Lomanjättömaasto Hempalla

Sunnuntaille ei lopulta löytynyt maastoseuraa, joten iltapäivällä lähdettiin Hempan kanssa kaksin liikkeelle. Pääosin aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +22°C. Jonkin verran paarmoja. Ohje oli käydä niin pitkä maasto kuin tahtoo, joten päätin pitkästä aikaa lähteä kuntoradalle ja kastamaan kavioita lähilammessa.

Menomatka meni ihan mukavasti. Tiellä lähinnä käveltiin ja autot ohittivat siivosti. Kankailla loikittiin ohimennen minimaastoesteet. Ei ongelmia. Ravia ja rauhallista laukkaa. Olin tosiaan jossain elämänvoimavimmassa kun lähdin vihdoin kaksin Hempan kanssa kokeilemaan radan ylitystä. Ruuna tyssäsi ensimmäisen kerran jo kun oltiin vasta astumassa asvaltille. Eli lähemmäs 100 metriä ennen ylitystä. Kärsivällisesti ja jos ei hyvällä niin raipalla napauttamalla löytyi se ykkösvaihde takaisin. Juuri kun oltiin lähellä rataa niin tulikin juna ja piti ottaa vähän etäisyyttä. Hallitusti meni eikä Hemppa hätäillyt.

Junan jälkeen yhä suht pitkällisellä empimisellä päästiin radan yli. Hemppa nuuskutteli turpa maassa ja totesi homman lopulta turvalliseksi. Ei äkkiliikkeitä.

Kuntoradalle löydettiin helposti. Ensin vähän ravia, sitten laukkaa ja lopulta pyysin kunnolla eteen. Liikkuihan se Hemppa. Jarrutkin löytyi hyvin. Mutta lammen etsiminen olikin vähän isompi homma ja menin ensin pari kertaa harhaan. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Hemppa tosin ehdotteli välillä ravia kun mentiin käynnissä.

Lampikin löytyi lopulta ja siellä oli pikkulapsi uimassa. Kysyin kohteliaasti että saadaanko tulla kastelemaan kaviot. Tämä onnistui. Tätäkin Hemppa arpoi tovin mutta meni lopulta veteen. Pysyttiin reunarämeikön puolella ja lähdettiin pois ennen ratsun jännäkakkoja. Sitten vähän mäkikiipeilyä hiekkakuopilla ja löydettiin lopulta takaisin kuntoradalle. Paluumatkalla laukka rullasi vielä vähän lennokkaammin ja GPS kellotti 54,3 km/h. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sain Hempalla yli 50 km/h lukemia tauluun. Mutta ratsu oli täysin hallinnassa, ohjaus ja jarrut toimivat.

Laukkojen jälkeen heppa oli rento ja ajattelin jo että nyt päästään helposti radan yli. Pieleen meni. Ensin kun saavuttiin jännälle lähestymisalueelle niin kaksi naista oli kasvihuoneessa. En tiedä jännittikö Hemppa näitä mutta tarjosi lähinnä pakkia ja seisomista. Ei keulinut vaikka välillä napautinkin raipalla. Eikä porhaltanut hallitsemattomasti mihinkään. Päätin että tästä mennään ratsain ja kiire ei ole mihinkään. Ajattelin että ehkä koti vähän houkuttaa eikä paarmojen syöttinä ole niin kiva jumia ikuisuutta että routa ajaa jne. Yritin olla mahdollisimman systemaattinen pyynnöissäni. Paikallaan sai olla muttei mennä taaksepäin. Meniköhän siinä joku vartti mutta kun lopulta päästiin lähemmäs niin sitten itse ylitys onnistui suht sukkelasti. Saattoi toki jännittää lähistöllä olleita nukkuvia työkoneitakin.

Paluumatka kankailla meni ongelmitta. Loikittiin minimaastikset tyylikkäästi. Tiellä otin hitusen ravia ja sitten käveltiin loppumatka. Yhä tuntui käynnissä arkovan takasiaan tiellä.

Tallilla ei ollut ylimääräistä väkeä mutta onnistui ratsun pesu yksinkin. Ihanan kiltisti Hemppa tönötti naru kaulalla.

Oikein onnistunut reissu ja hienosti selvittiin kaikesta. Jos radan ylitykset ja veteen meno olisivat sujuneet vähän sukkelammin niin olisi ollut 10+. Nyt jäi jonnekin yhdeksikön paikkeille mutta ehdottomasti kannatti käydä!

Ongelmia:
jumittelut radan ylityksessä
paarmat kiusasi
veteen menoa piti myös vähän arpoa

Parannusta:
ei säikkyloikkia
vihdoin sain laukkaamaan vähän lujempaa
oikein hyvä keli