Etenemättömyyttä koulukisoissa

Perjantaina iltapäivästä oli kotikoulukisat Tallinmäellä. Minulle ja Hempalle sopivia luokkia ei ollut tarjolla kuin yksi, joten lähdettiin perinteiseen KN:ään. Hemppa meni pohjille toisella kuskilla C:n.

Luokkien välissä ehdin letittää ja puunata Hempan hienoksi. Tarkoitus oli tosin letittää jo ennen kisoja mutta siihen en ehtinyt. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, joten lähdin valmistautumaan vartin yli kun arvioin oman starttini olevan tasalta. Lopulta startti oli vähän yli tasan. Selkään kapuamisessa meni oma aikansa. Sitten käveltiin peltolenkki ympäri väärään suuntaan. Pakko oli jättää huppari pois kun tuli niin kuuma. Lyhythihaisessa pärjäsi hyvin vaikkei kovin paljon yli +15°C ollutkaan. Aurikoista.

Ratsukoiden odotteluun varattu pikkukenttä oli tupaten täynnä, joten en halunnut sinne. Käytiin vielä ravaamassa tiellä pätkä. Yritin saada Hemppaa kulkemaan kaula kaarella ja aktiivisesti. Vaati pari käyntisiirtymää ja avoja mutta parani. Ratsu tuntui rauhalliselta. Tässä vaiheessa ajattelin sen vain hyväksi asiaksi. Kentän päätyyn ei vieläkään päästy mutta nyt odottelualueella mahtui jo olemaan. Taivuttelin siinä hetken käynnissä oikealle, sitten päästiin kentälle. Siinä sai olla 3 valmistautuvaa.

Ensin taivuttelin käynnissä vasemmalle, sitten lähdin etsimään ravissa tasaisuutta. Koko verkka-aika meni siihen että hain Hemppaa avuille. En ehtinyt tehdä mitään kummempia kuvioita. Suoraa uraa ja ympyröitä, muutama voltti ja vähän suunnanvaihtotaivutteluja. Onneksi oli Anne kentän laidalla. Lisää aktiivisuutta takajalkoihin. Nopeammat takaset. Hemppaa sai tosissaan usvattaa eteen ennen kuin lähti paranemaan. Monesti ajattelin jo että ihan kelpoa mutta näytti kuulemma löysältä. Kun yritin pitää ulkoa kiinni niin liike huononi. Laukkoja piti ratsastaa eteen ja meinasi olla vähän ahdasta. Tasoittui kuitenkin onneksi. Alkuun oli todella vino vasemmalle enkä meinannut saada vasenta pohjetta läpi. Painoi vasemmalle ohjalle enkä osannut ratsastaa siitä irti.

Vasta ihan viime metreillä rupesi tuntumaan kevyeltä, taipuisalta ja aktiiviselta. Pohdin etten muista rataa enkä ehtinyt missään välissä rauhoittua kertaamaan sitä tai katsomaan edellisiä suorituksia. Arvelin että menee vanhasta muistista. Virhe!

Pudotin raipan pois vasta oman vuoroni koittaessa ja koska ei ehditty verkassa juuri kävellä niin aloitettiin aitoihin tutustuminen käynnissä. En tiedä nyykähtikö Hemppa siinä mutta hyvä aktiivisuus hukkui. Kierrettiin tuomaripääty molemmista suunnista ohi eikä kovin paljon muuta ehditty kun lähtömerkki tuli.

Hemppa oli taas nykivällä päällä eikä liikkunut jalasta kunnolla eteen. Tänään kyllä yritin ihan tosissani. Vaikka juuri hetkeä aiemmin verkassa oli taipuisa kiemuraurilla niin radalla ensimmäinen loiva kiemura oli taas kiirehtimistä ja vastustelua. Samalla lähti takaosa liiraamaan. Ehkä pitäisi pyöritellä näitä valmistautuessa? Keventäen? Epätasaisuus edestä ja aktiivisuuden puute olivat läpi radan suurimmat ongelmamme. Voltit olivat kuulemma soikeita. Jälkimmäisen lävistäjän jälkeen löi ihan tyhjää että mitä pitää tehdä. Siirryin käyntiin ja tuntui väärältä. Vihellyshän siitä seurasi. Ravia vielä ja voltti päätyyn. No, tulipa vähän erilainen virhe. Tästä -2 pistettä eli 0,8 prosenttiyksikköä.

Yritin ratsastaa laukkoja eteen. Siinäkään ei ollut kauniisti tuntumalla. Tehtiin kuitenkin tuota yhtä virhettä lukuunottamatta tehtävät suht oikeissa paikoissa. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä rupesi hidastamaan ja hidastamaan ja sain tosissani puskea että laukka pysyi yllä. Käyntiin tuli sitten aika helposti.

Paperi ei tänään ollut suitsutusta. Kiltisti arvosteltu. Paras numero kuutta puolta. Mutta kai siihen pitää olla tyytyväinen että huononakin päivänä yhdellä väärinratsastuksella tulee 60,000 %. Väärinratsastukseen tämä oli oikein loistava päivä. Nyt oltiin kahdeksansia, muuten oltaisiin oltu seitsemänsiä. Eli ei mitään haittaa. Kommentit olivat: "Hmmm... Läpi ohjelman pitkänä ja vasten kättä. Kaarevilla urilla tulisi olla paremmin raiteillaan." Allekirjoitan täysin.

Sen verran hermostutti radan jälkeen että kävin raipan kanssa ravaamassa vielä pikkukentällä. Eipä siihen paljoa tarvittu että humma liikkui aktiivisesti ja nykimättä eteen. Harmi ettei tehnyt sitä tänään aidoissa.

Roosa videoi ratamme.

Taas vauhti hukassa

Keskiviikkona hypättiin Assin kanssa. Maneesissa saatiin olla suurin osa ajasta keskenämme ilman muita ratsukoita. Lopuksi tuli pari muuta. Ope kasasi keskilinjalle ravipuomit ja 17,5 metrin päähän ristikon, jonka molemmilla sivuilla oli pystyt.

Alkuverkassa Assi oli ihan ok. Ei hidas muttei erityisen reipaskaan. Taivuttelin ympyröitä ja ravissa humma kulki ihan asiallisessa raamissa. Laukassa tuli kakkaongelma ja jumittelua. Tein loivia kiemuroita. Ei pysynyt ihan tasapainossa ja oma asento tuntui aika soutavalta selässä vaikka yritin istua hiljaa.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla ovelta poispäin. Ns. perhoskuviolla. Tämä sujui oikein kivasti kolmella ja neljällä puomilla. Ihan pari kopinaa mutta monesti ilmankin. Välissä taidettiin tulla vähän maasta nostettua puomia laukassa pitkällä sivulla pidemmällä ja lyhemmällä tiellä. Vähän piti herätellä eteen ja pitää edestä tarpeeksi lyhyenä. Ensin tikkaisi miniaskeleen ja seuraavalla kerralla yllätti ja lähtikin kaukaa. En ollut ihan mukana. Kääntäminen onnistui sekä lähempää että kauempaa. Säilytä laukka kaarteessa. Assi suosi vasenta laukkaa alastuloissa molemmissa suunnissa.

Sitten tultiin keskilinjaa kohti ovea. Puomit ja ristikko. 4 askeleen väli mutta tultiin kuutta. Assi hidasti kohti ovea. Tässä vaiheessa vauhti rupesi hyytymään. Vääriä laukkoja. Parhaimmillaan 6 meinasi jäädä ahtaaksi. Ei erityisen sujuvaa.

Välissä tultiin ristikon viereisiä pystyjä oven ohi kaarella. Molemmille oli vähän linjausvaikeuksia. Suurin ongelma oli kuitenkin hyytynyt humma. Pohkeista ei tapahtunut oikein mitään. Kun lähdin kovistelemaan raipalla niin pukitti ihan reippaasti. Onneksi vain yhden ja pysyin kyydissä. Eikä siitä sopinut säikähtää vaan lisää eteen. Vääriä laukkoja ja rämpimistä miniesteiden yli. Tultiin myös suoraa linjaa ovelta poispäin. Ristikko ja jälkimmäinen nousivat okseriksi. Ensin 6 askelta mutta sen jälkeen selvittiin viidellä. Lopputunnin esteistä tämä meni parhaiten. Sillä oli eniten korkeuttakin. Jotain 70 cm suuntaan. Lopuksi tultiin vielä kaarevia linjoja. Ei herännyt mutta kun maltoin rauhoittua niin vähän parani.

Loppuraveihin Assi lähti kuitenkin tapansa mukaan vauhdilla. Taivuttelemalla tuli ihan hyvän tuntuiseksi. Tahtia rauhallisemmaksi. Lopulta kevenikin. Ope huomasi että ottaa oikealla takasella lyhempää askelta kun jalka jää ulkokaarteeseen. Selkään en tuntenut mutta huomasin peilistä. Laitoin siihen open ohjeen mukaan arnikaa. Ei aristanut.

Ongelmia:
pudotteli laukkoja pois
välillä ei halunnut nostaa laukkaa
ei herännyt kunnolla liikkeelle
kuski välillä jäätyi lähestymisissä
vääriä laukkoja
yksi reipas pukki

Parannusta:
osa laukannostoista tuli todella näppärästi
ei kieltoja
suoraan meno parani

Turhan vähäistä vaikuttamista

Viime tiistaina meni Sakun kanssa niin huipusti, niin eihän sellainen tietenkään jatku kahta viikkoa putkeen. Jatkoin Sakulla, mentiin kentälle ja ratsukoita tunnilla oli 6. Kentän toisessa päässä oli iso vesilätäkkö, joten välillä tehtiin lyhyempää reittiä. Kelinä hämärtyvä +15°C.

Saku oli edellisellä tunnilla hommissa ja se vähä kun katsoin niin näytti oikein reippaalta. Edellinen kuski vähän hämmästeli kommenttiani reippaudesta. Taisi olla kyse ihan tavallisesta ihmisten välisestä kommunikaatio-ongelmasta.

Saku oli alkuun oikein kivan tuntuinen. Ehkä jäin vähän varomaan ja ratsastin turhan hellästi. Jatkettiin vaikuttamisella ja reagoinnilla. Avoja. Käyntiä, kevyttä ravia, myöhemmin harjoitusravia. Ravissa Saku toimi alkuun taas käyntiä paremmin. Taivuta huolellisemmin. Tänään kartteli yhtä kulmaa vain hieman. Lopulta huomasin että vasempaan käteeni rupesi sattumaan ja humma oli nahkea taipumaan. Sen lisäksi se kompasteli. Pakko oli sisuuntua ja meno parani kovasti. Eikä tähän paljoa vaadittu. Ope kysyi että miksen tehnyt sitä jo aiemmin. Niinpä!

Laukat otettiin pääty-ympyröillä ja tässä vaiheessa Saku toimi hyvin. Laukat nousivat näppärästi ja sain ratsastettua rennosti. Hummakin pysyi rentona. Alassiirtymissäkään ei juossut pahasti vaan sain sisäjalan käyttöön.

Tehtiin ohimennen takaosakäännökset molempiin suuntiin. Niistä ei tullut kovin hyviä. Painoni oli väärään suuntaan kun pitäisi olla menosuunnan puolella. Ja käytin kuulemma liikaa apuja. Yksi sakkokierros saatiin mutten oikein ehtinyt prosessoida asioita valmiiksi kun jo lopetettiin. Taivutuskin jäi taas vajaaksi. Mutta jospa tästä vielä viikon päästä jatketaan. Etuosakäännökset ovat kuulemma vain harjoittelun apuna. Mutta takaosakäännökset valmistelevat hevosta laukkapiruetteihin. Ja taivutuksen suuntaan meneminen eli takarit sekä sulku ovat hevoselle vähemmän luontaisia.

Ongelmia:
kompasteli ravissa
kuskin vasemmassa kädessä oli huonoja tuntemuksia painavasta ratsusta
alkuun ratsastin turhan varovasti
vasen chapsi rullautui laukassa nilkkaan
taivutin yhä välillä liian vähän

Parannusta:
lopputunti meni paljon paremmin
laukat sujuivat kivan näppärästi
eteni ihan ok läpi tunnin

Kentän korkkaus

Maanantaina lähdimme Assin, open ja open käsihevosen mukana tutkimaan ulkokenttää. Se ei ole ihan pihapiirissä vaan kävelymatkaa tulee ehkä 10 - 15 minuuttia. Matkan varrella ylettyi nappaamaan matkaomenat suoraan puusta, näppärää. Assi oli hetkittäin ihan ok, välillä jännittyi pinkeäksi. Pari kertaa jumitteli ja pakitteli. Pellon puomi oli pelottava. Kuulemma hirvikärpäsiä oli tarjolla muttei nähty yhtään. Keli oli aurinkoinen n. +15°C.

Kentän toinen pääty oli Assin mielestä pelottava ja sitä kannatti kartella. Kaverihepan perässä meni hyvin kaikkialle mutta itsekseen ei 15 metriä lähemmäs toista päätyä halunnut. Verkkailtiin ympäri kenttää. Kuskin piti pysyä rentona eikä saanut jäädä vetämään, pitämään tai puristamaan (näitä en huomannutkaan tekeväni). Kyynärpäät kylkiin ja nyrkit pystyyn. Jalat rennoiksi alas.

Hommat aloitettiin pääty-ympyrällä turvallisemmassa päässä. Assi ensin kipitti jännittyneenä alta mutta saatiin tätä pikkuhiljaa paranemaan. Mitään kovin ihmeitä ei tänään tehty. Pääty- ja keskiympyrää. Harjoitusravia ja siirtymiä. Ravista käyntiin ja ravin kokoamista ja kasvattamista. Oikea kierros oli tänään helpompi. Molempiin suuntiin Assi valui vasemmalle. Vasemmassa kierroksessa halusi myös tuijotella ulos ja asetus oli tiukassa.

Hetkittäin näytti ihan asialliselta. Kuvausaiheena kuskin istunta.
©Maria

Laukat otettiin keskiympyrällä. Teki joka kerta nätit nostot. Alas siirtymissä kuskin piti pitää oma asento, ohjia ei saanut heittää pois. Ensimmäisestä askeleesta eteen. Vähän vaihtelevaa menestystä mutta myös ihan hyviä siirtymiä. Itse laukoissa Assi oli yllättävän hyvä ja kyydissä oli helppo istua. Oikeassa kierroksessa en tosin saanut oikeaa reittäni rennoksi ja irti hevosesta. Sekä lantio että yläkroppani halusivat mennä vasemmalle.

Ötökät kiusasivat molempia!
©Maria

Takaisin tallille mentiin eri reittiä, tämä taisi olla tien kautta. Assi oli vain lievästi hermostunut välillä. Kivan rauhallinen pääosin. Loppumatkasta portin jälkeen uskalsin antaa pidempää ohjaakin. Jos olisi aina tällainen niin ei olisi mitään ongelmaa. Toistoja tarvitsisi paljon lisää. Todettiin että nyt kenttä on nähty eli voimme olla loppuvuoden hyvillä mielin maneesissa. Jääköön myös sänkkäriratsastukset.

Ongelmia:
menomatkalla Assi oli jännittynyt
kentän toinen pääty oli jännä
kuskilla oli aika paljon skarpattavaa omassa asennossa
pikkukärpäset kiusasivat Assia käynnissä
yksi ötökkä kuskin silmään

Parannusta:
Assi rentoutui
kuski sai skarpattua asentoa hetkittäin hyväksi
siistit laukannostot
ei hirvikärpäsiä

Estekorvikeratsuna kiituri-Pave

Sunnuntaina oli tämän viikon estetunnit Tallinmäellä. Kävi kuten pelkäsin ja Hemppa oli taas kaapattu. Näyttää siltä etten saa hypätä sillä kotikisoissakaan, joten sain korvikeratsuksi Paven. Humma oli kuorruttanut itsensä kunnon mutakerroksen alle. Onneksi oli kuiva, joten mudat rapisivat helposti pois.

Kentälle mennessä humma jumitteli ihan huolella. Mateli ja pysähteli. Komentamalla lähti väärään suuntaan. Kuski hieman hiiltyi ja totesi että ratsain sitten lennetään.

Ratsukoita tunnilla oli 3. Pilvinen n. +18°C.

Laitoin Paven alusta asti liikkeelle ja liikkuihan se ihan hyvin. Mutta kun keräsin ohjat niin kulki pää pilvissä. Eikä oikein mikään auttanut. Ope ehdotti pitkin ohjin ravaamista alkuun. Siitä sitten hyvin pikkuhiljaa keräilin ohjia. Yhä pidin ratsun liikkeessä. Alkuun oli turhankin kiireinen ja hepan jalat sotkivat välillä omiaan. Jälkimmäiseen suuntaan rupesi löytymään tasapaino. Laukoissa sitten jo vähän pyöreämpää ratsuakin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ravipuomeja. Välit olivat lyhyehköt ja Pave hypähti laukkaan. Suussa sillä oli kolmipala ja jarrut tuntuivat olevan hukassa. Toistojen myötä rupesi löytymään ensin ravi ja sitten vähän rauhallisempikin ravi.

Sitten laukassa sama. Pari puomia nousivat pikkupystyiksi välissä. Alkuun oli tässäkin kiirettä. Rauhoittui vähän. Saattoi silti linjalla juuri ennen ensimmäistä puomia lähteä kiihdyttelemään. Pääosin ehti silti nostella jalkansa yli. Hypyissä oli kuitenkin kivan helppo olla, paljon helpompi kuin Hempan hypyissä. Ope hämmästeli että miten Paavo menee noin lujaa.

Alkutuntiin tultiin myös perinteinen laukanvaihtotehtävä kahdeksikolla. Pysty ja okseri. Ensimmäinen taisi jäädä vaihtumatta, muuten taisi löytyä myötälaukat jo hypyissä. Suunnilleen tässä vaiheessa humma oli jo niin liekeissä että vaihtoi laukat sileälläkin. Yhä välillä kiihdytteli kohti esteitä. Nopeasti opin ettei hyppää vallattoman kaukaa vaan tikkasi miniaskeleen kun olin itse jo menossa.

Välissä tultiin pikkurata. Ihan siististi. Joku taisi ehkä pudota. Välillä kyllä tuntui ettei ratsu ole hallinnassa vaan kiihdyttelee omiaan. Osasin silti myödätä hyppyihin.

Alkuun ope taisi ajatella että päästää meidät helpommalla koska kaikilla oli vieraammat ratsut alla. Tultiin kuitenkin vielä vaikeat vinohypyt, ensin vähän pidemmällä, sitten sangen lyhyellä tiellä. Pave imi esteelle hyvin eikä kiemurrellut omiaan. Vähän jännitin pukkeja laukanvaihdoissa muttei niitä tullut. Esteiden jälkeen tunsin itse olevani turhan etukenossa ja kiikkerästi kyydissä kaarteisiin. Mutta siististi meni. Suurin ongelma alkuun oli että humma oli menossa väärälle esteelle kun kierrettiin läheltä sitä.

Kisalupa Pavella herui. Kun ehdotin kisoihin 80 ja 90 niin saatiin loikkia 4 hypyn rata vielä ysikympissä. Tosin sarjan a oli kavaletti. Lopulta sakkokierroksia tuli kaksi perään eli hypättiin tämä kolmesti putkeen. Pientä hakemista säädöissä. Paikat olivat välillä lähellä. Ainakin yksi pudotus. Samoin 2 laukan sarjaväliin mahtui kolmaskin kun osui hyvin pienesti sisään. Tässä näkyi yhteisten hyppyjen vähäisyys ja kokemattomuus. Lyhennä hevosta, säädä haitaria, oli ohjeet. Aiempi täsmäohje oli että jos tulee lähelle niin kunnon kopautus, jotta nostaa etuset yli. Enhän minä tätä ehtinyt radalla toteuttaa. Tajusin aina liian myöhään. Onneksi ihan joka kerta ei tullut pudotusta läheltä. Mutta kai meno vähän lähti sujuvoitumaan. Empimättä me esteistä loikittiin yli.

Ope oli tunnin jälkeen yhä muikea siitä miten reippaasti Pave tänään liikkui. Itse pohdin että vähän parempi jarru suuhun saattaisi helpottaa elämää. Helpottaa kuulemma myös siinä vaiheessa jos humma päättää linjata itsensä esteestä ohi ja liiraa omille teilleen.

Loppuraveissa kulki vihdoin aika tasaisesti. Ei vieläkään ollut ihan avuilla, sillä säätöyrityksistäni nousi. Ja kun pyysin vielä vähän lisää ravia niin rikkoi laukalle.

Toisin kuin Hemppa, niin Pave oli vain aavistuksen hikinen satulan alta. Eikä halunnut juoda kokkaamaani mehua, liian laimeaa.

Ongelmia:
jumitteli kentälle talutuksessa
alkuverkassa oli turpa ylhäällä
kiikutti kuskia välillä
muutama pudotus

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
lyhyet tiet ja vinolähestymiset näppärästi
rupesi vaihtamaan laukat sileälläkin
ei tarvinnut hoputtaa eteen
helpompi hyppy istua kuin Hempalla

Videoita tunnista:

Itsenäinen kenttä-maasto-kenttä

Lauantaina menin Hempalla itsenäisesti koska sopivaa tuntia ei ollut tarjolla. Keli oli aamusta sateinen, joten jätin reissun illalle. Tarkoitus oli mennä iltapäivän puolella mutta koska ei ollut mitään kiirettä eikä aikatauluja niin kerrankin ehdin syödä kotona rauhassa ennen tallireissua. Yhä oli pilvistä, keli vähän alle +20°C.

Tallilla löytyi extempore seuraa minimaastoon. Ehdittiin Hempan kanssa aloittaa itseksemme kentällä kuten haaveilinkin. Vaan ei ollut kovin hääviä. Ratsu ei ollut avuilla, ei meinannut pyöristyä ravissa millään ja tuntui kaatuvan vasemmalle. Ravissa myös askelsi taas kummallisesti useamman kierroksen.

Meno ei ehtinyt parantua siihen mennessä kun lähdettiin maastoon. Hemppa meni edeltä ja kun kaveri tuli perässä niin mitään kiemurtelua tai hidastelua ei ollut. Tänään yritin keskittyä että pidettäisiin koulumoodi maastossakin. En siis antanut hölkötellä pitkällä kaulalla. Ravissa vähän neuvoteltiin mutta pikkuhiljaa muoto rupesi paranemaan. Kaveri ei halunnut tehdä alkuverkkaa pidempää lenkkiä. Itse päätin samoilla tulilla kiertää Kotakankaan lenkin.

Kun Hemppa tajusi ettei kaveri ole enää perässä niin ravi vähän hidastui. Ei kuitenkaan tarvinnut suuremmin ruveta patistelemaan. Pelästyin että metsässä on ylimääräisiä öttiäisiä, joten mentiin metsäpätkä aika reippaasti ravissa ja laukassa. Eikä kukaan hyökännyt kimppuun. Ei hirvikärpäset (ei niitä taida tuolla olla) eikä metsästäjät. (Kuskilla oli huomioliivi.)

Loppumatkasta Hemppa rupesi olemaan aika hyvä. Ei kävelty ohitustilanteita enempää vaan huristelin ravissa pihalle asti. Hemppa ei ollut kovin mielissään kun tajusi että mennäänkin vielä kentälle. Tässä vaiheessa meno oli sellaista että tästä voisi aloittaa.

Ravissa oli vihdoin tasainen. Mutta yhä tuntui kaatuvan vasemmalle. Yritin suoristella muttei tullut priimaa. Laukkaa mentiin pidemmät pätkät molempiin suuntiin. Reippaammin rullasi ok, hitaammin huonommin. Mutta pysyi hitaammassakin laukassa pudottamatta raville ja oikeaan kierrokseen muotokin oli ihan hyvä. Vasempaan avoimempi.

Kun loppuraveissa tasoittui hyväksi niin palkkasin loppukäynneillä. Ei tänään mitään ihaninta. Tarvitsisi pari päivää lisää taivuttelua.

Ongelmia:
kankeilu alkuun
yhä tuntui aluksi ravissa huonolta
tuntui kaatuvan vasemmalle

Parannusta:
maastossa nätisti
kentällä meno parani loppuun

Laukansäätelyä junnulla

Viikonloppuna oli poikkeuksellisen paljon luppoaikaa yksin kotona, joten intouduin kyselemään lisäratsastuksia Aaltokankaalta. Maastoesteille ei tänä viikonloppuna päässyt mutta lauantaille järjestyi pienryhmäestetunti. Etukäteen odotin jotain eksoottista ratsua eikä veikkaus mennyt pieleen kun sain jatkaa Jampalla.

Humma oli vielä pihalla. Vasta tallissa huomasin lapun että taluta aina ketjun kanssa. Ei ollut ketjua, onneksi oli hevosiksi. Hoitaessa kiltisti. Ratsukoita tunnille tuli 3. Pihalla oli noin plus parikymmentä, maneesissa hellelukemissa. Jätin turvaliivin laidalle eikä sitä tunnin aikana tarvittu. Esteet olivat pieniä.

Heti alkuun huomasin että toinen jalustinhihna on ratkeamispisteessä. Ope kävi vaihtamassa sen. Samalla tuli tosiaan testattua toinen tallin uusista opettajista.

Ravissa Jamppa tuntui alkuun todella kummalliselta. Syyksi selvisi se, ettei humma mennytkään ravia vaan peitsiä. Siitä kun kopisteli vähän eteen niin ravikin löytyi. Myöhemmin joka kerta kun käynnistä pyysi ravia niin siirtyi raviin peitsin kautta. Laukan osasi nostaa suoraan.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Samalla linjalla oli ensin pidemmän välin ja myöhemmin lyhyemmän välin ravipuomit. Yllättävän hyvin Jamppa niihin säätyi. Vaikeampaa oli lyhyissä kuin pidemmissä väleissä. Muualla ravi piti pitää aika reippaana että pysyttiin ravissa.

Välissä taidettiin ottaa laukkaa maneesia ympäri. Sitten tultiin yksitellen suoraa linjaa. Ope mittasi väliksi n. 21 metriä. Viidestä laukasta oli puhe mutta tultiinkin ekalla kerralla 7. Ohoh. Alkuun aina pääty-ympyrä. Sitten laukkaa säädeltiin ja tultiin kuudella ja seitsemällä. Kuuteen sai pyytää jo ihan reippaasti eteen. Seitsemän tuli rauhallisemmin. Viiteen ei oltaisi pystytty. Kahdeksaa yritettiin mutta sohelsi laukan pois. Nämä kaikki oikeassa kierroksessa.

Sitten kaarevaa linjaa vasemmassa. Olikohan väli 14 metriä? Vai 12? Aloitettiin neljällä. Homma meni höpöksi jos ei osuttu ekalle kunnolla. Jotain taidettiin pudottaakin. Yritettiin myös viittä mutta päästiin vain noin 4,5 askeleeseen. Kolme tuli helposti, kaarretta oli helpompi suoristaa kuin pullauttaa.

Lopuksi toivoin vielä vähän isompia esteitä. Tähän asti siis vain miniristikoita. Hassusti kaikki 3 heppaa sitten kompastuivat etusillaan päivän ensimmäiseen pikkupystyyn. Tultiin ensimmäinen linja kolmesti peräkkäin. Esteet nousivat pikkuhiljaa. Hetki meni että sain Jampan skarppaamaan jalkojen noston kanssa. Lopulta suurin taisi olla jotain 70 cm pintaan, ei ainakaan yli.

Jampan kanssa oli hauska hypätä. Ehkä joku erilainen tehtävä olisi ollut vielä parempi mutta selvittiinhän me tästäkin. Kivan suoraviivainen ratsu, kiemurtelu oli aika loivaa eikä kertaakaan meinannut mennä ohi. Myös mukavan kevyt edestä. Tunnin jälkeen käsissä ei tuntunut yhtään. Vahvasti mukavuusalueella koko tunti. Olin vain tyytyväinen etten laittanut turvaliiviä päälle.

Ehkä itse olisin pahis ja jos minulla olisi peitsiratsu niin opettaisin sen vetämään maastossa peitsillä. Sehän oli ihan tasaista kyytiä.

Ongelmia:
peitsaus
pari pudotusta
laukan lyhentäminen oli vaikeaa

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
ravissa ja laukassa  oli jo vähän säätövaraa
kiltti karsinassa

Ramppikuumetta

Keskiviikon suunnitelmat menivät uusiksi lyhyellä varoitusajalla tulleen maneesin pohjan huollon takia. Kahdeksaan mennessä piti olla ulkona. Huonompi juttu, sillä koulutunti oli sovittu kasista ysiin. Ope ei ehtinyt aiemmin ja kentälle en vielä itsekseni osannut. Peruttiin siis tunti ja menin aiemmin itsenäisesti.

Tallissa Assi oli vähän omissa oloissaan. Ratsain taas hidas. Jätin kannukset pois kun kyljessä oli nirhauma. En tiedä oliko tullut minusta vai tarhakavereista. Pohdin että onko satula liian edessä ja hidastelee siitä. Alkuun otti useammat jumitkin ja jäkitti aloilleen. Hävetti maneesissa komentaa. Muutenkin oli painetta köpötellä hienojen ratsukkojen joukossa. Yhdellä oli valmennus ja ahdistuin väistelemisestäkin vaikka osasin olla aika hyvin pois alta. Välillä en kyllä tiennyt onko treenaajalla luvassa suoraa uraa, ympyrä vai lävistäjä ja jokusen kerran piti pysäyttää.

Mentiin aika hyvin koko maneesia Assin kanssa. Eteni, mutta vähän nahkeasti. Laukka sujui eteen mutta kummallisia äkkijumeja, lähinnä kääntämisen yhteydessä, oli useampia. Ehkä itse olin paineissa ja jännittynyt ja ratsastin huonosti?

Ei tehty mitään ihmeellisiä. Pitkät alkuverkat. Tosin ns. laadun hakeminen meni vain eteen patisteluun. En ehtinyt kovin kuulostella lapojen karkailua. Välikäyntejä tuli kuskin kummallisen kutinan takia laukkojen väliin. Laitoin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen pitkähihaisen päälle ja vaikka vaate oli vanha ja hyväksi todettu niin välillä se kutitti kuin pahin villapaita. Oikea laukka sujui jo vähän paremmin ja humman oma tyhjennys vähensi lopulta jumitteluja.

Tehtäviä ei oikein tehty. Taivuttelin harjoitusravissa ympyröitä ja tein vähän avokkeita. Tänään etuosa irtosi vähän huonosti uralta ja rupesi kiemurtelemaan. Vasta kun rupesin keventämään loppuraveja niin Assi rupesi tasoittumaan ja liikkui vihdoin itse eteen. Ehkä vähän turhan kiireisesti mutta siihen en suuremmin puuttunut. Olisi tehnyt mieli ottaa vielä laukkatyöskentelyä mutta aikataulu käski lopetella. Tein kolmikaarisia ja parit keskiravilävistäjät. Assi pysyi yllättävän tasaisesti muodossa.

Mentiin vähän yliaikaa mutta uhattua maneesin pohjan huoltoa ei näkynyt sinä aikana kun olin tallilla. Voi kun oppisi ratsastamaan huolella ja hevosta kuulostellen myös ilman opettajaa ja muiden ratsukoiden joukossa. Treeniä, treeniä!

Ongelmia:
hidas ja jumitteleva ratsu
kuskin kutina
maneesiin ei tullut huoltoa sinä aikana kun olin tallilla

Parannusta:
loppuverkassa oli hyvä

Henkinen linnanmäki

Tiistaina oli Heponiityn vuoro. Vaikka tänään oli kuivaa niin eilisten sateiden jäljiltä kentän toinen pääty oli lätäkkö ja mentiin maneesiin. 6 ratsukkoa ja minä sain jatkaa Sakulla. Humma oli jo valmiiksi hommissa.

Tänään aloitettiin vähän edelliskertaa vapaammin. Lopulta päädyttiin kuitenkin tekemään avoja käynnissä uraa pitkin. Peilit olivat kiva lisä ja kavalsivat että poikituksemme oli hädin tuskin havaittavaa. Kaulan liittymä piti pitää suorana ja hakea pikemminkin asetusta. Yritin saada Sakun kuulolle, kantaa omat käteni ja pitää tuntuman tasaisena ja kevyenä.

Yllättäen ravissa meno oli käyntiä tasaisempaa. Ope ohjeisti että kokeilkaa. Päivän ensimmäinen avo tuskin on niin loistava että siihen kannattaisi tyytyä. Eri asioita kokeilemalla huomaa mikä kannattaa ja mikä ei. Suoraan ei sanonut mutta rivien välistä luin että pitää uskaltaa myös epäonnistua.

Asioiden tuntemisen opettelu on kuulemma pitkä prosessi. Vertasi tätä omenan kypsymiseen. Ei auta hitsipillillä kuumentaa, palaa vain karrelle.

Pelkkiä ympyrähommia ei tänään tehty. Voltteja pitkien sivujen alkuun ja myöhemmin pääty-ympyröitä. Ravityöskentelyn lomassa sai nostaa pääty-ympyrälle laukkaa. Tänään osasin istua paremmin takanojassa. Vinkkejä tuli että heti ravisiirtymän jälkeen ei kannata pidättää vaan jatkaa taivuttamista (vai oliko väistämistä). Se auttoikin ja ravista tuli helpommin maltillista.

Laukat nousivat näppärästi. Ja kun sain ajatusta takanojasta ja pehmeistä käsistä raviinkin niin avoista tuli parempia. Saku löysi 3 uraa ja tasaisuus parani. Rupesin itsekseni tekemään pieniä temponmuutoksia. Niillä humman sai herkemmäksi, nopeammaksi ja paremmin kuulolle. Jäi hyvin odottamaan.

Lopuksi tultiin keskilinjalta väistöt uralle. Ensin oikeassa kierroksessa ja tuli superhieno väistö. Tasainen ja aktiivinen. Hieno ristiastunta. Toinen suunta oli vaikeampi. Korjailin mutta vaatimattomampaa. Toisella yrityksellä tasaisempaa mutta yhä vähän hitaampaa. Parempaa asetusta (vaiko taivutusta) kaipasi ope. Mutta tänään osasin ratsastaa pois vasemman ohjan roikunnasta eikä käsissäni tuntunut tunnin jälkeen.

Loppuraveissa humma oli sangen kiva. Nyt rupesin ratsastamaan poweria takajalkoihin. Mutta lopetettiin melko pian. Siihen olin kuitenkin tyytyväinen että humma rentoutui suunsa kanssa ja muutenkin tasoittui edestä. Eikä tänään ollut vauhdin kanssa mitään ongelmia kumpaankaan suuntaan. Välillä sai kyllä runnoa vasenta pohjetta ihan rohkeasti läpi.

Todella kiva tunti! Open jutut olivat niin mainioita että hykertelin. Tyytyväisellä kuskilla tulee tyytyväinen ratsu ja positiivinen kierre on valmis. Sopivasti hurlumheitä piintyneille ajatuksille ja hattaraa tilalle. Tulin hyvin onnelliseksi!

Ongelmia:
taivuttaminen jäi yhä välillä vähän vajaaksi
takajalat yrittivät töpöttää takana

Parannusta:
teki hienon väistön oikeassa kierroksessa (vasemman pohkeen väistö)
nosti kaikki laukat sangen näppärästi
oli tänään parhaimmillaan ravissa
ei tuntunut käsissä tunnin jälkeen

Tasapainoisempaa jumppaa

Maanantaina jatkettiin Assin kanssa estehommia. En taas innosta hihkuen mennyt tallille mutta siellä reipastuin. Assi oli saanut kankkuunsa keskikokoisen pintahaavan. Putsasin sen ja talutin alkukäynnit. Halusin näyttää opelle ensin. Eikä siinä sitten mitään, ei vaivannut.

Tänään maneesi oli sangen tyhjä. Enimmillään 2 hevosta ja suurin osa ajasta oltiin yksin. Assi liikkui ihan mukavasti eteen. Ei kiihdytellyt mutta kulki, ja pyynnöstä sai lisää vauhtia. Taivuttelin kerrankin huolella ajatuksen kanssa jo alkuverkassa. Kun sain yläkroppani ja käteni asiallisesti ryhtiin niin Assikin ryhdistyi. Laukasta tosin pudotti töksäyttäen käyntiin kun piti tehdä tyhjennys.

Ei aloitettu maapuomeilla eikä ravissa vaan ponnistuspuomi + ristikko laukassa. Ensin vasen kierros. Puomi yhä auttoi Assia, kuski ei ollut aina hereillä. Oikeassa kierroksessa humma tuntui olevan enemmän nenällään.

Jumppalinjan esteet lisääntyivät pikkuhiljaa. Maapuomi, ristikko, innari, pysty, 1 laukka, pysty, 2 laukkaa ja pysty. Vähän säädeltiin välejä Assille. Tultiin tätä myös vasemmalta. Ensin muutamalla esteellä, lopuksi neljällä pystyllä. Alkuun piti venyä ja lopuksi tuntui että innarin kohdalla oli liikaa vauhtia. Aika hyvin Assi kuitenkin nosteli jalkansa yli eikä tullut kuin ehkä 1 pudotus tunnin aikana.

Itse yritin muistaa katsella suoruutta peileistä. Ajauduttiin uraa kohti ja humma oli välillä muutenkin mutkalla. Ponnistuspaikkoja en osannut säätää ihan kohdilleen. Assi kuitenkin totteli silloinkin kun en uskonut että lähtisi niin kaukaa. Toisaalta itse maltoin odottaa jos tultiin juureen.

Lopuksi hypättiin vielä yksittäinen pysty lävistäjällä pitkällä lähestymisellä. Alla oli pieni laatikko pelokkeena. Näytin etukäteen eikä Assia kiinnostanut. Ei kiinnostanut hypätessäkään. Laukka taisi vaihtua neljästä hypystä vain kerran. Juureen nyppiminen ja mutkailu pois. Vikalla kerralla tultiin hyvin ja sujuvasti. Korkeutta oli jotain 80 cm paikkeilla. Pääosin olivat pieniä.

Loppuraveissa meni hetki että sain Assin taas malttamaan. Sitten tasoittui aika kivaksi. Juoksua suitsin ristiastunnalla ja pyörittelyn lomassa tein väistöjä, avoja ja sulkulävistäjätkin. Loppukäynnit olivat todella pitkät kun ope innostui puhumaan. Talutin loput.

Ongelmia:
tykkäsin taas välillä nyppiä paikat juureen
tuntui kaatuvan vasemmalle
oikea laukka ei rullannut yhtä hyvin eteen kuin vasen
paljon pikkuviilausta jäi vielä tekemättä mm.
-myötälaukat
-hyppääminen keskeltä estettä
-suoruus hypyissä

Parannusta:
liikkui hyvin eteen
ei kieltoja
ei katsellut täytettä
löytyi myös jokunen myötälaukka
sain parannettua keskeltä hyppämistä

Viimamaasto

Sunnuntaina lähdettiin Hempan kanssa maastoon. Seuraa ei ilmaantunut niin saatiin mennä kaksin. Edelliseltä keskenämme käydyltä lenkiltä samat ongelmat olivat alkumatkasta taas läsnä. Käveli n. 100 metriä hyvin. Sen jälkeen alkoi hidastelu ja kiemurtelu. Keli oli hyvin viimainen, joten ehkä kahisevat puskatkin aiheuttivat vastahakoisuutta. Unohdin virittää kauhukahvan takaisin (vaikka sitä ajattelin). Ei onneksi pomppinut omiaan.

Noin 300 metriä oli patistelua. Yritin olla paineistamatta liikaa ja kehuin kun eteni. Otin sitten lopulta raviin kun käynnissä ei tuntunut etenevän. Ravi sujuikin paljon paremmin. Eikä tie ollut pahasti kova kun yöllä oli satanut. Yhä tosin tuntui alkuun epätahtiselta.

Ravattiin kepin vierestä ja vasta kohdalla tajusin ettei se olekaan keppi vaan osittain auton alle jäänyt käärme ja yhä hengissä! Kauhistuin aika lailla. Onneksi Hemppa ei sitä huomannut eikä käärme tehnyt mitään vaikka mentiin lähes sen yli. Kyy se taisi olla. Kääk!

Oma aikatauluni oli taas pielessä, joten ei ollut aikaa kovin nautiskella maisemista. Ravailtiin tietä ja mentiin kankaille. Nyt hölköttelin minitukit (kepit) ravissa. Hemppa ei innostunut vaan otti ne korotettuina ravipuomeina.

Yritin jo menomatkalla ratsastaa hummaa vähän säädyllisempään muotoon. Vaihtelevalla menestyksellä. Mentiin keskireittiä melko pitkälle. Lähinnä rauhallista laukkaa. Metsässä olleet autot (2 kpl) ohitettiin käynnissä. Jostain mentiin sitten oikopätkä alareitille. En ollut ihan varma että mistä pääsee mutta luotin siihen että kunhan suunnat ovat selvillä niin kyllä se tulee vastaan. Onneksi myös tunnistin reitin lähes heti. Sitä mentiin myös laukassa. Hemppa halusi mennä nyt vähän reippaampaa mutten päästänyt kiihdyttelemään. Matkavauhti oli 30 km/h paikkeilla. Loikattiin kepukat laukassa kotiinpäin ja oikein asiallisesti.

Käärmettä en huomannut tiellä enää paluumatkalla. Hölköteltiin ravia ja Hemppa vähän nyki kun olisi halunnut mennä lujempaa. Sitten tasoittui aika kivaksi. Autoja oli aika paljon eli useampi käyntipätkä.

Reissuun meni n. 50 minuuttia. Hummalle tuli hieman kuuma, joten suihkun kautta takaisin laitumelle. Olin kovin mielissäni kun pitkästä aikaa meni piehtaroimaan. Kevään jälkeen en ole nähnyt. Eilenkään ei mennyt, tosin oli ehtinyt jo kuivua.

Ongelmia:
vastahakoisuus lähtiessä
ratsastettiin lähes käärmeen yli

Parannusta:
rauhallinen, vaikka oli hyvin tuulista
ei pukkeja

Unelman täyttö

Lauantaina oli vihdoin lupa lähteä Hempan kanssa maastoesteille. Tunti Ylirannalle oli sovittu jo aiemmin mutta ratsun vaihto "omaan" onnistui. 4 ratsukkoa ja 25 e omalla. Kelinä aurinkoinen plus parikymmentä.

Olin kerrankin hyvissä ajoin tallilla (Tallinmäellä) ja kannatti, sillä kaikkeen puunaamiseen ja pakkaamiseen meni yli tunti. Matka meni hyvin ja nappasin hoitaja/kuvaaja-Annen matkalta kyytiin. Ilman navigaattoria löytyi perille. Nyt muistin katsoa etukäteen että harmaan mökin kohdalta käännytään. Eikä pihan alamäki ollutkaan niin jyrkkä kuin muistin vaan sen pääsi heppa kyydissä ihan hyvin autolla alas ja ylös.

Hemppa oli vieraassa paikassa taas kivan rauhallisesti. Ehdin hetken kävellä pitkin pihoja eikä pahemmin tuijotellut mitään. Sitten kohti maastoesteitä. Kaverit olivat niin hitaita että ohitettiin ne käynnissä. Eikä Hemppa välittänyt matkan varren pelokkeista.

Taas sai aloittaa tutustumalla esteisiin. Se toki aloitettiin heti kun vain päästiin lähietäisyydelle. Hiekalla sai ravata, nurmella käyntiä. Ei hokkeja kellään.

Esteitä näkyy takana.
©Anne

Hemppa oli aika valikoiva esteiden suhteen että mitkä olivat jänniä. Puunväriset eivät olleet. Kirkkaammat olivat. Mutta parilla nuuhkaisulla niidenkin jännyys hupeni. Lähes kaikki ehdittiin käydä kiertämässä.

Ennen hyppyjä käytiin vuorotellen laukkaamassa pieni takalenkki. Ensimmäinen kierros tuntui vähän kankealta. Jarrut olivat aika vyöryvät. Sain käydä onneksi toisenkin kierroksen ja humma rupesi letkistymään.

Hypyt aloitettiin puunväriselle pikkutukille kuten aiemminkin. Ensin ravissa. Hemppa meni vakaammin kuin itse. Vähän epäröin enkä ollut ihan tyylillä mukana. Tultiin sama vielä toiseen suuntaan ja sitten uudestaan laukalla. Parani joka kerta.

Sitten perään puunvärinen "okseri". Ei mitään ongelmia. Kuskille tuli ohjeita että kädet alas, anna edetä reippaammin ja puolipidäte ei tarkoita aina hidastamista.

Hieman yllättäen ne alun perin jännätkään esteet eivät aiheuttaneet hypätessä ongelmia. Renkaista yli. Portista yli. Tukkipinoa ei edes jännittänyt. Vettä vähän arpoi ja saatiin jokunen sakkokierros.

Yllättävää hankaluutta tuotti banketti. Ravissa ylös ja ravissa alas. Perään pieni poukkoilu. Sama laukassa. Perään vähän isompi poukkoilu. Keula ylös ja perä perään, kuski alas. Ei tainnut olla riittävää takakenoa. Ohjat menivät soljesta poikki ja hätäkorjasin ne solmulla. Sain onneksi tallista toiset lainaan lopputunniksi.

Ei kokeiltu uudestaan laukassa. Ravissa tuli yhä vähän omaa liikettä mutta pysyin nyt kyydissä. Renkaat toiseen suuntaan perään. Open ohje oli tulla alashypyt hyvin rauhassa. Tultiin portaat käynnissä alas ja se sujui ihan rennosti, pienellä epäröinnillä. Ei liikaa painetta, nojaa taakse.

Lammelta hypättiin myös mihihuilu ja pikkutukki. Vesi hidasti eniten. Sitten trakehner-hauta (me kohti tallia, muut toiseen suuntaan). Jossain välissä hypättiin myös pikkulaavu ja talo. Lopuksi vielä risueste ja kapea kulma. Ei empimistä. Kulmaan kopsautti vähän jalkoja.

Loppua kohti Hemppa rupesi vähän kuumahtamaan ja pari kertaa tuli jotain omia poukkoiluja esteiden jälkeen. Pää ylös! Mutta ihanaa miten helposti itse esteet menivät. Ei yhtään kieltoa! Eikä tarvinnut kovin patistella. Toki taisin vähän varmistella. Itseltäni kaipaisin vielä parempaa myötäämistä. Eikä se kauhukahvakaan olisi varmaan hullumpi idea laittaa takaisin.

Loppuverkat mentiin kentällä. Rentoutui kivasti ravissa. Pikkuhölkät ja hetki käyntiä. Mentiin vielä pari kierrosta pidempään kuin tallin omat hepat. Ratsun purku ja sai käydä tallissa pesulla. Helposti koppiin ja siististi kotiin. Tallilla purin yksin ja yhä oli oikein nätisti.

Hevosen, kamppeiden ja kopin puunauksen jälkeen kuskikin kotiin. Kaikkineen reissuun meni kotipihalta takaisin 8,5 tuntia. Olihan siinä päivälle pituutta!

Ongelmia:
oli pomppuisa varsinkin alashyppyjen jälkeen
kuski ei pysynyt kyydissä
hidasti vedelle

Parannusta:
ei kieltoja
kuski pysyi muut pomput kyydissä

Video koostettu Annen kuvaamista ja GoPron pätkistä.

Assi myös koulutunnilla hyvä

Torstaina menin huomattavasti innokkaampana tallille koska eilen meni niin kivasti. Assi oli tänään nyrpeämpi ja yritti vähän hyöriä karsinassa.

Maneesissa oli mennessä eilistä pahempi ruuhka ja oltiin viides ratsukko paikalla. Onneksi myöhemmin saatiin olla hetki yksin. Meidän jälkeen jäi vielä 2. Pihalla oli mennessä parikymmentä astetta, maneesissa yhä t-paitakeli.

Käynnissä Assi oli tavalliseen tapaan hidas. Tehtiin taas alkuun volttikahdeksikkoa melko pitkällä ohjalla. Oma keskittymiseni häiriintyi ohittaviin ratsukoihin. Vaikka aika hyvin pysyttiin uran sisäpuolella. Oikea kierros oli yhä hankalampi. Pohdin että menee varmasti 2 kk että rupean saamaan oikeasti juonesta kiinni miltä pitäisi tuntua. Ulkoa ei saanut jäädä pitämään mutta piti kuitenkin huolehtia että lavat eivät karkaa. Oikea käteni ei tuntenut juuri mitään. Jalkojen kanssa sama juttu, ei saanut jäädä kannattelemaan tai puskemaan eteen. Jatkuva puristaminen kielletty. Tietysti. Sisäjalkaa piti muistaa käyttää ja taivuttaa. Sen unohdin aina ensimmäisenä. Eikä käynti saanut hyytyä.

Kevyessä ravissa Assi heräsi paremmin liikkeelle. En muista enää tarkkaan mitä kuvioita teimme. Asetuksia ympyrällä sisään ja ulos ainakin jossain välissä. Eikä saanut painua uralle. Oikeassa kierroksessa ainakin kuski unohti välillä kääntää.

Laukassa tehtiin viime viikon tapaan loivia kiemuroita. Nyt huolella asettaen kaarteen suuntaan. Oikeassa laukassa meinasi kaatua samalla kohti uraa. Myöhemmin laukat paranivat sangen kivoiksi ja tasapainoisiksi. Löytyi se asetuskin. Tavalliseen tapaan siirtymät olivat laadultaan aika laidasta laitaan.

Välikäynnin jälkeen tehtiin ensin avon kautta takaosakäännöksiä. Huomattava parannus edelliseen kertaan. Assi malttoi eikä kiirehtinyt. Viimekerran kääntelytreeni tuntui auttavan itseäni. Vasemmasta oikeaan kierrokseen alkuun ruuvasi, mutta se parani. Toiseen suuntaan kuviosta tuli alkuun turhan suuri mutta sekin parani. Koska meni ihan asiallisesti niin tehtiin vain noin kolmesti molempiin suuntiin. Avotkin olivat aika jees.

Sitten ympyrälle harjoitusravissa. Tämä oli tunnin hankalin osuus. Assi rupesi kiirehtimään alta enkä saanut sitä kunnolla rentoutumaan. Jokin omassa elastisuudessanikin meni pieleen. Selässä oli helppo olla mutta jousto tuntui tulevan väärään paikkaan. Näytti pomppuisalta. Keskivartaloa käyttöön, kaipasi ope. Omasta mielestäni yritin jo. Oikean nyrkin pystyssä pysymisestä tuli muutaman kerran sanomista. Kumpaankaan suuntaan meno ei parantunut kunnolla. Tästä jatkettiin kevyeen raviin ja kun hetken sain työstää loppuverkkoja itse niin tilanne parani. Ihan helposti se ei tullut. Assi vyöryi pidätteitä vasten eikä ollut apujen välissä. Oikea ohja meinasi jäädä tyhjäksi eikä malttanut hidastaa. Pientä säätelyä ja taivutteluja. Olisin voinut hinkata vielä vähän pidempäänkin.

Lopulta ope pyysi takaisin ympyrälle oikeaan kierrokseen. Ja istumaan alas. Olin vähän tönkkönä ja pelkäsin että pienestäkin liikahduksesta pakka taas hajoaa. Saatiin kuitenkin kierroksen verran tasaista ravia ja siitä palkattiin pitkällä ohjalla.

Jos harjoitusravia ei lasketa niin Assi oli oikein kiva ratsastaa. Loppukäynneissä jo harmittelin että ratsastukset loppuivat tältä päivältä. Kivan aktiivinen ja yritteliäs. Ihan eilisen kaltaiseen kevyeen menoon ei loppuverkassakaan päästy mutta eipä siinä enää kovin pahasti kiiruhtanut alta. Meno oli jopa aika tasapainoista läpi tunnin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla.

Ongelmia:
oikea nyrkki kääntyi kumoon
peilistä käteni näyttivät olevan turhan suorina
harjoitusravi oli päivän vaikein osuus
ei tasoittunut ihan tasaiseksi tasoittuessaankaan

Parannusta:
kivan aktiivinen
sangen tasapainoista menoa

Assin vauhdikkaampi puoli

Keskiviikkona en ollut erityisen innokkaana lähdössä tallille. Assi oli kuitenkin kiltisti ja itse olin ripeä. Keli tihkuinen +15°C. Maneesissa oli jopa 3 muuta ratsukkoa kun menimme.

Käynnissä Assi oli hidas mutta ravissa liikkui ihan hyvin ja laukassa reippaastikin. Säätely vain oli heikkoa, sillä kokoamisyrityksistä pudotti raviin tai käyntiin. Ja kun käyntiä herätteli niin ehdotti ravia.

Esteitä tuli tänään 5. Yksittäinen okseri pitkän sivun sisälle. Toiselle sivulle noin 17,5 metrin suora linja ja samanlainen sekä askelta pidempi kaareva. Eli vähän kuin x.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Ensin askel oli vähän matala mutta sitten ruvettiin tulemaan ihan ok. Laukassa ristikkoa. Pari kertaa laukka taisi vaihtua vääräksi. Oikeassa kierroksessa vaihtui vasempaan. Jos Assi lähti kaukaa niin riski oli suurempi. Oikeassa laukassa oli enemmän nenällään, vasemmassa oli enemmän vauhtia.

Kokeiltiin myös ponnistuspuomien kanssa. Assi kuulemma korjasi hienosti. Itse en osannut hienosäätää kaikkia askelia hyviksi. Kertaalleen jäädyin ja tultiin vielä miniaskel. Mutta yhä jäi huomaamatta ratsun venyminen juuri ennen hyppyjä. Lopulta este nousi okseriksi ja yhä ihan ok. Vasemmassa kierroksessa huomasin peilistä että esteen jälkeen tehtiin mutka oikealle. Parempaa suoraan jatkamista kaipasi ope.

Sitten tultiin suora linja. Haaveilin viidestä mutta neljään tähdättiin. Aikamoisella venymisellä neljään päästiin. Kuulemma tuli 4,25 askelta. Eikä armoa vaan yhä neljää haettiin. Perään ruvettiin tulemaan lyhyempi kaareva. Neljään sai lennättää ihan reilusti, joten päädyssä ei ollut ihan hallinnassa. Kolmoselle tuli huono tie ja pullahdettiin lähes uralle asti. Hirveillä kiemuroilla sain kuitenkin aina tähdättyä esteille. S-mutkalle 5 askelta.

Vasemmassa kierroksessa tultiin sama toisinpäin, lopuksi koko homma ja okseri perään. Oliko ensimmäinen vai toinen kerta tähän suuntaan kun Assi innostui jo päädyssä ja lähti spurttailemaan. Osuin ekalle ja välissä kiihtyi taas. 4 askelta mahtui mutta päädyssä oli taas vähän pois lapasesta. Oliko tämä vai seuraava kierros kun tein väärän laukan takia ympyrän. Yllättävän nopeasti humma tuli takaisin haltuun. Kaareva linja vähän ahtaasti 5. Myöhemmin parempi 5 ja toiselle vihdoin 4 ilman kiemuroita. Okserin jälkeen taisi taas lähteä kiihtymään. Tultiin se vielä uudestaan. Viimeinen kierros oli tosiaan huomattavasti kiitämiskierrosta paremmin hallussa.

Tuntui että tänään tuli runsaahkosti hyppyjä. Kaikki taisivat mahtua puoleen tuntiin. Esteet olivat yhä maltillisen kokoisia. Mutta tehtävässä oli tarpeeksi haastetta ja Assi ei tosiaan ollut tylsä. Ei tullut mitään bonusliikkeitä vaikka vähän pelkäsin. Ei kieltoja eikä ehkä pudotettukaan tänään mitään. Jokunen kopsahteli.

Ravissa oli yllättävän vähän kiireinen ja molempiin suuntiin tasoittui kevyeksi odottamaan. Se on hyvin se. Humma hikosi märäksi ja kävelin lopuksi vielä hetken taluttaen. Tallista taas viimeisenä ulos.

Ongelmia:
venähti hypyissä pitkäksi
jokunen väärä laukka
vauhtia löytyi jo vähän liikaakin ja meinasi olla pois hallinnasta

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
ei ollut laiska
en tiennyt että Assi pääsee noin lujaa

Jokainen tuntemus on tärkeä

Tiistaina tuli taas aiottua enemmän kiire tallille. Onneksi humma oli tunnilla valmiina! Tällä kertaa taas vanhin veljeksistä eli Saku. Kelinä pilvinen t-paitakeli. Lämmintä jotain +15 ja 20 väliltä. Kuuma tuli. Laitoin ötömyrkkyä. Joko se auttoi tai ei ollut ötököitä. Hummakaan ei ravistellut päätään (tosin sillä oli huppu.)

Tänään tehtiin koko tunti avoja. En oikein tuntenut takapuoleeni missä takaset menevät. En sitten tiedä oliko meno alkutunnista avoa nähnytkään. Ope ei menoamme kommentoinut vaan rohkaisi kokeilemaan eri asioita. Taivuttaminen kannattaa tehdä eri lailla kuin pidättäminen. Vaikka tekisi jotain vähän liikaakin, kyllä sen huomaa jos tulos oli huono. Ja reaktiot pitää vaatia. Meille ohjeeksi tuli aktivoida takasia töihin eli pyytää eteen, sitten himmailla, uudestaan eteen. Oikein toivoa että pääsisi sanomaan että eteen.

Tänään yritin keskittyä istumaan takajalkojen päällä. Välillä mietin käsiäni ylemmäs ja lähemmäs toisiaan. Opelta tuli vinkki että avossa voin ohjata hevosta ns. reisillä oikeaan suuntaan. Sitten jää vielä alapohje jäljelle. Ja ulkojalan huolellisempaa käyttöä kaivattiin.

Meni melko pitkään että otettiin raviin. Siinä sama juttu. Mutta nyt maltoin valmistella siirtymän huolella ja ravi oli alusta asti asiallista. Jossain vaiheessa kyllä huomasin että vaikka ei menty lujaa niin Saku vyöryi pidätteistäni läpi. Keskilinjan avoissa ja myöhemmin pääty-ympyröillä sain paremmin otetta ulkopuolesta. Oikea ohja meinasi olla tyhjä. Suoristin siis oikean sivun ja ajattelin sisätakasta alle ja tämähän auttoi. Vielä ajatus avoissa takajalkojen ratsastamisesta jäi vähän etääksi.

Ope ohjeisti että tunnustelemalla tähän oppii. Kokeilee vaan uudestaan jos ei tunne. Vaikka puhutaan täydellisen hetken tunnistamisesta niin yhtä tärkeää on tunnistaa kaikki muukin.

Lopuksi otettiin pääty-ympyröillä vielä laukkaa. Saku nosti näppärästi. Omia jalkoja pitkiksi tuli käsky. Sain istuttua paremmin laukkaa ja työstettyä sisäjalalla. Harmi että pohkeeni kramppailivat, varsinkin vasen. Ihan näppärää menoa. Ravisiirtymisessä en vaan saanut sisäjalasta tarpeeksi nopeita reaktioita. Heti väistätys.

Loppuraveihin patistelin hummaa paremmin liikkeelle. Toimi liiankin hyvin ja kun ruvettiin päästämään pidemmälle ohjalle niin lähti juoksemaan alta. Hyvin malttoi aina pidätteen verran ja sitten taas kiihtyi.

Ongelmia:
alkutunnista taas kartteli yhtä kulmaa
oli alkuun vähän hidas, loppuverkassa rupesi juoksemaan
syvät kaviourat haittasivat kuskia henkisesti
laukassa vasen pohje kramppasi
ei tullut yhtä keveäksi kuin parhaimmillaan

Parannusta:
sain vauhdin lopulta säädeltyä ja humman odottamaan
nosti laukat täsmällisesti
nyt sain ratsastettua laukkoja ja kulki ihan asiallisesti

Jumppalinjoja

Viikonloppusuunnitelmat muuttuivat ja pääsin sittenkin käymään kotona. Sehän tarkoitti tietysti myös tallireissua. Heti aamusta esteille. Puolipilvistä, +20°C. Yllättävän märkä ja lälly kenttä. 3 ratsukkoa ja taas tallin kakkosope.

Liuta selfieitä tunnin jälkeen.

Alkuun yritin taas taivutella Hemppaa jo käynnissä. Käynnissä tasoittui mutta ravissa ei oikein millään. Tuntui vähän huonolta viimeaikaiseen tapaan mutten patistellut eli ei tullut epätahtisia askelia. Kun eteenratsastus ja taivutteluyritykset eivät tuottaneet tulosta niin käytin käynnissä ja väistätin takaosaa. Sen jälkeen tasoittui meno ravissakin. Laukassa oli ihan ok. Reipastui kun usvatin pitkillä sivuilla muttei löytänyt parhaita turbovauhtejaan.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin samaa 3 kavaletin suoraa kuin edellisellä hyppykerralla eri open kanssa samalla kentällä. Nyt perään lisättiin n. 5 askeleen päähän pieni pysty, päädyn kautta kaarella toinen ja kaarevalla linjalla takaisin jumppakavaleteille. Tällä kertaa jumppalinjalla pysyi aika hyvin myötälaukka. Mutta suunnanvaihtopystyllä en saanutkaan myötälaukkaa. Meillä oli ehdottomasti eniten ongelmia tänään kaarevalla linjalla pystyltä kavaleteille. Tämä tultiin 2 vai 3 kertaa pohjille.

Sitten tultiin kolmen pystyn suoraa. 2 laukkaa aina väleihin. Tule keskelle oli ohje. Aika nätisti suoritettiin Hempan kanssa. Pari kertaa taidettiin tulla.

Ahdasta saada kaikki kuvaan.

Sitten koko homma. Vasemmassa pystyt, kavalettijumppa kaarrepystyineen perään ja lopuksi pystyt oikeassa laukassa. Loppua kohti vauhti kiihtyi ja kun yritin pidättää jo hypyssä niin heti tuli takajalkakolahdus. En ole kyllä varma että pudotettiinko tunnin aikana mitään. Kavaleteilta pystylle tungin ylimääräisen askeleen väliin kun en laskenut. Laukka ei vieläkään vaihtunut suunnanvaihtopystyllä ja paluumatkalla tultiin kavaleteille lähes poikittain kun yritin vaihtaa.

Toisella kierroksella suunnanvaihtopystylle Hemppa roikaisikin hyppyyn askelta ennen minua. Mutta vaihtuipa laukka! Humma oli painumassa aidalle ja minulta putosi toinen ohja. Ehdin kuitenkin keräillä ohjan käteen siinä toivotulla 5 askeleella että osuttiin kavaleteille. Pystylinjalle venyi vähän liikaa ja välit jäivät aika ahtaiksi. Ja väärä laukka linjan jälkeen.

Heti sakkona uudestaan suunnanvaihtopystystä. Nyt taisin vihdoin saada sekä asiallisen hypyn että vaihdon. Mutta humma oli niin vauhdissa että meinasi tulla neljällä. Sain kuitenkin viidennenkin sullottua. Kavaletit ok. Olikohan jollain kierroksella tässäkin välissä väärä laukka. Yhä linja vähän isosti mutta paremmin kuin viimeksi. Ja laukka vaihtui vääräksi. Mitään isoja ei hypätty. Olikohan max 70 cm.

Omaa vuoroa odotellessa alkutunnista väistättelin käynnissä, myöhemmin taivuttelin. Ja oman vuoron jälkeen välillä pyöräytin pari ylimääräistä laukkaympyrää ja työstin laukan paremmaksi. Lähtiessä rentoa laukkaa ei meinannut löytyä millään. Vasen varsinkin oli aika jännittynyttä.

Loppuun ei enää ravailtu mutta olisi varmaan tullut taas aika hienoa menoa. Humma rupesi kantamaan vasenta lapaansa eikä ollut enää niin kaatumassa. Kivasti rupean itse saamaan tuntumaa vasempaan lapaan.

Kuvaajalla on liian lyhyt käsi tähän hommaan.

Ongelmia:
kaatui vasemmalle
rento laukka oli hankalasti kaiveltavissa
vääriä laukkoja
kerran hyppäsi askelta ennen

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
laukka oli säädeltävissä
hyvä suoruus tehtävillä

Taivuttelujumppaa

Eilen Assilla oli hieroja, joten tälle päivälle toivottiin vähän kevyempää liikutusta ja taivuttelua. Tätä lähdettiin toteuttamaan. Keli oli taas ihanasti +28°C.

Maneesi tyhjeni lähes heti kun menin sisään. En ollut erityisen innokas verkkailemaan itse, joten kävelin pitkin ohjin. Open kanssa aloitettiin yhä melko pitkällä ohjalla käynnissä ja taivuteltiin volttikahdeksikkoa. Yhä piti taivuttaa ihan reilusti eli humma kunnolla kaarelle. Sisäjalkaa eli kunnolla koko kroppa taipumaan eikä vain kaula. Ulko-ohjasta piti höllätä sopivasti ja muistaa myös vahtia ettei valuttu ulos. Omasta mielestäni reitiltä luisumiset johtuivat pikemminkin kuskin huonosta ohjauksesta ja heppa tuntui kaatuvan sisään eikä ulos.

Jossain välissä tehtiin takaosan väistämistä ympyrällä ulos. Luulin olevani vetreä mutta tämä tuntui reisijumeina. Ehkä eilinen koulusatula tai illan venyttely tuntuivat sittenkin jossakin?

Tehtiin myös Holopaiselta opittua harjoitusta eli siirrettiin ensin vain hepan takajalkoja. Ja kunnolla jalka irti kun liikkui. Eteen ei saanut mennä. Olipa vaikeaa. Olin liian hidas ja menin solmuun kun yritin vuoroin tunnustella, vuoroin katsoa peilistä. Ope sanoi että selvästi tunnustelu toimii minulla paremmin kun meni siistimmin kun olin selin peiliin. Käännettiin siis molempiin suuntiin  vuorotellen ympäri.

Seuraavaksi vuorossa oli etuosan siirto pelkillä ohjilla. Jalkoja ei saanut käyttää. Alkuun vähän vinkkasin jalalla kun heppa oli juurtunut aloilleen. Tämä lähti sujumaan ihan hyvin. Mutta kokonaisuutena oli kyllä vaikeaa.

Sitten kevyttä ravia. Assi oli hidas ja kankea. Onneksi rupesi paranemaan suht nopeasti. Kaarevia uria ja taivutteluja. Laukoissa tehtiin loivia kiemurauria. Pari kertaa pudotti raviin mutta taisin aiheuttaa sen itse epämääräisillä vaihtoavuilla. Vaihtoja ei pitänyt tehdä. Lopuksi tehtiin kaaret keskilinjalle asti ja sain taivutettua kaaren suuntaan.

Lopuksi tultiin avoja harjoitusravissa. Tässä vaiheessa Assi taisi luulla että hommat on ohi ja laittoi kiitovaiheen päälle. Mutta helpompi himmailla kuin tyrkkiä eteen. Kun kuski vaihtoi tunnustelusta peiliin katsomiseen niin tuli kiemuraa. Mutta aika tasaisesti Assi suoritti. Keskilinjalla oli taas helpompaa kuin seinän vieressä. Suurin ongelma oli pieni kiemurointi ja poikituksen epätasaisuus.

Loppuraveissa haettiin vielä ajatusta keskiravista. Lähti hyvin eteen mutta olisin halunnut pitää tahdin rauhallisempana. Eipä ollut enää hidas.

Ongelmia:
tasaisuus kaikessa tekemisessä
ravissa aluksi hidas ja kankea
kuskin reidet jumittivat takaosan väistössä

Parannusta:
rupesi taipumaan ja etenemään

Itsenäisesti ohjien painoa ajatellen

Keskiviikko meinasi olla hepaton ja vapaailta. Kyselin tarvitsisiko Sävel stunttikuskia ja toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Tämähän meni hyvin. Kelikin parani taas kelvollisen lämpimäksi lähelle hellerajaa. Meni iltapuuhiksi mutta olin sitten tallilla aika nopea.

Yksin kentälle. Vähän humma oli menossa syömään mutta sain hillittyä. Pitkät alkukäynnit ja sitten tunnustellen tuntumalle. Käynnissä yritti ensin nykiä ohjia ja kieli lurpatti ulkona. Pidin itseni vakaana enkä antanut nykimisestä siimaa.

Ravissa tamma tasoittui. Kun yritin pitää käden hyvin kevyenä ja joustavana niin kielikin pysyi suussa. En tehnyt mitään kovin ihmeellistä. Pyörittelin ympyröitä ja kaarevia uria. Vähän takaosan väistämistä ja myöhemmin avoa. Ravissa kompasteli noin neljästi yhden jalan verran vaikkei mielestäni ollut edes etupainoinen. Sunnuntain kumoutumisen takia vähän kylmäsi.

Laukassa suoraa ja ympyröitä. Oli siinä vähän matala. Pari kertaa pudotti laukan pois. Ehkä oli vähän rankkaa sillä laukkojen jälkeen puuskutti. Kävelin sitten ihan pitkät välikäynnit. Ei kuitenkaan hionnut kuin satulan alta.

Tänään oikeastaan puuttui työskentelyosuus ja välikäyntien jälkeen tein vähän suoraanmenoa keskilinjalla ja sitten keventelin jo pois. Yritin miettiä itseäni takakenoon. Käyntipätkästä piti ottaa raville kun kärpäset rupesivat haittaamaan hummaa. Harjoitusravissa kulki ihan tasaisesti. Yritin miettiä omaa yläkroppaa käännösten suuntaan. Yhä laukkailut jäivät vain verkkaan. Suunnittelin alunperin siirtymiä mutta tasainen tahti ja taivutukset olivat tänään ihan riittävästi. Lopuksi kulki ravissa tasaisena vain ohjien painolla. Mainiota! Oheen yksi peruutus ja vähän pysähdyksiä. Pysähdyksissä ohjien nykiminen väheni huomattavasti toistojen myötä.

Ei ollut tänään juurikaan kiireinen. Pienellä ristiastunnalla sai hyvin rauhoitettua. Eikä jäänyt yhtään juoksemaan alta. Eikä koulusatulan polvituetkaan tänään painaneet niin pahasti kuin aiemmin. Kivan helppoa ja tasaista.

Ongelmia:
pysähdyksissä alkuun nyki ohjia
kakkajumit
kärpäsiä

Parannusta:
ei juuri ötököitä, vain kärpäsiä
kieli pysyi aika hyvin suussa
ei kiirehtinyt pahasti
ei saanut juomia kaadettua kun pidin kiinni
kivan mutkaton ja tolkku

Etukenotusta ja ratsun jännitystä

Tiistaina oli aika syyskauden Riitoille. Kerrankin sai paljousalennusta ja 5 kerrasta 190 euroa 5 hengen ryhmässä oli oikein kohtuullinen. Kertahinta yhdelle käynnille taisi olla 46 euroa.

Olin jo oppinut todennäköiset ratsuni ja jätin raipan pois. Vaan nyt ei tullutkaan Sakua vaan taas Sepe. Humma oli aiemmin mennyt yhden tunnin alle. Hoitaessa oli oikein symppis. Oli saanut kesäkaljun ja harja oli kynitty ihan lyhyeksi. Hummalle vaihdettiin vielä kolmipala varsiniveleen ennen tuntia.

Mentiin kentälle. Lämmintä oli vähän päälle +20. T-paidassa tarkeni hyvin. Kivasti myös tuuli vähän eikä ollut ötököitä. Melko pian tultiin keskiympyrälle. Tänään käytännössä koko tunti väisteltiin ratsun takaosaa ulos. Enkä muistanut välillä suoristaa.

Alkuun Sepe oli kankea ja jännittynyt. Yritin värkkäillä liikaa ohjalla. Ope ehdotti tasaista tuntumaa ja että tekisi ohjasotteet molemmilla ohjilla kunnes ratsu rupeaa rentoutumaan. Muistutti myös että Sepe on näistä veljeksistä epäluuloisin. Aika kauan menikin että rupesi rentoutumaan. Alkuun tuntui että oli hidas, sen jälkeen en meinannut saada pidätteitä läpi että olisin saanut takaosaa siirrettyä.

Alun jälkeen siirryttiin koko uralle. Hetken päästä kevyeen raviin. Kyllä humma pikkuhiljaa tasoittui ja tuli rennompiakin pätkiä mutta ihan tasaisena en saanut sitä pysymään. Enkä ollut ihan varma että yritettiinkö tehdä väistöä vai avoa vai mitä. Myöhemmin istuttiin ravissa alas. Paino paremmin satulaan eikä saa etukenottaa. Tästä tuli useammin sanomista. Kertaalleen myös että kädet lähemmäs toisiaan. Helpointa oli pituushalkaisijalla kun tunsin todella selvästi hepan kallistelut ja sain ne korjattua.

Laukat otettiin nostoina pääty-ympyröillä. 3 ratsukkoa meidän ympyrällä. Noin puoli kierrosta laukkaa ja puoli ravia. Molemmissa yhä perää ulos. Nosti laukat aika näppärästi eikä juossut niiden jälkeen kovin pahasti ravissa. Ihan hyviä pätkiä.

Loppuverkassa vasen taisi olla helpompi kierros. Vaikka ope sanoi tunnin aikana oikeaa rennommaksi niin tuntui työläämmältä saada poikitusta.

Sepe tasoittui kovasti loppua kohti. En muistanutkaan että sen kanssa oli näin epätasaista. Tai sitten vaatimustasoni on ollut paljon alempi. Onneksi ensi viikolla harjoitukset jatkuvat.

Ongelmia:
oli alkuun todella kankea ja sangen jännittynyt
yritin värkätä liikaa ohjilla
etukenotin jatkuvasti

Parannusta:
ei juuri ötököitä
tasoittui pikkuhiljaa
keskilinjalla oli helpompaa
nosti laukat näppärästi

Reippaampaa menoa

Viikko alkoi Assin kanssa hyppelyllä. Tänään tamma oli hoitaessa mukavan kiltti ja rauhallinen. Keli oli viilennyt ja mennessä oli vain +17°C, lähtiessä +14°C. Pelkällä t-paidalla en olisi tallireissua pärjännyt.

Maneesissa käveltiin kunnes edellinen lopetti. Saatiin siis verkata heti alusta asti koko maneesin mitalla. Ja nyt humma liikkui paljon paremmin eteen. Vain kakkajumi hidasti ja senkin sain lopulta ohitettua käynnissä.

Hommat aloitettiin taas laukassa ympyrällä puomin yli. Reitti kuntoon, säilytä myötälaukat. Molemmista suunnista. Sitten hypättiin n. 20 cm korkuiset minipystyt kaarevalla linjalla. 4 askelta väliin mutta koska sekä reitissä että vauhdissa oli vähän huojuntaa niin tultiin lähes kolmella ja jopa viidellä. Ihan täydelliseen ei päästy mutta monta ihan kelpoa. Esteiden noustessa 60 cm kieppeille tultiin kolmella. Yksi stiplukierros neljään ja sitten sujuvat 3 molemmista suunnista. Pudotettiinkohan ehkä 5 näillä kaarilla.

Sitten hypättiin 0 askeleen jumppaa oikeassa kierroksessa. Ihan ok. Joitakin toistoja. Sitten siihen yhdistettiin ensin yksi lisäeste, myöhemmin vähän lisää. Assi innostui hyvin ja kun hypättiin pidempää pätkää niin sujui jo vähän turhankin hyvin. Kevyestä pohjeavusta oikein singahti lisää eteen. Hauskaa. Sain jumpan ja kaaret ratsastettua hyvin. Esteet nousivat jonnekin 70 cm tienoille ja jumppa muutettiin yhden askeleen sarjaksi. Yhä hyvin.

Lopuksi tultiin vielä kahdeksikkotehtävä. Oikeasta vasempaan meni hyvin mutta toinen suunta oli vähän vaikeampi. Vikalla kierroksella lähti hyppyyn aika kaukaa enkä uskonut että lähtee niin kaukaa. Yhä joitain vääriä laukkoja mutta myös myötäisiä.

Loppuverkassa oli ensin kiireinen mutta sain rauhoittumaan. Tasoittui Assiksi yllättävän hyvin eikä ollut enää niin etumatala. Lopuksi meni ehkä jopa vähän hitaaksi.

Oli kivaa! Tällaisella Assilla on hyvä hypätä. Toivottavasti hitaat ajat ovat nyt lopullisesti takana. Opelta kyselin että asteikolla 0 - 10 kuinka raskasta tämä oli Assille. Veikkasi että 6 tai 7. Itse olisin arvellut myös jotain seiskaa.

Ongelmia:
kartteli vähän peilipäätyä
joitain vääriä laukkoja
pudoteltiin jonkin verran
tarkka kaarreratsastus ei ollut vielä kovin priimaa
yhä piti saada keulaa kevyemmäksi

Parannusta:
eteni kivan reippaasti
vaihtoi laukkoja vasemmaksi sileälläkin
tuli hyviäkin hyppyjä takaosa alla

Tehokasta manausta ja 80 cm rata osissa

Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin viimeisen kerran Niinisalossa maastoesteille. Minä yhä Mainilla. Keli hipoi taas hellerajaa, pidin siis menomatkalla turvaliiviä oman mukavuuteni takia auki. Ennen ravia yksi kurssilaisista kysyi että laitanko liivin kiinni. Vastasin etten jaksa kun alla on luottoratsu. Lisäsin vielä että Mainin kanssa suurin riski maastossa on se, että heppa kompastuu ja mennään nurin.

Kas vain niin tämä toteutui ihan muutamassa minuutissa kun ravasimme hiekkapolulla. Pohdin juuri että ratsua pitäisi keriä enemmän koulumoodiin ettei olisi niin etupainoinen. Polulla ei ollut edes juuria, vaan kompastui omiin koipiinsa. Ensin turpa maahan. Samalla kuski uhkaavasti etukenoon. Eikä saanutkaan etusia alle vaan seuraavaksi kaulan oikea sivu koski maata. Tässä vaiheessa irtaannuin satulasta ja pyörähdin jonkinlaisella kuperkeikalla vasemmalle puolelle. Pyöriessä mielessä kävi vain että toivottavasti Maini ei tule päälle. Yli ravaavista kavereista en ollut huolissani.

Nopeastihan tämäkin meni. Kun olin taas oikein päin, luultavasti istuallani, niin Maini oli makuullaan, hieman oikealla kyljellään. Rupesin puistelemaan hiekkaa satulasta. Ripeästi siitä nousimme ja jatkoin kesken jäänyttä lausettani etupainoisesta ratsusta. Itselleni ei käynyt mitään ja pyörähdys oli sangen pehmeä. Hiekkaa tosin oli kaikkialla muualla paitsi silmissä.

Tarkastin humman pintapuolisesti enkä huomannut jaloissa jälkiä. Otin vielä ravipätkän taluttaen ja näytti ihan puhtaalta. Eli takaisin kyytiin ja meno jatkui. Nyt skarppasin ja yritin pyytää ratsua hölkkäämään edestä kevyempänä.

Pelipaikalla ope vain totesi että tuollaista sattuu.

Koska minimaastoesterata hypättiin jo aamulla, niin nyt saatiin toiveiden mukaan hypätä harrasteen rata osissa. Ei erillisiä verkkaesteitä vaan miniharrasteen ykkönen pohjille ja samaan putkeen harrasteen 3 ekaa. Eli kaarevan linjan heinäpaalitukki, risueste ja pieni ylöshyppy. Ihan siististi meni. Seuraavaksi pelkät renkaat. Siihen tultiin vähän lähelle.

Yksittäisenä hypättiin myös punavalkoisten tynnyreiden paikalle tullut punainen mökki. Nyt ope sentään varoitti etukäteen että este on hevosille uusi. Käytiin katsomassa este edestä ja takaa. Silti Maini vähän epäröi mutta sain ratsastettua sen siitä yli. Jossain vaiheessa hyppyvuoromme vaihdettiin kakkosesta kolmoseen ja myöhemmin takaisin toiseksi.

Sitten tuli käännös oikealle kuten muistinkin ja 3 esteen kaareva tehtävä. 6 ja 7 laukkaa oli ohjearvot väleihin. Me tultiin 6 ja 8 mutta silti sujuvasti. Esteet olivat jo ihan hypättävän kokoisia. Kivaa!

Seuraavaksi yksittäin risueste. Lopuksi vielä "toripöytä" (eli purujen yllä leijuva punainen iso lankku), kärrynpyrä ja punaruskea sianselkä. Viimeiset 3 estettä menivät oikein näppärästi. Toripöydälle sujuva hyppy vähän kauempaa ja sianselälle ei ihan askel osunut mutta Maini lähti kauempaa kun pyysin. Rupesin himmailemaan heti esteen jälkeen mutta muistinpa lopulta laukata maalilinjankin yli.

Olipa kivaa! Ihanneaika radalle oli vähän alle 3 minuuttia, en muista enää tarkkaan. Toivoin että saataisiin hypätä tämä joskus putkeen kelloa vastaan. Vastaus oli vähän epämääräinen että katsellaan. Vaikka aloituspalaverissa antoi sellaisenkin vaihtoehdon. Lopulta kun ehdotimme että tullaan vuoden päästä samalla porukalla niin sitten lupa jo heltisi.

Tallissa huomasin että Maini oli sittenkin saanut otsaansa vekin kaatuessa ja pintanahka oli kuoriutunut parin sentin alueelta pois. Antoi letkuttaa pään ja tallityöntekijä suihkutti suoja-aineet. Humma laitumelle ja sen pituinen se tällä kertaa.

Nyt kun leiriläisiä oli enemmän niin aikakin kulki tavallista vauhtia. Ei tullut kahden viikon lomaa kolmessa päivässä. Hyvin jaksoi ratsastaa vaikka itselleni tuli se yksi bonustuntikin.

Ongelmia:
menomatkalla kumoutuminen
kompasteli paluumatkalla pitkin ohjin käynnissä
tunnin jälkeen kuskilla oli hiekkaa ihan kaikkialla muualla paitsi silmissä

Parannusta:
ei kieltoja
osasin ratsastaa jännästä mökistä yli
isommat hypyt tuntuivat menevän paremmin
ihanan sujuvia pätkiä

Minimaastoesterata

Sunnuntainakin jatkettiin samoilla hevosilla. Aamutunnilla mentiin taas kaareva linja molempiin suuntiin. Myötälaukat. Siististi yli. Sitten jälleen kerran käveltiin miniradan reitit selviksi. Sitten vuorollamme hypättiin rata.

Maini meni radan empimättä. Alkumatka mentiin vähän turhan rauhallisesti. Kerran vaihdoin laukan ravin kautta. Vitosen jälkeen lähti vähän kiihtymään ja himmailin. Vähän sain katseltua kelloa matkan varrella ja tajusin että mennään liian hitaasti. Alashyppyyn tultiin väärässä laukassa. Oltiin lopulta melko täsmällisiä muttei ihan. Sekunti yliaikaa eli 0,4 vp. Ei estevirheitä.

Neljästä ratsukosta 2 muuta pääsi ihanneajan puitteissa. Nyt ei lohduttanut että osuttiin lähimmäs kun meni yli. Mutta mitäpä siitä. 3 sekuntia hitaammin kuin viimeksi, lähestyy täydellistä! Tällä kertaa en jaksanut jännittää enää rahtuakaan vaan tällä hevosella oli jo aika nössöä.

Mentiin järven kautta takaisin. Paluumatkalla Maini ei jaksanut enää kiihdytellä vaan tallusteli vihdoin hitaasti.

Ongelmia:
pari väärää laukkaa

Parannusta:
hypyt sujuvasti
ei jännittänyt yhtään
ei yrittänyt syödä pitkin ohjin

Bissen selästä ratamme alku ja loppu:

Entinen kenttäratsu illan bonushevoseksi

Kahden maastoestereissun jälkeen poltteli vielä ratsaille. Avasin suuni ja sain vielä yhden ratsun alle. Ruunikko Online, Sannan entinen kisaratsu. Voisi kuulemma liikkua vielä useamminkin. Pitkä raippa varmuuden vuoksi mukaan. Kentälle itsenäisesti pyörimään.

©Loviisa

©Loviisa

Alkuvaroitukseksi tuli että hepalla on nivelrikkoa eli alkuun ontuu. Ja niin todellakin teki. Alkuverkkasin melko pitkällä ohjalla käynnissä, ravissa ja laukassa. Laukassa kevyessä istunnassa vain kenttää ympäri.

Tässä yritetään varmaan nokkaa alas.
©Loviisa

Ohjat tuntumalla aloitin käynnissä ja huomasin ulkoapujeni taas falskaavan. Välillä pyöristyi mutta nousi myös nopeasti ylös. Ravissa oli vielä epätasaisempaa. Myöhemmin yritin vähän istua alas mutta kun hepo rupesi tuntumaan jännittyneeltä niin jatkoin keventämistä. Pyörittelin kaarevia uria ja yritin ratsastaa nenää alas taitojeni mukaan. Ei kovin tasaista.

Humma oli herkästi jännittyvää tyyppiä.
©Loviisa

Laukat nousivat paremmin käynnistä, ravista ei kovin hyvin. Siinä sama juttu tasaisuuden kanssa. Yritin tehdä vaihdot mutten osannut. Mentiin sitten vastalaukkaa. Loppuraveissa polki paremmin alleen eikä juuri enää könkännyt. Siinä rupesi tasoittumaan paremmin tuntumalle. Myös vähän pidemmällä ohjalla. Oikea kierros oli helpompi. Vasemmassa meinasi olla oikealle ohjalle vähän tyhjä ja kun pidin siitä niin nenä kääntyi ulos.

Kuski keskittyy ihan vääriin asioihin.
©Loviisa

Lopuksi rupesi tihuttamaan. Takaisin karsinaan hummalla oli vähän kiire. Hoitohommat sujuivat ongelmitta.

©Loviisa

Ongelmia:
ei olisi halunnut kentälle vaan jumi joka kerta portille
en osannut pitää ratsun haluamaa tasaista tuntumaa
ohjan pidätteistä nosti päätä enkä muuten osannut hidastaa
könkkäsi aika pahasti
rupesi satamaan

Parannusta:
liike parani vertyessä
tuntuma tasoittui

Ohimennen kyselin opelta että miten tästä kannattaisi jatkaa kehittymistä. Vastaus oli aika yllättävä ehdotus hakea Saksasta joku nelivuotias. Ekana vuonna mihiharrastetta, 5 v harrastetta, 6 v tuttaria ja 7 v helppoa. Kuulemma minun taitoni riittäisivät sellaisen kouluttamiseen. Ihanan optimistista. En taida silti vielä uskoa. Enkä ole helppoon asti vielä edes ajatellut.

Miniharrasteen rata osissa

Iltapäivällä lähdettiin maastoesteille vasta neljältä. Lämpötila oli pudonnut n. 22 asteeseen. Tarkeni silti. Mennessä saatiin taas mennä edeltä.

Paikan päällä odoteltiin ensin opea ja käveltiin ympäriinsä katselemassa esteitä. Verkkahyppyinä tultiin taas sama kaareva linja kuin aiemminkin. Nyt saatiin molempiin suuntiin myötälaukat. Oikein jees. Tajusin jopa että saan säädeltyä ponnistuspaikkoja.

Välissä käytiin taas kävelemässä miniharrasteen rata. Nyt ei löytynyt enää mitään uutta. Sitten hypättiin se kolmessa pätkässä. Maini hyppi empimättä ja meni tasaisesti. Tarjosi aika passelia vauhtia itse ja tajusin etten ole tainnut juuri edes yrittää säädellä sen vauhtia. Reissun huiput 27 km/h.

Hanurille tuli vähän huonompi hyppy takaisinpäin kun tikkasikin vielä yhden askeleen. Taisi päästä vähän pitkäksi. Onneksi osasin korjata tämän ja vika hypättiin taas oikein sujuvasti.

Ei hypelty enempiä tällä kertaa. Itse olisin mieluusti mennyt vielä jotain vähän enemmänkin. Järven kautta taas takaisin tallille eikä saatu mennä edeltä. Malttoi kuitenkin kulkea kaverin hännässä pitkin ohjin nuohoamatta.

Ongelmia:
yksi vähän huonompi hyppy
hypättiin aika vähän

Parannusta:
sain säädeltyä paikkoja
hyppäsi oikein sujuvasti

GoPro-tallennus hypyistämme:

Erikoismaastoesteitä

Lauantaina aloitettiin lämpimän kelin takia ratsastus jo ysiltä. Tarkoitti siis itselleni taas yhtä liian lyhyttä yötä. Onneksi heräsin henkisestikin siinä vaiheessa kun päästiin esteiden luo. Menomatkalla saatiin tohottaa ravia rauhassa muttei menty edes hirveän lujaa. Kaverit pysyivät laukkaamatta perässä. Jatkettiin samoilla hevosilla.

Hypyt aloitettin eilisen kaarevalla linjalla. Nyt meni molempiin suuntiin hyvin ja siististi, myötälaukatkin löytyivät.

Seuraavaksi hypättiin eilinen ylöshyppy mutta jatkettiin siitä suoraan ja toiselta puolelta alas. Muistaakseni kahdesti. Sitten vaihdettiin viereiselle vähän korkeammalle banketille ja sama juttu siinä. Vaikka yritin laukkaa niin yläpätkä mentiin joka kerta ravissa.

Sitten mentiin ylämäen banketeille. Ensin pieni ylöshyppy, sitten sama alas. Ja mutkainen ylös- ja alashyppy. Lopuksi saatiin hypätä 5 parrun korkuinen alashyppy. Selkä vähän naksahti muttei sattunut pahasti.

Sitten vuorossa oli hautakukkula. Puunvärisistä kohdista useammasta paikasta yli. Koko porukalle tuli huutia yhdestä huonosta vinohypystä. Se saatiin parannettua hyväksi. Kerran lyhyemmällä lähestymisellä Maini vähän empi mutta meni kuitenkin. Vikalla kerralla loikkasi vähän isommin yli ja itsekin nousin vähän satulasta ilmaan.

Lopuksi tultiin vielä vettä. Tutustumiskierroksella mentiin ravia ja koivutukki olisikin pitänyt hypätä jo nyt. Meillä ei ollut tarpeeksi vauhtia, joten menin hallitusti ohi ja otin uudella lenkillä vauhtia. Este meni helposti yli ja ylämäki karauttui siististi. Meidän oma kierroksemme meni näppärästi laukassa, hyvät reitit ja tukki yhä hienosti.

Enempiä ei hypätty vaan kahlattiin järven läpi ja käynnissä takaisin talliin. Me hiihdettiin yhä liikaa, joten eteen laitettiin hitaampi hevonen. Silti pystyi tulemaan pitkin ohjin perässä. Maini osasi sen verran katsoa välimatkoja itse.

Ongelmia:
selkä ei tykännyt alashypystä
pientä empimistä yhdelle haudalle
bankettien yläosa mentiin aina ravissa

Parannusta:
ei kieltoja
vauhti oli hallittu

Maini-o maastoesteilijä

Perjantain iltapäivätunnilla lähdettiin maastoesteille. Samat ratsut eli jatkoin Mainilla. Poni lähti meille maastoon oppaaksi mutta hiihdettiin silti edeltä. Pari kertaa piti varmistella mistä mennään. Ravissa tohisi kivasti menemään mutta oli kuitenkin kuulolla. Keli oli hellerajan yläpuolella muttei itselläni ollut tietenkään liian kuuma.

Hypyt aloitettiin kaarevalla linjalla. Miniharrasteen eka ja harrasteen eka. Meidät laitettiin aloittamaan. Ekalle Maini yllättäen vähän kiemursi mutta sain sen siitä yli. Toiselle kiemursi lisää ja vauhti hidastui. Nyt ei pohkeet enää riittäneet ja tyssäsi esteen eteen. Ope huusi ettei saa hyppyyttää paikaltaan. En toki sellaista suunnitellutkaan vaan ajattelin että katsotaan nyt rauhassa kun ollaan jo esteellä.

Uudelle lähestymiselle ohje oli että vähän lisää vauhtia. Se auttoi ja päästiin yli. Selitys kieltoon oli että esteeseen oli lisätty heinäpaalit ja katsoi niitä. Eikä ratsu ole kuulemma koskaan ennen kieltänyt. Sehän aina lohduttaa kuulla että saa sellaisen hepan kieltämään. Toiseen suuntaan mentiin sujuvammin. Sama vielä uudestaan ja nyt ekalle kaarelle löytyi myötälaukkakin. Oikein siisti. Jälkimmäinen piti vaihtaa ravin kautta mutta olin siinä todella nopea.

Sitten loikittiin bankettia ylös kahdesti. Miniharrasteen kakkoseste. Lyhyt ja rauhallinen laukka että ehtii nostaa jalkansa. Sitten alas kahdesti. Ensin sai tulla ravilla. Mikä ihanan pehmeä pudottautuminen! Ja laukassakin tuli tasaisesti. En ole näin sileissä alashypyissä koskaan ennen ollutkaan.

Sitten loikittiin miniharrasteen rata yksitellen loppuun vaiko lähes loppuun. Kolmosena hanuri, nelosena koivutukki, vitosena pikkutalo, kutosena tykkilaatikot, seiska hanuri toiseen suuntaan, kasi alashyppy ja ysi valkoinen risu toiseen suuntaan. Jos en ihan väärin laskenut niin 19 hyppyä tuli yhteensä.

Lopuksi vielä käveltiin rata ratsain läpi että muistetaan. Muutamia puita piti taas miettiä että mistä kierretään. Takaisin tallille tohistiin reipasta käyntiä edeltä. Välillä pysähdyttiin odottelemaan muita.

Oli paikoitellen kovinkin kivaa. Ei erityisen jännää. Kun kysyin opelta että mitä parannetaan niin vastaus oli että ei mitään, meno on jo hyvää. Kysyin että miten päästään hyvästä täydelliseen niin sanoi että ollaan jo täydellisessä. Itse sen sijaan yrittäisin saada ainakin oikean jalkani pysymään hypyissä paremmin alhaalla. Paluumatkalla osasin myös asetella reiteni kevyemmin ja ilmavammin satulaan.

Ongelmia:
yksi kielto
joitakin vääriä laukkoja

Parannusta:
ihanan pehmeät alashypyt
ei ötököitä

Taas Niinisalossa, eri suokkitammalla

Päädyin tänäkin vuonna Niinisaloon. Aikataulun puolesta kenttäleirille, ei alkeiskentälle. Tosin tämä meni silti sisällöltään alkeiskentän puolelle. Leiriläisiä oli tällä kertaa 4 ja hevoset jaettiin kuskien koon mukaan. Meinasin saada pv-ruunan mutta otin mieluummin suokkitamman. Alleni tuli siis Maini, 20 v.

Ensimmäinen tunti oli ratsastustason toteaminen kentällä. Alku meni hyvin samaan tapaan kuin vuosi sitten. Käyntiä ja ravia melko pitkällä ohjalla. Välikäynnit. Sitten kuviota, jossa toisella pitkällä sivulla tehtiin käyntiväistö sisään ja takaisin, toisella käyntiavo, väistön jälkeen laukkaan ja pääty-ympyrä. Kulmiin ravivoltteja. Mainilla oli välillä vähän kiire, lähinnä käynnissä. Ensin vasen kierros ja oikea tuntui helpommalta. Jos humma kiiruhti niin sisäohjalla ylös taivuttaminen auttoi. Kulki ihan mukavassa muodossa ja laukat menivät kauniisti tasapainossa.

Esteitä tultiin loppuun vain 4 hypyn kääntörata, korkeutta n. 60 cm. Me saatiin kunnia aloittaa. Lähes joka hypyltä tultiin väärässä laukassa alas mutta humma vaihtoi itse lennosta myötäiseksi. Yritti kiihdytellä kohti esteitä eikä ollut niin tasaista kuin olisin halunnut. Eikä sitten hypättykään enää enempää. Hyvin niukasti sain siis juonesta kiinni Mainin kanssa esteillä.

Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maneesin pihalla. Pitkin ohjin käveli rauhassa, jos yritti pitää tuntumaa niin tarjosi ravia. Humma hikosi märäksi, keli oli hellerajoilla. Pesu onnistui omin avuin hyvin pihalla.

Ongelmia:
alkutunnista oli ruuhkaisaa vaikka meitä oli vain 4
välillä Maini ei malttanut kävellä
vääriä laukkoja esteiltä

Parannusta:
kuskille ei ollut raskasta eikä tullut kuuma
sangen tasainen ja suoraviivainen ratsu
keveni laukkaympyrälle kouluhomman lopuksi ja tasaisesta muodosta tuli kehuja
ei empinyt esteitä

Hitaasta virkeämpään

Keskiviikkona oli Assin kouluratsastuspäivä. Vaikka eilen lopetettiin hyvään menoon niin nyt olin aika skeptinen. Keli oli sangen nautinto eli allekirjoittaneellakin meinasi kerrankin olla kuuma!

Hoitaessa Assi oli kiltisti. Oli tainnut laitumella hiota, sillä oli kuivunut ns. takkuiseksi. Suostui jopa hörppäämään maustamatonta vettä ennen ratsastusta.

Maneesissa oli edellinen valmennus menossa ja vain käveltiin alle. Humma oli taas kuin liimattu eikä juuri jalka noussut. Ei sitten ollut suurempia intojakaan lähteä sitä yksin kopistelemaan eteen.

Open kanssa aloitettiin melko pitkin ohjin. Kuskin asento kuntoon. Pyyntö, reaktio ja sitten hiljaa ja vaikuttamatta. Ja oikeasti pitää tulla se reaktio. Noin neljällä toistolla rupesi paranemaan. Sai taivuttaa ihan reilusti yli. Kevyt ulko-ohja ja myöhemmin sekä vauhdin että ulkolavan vahtiminen oli itselleni hankala kombo. Rennoista käsistä tuli taas tuhannesti sanomista. Vaan onneksi Assi heräsi liikkumaan. Välillä hiihtelyksi asti. Pitkillä sivuilla haettiin asetusta ulos mutta käänsi herkästi vain koko kaulaa.

Päivän aiheena oli vastalaukka mutta aika pitkään saatiin taas työstää siirtymiä pohjille että päästiin ensin laukkaan. Itse vastalaukkaan päädyttiin lyhyen lävistäjän kautta, mentiin kenttä ympäri ja jäätiin ympyrälle vastalaukassa. Taas jälkimmäiseen suuntaan tunsin olevani itse ihan mutkalla eli oikea laukka ja vasen kierros. Lopulta haettiin asetusta kaaren suuntaan. Hyvin Assi piti vastalaukan muttei edelleenkään ollut edestä ihan tasainen. Ohje oli että kädet vakaana ja korjaa jalalla. Laukannostoissakin kuskille tuli viilausta. Ensin heitin ohjia liikaa pois, sen jälkeen puristin liikaa nyrkillä. Vaikka näennäisesti kulki ravissa oikein päin, niin heilutteli päätä jonkin verran. Yritin seurata kädellä mukana että tuntuma säilyisi. Lopuksi yritin pitää kädet aloillaan eli välillä ohjat kävivät löysinä, välillä kiristyivät.

Loppuraveissa annettiin taas pidempää ohjaa ja haettiin muistaakseni yhä tasaista tahtia kahdeksikolla. Vaikka Assi mieluusti kulkee pitkänä ja etupainoisena niin ei kyllä erityisen hyvin venytä ohjan perässä eteen alas. Karkaa omaan patenttimuotoonsa.

Hummalle tuli ihan hiki eikä kuskikaan palellut. Harmillisesti taas vasta lopussa tuli sellainen olo että tästä voisi aloittaa. Ei ollut kuskille kovin rankkaa.

Ongelmia:
alkuun hidas
tuntui alkuun pitävän häntää vasemmalla
en osannut taivuttaa kunnolla sisäpohkeen ympäri
välillä tuntui jolkottavan alta

Parannusta:
heräsi liikkumaan
piti vastalaukat hyvin
oli kiltisti