maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kohti arkea estetunnin merkeissä

Loman loppu häämötti ja ajelin maanantaina takaisin etelään. Illaksi tietysti estetunnille. Olin näemmä tarpeeksi kauan pois, sillä nimeni oli ensin unohdettu listasta. Kun pääsin tallille oli tilanne paikattu. Saimme tuntikaverin kanssa valita Limozan ja Sokerin väliltä. Minulle jäi Limoza ja suostuin sillä ehdolla että auttaa kuntoonlaitossa. Ratsukoita tunnille tuli 6 ja keli oli aurinkoinen plus parikymmentä.

Nyt tamma oli lankatarhassa ilman imppauspantaa. Tosin imppaus alkoi heti puomilla.

Ratsain heppa oli veltto. Eteni kuitenkin raipasta. Menin melko pitkällä ohjalla ja vain alkuraveissa tuli kerran ohje ottaa parempi tuntuma. Taivuttamisesta ei puhettakaan. Ravista tuli länkkämeiningillä aktiivista. Eli ohjat toiseen käteen löysästi ja toisella kädellä raipalla vauhtia. Mutta matkustelemaan ei sopinut unohtua. Laukat nousi yllättävän hyvin.

Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja nekin menivät yllättävän asiallisesti.

Hypyt aloitettiin ravissa ristikolle. Vähän tuijotteli mutta yli mentiin. Vaikka ravi oli muualla hyvää niin saattoi salakavalasti hyytyä kohti estettä. Molemmista suunnista, myös laukassa ja pystynä. Ei herännyt liikkumaan itse. Ehkä olisi pitänyt kovistella vielä enemmän. Hepan oman imun puuttuessa hypyt olivat huonompia. Raipasta välillä pukitteli mutta tänään pysyin vakaasti kyydissä.

Tultiin 4 hypyn pikkurata kolmesti. Estekorkeus oli joka kierroksella sama mini eikä haitannut yhtään. Yhä samalla länkkätyylillä. Hitaasti mutta yli. Laukan vaihtoi pyynnöstä ja pitkistä ohjista huolimatta ohjautui. Kun vihdoin tultiin mielestäni hyvä, aktiivinen ja suora lähestyminen ykköselle niin sitten tamma kielsi. Pysyin hyvin kyydissä. En ihan tajua mistä tämä kielto tuli. Ei kuitenkaan huolettanut. Kiellon jälkeen ykköselle tuli meidän paras hyppy. Muutenkin vika kierros oli vähän helpompi kun humma rupesi heräämään.

Lopuksi tultiin vielä okseri kahdesti. Saatiinpa sinnekin kielto kun laukka sammui ennen estettä. Ei tullut lopulta yllätyksenä ja hyvin istuin tässäkin mukana. Paremmalla vauhdilla yli. Olikohan korkeimmillaan jotain 80 cm? En katsonut kovin tarkkaan ja muut ehtivät purkaa esteet ennen mittailujani.

Loppuraveissa tamma vihdoin eteni omasta halustaan. Tässä vaiheessa saattoi siis ottaa vähän tuntumaa ja ruveta taivuttelemaan. Ei ihan tasaista mutta hyvä alku. Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä napsi korkeita heiniä vaikka yritin estää.

Ihan hyvä tunti. Ei haitannut yhtään että meitä oli näin monta ja ratakin oli lyhyt. Selvisin hengissä ja satulassa. Eikä alkutykytyksien jälkeen jännittänytkään yhtään. Minimissä ollut estekorkeus varmaan lohdutti omalta osaltaan.

Ongelmia:
ei oikein edennyt
kaksi kieltoa
kuski oli janoinen ja sykkeet viipotti taivaissa
pukitti raipasta välillä
napsi heiniä maastossa

Parannusta:
pysyin helposti kyydissä
ei jännittänyt

Anni videoi viimeiset 2 hyppyämme okserille:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora