin että lopetetaan ja rupesin keventämään. Ope tarkensi että tämä tehtävä riitti meille mutta tullaan vielä muuta. Muu oli sama toiseen suuntaan. Yksinäinen este oli edelleen okseri. Nyt väliin toivottiin neljä laukkaa. Meillä taas jumpalle lähestyminen meni vähän pipariksi kerta toisensa jälkeen. Tähän suuntaan taidettiin joka kerta keilata ainakin joku alas. Ensimmäinen kerta oli silti tyylikkäin ja väliin tuli rauhalliset (open mukaan tahdikkaat) 4 laukkaa. Okseri taisi olla jossain 80 kieppeillä eikä tuntunut yhtään isolta. Muilla kierroksilla vauhti kiihtyi ja tultiin väli kertaalleen reilulla 3 askeleella. Kantapäät alas huusi ope. Katseli meidän menoa oikealta puolelta, joten en yhtään ihmettele kommenttia. Kahdesti tultiin jumpalle ravilähestymisellä ja itellä oli isoja ongelmia ponnistuspaikan kanssa. En saanut Valmaa ponnistamaan mistä tahdoin vaan mentiin aina ihan juureen. Videot kavaltaa että hypyissä valuttiin vasempaan reunaan.

Tällä tunnilla Valmalle tuli todella kuuma. Hikosi kaulansa ihan märäksi. Osasyynä jo kasvanut talvikarva. Loppuverkoissa tuli kivojakin pätkiä ja muistin ratsastaa eteen. Helposti tosin painui kuolaimen alle. Alkuverkoissa testasin 10 metrin laukkavoltin. Loppuverkoissa kokeilin sitten peruutusta. Aika tiukassahan ne askeleet taakse oli mutta tuli niitä. Hepo tosin protestiksi nosti turpansa yleensä taivaisiin. Pahimmillaan pelkäsin jo että rupeaa keulimaan. Tänään oli taas onneksi rauhallinen päivä eikä pukitellutkaan. Vaikka mentiin kaarella kahdesti kavaleteista ohi niin tunnista jäi tosi hyvä mieli.

Tunnin jälkeen testasin meneekö Valma pesarille. Ei mennyt turpa edellä mutta peruuttaen onnistui hyvin. Seisoi myös fiksusti kahdelta puolelta kiinni. Pyöritteli silmiään kun siinä harjalla ja ämpärivedellä sen pesin. Lopuksi piti vielä testata miten heppa suhtautuu harjansa nypläykseen, onko mitään mahdollisuuksia saada sykeröitä. Nätisti oli kun kampasin harjan läpi. Lopuksi vähän kampasin häntääkin ja siihenkin suhtautui hyvin. Joko tästä arvaa seuraavat juonipaljastukset? Suuntaamme koulukisoihin 14.10. naapuritallille. Toivottavasti ei ole kovin paha katastrofi luvassa. Ei mitään tietoa onko Valma ennen kouluaidoissa ollut.

Ongelmia:
kaksi ohimenoa
vauhdin säätely
kyttäily

Parannusta:
tunnista jäi kiva mieli
heppa käyttäytyi tolkusti tallissa vaikka vähän säpsy onkin

Anne kuvasi meidän hyppyjä. Kiitos!