Westerntester

Ouluun on nyt loppukesästä/alkusyksystä noussut uusia pikkutalleja. Uteliaana tahdoin testaamaan myös Kopotin länkkämenoa. Houkuttelin neljä leiriläistä mukaan, joukossa myös Anne ja Kaisa. Annen kanssa oltiin ekoina paikalla ja käytiin opastettuina hakemassa Ari ja Topi tarhasta. Anne päätyi aika luontaisesti hakemaan Aria ja minä sitten otin ponin matkaani. Tallissa ehdin sen harjatakin ja kaviot putsata. Kaisa taas haki tarhasta Tarun ja harjasi sen. Muuta hevosten jakoa ei oikeastaan ollut paitsi Kaisa Topille. Niinpä sitten vaihdoimme ratsuja päittäin enkä yhtään harmitellut että sain porukan tamman. Ratsukseni osui siis sh-tamma Taru, jolla on ratsastuskoulumenneisyys.

Satulointiin saimme esimerkkidemon, jonka jälkeen oman hepan satulointi onnistui, joskin hieman epävarmasti. Taru olisi halunnut vain syödä. Suuhun sille tuli länkkäkanget. Raipalle on kuulemma herkkä, joten raipan jätin pois ja sain länkkätyylin lainakannukset tilalle. Tunti oltiin maneesissa, pihalla oli +10.

Alkuun saatiin ensin teoriaa, seisoimme kaarrossa kuuntelemassa. Sitten esimerkkisuoritus maastakäsittelystä. Seuraavaksi sitä kokeiltiin itse. Ohjasta johtamalla kohti kinnertä piti saada hevonen pyörimään. Vähän epäselväksi jäi että mitä pitäisi tehdä jos heppa ei liikukaan. Taru onnistui ottamaan askeleen etusillaan sivulle suoraan varpailleni. Onneksi oli taas turvakärkikengät. Hetken sain tuuppia ratsua jalkani päältä pois. Takasten vieressä ei kuulemma kannata seistä, varsinkaan tammojen kanssa. Muuten voi tulla potkaistuksi. Maastakäsittely on kuulemma kaikkien kanssa tärkeää että pääsee sitten luottavaisin mielin satulaan. Omaan korvaani särähti pieni epäloogisuus että vaikka olen alkupyörittelyt jättänyt tekemättä niin koskaan en ole joutunut potkaistuksi. Tai juuri siksi.

Piti edetä omaa vauhtia. Tässä vaiheessa taas pieni epävarmuuden ja ahdistuksen olo vilahti yli. En minä tiedä koska ollaan valmiita. Selkäänkin piti kavuta ihan itse. Muistaakseni toista kertaa länkkäsatulassa (eka kerta 1997). En osannut arvioida onko satulavyö tarpeeksi tiukalla. Onneksi oli. Selkäännousutyylikin oli sitten omaa enkkulaista. Jalustimet oli hirmuisen liian pitkät, onneksi sitten tuli ope paikalle niitä säätämään. Eikä niitä kuulemma selästä saa edes säädettyä. Samalla sain opastuksen ohjien pitoon. Kummastakin kuolainrenkaasta lähti siis vain pitkä ohjanpätkä, eikä pätkät olleet toisissaan kiinni. Ohjanpäät kaulan yli ja ote kiinni siten, että kummassakin kädessä on kaksi narua. Vissiin piti pitää ihan nyrkissä eikä enkkutyyliin pikkurillin ja nimettömän välissä. Pidettiin siis ohjat kahdessa kädessä.

Sitten saatiin lähteä tutustumaan heppojen toimivuuteen omaa vauhtia. Ope samalla puhui. Mentiin käyntiä, pyörittiin, pysähdyttiin, peruutettiin. Ohjat pidin melko löysällä. Ihan hyvin toimi heppa, kiva ja herkkä. Sitten meille opetettiin whoaa(?) [vouu] -pysähdys, joka tarkoittaa siis aina seis ja 1 askel taakse. Kun muutkin rupesi ravailemaan niin minä perässä. Välillä oli vähän ohjausongelmia kun Taru olisi halunnut mennä omaan suuntaansa. Lopputunnista tuli myös kaasuongelma kun en meinannut hoputtelusta ja pohkeista huolimatta saada enää ravia.

Mitään ohjattua muodostelmaratsastusta ei siis menty. Ope vinkkasi vain ylittämään puomin käynnissä, muuten ravaten. Ja ravistakin kokeilemaan whoaa-pysähdystä. Hiljentämiset Tarulla toimi hyvin. Kun hepo luikerteli omiin suuntiinsa niin ope kehotti olemaan vain määrätietoinen. Ihanaa, juuri niin minun mielestäni pitääkin suhtautua. Jaksoin siten itsekin olla kärsivällinen ja hymyillä. Tamma on kuulemma ollut aiemmin paljon jukurimpi.

Hitusen harmitti ettei laukattu. Taru tuskin olisi kovin helposti lopputunnista laukkaa nostanut. Puolipitkällä ohjalla ei ainakaan ollut yhtään etupainoinen jyrä. Vähän omapäinen tapaus. Ratsailla oltiin reilu puoli tuntia. Vähän jäi pintaraapaisuksi. Kuulemma viimeistään kolmannella kerralla ruvetaan ratsastamaan ratsuja peräänantoon eikä se ole yhtään samanlainen kaukaisuuden mörkö kuin enkkupuolella. Henkilökohtaista opetusta ei hirveästi saatu mutta ope puhui silti lähes taukoamatta. Tunnustan että tässä infotulvassa osa meni ohi.

Näin yhden kerran perusteella en vielä oikein osaa muodostaa mielipidettä länkkämenosta. Tarvitsisi muutaman testikerran lisää. Tuolla tosin suurinta testailuintoa rajoittaa mielestäni hieman korkea hinta (35 e). Mutta tuollaisesta "tunteella ratsastuksesta" olisi varmasti hyötyä muuallakin. Ainakin omat sormet syyhyää jo testaamaan noita maastapyörittelyjä Easyn kanssa. Kovasti oli samanoloista takajalan alle astumisen pyytämistä asettuneena kuin mitä Minttikin opasti.

Ongelmia:
en malta aina tunnustella fiilistä
ei ollut kovin rankkaa kuten arvelin (onko se ongelma?)

Parannusta:
sain hyviä vinkkejä myös Easyn takajalkojen käyttöön
ope oli asiallisen olonen
vaikka tamma jukuroi niin kohtelu oli asiallista

Viemässä ehkä Valman maastoesteneitsyyttä

Torstaina pääsin kauan himoitsemilleni maastoesteille kun ensin olin useammassa mediassa huudellut osallistujia paikalle. Kuvittelin että meitä olisi kolme mutta ratsukoita olikin neljä. Olin toivonut Koraa mutta se ontui. Hasse taas jäykkäili, joten sain kolmostoiveeni Valman. Hyvin mahdollista että Valma ei ole koskaan ennen käynyt maastoesteillä. Maastolenkeilläkin on kuulemma ollut ongelmia mennä edeltä tai erkaantua porukasta ja hermostuessaan pomppii. Keli oli aurinkoinen +15.

En ollut kovin luottavainen tunnin sujumiseen. Jätin tallilla jo hyvästejä ennen tuntia. Maastossa kiristettiin vielä satulavyö ja lähdettiin verkkakierrokselle lyhyelle lenkille. Me porukan häntänä. Edellä mennyt Power oli aika eloisalla tuulella eikä helpottanut Valman hallintaa yhtään. Valmalla kuitenkin toimi sekä kaasu että jarru eikä pahemmin säpsynyt omiaan. Kaverin loikat hätkähdytti eniten. Jännitin laukkaa mutta se meni ihan hyvin, ei kiihdytellyt eikä pukitellut. Mutta kun Power esitti liikkeitään niin Valma otti niin nopean sivuloikan että laskeuduin maahan. Se oli käänteinen satulaan nousu, sillä huomasin oikean jalkani lentävän hevosen yli. Kaikki paino oli vasemmassa jalustimessa. Huomattavasti tyylikkäämpää siinä tilanteessa oli hypähtää jaloilleen maahan kuin yrittää takertua hevosen kylkeen. Ohjatkin pysyi käsissä vaikka hepo meinasikin ensin peruuttaa pois paikalta. Sain kammettua itseni lyhyillä jalustimilla takas kyytiin ja matka jatkui. Ei enempää episodeja verkkakierroksella.

Hypyt alotettiin varman päälle Paatun vanavedessä. Välimatkaa piti pitää muutama kymmenen metriä että Valma näkee kaverin edellä. Vähän arkaillen silti alotettiin. Ekalla kierroksella mentiin muistaakseni ravissa punaisten laatikoiden ohi, kukkulan yli ja laukalla puhelintolppaeste. Siitä päästiin muistaakseni ekalla yli. Mutta kun alkuun lisättiin punaiset laatikot niin niille tuli ensin stoppi. Toisella yrityksellä yli vaikka kaveri taisi jo mennä matkoihinsa. Puhelintolppaestekin ylittyi taas. Mutta kun vaihdettiin suuntaa niin tyssättiin tolpalle. Toisella yrityksellä yli. Kukkulalla tukin vierestä Valma alotti rodeon ja kun parinkymmenen metrin sinkoilun jälkeen oltiin sihtaamassa kohti puuta niin kiepsahdin maahan. Muuten oltaisiin ehkä hypätty väärä este tai törmätty sen johteeseen. Ekana kun kokosin itseäni niin huusin että Valma irti. Seuraavaksi huomasin että siinä se heppa tönötti vieressäni, ei edes syönyt. Ei muuta kuin heppa kiinni ja uudestaan kyytiin. Jatkettiin vielä loppuun. Yksi kielto punaisille laatikoille ja toisella yli. Tämän jälkeen Valma onneksi rauhottui eikä pukittanut enää.

Punaiset laatikot takaisinpäin. Taustalla leveä rengaseste.

Omaa vuoroa odotellessa alkuun oli hankala päästä käynnissä kovin kauas kavereista. Pahimmillaan tuli voimakasta peruutusta ja pientä pomppimista. Lopputuntia kohti uskalsin päästää käynnissä ohjat pitkiksi ja Valma käveli ilman mitään ongelmia kymmenien metrien päähän yksin. Rauhottui kivasti loppua kohti. Vielä muutama kierros mentiin Paatun perässä, lopulta saatiin mennä ihan omalla vuorollamme.

Seuraavaksi hypättiin pikkutukkilaavua, rengasta ja pikkurisua. Laavulle otettiin ekalla kerralla kielto kun vauhti hyytyi esteen eteen. Laukkaa ei ollut tarpeeksi. Toisella yrityksellä päästiin yli. Leveästä renkaasta mentiin kieltämättä mutta myös pikkurisulle tuli ekalla yrityksellä kielto vaikka onkin niin pikkuruinen. Kuskilla ei ollut tarpeeksi ylitystahtoa. Siitäkin toisella yrityksellä yli.

Laavu. Hypyssä ei kuulu pitää jalkoja näin.

Koska tämä kierros ei kellään ollut huippu niin otettiin sama uusiksi. Ite tuudittauduin jo että nyt päästään yli mutta Valma vilahtikin laavusta vasemmalta ohi. Omaa tyhmyyttä kun luotin liikaa. Uudella yrityksellä päästiin sitten kaikki kolme estettä ilman tökkäilyjä. Renkaalle hypättiin vähän kaukaa.

Näyttääpä leveä rengaseste matalalta kun näin ilmavasti
(ja kaukaa) mennään. Kuski ihan kiemuralla kyydissä.

Sitten vielä viimenen rata: keltainen laatikko, leveä rengas, pikkurisu ja tukkipino. Vasemmassa laukassa piti alottaa. Ekalle tuli taas alkuun töks. Mutta toisella yrityksellä päästiin sitten suoraan loppuun asti. Keltaisen jälkeen hepo tosin valui vasemmalle ja tuli vähän eksoottista harhailua matkalla renkaalle. Tajusin kuitenkin nopeasti ohjata oikeaan reunaan että saatiin lähestymisestä siedettävä. Olin hyvin tyytyväinen että pelottava tukkipino ylitettiin ekalla yrityksellä.

Vähän vähemmän liitävästi renkaasta yli. Mitenköhän
se jalustin on taas noin syvälle jalkaan eksynyt?

Päivän viimeisenä esteenä tukkipino.
Pahoittelen laatua.

Siihen loppui meidän hyppelyt. Ope lupaili että tälle syksylle ois mahdollista ehtiä vielä kertaalleen maastoon hyppäämään mutta nyt se näyttää jo aika epätodennäköiseltä. Pöh. Valma rentoutui hienosti loppua kohti ja takaisin tallille uskalsin sen antaa kävellä pitkin ohjin ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Loppuravit mentiin maneesissa ja meni oikein kivasti.

Näin tuli syyskuun tippuiluputki avattua. Toivottavasti jää tähän. Valma on kyllä kaikesta huolimatta tosi ihana. Suunnittelen sillä jo koulukisoihin menemistä. Tunnin jälkeen sain yhdeltä opeista kommenttia että olin kyllä rohkea kun uskalsin sillä mennä. Toinen sanoi vain että hullu :)

Ongelmia:
kuski ei pysynyt rodeossa kyydissä
ratsastin esteille vähän arasti kun tuli niin paljon kieltoja

Parannusta:
hepo oli paljon tolkumpi kuin kukaan uskoi
varoi jalkansa paremmin
jäi odottamaan aloilleen vaikka kuski putosi
kuski ei osaa pelätä, jännitti vähemmän kun eilen estevalkassa

Anne oli videoimassa ja tässä hyppykooste. Putoilut oli aina niin kaukana puskissa ettei niitä tallentunut.

Asetuksia ja rentoa hevosta yksityisvalmennuksessa (osa II)

Tänään pääsin jatkamaan viikon takaista privaattitreenausta. Nyt se ei ollut edes oma idea. Tykästyin yksityisopetukseen viimeksi niin paljon etten tahtonut enää edes pyytää muita mukaan. Keli oli aurinkoinen +15.

Easy oli tänään rennompi kuin viimeksi. Alkuverkka mentiin itsenäisesti ja ope kirjoitti huomioitaan paperille. Asetukset pitäisi huolehtia paremmin ja sisätakajalka karkaa hepalla kummassakin kierroksessa vähän liikaa sisälle. Edelleen oltiin siis ympyrällä viimekerran tyyliin. Suurin ongelma meillä kuulemma on Easyn jäykkä takapää, joka kaipaisi kunnon notkistelua. Tämä siis oma tulkinta open sanoista.

Jalkani taisi olla viime kerran jäljiltä vähän paremmin. Alkuun tehtiin pieni harjoitus paikallaan ilman jalustimia, piti saada reiden takaosaa satulaan ja polvia irti. Vähän jännittyneeltä jalat tuntui siinä oikeassa asennossa. Jalustimien pituuteen eikä käsieni tai yläkroppani asentoon tullut korjauksia.

Tänään mentiin ravia pitkät pätkät tyylillä aseta, suorista, aktivoi. Ja takajalkoja piti saada omille raiteilleen. Ajattelin takaosan väistätystä ulos. Herkästi Easy reagoi tänäänkin. Itsenäisesti en pääse samaan herkkyyteen (enkä saa käyntiä yhtä aktiiviseksi). Käsieni piti olla pehmeät. Taas tuntui että nyrkit oli pikemminkin liian auki mutta nyt ei haitannut opea. Ohjeeksi tuli että pitää myödätä heti kun hevonen tekee oikein.

Taas helpoin askellaji oli laukka. Ei viskonut päätään pahasti. Ulkopohkeella pienennettiin ympyrää ja kasattiin laukkaa, sitten sai päästää taas isommalle ympyrälle laukkaamaan enemmän eteen. Vähän samantyyppistä harjoitusta olen tehnyt Easylla ennenkin mutta ei ne itsenäisesti näin hyvin suju. Asetuksen kanssa sai olla tarkkana, muuten saattoi turpa vilahtaa ulos ja takajalat sisään.

Lopputunnista Easy rupesi painumaan turhan matalaksi. Ulko-ohjalle tuli siis monta tehtävää. Sillä mm. nostetaan liian alas valunut muoto (niskahihnan tulisi olla korkeimpana), vahditaan ettei suoruus ja ulkolapa karkaa ja oli jotain muutakin vielä.

Tunti ei tänäänkään ollut fyysisesti rankka mutta antoisaa oli silti. Korjausehdotuksia tuli mukavan paljon ja välillä viilailu oli niin pientä etten itsekään huomannut eroja että koska menee oikein ja koska lähes oikein. Mutta sitä vartenhan se ope siellä on. Lisäksi tunnista tuli taas iloiselle mielelle kun open aurinkoisuus tarttuu.

Ongelmia:
korjaukset on niin pieniä etten itse aina huomaa koska on huonosti ja koska hyvin
asetan monesti aika arasti

Parannusta:
ihanan paljon tuli taas kehuja
hepo oli rennompi

Jännittävä estevalkka

Tänään en enää ihmetellyt tai harmitellut kun estevalkkaratsukseni oli merkattu Valma. Päivän ohjelmassa oli rataharjoitus. Pihalla oli tuulista (pilvinen +14), me oltiin maneesissa. Ratsukoita taisi olla 5 tai 6. Hepo oli aika säikyllä päällä. Ei meinattu maneesiinkaan päästä kun pihalla oli lastenvaunut vaanimassa. Myös avonaiset puomiluukut oli Valman mielestä pullollaan mörköjä, sen verran kaukaa niistä piti loikkia ohi. Tunnin aikana ratsu esitti myös sivusinkoiluja ja äkkiä jännitys tarttui myös kuskiin. En muista koska viimeksi olisi jännittänyt tunnilla noin paljon.

Esteitä maneesiin kasattiin useampi: laine, ruskea pysty (jonka alla rengas), valkea linja (= pysty ja okseri, jonka alla vesimatto), lankku ja portti.

En muista tarkalleen hypättiinkö erikseen verkkaesteitä. Taidettiin alottaa laukkapuomeilla ympyrällä. Meni yllättävän hyvin. Kun alotettiin itse hypyt niin kertaalleen aiheutin hepalle stressiä ihan omaa tyhmyyttäni. Kaveri oli tehtävällä laukkaamassa kohti ja ajattelin että ehditään mennä niiden edestä. Valma sai hepulit kohti laukkaavasta hevosesta ja esitti sivuloikkia. Osasin jatkossa olla varovaisempi.

Ekalla kierroksella hypättiin 4 hypyn rata. Näkyy videolla (alla). Korkeus oli 60 cm kieppeillä ja selvittiin puhtaasti. Portti, jonka edessä oli maapuomi, ruskea ristikko, jonka alla oli rengas, lankku ja laine. Vika hyppy oli paras, maltoin odottaa eikä hepo kiihdyttänyt. Video kyllä kavaltaa että vikan hypyn jälkeen luisuttiin vasemmalle kohti uraa. Ekalle ponnistuspuomille askel ei sopinut ja muille tuli epätasaisempia lähestymisiä.

Seuraavalla kierroksella hypättiin sama alku mutta lisättiin perään vielä linja. Portille askel ei osunut ollenkaan, joten lähinnä juostiin siitä läpi. Valma harmistui moisesta ja pukitti ihan isosti. Ei tallentunut videolle. Kakkosesteestä eteenpäin tallentui. Muut esteet meni suht hyvin mutta okserin alla oli vesimatto. Valma valui okserille vähän vasempaan reunaan ja taisi vasta hypyssä huomata vesimaton. Mentiin niin reunasta että jalkani kopsahti tolppaan. Onneksi ei este hajonnut. Silti seurasi vähän kiihdyttelyä. Opelta tuli sanomista ettei saa tarrautua hevoseen.

Tämän jälkeen hypättiin muistaakseni pelkkä linja uudestaan. Pudotettiinkohan eka? Sitten kolmen hypyn rata ja estekorkeus nostettiin jonnekin kasikympin tienoille. Tämäkin näkyy videolla. Ite olisin tullut mieluummin vähän hitaasti sisään mutta ope kehotti laukkaamaan laineelle vähän enemmän. Alotettiin huonosti ja laine putosi. Esteen jälkeen laukka oli väärä, korjasin. Sit tuli Valmalta jotain omaa kuviota. Hetken päästä laukka putosi taas raville mutta päätin että portista mennään yli. Kaksi laukkaa ja jotain räpellystä ehti tulla ennen estettä ja päästiin pudottamatta yli. Tyylissä ei taas hurraamista. Kolmantena esteenä oli pystyksi noussut ruskea. Valma sitä vähän kyttäsi ja pohdin jo että päästäänkö yli. Hyppäsi kuitenkin ja ite jäin tosi rumasti suuhun kiinni. Kehuin heppaa hienosta ylityksestä.

Lopuksi hypättiin linja vielä toisesta suunnasta. Tarkotus oli ymmärtääkseni laittaa vesimatto takas alle mutta se kai unohtui. Taas oli ohje että kun ekana on okseri niin ei kovin pienessä laukassa voi alottaa. Jälkimmäinen kolahti mutta pysyi kuitenkin ylhäällä. Taisin luulla että se putosi.

Tänään taas keilattiin jonkin verran. Valmalle plussaa siitä ettei kertaakaan mennyt ohi tai kieltänyt. Erikoisemmistakin esteistä päästiin yli. Ennen tätä tuntia en tiennyt että hyppääkö se vesimattoa. Kun matto esteitä kasatessa meinasi olla hukassa niin juoksutin vielä alkuverkan jälkeen lapsia hakemaan sen pihalta. Pitihän se testata. Ongelmat oli taas samoja että askel ei sovi ja kiihtyy kohti estettä. Tänään tosiaan hepan omat loikat vielä jännitti kuskia.

Ongelmia:
hepo oli tänään pikeänä
kuskiakin jännitti enemmän kun aikoihin

Parannusta:
ei kieltoja tai ohimenoja
pysyin kyydissä

Radanpätkiä.

Maastoilu alkuverkaksi ja kentällä ilman satulaa

Tänään oli tarkoitus Easyn kanssa mennä kentällä ilman satulaa. Sepäs ei onnistunutkaan kun kentällä alkoi estevalkka. Valkkojen aikataulut lukisi toki kalenterissa mutta unohdan aina katsoa. Laitoin ratsun sitten rauhallista vauhtia kuntoon mutta huomasin lopulta etten voi koko iltaa olla tallilla. Niinpä päädyin laittamaan satulan ja lähdettiin alkuverkkaamaan maastoon. Keli oli pilvinen +14.

Melko alkumatkasta reitillä tuli maastopyöräilijä vastaan. Easy tuijotti pyörää vähän. Pyöräilijä ajatteli varmaan ettei tahdo kohdata hevosta, joten ajoi pöpelikköön. Muuten hyvä mutta pysähtyi sinne. Easyn mielestä toki vaanimaan. En meinannut saada heppaa millään etenemään vaan tahmattiin käynnissä. Kun pyöräilijä lopulta jatkoi matkaansa pois niin meidänkin vauhti parani. Ravailtiin, pyörittelin käynnissä takajalkoja alle ja pyysin laukassa vähän eteen. Laukka vaihtui silti askeleessa vain toiseen suuntaan. Muuta liikennettä oli jonkin verran.

Kun arvelin että estevalkka on loppunut niin suunnattiin takaisin kentälle. Ajoitus oli aika passeli. Halusin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kävin nakkaamassa satulan talliin. Kyytiin piti könytä taas penkalta.

Ei tehty muistaakseni mitään ihmeitä kentällä. Vasen kierros oli hankalampi. Hyvin pysyin kyydissä.

Ongelmia:
vasen kierros kentällä oli työläämpi
aikataulupulmia kentän kanssa

Parannusta:
vakaa olo oli kyydissä ilman satulaakin

Valmalla myös kouluvalkassa

Syksyn tullen alkoi myös toisen open kouluvalkat (jotka sitten lopetettiin heti tämän ekan kerran jälkeen ja vaihdettiin torstain pienryhmätuntiin). Pienen jahkailun jälkeen halusin mukaan, koska edellinen kerta Oskulla oli hyvin lupaava. Sama juttu kuin muutamaa viikkoa aiemmin estevalkassa, ratsukseni oli merkattu Valma enkä ollut siitä kovin onnellinen. Ratsukoita valkassa oli 6 ja oltiin maneesissa.

Alkuverkassa tuli sanomista että missä kannukset, olisi hyvä olla. Repustahan ne löytyi ja Suvi auttoi niiden asennuksessa, en tullut alas selästä. Sisäpohkeita sai käyttää aika tosissaan että Valma uskoi. Ope patisteli alkuun jopa niin paljon että itelle tuli semmoinen olo etten tahtoisi ratsastaa ihan näin voimakkaaasti. Tällä kertaa Valma ei juossut alta vaikka oli kannukset vaan liikkui normivauhtiaan. Välillä vähän kiihdytteli muttei pahasti.

Alkutunnista Valma pyöristyi hetkittäin ja meno parani loppua kohti. Tunnista melko iso osuus käytettiin ravitehtävään. Harjoitusravissa tehtiin päätyihin n. 15 metrin voltit ajatellen avoa, pitkät sivut harjoitusravia. Tunnustan etten pahemmin avoa ajatellut volteilla. Alkupompinnan jälkeen taas jotenkin rentouduin ja harjotusravissa oli oikeastaan ihan mukava istua. Jossain vaiheessa Valmaa rupesi tympimään, ajattelin ettei se jaksa. Ope kommentoi ettei hepo ole yhtään hikinen eli sitä taitaa vain kyllästyttää. Meidän meno kuitenkin lähti huononemaan. Toinen kierros ei ollut enää kovin hyvä. Hetkeksi sain toimimaan mutta sitten sama protestointi jatkui. Kun lopulta tuli lupa ottaa välikäynti niin en voinut sellaiseen vastusteluun lopettaa vaan piti työstää vielä hetki että sain palkita hyvästä suoristuksesta pitkillä ohjilla.

Laukkaa ei menty enempää kuin vaihtotehtävän verran. Olin erittäin mielissäni tästä vähän haastavammasta tehtävästä. Myötälaukkaa uraa pitkin ja pitkän sivun puolesta välistä täyskaarto. Puolipidäte ja uuden laukan avut, laukan pitäisi vaihtua ennen uraa. Kovin tarkkoja vaihto-ohjeita ei saatu. Alkuun laukat nousi huonosti. Valma laukkasi aika reippaasti. Puhtaita vaihtoja ei saatu mutta vaihtoipa kuitenkin. Ope kommentoi että vaihtaa kuin nuori hevonen. Oikeasta vasempaan otettiin kaksi yritystä ja toiseen suuntaan yksi. Takaosa tuli Valmalla joka kerta jäljessä. Parhaimmillaan vain yhden askeleen, välillä enemmän. Ristilaukkaa en tuntenut kunnolla selkään. Ainakin kerran huomasin kun takapää vaihtoi.

Sama juttu tämän tunnin kuin estevalkankin jälkeen. Valma oli oikeastaan aika kiva. Ainakin kun ei mitään väistöjä tehty.

Ongelmia:
ei tullut puhtaita laukanvaihtoja
ravitehtävä rupesi kyllästyttämään Valmaa

Parannusta:
en huomaa hepassa hirveitä puolieroja

Suvi kärsivällisesti kuvasi. Omasta mielestäni aika hauska video vaikkei siitä vaihtoja oikein näekään.

Ruuhkaisessa maastossa

Tänäänkin lupauduin tallireissulle. Toiveena oli maastoreissu ilman hirveitä revittelyjä. Suunnistettiin siis saman tien maastoon. Easya piti tosin patistella sillä olisi mieluummin vain kiemurrellut kentän laitoja. Kelinä oli aurinkoinen +16.

Tänään lähdettiin eri suuntaan ja mentiinkin tien kautta. Utelias kuski halusi vakoilla mitä ekalla tunnilla tehdään että osaa varautua. Maastolenkin päähän meni reilu 6 minuuttia kävellä, siitä lähdettiin jatkamaan ravilla. Eipä ollut hepo enää samoin herkistettynä kuin eilen. Eikä ollut kouluraippaakaan matkassa, pelkkä estepiiska. Jalkani yritin kuitenkin käännellä uuteen asentoon ja siinä onnistuin jotenkuten. Polvet ainakin oli paremmin irti. Alkumatkasta ravi oli aikamoista empimistä, parani kuitenkin.

Suunnittelin kiertäväni lenkin vastapäivään mutta edellä meni poni käynnissä niin muutin suunnitelmia. Paljon oli porukkaa muutenkin liikkeellä. Kuusikohan heppaa näkyi? Ravissa puuhastelin eilisiä asioita, asetus, suoristus, aktivointi. Vaikutus ei ollut yhtä ilmeinen mutta Easy keskittyi minuun eikä nakellut päätään. Laukkaa mentiin takakaarteessa kumpaankin suuntaan. Annoin hepon mennä omaa vauhtiaan ja tänään oli taas kiihdyttelypäivä. Aikamoista ampailua löytyi. Vähän piti varmistella ja kontrolloida vauhtia ettei tule liian äkkinäisiä kohtaamisia. Ei onneksi tullut laukassa ketään vastaan. Toiseen suuntaan hepo vaihteli laukkoja itekseen. Hienosti toimi myös jarrut ja vauhtilaukasta sai helposti rauhallisempaan menoon. Ei kyllä ihan alkuun onnistunut kun hepo innostui.

Ravilla jolkotettiin ensin puolipitkällä ohjalla, myöhemmin ihan pitkällä. Ite yritin asetella itseni tasapainoiseen kevyeen istuntaan. Välillä Easy ravasi turpa maassa, välillä nosti päätä ylemmäs. Oli kuitenkin levollisempi kuin yleensä. Pitkin ohjinkin onnistui hiljennys käyntiin hyvin. Välillä ravin vauhti oli aika seilaavaa. Harmittelin sitä etten pysynyt täysin tasapainossa kevyessä istunnassa kun hepo hidasteli itekseen tai sitten pohkeista kiihdytti.

Easy ei hinkunut lampeen tänään, joten jätettiin se välistä. Muutamat kerrat matkalla säikkyi jotain ja säpsähti. Pari kertaa keskusteltiin suunnastakin eikä pitkin ohjin mennyt tahtomaani suuntaan. Ohjien kerääminen tuntumalle auttoi ohjaukseen. Pientä mäkitreeniä vielä paluumatkalla. Hitusen päälle 40 minuuttia meni, joten ei hirmu pitkä lenkki tänään.

Syksylle haaveilen Easyn kanssa länkkäkurssille osallistumisesta. Trailia olisi tarjolla (jos aikataulut passaa) mutta reining kiinnostaisi myös. Trailin tehtäviä voisin jo vähän salaa harjotella itekseni. L-peruutusta, puomin päällä poikitusta ja neliössä kääntymistä. Voikohan siitä olla haittaa jos niitä tekee "vääräoppisesti"? Arvelen että siltoihin Easy suhtautuu hyvin rauhallisesti, porttien kanssa voi olla ongelmia päästä tarpeeksi lähelle ja saada hienosäätöliikkeet kohdilleen.

Ongelmia:
ei ollut maastossa yhtään niin herkkänä pohjeavuille
säpsyili vähän

Parannusta:
laukasta hidasti hyvin