Torstaina kävin vihdoin ensimmäistä kertaa Hempalla itsenäisesti kentällä tekemässä jotain muuta kuin kevyttä taivuttelua. Pohdin myös maastoilua mutta peltolenkin käyntipätkä riitti lopulta.
Ihan alkuun tuli muutama tippa vettä mutta sitä ei voi laskea sateeksi. T-paitakeli. Kentällä saatiin olla suurimman osan ajasta keskenämme. Ihan lopuksi tulivat tuntilaiset.
Tänään lähdin pyytämään taas vähän lyhyempää raamia. Yllättävän pitkään ruuna jaksoi taas kinata ohjaspituudesta. Kun tasoittui ravissa niin palkkasin välikäynneillä. Alkuun vähän väistätin, ravissa tein temponmuutoksia ja pyörittelin ympyröitä. Myöhemmin uraa pitkin ihan kunnolla kiinni ja päästin eteen. Ei ollut kovin lennokasta eteen mutta lyhensi hyvin. Takasten aktiivisuudesta en tiedä. Yritin ajatella piffiä. Siitä jäätiin kauas mutta ainakin vauhti väheni.
Alkuun tein laukassa muutamat ympyrät ja vastalaukat. Myöhemmin siirtymiä askellajien välillä. Pysähdykset oli vaikeimpia. Laukannostot lähtivät sujumaan paremmin. Laukkaakin sai yhä kivasti lyhennettyä. Yksi oikein hieno siirtymä tuli laukasta käyntiin. Osasin hetken vain istua ja olla puristamatta, laskeutui tasaisesti käyntiin. Siirtymissä yritin keskittyä muodon pysymiseen. Oikea laukka oli oma haasteensa ihan sellaisenaankin.
Ei ollut tuhottoman kuuma mutta Hemppa oli alle puolessa tunnissa ihan hikimärkä. Taisi siis jotain tehdäkin. Loppuraveissa oli vihdoin nykimättä.
Tunnin jälkeen huomasin että kuolain oli hangannut vasemmalta puolelta ihon rikki ylempää. Putsasin mutta pitää tutkia mitä asialle voi tehdä ettei tämä toistu. Ehkä kuolain jäi turpahihnan väliin nipistyksiin?
Ongelmia:
meni aika pitkään että tasoittui
kuolaimet hankasivat ihon rikki
Parannusta:
muutama hyvä siirtymä
ravista tuli ihan ok
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora