Easyn tuplavoitto Saaran estekisoista

Pääsin Easylla taas verkkahyppääjäksi Saaran kisoihin. Viimeinen luokka oli tällä kertaa 80/90/100 eli poikkeuksellisen iso. Pääsin hyppäämään kasikymppiä, Easy hyppäsi sitten vielä 90 omistajansa kanssa. Arvosteluna oli 367.1 ja ratsukoita luokassa yhteensä 15. Kelinä tihkuinen +8.

Ratapiirros © Anne.
Kolmosella laineet, seiskalla noppalaatikko ja kasilla heppaportti.

Tänään mutisin kritiikkiä samasta asiasta kuin aiemminkin. Alunperin kun kysyin verkkaryhmistä niin vastaus oli että 80 (9 ratsukkoa) verkkaa kahdessa verkkaryhmässä. Käytännössä rataan tutustumisen jälkeen selvisikin että kaikki verkkaa kerralla. Aika vähäiseksi jäi hepan lämmittely. Kävely maneesille.

Verkassa patsastelemassa.

Alkuun kävin varmuuden vuoksi esittelemässä Easylle kolme erikoisempaa estettä. Heppaportille on Easy (kuten Tellukin) muinoin kieltänyt. Ravattiin kierros maneesin ympäri muiden jo hypätessä. Sitten kierros laukkaa ja ensimmäinen verkkaeste. Ekalla kerralla taisi olla ehkä 60 cm. Este numero 6. Siihen vielä toinen hyppy kisakorkeudessa. Istuin kevyessä istunnassa muuallakin ja Easy tuntui toimivan ihan hyvin. Sitten suunnan vaihto ja ykkönen ensin pystynä, sitten kahdesti okserina. Easy ei ollut ihan tasaisimmasta päästä. Välillä vähän kiihdytti, toisinaan tuli hyvin takaisin ja välillä taas ei. Mutta maneesin uusi, pehmeämpi pohja ei onneksi tuntunut ratsailla pahalta. Hyppyjen jälkeen pihalle odottelemaan.

Jälkimmäisenä verkkaesteenä hypättiin ykköstä/ysiä.

Kävelin pihalla pitkin ohjin. Tässä vaiheessa olin ollut ratsailla 10 minuuttia. Suunnittelin että ravaan ja laukkaan vielä vähän ennen omaa vuoroa ja sitten edellisen hypätessä kuitenkin seistään maneesin "eteisessä". Lähtövuoro oli alunperin seitsemäs. Saattoi muuttua yhdellä kun poni otettiin luokan alkuun. Vähän kiire meinasi ravailun ja laukkailun kanssa tulla. Muutama minuutti ehdittiin kuitenkin kumpaankin suuntaan mennä. Ohjaus, kaasu ja jarru toimivat.

Odottelin käynnissä lähtömerkkiä. Easy oli tänään hyvin täpinöissään ja sinkosi laukkaan. Otettiin sitten raville ja volttia. Itekseen kiihdytteli laukalle. Tehtiin päätyyn vielä voltti. Koska laukka tuntui huonolta eikä hepo kuunnellut kunnolla niin tehtiin vielä toinenkin voltti. Sitten päätin että riittää ja alotettiin. Videolta katseltuna ylitettiin muutamalla sekunnilla 45 sekunnin valmistautumisaika (volttailun editoin videon alusta pois). Virallisesti ajanotto siis olisi pitänyt käynnistää jo ennen kuin ylitettiin lähtölinja mutta tuskin näissä kisoissa niin kävi. Tuloksiin ei olisi tässä tapauksessa vaikuttanut.

Hypyn jälkeen menossa.

Radalla Easy oli reipas mutta kuitenkin kuunteli. Itelle plussat huolellisista teistä. Kakkosen jälkeen kävin uralla asti ennen (kuskin mielestä) pelottavaa lainekolmosta. Matkalla oltiin tosin risti- ja väärässä laukassa ja laineelle tultiin vähän lähelle. Ennen sarjaa (nro 4) muistin pidättää ja noin 7 metrin sarjavälistä selvittiin hyvin. Taas muistin ratsastaa tarpeeksi pitkään uraa pitkin eikä lähestytty vitoselle oikealle valuen. Tämä oli itselleni radan jännittävin lähestyminen. Tellun kanssa muinoin pudotin vastaavassa tilanteessa. Vitosen jälkeen laukka oli taas ristissä mutta koska pidäte ei mennyt tarpeeksi hyvin läpi ja edettiin reippaasti niin hylkäsin ajatuksen ravin kautta vaihdosta (kuten myös Millalla leirikisoissa) ja ajattelin että kyllä nämä vielä ristilaukassakin pääsee. Kutosen ja seiskan väliin (24 metriä?) tuli 6 laukkaa. Seiskaa hypätessä unohdin jo toisen kerran radan. Muistelin vaan että ei se kasi ihan vielä tullut.

Este 6/11.

Kun muisti virkistyi niin tajusin että uusinnan aikakin rullaa jo. Kasi oli (kuskin mielestä) jännä heppaportti. Etukäteen pohdin että uskallanko kääntää heti esteen jälkeen vasemmalle ennen kutosta. Meinasin nynnyillä mutta koska alkurata meni niin hyvin niin päädyin kääntämään. Päätös tuli tosin vasta muutamaa askelta ennen estettä. Hyvin onnistui. Mutta kolmosen sisäpuolelta ei kääntynyt. Kierrettiin kolmonen sitten suosiolla. Ysin ja kympin välinen kaarre mentiin hiekkaa reunoille viskoen. Vauhtikin hidastui niin että päädyin maiskuttamaan. Kympin jälkeen kolmosen vierestä ja suht tiukalla tiellä linjalle. Taas mentiin kaarre kenossa. Yhdelletoista tuli vähän hassu hyppy ja tuntui että hypättiin läheltä ja jäin tuijottamaan estettä. Välissä vasta keksin että antaa mennä ja viiteen venyi. Vikan jälkeen kaarre oikealle maalilinjan yli. Meni paremmin kuin kuvittelin vaikkei ihan tasapainoista ollutkaan. Yhtään pahasti kamalaa hyppyä ei ollut. Väärät- ja ristilaukat pitäisi vielä kitkeä pois. Kiva oli myös kuulla että tällä hetkellä luokassa johtoon.

Este 7/12.

Johtopaikka ei säilynyt loppuun asti vaan Easy tykitti omistajansa kanssa vielä lähes 2 sekuntia nopeammin. Kääntyihän se heppa sieltä kolmosen sisäpuoleltakin. Easy nappasi siis tuplavoiton. Kunniakierrokselle pääsi omistaja ja asettelin oman ruusukkeeni mukaan. Eroa kolmanteen oli noin 3,5 sekuntia.

Poseeraus Easyn ruusukkeiden kanssa.
Sininen siis oma.

Kuvista ja videosta kiitos Mirkelle, Kaisalle, Alekseille ja Minnalle.

Kisasuoritus.

Ruuhkaratsastusta - taivuttelua ja asettelua kolmikaarisella

Perjantain tunnille osui vähän yllättävämpi ratsu: Power. Kummatkin mussukkani (Hasse ja Valma) olivat kyllä mukana menossa. Tänään olin taas positiivisena liikkeellä Powerin kanssa kun viimeksi meni hyvin. Tänään hepo oli ekalla tunnilla käynyt tekemässä samaa hommaa jo alle. Ratsukoita tunnilla oli harmillisesti 9. Oltiin maneesissa. Tuliaisina mulla oli taas kakkua, tällä kertaa maastoesteiden takia.

Alkuverkoissa Power ei mielestäni kenottanut päänsä kanssa. Kommenttia ei pahemmin tullut, joten optimistisesti ajattelin että menee varmaan ihan hyvin. Hepo tosin meni pitkänä ja edestä vähän raskaana. Annoin jostain kumman syystä mennä.

Tehtävää varten jakaannuttiin maneesin eri päätyihin. Päästiin isojen heppojen puolelle, jossa oli vain 4 ratsukkoa. Tehtiin kolmikaarista ensin hetki käynnissä, sitten kevyessä ravissa. Myöhemmin lisättiin vielä kaarteiden sisälle voltit. Heppani kuulemma karkasi ulos ja oma lantio valui vasemmalle. Videosta sen kuulemma huomaa mutta taidan olla aika puusilmä (voitte muut yrittää katsoa). Hevosen vinouttakaan en huomannut vaikka taisin muuta opelle väittää. Meidän kääntämiset ei olleet tasaisia vaan käänsin näemmä metrin kerrallaan ja löysäsin. Ensin mentiin maneesin takapäädyssä oikeaan kierrokseen, myöhemmin etupäässä vasempaan. Toiselle pitkälle sivulle piti nostaa vastalaukka. Vasen oli vaikeampi ja onnistui vain noin 50 %. Opekin kommentoi että vasen on Powerille vaikempi. Oikea laukka taas nousi vastalaukkana joka kerta. Laukassa mentiin aika vinosti ja yritin vähän avomaisesti suoristaa. Tunnustan että taisin yrittää myös sisäjalalla tyrkkiä takaosaa takaisin uralle.

Vasta vasemmassa kierroksessa tuli noottia ulkokäteni liiallisesta suoruudesta. Kyynärpää kiinni kylkeen eikä saa myödätä liikaa. Auttoi kummasti ja Power pyöristyi hetkellisesti. En osannut käyttää pohkeitani kunnolla, joten ei päästy hyvillä hetkillä loppuun asti.

Pidempiä laukkapätkiä ei taidettu mennä ennen laukkatehtävää. Kolmikaarinen laukassa volteilla, ravin kautta vaihdot. Meillä oli vähän löysää vyörymistä. Ohjat ei pysyneet napakasti käsissä, kuviot tahtoi pullahdella ja ravisiirtymät oli aika rumia. Mutta aika loppui ja tämä mentiin vain kertaalleen. Tämän viikon tehtävä oli kuulemma valmistelua ens perjantain avoihin.

Yksityistunnin päälle tällainen ahdas ryhmäratsastus ei ollut kovinkaan antoisaa. Jäi semmonen olo että tästä tunnista ei hirmuisesti saanut irti. Powerkaan ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi.

Ongelmia:
liikaa ratsukoita, ei saa tarpeeksi huomiota
siirtymät alas oli vähän vyörymistä
kuskin lonkka vinossa enkä tajua miten
kyynärkulma ei pysy

Parannusta:
oikea laukka nousi hyvin vastalaukkana

Anne kuvasi meidän menoa, kiitos. Toivottavasti ette pitkästy kuoliaiksi.

Yksityisvalkassa jo tehtävien pariin

Perjantaille sain taas open pitämään yksityistuntia. Kiire tuli tänäänkin tallille mutta onneksi Easylla oli loimi tarhassa eikä siksi ollut pahasti likainen. Lämmintä oli vain +6 ja laitoin suosiolla takin. Ei onneksi satanut mutta kenttä oli märkä.

Easy oli heti alusta asti melko nahkea liikkumaan käynnissä. Aktiivisempaa menoa sai muistutella vähän väliä. Eikä kovasti pohkeilla vaan raipalla kosketellen. Aseteltiin käynnissä ja ravissa. Väliin oli teoriapätkiä siitä, miten hevosen kuuluisi liikkua oikein ja ajatella niskaa eteenpäin. Saatiin taas muistilappu tueksi. Alkuun oli kovasti samantyyppistä kuin aiemminkin. Aseta, suorista, aktivoi. Välillä tuli kelpo pätkiä mutta eteenpäinpyrkimystä sai vähän kaivella. Ravissa tyydyn varmasti itsenäisesti turhan vähään. Nyt mentiin aika reippaasti. Mutta välissä kyllä tunsin muutamat hienot askeleet kun ratsu liikkui ylälinjansa läpi takajaloilla alle astuen. Harmi ettei niitä huipun tuntuisia askeleita ollut kovin monta.

Tänään päästiin tekemään jo tehtäviä. Alkuun käynnissä myötä- ja vasta-asetuksia. Isommalla ympyrällä vasta-asetus, siitä pienelle voltille vasta-asetuksessa. Kääntäminen enemmän painolla kuin ulkojalalla ja käsillä piti ajatella koko etuosan kääntämistä. Siitä sitten jatkettiin isommassa käynnissä asetuksen suuntaan. Kunnes vaihettiin asetus taas ulos ja käännettiin pienelle voltille toiseen suuntaan. Ehkä hankalinta tässä oli ratsun hyytynyt asenne. Tuntui melko työläältä tehtävältä. Ei ollut ainakaan sujuvaa. Taidettiin tehdä tätä vielä ravissakin. Ainakin jotain harjotusravijuttua mentiin.

Ravissa Easy oli tänään käyntiä tasaisempi. Meinasi tosin monesti painua turhan alas. Jos omat aivot surrasi muita juttuja niin hetkittäin se jäi huomaamatta. Alkutunnista reagoin tähän kyllä hyvin ja nopeasti. Onneksi loppua kohti meno tasottui. Käynnissä kuulemma tehdään perustyö ja hevosen käynnissä saavutettu rentous seuraa muihinkin askellajeihin. Jos nyt oikein ymmärsin. Laukkaa mentiin tänään vain oikeaan kierrokseen. Se oli taas rentoa.

Päästiin tekemään myös toista harjoitusta: siirtymiä. Lempipuuhaani siis. Ensin ratsu pyöreäksi ja aktiiviseksi. Hyvät valmistelut ja siirtymät asetus säilyttäen. Käynnistä tuli yllättävän hyviä ravisiirtymiä. Oikea kierros taisi olla parempi. Opekin kehui kovasti. Ravista käyntiin tuli myös hyvin. Laukat nostettiin ravista. Siinäkin pysyi pyöreänä mutta välillä taisi vaatia vähän pidempää valmistelua jos tuli jotain vänkyröintiä ennen nostoa. Kuten arvelin niin vähiten pyöreät siirtymät tuli laukasta raville. Mutta menivät paremmin ja tasapainoisemmin kuin arvelin. Hyvä me! Vasen kierros ei ollut muistaakseni ihan yhtä hyvä ja käynti-ravisiirtymissä tuli vähän turvan nousua. Tuota olisin mieluusti jatkanut pidempäänkin mutta tunti loppui ja open piti lähteä.

Pyöriteltiin vielä loppuravit Easy turpaansa venyttäen. Tänään en viitsinyt open lähdön jälkeen enää tehdä muuta kuin kävellä hetken kentällä ja viedä ratsun sitten ilman ylimääräisiä maastolenkkejä talliin. Reilun tunnin olin kuitenkin ratsailla.

Ongelmia:
tahmeus käynnissä
Easy yritti monesti taas kuolaimen alle

Parannusta:
ope kehui taas hyväksi ja sanoi että parempaan mennään
vinous ei kuulemma näkynyt pahasti

Epäsäpäkkää hyppäämistä

Nyt päästiin vihdoin ABC:lle ihan estetunnillekin mukaan kun vakiporukka oli suurimmaksi osaksi pois. Neljästä vakiratsastajasta yksi oli paikalla niin tunnille tuppauduttiin minä, Anne ja Kaisa. Niin siinä sitten kävi että Kaisa halusi ja sai varmemman Aapon ja minä ihan mielelläni lähdin testaamaan Suloa esteillä. Pihalla lämmintä oli +11, me maneesissa. Päivän aiheena oli tulevien kisojen (lokakuun lopussa ABC:llä) takia rataharjoitus.

Jännintä oli taas keikkua satula satulahuoneessa alas katonrajasta. Pullisteleva heppa ja joustovyö niin taas pähkäilin kovasti koska vyö on tarpeeksi tiukka. Tänään estepenkki oli toiselta puolelta kolmannessa, toiselta neljännessä. Alkuverkoissa tuli taas kummallisia kommentteja. Älä kevennä käsillä ja pidä napakka ulko-ohja. Ja juuri kun kuvittelin pitäväni ulkoa hyvin. Jalkani sain ainakin paremmin. Polvet oli irti ja pohkeet kyljissä. Vasen kantapää oli ehkä turhankin alhaalla, oikea jalka taas jännittyi. Itsenäisesti käytiin kaikki askellajit läpi. Taisin taas olla vähän turhan hellä/epävakaa edestä. Sulo tuntui rauhalliselta. Alkuverkan jälkeen selkäni oli aavistuksen kipeä. Vähän samaan tyyliin kuin maastoreissulla Easyn kanssa.

Verkkahyppyjä hypättiin ensin vasemmassa, sitten oikeassa kierroksessa kapealle pystylle. Alkuun este oli n. 60 cm, myöhemmin 70. Ekalla kerralla Sulo tuijotti estettä ja minä mukana. Useampi yritys meni ennen kuin tuntui itestä hyvältä. Ope sanoi että älä jätä heppaa yksin. Ennen Suloa ei kannata hypätä koska se on nopea pysähtymään ja pidä pohkeet kiinni hypyissä. Oma ongelma oli mennä pikemminkin liian ylös kuin eteen. Laukkaa piti lyhentää. Jotain en taas osannut kun sitten tuntui vauhti hyytyvän. Videolta erot ei näytä niin suurilta kuin miltä ne selkään tuntui. Monesti hypättiin turhan läheltä ja kiivettiin yli.

Hypättiin vielä sarja ja okseri ennen itse rataa. Lähestyin muka tarkasti ja reippaasti mutta silti hyydyttiin sarjalle. Väliin 2 askelta. Okseri hypättiin melko juuresta ja tuijotellen. Sakkona okseri heti uudestaan. Nyt vähän tomerammalla laukalla ja paljon paremmin yli. Ohje oli että nojaa taakse. Jospa se pahimmat etukenointoilut karsi. Kovin tyytyväinen tähän en silti voinut olla.

Rata (linkattu Annelta) on piirretty sekä Annen että Kaisan blogeihin. Kapea verkkaeste vasemmalta ykkönen, sarja kakkonen, okseri kolmonen, sitten semitiukka kaarre oikealle, nelonen oli suunnanvaihtoeste, jonka jälkeen taas tiukahko vasen, vitonen sarja toiseen suuntaan ja kutonen kapea pysty toiseen suuntaan. Ekalla kierroksella estekorkeus oli ehkä jotain 70 sentin suuntaan. Meidän mataminen jatkui ja kampeuduttiin esteistä yli. Aika tahmeaa menoa. Esteet kuitenkin pysyi ylhäällä ja Sulo meni pysähtymättä yli.

Toiselle kierrokselle ei paljoa nostettu, jonnekin 80 tienoille. Tuntui ihan tarpeeksi isoilta tälle menolle. Yritin vähän saada ratsuun vauhtia mutta aika varovaisesti. Raippaakaan en käyttänyt. Tämän kierroksen pahin moka tuli vitoselle eli sarjalle. Tasapaino meni, hypättiin A-osa vasemmasta reunasta ja epätasapainossa päädyimme välistä ulos. Ope kysyi että oliko oma päätös. Huusin että joo. Sanoisin että oli ainakin 60 %. Ehkä olisin hepan tuosta vielä taistellut yli mutten tiedä miten olisin itse roikkunut kyydissä vai olisinko. Tilanne kävi myös niin äkkiä että ohi mentiin ennen kuin tajusin. Laukassa jatkettiin heti uusi lähestyminen. Nyt keskelle ja tomerasti yhdellä laukalla väli. Vikakin meni ihan ok. Ilman tuolta ohilivahdusta olisin voinut olla jo suht tyytyväinen. Mutta näin jäi vähän kaivelemaan.

Sulolla on kuulemma päivänsä ja tänään oli vähän laiskempi päivä. Mutta ei sitä kuulemma voi oikein usuttaakaan sillä sitten menee äkkiä yli ja hepo sinkoilee lähes seinistä läpi. Tämä siis omaa tulkintaa. Ehkä pieni pippurisuus olisi ollut ihan hyvästä. Ope sanoi että pitäisi olla sellainen olo että kun päästää niin heppa lähtee. Tänään ei ollut.

Seuraavat estetreenit on jo varattu. Toivoin jotain säpäkkää ratsua ja saan uusintakokeilun Sulon kanssa.

Ongelmia:
tahmeus
kertaalleen mentiin kuskin virheestä ohi

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia

Kooste meidän hypyistä. Alekseille kiitos videokameran käytöstä.

Kaarevaa linjaa ja jumppaa ilman jalustimia

Keskiviikkona ei enää yllättänyt että estevalkan ratsuni oli Valma. Hepo piti taas käydä hakemassa tarhasta. Tänään tuli sentään puoliväliin vastaan. Pitäisi mennä vielä aiemmin tallille että olisi aikaa odotella että tamma suvaitsee saapua noudettavaksi. Satulalle luimi tänäänkin mutta suitsien laitto sujui vähän paremmin. Näemmä se on tarkkaa missä seisoo ja millaisilla otteilla yrittää korviin koskea. Lähellä ryntäitä oma asemointi ja hepan korvien asettelu niskahihnan ali mieluummin takakautta eli omia käsiä kaulan lähellä pitäen. Valmalla oli pullistelupäivä ja satulavyö meni vasta kolmannella kiristyksellä ravailujen jälkeen tarpeeksi tiukalle.

Ratapiirrosta ei ollut, joten aika summassa aseteltiin esteet. Ope sitten paikoitti ne uudestaan. Takaosaan maneesia tuli 14 metrin kaarre kahdesta pystystä. Toisen pitkän sivun viereen tuli jumppa viidestä pystystä/kavaletista, väleinä 3 metriä.

Alkuverkan jälkeen tultiin kaarevaa linjaa laukalla. En muista tultiinko jo ravilla puomien yli. Ope kysyi montako askelta väliin tulee ja vastasin päin honkia 3. Ehkä pikkuhiljaa opin että kaarteeseen tulee +1 askel. Neljä tai 5 askelta siis. Laukalla piti tulla kolmesti ekaan suuntaan (oikea kierros). Ekalla yrityksellä tuli 5. Vähän jäi valmistelut puolitiehen. Sitten tultiin kahdesti lentämällä. Koska riittää-käskyä ei kuulunut niin tultiin vielä neljäs kerta. Hallittu ja rauhallinen 4 askelta ja sitten riitti. Vasempaan kierrokseen meiltä haluttiin 4 ja 5 laukkaa. En muista kumpi ensin. Nämä kuitenkin onnistuivat ilman sakkokierroksia.

Tämän jälkeen tultiin väliä pikkupystyinä kaksi kerrallaan. Neljä laukkaa väliin. Kaaresta ja kääntämisestä tuli sanomista. Oikeassa kierroksessa käänsin uralta väärässä kohdassa esteelle. En enää muista oliko liian aikaisin vai myöhään. Seuraavalla kerralla ope sanoi että käännä nyt. Sen seurauksena ei tullut askelta ponnistuspaikkaan vaan taidettiin hypätä ihan juuresta. Vasempaan kierrokseen mentiin välillä vähän lentämällä mutta omasta mielestäni mentiin joka kerta vaaditut 4 laukkaa väliin. Open puheista saattoi tulkita että mentiin kolmellakin. Kaarta piti kuulemma pullistaa eikä heti ekan jälkeen saanut kääntää tiukasti. Omasta mielestäni se aiheutti jopa tarpeetonta askeleen venyttämistä. Ei kuitenkaan ollut suurempia ongelmia eikä Valma kertaakaan edes harkinnut kieltävänsä. Alkuun pystyt oli n. 60 cm, lopuksi lähemmäs 80.

Sitten alkoi taas jännyys kun ope käski jalustimet ylös. Tänään olo oli taas vähän epävarma mutta Valma tuntui rauhalliselta ja olenhan sen kanssa jo aiemminkin treenannut ilman jalustimia. Suuntana jumppasarja, alkuun vasemmassa kierroksessa kahdesti. Korkeus oli turvallista kavalettiplussaa. Ekalla kerralla Valma tiputti raville ja rämmittiin ravissa yli. Eipä tainneet olla pohkeet kiinni. Toinen yritys meni paremmin. Ope silti huuteli alkuun että liian isoa laukkaa. Välillä pystyt vähän nousi ja tultiin vielä yksi kierros. Välissä piti joka askeleella pidättää ja aina myös myödätä. Jos Valma lähtee kiihdyttelemään niin sitten pitää tehdä isompi pidäte ja myödätä. Itellä ajotukset oli pahasti pielessä. Open mukaan myötäsin vasta lopussa. Omasta mielestäni myötäilin ja pidätin pitkin tehtävää vähän missä sattuu. Sama ongelma kun muinoin kun en osannut laskea neljään. Tähän suuntaan valuttiin joka kerta loppua kohti vasemmalle. Ylitettiin kuitenkin kavaletit eikä menty vierestä ohi.

Harmittelin jo että aika pintaraapaisuksi jäi jos tähän lopetetaan. Vaihdettiin kuitenkin vielä suuntaa ja tultiin kahdesti oikeasta kierroksesta. Pystyt oli jo kuudessakympissä, kavaletit pysyi kavaletteina. En taaskaan tuntenut selkään kun ope huusi että tullaan liian lujaa. Piti voltata alkuun. Vähän epävarmaa oli edelleen. Valman väärästä laukasta oma tasapaino järkkyi ja tarrailin harjasta kiinni. Hepo vähän hermostui siitä. Jälkimmäisellä kerralla Valma vietti heti vikan jälkeen oikealle, ope huusi että menkää suoraan. Piti tehdä voltti. Kolmannesvoltin vei että pääsin tasapainoon, sen jälkeen taas helpottui. Päädyssä Valma vähän kyttäili ja säikkyi, ei onneksi isompia liikkeitä.

Ylävartaloni on/käy kuulemma liian pystyssä hypyissä. Siksi ei kädetkään saa kunnolla myödättyä. Siitä oltiin open kanssa kovasti samaa mieltä että tarvitsisin paljon tällaista treeniä. Tämä oli taas jännä tunti mutta tänään ei sykkeet nousseet. Kummallista. Jossain vaiheessa tuntia oli semmonen olo että lonkat on ainakin auki. Taisi hytkyä ilman jalustimia auki-asentoon.

Ongelmia:
kolisteltiin

Parannusta:
ei pukitellut
pysyin kyydissä

Kooste ilman jalustimia hypyistä. Kameraa käytti Saana.

Koulukiemurtelua

Vihdoin päästiin Annen kanssa testaamaan ABC:lle myös koulutunti. Heppalista löytyi ilmoitustaululta ja mulle oli merkattu Sulo. Aavistelin että ope tahtoo nähdä mut sen selässä ennen kuin laittaa mut hyppäämään sillä. Semmoisia ajatuksiahan sillä oli. Sulo oli tallissa kiltisti. Kerrankin satula ei ollut satulahuoneessa korkeuksissa (estesatulat ovat yleensä katonrajassa). Koulusatulaa en osannut satuloida tarpeeksi taakse vaan ope korjasi meidänkin satulointia maneesissa. Omaan silmään näytti jo issikkatyyliltä. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja oltiin maneesissa. Siellä oli kylmä.

Etukäteen sain varottelua että Sulo on kiemurtelija. Ihan alkuun tuntui taas Orendalta eli hepan takaosa kulki vasemmalla vinossa. Sain sen onneksi suoristettua. Alkuverkat mentiin melko itsenäisesti, vapaa suunta ja vapaa askellaji. Koko maneesi käytössä. Kuvittelin että meillä menee ihan ok vaikka heppa pystypäin kulkikin. Kunnes tuli noottia karkaavista ulkolavoista, sisäpohkeesta, joka ei ole läpi jne. Kuulemma ei saa kädet liikkua kevennyksen tahtiin. Tuo oli uutta. Samoin ulko-ohjalla pitää pitää vakaa tuki. Tulkitsin että pitää vetää vähän enemmän. Käytännössä käsien pitäisi muistaa elää hevosen liikkeiden mukana. Muistan sen aina hetkittäin. Laukkaa yritin vaihtaa lennosta mutta tiputti kummallakin kerralla raville.

Jossain vaiheessa tuli puhetta myös jaloistani. Ope kävi kääntelemässä kinttujani ojennukseen ja totesi että polvet ei pysy irti satulasta. Estepenkin kanssa ei ole kuulemma tällaista huomannut. Omaksi helpotuksekseni kun ruvettiin tekemään tehtävää harjoitusravissa niin mulle tuli käsky nostaa jalustimet ylös.

Tehtävänä tultiin keskilinjaa kohti peilejä ja matkan varrella tehtiin kaksi volttia. Ensimmäinen edelliseen kierrokseen nähden ulos, jälkimmäinen sisään. Suunta vaihtui aina päässä. Kun rupesin tarpeeksi jännittämään niin jännittyi myös ratsu ja sitten oltiinkin jo kierteessä toisistamme lisää jännittyen. Volteilla meno hetkittäin parani mutta keskilinja oli pahin. Pitkillä sivuilla kun ei oltu syynissä, meni paremmin. Tänään tuli esille taas vissiin jännitykseen liittyvänä että vasen hartiani oli paljon oikeaa alempana. Vasemmassa kierroksessa taisi näkyä pahemmin. Oikea kierros oli taas muuten meille hankalampi. Noloa oli että lyhyeltä sivulta keskilinjalle kääntyminen meni lähes joka kerta pulleroksi ja reitti levähti ulos.

Tämä oli hyvää jatkoa Mintin oppeihin kun ensin on harjoiteltu apujen käyttöä ja asettamista, nyt harjoiteltiin volttien ratsastusta. Ja kammotus kun oli vaikeaa. Noloa oli se, etten itse huomannut eroja kunnolla. Huonoa ulko-ohjan tukea, kiemurtelua ja lavan pullistumista. Reittikin taisi kärsiä. Ja kaulan pyöristyessä myös niiden takajalkojen tuli olla hommissa eikä kaarrella omiaan jossain sivulla.

Ravitehtävän alussa meinasi väsyttää. Hyvin kuitenkin jaksoin pitkän pätkän harjotusravia. Väliin huilattiin hetki ja jatkettiin laukalla. Laukkaa mentiin kumpaankin suuntaan ja päätyihin tehtiin voltit. Tarvittaessa myös pitkille sivuille ja aika paljon volttailinkin. Laukassa homma onneksi sujui paremmin eikä Sulo ollut niin jännittynyt. Tosin edelleenkään en osannut ratsastaa täydellisiä voltteja vaan tuli kiemuraa, lavat karkaili tai vähintään aktiivisuudessa tai tahdissa oli sanomista. Hyvin hepo oli kuitenkin kuulolla, sillä kun pysähdyin kuuntelemaan opea niin ratsu pudotti raville. Tapahtui ainakin kahdesti. Myös sisäpohje olisi pitänyt olla paremmin läpi.

Tunti meni äkkiä ja sitten olikin jo loppuravien aika. Muilla oli jalustimet valmiiksi enkä jaksanut ruveta ähräämään niiden kanssa. Koska virtaa oli jäljellä eikä kuskia oltu rääkätty henkihieveriin niin kevensin loppuravit ilman jalustimia. Jokunen kierros vielä maneesia ympäri, pyöritellen ympyröitä ja voltteja kumpaankin suuntaan. Hyvään hetkeen sai sitten siirtää käyntiin.

Tänään itselläni oli kyydissä vain hauskaa. Olin iloisella mielellä liikkeellä eikä harmittanut yhtään missään vaiheessa. Olin vain tyytyväinen kun ope löysi niin paljon korjattavaa. Ei ole siis katseltu menoa sormien läpi. Siitähän minä maksan että huomautetaan.

Ongelmia:
en osannut vahtia lapoja
paljon pientä viilattavaa
polvet tahtoivat puristua satulaan
hartiat ei pysyneet tasan

Parannusta:
välillä rentouduttiin kummatkin
kuskia ei keljuttanut koko tunnin aikana vaan oli hauskaa

Hapannaama maastossa

Eilisen maastoreissun jälkeen otettiin nyt uusiksi mutta vähän rauhallisemmin. Seuraksi lähti tällä kertaa Elsa omistajansa kanssa. Keli oli aurinkoinen +11 ja minä hullu lähdin matkaan ilman takkia. Eilen tarkeni hyvin mutta tänään oli aika vilu. Hepan varustin nyt suojahärpäkkeillä ötököitä vastaan. Viskoi edelleen päätään mutta nyt vähän vähemmän.

Pysyttiin turvallisesti reitillä. Kolme kierrosta myötäpäivään. Ekalla ravipätkällä kaveri vähän innostui ja Easy päätti että laukassa on parempi pysyä perässä. Kun vauhti kiihtyi niin rupesin huutelemaan ravia. Jarrutusmatka oli vaan aika pitkä. Ajattelin että Easy vetää herneet nokkaan jos himmailen sen vauhtia kaverin nelistäessä. Otettiin vähän välimatkaa mutta pysyttiin silti perässä. Seuraavat kierrokset mentiin sitten oikeasti rauhallisesti.

Käyntipätkät väliin niin että meinasin palella. Tänään Easy liirasi oikealle, joka oli siis kohti kaveria. Easy ei ollut kaikista iloisimmalla tuulellaan sillä kertaalleen hyökkäsi seuraa kohti hampaat irvessä. Ihan pitkin ohjin ei siis vierekkäin kuljettu. Vaan eipä meinattu käyntivauhdissa pysyäkään. Pitkin ohjin Easy kyllä jolkotteli kaverista ohi mutta ohjat tuntumalla kun yritettiin mennä edeltä niin oli kovin vastahankaista. Kertaalleen hepo otti säpsyt oksista, jotka osuivat luultavasti jalkaani ja siitä ratsun kylkeen.

Uittopuuhat jätettiin tänään välistä eilisen jalkavamman takia.

Ongelmia:
heppa ei ollut ihan rauhallisimmillaan

Parannusta:
meni ihan ok
ei pukitellut

Kiihdyttelyä ja kumoutumista maastossa

Sunnuntaina päästiin vihdoin ponin seuraksi maastoon. Aiempi suunnitelma oli mennä jo alkuviikosta mutta muiden sekaannusten takia päästiin vasta nyt. Keli ainakin suosi, lämmintä oli +12 ja aurinko paistoi. Easy viskoi päätään aika tavalla koko reissun. Eipä ollut turpaverkkoa tai korvahuppua päässä. Olisi näemmä pitänyt olla. Pitkin ohjin sai toisen ohjan välillä sotkettua korviin tai heitettyä pään yli väärälle puolelle. Napakampi tuntuma auttoi pään viskomiseen ja ravissakin hepo jopa hetkittäin pyöristyi. Hyvin harvinaista maastossa.

Suurin osa matkasta mentiin käyntiä. Näemmä nytkin päädyttiin kohti Kalimenkylää. Ravailtiin missä pohja sen salli mutta kovia pätkiä oli paljon. Muutama lyhyt laukkapätkäkin menomatkalla tuli. Käytiin siellä kauimmaisessa kolkassa joen toisella puolella, jossa olen aiemminkin käynyt. Mutta se olikin jonkin piha. Saatiin onneksi ystävälliset neuvot takaisin reitille.

Kalimenkylän hiekkatie ei ollutkaan ihan loputon, kuten alkuun luulimme. Pohja oli kyllä hyvä ja muuta liikennettä vain kaksi heppaa taluttajineen. Menomatkalla Easy säikähti muurahaispesää ravissa ja siinä taisi tulla omat reissun maksimisykkeeni (189). Vähän ihmettelen kyllä. Kierrettiin lenkki ravissa ja käynnissä. Vähän hiljaista autotietä, pätkä kammottavaa isoa soraa, hiekkakuopan läpi ilman kunnon kiipeilykohtia ja takaisin lenkin alkuun.

Päätettiin ottaa laukkaa takaisinpäin. Easy oikein ampaisi menemään enkä varmasti ensimmäisen muutaman sadan metrin aikana olisi sitä kovin nopeasti pysäyttänyt. Poni kuulemma hirnui perään kun ei pysynyt vauhdissa. Tie oli onneksi tarpeeksi pitkä ja 800 metriä myöhemmin ennen autotietä Easyn jarrut toimivat jo hyvin. Gps paljasti huippunopeudeksi 51,8 km/h. Huh! Eikä tarvinnut yhtään pyytää eteen.

Käveltiin autotiepätkä ja kuviteltiin että hepat ois pahimmat liikahöyryt jo purkaneet. Pohja seuraavalla pätkällä oli märempi. Otettiin silti laukkaa. Hyvin kiihtyi Easy taas, onneksi ei lähellekään viittäkymppiä. Jarrut ei silti toimineet halutusti ja poni jäi taas jälkeen. Pahimmista pehmeistä kohdista päästiin yli mutta kaarteessa ollut lätäkkö koitui kohtaloksi. Siinä taisi olla vielä heinää päällä. Tilannenopeus oli liian suuri ja huomasin kuinka ratsulta lähti jalat alta ja maa lähestyi. Ensimmäinen ajatus oli että toivottavasti poni ei laukkaa päälle. Hyvin nopeasti käytiin maassa ja samantien oltiin takas tolpillamme. Ohjat pysyi käsissä, joten Easy ei edes yrittänyt paeta paikalta. Kun poni ehti paikalle oltiin jo seisaaltamme.

Vahingoiden tutkiminen ja talutusta sen verran että mahdollinen könkkäys ilmenee. Vasemmasta takasesta repeytyi yönsilmä. Askellus oli puhdasta. Heppa oli kurainen etusten välistä ja oikealta puolelta satulavyöstä. Itellä kurautui yläselkä. Koska ratsu ei ontunut niin loikkasin takaisin kyytiin. Paluumatka mentiin varmuuden vuoksi käyntiä. Reissukin sitten venyi lähes kahteen ja puoleen tuntiin.

Opin ettei pidä luottaa ratsun tilannetajuun vauhdista ja pohjasta. Mutta jospa sekin jotain oppi ja seuraavalla kerralla kuuntelee pidätteitä paremmin. Maastoseura vitsaili että ens kerralla vain koottua laukkaa. Kummallekaan ei onneksi käynyt pahemmin ja yönsilmä parani putsauksella parissa päivässä. Mukava reissu oli muuten. Enkä edelleenkään ole Easylta tavalliseen tapaan tippunut.

Maastoreitti satelliittipohjalla,
reitin pituus 14,8 km.

Sama reitti karttapohjalla.
Täppä näyttää kaatumiskohdan.

Huippunopeus 51,8 km/h. 

Kuskin maksimisykkeet 189.

Ongelmia:
pään heiluttelu myös pitkin ohjin
hepo ei pysy tolpillaan
hepan oma tilannetaju ei ollut ihan paras

Parannusta:
Easy oli muuten tolkusti vaikka rauhallisen ponin rinnalla vaikuttikin hetkittäin vähän säikyltä
ei pelännyt puimuria
ei meinannut karkuun

Showhyppääjä

Pääsin taas vähän erikoisemmalla tarjouksella hyppäämään. Piti esitellä Oskun hyppykykyjä. Varoitin etukäteen etten ole hypännyt sillä kuin kerran maastoesteitä mutta ei kuulemma haittaa. Osku oli jo edellisellä tunnilla maastossa, joten sain valmiin ratsun. Suojat sille vielä jalkoihin ja maneesiin.

Alkuverkassa opetus oli aika tiukkaa. Lyhyemmät ohjat, pidä oikeaan kierrokseen suorana, vasempaan kierrokseen huolehdi että asettuu kunnolla. Alkujäkityksen jälkeen hepo jopa rentoutui aina hetkittäin. Vaihtelin suuntaa suht usein. Oikea tuntui alkuun vaikeammalta. Käännä ulkopohkeella, älä anna juosta alta. Olin ite hyvällä tuulella ja hymyilin vaan. Pyöriteltiin voltteja ja ympyröitä ja olin mielissäni suht vapaasta kuviosta.

Laukkaa mentiin kumpaankin suuntaan. Hetki meni siinäkin ennen kuin hepo rauhottui. Melko pian hypättiin pientä ristikkoa kummastakin suunnasta. Piti tulla ympyrällä mutta kuvio oli vähän levähtänyt. Myötäsin hyvin. Ponnistuspaikkoja en saanut ihan kohdilleen. Ekalla vähän kopsahti ja sitten tultiin hitusen kaukaa. Kumpaankin suuntaan 3 - 4 hyppyä.

Sitten ruvettiin hyppäämään linjaa. Väli taisi olla 21,5 metriä. Ensin korkeus oli ehkä 70 cm. Alotettiin vasemmassa kierroksessa, linja, sen jälkeen toisella pitkällä sivulla täyskaarto ja takas. Eka este oli pysty, jälkimmäinen okseri. Aluksi mentiin väli kuudella laukalla. Pari kertaa esteet nousi, ehkä 80 ja 90 senttiin. Sitten piti väli tulla viidellä. Aika isosti sai jo tulla. Okserin alle tuli kaksi äksää alle. 90 meni vielä iteltäni suht hyvin. Lopuksi linja oli kai metrissä. Tunnustan etten nähnyt ponnistuspaikkoja enää. Laukattiin vaan kohti ja toivoin että Osku hyppää. Hyppäsihän se. Kerran taidettiin tosin pudottaa. Osuipa väliin kertaalleen kuudeskin askel. Hypättiin tätäkin muistaakseni kumpaankin suuntaan. Kauhistelin jo mielessäni että kuinka käy jos esteet vielä nousee. Onneksi ei nousseet vaan tuli kuskin vaihto.

Kasasin vielä esteet pois.

Ongelmia:
kuskia rupesi hirvittämään kun esteet nousi metriin
ponnistuspaikat oli vähän hukassa

Parannusta:
ei kieltoja
laukka oli hyvin säädeltävissä ja väli onnistui sekä 5 että 6 askeleella

Myöhemmin tapahtunutta: Osku muutti leiripaikkaamme Pudikselle 8.10. ja sai uudeksi kutsumanimekseen Lassi.

Testaamassa Turkan ratsurinteen estetunti

Testailuputki jatkui ja nyt suunnattiin Annen ja Kaisan kanssa Turkan ratsurinteelle. Meidän estetunnille tuli kaksi muutakin kuskia mutta eipä tuo haitannut. Heppajako meni vähän kuten arvelinkin ja sain sh-lv-risteytyksen, 5v Rocon. Sitä mainostettiin että kovaa ja korkealta ja saattaa ponnistaa mistä sattuu. Kelinä oli pikkuhiljaa aurinkoistuva +7.

Vähän iloisemman näkönen kuva Rocosta.

Hepat haettiin laitumelta sisään. Roco oli tallissa nätisti. Esteet odotteli pihalla. Kenttä oli vähän pieni verrattuna muihin tottumiini, arvelisin kooksi ehkä 45 x 45 m. Hyvin mahduttiin hyppäämään. Taas kärsin aloittelijamokista. Lyhensin vain kumpaakin jalustinhihnaa saman verran. Vasen jäi kuitenkin ehkä 5 reikää pidemmäksi ja siksi tuntui että satula on vinossa. Kummasti parani kun sain jalustimet yhtä pitkiksi ja satulavyönkin tiukemmalle.

Alkuun Roco tuntui viettävän kentän keskelle. Onneksi muutaman kierroksen jälkeen opin jo jipot, joilla ratsun saa pysymään uralla. Ravissa oli kivan reipas. Laukat nousi vähän huonosti. Ohje oli että laukassa pitää pitää pohkeet tiiviisti ympärillä. Muutaman kerran pudottelikin raville.

Ekana tehtävänä tultiin ravipuomeja. Vasen kierros meni hyvin, oikea hitusen huonommin. Tyhmä kuski ei edes tajunnut että miten hepo asetteli jalkansa väärin kun saatiin kaksi sakkokierrosta. Sitten tultiin ristikkoa, edessä oli ponnistuspuomi apuna. Hyvin meni. Ristikko nousi pystyksi, edelleen ylittyi helposti. Vasta kun ponnistuspuomi lähti edestä niin pari kertaa loikattiin hitusen kauempaa. Eka yritys meni jopa tosi hyvin. Kun sitten hypättiin vuorotellen niin oikeassa kierroksessa nosti monesti vasenta laukkaa. Esteiden jälkeen saattoi olla ristilaukkaakin.

Ristikon jälkeen hypättiin pystynä.

Seuraavana esteenä hypättiin ristikko-okseria vähän lävistäjämäisesti. Eipä ollut ongelmia senkään kanssa. Heppa imi kivasti esteelle eikä meinannutkaan jättää hyppäämättä.

Treenikierroksia okserilla.

Ope uhkaili alkuun että nyt ekalla kerralla hypätään vaan ihan pieniä. Ensimmäinen ratakierros hypättiinkin ehkä 60 cm korkeudella. Meni kuitenkin niin kelvosti että lopulta esteet nousi ysikymppiin. Tultiin siis kolmen esteen rata. Oikeassa kierroksessa musta pysty, oikealle ja kulmasta kohti okseria, vasemmalle ja punainen pysty. Kertaalleen Roco meinasi liukastua laitumen puolen uralla. Siellä oli vähän märempi kohta. Laukat ei vaihtuneet ihan joka kerta, alkutunnista johdin aika arasti. Ysikympissä kahdelle ekalle esteelle en nähnyt ponnistuspaikkoja yhtään mutta hyvin ylitettiin ne silti. Vika hyppy meni hyvin.

Eka 90-hyppy sivulta.

Eka 90-hyppy edestä.

Radan toinen hyppy takaa.
Kuskilla on takapuoli vähän turhan nopeasti penkissä.

Toinen hyppy sivusta.

Vika hyppy. Vihdoin näin vähän mistä ponnistetaan.

Kovin teknisiä ohjeita ei tunnilla saatu. Hepat olivat kivan tolkkuja ja varman olosia. Rocokin oli paljon rauhallisempi kuin mitä etukäteen odotin. Siitä voisin kyllä jo sanoa että reipas. Mutta pysyi täysin käsissä. Hyvin opettavainen heppa itelleni pohkeiden käyttöön.

Roco taas vähän iloisemmalla ilmeellä.

Loppuravit hölkyteltiin puolipitkällä ohjalla. Pyöreyttä ei näkynyt enkä tiedä kuinka tuskaisaa sitä olisi ollut houkutella. Kivan rento meininki oli ja kiva oli päästä hyppäämään muutakin kuin niitä pieniä tekniikkatehtäviä. 90 oli selvästi itselle vielä mukavuusalueella. Näyttihän ne vähän isoilta muttei yhtään pelottavilta. Arvelen että tämän jälkeen alkaisi ongelmat itellä. Ja niistä ongelmista ei muuten pääse kuin harjottelemalla isommilla.

Ongelmia:
laukannostot
laukassa pysyminen
väärät- ja ristilaukat väleissä

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
kiva paikka, pitää käydä toistekin
ihana siisti talli

Kuvista ja videoinnista kiitos Alekseille, Venlalle ja Johannalle.

Erittäin hyvää menoa estetunnilla

Perjantain omalla tunnilla oli taas tuntilukujärjestyksen mukaan esteitä luvassa. Jälleen olin etukäteen kurkkinut että pieniä ja kääntötekniikkaa. Omat ratsuveikkaukseni menivät väärin ja sain pitkästä aikaa Koran. Kiva juttu. Annen nakitin hevosenhoitajaksi, Kora oli kuulemma leikkinyt lohikäärmettä harjatessa. Satulointi ja suitsitus sujuivat ok. Esteet oli siis maneesissa valmiina. Ratsukoita tunnilla oli 9.

Alkuverkassa huomasin taas etten osaa ratsastaa Koraa pyöreäksi. Jäkitystä ja sivuoven kyttäystä. Ovea jaksoi kytätä koko tunnin, oikeassa kierroksessa pahemmin. Uralta tuli joka kierroksella sivuloikka sisään. Noin 5 metriä oli Koran mielestä turvallinen ohitusetäisyys. Toiseen suuntaan päästiin puolella metrillä ja kaulan kenotuksella. Verkkalaukassa Koralla oli aika paljon vauhtia. Ope sanoi menneensä Koralla eilen ja sanoi että se saattaa vaikuttaa. Tosin itelläkin oli nyt ekaa kertaa Koran kanssa ponikannukset jalassa. Hetkittäin tuntui että ratsu juoksee alta.

Verkkatehtävänä tänäänkin ravattiin kolmikaarista puomien yli. Kaarteissa heppa piti saada sisäpohkeen ympäri. Oikea kierros oli alkuun hankalampi ja Kora jäykempi siihen suuntaan. Myöhemmin piti tehdä vapaavalintaiseen kaarteeseen voltti niin volttailin oikealle. Tätä kumpaankin suuntaan. Meidän vika puominylitys oli erikoinen kun Kora kompastui ja meinasi mennä turvalleen.

Laukassa alotettiin hyppäämällä oikeassa kierroksessa keskimmäistä pystyä. Piti laskea 3 laukkaa ennen estettä. Kora vähän kolisteli mutta laskut meni (lähes joka kerta) oikein ja este pysyi ylhäällä. Ope kaipasi tasapainottavia puolipidätteitä ennen estettä. Sitten hypättiin vasemmasta kierroksesta keskiesteeltä kaarre oikealle, laukka vaihtui. Seuraavaksi hypättiin kaari ekalta tokalle esteelle vasemmalle. Kummallakin kerralla väliin tuli vaaditut 5 laukkaa. Puolipidätteet meni vähän heikosti läpi ja vauhti oli hetkittäin hieman enemmän kuin olisin halunnut.

Seuraavaksi tultiin vasemmalta ja hypättiin s-mutka. Itselleni oli ahaa-elämys tajuta etteivät esteet ole ympyrän kaarella vaan pikemminkin ellipsillä. Ekan jälkeen vähän matkaa suoraan, samoin ennen vikaa. Vähän huijasin, sillä tiesin että vauhti kiihtyy loppua kohti. Tein jälkimmäisestä kaarteesta isomman ja hain sieltä lisää tilaa tehtävälle. Toiseen suuntaan ekalla kierroksella laukka vaihtui epätoivotusti ja tultiin eka väli vastalaukassa. Ainoita pätkiä tunnilta, kun jäi tallentumatta. Jälkimmäinen kierros meni hyvin ja opelta tuli kehuja, "erittäin hyvä". Jes!

Loppuraveissa Kora ei juossut enää pää ylhäällä. Eipä se silti videolta niin hienolta näytä kuin miltä tuntui selkään. Pääosin olin kyllä hyvin tyytyväinen tuntiin. Pientä miinusta oven kyttäilystä. Kora jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
sivuovi pelotti koko tunnin
Kora meni lujempaa kuin koskaan ennen
oikea kierros oli hankala
kolisteltiin

Parannusta:
ei yhtään kieltoa tai pudotusta
joka kerta vaaditut askelmäärät väleihin

Anne kuvasi, tässä kooste.

Kevyesti länkkää leikkimässä ilman satulaa

Katselin koko torstain ja perjantaiaamun sääennusteita. Kaikki näyttivät märkää perjantaita. Todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta eikä koko päivänä satanut. Olisin siis hyvin voinut lähteä tallille jo aiemminkin. Lopulta tuli kiirekin. Kelinä aurinkoinen +11. Kenttä märähkö.

Easy oli oirehtinut mahaansa aiemmin viikolla, nyt oli onneksi ihan ok. Mentiin silti kevyesti. Aiempien suunnitelmieni mukaan kasasin kentälle neljästä puomista L:n. Ennen kuin hyppäsin kyytiin väistätin taas. Edelleen oikea puoli toimi vähän hassusti. Muutama askel kerrallaan onnistui ilman että hepo karkasi kokonaan vasemmalle puolelleni.

Satulaa en laittanut ja kampesin taas kukkulalta kyytiin. Vähän huonosti meinasi onnistua ja ekalla yrityksellä ratsukin vähän protestoi. Alotettiin L-peruutuksilla. Alku oli vaikein, etuset oli paikallaan ja peppu ehdotteli puolta ja toista. Kun hepo oli puomikujassa niin loppu sujui sutjakkaammin. Alkukankeutta oli. Muutamia ei-toivottuja puomin ylityksiä tuli. Sidepassia yritin mutta alkuun oli niin hataraa että yritykseksi jäi.

Päätin sitten ravailla ja pyöritellä. Ei tehty ihmeempiä. Hepo oli tällä kertaa kivan tasainen ja rauhallinen. Omia jalkojani yritin rentouttaa alas. Laukassakin puksutti rentona ilman kauheaa kiirettä. Välikäytien aikana päätin kokeilla temppuja uudestaan. Nyt sidepassissa oli jo selvää yritystä toiseen suuntaan. L-peruutus lähti edelleen vähän takellellen. Muutaman viikon päästä päästään tekemään näitä juttuja ohjatusti.

Loppuun vielä pyörittelin vähän ravissa ja ihan lopuksi taluttelin hetken. Hyvin seurasi, kääntyi ja reagoi. Ravillekin sain.

Ongelmia:
kyttäsi edelleen kentän takapäätyä

Parannusta:
tasaisempi ja helpommin asettuva kuin vähään aikaan
laukkasi rennosti

Väistöjä Töpöllä, kuski kriittisenä

Torstaina tuppauduin taas mukaan pienryhmätunnille. Ratsukoita oli 6 ja mulle osui Töpö. Heppa oli onneksi sisällä. Pihalla kun satoi vettä. Ratsun satula oli korjauksessa, joten saatiin open koulusatula lainaan. Töpö leikki pitkästä aikaa kirahvia eikä laskenut päätään suitsille. Satulalle luimi pahasti muttei sentään purrut. Lämmintä oli vain +9 ja me maneesissa.

Alkuverkat mentiin melko itsenäisesti. Väistöjä käynnissä, sitten ravissa. Mentiin hitusen avoakin. Tuntui että siihen käytettiin vähän turhan pitkä aika. Lopulta väsähdin ja ratsastin vain suoraan tehden päätyihin ympyrät. Suunnittelin temponvaihteluita mutta sitten onneksi alotettiin tehtävä. Välillä tuli sanomista että pyöreys ei ole riittävää ja pidä tuntuma ja kädet tasaisempana.

Mentiin lävistäjällä pohkeenväistöä, alkuun oikeassa kierroksessa väistettiin oikealle. Kertaalleen käynnissä, sit noin kolmannes käynnissä, jonka jälkeen piti siirtyä raviin väistössä pysyen. Korjauksia tuli jonkin verran jonka lisäksi keksin ite vaikka mitä juttuja, jotka ei menneet täydellisesti. Vähän ratsastelin menemään. Pohkeet ei toimineet kunnolla, lapa pullahteli välillä edelle mutta asetuksen sain sentään tähän suuntaan pysymään oikein. Tähän kierrokseen ravi taisi olla vielä suht aktiivista väistöissä. Tätä mentiin melko pitkään.

Toinen suunta tuntui hankalammalta. Taas kerta käynnissä ja sen jälkeen kolmanneksen jälkeen raviin. Itellä venähti ravisiirtymät välillä puoleen väliin. Alkuun meinasin lisäksi törmätä keskellä olevaan kottariin. Jatkossa tajusin sit alottaa väistön heti kulman jälkeen. Käynnissä mentiin melkeen liian lujaa, ravi olisi taas saanut olla aktiivisempaa. Vasen hartiani valahti alas. Kädet levisi liian kauas toisistaan ja asetusta en kertakaikkiaan saanut väistön suunnasta pois. Lapa uhkasi pullistella tähänkin suuntaan. Kertaalleen muistin kaikki ohjeet ja sain palikat asetusta lukuunottamatta pysymään kasassa. Sitten tulikin opelta kehuja. Ravissa lisäksi hartiani valuivat liian eteen, jonka ymmärsin väärin etukenotukseksi. Tästä tuli useamman kerran sanomista.

Lopulta ruvettiin heti väistön jälkeen nostamaan oikeaa laukkaa. Ekalla kerralla ei laukka meinannut millään nousta. Jatkossa nosti oikean ja vaihtoi samantien vasemmaksi. Vaihtui se takaisinkin. Pääty-ympyrällä esitti yleensä vielä vaihdot tai pari. Lopulta kun tajusin pitää tarpeeksi edestä vastaan niin pysyttiin oikeassa laukassa. Siitä ope vielä käski lyhentää mutta tuntuu etten osannut ollenkaan. Pudotteli sitten raville.

Aika loppui kesken eikä laukattu vasempaan kierrokseen ollenkaan. Loppuraveissa Töpö tuntui reippaalta. Oli omasta mielestäni jo rajamailla että juokseeko alta. Mutta koska omasta mielestäni käynti ja laukka oli sopivia (vaikka menikin liian isosti/lujaa) ja ravikin oli sopivaa (vaikka meni liian hitaasti/tehottomasti) niin en luota omaan arvostelukykyyni. Ei mikään mahtavin tunti Töpön kanssa muttei onneksi kovin huonokaan. Satuin vain olemaan hirmu kriittisellä tuulella. Totesin että 2 asiaa meni hyvin ja 101 huonosti. Kritiikkinä että oli aika tylsä tunti.

Ongelmia:
oikealle ohjalle oli hankala saada tuntumaa
väistössä vasempaan en saanut asetusta oikeaan suuntaan
istuin hartiat liian edessä
ohjastuntuma ei ollut tarpeeksi tasainen
vasemmat varpaat osotti jopa liian eteen
ratsastelin
oikea laukka ei säilynyt vaan vaihtoi joka kerta heti noston jälkeen
ekalla kerralla laukka ei edes noussut heti
lavat pullahteli ulos
ulkopohkeet oli liian höllällä käytöllä
en saanut yhtään nättiä siirtymää ravista käyntiin

Parannusta:
lopuksi laukattiin jopa kierros ilman vaihtoja
väisti välillä hienosti ravissa

Videokooste tunnista. Kiitos Annelle kuvaamisesta.

Lisää kääntötekniikkaa estevalkassa Valmalla

Keskiviikkona oli taas estevalkan vuoro ja ratsunani tyypilliseen tapaan Valma. Esteet kasattiin open viimeviikkoisten ohjeiden mukaan. Keskelle X-este ja toiseen päähän s-mutka kolmesta pystystä 16 metrin väleillä. Oltiin siis maneesissa, 6 ratsukkoa.

Tänään sai pitää jalustimet jalassa. Alkuverkkojen jälkeen niitä piti vielä vähän lyhennellä. Samoin satulavyötä sai tänään vielä kiristää ravailun jälkeen lisää. Oma aikataulu oli taas sen verran tiukka että olin vikana maneesissa. En ehtinyt yhtään mennä itsenäisesti vaan heti kun sain ohjat niin alotettiin jo ohjattu raviverkka. Hetki ravattiin puomien yli, sitten tultiin jotain kolmikaarisen tapaista edelleen puomien yli ravissa. Ihan alkuun Valma vähän katsoi puomeja mutta siitä päästiin nopeasti. Tultiin noin kolme kierrosta tätä.

Sitten laukattiin 2 vai 3 kerrallaan ympyrällä puomien yli. Vasen kierros meni hyvin ja omasta mielestäni osuttiin lähes joka kerta (en kyllä huomaa aina jos puomi jää takasten väliin). Oikea kierros oli hankalampi. Valma rupesi pukittelemaan matkan varrella. Siitä tuli tahtirikkoja ja vääriä laukkoja. Laukka valahti pitkäksi, laskin askeleet liian lähelle puomeja ja monesti rikkoi ravillekin. Yritin pohtia mitä tein itse erilailla ja miksi hepo pukitteli. Huomasin puristavani polvilla kun jännityn. Mutta en kyllä tietoisella polvien rentouttamisellakaan saanut pukittelua pois. Vähän harmitti etten osannut korjata pukista aina eteen. Ope kysyi että miksi löysään ohjat pois puomin jälkeen. Se on kuulemma ihan tarpeetonta.

Välikäyntien aikana ope kertoi että hyvä ratsastaja menee puomin yli kymmenesti ja osuu ainakin 8 kertaa puomille oikein. Jos osumat jää 6 - 7 kertaan niin sit puhutaan jo tuurista. Ja puomille pitäisi osua oikein myös lyhyemmästä ja isommastakin laukasta eikä aina vain siitä samasta normilaukasta. Sitä voi yksärit kuulemma treenata kotona.

Ekana tehtävänä tultiin viime keskiviikolta tuttua X-estettä. Ympyrällä hypättiin, kapeasta välistä jokunen kerta ja sitten kun riitti niin lävistäjää pitkin keskeltä yli. Vasen kierros oli tässä meille hankalampi. Valma meinasi valua esteestä sisältä ohi, jolloin taisin vetää rumasti ulkoa. Ope käski käyttää ulkopohjetta (miten se auttaa osumisessa?). Kiemurreltiin lähestymisissä, kertaalleen hepo sit jopa hyppäsi väärästä välistä. Monesti meinattiin mennä tolppaa kohti. Pohkeeni ei tarpeeksi tarkasti kertoneet hepalle että mistä välistä meinataan. Lävistäjäloikassa vähän valahti pitkäksi ennen hyppyä ja kiihdytti.

Sitten hypätttiin taaempaa kaarta. Pystyt oli turvallisesti kavalettikorkeudessa. Oikea kierros. Ekalla kierroksella väliin piti saada 5 laukkaa, tokalla 4. Kumpaankin tuli heti sakkokierros mutta toivotut askelmäärät taisi tulla. En osaa edelleenkään kääntää ja Valma tuntui vähän hankalalta tänään. Vikan kierroksen eka este putosi.

Sitten hypättiin S-mutkaa. Ensin vasemmasta kierroksesta aloittaen. Kumpaankin väliin piti saada 5 laukkaa. Oltiin ekalla kierroksella ainoat, jotka sen selvitti oikein. Laukkakin vaihtui välillä. Ope arveli että tullaan liian hitaasti sisään mutta Valma venyi hienosti. Jälkimmäiseen väliin mahtui viides askel, koska meinattiin pullahtaa reitiltä ulos ja tuli aika iso kaarre. Vauhti vähän kiihtyi loppua kohti. Seuraava kierros ei ollut ihan yhtä hyvä mutta edelleen taisi tulla 5 ja 5. Valmalle tuli kertaalleen myös jumi, enkä saanut sitä omalla vuorollani käynnistä raviin tai laukkaan. Kun ope rupesi huutelemaan seuraavaa liikkeelle niin piti jo muistuttaa heppaa raipalla.

Arvelin jo että lopetetaan mutta tultiin vielä toisesta suunnasta. Eka yritys oli taas kötöstys sinnepäin, jälkimmäiseen väliin mahtui kuudeskin askel. Sakkokierros onneksi ja pääsin vähän parantamaan. Ei edelleenkään yhtä hyvä kuin ekalla mutta taisi tulla 5 ja 5. Laukka ei tainnut vaihtua keskellä.

Tänään ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi. Ope kysyi että oliko hepalla huonompi päivä vai enkö itse ollut kartalla. Itseäni en nyt lähtisi syyttämään. Valmalla oli ainakin kevyt takaosa. Oltaisiin varmaan tarvittu vähän pidemmät alkuverkat ja siinä hepo alusta asti kuulolle. Pitää ens kerralla yrittää vielä varttia aiemmin tallille niin ei tule kiire. Heppa oli tänään edestä raskas, sillä kipeät kädet tunnin jälkeen taas kavalsivat vetämistä.

Ongelmia:
epätasaisemmin meni kun viimeksi
alkutunnista pukitteli
ponnistuspaikat oli monesti liian lähellä

Parannusta:
vähemmän keilausta
Valma ei säikkynyt muita hevosia

Anne oli tallentamassa meidän menoa.

Uusintakerta ABC:llä hyppäämässä

Hartaan suunnittelun jälkeen saatiin Annen kanssa itsemme uudestaan ABC:lle estetunnille. Edellinen kerta olikin jo tammikuussa. Ratsuvalinta osui tällä kertaa joukon uusimpaan tulokkaaseen eli voikkoon Aapoon. Kuulemma reipas menijä. 12-vuotias ruuna, jolla on kisattu 110-luokkia. Porukan äkäisin (muttei silti vihainen) heppa, joka saattaa kuulemma näykkiä. Oma silmäni sanoi korkeudeksi 165+ ja sukupostissa lukeekin että 166 cm. Käyttäytyi tallissa nätisti. Kiva oli tietää mahdollisesta näykkäilystä niin osasin pitää aikeita silmällä.

Ope kysyi toiveita mitä tahdottaisiin tehdä. En ollut yhtään varautunut moiseen ja menin ihan jumiin. Osasin vain kertoa mitä oon alkuviikosta tehnyt ja kuinka kääntämisessä on hankaluuksia. Anne sai suunsa onneksi paremmin auki. Tunnin jälkeen pohdin omaa toivetehtävääni ja se olisi laukansäätelyä linjalla.

Ensimmäisiä ohjeita oli että jos ohjien kanssa jää liikaa nyhertämään niin ratsu saattaa olla edestä hyvinkin raskas. Osaa olla myös höyhenenkevyt kun sitä oikein ratsastaa. Itsenäisen alkuverkkailun aikana en saanut heppaa oikein pyöristymään. Oikeaan kierrokseen asetuksetkin oli vähän tiukassa. Meno vähän parantui pyörittelyn jatkuessa. Ohjattu alkuverkka piti sisällään mm. ravilisäyksiä pitkille sivuille. Kuulemma saa pyytää kunnolla eteen, sillä Aapon ravissa ei ole vielä tullut toista päätä vastaan. Alkuun pyysin vähän arasti mutta kun useampi kierros mentiin ja ope hoputti enemmän niin hepasta löytyi aika hienoa isoa ravia. Satulassa istuen ois voinut olla aika kammottavaa (vrt. kouluradan lisätyt/keskiravit).

Laukkaa mentiin kumpaankin suuntaan ja piti sekä istua satulassa että kevyessä istunnassa. Tuntumani ei saa kadota kun nousen kevyeeseen istuntaan, sanoi ope. Laukka vaihdettiin lennossa kavaletin yli hyppäämällä ja verkattiin vielä toiseenkin suuntaan. Asetukset oli edelleen vähän haussa ja hetkittäin tuntui että hepo valuu sisäpohjetta vasten keskelle.

Verkkahyppyjä alotettiin hyppäämään kaarella Annen ratapiirroksen mukaisesti. Olikohan ensimmäinen väli 17 metriä ja siihen toivottiin viittä laukkaa. Ohjausongelmani oli tyypillisiä ja kuulemma vähän ratsastelin menemään, jolloin ponnistuspaikatkin oli missä sattui. Tunnustan. Laukkaa piti saada vähän kasatummaksi mutta pysymään energisenä. Ensimmäisten kierrosten jälkeen tuli sanomista että olen Aapolle liian hidas. Mukaudun hyppyyn liian myöhään, keskivartaloni ei ole tarpeeksi jäntevä ja olen ylävartalostani liian suorassa. Teoriassa ymmärrän kyllä mutta käytännössä varsinkin keskivartalon jännittäminen tuntui melko ylivoimaiselta saada korjattua. Palaute oli hyvin asiallista mutta ohikiitävän vilauksen ajan meinasi harmittaa olla niin huono.

Jatkossa ohjeeksi tuli ajatella 150 sentin esteitä ja pyllistää paremmin. Ja aina ennen kun on sanottu että pienillä esteillä mukaudutaankin pienesti. Joko opettajat opettavat ristiin tai sitten ymmärrän väärin.

Seuraavaksi hypättiin (olikohan 13 vai 14 metrin) kaarta vasemmalle. Ongelmat oli pitkälti samoja. En osannut korjata keskivartaloani jämäkämmäksi. Yritin pyllistellä mutta lopputulos ei tainnut olla ihan toivottu. Melko pitkään meitä vielä yksinkin tuossa laukkuutettiin. Kaarteen ratsastamisessakin oli parannettavaa. Pääosin tuli kyllä toivotut neljä laukkaa mutta varsinkin tokalle tultiin monesti aika sisäreunaan.

Tämän jälkeen hypättiin 6 laukan loivalla kaarteella (oikeaan) pysty ja okseri. Okserin jälkeen oli tiukka käännös vasemmalle ennen takaseinää. Aapon kanssa edettiin väli viidellä ja okserin jälkeinen kaarre oli aikamoinen sisälle kaatuminen. Koska esteet oli jo vähän isompia niin myötäämisestä ei tullut enää noottia. Vähän hämmästelyä vain että mukauduinpa hyppyyn isosti. Mutta minähän ajattelin nyt sinnikkäästi 150-esteitä.

Sitten hypättiin 8 loikan rata kahdesti. Kaarteiden pystyt nousi vähän, jälkimmäisellä kierroksella taisivat olla 80. Linja oli open mukaan ysikympissä. Pientä takeltelua ja vastalaukkaa taisi tulla mutta olin hypyissä jo paremmin. Hienosti olen unohtanut tarkemmin miten meni. Selvittiin esteistä yli, linja tultiin jo neljällä ja vikalla kerralla okserin jälkeinen kaarre oli jo paremmin hallittu. En muista pudotettiinko mitään.

Ysikymppiä korkeammalle ei ope tänään esteitä nostanut vaikka monesti uhkailikin isoilla. Tykkäsin tänään tammikuuta enemmän opetuksesta, sillä korjattavaa löytyi vaikka kuinka. Opetus myös tuntui sopivasti tiukemmalta. Hepo maisteli hihaani kahdesti, muuten oli ihan asiallisesti. Reippaksi en sitä sanoisi vaan normivauhtiseksi. Sitäkin piti pohkeilla ratsastaa hetkittäin aika nasevasti eteen. Aika erilainen taas kuin viimeaikoina ratsastamani säpiköijät. Mutta sen verran hyödyllistä ja hauskaa oli että katseltiin kalentereja uusintaan.

Ongelmia:
hepo aavistuksen pitkä ja löysä
en osaa istua pienillä esteillä
en osannut taivuttaa/saanut taivutuksia kunnolla läpi
vähän liirasi kaarteissa
hepan takajalka puuhasi omiaan ja taisi lukkiutua hetkeksi

Parannusta:
ei kieltoja
koko tunti tehollista aikaa, käyntipätkätkin saatiin opetusta
ihanan paljon parannus- ja korjausehdotuksia

Estetunnilla kavaletteja ja kääntötekniikkaa

Perjantain tunnilla oli luvassa esteitä. Kuten olin aiemmin käynyt kurkkaamassa niin erittäin maltillisen kokoisia taas. Arvelin saavani Valman mutta tammuska oli ollut jo ekalla tunnilla. Alleni tuli siis vaihtoehto B, Hasse. Hassella en ollut kisojen jälkeen mennytkään. Listassa ei lukenut mitään eikä pelhameita ollut tarjolla, joten laitoin nivelet. Niidenkin kanssa oli säätämistä kun unohdin martingaalit ja laitoin satulavyön. No, suitset meni vielä vaihtoon. Hasse oli kuulemma taas edellisinä päivinä kiikutellut kuskejaan, joten jarrutehostin (pelhamit) käyttöön.

Ratsukoita tunnilla oli 7 ja esteet siis valmiina maneesissa. Pihalla satoi. Pelhameilla Hasse pyöristyi helposti jo alkuverkassa. Kiva oli olla taas tämän tutun ratsun kyydissä. Tämän päivän bonus oli eilen ostettu uusi leikkikalu: kypäräkamera.

Tänään pidettiin jalustimet jalassa. Alkuun tultiin ravissa radan poikki olevia kahta puomia. Ensimmäinen parannusehdotus oli että aseta aiemmin ennen kulmaa. Seuraavaksi piti huolehtia että hevonen ottaa saman kokoisia askeleita puomien yli kuin muuallakin. Sitten tultiin puomeja laukassa. Ensin vasemmassa, sen jälkeen oikeassa kierroksessa. Puolet porukasta laukkasi toisessa päässä, puolet toisessa ja puomeilla kohdattiin (yritettiin olla törmäilemättä, samaan suuntaan toki mentiin puomit). Väliin kolme tai neljä laukkaa. Hasse tuli monesti neljällä vaikka kolmea yritin. Rikkoipa ravillekin jokusen kerran. Ekalle puomille oli hyvin vaikea ehtiä suoristaa. Välillä teinkin välille sitten turhaan kaarta. Kertaalleen meinattiin mennä eriteille ja lopulta pysähdyttiin ihan open varpaille kohti seinää eikä kännytty minnekään kuin käynnistä vasta.

Sitten tultiin kavaletteina tehtävä kahdeksikolla. Vasemmassa laukassa sisään, oikealle, lenkura, oikeassa sisään ja vasemmalle. Saatiin heti perään sakkokierros ja tultiin vielä kertaalleen vasemmalta oikealle. Hasse meni välillä vähän reippaasti, välillä jäi jännittyneempänä töpöttelemään. Hienosäätö ei ollut ihan kohdillaan.

Seuraavaksi tultiin kolmen miniesteen rataa. Vasemmassa kierroksessa pysty, iso kaarre vasemmalle, radan poikki valkoinen pysty, josta 5 laukan kaarre oikealle seuraavalle pystylle. Eka meni hyvin, keskimmäiselle Hasse rupesi kiemurtelemaan ja empimään. Napautin raipalla ja käskin yli. Vika meni taas hyvin. Kaarteeseen tosin mahtui 6 laukkaa. Ope sanoi että hyvä että vain jatkoin. Kakkoskierroksella tultiin vain kakkonen ja kolmonen. Nyt päästiin kummastakin yli mutta reitti valui ulos. 5 laukkaa tällä kertaa ja sakkokierros heti perään. Se onnistui sujuvasti ja nyt tultiin neljällä. Ope huuteli että saattaa tuntua hurjalta. Minä vastasin että tämä on vielä hurjasta kaukana.

Sitten tultiin omasta mielestäni tunnin hankalin tehtävä. Takakulmasta piti hakea oikeassa kierroksessa hyvin tilaa ekalle pystylle, siitä käännettiin kaarre vasemmalle (äskeinen kolmoseste). Ekalla yrityksellä Hasse pullahti kaarteessa ulos ja jälkimmäisestä luisuttiin ulkokautta ohi. Tämmöstä ei pitäisi enää tapahtua! Hyvin vaihtui silti laukka askeleessa kun lähdettiin yrittämään uudestaan. Kakkosyrityksellä päästiin esteistä yli, väliin tuli 6 laukkaa. Ja taas saatiin sakkokierros heti perään. Hasse vipsautti laukan jo valmiiksi oikeaan ja jatkoin vastalaukassa tehtävän alkuun. Ope sanoi että aina pitäisi vaihtaa myötäiseksi. Kolmannella yrityksellä väliin tuli vähän töksähtävä 5 mutta rennommin.

Lopuksi tultiin vielä 4 hypyn minirata. Ope nosti punaisen pystyn (kaikkien tehtävien vika) salakavalasti vähän isommaksi. Olikohan 60 cm. En sitä huomannut mutta vaikutti vähän lyhentävästi väliin kun ponnistuspaikka tulikin vähän kauemmas. Ensin siis tuo äskeinen kaarre takanurkasta, sitten aiempi kaarre valkoiselta punaiselle. Eka kaarre meni sujuvasti viidellä. Välillä Hasse tuntui vähän vahvalta eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Valkoiselle tultiin vähän lähelle mutta tämäkin kaarre meni sujuvasti viidellä vaikka tuntui että vain vedin. Laukatkin vaihtui.

Loppuraveissa Hasse yritti taas alkuun juosta alta. Lopulta sain sen rauhottumaan. Videolta näyttää vähän sipsutukselta meidän loppuverkka. Yllättävän vaativa tehtävä, vaikka estekorkeudet oli matalia. En ihan tyytyväiseksi tullut ja ohimeno jäi kalvamaan. Harmittavan paljon odottelua myös oli, tuntui että oma vireystaso laski aina välissä turhan matalalle. Toki saatiin ehkä koko porukan eniten sakkokierroksia, joten muilla odottelua oli ainakin saman verran kuin meillä. Kaikesta huolimatta lopputunnista ope kehui koko ryhmää että ollaan aika päteviä.

Ongelmia:
kääntäminen
muutaman kerran vähän kiihdytteli hyppyjen jälkeen
ei tullut kovin sujuvia hyppyjä

Parannusta:
ei jännittänyt pätkän vertaa, aika kesyä
viskoi päätään sangen vähän

Anne oli kuvaamassa meidän menoa ja tässä kooste.

Märkää jäykistelyä

Tänään en ehtinyt tallille ennen sadetta. Optimistisesti ajattelin ettei sada kovin paljon enkä laittanut takkia. Olisi kannattanut. Kastuin märäksi ja vilukin tuli. Lämmintä oli jotain kymmenen ja viidentoista asteen väliltä.

Nyt muistin aloittaa maastakäsin ennen ratsastusta. Meni vähän eilistä paremmin. Nyt sain hepan oikealta puolelta pyydettyä jopa askeleita eteen eikä vain taakse. Kun yritin peruutusta niin se ei sitten ihan helposti tullut.

Ratsailla hepo oli taas hyvin jäykän tuntoinen. Kentällä oli toinenkin ratsukko, joten pysyteltiin lähinnä pääty-ympyrällä. Taaskaan en saanut menoa aktivoitua itsenäisesti omasta mielestäni tarpeeksi. Asetuksia en saanut läpi käynnissä enkä ravissa, tänään oli pyöreys todella hukassa. Muutamat siirtymät tehtiin eikä tilanne juuri parantunut.

Laukassa oli edestä epätasainen. Kun tajusin että ohjat ovat pyykkinaruina ja kasasin kunnon tuntuman niin meno parani huomattavasti. Vähän oli kipityksen tuntua laukassakin. Rauhallista ja rentoa menoa ei löytynyt.

Kesken tunnin Easy rupesi yhtäkkiä kyttäämään lantalan kulmaa vaikka oltiin siitä koko ajan menty ohi. Meni useampi kierros ennen kuin tajusin että talikko puuttui siitä hetkellisesti. Hassut hevoset. Puolen tunnin pyörittelyn jälkeen olin märkä ja kylmissäni eikä oikein napannut enää. Varsinkin kun ei mennyt mitenkään hohdokkaasti. Pohdin etten kehtaisi ihan näin lyhyeen lopettaa.

Käytiin sitten vielä maastoreissu. Ensin Aaltikselle vakoilemaan estetuntia. Lapsoset piti heppaa sen hetken kun kurkkasin oviaukosta. Kovin pieniä esteitä näytti taas olevan. Sitten jatkettiin maastolenkille ravissa. Tiesin etten tarkenisi käyntiä. Lönkyteltiin lyhyt reitti puolipitkällä ohjalla. Risteykseltä tultiin käyntiä tallia kohti. Päätin taas hypätä aiemmin kyydistä ja tultiin kentälle takakulmasta sillan yli. Kentällä piti vielä vähän taluttaessa ravauttaa. Kaksi kertaa onnistui hyvin, kolmas ravipätkä oli jo tahmaampi kun heppa ei enää ollutkaan ihan varma että pääsee talliin. Välillä siis pysäytystä ja vähän kääntelyä mutta hyvin nopeasti.

Heppa sai syödä osan päiväheinistään sisällä että vähän kuivahti. Sitten sadeloimi niskaan ja pihalle sateeseen nauttimaan lopuista heinistä.

Ongelmia:
edelleen jäykkä ratsu
vesisade
en saanut asetuksia kunnolla läpi
liikkui alkuun aika hitaasti

Parannusta:
en jäätynyt ihan pystyyn

Pienryhmässä avoja Powerilla

Kouluvalkat korvattiin heti ensimmäisen tunnin jälkeen uudella pienryhmällä. Sinne nyt siis tuppauduin mukaan kuudenneksi. Arvelin jo saavani ratsukseni Valman, varsinkin kun nimi puuttui listasta. Mutta puhelintiedustelu paljastikin että menen Powerilla. En riemusta pomppinut mutta ajattelin että katsotaan nyt. Viimeaikoina muistelen että Power on ollut aika vauhdikas. Kurainen se ainakin oli ja olin viimeisenä valmis. Keli oli sateinen +12 ja me maneesissa.

Alkuverkat ehdittiin mennä melko itsenäisesti. Yritin käynnissä hakea ratsua pyöreämmäksi mutta oli aika hankalaa. Luovutin lopulta ja siirryin raviin. Yllättäen toimi ravissa paremmin. Open kommentit oli taas tuttuja että vahdi että Powerin korvat pysyy samalla tasolla. Mentiin myös pätkät laukkaa kumpaankin suuntaan. Toive oli että vähän isompaa laukkaa. Siinä taisi tulla sanomista että hartiat taa ja ei etukenoa. Yllättävän vähän etupainoista laukka oli.

Vesisade alkoi jo vähän ennen tuntia ja hetkittäin tuli aika kovasti vettä. Tai ainakin ääni oli kova. Hepo jopa muutaman kerran vähän säikkyi. Toivottavasti opetuksesta ei mennyt mitään kovin akuuttia ohi. Tänään kyllä huutelin "mitä?" takaisin jos en kuullut.

Ekana tehtävänä mentiin avoja ravissa vasempaan kierrokseen. Meni jopa yllättävän hyvin. Osasin pitää ulko-ohjasta tarpeeksi napakasti ja myös höllätä. Mentiin kohti peiliä, joten sain tarkkailtua omaa menoa sieltä. Keskityin 95 % siihen että ratsu olisi kolmella uralla. Niinpä sanomista tuli että korvat samalle tasolle ja asetuksessa oli välillä vikaa. Toiselle sivulle piti tehdä vapaavalintaisesti voltteja. Siellä Power meinasi välillä mennä vähän raskaaksi ja matalaksi edestä sekä kallistella päätään. Toisella ohjalla nostelua siis. Tämä meni niin hyvin että melko pian vaihdettiin suuntaa. Oikea kierros ei ollut meille yhtä helppo mutta edelleen meni ihan kelvosti. Vasen käteni ei toiminut yhtä napakasti ulkokätenä vaan oli alkuun liian hidas. Kunnon ota ja myötää tehosi parhaiten. Vähän seilattiin ja itse kritisoin omia suoristuksiani. Aina se päätyseinä tuli liian nopeasti vastaan enkä yhtään itseäni tyydyttävää suoristusta saanut aikaiseksi. Samalla kulmankin ratsastus jäi puolitiehen.

Ope oli hyvin tyytyväinen suorituksiimme ja päästiin tekemään avoja myös laukassa. Jihuu! Taas hyvin harvinaisia vähän haastavampia "temppuja" (kuten ht.netissä sanotaan). Alotettiin vasempaan kierrokseen. Ensimmäiset pari yritystä ei avoa tuottaneet. Sain oikeasti ottaa aika kovasti pidätteen ulkoa. Siitä oltiin open kanssa samaa mieltä. Tulihan se avo sitten sieltä. Vähän huojumista oli mutta ainakin itse tunnistin peilistä mitä yritän tehdä. Taas tuli kiire suoristusyritysten kanssa. Tätä ei kovin pitkään menty. Taidettiin saada jos ei ekana niin ensimmäisten joukossa mennä huilaamaan. Hetki käyntiä väliin ennen oikeaa kierrosta. Taas tuntui että meni huonommin kuin vasen. Känninen seilori tuli meidän menosta mieleen. Yritystä ainakin oli ja väliin tuli hyviäkin askelia. Hepo tosin monesti liirasi vasemmalle ja huojuttiin kahden ja neljän uran välillä. Turpakin kenotti minne sattuu. Omaan istuntaan en ehtinyt yhtään keskittyä. Paljon olisi parannettavaa mutta ope taisi edelleen olla yrityksiin tyytyväinen. Volteilla tuli sanomista että ei tarvi päästää ratsua niin matalaksi ja muualla kaivattiin energisempää laukkaa.

Loppuraveissa Power oli aika kiva. Reipas ja muistaakseni kevyt. Ihan koko tuntia ei ollut kevyt, sillä vasemmassa nimettömässä tunsi tunnin jälkeen että on tullut vedettyä. Hyvin ne kädet kavaltaa nämä jutut. Mutta oli taas paras tunti Powerin kanssa tähän asti. Nyt jäi jo vahvasti plussan puolelle.

Ongelmia:
laukka-avot oli aikamoista seilausta
vasemman käden nimetön oli tunnin jälkeen vähän arkana eli vähän raskas on ollut edestä

Parannusta:
oli tolkusti eikä painanut kohtuuttomasti kädelle
paras tunti Powerin kanssa tähän asti

Pyörittelyä jäykkiksellä

Tänään oli viikon eka vuokrapäiväni. Ei ollut mitään suurempia etukäteissuunnitelmia Easyn kanssa. Katselin säätiedotusta sen verran että ennen kolmea olisi suotavaa päästä ratsastamaan, sillä sen jälkeen lupasi isoja sateita. Lämmintä oli n. +14 ja ehdinkin kuivin jaloin.

Kentälle oli tullut uutta hiekkaa, joka oli vasta lanattu. Päästiin jättämään kavionjälkiä ihan puhtaalle pohjalle. Hyppäsin taas kyytiin ennen kuin muistin että piti treenata sitä maastakäsittelyä ensin. Eipä muuta kuin alas selästä ja pyörittelyä.

Seisoessani Easyn vasemmalla puolella homma sujui helposti. Jopa helpommin kuin länkkäratsu Tarun kanssa. Mutta oikea puoli olikin kummallinen. Jos seisoin etujalkojen kohdalla niin heppa peruutti. Toivotunlaista takajalkojen alle ristiin astumista tuli sillä että hepo kääntyi minua karkuun siten, että seisoin sen pään vasemmalla puolella. Siinä sain olla ihan rauhassa ja jos yritin oikealle kyljelle niin ratsu pyöri karkuun. Kummallista. Onko kellään kokemusta moisesta? Taluttaessa ja juoksuttaessakin olen huomannut että Easylla on hankalampaa sietää ihmistä oikealla puolellaan. Kävi mielessä myös ajatus että voisiko näössä olla vikaa vai onko se vain niin tottunut että kaikki käsittely tehdään vasemmalta?

Tämän jälkeen takaisin kyytiin. En huomannut mitään ihmeitä takajalkojen käytössä ja koukistamisessa. Pikemminkin heppa tuntui hyvin jäykältä. Ei sitten tehty mitään ihmeitä, kunhan pyörittelin taipumaan ja rentoutumaan. Yritin taas pitää open ohjeet mielessä: aseta, suorista, aktivoi. Takajalat omalle paikalleen sivulta alle. Aikamoista jäykkäilyä oli.

Turpaverkkoa ei tänään ollut ja pään heiluttelua taisi olla tavallista enemmän. Eipä ainakaan aurinko paistanut. Laukkaa taidettiin ottaa hyvin maltillisesti kumpaankin suuntaan. Ja loppuravailut ja -käynnit pois. Nelisenkymmentä minuuttia tällä kertaa.

Ongelmia:
päänheiluttelu
jäykkä ratsu

Parannusta:
maastakäsittely oli vaivatonta vaikka toimikin vähän hassusti

Estevalkassa tekniikkaa hillityillä korkeuksilla ilman jalustimia

Taas oli ihan odotettua että sain estevalkkaan Valman. Tänään vähän poikkeuksellisesti Valma luimi satulavyön laitolle. Suitset meni hieman edelliskertoja helpommin korvien yli. Ratsukoita valkassa oli 6 ja oltiin maneesissa. Pihalla +14.

Valma on tainnut vähän hoikistua sillä satulavyö meni suht helposti oikeisiin reikiinsä. Hepo oli huomattavasti edelliskeskiviikkoa rauhallisempi. Näemmä torstain maakosketukset tekivät itsellekin hyvää, sillä nyt en osannut jännittää enää yhtään. Alkuverkassa yritin saada sisäpohkeita läpi. Muistaakseni kovin pitkään ei itseksemme verkattu kun ope pyysi meidät maneesin takapäätyyn ympyrällä olevien esteiden sisäpuolelle ravaamaan. Sen verran ahdasta oli että mentiin lopulta kolme ja kolme. Ravissa siis pientä ympyrän kaarta ja aina esteiden väliin voltit ulos. Valma meinasi mennä vähän lujaa ja aika nopeasti sai vaihdella sisä- ja ulkoapuja. Meni kuitenkin melko vähillä korjauksilla hyväksytysti. Taidettiin mennä kumpaankin suuntaan. Ainakin vasempaan. Muut laukkasi odotellessa. Jalustimet nostettiin tämän jälkeen ylös.

Voisi olla alkuraveista.
Anne kuvasi.

Jalustimet jalassa ei taidettu laukata kuin alkutunnista.
Annen ottama kuva.

Sitten laukassa kaksi kerrallaan kavaletit ylittäen, voltit kavalettien 1 ja 2 jälkeen. Hyvin nopeasti tuli selväksi ettei Valman kanssa voida suorittaa tehtävää kaverin kanssa samaan aikaan koska hepuloi kohti laukkaavasta kaverista. Videolta (alla) huomaa. Saatiin sitten mennä yksin. Vähän meinasi liirailla ulos volteilta. Ulkotuki. Kavaleteilla tultiin taas monesti vähän turhankin juureen ja siksi välillä pudotti.

Ravikuva. Taitaa olla alkutunnista tämäkin.
Annen kuvaama.

Sitten mentiin kaksi kerrallaan kaarella pelkkiä kavaletteja ilman välivoltteja. Vähän kiihdyttelyä tuli alkuun tässäkin kaverista mutta kun jäätiin yksin niin meno parani. Ympyrän kaari oli itselleni hankala ratsastaa. Ekassa välissä meinasin oikaista, jonka takia keskimmäiseltä oli hankala heti kääntää ja jälkimmäinen kaari valui ulos. Tarvitsisin maahan apulinjan. Viittä askelta toivottiin väleihin. Saatettiin esittää jopa neljästä seitsemään. Tätä kumpaankin suuntaan ja jälkimmäinen kierros eli oikea meni paremmin. Ehkä tajusin siinä kääntämisestä jotain. Ope kommentoi että 80-90 cm korkeudella ei varmasti yksikään meistä enää selviytyisi tehtävästä. Siinä sitten tavoitetta.

Vielä yksi alkutunnin laukakuva.
Tämänkin kuvasi Anne.

Lopuksi vielä päivän extreme: X-este. Keskelle maneesia oli siis rakennettu kaksi pystyä ristiin. Samanlaista mentiin muinoin Nowalla, taisi olla eka kertani Delfillä ja putosin kahdesti. Aikana ennen heppablogia, talvella 2009-2010. Tänään pidettiin jalustimet edelleen kaulalla. Este oli erittäin maltillisen kokoinen. Se oli tarkoitus ylittää ratana neljästi, sivusta ympyrä, lävistäjällä keskeltä yli, toiseen suuntaan ympyrä ja toiseen suuntaan lävistäjä. Oikeassa kierroksessa siis alotettiin ja tarkotus oli ekan hypyn jälkeen jatkaa oikealle. Valma kiemurteli lähestymisessä niin paljon että kuskilla tyhjeni pää ja käänsin esteen jälkeen väärään suuntaan. Enkä edes tajunnut ennen kuin ope sanoi. Harvinaista. Mutta päästiin kuitenkin yli. Seuraava hyppy lävistäjällä meni jo varmemmin. Turhat maneesin päädyssä laukkailut on editoitu pois mutta videolta näkyy hypyt. Kahdella vikalla hypyllä keilattiin este nurin. Valma suhtautui siihen tänään kivan rauhassa.

Loppuverkassa hepo oli pyöreä ja videosta päätellen vähän painui kuolaimen allekin välillä. Hassu tunti viimeviikkoiseen verrattuna sillä muutamista hepan säikyistä ja puuttuvista jalustimista huolimatta ei jännittänyt yhtään. Ihana itseluottamus!

Ongelmia:
sai hepulit kohti laukkaavista kavereista
keilattiin taas melko paljon

Parannusta:
kuskia ei jännittänyt
ei kieltoja, raippakin oli välillä jo oikeassa kädessä
videolta näyttää että omat jalat pysyisi aika nätisti aloillaan

Anne oli taas videoimassa ja tässä kasaamani tuntikooste.