Uusintakerta ABC:llä hyppäämässä

Hartaan suunnittelun jälkeen saatiin Annen kanssa itsemme uudestaan ABC:lle estetunnille. Edellinen kerta olikin jo tammikuussa. Ratsuvalinta osui tällä kertaa joukon uusimpaan tulokkaaseen eli voikkoon Aapoon. Kuulemma reipas menijä. 12-vuotias ruuna, jolla on kisattu 110-luokkia. Porukan äkäisin (muttei silti vihainen) heppa, joka saattaa kuulemma näykkiä. Oma silmäni sanoi korkeudeksi 165+ ja sukupostissa lukeekin että 166 cm. Käyttäytyi tallissa nätisti. Kiva oli tietää mahdollisesta näykkäilystä niin osasin pitää aikeita silmällä.

Ope kysyi toiveita mitä tahdottaisiin tehdä. En ollut yhtään varautunut moiseen ja menin ihan jumiin. Osasin vain kertoa mitä oon alkuviikosta tehnyt ja kuinka kääntämisessä on hankaluuksia. Anne sai suunsa onneksi paremmin auki. Tunnin jälkeen pohdin omaa toivetehtävääni ja se olisi laukansäätelyä linjalla.

Ensimmäisiä ohjeita oli että jos ohjien kanssa jää liikaa nyhertämään niin ratsu saattaa olla edestä hyvinkin raskas. Osaa olla myös höyhenenkevyt kun sitä oikein ratsastaa. Itsenäisen alkuverkkailun aikana en saanut heppaa oikein pyöristymään. Oikeaan kierrokseen asetuksetkin oli vähän tiukassa. Meno vähän parantui pyörittelyn jatkuessa. Ohjattu alkuverkka piti sisällään mm. ravilisäyksiä pitkille sivuille. Kuulemma saa pyytää kunnolla eteen, sillä Aapon ravissa ei ole vielä tullut toista päätä vastaan. Alkuun pyysin vähän arasti mutta kun useampi kierros mentiin ja ope hoputti enemmän niin hepasta löytyi aika hienoa isoa ravia. Satulassa istuen ois voinut olla aika kammottavaa (vrt. kouluradan lisätyt/keskiravit).

Laukkaa mentiin kumpaankin suuntaan ja piti sekä istua satulassa että kevyessä istunnassa. Tuntumani ei saa kadota kun nousen kevyeeseen istuntaan, sanoi ope. Laukka vaihdettiin lennossa kavaletin yli hyppäämällä ja verkattiin vielä toiseenkin suuntaan. Asetukset oli edelleen vähän haussa ja hetkittäin tuntui että hepo valuu sisäpohjetta vasten keskelle.

Verkkahyppyjä alotettiin hyppäämään kaarella Annen ratapiirroksen mukaisesti. Olikohan ensimmäinen väli 17 metriä ja siihen toivottiin viittä laukkaa. Ohjausongelmani oli tyypillisiä ja kuulemma vähän ratsastelin menemään, jolloin ponnistuspaikatkin oli missä sattui. Tunnustan. Laukkaa piti saada vähän kasatummaksi mutta pysymään energisenä. Ensimmäisten kierrosten jälkeen tuli sanomista että olen Aapolle liian hidas. Mukaudun hyppyyn liian myöhään, keskivartaloni ei ole tarpeeksi jäntevä ja olen ylävartalostani liian suorassa. Teoriassa ymmärrän kyllä mutta käytännössä varsinkin keskivartalon jännittäminen tuntui melko ylivoimaiselta saada korjattua. Palaute oli hyvin asiallista mutta ohikiitävän vilauksen ajan meinasi harmittaa olla niin huono.

Jatkossa ohjeeksi tuli ajatella 150 sentin esteitä ja pyllistää paremmin. Ja aina ennen kun on sanottu että pienillä esteillä mukaudutaankin pienesti. Joko opettajat opettavat ristiin tai sitten ymmärrän väärin.

Seuraavaksi hypättiin (olikohan 13 vai 14 metrin) kaarta vasemmalle. Ongelmat oli pitkälti samoja. En osannut korjata keskivartaloani jämäkämmäksi. Yritin pyllistellä mutta lopputulos ei tainnut olla ihan toivottu. Melko pitkään meitä vielä yksinkin tuossa laukkuutettiin. Kaarteen ratsastamisessakin oli parannettavaa. Pääosin tuli kyllä toivotut neljä laukkaa mutta varsinkin tokalle tultiin monesti aika sisäreunaan.

Tämän jälkeen hypättiin 6 laukan loivalla kaarteella (oikeaan) pysty ja okseri. Okserin jälkeen oli tiukka käännös vasemmalle ennen takaseinää. Aapon kanssa edettiin väli viidellä ja okserin jälkeinen kaarre oli aikamoinen sisälle kaatuminen. Koska esteet oli jo vähän isompia niin myötäämisestä ei tullut enää noottia. Vähän hämmästelyä vain että mukauduinpa hyppyyn isosti. Mutta minähän ajattelin nyt sinnikkäästi 150-esteitä.

Sitten hypättiin 8 loikan rata kahdesti. Kaarteiden pystyt nousi vähän, jälkimmäisellä kierroksella taisivat olla 80. Linja oli open mukaan ysikympissä. Pientä takeltelua ja vastalaukkaa taisi tulla mutta olin hypyissä jo paremmin. Hienosti olen unohtanut tarkemmin miten meni. Selvittiin esteistä yli, linja tultiin jo neljällä ja vikalla kerralla okserin jälkeinen kaarre oli jo paremmin hallittu. En muista pudotettiinko mitään.

Ysikymppiä korkeammalle ei ope tänään esteitä nostanut vaikka monesti uhkailikin isoilla. Tykkäsin tänään tammikuuta enemmän opetuksesta, sillä korjattavaa löytyi vaikka kuinka. Opetus myös tuntui sopivasti tiukemmalta. Hepo maisteli hihaani kahdesti, muuten oli ihan asiallisesti. Reippaksi en sitä sanoisi vaan normivauhtiseksi. Sitäkin piti pohkeilla ratsastaa hetkittäin aika nasevasti eteen. Aika erilainen taas kuin viimeaikoina ratsastamani säpiköijät. Mutta sen verran hyödyllistä ja hauskaa oli että katseltiin kalentereja uusintaan.

Ongelmia:
hepo aavistuksen pitkä ja löysä
en osaa istua pienillä esteillä
en osannut taivuttaa/saanut taivutuksia kunnolla läpi
vähän liirasi kaarteissa
hepan takajalka puuhasi omiaan ja taisi lukkiutua hetkeksi

Parannusta:
ei kieltoja
koko tunti tehollista aikaa, käyntipätkätkin saatiin opetusta
ihanan paljon parannus- ja korjausehdotuksia

Estetunnilla kavaletteja ja kääntötekniikkaa

Perjantain tunnilla oli luvassa esteitä. Kuten olin aiemmin käynyt kurkkaamassa niin erittäin maltillisen kokoisia taas. Arvelin saavani Valman mutta tammuska oli ollut jo ekalla tunnilla. Alleni tuli siis vaihtoehto B, Hasse. Hassella en ollut kisojen jälkeen mennytkään. Listassa ei lukenut mitään eikä pelhameita ollut tarjolla, joten laitoin nivelet. Niidenkin kanssa oli säätämistä kun unohdin martingaalit ja laitoin satulavyön. No, suitset meni vielä vaihtoon. Hasse oli kuulemma taas edellisinä päivinä kiikutellut kuskejaan, joten jarrutehostin (pelhamit) käyttöön.

Ratsukoita tunnilla oli 7 ja esteet siis valmiina maneesissa. Pihalla satoi. Pelhameilla Hasse pyöristyi helposti jo alkuverkassa. Kiva oli olla taas tämän tutun ratsun kyydissä. Tämän päivän bonus oli eilen ostettu uusi leikkikalu: kypäräkamera.

Tänään pidettiin jalustimet jalassa. Alkuun tultiin ravissa radan poikki olevia kahta puomia. Ensimmäinen parannusehdotus oli että aseta aiemmin ennen kulmaa. Seuraavaksi piti huolehtia että hevonen ottaa saman kokoisia askeleita puomien yli kuin muuallakin. Sitten tultiin puomeja laukassa. Ensin vasemmassa, sen jälkeen oikeassa kierroksessa. Puolet porukasta laukkasi toisessa päässä, puolet toisessa ja puomeilla kohdattiin (yritettiin olla törmäilemättä, samaan suuntaan toki mentiin puomit). Väliin kolme tai neljä laukkaa. Hasse tuli monesti neljällä vaikka kolmea yritin. Rikkoipa ravillekin jokusen kerran. Ekalle puomille oli hyvin vaikea ehtiä suoristaa. Välillä teinkin välille sitten turhaan kaarta. Kertaalleen meinattiin mennä eriteille ja lopulta pysähdyttiin ihan open varpaille kohti seinää eikä kännytty minnekään kuin käynnistä vasta.

Sitten tultiin kavaletteina tehtävä kahdeksikolla. Vasemmassa laukassa sisään, oikealle, lenkura, oikeassa sisään ja vasemmalle. Saatiin heti perään sakkokierros ja tultiin vielä kertaalleen vasemmalta oikealle. Hasse meni välillä vähän reippaasti, välillä jäi jännittyneempänä töpöttelemään. Hienosäätö ei ollut ihan kohdillaan.

Seuraavaksi tultiin kolmen miniesteen rataa. Vasemmassa kierroksessa pysty, iso kaarre vasemmalle, radan poikki valkoinen pysty, josta 5 laukan kaarre oikealle seuraavalle pystylle. Eka meni hyvin, keskimmäiselle Hasse rupesi kiemurtelemaan ja empimään. Napautin raipalla ja käskin yli. Vika meni taas hyvin. Kaarteeseen tosin mahtui 6 laukkaa. Ope sanoi että hyvä että vain jatkoin. Kakkoskierroksella tultiin vain kakkonen ja kolmonen. Nyt päästiin kummastakin yli mutta reitti valui ulos. 5 laukkaa tällä kertaa ja sakkokierros heti perään. Se onnistui sujuvasti ja nyt tultiin neljällä. Ope huuteli että saattaa tuntua hurjalta. Minä vastasin että tämä on vielä hurjasta kaukana.

Sitten tultiin omasta mielestäni tunnin hankalin tehtävä. Takakulmasta piti hakea oikeassa kierroksessa hyvin tilaa ekalle pystylle, siitä käännettiin kaarre vasemmalle (äskeinen kolmoseste). Ekalla yrityksellä Hasse pullahti kaarteessa ulos ja jälkimmäisestä luisuttiin ulkokautta ohi. Tämmöstä ei pitäisi enää tapahtua! Hyvin vaihtui silti laukka askeleessa kun lähdettiin yrittämään uudestaan. Kakkosyrityksellä päästiin esteistä yli, väliin tuli 6 laukkaa. Ja taas saatiin sakkokierros heti perään. Hasse vipsautti laukan jo valmiiksi oikeaan ja jatkoin vastalaukassa tehtävän alkuun. Ope sanoi että aina pitäisi vaihtaa myötäiseksi. Kolmannella yrityksellä väliin tuli vähän töksähtävä 5 mutta rennommin.

Lopuksi tultiin vielä 4 hypyn minirata. Ope nosti punaisen pystyn (kaikkien tehtävien vika) salakavalasti vähän isommaksi. Olikohan 60 cm. En sitä huomannut mutta vaikutti vähän lyhentävästi väliin kun ponnistuspaikka tulikin vähän kauemmas. Ensin siis tuo äskeinen kaarre takanurkasta, sitten aiempi kaarre valkoiselta punaiselle. Eka kaarre meni sujuvasti viidellä. Välillä Hasse tuntui vähän vahvalta eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Valkoiselle tultiin vähän lähelle mutta tämäkin kaarre meni sujuvasti viidellä vaikka tuntui että vain vedin. Laukatkin vaihtui.

Loppuraveissa Hasse yritti taas alkuun juosta alta. Lopulta sain sen rauhottumaan. Videolta näyttää vähän sipsutukselta meidän loppuverkka. Yllättävän vaativa tehtävä, vaikka estekorkeudet oli matalia. En ihan tyytyväiseksi tullut ja ohimeno jäi kalvamaan. Harmittavan paljon odottelua myös oli, tuntui että oma vireystaso laski aina välissä turhan matalalle. Toki saatiin ehkä koko porukan eniten sakkokierroksia, joten muilla odottelua oli ainakin saman verran kuin meillä. Kaikesta huolimatta lopputunnista ope kehui koko ryhmää että ollaan aika päteviä.

Ongelmia:
kääntäminen
muutaman kerran vähän kiihdytteli hyppyjen jälkeen
ei tullut kovin sujuvia hyppyjä

Parannusta:
ei jännittänyt pätkän vertaa, aika kesyä
viskoi päätään sangen vähän

Anne oli kuvaamassa meidän menoa ja tässä kooste.

Märkää jäykistelyä

Tänään en ehtinyt tallille ennen sadetta. Optimistisesti ajattelin ettei sada kovin paljon enkä laittanut takkia. Olisi kannattanut. Kastuin märäksi ja vilukin tuli. Lämmintä oli jotain kymmenen ja viidentoista asteen väliltä.

Nyt muistin aloittaa maastakäsin ennen ratsastusta. Meni vähän eilistä paremmin. Nyt sain hepan oikealta puolelta pyydettyä jopa askeleita eteen eikä vain taakse. Kun yritin peruutusta niin se ei sitten ihan helposti tullut.

Ratsailla hepo oli taas hyvin jäykän tuntoinen. Kentällä oli toinenkin ratsukko, joten pysyteltiin lähinnä pääty-ympyrällä. Taaskaan en saanut menoa aktivoitua itsenäisesti omasta mielestäni tarpeeksi. Asetuksia en saanut läpi käynnissä enkä ravissa, tänään oli pyöreys todella hukassa. Muutamat siirtymät tehtiin eikä tilanne juuri parantunut.

Laukassa oli edestä epätasainen. Kun tajusin että ohjat ovat pyykkinaruina ja kasasin kunnon tuntuman niin meno parani huomattavasti. Vähän oli kipityksen tuntua laukassakin. Rauhallista ja rentoa menoa ei löytynyt.

Kesken tunnin Easy rupesi yhtäkkiä kyttäämään lantalan kulmaa vaikka oltiin siitä koko ajan menty ohi. Meni useampi kierros ennen kuin tajusin että talikko puuttui siitä hetkellisesti. Hassut hevoset. Puolen tunnin pyörittelyn jälkeen olin märkä ja kylmissäni eikä oikein napannut enää. Varsinkin kun ei mennyt mitenkään hohdokkaasti. Pohdin etten kehtaisi ihan näin lyhyeen lopettaa.

Käytiin sitten vielä maastoreissu. Ensin Aaltikselle vakoilemaan estetuntia. Lapsoset piti heppaa sen hetken kun kurkkasin oviaukosta. Kovin pieniä esteitä näytti taas olevan. Sitten jatkettiin maastolenkille ravissa. Tiesin etten tarkenisi käyntiä. Lönkyteltiin lyhyt reitti puolipitkällä ohjalla. Risteykseltä tultiin käyntiä tallia kohti. Päätin taas hypätä aiemmin kyydistä ja tultiin kentälle takakulmasta sillan yli. Kentällä piti vielä vähän taluttaessa ravauttaa. Kaksi kertaa onnistui hyvin, kolmas ravipätkä oli jo tahmaampi kun heppa ei enää ollutkaan ihan varma että pääsee talliin. Välillä siis pysäytystä ja vähän kääntelyä mutta hyvin nopeasti.

Heppa sai syödä osan päiväheinistään sisällä että vähän kuivahti. Sitten sadeloimi niskaan ja pihalle sateeseen nauttimaan lopuista heinistä.

Ongelmia:
edelleen jäykkä ratsu
vesisade
en saanut asetuksia kunnolla läpi
liikkui alkuun aika hitaasti

Parannusta:
en jäätynyt ihan pystyyn

Pienryhmässä avoja Powerilla

Kouluvalkat korvattiin heti ensimmäisen tunnin jälkeen uudella pienryhmällä. Sinne nyt siis tuppauduin mukaan kuudenneksi. Arvelin jo saavani ratsukseni Valman, varsinkin kun nimi puuttui listasta. Mutta puhelintiedustelu paljastikin että menen Powerilla. En riemusta pomppinut mutta ajattelin että katsotaan nyt. Viimeaikoina muistelen että Power on ollut aika vauhdikas. Kurainen se ainakin oli ja olin viimeisenä valmis. Keli oli sateinen +12 ja me maneesissa.

Alkuverkat ehdittiin mennä melko itsenäisesti. Yritin käynnissä hakea ratsua pyöreämmäksi mutta oli aika hankalaa. Luovutin lopulta ja siirryin raviin. Yllättäen toimi ravissa paremmin. Open kommentit oli taas tuttuja että vahdi että Powerin korvat pysyy samalla tasolla. Mentiin myös pätkät laukkaa kumpaankin suuntaan. Toive oli että vähän isompaa laukkaa. Siinä taisi tulla sanomista että hartiat taa ja ei etukenoa. Yllättävän vähän etupainoista laukka oli.

Vesisade alkoi jo vähän ennen tuntia ja hetkittäin tuli aika kovasti vettä. Tai ainakin ääni oli kova. Hepo jopa muutaman kerran vähän säikkyi. Toivottavasti opetuksesta ei mennyt mitään kovin akuuttia ohi. Tänään kyllä huutelin "mitä?" takaisin jos en kuullut.

Ekana tehtävänä mentiin avoja ravissa vasempaan kierrokseen. Meni jopa yllättävän hyvin. Osasin pitää ulko-ohjasta tarpeeksi napakasti ja myös höllätä. Mentiin kohti peiliä, joten sain tarkkailtua omaa menoa sieltä. Keskityin 95 % siihen että ratsu olisi kolmella uralla. Niinpä sanomista tuli että korvat samalle tasolle ja asetuksessa oli välillä vikaa. Toiselle sivulle piti tehdä vapaavalintaisesti voltteja. Siellä Power meinasi välillä mennä vähän raskaaksi ja matalaksi edestä sekä kallistella päätään. Toisella ohjalla nostelua siis. Tämä meni niin hyvin että melko pian vaihdettiin suuntaa. Oikea kierros ei ollut meille yhtä helppo mutta edelleen meni ihan kelvosti. Vasen käteni ei toiminut yhtä napakasti ulkokätenä vaan oli alkuun liian hidas. Kunnon ota ja myötää tehosi parhaiten. Vähän seilattiin ja itse kritisoin omia suoristuksiani. Aina se päätyseinä tuli liian nopeasti vastaan enkä yhtään itseäni tyydyttävää suoristusta saanut aikaiseksi. Samalla kulmankin ratsastus jäi puolitiehen.

Ope oli hyvin tyytyväinen suorituksiimme ja päästiin tekemään avoja myös laukassa. Jihuu! Taas hyvin harvinaisia vähän haastavampia "temppuja" (kuten ht.netissä sanotaan). Alotettiin vasempaan kierrokseen. Ensimmäiset pari yritystä ei avoa tuottaneet. Sain oikeasti ottaa aika kovasti pidätteen ulkoa. Siitä oltiin open kanssa samaa mieltä. Tulihan se avo sitten sieltä. Vähän huojumista oli mutta ainakin itse tunnistin peilistä mitä yritän tehdä. Taas tuli kiire suoristusyritysten kanssa. Tätä ei kovin pitkään menty. Taidettiin saada jos ei ekana niin ensimmäisten joukossa mennä huilaamaan. Hetki käyntiä väliin ennen oikeaa kierrosta. Taas tuntui että meni huonommin kuin vasen. Känninen seilori tuli meidän menosta mieleen. Yritystä ainakin oli ja väliin tuli hyviäkin askelia. Hepo tosin monesti liirasi vasemmalle ja huojuttiin kahden ja neljän uran välillä. Turpakin kenotti minne sattuu. Omaan istuntaan en ehtinyt yhtään keskittyä. Paljon olisi parannettavaa mutta ope taisi edelleen olla yrityksiin tyytyväinen. Volteilla tuli sanomista että ei tarvi päästää ratsua niin matalaksi ja muualla kaivattiin energisempää laukkaa.

Loppuraveissa Power oli aika kiva. Reipas ja muistaakseni kevyt. Ihan koko tuntia ei ollut kevyt, sillä vasemmassa nimettömässä tunsi tunnin jälkeen että on tullut vedettyä. Hyvin ne kädet kavaltaa nämä jutut. Mutta oli taas paras tunti Powerin kanssa tähän asti. Nyt jäi jo vahvasti plussan puolelle.

Ongelmia:
laukka-avot oli aikamoista seilausta
vasemman käden nimetön oli tunnin jälkeen vähän arkana eli vähän raskas on ollut edestä

Parannusta:
oli tolkusti eikä painanut kohtuuttomasti kädelle
paras tunti Powerin kanssa tähän asti

Pyörittelyä jäykkiksellä

Tänään oli viikon eka vuokrapäiväni. Ei ollut mitään suurempia etukäteissuunnitelmia Easyn kanssa. Katselin säätiedotusta sen verran että ennen kolmea olisi suotavaa päästä ratsastamaan, sillä sen jälkeen lupasi isoja sateita. Lämmintä oli n. +14 ja ehdinkin kuivin jaloin.

Kentälle oli tullut uutta hiekkaa, joka oli vasta lanattu. Päästiin jättämään kavionjälkiä ihan puhtaalle pohjalle. Hyppäsin taas kyytiin ennen kuin muistin että piti treenata sitä maastakäsittelyä ensin. Eipä muuta kuin alas selästä ja pyörittelyä.

Seisoessani Easyn vasemmalla puolella homma sujui helposti. Jopa helpommin kuin länkkäratsu Tarun kanssa. Mutta oikea puoli olikin kummallinen. Jos seisoin etujalkojen kohdalla niin heppa peruutti. Toivotunlaista takajalkojen alle ristiin astumista tuli sillä että hepo kääntyi minua karkuun siten, että seisoin sen pään vasemmalla puolella. Siinä sain olla ihan rauhassa ja jos yritin oikealle kyljelle niin ratsu pyöri karkuun. Kummallista. Onko kellään kokemusta moisesta? Taluttaessa ja juoksuttaessakin olen huomannut että Easylla on hankalampaa sietää ihmistä oikealla puolellaan. Kävi mielessä myös ajatus että voisiko näössä olla vikaa vai onko se vain niin tottunut että kaikki käsittely tehdään vasemmalta?

Tämän jälkeen takaisin kyytiin. En huomannut mitään ihmeitä takajalkojen käytössä ja koukistamisessa. Pikemminkin heppa tuntui hyvin jäykältä. Ei sitten tehty mitään ihmeitä, kunhan pyörittelin taipumaan ja rentoutumaan. Yritin taas pitää open ohjeet mielessä: aseta, suorista, aktivoi. Takajalat omalle paikalleen sivulta alle. Aikamoista jäykkäilyä oli.

Turpaverkkoa ei tänään ollut ja pään heiluttelua taisi olla tavallista enemmän. Eipä ainakaan aurinko paistanut. Laukkaa taidettiin ottaa hyvin maltillisesti kumpaankin suuntaan. Ja loppuravailut ja -käynnit pois. Nelisenkymmentä minuuttia tällä kertaa.

Ongelmia:
päänheiluttelu
jäykkä ratsu

Parannusta:
maastakäsittely oli vaivatonta vaikka toimikin vähän hassusti

Estevalkassa tekniikkaa hillityillä korkeuksilla ilman jalustimia

Taas oli ihan odotettua että sain estevalkkaan Valman. Tänään vähän poikkeuksellisesti Valma luimi satulavyön laitolle. Suitset meni hieman edelliskertoja helpommin korvien yli. Ratsukoita valkassa oli 6 ja oltiin maneesissa. Pihalla +14.

Valma on tainnut vähän hoikistua sillä satulavyö meni suht helposti oikeisiin reikiinsä. Hepo oli huomattavasti edelliskeskiviikkoa rauhallisempi. Näemmä torstain maakosketukset tekivät itsellekin hyvää, sillä nyt en osannut jännittää enää yhtään. Alkuverkassa yritin saada sisäpohkeita läpi. Muistaakseni kovin pitkään ei itseksemme verkattu kun ope pyysi meidät maneesin takapäätyyn ympyrällä olevien esteiden sisäpuolelle ravaamaan. Sen verran ahdasta oli että mentiin lopulta kolme ja kolme. Ravissa siis pientä ympyrän kaarta ja aina esteiden väliin voltit ulos. Valma meinasi mennä vähän lujaa ja aika nopeasti sai vaihdella sisä- ja ulkoapuja. Meni kuitenkin melko vähillä korjauksilla hyväksytysti. Taidettiin mennä kumpaankin suuntaan. Ainakin vasempaan. Muut laukkasi odotellessa. Jalustimet nostettiin tämän jälkeen ylös.

Voisi olla alkuraveista.
Anne kuvasi.

Jalustimet jalassa ei taidettu laukata kuin alkutunnista.
Annen ottama kuva.

Sitten laukassa kaksi kerrallaan kavaletit ylittäen, voltit kavalettien 1 ja 2 jälkeen. Hyvin nopeasti tuli selväksi ettei Valman kanssa voida suorittaa tehtävää kaverin kanssa samaan aikaan koska hepuloi kohti laukkaavasta kaverista. Videolta (alla) huomaa. Saatiin sitten mennä yksin. Vähän meinasi liirailla ulos volteilta. Ulkotuki. Kavaleteilla tultiin taas monesti vähän turhankin juureen ja siksi välillä pudotti.

Ravikuva. Taitaa olla alkutunnista tämäkin.
Annen kuvaama.

Sitten mentiin kaksi kerrallaan kaarella pelkkiä kavaletteja ilman välivoltteja. Vähän kiihdyttelyä tuli alkuun tässäkin kaverista mutta kun jäätiin yksin niin meno parani. Ympyrän kaari oli itselleni hankala ratsastaa. Ekassa välissä meinasin oikaista, jonka takia keskimmäiseltä oli hankala heti kääntää ja jälkimmäinen kaari valui ulos. Tarvitsisin maahan apulinjan. Viittä askelta toivottiin väleihin. Saatettiin esittää jopa neljästä seitsemään. Tätä kumpaankin suuntaan ja jälkimmäinen kierros eli oikea meni paremmin. Ehkä tajusin siinä kääntämisestä jotain. Ope kommentoi että 80-90 cm korkeudella ei varmasti yksikään meistä enää selviytyisi tehtävästä. Siinä sitten tavoitetta.

Vielä yksi alkutunnin laukakuva.
Tämänkin kuvasi Anne.

Lopuksi vielä päivän extreme: X-este. Keskelle maneesia oli siis rakennettu kaksi pystyä ristiin. Samanlaista mentiin muinoin Nowalla, taisi olla eka kertani Delfillä ja putosin kahdesti. Aikana ennen heppablogia, talvella 2009-2010. Tänään pidettiin jalustimet edelleen kaulalla. Este oli erittäin maltillisen kokoinen. Se oli tarkoitus ylittää ratana neljästi, sivusta ympyrä, lävistäjällä keskeltä yli, toiseen suuntaan ympyrä ja toiseen suuntaan lävistäjä. Oikeassa kierroksessa siis alotettiin ja tarkotus oli ekan hypyn jälkeen jatkaa oikealle. Valma kiemurteli lähestymisessä niin paljon että kuskilla tyhjeni pää ja käänsin esteen jälkeen väärään suuntaan. Enkä edes tajunnut ennen kuin ope sanoi. Harvinaista. Mutta päästiin kuitenkin yli. Seuraava hyppy lävistäjällä meni jo varmemmin. Turhat maneesin päädyssä laukkailut on editoitu pois mutta videolta näkyy hypyt. Kahdella vikalla hypyllä keilattiin este nurin. Valma suhtautui siihen tänään kivan rauhassa.

Loppuverkassa hepo oli pyöreä ja videosta päätellen vähän painui kuolaimen allekin välillä. Hassu tunti viimeviikkoiseen verrattuna sillä muutamista hepan säikyistä ja puuttuvista jalustimista huolimatta ei jännittänyt yhtään. Ihana itseluottamus!

Ongelmia:
sai hepulit kohti laukkaavista kavereista
keilattiin taas melko paljon

Parannusta:
kuskia ei jännittänyt
ei kieltoja, raippakin oli välillä jo oikeassa kädessä
videolta näyttää että omat jalat pysyisi aika nätisti aloillaan

Anne oli taas videoimassa ja tässä kasaamani tuntikooste.

Aksulla 14 metrin linjaa

Maanantaina olin korvaamassa omaa tuntiani. Perjantaina jäi siis oman tunnin vastalaukat välistä Kopotin takia. Kysyin olisiko mahdollista päästä korvaamaan estetunnille ja onnistuihan se. Anne harmitteli hepatonta maanantaita, joten hupsista vaan houkuttelin Annenkin mukaan. Minulle oli hämmästyksekseni merkattu Aksu. En olekaan sillä koskaan ennen hypännyt jos leikkitunnin kavaletteja ei lasketa. Ratsukoita C-tunnilla oli lopulta kuusi. Keli oli aurinkoinen +13 ja oltiin pihalla.

Alkutunnista oli vähän ikävä kannuksia mutta pärjäsin lopulta hyvin ilman. Vaikka kyseessä oli estetunti niin alkuverkassa hain ratsun pyöreäksi. Alkuun oli vähän nahkea pohkeelle mutta myöhemmin liikkui sopivan reippaasti. Kentän laidalla ollut oranssi tuoli aiheutti hepassa kyttäystä, onneksi oli kuitenkin maltillisesti. Muistaakseni ei menty laukkaa alkuverkassa.

Esteitä oli 2, välinä 14 metriä. Alkuun tultiin tehtävää puomeina ravissa, myöhemmin laukassa. Kumpaankin suuntaan. Ravissa piti olla koko linja kevyessä istunnassa ja siinä tuli sanomista että pidä tuntuma. Piti myös ylityksissä ajatella itseä alas eikä seistä niin korkealla satulan yllä. Laukassa piti mennä väli neljällä ja se onnistui joka kerta (tosin puomeille saattoi tulla puolikkaitakin, en huomaa niitä aina). Sitten tehtävään lisättiin laukassa voltti ekan puomin ympäri. Toisella kerralla meni jo aika sujuvasti ja ope kehui että osaan kääntää. Tätäkin kummastakin suunnasta. Muutaman kerran tuli sanomista että jatka tehtävän jälkeen suoraan. Hiukka noloa hutilointia.

Sitten esteistä tuli ristikko ja pieni pysty. En muista mentiinkö voltteja vielä esteillä. Muutaman kierroksen jälkeen tuli kuitenkin jännitystä elämään kun ope kehotti nostamaan jalustimet kaulalle. Kahdesti oikeassa kierroksessa ja kerran vasemmassa tultiin jalustimet kaulalla. Aksu meni rauhassa eikä ollut mitään ongelmia. Kivan jännäähän se toki oli. Huikkasin seuraavan tunnin ratsastajan videoimaan meidän suoritukset (video alla).

Mentiinköhän tässä välissä vielä suoraan jalustimien kanssa noin 60 sentin korkeudella. Välillä jos ekalle tuli isompi hyppy niin jouduin pidättämään välissä. Kertaalleen ope toivoi keskenään samankokoisia askeleita. Toisella kerralla kehui että näin heti ekasta hypystä että täytyy lyhentää. Neljällä selvittiin joka kerta. Muutaman kerran tuli sellainen olo että välissä hepo jäi hitaaksi ja pohkeen taa. Silti sai venyttyä esteistä aina yli.

Lopuksi saatiin vielä hypätä vähän isompina. Oma arvio on että n. 75 cm. Kahdesti tultiin. Ekalla kerralla piti ottaa 4 laukkaa väliin. Taisi olla eka kerta tällä tunnilla kun Aksu vipsautti laukan ekalla esteellä vääräksi. Yritin korjata välissä ja toisellakin hypyllä. Ei onnistunut mutta heppa valahti heti jälkimmäisen esteen jälkeen vasemmalle, mistä ei ope tietenkään tykännyt. Saatiin tulla vielä uudestaan. Nyt väliin toivottiin vain kolmea askelta. Hassua oli näin lopputunnista lähteä muuttamaan laukkaa. Kolme sujui väliin kuitenkin hyvin eikä tarvinnut edes mennä kovin isosti. Siihen oli kiva lopettaa.

Kiva tunti oli kun kellään ei ollut suurempia ongelmia. Ei kieltoja, ohimenoja eikä kukaan tainnut edes pudottaa. Yhdistettynä vain kuuteen ratsastajaan niin mukavan paljon toistoja tällä kertaa.

Ongelmia:
kertaalleen vaihtui laukka hypyssä vääräksi

Parannusta:
oli kiva tunti
ei kieltoja tai pudotuksia

Linja jalustimet kaulalla.