Hemppa on poissa

©Pauliina

Murtuma ei lähtenyt paranemaan ja ennuste oli niin huono että oli parempi luopua Hempasta. Paljon sain kokea Hempan kanssa mutta paljon jäi vielä unelmoinnin asteellekin. Kiitos näistä neljästä vuodesta ja kahdeksasta kuukaudesta kun olit elämässäni!

Valtavasti ikävöiden!

Ravipuomeja etuajassa

Maanantaina olin tallilla jo tuntien alkaessa, joten sain valita tahdonko mennä jo ekalle tunnille. Ohjelma oli kuulemma sama ja molemmilla tunneilla olisin kuudes, joten päätin mennä heti ekalle. Ope kirjoitti listaan kohdalleni VEG ja muisti sitten kysyä että onko minulla toiveita. Vastasin että jee, Veksu!

Varustuspalvelua ei näemmä tänäänkään ollut, joten nappasin Veksun, harjat ja suitset vain nopeasti tallista puomille. Ope toi satulan. Yleispenkki toiveestani ja sehän oli järkiratkaisu myös päivän aiheeseen eli puomeihin. Veksu näytti satuloinnissa aika pahaa naamaa.

Alkutunnista mentiin perinteisesti pätkä käyntiä. Sitten ravailtiin hetki ilman puomeja. Yritin työstää Veksua taipuisammaksi Artsin vinkkien avulla. Jotenkin puolitiehen jäi ja Veksu jäi kuikuilemaan jonnekin muualle. Taivutus ulos, sitten sisään ja sisäjalasta eteen. En saanut tuntumaa pidettyä yhtä joustavana kuin perjantaina. Ulkotuki vuosi.

Lisättiin pikkuhiljaa puomit. Pitkän sivun keskelle ja toiseen päätyyn voltit kolmen puomit yli. Toiseen päätyyn ympyrä kahden puomin yli. Oikeaan kierrokseen Veksu käänsi vain kaulaa liikaa mutkalle. Vasempaan oli tasaisempaa. Kolisteli puomeilla jonkin verran. Ensin luulin että tultiin liian lujaa mutta tultiinkin liian löysästi. Pieni maiskuttelu auttoi. Itse piti skarpata että käännän tasaisesti. Ulkojalka. Muuten meinasi livetä reitiltä ulos. Sain korjattua.

Laukkaa tultiin ensin muualla paitsi ravivolteilla. Vasemmassa laukassa sain ratsastettua ympyrällä tasaiset paikat. Väliin 4 askelta. Oikeassa laukassa oli kamalaa haparointia eikä meinattu millään osua. Myöhemmin lisättiin myös puomittomat voltit. Ihan ok. Vasen oli tasaisempi muistaakseni laukassakin. Tyhjällä pitkällä sivulla sai ratsastaa eteen.

Oli ihan aavistuksen ahdasta mutta kun vain suhailin omalla vuorollani menemään niin sain hommat hyvin tehtyä eikä ruuhkatilanteita onneksi ihan hirmuisesti tullut. Pari kertaa piti uusia voltti tai ympyrä jos meni ihan pipariksi.

Loppuraveissa mentiin vain pikaisesti vasempaan kierrokseen. Ihan ok muttei mitään suuria onnistumisia.

Ongelmia:
ei tykännyt satuloinnista
en saanut ratsastettua lähellekään yhtä hyväksi kuin perjantaina
ravissa välillä kompasteli puomeihin, kääntyi huonosti tai taipui liikaa kaulasta
oikeassa laukassa oli hankala osua puomeille

Parannusta:
ei ollut säpsynä
vasen kierros oli helpompi
laukkavoltit menivät ihan näppärästi

Hempalla oli tänään kontrollikäynti klinikalla. Lisää huonoja uutisia. Murtuma ei ollut lähtenyt paranemaan juuri yhtään eli huonolta näyttää.

***

Huhtikuun hevosmenot:

Tallinmäki	286 e
opet	20 e
trailerivuora	20 e
eläinlääkäri	170,63 e
yht.	496,63 e

Lisäksi noin 80 e bensoihin.

Hallitusti esteillä

Sunnuntaina jostain syystä ahdisti mennä tallille. Vaikka luvassa oli estetunti ja selvisi etukäteen että menen Unalla niin silti olisin mieluummin jäänyt kotiin.

Tallilla olin 13 vaille ja huomasin että kukaan ei olekaan laittanut minulle ratsua valmiiksi. Hain Unan puomille ja hetken ihmettelin että mitäs nyt. Talliin sisälle en tahdo mennä jos siellä on muuta väkeä. Ärsytti. Onneksi tallikaveri toi kamppeet ja auttoi harjaamisessa enkä edes myöhästynyt. Virittelinpä vielä videokamerankin kuvaamaan tuntia.

Ratsukoita tunnillamme oli tänään 5. Keli oli hyvin vaihteleva. Aurinkoa, lunta ja tulikohan rakeitakin vuorotellen. Noin +5°C.

Alkuverkassa ymmärsin tänään taivutella Unskia pyöreämmäksi ilman erillistä mainintaa. Lopulta tultiin ravissa kahta puomia ympyrän kaarella. Tasaisempi kaari puomien väliin, kävi käsky. Tätä molempiin suuntiin.

Verkkalaukka mentiin vain oikeaan kierrokseen. Sitten lähdettiin tulemaan ensimmäistä hyppytehtävää vuorotellen. Ympyrällä puomi, minipysty ja puomi. Jokunen kierros. Una meni tasaisesti ja rauhallisesti. Molemmat suunnat. Oikea kierros lopetettiin jatkamalla suoraan sarjalle, jonka väleissä oli apupuomit. Tultiin todella rauhassa sisään ja tultiin vähän töksähtäen. Laukka vaihtui vääräksi. Ei kuitenkaan uusittu tästä mitään.

Videokamera oli heilahtanut tuulessa osoittamaan pellolle. Huomasin tämän yllättävän nopeasti ja säädin käsivaralla takaisin kentälle. Yllättävän hyvin asemoitu sokkona!

Ei tultu enempiä verkkatehtäviä vaan hypättin rata minikorkeudella. 60 cm on vain villi veikkaus. Tehtiin oikein rauhallinen ja tasainen suoritus. Hyvät tiet kulmiin ja ponnistuspaikat kohdillaan. Mallikasta. 6 estettä, 7 hyppyä. Yksi väärä laukka tuli ja Una korjasi sen pois.

Seuraavalle kierrokselle esteet nousivat kasikymppiin. Yhä nyin paikat vähän juureen. Ei ollut sujuvaa. Osa lähti kauempaa ja vauhti oli epätasaisempi. Ykkönen putosi. En ollut kokonaisuuteen kovin tyytyväinen. Onneksi saatiin ottaa vielä uusiksi.

Sakkokierroksella Una lähti ykkösen jälkeen kaasuttelemaan. Kakkosen jälkeen ope huusi seis. Uudestaan alusta ja vähän maltillisemmin. Oli taas vaikeuksia löytää sopiva laukka. Hitaaltahan se yhä videolla näyttää.

Ykkönen kolahti mutta muuten meno oli nyt parempaa. Ei vieläkään ihan tasaista eikä paikat olleet täysin priimoja. Mutta sujuvasti meni. Menin nyt sarjalta pystylle viidellä laukalla ja tuntui kuutta paremmalta vaihtoehdolta. Väleissä Una antoi kiinni. Taas yksi väärä laukka loppuun, jonka Una korjasi. Vikalla kierroksella löytyi kuskillekin taas hangonkeksi-ilme. Oli kivaa!

Loppuverkassa Una oli kuulolla ja tasainen. Ei tehty ihmeitä. Kerrankin ehdittiin ravailla tovi loppuun.

Ongelmia:
välillä satoi lunta
esteiden noustessa nypin paikat juureen
isommalla laukalla meinasi kiihtyä liikaakin
rataa hypätessä en kuullut ohjeita
enkä kuullut aina muutenkaan
selkä oli taas illalla kipeä

Parannusta:
oli kivan rauhallinen
sain enemmän kaipaamiani ohjeita
Una korjasi myötälaukat itse nopeammin kuin huomasin

Videokamerani kulmassa kuvasi tunnin, pari pätkää on Katilta.

Rennot tammat tuulessa

Lauantaina oli taas maastopäivä. Tänään ei ollut ratsun varustuspalvelua tarjolla, joten yritettiin lähteä hiljaiseen aikaan. Käytännössä tallissa oli kuitenkin sen verran kuhinaa että minäkin varustin Unan puomilla. Hyvin mahduttiin.

Instasta kaapattu kuva.
©Pauliina

Keli oli aurinkoinen mutta tuulinen, +3°C. Pihalla tuli kuuma mutta onneksi kaveri puhui järkeä, kuuntelin ja jätin toppaliivin päälle. Hokit olivat poistuneet molemmilta ratsuilta alta, joten tämän päivän suunnitelma oli kesäpohjainen reitti. Itselläni ei ollut reittisuunnitelmia vaan luotin siihen että kaverilla olisi jotain mielessä. Päädyttiin lähtemään kohti kankaita tutkimaan tilannetta.

Ensimmäiset tiepätkät olivat kuivuneet ja jyräytyneet koviksi. Onneksi heti Hangaksentiellä oli pehmeämpää. Ruvettiin ravailemaan taas vasta alamäkeen. Una oli yllättävän rauhallinen ja toimi kevyellä tuntumalla. Suorat mentiin laukalla ja edelleen Una oli leppoisalla mielellä. Nostin oikean laukan ja se vaihtui ennen pitkää vasempaan. Hetken päästä vaihdoin ravin kautta takaisin oikeaan. Se onnistui helposti, koska kaveri tuli sen verran taaempana toisessa laidassa. Tämäkin vaihtui myöhemmin vasempaan ja korjasin vielä kertaalleen ravin kautta oikeaan. Huippunopeus oli 28,6 km/h mutta pääosin mentiin hyvin rauhassa. Lopulta pudotin raviin kun kaverikin oli lopettanut laukat. Tämä jäi reissun ainoaksi laukkapätkäksi.

Ensimmäinen reitti kankaille oli ihan lumessa. Jälkimmäinen oli onneksi enimmäkseen hiekalla. Sinne mentiin. Hyvin pian huomasi että pienetkin lumipätkät olivat kesäkengässä liukkaita.

Löytyipä metsästä sen verran lumeton pätkä että otettiin vähän ravia. Vaan sitten edessä oli pelkkää lunta. Siinä vaiheessa paras vaihtoehto oli mennä metsään. Hummia ei haitannut pieni kanervikkosamoilu yhtään. Sitä tuli lopulta vähän enemmänkin kun etsittiin lumettomia reittejä.

Pieni polku isompien väylien välissä oli sulana ja kivassa kunnossa. Kaveri meni edeltä ja Una halusi nuohota ihan hännässä. Lopulta aukion vierestä löytyi kunnon satumetsä ja kaveri napsi meistä siinä nämä kuvat. Olo oli kuin Ronja Ryövärintyttärellä kun lapset lassosivat hevoset metsästä ratsuikseen.

©Pauliina

©Pauliina

Autotiellä hölköteltiin rauhallista ravia takaisin. Vain pari nopeampaa raviaskelta tuli isomman tuulenpuuskan viuhahduksesta. Muuten Unakin oli käsittämättömän rauhallinen edelleen. Tänäänkin kaikki autoilijat osasivat ohittaa oikein nätisti.

Lenkkiin meni aikaa tunti 8 minuuttia. Matkaa tuli 8,73 km. Oikein hyvä reissu ja henkisesti juuri sitä mitä tarvitsin.

Ongelmia:
hirveä viima, varsinkin palatessa
halusi yhä vaihtaa laukan oikeasta vasempaan
metsässä oli lunta
välillä halusi kävellä turhan lähellä kaveria

Parannusta:
todella rento ja rauhallinen ratsu
ei yrittänyt rikkoa laukalle kuin kertaalleen
kaikki autoilijat ohittivat nätisti

Maastoreissun jälkeen temputin Hemppaa vähän lisää laittamaan päätä riimuun. Sai nopeasti juonesta kiinni. Muu rapsuttelu ei erityisemmin kiinnostanut tänäänkään.

Vihdoin kouluvalmennuksessa

Perjantaina Artsi oli taas Tallinmäellä. Kuulin tästä vähän vahingossa ja mahduin onneksi mukaan. Muutama aiempi yritys on kaatunut open perumiseen ja viimeksi oma kyytini selvisi niin myöhään etten mahtunut enää mukaan. Nyt tämä saatiin vihdoin toteutumaan!

Ratsukseni sain Veksun ja vähän vastahakoisen varustuspalvelun. Tallissa oli kuulemma vain yksi ihminen. Mistäs ihmeestä minä olisin sen voinut tietää? Lämmintä oli vain pari astetta ja ratsastettiin kahden ratsukon porukoissa.

Ehdin kävellä hetken ja ottaa hitusen hölkkää ennen opetuksen alkamista. Vegas tuntui todella kankealta ravissa ja pohdin onko se ihan kunnossa. Onneksi vertyi siitä nopeasti.

Hommat aloitettiin keskiympyrältä käynnissä. Taivutettiin ulos, johdettiin siitä asetus sisään ja samalla ratsastettiin sisäjalasta eteen. Sitten rauha ja hetken päästä sama uudestaan. Veksu oli alkuun kankea ja vastentahtoinen. Hetken tuntui pahalta pakottaa hummaa töihin ja tuntui että vedän liikaa. Onneksi tajusin lopettaa vetämisen. Sama tehtiin molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Laukassa piti ulostaivutuksen mukana kääntää etujalkojakin isommalle ympyrälle. Sekä ratsastaa laukkaa ihan kunnolla eteen. Ja niin vaan Veksu rupesi rentoutumaan. Tänään sain oman tuntuman pidettyä kivan joustavana alkukankeilun jälkeen. Monesti tuli myös käskyjä myödätä ja taputtaa. Lähinnä sisäkädellä.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin raviväistöjä. Jaettiin kenttä pituussuunnassa puoliksi ja molemmat sai oman työskentelypuolikkaan. Pitkää sivua päätyyn, sieltä täyskaarto (tai jotain vähän vastaavaa) ja väistö takaisin uralle. Pitkän sivun keskelle tehtiin voltti, jonka puolessa välissä käytettiin asetus ulkona. Sitten toiseen päätyyn, täyskaarto ja väistö uralle sekä voltti. Eli molemmat puolet tuli tehtyä vuorotellen.

Veksu väisti tänään helpommin kuin aiemmin. Ohje oli pikemminkin soljua letkeästi eteen tms. kuin tehdä kovin jyrkkää väistöä. Ja myödätä väistöissä sisäohjasta. Vasemman kierroksen voltilla piti ulostaivutuksen mukana kallistua itsekin vähän ulos oikealle. Oikeaa pohjetta väistäessä taas ajatella Veksun asetus pikemminkin vasemmalle eli menosuuntaan (kuten Katjakin vinkkasi). Päädyn täyskaarrolla oikealle Veksu tuntui välillä vähän kummalliselta ravissa. Useamman kerran (näkyy myös videolla). Erikoista kyllä että ravivoltilla keskempänä en muista tätä huomanneeni. Ohjeiden perusteella Veksu taisi jäädä enemmän oikeaan ohjaan kiinni. En kyllä muista huomanneeni selkään kovin suuria eroja. Tai sitten oli niin paljon muuta mietittävää.

Lopuksi tehtiin laukkakuviot vielä vuorotellen. Taipuisuutta vastalaukan kautta. Kuviona mikinpää. Voltille siis myötälaukka ja sitten puolikas ympyrä vastalaukassa. Sitten taas pari voltillista myötälaukassa taivuttaen ja seuraava vastalaukkakaari. Vastalaukoissa lähdettiin taivuttamaan kaaren suuntaan. Veksu piti vastalaukat hyvin. Alkuun meinasi lähteä taivutuksen mukana koko hevonen ja tie meni vähän höpöksi. Mutta parani hienosti.

Jälkimmäisestä (vasemmasta) suunnasta taidettiin odottaa vaikeampaa mutta se meni ehkä vielä sukkelammin. Kunhan kuski tajusi ettei ole mitään kiirettä ja vastalaukat voi mennä rauhassa niin tuli oikein kivoja pätkiä. Kaaren suuntaan taivuttamalla Veksu rentoutui. Opekin taisi yllättyä positiivisesti.

Loppuraveissa Veksu oli kiva ja letkeä. Haljuinta oli humman jännittyminen päädyissä. Pitkin ohjin kävellessä ei jännittynyt mutta tuntumalla ravatessa kyllä.

Kuskilla meni koko tunti ennen kuin tajusi että taivutteluilla taidettiin hakea rennosti ohjaa seuraavaa hevosta.

Ongelmia:
Veksu oli alkuun aika kankea
oikea jalustin putoili jalasta raviväistöpätkällä
voltilla oikeaan tuntui epämääräiseltä
jännittyi molemmissa päädyissä
selkäni jumi illalla

Parannusta:
muuttui taipuisammaksi
teki väistöt ja vastalaukat hyvin
tykkäsin siitä kun monesti tuli käsky myödätä ja taputtaa

Pekka ja Neea kuvasivat meitäkin:

Puomivyöryntää

Torstaina satoi illasta räntää, keli oli asteen verran plussalla. Ei hirveästi yllättänyt että sain taas Unan alleni. Olisin huikannut satulatoiveita mutta hummalla oli satula jo selässä kun kurkkasin talliin varttia vaille. Onneksi Hempan yleispenkki tällä kertaa. Selvisi että meillä on tänään puomitunti. 6 ratsukkoa hommissa. Löysäsin turpahihnaa taas pari reikää koska väliin ei mahtunut yhtään omaa sormeani. (Sunnuntaina hypätessä oli itseni jäljiltä, maanantaina en ole varma tarkistinko kireyttä.)

Kerroin opelle että tuskailin eilisen tunnin videoita katsellessa. Una oli pitkä, löysä, huonosti taipuva eikä edes kovin pyöreä. Vastasi että edellinen (maanantainen) tunti menikin paljon paremmin kuin eilinen. Tänään päätin sitten tehdä asioille jotain ja ratsastaa pykälän verran tehokkaammin. Alkuun taivutin käynnissä ja ravissa enemmän. Tai siis yritin. Una ei oikein halunnut. Väistätin sitten takaosaa ulos, Una ehdotti lähinnä kiihdyttelyä. Piti olla ulkokäden kanssa tarkkana etten päästänyt liikaa. Ulkolapa pullahti herkästi ulos ja kaula kääntyi suorana sisään. Ei ollut kovin harmonista eikä tähän saatu opelta apuja. Una vähän tasoittui ja rupesi taipumaan mutta samalla myös painoi enemmän käsille ja vyöryi.

Ravissa tultiin ensin päädyissä ympyröillä puomien yli. Sitten myös pitkällä sivulla 8 puomin yli. Ihan ok. Välillä kopisi, välillä tuli tahtirikkoja. Kun yritin hidastaa niin kiemursi. Samaa molempiin suuntiin ja myös harjoitusravissa. Yhä piti keskustella sisäjalkaan reagoimisesta (muutenkin kuin kiihdyttämällä).

Laukassa tultiin 17 metrin puomiväliä. Ensin vain normaalisti, sitten säädellen. En voinut päästää Unaa laukkaamaan "normaalisti" sillä lähti vaan vyörymään. Vähimmillään mentiin osin holtittomasti neljällä. Enimmillään olisi tullut 8 mutten malttanut vaan kuuden jälkeen kiihdyttelin seitsemään. Kovin täsmällistä säätely ei ollut sillä usein tultiin eri määrällä kuin ajattelin. Välillä piti tehdä puomiväliin voltteja kun Una lähti kaahaamaan. Se onneksi auttoi. Vähän vikaa oli itsessänikin kun en aina malttanut odottaa sitä viimeistä askelta. Pari kertaa vaihtui laukkakin vääräksi jos piti venyttää puomille kauempaa. En ole varma pysyikö puomiväli läpi tunnin vakiona koska välillä puomeja potkittiin.

Ope ehdotti myös kevyen istunnan kokeilua. Tänään ei auttanut koska tamma oli jo valmiiksi menossa. Matkustellen ei tullut hyvää. Satulaan istuen sain pidätteet paremmin läpi. Ei tullut kovin ihanaa mutta päästiin kuitenkin suht hallittuun. Paras osuus laukassa oli muualla tehdyt laukkavoltit kaikessa rauhassa.

Loppuraveissa Una oli vähän taipuisampi. Pidemmällä ohjalla jolkotti kuitenkin vähän kiireisenä ja aika lankkuna. Sen verran oli tänään ratsua käsillä että menin toppasormikkailla koko tunnin vaikka kesähanskat odottivat vuoroaan taskussa. Välikausihanskat jäivät kotiin ja olisivat luultavasti olleet liian kylmät tähän tuntiin. Taas loppuraveissa pohdin että liikkuuko ratsu ihan symmetrisesti. Jos vikaa oli, niin ei ainakaan kovin suurta.

Tunnin jälkeen oli aika märkä olo. Nyt onneksi lisätakki oli hyvin käsillä. Tänään kurja keli ei auttanut onnelliseksi tulemiseen ja jäi enemmän pettynyt olo. Nyt ei voinut syyttää satulaa vyörymisestä. Tarvitsisin opelta enemmän holhousta. Kuusi ratsukkoa tunnilla tuntui liialta. Ei pääse piipertämään ja hienosäätämään omaa menoa tarpeeksi. Enkä tajua vielä riittävästi selkään että mitä kaikkea pitäisi muuttaa. Sekä suoruudessa että taipumisessa olisi paljon korjattavaa.

Ongelmia:
märkä keli
ratsu ei halunnut taipua eikä väistää sisäjalkaa
kuskia meinasi vähän turhauttaa
kaipasin yksilöllisempää opetusta
laukassa oli aika vyöryväistä
puomeille lähti välillä kiihdyttämään
kuski ei malttanut taaskaan loppuun asti
laukka vaihtui pari kertaa vääräksi
selkäni rupesi pitkästä aikaa jomottamaan

Parannusta:
yleissatulassa oli helpompi istua
laukka säätyi
sain ongelmia korjattua ja vyöryminen väheni
toppahanskoissa sormet eivät jäätyneet pahasti

Jarrut olivat sittenkin kiinni satulasta

Tiistaina oli jo kamala tallittomuusahdistus kun keli oli niin hieno. En kestänyt pidempään vaan kysyin mahdunko keskiviikkona ratsaille ja vastaus oli onneksi myönteinen. Seitsemänneksi iltatunnille Unalla. Kelin ollessa yhä lämmin (+6°C) ja sangen kirkas.

Ennen tuntia Hemppa sai pikarapsuttelut kumisualla. Tänään heppaa ei niin kiinnostanut. Olisi selvästi halunnut vain lisää porkkananpaloja (yhden sai).

Unalla oli tänään taas koulusatula. Olin sen verran kukkahattu että löysäsin turpahihnaa kahdella reiällä. Joka kerta en ole muistanut tarkastaa kuinka kireällä se on ollut ratsun saadessani.

Matkin Anua ja virittelin videokamerani kentän laitaan kuvaamaan tuntia. Tämä oli lähinnä koeajo sunnuntaita varten. Viimeksi kun harmitti ettei estetunnilta tullut todistusaineistoa.

Tänään tehtiin sangen samat kuviot kuin maanantaina eli kolmikaarista koko tunti. Una oli alkuun vähän rennompi ja ehkä jopa vähän taipuisampi. Silti taivuttelu oli vaikeinta tänäänkin. Ope kaipasi vähän lisää ravia. Koulusatula ei helpottanut elämääni.

Laukkapätkät otettiin jo alkutunnista. Nosto viimeiselle kaarelle ja siitä laukkaa pitkä sivu. Laukassa oli tänään hankala istua. Selkäni oli liian notkolla enkä saanut sitä suoristettua. Oman tulkintani mukaan johtui koulusatulasta, joka käänsi jalkojani auki. Kireistä lonkista johtuen en siis saanut istuttua kunnolla laukassa. Koska istuntani ei pitänyt vastaan niin Una sai minua taas vähän nyittyä etukenoon. Ratsun suoristaminen laukassa jäi sekin vähän puolitiehen. Ei onneksi kiihdytellyt ja vyörynyt kammottavasti.

Alkutunti siis kevyttä ravia ja käyntisiirtymät suoristuksiin. Lopputunti samaa harjoitusravissa. Alkuun harjoitusravissakin oli pientä altajuoksua ja kuskilla istuntaongelmia. Nyt ne lähtivät sinnikkäällä istumisella helpottamaan. Yritin himmailla menoa mutta ope kaipasi lisää liikettä. Unahan lähti vain päästämällä ja päästämisen jälkeen piti taas etsiä jarruja. Saatiin onneksi siirtymätkin tehtyä muttei ollut niin tasapainoisia pätkiä kuin maanantaina. Mutta isompaankin raviin löytyi loppua kohti säädöt.

Tunti meni äkkiä ohi eikä tosiaan tehty mitään ihmeempiä. Oikea kierros tuntui helpommalta, tosin siinä herkästi pullautti lapaa ulos. Vasempaan taipui huonommin. Loppuraveihin sai päästää pidempää ohjaa. Una kiihdytti maltillisesti ja halusi vain mennä vähän reippaammin. Käyntiin sain sen istunnalla ja äänellä. Ei tarvinnut vetää ohjista.

Ei ollut mikään erityisen hehkeä päivä tänään. Perun taas puheeni ja totean etten tykkää mennä kellään koulusatulan kanssa. Ei ollut missään tapauksessa huono mutta kyllä satula toi elämääni ylimääräistä hankaluutta.

Ongelmia:
Una lähti selkäännousussa kävelemään
koulusatulassa oli hankala istua
en saanut suorilla apujen väliin
laukassa vaikuttaminen oli vaikeaa
vähän vyöryi ja nyki
pitkin ohjin vasemman kierroksen voltilla ravi tuntui epätahtiselta
tunnin jälkeen ilman pipoa(!) ja lisätakkia tuli kylmä

Parannusta:
kenttä yhä superkunnossa
ihanan lämmintä, meinasi tulla jopa kuuma
oli ehkä aiempaa taipuisampi
suoristukset sujuivat täsmällisesti
ihanan kyttäämätön ratsu

Videokamera tosiaan kuvasi koko tunnin ja pätkin siitä melko summassa koosteen:

Meillä todellakin on jarrut!

Maanantain tunnille tuli vähän yllättäen taas Una. Mieluustihan minä sillä jatkoin varsinkin juuri nyt kun eilenkin oli niin lupaavaa.

Ratsua odotellessa kävin rapsuttelemassa taas Hemppaa. Yritin ottaa sen kaulan vääntelyistä todistusaineistoa muttei tullut yhtä hyviä liikkeitä kuin eilen.

Hempan rapsutusvideo:

Pahoittelut heilumisesta.

Una ilmaantui paikalle tänään yleissatulalla. Vasta kentällä tutkin satulaa tarkemmin kun ope kysyi onko se Hempan satula. Sehän se. Tunnilla oli tänään 5 ratsukkoa ja lämmintä +6°C. Kevensin vaatetustani läpi linjan ja se oli hyvä ratkaisu. Kenttä oli ihan super. Kuiva, muttei pölissyt.

Tänään mentiin koko tunti kolmikaarista. Ensin muistaakseni hetki käynnissä. Una oli kivasti kuulolla. Kevyessä ravissa sama juttu. Ei kiihdyttelyjä. Alkuun ruvettiin ensin vähän kokoamaan ravia suoristuskohtiin, myöhemmin tehtiin 3 askeleen käyntisiirtymät. Kommentteja tuli lähinnä että taivuta huolellisemmin. Tajusin sen kyllä itsekin muttei oikein irronnut kovin taipuisaa menoa. Kaarille sai onneksi tehdä voltteja. Toiseen suuntaan taipui paremmin, toiseen suuntaan lapa karkasi vähän ulos. Unohdin jo kumpi oli kumpi. Vaihdettiin siis välillä suuntia. Täsmällisistä suoristuksista sen sijaan tuli kehuja.

Lopulta istahdettiin harjoitusraviin. Siinä Una tuntui ensin reippaammalta enkä saanut yhtä helposti siirrettyä käyntiin. Mutta parani. Alkuun välillä kevensin pätkän jos tuli ongelmia mutta lopulta istuin vain alhaalla. Jos yritin pyytää isompaa ravia niin Una innostui niin ettei enää tullut pikkupidätteistä takaisin. Lopuksi saatiin myös sulavia käyntipätkiä. Ravityöskentely lopetettiin vähän isompaan raviin pitkällä sivulla. Hyvin lähti ja pysyi yllättävän hyvin avuilla.

Laukkapätkät tehtiin niin että suoristuskohdissa vaihdettiin laukka ravin kautta. Eli käytännössä laukattiin lähes kaikkialla. Päätyjen voltit siirrettiin kaarilta lyhyiden sivujen keskelle.

Olin positiivisesti hämmästynyt kun lähdettiin hallitusti laukkaan. Sama sitten säilyi läpi tehtävien. Jahuu! Una ei lähtenyt vyörymään vaan laukkasi rauhallisesti. Välillä ravisiirtymät vähän viivästyivät ja muutaman kerran Una pomppasi itse uuteen laukkaan. Mutta saatiin myös monenmonta siistiä ja onnistunutta suoritusta. Laukassa tuntui myös taipuvan volteilla paremmin.

Loppuraveissa oli kivan tasainen ja hyvin kuulolla. Tuuletin sitä, miten meillä oli tänään jarrut! Toisaalta tänään mentiin vain ns. suoraan. Sivuliikkeiden kanssa olisi voinut yhä olla reippaampaa. Silti on semmonen olo että jotain on naksahtanut Unan kanssa kohdilleen. Eilisen jälkeen mietin että olisipa siistiä päästä Unalla joskus pro-open estevalkkaan. Nyt mietin että myös kunnon kouluvalkassa olisi hienoa käydä! Tämä tunti muutti mieleni sen asian suhteen.

Ongelmia:
Una ei ollut kovin taipuisa
ratsastin kulmat vähän hutiloiden
välillä siirtymät menivät vähän pisteistä ohi
muutaman kerran loikkasi itse takaisin laukalle

Parannusta:
kenttä oli tosi hyvässä kunnossa
ekaa kertaa ilman sukkahousuja ja kesähanskoilla ja hyvin tarkeni
todella tasaista menoa läpi tunnin
ei lähtenyt kertaakaan vyörymään
yksi tasaisimmista tunneistani täällä ikinä

Pekka videoi pätkiä menostamme:

Unan jarrut löytyivät!

Sunnuntaina en saanut valmista ratsua estetunnille mutta kamppeet oli kasattu ulkokarsinoille, joten ei tarvinnut olla kenenkään kanssa lähikontaktissa. Ratsukseni sain Unan, hauskaa. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja menomatkalla auton mittari näytti +7°C. Tänään tarjolla ei ollut kuin kolmipalarolleri ja olin vähän huolissani jarruista. Päätin kuitenkin kokeilla miten pärjätään.

Olin kuumissani jo kun pääsin kentälle. Totesin että tikahdun takin kanssa ja otin sen pois välistä. Poolo ja turvaliivi tuntui vähältä, varsinkin kun tuuli vähän. Onneksi toppaliivini järjestyi paikalle ja blokkasi viiman alaselkään ja kaula-aukkoon.

Alkuverkassa Una oli kivan rauhallinen ja teki temponmuutokset pienillä pyynnöillä. Pian tuli sanomista että humman pitäisi kulkea pyöreämpänä. Tunnustan etten kunnolla edes yrittänyt. Kun yritin niin tuli kommentti että kädet aloillaan tms. Johdin tai kohotin sisäohjaa. Mutta yritin sitten hillitä kädenliikkeitäni. Taivuttelin vähän ravissa ja käynnissä ja melko pian rupesi menemään parempaan suuntaan ja päästiin hiillostuksesta. Ohje oli mennä pikemminkin alkuun liian hitaasti. Tämäkin tuntuu riippuvan opesta. Nyt uskalsin pyytää paremmin myös eteen koska tuli niin hyvin takaisin ja pysyi rentona. Taisin oikeasti torstaina tajuta jotain Unan ratsastamisesta.

Sekä alku- että loppuverkassa tuli taas noottia siitä että kiitän hevosta liikaa(?) ja liian isosti. Tuntumaa ei pitäisi heittää (sisäohjasta) kokonaan pois. Homma kuulemma leviää. Joko ymmärsin väärin tai sitten olen vaan eri mieltä. Minun mielestäni ratsastajia pitäisi pikemminkin kannustaa kehumaan ratsuja. Korkeintaan sitten hienosäätää sitä että mikä on hyvä tapa kehua.

Kaikki laukat menin tänään kevyessä istunnassa. Oli itselleni helpompaa. Una laukkasi rauhassa ja hitaasti. Ensin oikea kierros sileällä. Tajusin että alkuverkassa on huono mennä vain minilaukkaa, sillä sitten tulee ongelmia esteillä. Vasemmassa tultiin linjaa puomilta esteelle. 14 metriä ja 4 laukkaa kaivattiin väliin. Ekalla kerralla meinattiin jäädä jopa vähän kauas. Toisella kerralla jäi paljon ahtaammaksi eikä enää niin kuunnellut välissä.

Sitten tultiin suora linja. Metrimäärä laskettiin mutta unohdin sen jo. Ope kysyi että montako laukkaa ja laskeskelin vastaukseksi 7. Seitsemällä myös tultiin. Olikohan eka kierros kun Una kopsautti molempiin esteisiin etusilla. Loppakoipi. Toisellakin tuli 7. En muista oliko molemmilla kerroilla väärä laukka jälkimmäisen jälkeen. Se kuitenkin korjaantui lennossa eikä Una kiihdytellyt yhtään niin pahasti kuin viimeksi vaan sen sai helposti himmailtua käyntiin.

Seuraavaksi hypättiin sarja. Tosin ympättiin se radanpätkän joukkoon ja tultiin viiden hypyn kierros. Pysty, sarja ja pitkä kaareva linja. Ekan jälkeen oli väärä laukka ja meni sarjan suoristuslinjalle asti että sain (ravin kautta) vaihdettua. Ehdin kuitenkin. Viimeinen kaari tultiin väärässä laukassa. Meno oli oikein hallittua eikä Una kiihtynyt kuin korkeintaan hetkiksi kerrallaan. Muistin hellittää ja rentoutua. Saattoi olla tällä kierroksella kun vika putosi kun en malttanut odottaa vaan tuuppasin. Tiet sain ratsastettua hyvin.

Open nostaessa esteitä rataa varten yllättäen jännitti. En oikein tiedä mikä. Esteet näyttivät edelleen pieniltä ja Unaan oli hyvä luotto. Ehkä alitajuisesti pelkäsin että homma menee pipariksi ja olisi kiva lopettaa sitä ennen. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt.

Käynnistelin tammaa ensin vähän ravissa, sitten laukassa, ennen kuin aloitin. Skarppasin että ekalle pystylle nostaisi koipensa yli ja näin teki. Seuraavalle linjalle oli vähän enemmän vauhtia ja sujuttiin nyt kuuteen. Päädyssä tuli yllättävän hyvin kiinni eikä menty sarjalle liian lujaa. Samoin seuraavassakin välissä taisin saada homman haltuun. Kaareva linja tultiin taas väärässä laukassa. En muista putosiko jälkimmäinen taas. En varmaan tajunnut tehdä pidätettä vaan laakahypättiin. Ennen viimeistä nyin kaahailun pois ja sain Unan odottamaan. Siihen oli hyvä rentoutua itse.

Saatiin sakkona kolme viimeistä. Nyt vauhti lähti kiihtymään ekan jälkeen ja piti pidättää ihan kunnolla. En muista oliko laukka yhä väärä. Mutta tilanne tuli kaarella haltuun ja seuraava hyppy oli asiallinen. Nyt lähestyttiin viimeistä oikein pienessä ja hallitussa laukassa. Pääni ei kestänyt loppuun asti vaan 1,5 askelta ennen hyppyä pyysin eteen. Puhtaasti yli mutta koulutuksellisesti varmaan huono. Kommentti taisi olla jotain suuntaan "hyvin ratsastettu".

Meille riitti ja olin siitä samaa mieltä. Olin todella tyytyväinen näin nopeaan jarrujen löytymiseen. Ei se ollut kuolaimista kiinni. Meidän menommehan oli pääosin oikein siistiä ja hallittua. Toki olisin voinut olla hypyissä vielä paremmin mukana. Mutta muutamasta pudonneesta puomista en ollut huolissani kun tiedän Unan loppajalkaominaisuuden. Olisipa todella kiva päästä hyppäämään Unalla jonkun pro-esteopen silmien alle. Sellaisen, joka viilaisi menoa kunnolla. Käskisi rentouttaa käsiä vielä enemmän ja malttaa odottaa vielä viimeinen askel ennen estettä.

Ongelmia:
pari pudotusta
joitakin vääriä laukkoja
en malttanut aina odottaa loppuun asti
muutaman kerran kiihtyi estettä kohti
ei ollut kuvaajaa, tästä tunnista olisi ollut kiva saada videoita

Parannusta:
kuolain ei vaikuttanut vauhtiin
mentiin todella paljon rauhallisemmin kuin viimeksi
kivaa ja hallittua
80 cm rata tuntui pieneltä

Tunnin jälkeen hinkutin Hempan taas kumisualla läpi. Lopuksi lähes nukahti ja hiippailin pois.

Viskaalin lenkki pitkästä aikaa

Lauantaina lähdin taas Unalla tallikaverin seuraksi maastoon. Tallilla oli kamala viima mutta useampi aste plussalla. Tallimatkan autotiet olivat tosiaan jo torstaina vihdoin ihan sulat kaikkialta.

Pohdittiin reittivaihtoehtoja ja molempia taisi houkuttaa pitkästä aikaa Viskaalin lenkki. Sinne siis lähdettiin. Autotiet siihen suuntaan olivat pääosin sulat mutta paikoin oli vähän lätäkköä ja sohjoakin. Alkumatka mentiin rauhakseltaan ja lopulta otettiin myös laukkapätkä. Koska Una kiihdytteli niin maltillisesti ja Hilimaa ei haitannut vaikka kiilattiin edelle niin annoin mennä. Ei tehnyt mieli kiskoa Unaa väkisin hitaammaksi (koska ei ollut pakko). Kun pidin kevyemmän tuntuman niin tuntui rauhallisemmalta. Mutta tänään oli kyllä enemmän menohaluja kuin aiemmin.

Pelto oli sangen märkä, joten vain käveltiin. Metsässä taisi olla lunta, en muista enää varmaksi. Samoin autotiellä jatkettiin käynnissä lehmien ohi. Una oli vähän kireänä ja säpsyi tiellä lepattavaa paalimuovia. Yksi pysähdys ja yksi sivuaskel eli aika maltillista. Askellajina siis käynti.

Suora näytti hyvältä, joten mentiin siinä myös laukkaa. Tällä kertaa me edeltä. Sen verran innokas kiihdytys että kaveri jäi. Raviin tuli vähän hitaasti mutta kuitenkin nätisti. Otettiin pieni käyntipätkä ettei lähde kiihtymään liikaa ja sitten taidettiin ravata pätkä.

Radan ylityksessä Una myös arpoi vähän. Keveä raipan napautus lavalle sai sen menemään yli mutta sipsutti kuin tulisilla hiilillä. Hetken jo pelkäsin että menee yhdellä loikalla yli. Ei onneksi.

Viskaalin nurkalla mentiin käyntiä. Siellä oli myös hummaparivaljakko, josta toinen innostui meistä kovasti. Pelkäsin että lähtee mukaan, mutta onneksi pysyi aidoissaan. Me yritimme suoriutua ripeästi käynnissä ohi. Una olisi halunnut ravata mutten suostunut.

Loppupätkästä otettiin raviakin. Una malttoi pysyä ravissa vaikka yhä tuntui menohaluiselta. Vauhtia oli molemmilla reippaasti mutta meno oli tasapainoista. Lopuksi järkyttyi pientareella vahtia pitävästä kivipeikosta laukkaan asti. Ihanan maltillinen laukkarikko ja tuli siitä tolkusti takaisin raville.

Aikaa oli mennyt jo hitusen yli tunti, joten lähdettiin risteyksestä takaisin tallia kohti. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuntorata ja vielä pidempi lenkki. Jälkimmäinen radan ylitys meni empimättä.

Alamäki mentiin käynnissä ja sen jälkeen ravia kaverin perässä. Una oli eri mieltä ja rikkoi laukalle. Hetken päästä mentiin kaverista ohi jo toisen kerran tällä lenkillä. Olisin saanut estettyä tämän jos olisin tosissani halunnut. Mutta koska ei ollut lähdössä käsistä eikä kaveria haitannut niin pidätin nätisti. Una ei ihan hirveästi halunnut kuunnella ja kiihdytti pätkän. Malttoi kuitenkin mielensä kun himmailin laukan alas mutkaan. Ravin ajattelu tehosi paremmin kuin hitaan laukan ajattelu.

Totesin että loppumatka pysytään kaverin perässä. Sen jälkeen molemmilta löytyikin asiallinen ravi. Tosin kahdella viimeisellä ravipätkällä vasta ihan lopuksi Una oikeasti malttoi kuunnella ja ottaa vähän parempaa etäisyyttä kaverin häntään. Mutta olin mielissäni siitä että pysyi ravissa, ei yrittänytkään kiihdytellä kaverista yli tai ohi ja sain pidettyä kevyen tuntuman. Oli itsellenikin todella paljon kevyempi lenkki kun en kiskonut tammaa laukasta alas jatkuvasti. Sitä en tiedä että kuinka äkkiä oppii huonoille tavoille ja päättämään vauhdin ja askellajin itse. Pidin kuitenkin enemmän tästä hevosläheisemmästä tavasta.

©Pauliina

Kotia kohti käynnissä oli niin paljon vauhtia että yleensä reippaana tunnettu suokki ei pysynyt vauhdissa. Reilu 7 km/h siis.

Tunsin selässäni että vielä salakuvattiin.
©Pauliina

Oikein leppoisa reissu kaikkineen.

Ongelmia:
ei aina kovin hyvät jarrut
Una halusi välillä vähän liikaa päättää itse askellajia ja vauhtia
en ehkä puuttunut näihin riittävästi
välillä tuntui tavallista jännittyneemmältä
lepattava paalimuovi, ensimmäinen radan ylitys ja kivipeikko jännittivät

Parannusta:
ei pöljiä autoilijoita
ei tehnyt mitään tyhmyyksiä
jarrut toimivat aina lopulta
oli itselleni aika paljon kevyempää
loppumatkasta tuli taas oikein kivaa ravia
matkan varrella ei tuullut niin paljon kuin tallilla

Kyselin maastoreissulla myös vinkit hevosenkoulutukseen. Kuulin mitä Hempalle oli opetettu (pussaaminen) ja tajusin että kuolainten ottamista voidaan harjoitella koppilevossakin. Aloitettiin tänään perusteista ja turvalla riimuun koskemisesta sai porkkananpalan. Hemppa tuntui tajuavan juonen todella nopeasti (tai osasi jo). Ja porkkanat loppuivat kesken alta aikayksikön.

Sitten rapsuttelin vielä kumisualla läpi ja Hemppa venytteli kaulaansa kun tuntui kivalta. Parhaat paikat olivat kankuissa.

Väistöjä kaikissa askellajeissa

Torstain iltatunnille ratsuksi tulikin vähän yllättäen Una. 5 ratsukkoa tunnille. Vaikka päivällä taisi taas tulla lunta niin kenttä oli todella hyvässä kunnossa. Lämmintä oli n. +3°C ja yllättävän lämmin ratsailla. Koulusatula.

Tänään tehtiin koko tunti väistöjä. Pitkillä sivuilla pidettiin etuosa uralla ja väistettiin takaosaa sisälle kuten B-merkin kouluohjelmassa. Päätyihin tehtiin ympyrät, joilla väistettiin takaosaa ulos. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Käynnissä sain menon pysymään yllättävän rauhallisena. Tosin siihen piti keskittyä kovasti, ihan kuten Sakulla. Ja sain tehtyä korjauksia tarpeen mukaan ilman että Una kiihtyi.

Ravissa mentiin ensin keventäen. Ilman väistöä sain Unan kuuntelemaan ja malttamaan mutta varsinkin pitkillä sivuilla meinasi kiihtyä. Lopulta istuttiin myös alas, mutta keventäen sain tahdin pysymään rauhallisempana. Kun Una malttoi niin sitten harjoitusravikin sujui paremmin. Ope käski selkää vähemmän notkolle. Itse tajusin lopuksi ajatella painoani enemmän taakse ja istua askeleiden mukana. Ihan asiallisia pätkiä. Kevensin välillä.

Laukassa muutettiin vähän kuviota ja tultiin samoin kuin Maran ja Tupun kanssa eli pitkältä sivulta sivuliikkeellä uran sisäpuolelle. Itse pidin asetuksen tässä taas mieluummin menosuuntaan enkä väistöjen tapaan pois. Ajattelin siis enemmän suluketta.

Laukka alkoi taas vyörymisellä. Vauhtia oli liikaa enkä löytänyt jarruja. Tehtiin jokunen ympyrä päädyissä ja kun yritin tehtävää niin sivuliikettä ei oikein tullut, Una vain laski päätä ja juoksi menemään. Kun kuskin sai kellautettua etukenoon niin satula taas vippasi jalkani taakse ja olin entistä aseettomampi. Lopuksi onneksi löytyi vähän rauhallisempaa menoa ja päästiin sivullekin.

Suunnanvaihdon jälkeen oltiin taas alkutilanteessa. Suunnittelin pysäyttäväni Unan mutta muistin onneksi ennen aitaa että aitaan pysäyttäminen oli kielletty, saattaa hypätä siitä yli. Pyöräytin sitten minivoltin. Una vähän närkästyi mutta pysähtyi. Kerta onneksi riitti ja sen jälkeen malttoi laukata vähän rauhallisemmin ja saatiin sivuliikkeet tehtyä tähänkin suuntaan. Matkan varrella ope taisi korjata istuntaani laukassakin.

Myöhemmin näin videoita tuntikavereista laukkapätkiltä ja oma meno taustalla vilahdellen näytti ihan yllättävän asialliselta!

Loppuraveissa Una kulki kivan tasaisesti ja kuulolla. Taidan pikkuhiljaa löytää tamman säätönappuloita.

Ongelmia:
ravissa meinasi kiihtyä aina kun pyysin jalalla jotain
laukka oli alkuun taas aikamoista vyörymistä

Parannusta:
hetkittäin oli ravissa kivan kevyt
ravissa sain säädeltyä vauhtia (jos en tehnyt muuta samalla)
laukkakin tasoittui loppua kohti
tallimatkan autotiet olivat vihdoin täysin lumettomat

Tunnin jälkeen iltaruokia ei oltu vielä jaettu, joten ehdin pyöräyttää Hempan kumisualla läpi. Karvaa lähti yhä hirveästi ja nyt löytyi muutama hyvä rapsutuspaikka.

Jatkoa Danalla

Myös maanantain sääennuste näytti pahalta ja tallille mennessä satoi lunta. Keli oli nollassa. Mutta kenttä olikin lumeton. Yksi kulma oli pahasti lälly ja kaksi muuta märkää. Keskeltä ihan hyvä. Alkutunnista taisi tulla vähän lunta mutta loppua kohti keli kirkastui.

Minun ratsukseni tuli Dana. Olisin esittänyt toiveen yleissatulasta mutta humma seisoi tallissa koulusatula selässään kun kurkkasin sisään. En tosin tiedä olisiko vaihtoehtoista satulaa ollut edes tarjolla, vai oliko se jonkun tuntikaverin selässä. Ratsukoita tunnilla oli 6. Suunnittelin laittavani kannukset mutta unohdin ne autoon koska olen mennyt viime aikoina lähinnä ilman.

Danaa ei taas huvittanut yhtään. Pysähteli matkalla kentälle eikä hommat kiinnostaneet. Vähän kävi sääliksi mutta pakko se oli sinne suostutella. Rapakot haittasivat ratsain yllättävän vähän. Olen kuullut juttua että väistelee vesilätäköt. Lätäkköjä ei tänään ollut mutta ei kiemurrellut kauemmas rapalällyistä. Yritin kehua ja motivoida komentelun sijaan.

Alkutunti treenattiin suoruutta tulemalla pituushalkaisijalle jo käynnissä. Sain Danan hoputettua reippaaksi, joten meinasi olla välillä vähän ahdasta ja volttailin lisää tilaa. Ope kaipasi parempaa herkistelyä avuille ja nopeampia muutoksia. Eteen, kiinni, uudestaan eteen. Reagoi vähän hitaasti eteen ja välillä oli pakko herätellä raipalla.

Sitten kevyessä ravissa. Pituushalkaisijan keskelle voltti ensin oikealle, sitten vasemmalle. Ei ollut kovin taipuisaa. Aktiivinen ravi. Jossain vaiheessa istuttiin harjoitusraviin ja sitäkin höykytystä kesti ties kuinka kauan. Ihme ja kumma ettei selkäni suuttunut siitä. Jalkojen pitkinä pitäminen oli vaikeaa. Teki mieli syyttää satulaa.

Laukkatehtävässä nostettiin laukka vasta pituushalkaisijan alusta. Sen suunnan laukka, josta oli tullut. Vain yksi voltti keskelle, myötälaukassa. Ja ennen kulmaa raville. Muualla piti olla ravissa ja alkuun jaksoinkin volttailla välimatkoja. Lopulta kun laukkatehtävä ruuhkautui niin menin pari kulmallista käynnissä tarpeen mukaan.

Dana nosti laukat ensimmäistä lukuunottamatta helposti. Päivän suurin yllätys oli laadukkaat laukka-askeleet ja yllättävän koottu laukka volteilla. Vasen oli helpompi suunta kuin oikea. Vähän aktivoitiin takaa eikä volteilla tainnut tulla yhtään rikkoa. Voltin jälkeen jokusen kerran pudotti liian aikaisin raville. Ope oli volteistamme aika haltioissaan. Eikä ne huonoilta tuntuneet selkäänkään. Taas laukassa oli kummasti helpompaa istuakin kuin ravissa. Skarppasin etten jäisi vetämään. Jos ehdittiin ottaa vähän pidempi pätkä laukkaa ennen volttia, tuli kiire kääntää ja koota. Siltä kannalta ruuhka ja lyhyt käynnistysmatka eivät haitanneet.

Loppuun ratsu rupesi vähän pehmenemään ravissakin. Ei täydellisen ihanaa mutta paljon parempi kuin alkutilanne.

Rapatunnin jälkeen olin taas mielissäni kun ei tarvinnut purkaa ratsua itse. Sen sijaan kävin vielä moikkaamassa Hemppaa.

Ongelmia:
kenttä oli rapainen
Dana ei olisi halunnut hommiin
koulusatulalla ratsu tuntui taas liian leveältä
alkuverkan jälkeen sormia paleli
pikkuisen yksitoikkoinen tunti
oli vähän hidas jalalle
pudotti laukan pari kertaa pois voltin jälkeen
oli hieman ahdasta kuudella ratsukolla

Parannusta:
Dana ei tuijotellut
kannusten puute ei haitannut
sain kehuja siitä miten pystyin istumaan harjoitusravissa
selkäni ei suuttunut harjoitusravista
laukka oli helpompaa kuin ravi
laukkavoltit onnistuivat (Danaksi) käsittämättömän ryhdikkäästi

Kati videoi muutamia pätkiä tunnistamme:

Kääntämistä jätillä

Sunnuntain sääennuste näytti kamalaa lumisadetta. Onneksi totuus ei ollut ihan niin paha eikä kenttä ollut lumessa kun menin tallille. Vähän märkä vain. Lisäksi tuuli ja satoi lisää lunta. Keli oli nollassa.

Ratsukseni sain Danan ja kun menin kurkkaamaan talliin sainkin humman jo käteen. Tänään yleissatulalla, onneksi. Viima oli niin paha että ylimääräiset vaatteet piti viedä autoon jotta eivät olisi karanneet tuulen mukaan. Ratsukoita tuli tunnille kivasti vain 4.

Hummaakaan ei aluksi kiinnostanut yhtään. Käynnissä jumitti ja viuhtoi hännällä. Sain kuitenkin liikkeelle.

Ravissa ohjeena oli tehdä voltteja itsenäisesti. Dana kyllä kääntyi muttei taipunut kovin hyvin. Molempiin suuntiin sama. Sitten myös laukassa. Yllättävän hyvin kääntyi edelleen eikä pudottanut laukkoja pois kuin pari kertaa volteilla.

Hyppyhommat aloitettiin yksittäisellä suunnanvaihtoesteellä molempiin suuntiin. Ei tainnut kumpikaan laukka vaihtua. Korkeus oli melko miniä, ehkä 50 cm.

Sitten tultiin este, voltti väliin ja toinen este. Aloitettiin yllättävän hienosti. Pikkuhiljaa esteitä ja voltteja lisättiin. Kun sain ponnistukset lähelle niin sujui helpommin. Jos hypättiin kauempaa niin tuli kääntöongelmia. Tuntikaverit kehuivat menoamme, sen jälkeen pari seuraavaa kierrosta lörähtivät. Ei vaihtanut laukkaa, karkasi reitiltä ja meni ravia. Todettiin kaikki että parempi kehua vasta tunnin jälkeen.

Aina ennen omaa vuoroa tein käynnistellessä yhden laukkavoltin pohjille. Kun sain homman pidettyä kasassa niin meni siististi. Viimeinen volttailukierros oli oikein näppärä. Vain yksi laukka piti korjata ravin kautta. Mutta Dana polki ja kääntyi. Eikä yrittänyt pahasti kiihdytellä. Mainiota!

Lopuksi oli vielä sen verran aikaa että saatiin hypätä kaksi isompaa estettä. Esteet nousivat kasikymppiin ja tultiin kaareva linja. Yritin saada vähän aktiivisempaa laukkaa mutten oikein osannut. Mentiin vähän ohjat roikkuen miten sattuu. Molemmista yli muttei kovin tyylikkästi. Siihen oli kuitenkin hyvä lopettaa.

Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin keli ei ollut niin paha kuin pelkäsin. Lumi ei jäänyt kentälle eikä tilsannut yhtään. Tunnin aikana sateeseen ei pahemmin kiinnittänyt huomiotakaan. Lohdutti kyllä kovasti kun raparatsua ei tarvinnut purkaa vaan sai hypätä autoon lämmittelemään. Kotimatkalla oli pitkästä aikaa rauhallinen ja levollinen olo. Ehkä märällä kelillä oli oma osansa siinä?

Ongelmia:
keli oli aika kamala
jonkin verran vääriä laukkoja

Parannusta:
lumi ei jäänyt maahan
Dana kääntyi yllättävän hyvin
ei tuijotellut nurkkia
kotimatkalla oli ihanan levollinen olo

Kuntoradan lenkki kevätkelillä

Lauantaille tuli mahdollisuus maastoiluun tai oikeastaan kyselin siitä itse. Sain sovittua Unan alleni ja lähdettiin vakilenkkikaverin kanssa kiertämään kuntoradan kautta. Pohjat oli etukäteen testattu asiallisiksi. Vaatimuksena oli hokkikengät ja lupa laukata.

Hyvä palvelu jatkui ja sain myös maastoreissulle valmiiksi varustetun ratsun. Koulusatula ja normisuitset.

Keli oli kaunis aurinkoinen. Päivällä oli vähän plussalla. Kuivat kohdat teistä olivat kovia mutta tarjolla oli myös märkää, lumista ja jäistäkin. Ei pahaa kelirikkoa kuitenkaan.

Mentiin alkuun pitkä pätkä käyntiä. Autoja meni liuta ohi. Hummat eivät välittäneet. Tänään ei ollut pahoja kaahareita onneksi.

Ravivauhti oli tänään kivan rauhallinen. Una oli kyllä sitä mieltä että alkupätkän suorilla voi hyvin laukatakin ja rikkoi laukalle. Koska vauhti ei kiihtynyt yhtään ja pohja oli ok niin mentiin sitten ravaavan suokin perässä rauhallista laukkaa. Olo oli kuin sohvalla (vaikka kevyessä istunnassa toki).

Jossain välissä yritin vaihtaa laukkaa ravin kautta. Oli aikamoinen operaatio saada laukka pudotettua alas. Sain Unan nostamaan oikean laukan mutta vaihtoi sen lähes heti perään takaisin vasemmaksi. En jaksanut operoida uudestaan. Lopulta mentiin raviakin.

Junaradan yli mentiin ongelmitta. Kuntoradan alku oli lumella ja käveltiin. Mutkan takaa tuli pörisevä enduropyörä, jonka kuski onneksi totteli käsimerkkimme ja pysähtyi. Minua jännitti enemmän kuin Unaa ja steppailtiin paikallaan olevasta pyörästä ohi. Sen jälkeen kaverikin ehdotti ravia mutta otettiin vielä käyntipätkä, jottei Una valtoudu.

Jatkettiin rauhallista ravia. Una olisi halunnut mieluummin laukata ja nyt sinnikkäästi siirsin sen aina takaisin raviin. Malttoi ravata hetken ja sitten ehdotti taas laukkaa. Vaikka ravivauhti oli ihan tarpeeksi rauhallinen puoliverisenkin ravata. Onneksi ei hermostunut pidättelyistäni tai siitä että himmailun takia välimatka kaveriin välillä vähän kasvoi. Pysyttiin kuitenkin perässä.

Kun lopulta otin etäisyyttä vähän kiinni laukalla niin siinä vyöryi vähän reippaammin kuin halusin. Siksi mentiin laukatkin lopulta kaverin perässä. Yhä Una tarjosi vain vasenta laukkaa. Ei kovin herkät jarrut mutta pysyttiin asiallisesti takana.

Toinenkin radanylitys meni ongelmitta. Sitten Una rauhoittui taikaiskusta ja kotiinpäin ravasi tasaisesti ja rennosti eikä yrittänyt enää yhtään rikkoa laukalle. Erikoista. Helpotti omaa elämää kovasti. Ravailtiin koko pitkä suora ja meni sangen sujuvasti. Autot ohitettiin käynnissä.

Otettiin vielä kuivalle suoralle yksi laukkapätkä. Una nuohosi vähän kaverin hännässä ja kaveri lopulta minun tulkintani mukaan totesi ettei tykkää. Otettiin sitten vähän etäisyyttä. Se vaati taas vähän enemmän tahtoa kuskilta mutta onnistui. Loppuravailut ja -käynnit sujuivat taas ihan rauhassa.

©Pauliina

Kiva ja leppoisa lenkki. Oli sangen sopivasti vaatetta.

Aikaa meni 1 h 11 min. 10,41 km. Huiput 27,3 km/h eli ei tosiaan kiihdytelty tänään.

Uusi mittari piirtää lenkeistä karttakuvat.

Ongelmia:
Una ei halunnut laukata oikeaa laukkaa
välillä oli vähän työlästä saada laukka alas
kuskia jännitti kevarin ohittaminen enemmän

Parannusta:
asialliset pohjat
ihana keli
juuri tällaista tuuletusta pääni tarvitsi

Lenkin jälkeen harjasin Hempan. Ihan rauhassa on ollut eikä näytä mökkihöperyys iskeneen ulkokarsinassa.

3 viikkoa koppilepoa takana.
©Pauliina

Puomeilla vaihtoyrityksiä ja vyörymistä

Torstaina ratsukseni oli merkattu taas Vegas. Henkilökuntaa ei näkynyt ja kello oli jo paljon, joten nappasin humman tarhasta puomille. Tuntikaveri toi harjat ja omistaja hetken päästä varusteet. Sain valita satulan ja vastasin että sopivin hepalle. Veksun oma ei kuulemma ole ihan hyvä. Vaihtoehdoiksi jäi Hempan yleissatula tai Elviiran entinen koulusatula. Koska Hempalla oli ok mennä Elviiran koulusatulalla niin se tuli tälle tunnille. Veksu ei arvostanut satuloimista muttei onneksi kiukutellut kovin isosti.

Kentällä selvisi että mennäänkin puomeja tai kavaletteja. Vastasin taas että kaikki käy eikä haittaa koulusatula. Jalkkareita en jaksanut säätää. Olivat hitusen koulumittaa lyhyemmät. Tunnilla oli kivasti vain 4 ratsukkoa.

Lämmintä oli aurinkoinen +5°C ja oikeasti aika lämmintä. Toppaliivi lähti jo alkuverkassa. Myöhemmin nostelin hihoja. Tuntikaveri kaipasi kouluraippaa ja minä totesin että esteraippa riittäisi, vaihdettiin siis tunnin ajaksi päittäin. Se oli hyvä veto.

Taidettiin ruveta tulemaan päivän puomikuviota heti käynnissä. Alkuun Veksu taipui taas huonommin vasemmalle mutta se onneksi rupesi korjaantumaan melko pian. Halusin ensisijaisesti että humma pysyy rentona. Ravissa tultiin puomien yli ja ratsu hoiti ne hyvin itse. Aurinko häikäisi enkä osannut muutenkaan sovittaa askelta ravissa. Tultiin välillä vähän rauhallisemmin, välillä reippaammin. Toisinaan askel osui hyvin, välillä vähän töksähti. Hyvin silti asetteli jalkansa. Itse meinasin pudotella jalkkareita enkä saanut jalkoja pidettyä rentoina. Ratsu tuntui paljon tavallista leveämmältä koulusatulalla. Hankalaa.

Laukkoja otettiin ensin vain vähän päädyissä ympyröillä. Sitten ruvettiin tulemaan lävistäjiä puomien yli laukassa. Tarkoitus oli saada vaihtoja. Veksu kiihdytteli puomeille ja niiden jälkeen. Itse en saanut istuttua kunnolla koulusatulassa. Kun Vegas vyöryi ja veti minut etukenoon niin satula kippasi jalkani taakse ja killuin mukana etureisien ja polvien varassa enkä saanut istuntaa toimimaan kunnolla.

Tuurilla tuli ehkä puolet vaihdoista. Itse olin taas henkisesti kohmeessa enkä osannut toimia oikein. Välillä minä aiheutin banzai-kiihdytyksen jos askel ei osunut. Välillä Veksu kiihdytteli omiaan. Ei kovin ihanaa. Parhaiten sujui jos keskityin johonkin muuhun ja pysyin rennompana. Rauhallisesti sisään ja kunnon huolehtiminen hepan suoruudesta. Takaosaa piti ajatella vasemmalle, lapoja oikealle. Onneksi ei kiihdytellyt taivaanrantaan vaan hidasti noin ympyrällisessä. Tehtävän ajan kaikki olivat siis koko ajan laukassa. Oli aika raskasta.

Ei haitannut yhtään kun lopulta lopetettiin. Sitten nostettiin puomit vielä pikkukavaleteiksi ja tultiin vuorotellen jokunen kierros putkeen. Ei erityisen ihanaa näinkään. Lähestymiset ok mutta sitten epämääräistä vyöryntää ja killumista. Satula ei helpottanut yhtään! Lopulta keskittyminen ei riittänyt vaihtoihin asti mutta molemmat taisivat kolmessa kierroksessa tulla.

Muut saivat hypätä vielä yhden hieman isomman esteen. Veksulla ei ole tietääkseni viime aikoina hypätty, joten ei haitannut yhtään jättää välistä.

Loppuraveissa kyselin suoruudesta ja sain Veksua suoremmaksi kunhan taas tajusin tehdä jotain. Ehkä hifikoulutunti olisi sittenkin sopinut meille paremmin. Nyt tuntui lähinnä siltä että ratsastin huonosti enkä yrittänyt ihan kunnolla. Mutta ei kamalaa katastrofia, joten tämän voi jättää vain taakse ja yrittää seuraavalla kerralla paremmin. Koulusatulan voin jättää kokonaan pois laskuista Veksullakin. Kroppani ei vain taivu siihen kunnolla.

Ongelmia:
ratsastin tänään huonosti
koulusatula hankaloitti elämää
vaihdot osin tuurilla
en saanut ristilaukkoja korjattua kuin ravin kautta

Parannusta:
tuli myös vaihtoja
ei kiihtynyt joka kerta
aiempaa rennompi ja tasaisempi (ei vaihdoissa)
ei tuijotellut mitään
ei takapotkuja (en tainnut hipsiä raipallakaan)

Tupunkin laukka lyhenee

Maanantaina oli taas tallipäivä. Ratsuksi eiliseltä tuttu Tupu. Ratsukoita tunnilla oli 5. Kelinä puolipilvinen +3°C ja kenttä rupesi olemaan sangen huippukunnossa. Vain pari vähän märempää kohtaa, muuten sopivan kostea.

Nyt aloitettiin heti ensimetreistä tulemaan lauantailta tuttua portaittaista väistöä. Ensin käynnissä pari kertaa, sitten kevyessä ravissa. Yhä oli vähän ongelmia takapuolituntuman kanssa. Open mielestä väistö oli taas riittävä. Meinasikohan mennä alkuun jopa perä edellä?

Toiseen suuntaan (vasen kierros) sama juttu että ensin käynnissä pari kertaa, sitten harjoitusravissa. Nyt tuli sanomista että tähän suuntaan takaosa herkästi jää. Korjasin vähän summassa mutta kuulemma hyvin. Korjausten kanssa takapuolituntumani sanoi väistön parantuvan. Kaipaisin ohjeet kuuluvasti juuri oikeaan aikaan. Väistön jälkeen kommentointi ei auta niin paljon.

En muista mentiinkö välissä ravijuttuja. Ainakin väistöjen lomassa volttailin jottei oltaisi oltu kavereiden hännässä. Siinä menetti helposti oman paikkansa ja välillä voltteja tuli monta putkeen ennen kuin löytyi tilaa.

Laukkapätkät olivat tänään suht pitkät. Ensin vasen kierros. Alkuun molemmilla pitkillä sivuilla uran sisällä, ratsua suoristaen. Puolessa välissä sivua asetus käytettiin ulkona. Päätyihin ympyrät ja niiden avoimella sivulla asetus ulos. Tupu oli vähän ponneton. Kaasuttelin lisää. Nyt tuntui suoremmalta ja asetusten vaihdot onnistuivat. Silti oli vähän puksuttelua.

Lopuksi toisella pitkällä sivulla ruvettiin tulemaan "väistö" uralta keskemmäs. Asetuksen sai pitää halutessaan menosuuntaan eli vähän sulkuajatusta.

Kun muut jo lopettelivat vasenta kierrosta, me päästiin syyniin. Ensimmäinen käsky oli lyhentää laukkaa. Voltti kulmaan, lyhennä lisää. Tupu yllätti ja laukka parani. Aiemmin kun olen ajatellut ettei Tupun laukka ole kovin kaksinen. Sivuliikkeeseen kaivattiin lisää ristiaskelta. Parani kovastikin.

Oikea laukka aloitettiin paljon paremmin ja kun aktivoin niin tuli hyvät sivuliikkeetkin. Omaa ulkojalkaa en saanut "väistössä" pidettyä aloillaan vaan se nousi aina turhan taakse vaikka hetken päästä taas ihmettelin miksi se on niin ylhäällä. Tuskin auttoi siellä.

Tupu malttoi laukata rauhallisemmin eikä laukka ollut sammumassa. Huomattavasti raskaampaa oli hummalle kuin kuskille. Kiva että vaadittiin kerrankin kunnolla!

Lopuksi venytettiin vielä askelta ravissa. Tänään Tupu ei lähtenytkään kiihdyttelemään eikä ensin meinannut irrota isompaa ravia. Olisin halunnut tahdin vähän rauhallisemmaksi. Ohje oli pitää ratsut suorina jotta ne voivat mennä kunnolla eteen. Luonnollista. Sitä sen sijaan ihmettelin kun Tupun taivuttaminen taas kiellettiin. Lopulta selvisi että kyse oli väärinymmärryksestä. Humma oli ollut pitkällä sivulla kaula mutkalla. Minä ymmärsin että ohje koski kaikkia kuvioita. Jätin sitten taivuttelematta ja mietin että miksi ihmeessä näin. Eikä Tupu sitten yrittänytkään myödätä.

Loppukäynneissä tajusin onneksi kysyä tuosta taivuttamisesta ja se selvisi. Se jäi sanomatta että ymmärsin ihan väärin. Ope oli sitä mieltä että Tupu on helppo ratsastaa pyöreäksi mutta osasin jo vähän kyseenalaistaa. Joku taitava voisi vähän jumppailla tammaa notkeammaksi. Omat taitoni eivät riitä siihen että se onnistuisi tunnissa ryhmän joukossa.

Oli oikein kiva tunti! Tykkään siitä kun vaaditaan kunnolla. Vähän haittasi tuo lopun väärinymmärrys mutta tuskin Tupu olisi mennyt ihmeellisesti paremmin vaikka olisin lopuksi taivutellut enemmän.

Ongelmia:
takapuolituntumani ei sanonut käynti- ja raviväistöissä tarpeeksi
pudotti laukan pois kakalle
puksuttelin jos ei vaadittu
luulin taas että lisävauhti auttaa

Parannusta:
alkutunnin väistöt paranivat
laukka parani paljon
tykkäsin kun vaadittiin enemmän

Vinoja ja kaarevia linjoja

Sunnuntain esteratsuni tuli juonipaljastuksena ennen tallille lähtöä: Tupu. Ratsukoita tunnille tuli tänään kivasti vain 4. Keli oli aurinkoinen ja nollassa. Taas reipas tuuli yllätti vasta kentällä.

Sain Tupun taas valmiiksi varustettuna. Odotellessa kävin katsomassa Hemppaa. Ihan rauhassa edelleen.

Kenttä oli sulanut eilisestä ja oli hieman rapainen. Ei vaikuttanut liukkaalta. Vetäisin turvaliivin päälle ja ajattelin että liivin kanssa sattuu vähemmän jos jään Tupun alle. Kiellettyä manailua mutta milläs estät ajatuksen tulemista?

Alkuverkka saatiin tehdä aika itseksemme. Yritin taivutella Tupua käynnissä ja ravissa. Ei kovin taipuisaa. Laukassa hätistelin eteen ja olin kevyessä istunnassa. Ohjautui hyvin mutta kulmissa en saanut taivutettua laukassa sisään.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahta puomia kaarella laukassa. Ensin monta askelta väliin, sitten vähemmän. Aloitettiin molempiin suuntiin kuudella, sitten 5 ja lopuksi 4. Yllättävän hyvin onnistui vaikka taas taivutukset olivat hukassa. Ohjaus kuitenkin toimi niin tien kaarevuutta säätämällä muuttui askelmääräkin. Laukkaa en kovin suuresti muuttanut. Kolmeen tuskin oltaisiin venytty. En taas kuullut kaikkia ohjeita, joten päättelin itse mitä pitää tehdä ja tulin vain. Ensimmäiseen eli oikeaan kierrokseen ylityksiä tuli kiva määrä. Vasemmassa lopetettiin ehkä neljän kierroksen jälkeen. Pari kertaa potkaistiin lötköpuomiin.

Hypyt aloitettiin pieneltä S-linjalta vasemmassa kierroksessa (3 estettä). Ope puhui että myöhemmin väleihin tultaisiin 5 askelta. Vähän epämääräisesti sain laskettua askeleitamme. Pelkäsin liikaa Tupun sisälle kanttausta, joten alkuun unohdin kääntää ja johtaa kunnolla. Ekalla kierroksella tuli 1 vai 2 väärää laukkaa, joita Tupu sitten korjaili. Sain menon korjattua aika äkkiä, ehkä jo toisella kerralla meni kaikki laukat ja vaihdot oikein. Mutta koska ohje oli että saa tulla sen verran että tuntuu hyvältä niin tahdoin kokeilla menikö edellinen kierros tuurilla. Ekalle askel ei sopinut ja loikattiin hassusti. Mutta loput sujuvasti. Meille riittää, kävi käsky. Eikä nyt jäänyt haittaamaan tuo huonompi hyppy.

Seuraavaksi tultiin sama linja suoraan eli vinohypyillä. Korkeus oli yhä maltillisen pientä. Porttipäädystä eli oikeassa laukassa sisään. Raipan jätin vasempaan käteen, jotta osuttaisiin ainakin ensimmäiselle. Ensimmäinen menikin yli, mutta jotain hypyssä meni pieleen, sillä tipautin ohjat. Ehkä osin epämääräisen tuntuman takia Tupu vähän pyörähti mutkalle ja otti vielä viidennen askeleen. Sain sen kuitenkin keskimmäisestä yli. Viimeinen väli oli taas ihan ok. Erityisesti meille tuli käsky jatkaa linjan jälkeen vielä suoraan ja tähtäsinkin aitaan enkä välittänyt myötälaukasta. Uralla ravin kautta myötälaukka.

Käsky tuli siirtää raippa oikeaan käteen. Toisella kerralla Tupu tulikin hyvin suoraan ja lähti kiihdyttelemään väleissä. Ekaan väliin mahtui 4 mutta viimeinen väli rupesi tuntumaan siltä että vyöryy kolmeen eikä tahdo kuunnella. Askelta ennen vikaa estettä Tupu kompastui ja meinasi mennä nenälleen. Vyöryttiin vikasta esteestä läpi ja säikähdin ihan tosissani että mennäänkö ympäri.

Tupu sai kuitenkin jalkansa järjestykseen ja pysyi pystyssä. Minäkin kyydissä. Hetki vedettiin happea ja sitten ope patisteli ottamaan ravipätkän. Tupu liikkui puhtaasti. Kysyin saadaanko tulla vielä uudestaan ja vastaus oli että jos tahdon. Tahdoinhan minä. Ei kerrytetä turhia jännityksiä.

Tupu skarppasi hienosti. Ei vyörynyt tai jyrännyt yhtään vaan loikki välit oikein suorana ja tasapainoisena 4 + 4 askeleella. Selvästi keskittyi tekemiseensä. Jes!

Hypättiin lopuksi vielä rata. Korkeus samaa maltillista. Jotain 60 cm pintaan ehkä. Vasemmasta s-kiemura, sitten keskimmäisellä niistä eli lankulla lävistäjämäisesti suunnanvaihto, suora linja pystyltä kolmoselle, meille taisi tulla 6 askelta ja lopuksi vasemmalta eli toisesta suunnasta s-linja suoraan eli vinohypyillä. Ei käyty tekemässä kovin pitkiä teitä. Tupu loikki näppärästi ja vaihteli laukat hyvin. Viimeisen linjan keskimmäinen putosi mutten jaksanut stressata siitä. Ei vyöryntää vaan reipasta menoa ja hyvää kuuntelua. Kyllä se riitti meille.

Käveltiin parin suorituksen ajan ja sitten ravailtiin itsenäisesti loppuun. Tupulla oli ensin kamala kiire mutta sitten rauhoittui. Taipuminen oli taas aika orastavaa. Rentous sentään vähän parani ja lopulta rupesi kuuntelemaan aika kivasti.

Olisi saanut halutessaan paikkoa vielä jotain radasta mutta meille kyllä riitti. Kiva näin että sai kuitenkin mahdollisuuden. Nyt saatiin myös loppuverkkailla ja kävellä rauhassa siihen asti että seuraavat tuntilaiset tulivat. En katsonut kelloa mutta nyt ei tuntunut jäävän hommat kesken. Olin ratsailla n. 56 minuuttia.

Ongelmia:
aavistuksen rapaista
en kuullut kaikkea opetusta
en saanut taivutettua kumpaankaan suuntaan kunnolla sisäpohkeen ympäri
kulmien ratsastus
kompastui pari kertaa
kompastui kertaalleen askelta ennen estettä ja rymyttiin lähes nenällään esteestä läpi
pelästyin lähes kaatumista
nyki pari kertaa ohjia käsistä käynnissä
olisin halunnut istua hypyissä tyylikkäämmin

Parannusta:
nätti keli
sormia ei palellut
laukka säätyi hyvin
pysyttiin pystyssä
kivat tehtävät
tänään tuli sopiva määrä toistoja

Väistöjä Veksulla

Lauantaina olin henkisesti valmistautunut Unaan. Mutta tallille saapunut pro-junnu taisi omia tamman taas omaan käyttöönsä. Vähän yllätti että tuli Veksu. Mutta mikäs siinä, mieluusti menin sillä. Sain taas valmiiksi varustetun humman. Ratsukoita tunnille tuli 7, omistaja opetti ja keli oli niukasti plussalla. Kenttä oli sula ja vähän pintamärkä mutta aika kiinteä.

Tänäänkin mentiin lävistäjäkuviota. Mutta nyt ei tehty lisäyksiä lävistäjille. Alkuun oli vähän ahdasta mutta tein päätyihin ympyröitä. Ravissa tuli sanomista ettei saa kiihdytellä lävistäjille. Annoin siihen asti Veksun mennä reippaasti kun halusi. Rupesin sitten himmailemaan. Nyt taivuttelua tuli tarpeeksi ja rupesi taipumaan vihdoin paremmin vasemmallekin. Oikeaan taas tuli kommenttia että älä taivuta yhtään enempää ja vähän ihmettelin tätä. Yleensä kun muut opet sanovat aina vain puutteellisesta taivutuksesta.

Mentiin alkuverkassa vielä laukatkin. Ympyröitä päätyihin. Yritin katsella väljemmät paikat ja mahduttiin tekemään laukkapätkät yllättävän hyvin. Veksu nosti pyydetyt laukat ja kulki suht rentona. Siitä en tiedä oliko kuinka mutkalla tai sopivassa tempossa kun ei tullut kommentteja. Vähän yritin muistella toisen open suoristuskommentteja toissapäivältä mutta päädyin matkustelemaan. Näihin käytettiin aika paljon aikaa.

Välihuilin jälkeen ruvettiin tekemään portaittaisia väistöjä toiselle pitkälle sivulle. Voltteja sai tehdä enää kulmiin. Ensin vasen kierros ja onneksi aloitettiin käynnissä. Ei oikein ollut tuntumaa koska Veksu väistää hyvin. Ope kommentoi että Vegas on hyvä väistöissä ja riittää että lähinnä katson menosuuntaan. Itse kaipasin enemmän kommentteja siitä miten meillä menee kuin siitä millainen heppa kuulemma on. Takaosa kuulemma johti liikaa. Kun yritin mennä suorempana niin ei väistänyt. Itselläni oli joka tapauksessa sellainen olo ettei oikein väistänyt. Ravissa hepo jännittyi jos patistelin liikaa. Ongelma oli sama eli en saanut selkään hyvää tunnetta. Toistoja tuli monta.

Jossain välissä ope sanoi että tehtävänä ei olleet niinkään väistöt vaan yleinen hallinnan parantaminen.

Myös toiseen suuntaan (oikeaan) tehtiin väistöjä pitkään ja hartaasti. Ensin pari kierrosta käynnissä, sitten harjoitusravissa. Voltteja kulmiin tässäkin suunnassa välimatkojen tasaamiseksi. Vaikkei menty kaverin hännässä niin silti useampi kierros meni niin että meitä ei joko katsottu tai ei saatu kommentteja. Lopuksi taas kuulemma takaosa meni edellä. Hullua, sillä tuntui siltä että mentiin lapa edellä. Saatiin vielä yksi kierros, jolla sain kuulemma korjattua. Silti hyvä tunne selkään jäi yhä puuttumaan.

Kello oli kuulemma jo todella paljon, joten jäätiin vain käyntiin pitkin ohjin. Tuntui siltä että hommat jäivät ihan kesken. Ja kun tultiin lopulta kaartoon ja alas selästä niin kello ei ollut vielä edes tasaa.

Tästä tunnista jäi lähinnä turhaumia. En saanut sellaisia ohjeita, joilla olisin saanut muutettua omaa ratsastustani paremmaksi. Loppukommenteissa kuulin lähinnä että oma tunteeni selkään on väärä. Viitaten siis siihen missä Veksun takaosa meni. Kuvittelen silti että täsmäohjeilla olisin osannut muuttaa ratsastustani siihen suuntaan että olisin saanut parempaa tunnetta irti.

Positiivista oli että tänään ei leijuttu vaan pysyttiin ravissa ja Veksu liikkui pääosin rentona, joten ravissa oli asiallista istua. Selkääni ei sattunut yhtään.

Tunnin jälkeen tuntikaveri otti ratsuni ja lupasi purkaa. Pääsin siis nopeasti lähtemään kotia kohti.

Ongelmia:
Veksu yski taas alkutunnista
alkutunnista oli vähän ruuhkaisaa
jännittyi herkästi jos yhtään hätistelin
en tuntenut kun takaosa (kuulemma) johti väistöissä
useampi kierros meni ilman kommentteja
lopetettiin mielestäni ihan kesken
lopetettiin vähän etuajassa
turhautti tunnin jälkeen

Parannusta:
sormia ei palellut
ei leijailtu omiamme
taipui vihdoin paremmin molempiin suuntiin

Lisää temponmuutoksia

Tiistaina talvi teki paluun ja torstainakin satoi taas lunta. Pohdin taas hartaasti pitäisikö tallireissut lopettaa koronan takia kokonaan ja puhuin tästä tallinväellekin. Ehdotettiin että talli voisi laittaa minullekin hevosen valmiiksi eikä talliin sisälle tarvitse mennä ollenkaan. Tämä kuulosti hyvältä.

Tänään ratsuksi vihdoin tuli Vegas. Kolmatta kertaa. Ennen tuntia kävin katselemassa miten Hemppa pärjää. Koska humma asuu ulkokarsinassa niin ei tarvinnut käydä tallissa.

Sain Vegasin varustettuna ovelle. Irtokarvan poistoon ei oltu käytetty suurta innokkuutta.

Keli oli pari astetta pakkasella ja pikkuponeille tuli tilsoja. Isommille hepoille ei. Veksulle oli taidettu laittaa padit. Pahin lumisade lakkasi loppua kohti mutta takki ja kypärä olivat tunnin jälkeen hyhmässä. Tunnilla oli tänään 6 ratsukkoa.

Tänään kuvio oli kovasti samanlainen kuin maanantainakin. Lävistäjät molempiin suuntiin. Ensin mentiin käynnissä, lävistäjille venyvämpää askelta. Päädyissä vähän kootummin. Vasempaan oli hankala saada taivutusta läpi. Sitten sama ravissa. Veksu nojaili sen verran käsille että näpit olivat jatkuvasti jäätymässä. Pitiköhän kolmesti alkuraveissa vähän lämmitellä niitä ja silti tuntuivat vielä kotona turpeilta.

Ohjeita tuli että oikeassa kierroksessa kannattaa ajatella avoa ja vasemmassa sulkua. Eli oikeassa kierroksessa lapoja sisään (oikealle) ja vasemmassa takaosaa sisälle (vasemmalle). Veksu taisi olla läpi tunnin aika mutkalla. Tunsin sitä huonosti selkään.

Ravissa piti venyttää askelta lävistäjille. Alkuun taisin tehdä sen liian äkkinäisesti ja humma jännittyi. Mielestäni parempaan tulokseen päästiin pienemmällä lisäyksellä kun ratsu pysyi rennompana. Päädyissä piti hidastaa ja koota. Mutta ei saanut lössähtää, varsinkaan takasista. Taas raipan hipsuista tuli takajalkapomppuja. Pari kertaa meinasi lähteä lävistäjillä leijumaan jotain muuta kuin ravia. Välillä meinasi olla vähän ahdasta kun mentiin muita reippaammin.

Laukassa tehtiin samaa. Piti muistaa pitää ajatus suoristamisesta. Laukassa pysyi rennompana. Päädyissä en saanut kovin suuresti koottua. Takajalat aktiivisena, muistutti ope. Raipan hipsuista takaset nousivat runsaasti.

Saatiin ohjeeksi Veksun kanssa tulla koko kuviota välillä samassa laukassa eli toinen pääty vastalaukassa. Ensin oikea, sitten tovin vasen ja lopuksi taas oikea, koska se jäi vähäisemmäksi. Vegas piti vastalaukat hyvin. Yritin itse asettaa kaaren suuntaan. Yllättävän hyvin mahduttiin tekemään nämä. Eikä ollut mitään suurempia ongelmia. Yhä yritin miettiä ratsun suoruuksia mutta tunsin niitä huonosti. Ope kehui että polkee vastalaukassa paremmin alle.

Lopuksi taidettiin tehdä vielä hetki laukat myötäisinä ja sai antaa laukata reilummin eteen. Tässä rupesi tulemaan ahdasta. Enkä uskaltanut tehdä pääty-ympyröitä kovin isossa laukassa, sillä ympyrällä tuntui liukkaalta jos oli yhtään pois tasapainosta. Tunnin aikana tuli melko alkuun vain pari pientä lipsahdusta.

Loppuraveissa Veksu oli reipas ja suht rento ja tasainen. Taisi yrittää vähän painaa käsille ja vyöryä.

Tunnin loputtua ope otti ratsuni ja pääsin lähtemään suoraan kotiin.

Ongelmia:
sormet olivat alkutunnista jäässä
keskempänä kenttää oli liukasta
alkuun usutin ravilävistäjille liikaa
muutaman kerran meinasi lähteä leijailemaan passagetyyppisesti lävistäjillä
humma haisi pahalta ja ihmettelin pitkin tuntia mistä haju tulee

Parannusta:
ei tullut tilsoja
nosti kaikki laukat pyydetysti
piti vastalaukat
oli valoisaa