Verkkalenkki mentiin Pyllerön perässä ja poni meni ponivauhtia eli poikkeuksellisen hitaasti. Laukkahuiput oli n. 22 km/h. Nipsu oli fiksusti.
Alkuun hypättiin taas rengasta ja tukkia. Ekalla estellä Niilo hidasti, tuijotti ja tikkasi miniaskeleen. Sitten tultiin tieltä kulmaeste, jolle taisin Manulta tippua. Seuraavalla kierroksella myös tukkilaavu perään.
Puhelintukki. ©Miia H. |
Näiden jälkeen päästiin hyppäämään myös radanpätkä. Tälle päivälle uusi eka este eli polun viimeinen este kotiinpäin, tukki kohti tallia, alapolkua pitkin, mäen yli, polun viertä kulmaeste, tukkilaavu ja himoitsin vielä renkaat kohti tallia vikaksi. Ihan siististi meni vaikka yhä poni tuntui vähän etumatalalta ja taisi kopsauttaa jalkansa johonkin. Ja ihan alussa, ennen ja jälkeen ekan esteen Niilo pisti kutosvaihteen silmään ja baanasi hetken melko täysiä jarruitta. Vaan hyvin hallintalaitteet taas löytyivät. GPS kellotti vähän päälle 30 km/h.
Kulmaeste. ©Miia H. |
Tultiin vielä tukki metsään päin ja vielä yksi kokonaan uusi este. Muistutti lähinnä retkipöytää. Kävin senkin näyttämässä etukäteen. Lähestymisessä Niilo rupesi hidastamaan ja kiemurtamaan. Taisin napauttaa raipalla kahdesti. Ensin kauempana ja lopuksi vielä esteellä. Loikattiin me siitä lopulta lähes paikaltaan yli. Sitten sai vähän kiihdytellä muttei enää löytynyt samanlaista imua.
Ope kysyi että tämä uudestaan vai lammelle. Muut halusivat lammelle, joten mentiin sinne. Sama yksittäinen porttimuuri mikälie puskissa kuin viimeksikin. Yhä tuli oksat naamalle ja väistelin niitä. Vedet oli kuivuneet eikä polulta päätynytkään lampeen.
Lopuksi vielä laukattiin vuorotellen lampeen useampi kierros. Oli hauskaa.
Torstaina sitten vielä uudestaan ja silloin luvassa lienee vähän hasardimpia ratsuja.
Ongelmia:
tultiin välillä aika juureen
paria katsoi ja kiemurteli
spurttasi kahdesti
Parannusta:
kaikesta kerralla yli
helppoa ja mukavaa, ei jännittänyt yhtään
Vilma videoi menoamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora