Kaksi sujuvaa kisarataa ilman ruusukkeita

Sunnuntaina oli Tallinmäen kotiestekisat. Kisaajia tuli lopulta ihan mukavasti ja kanssakisaajia 80 cm luokkaan saatiin 8, ysikymppiin 5. Hempan kanssa nämä siis. Rata oli onneksi molemmissa sama ja keli aurinkoinen. Eli myös paarmainen. Ei kovin vaikeat radat mutta perustäytteet tulivat mukaan. Porttia, pikkumuurilaatikkoa, lankkuja ja hainhammasta.

Ratapiirros.

Kasikympissä oltiin toisessa verkkaryhmässä. Käveltiin pihalla jo ensimmäisen ajan. Aidoissa ravia ja laukkaa. Aktiivisuus oli aika hyvin hoidossa Hempan omasta takaa, itselleni jäi tasaisuuden hakeminen ja ratsun lyhyenä pitäminen. Torstain jäljiltä en ollut kovin luottavainen, joten kävin näyttämässä käytännössä kaikki esteet etukäteen. Ei Hemppa niistä välittänyt. Eikä juuri yleisöstäkään.

Verkkahyppyjä otettiin kourallinen. Taisi tulla vääriä laukkoja. Kaikesta kuitenkin sujuvasti yli. Teitä en muistanut yhtään miettiä.

Hempan omat muuvit verkassa.
©Riitta-Liisa

Oman vuoron koittaessa luokan vikana laukka päälle ja menoksi. Laukka vaihtui oikeaksi eli vääräksi viimeistään kakkosella ja hankala kaarre ison näköiselle kolmoselle mentiin Hempan päättämällä ristilaukalla. Vähän pelkäsin että mitä käy mutta päästiin yli. Sama ristilaukkailu jatkui neloselle mutta siitäkin päästiin. Vitosen sarja meni sujuvasti. Kutoselle käänsin tiukasti ja sen jälkeen seurasin aiemman kuskin esimerkkiä tiukasta oikotiestä. Tajusin oikoreitin meille erityisen hyväksi myös siksi ettei Hemppa pääse venymään pitkäksi trippelin lähestymisessä. Kaarteissa meno ei ollut ihan sujuvaa mutta esteet menivät hyvin. Kasille ei suoristettu kovin ajoissa ja välissä Hemppa pääsi vähän pitkäksi. Ysille hipaisu ja puomi. Kympille tiukka tie ja puhtaasti.



Ajan puolesta oltaisiin oltu kolmantena mutta puomi pudotti ruusukkeilta ja jäätiin kuudensiksi. Ei haitannut. Sujuva rata ja helposti kaikista yli. Mitä nyt myötälaukat vähän hukassa.

Toiselle radalle tuli ohje ettei saada ratsastaa aikaa. Verkassa hypättiin nelonen kerran kasikympissä (laakana ja aika kaukaa), kerran ysikympissä ja kakkonen ysikympissä. Muistin taas että Hemppa pitää pitää lyhyenä. Nyt heppa oli hyvällä tavalla herännyt ja ihan innoissaan menossa. Välillä vähän sakkasi omiaankin.

Kolme ratsukkoa meni ennen meitä ja vauhti oli osalla niin huimaa ettei olisi ollut jakoja. Tottelin opea enkä lähtenyt tekemään riskiteitä. Nyt homma sujui vielä paremmin ja löytyi myötälaukatkin. Sarjalle tajusin yhä ottaa kiinni ja trippelille mennessä en kiertänyt nelosta ettei venytä, ykkösen ulkopuolelta kuitenkin nyt. Kasille tultiin vähän lähelle ja linjalle tuli pieni kiemura. Pyysin ensin eteen mutta muistin puolipidätteet. Ysi pysyi ylhäällä. Kympille kierrettiin pidempi tie ja sekin puhtaasti.



90 oli ihana luokka kun kaikki tekivät tuplanollan. 0,09 sekunnin kaulalla oltiin kolmansia eli ekoja ilman ruusuketta. Mutta pelkkiä myötälaukkoja ja niin sujuvaa. Olin niin onnellinen! Tällä kuulemma kvaalattiin taas metriin. Jihuu! Ja lyhyissä loppuraveissa kentällä Hemppa tuntui todella hyvältä.