Keskiviikkona oli vähän viileämpi päivä eikä mittari noussut ihan hellerajoille. Sain taas Hempalla kouluyksärin ja jatkettiin eilisten asioiden äärellä. Paarmoja oli toki tänäänkin.
Tämäkin tunti mentiin käytännössä kokonaan isolla pääty-ympyrällä. Välillä vaihdoin suuntaa lävistäjän ja toisen päädyn kautta. Tänään yritykseni istua ravia alas komennettiin keventämään. Hassua että näinkin päin.
Alkuverkassa Hemppa oli ihan hyvä. Vähän pitkä ja jolkottava ja hetkittäin nyki. Mutta jos en vaatinut mitään ja olin hiljaa niin silloin tasoittui. Laukatkin ihan ok. Kuski lähinnä matkusteli eikä humma ollut yhtään avuilla. Pyöristyi kyllä ravissa pikkuhiljaa kun muistin vähän elää kädellä. Tosin yhä herkästi meni ylitaivuttamiseksi enkä millään meinannut huomata miten oikeassa kierroksessa oikea käteni oli taaempana. Osasyy varmasti siinä ettei ohjan toisessa päässä aina meinannut olla ketään.
Välikäyntien jälkeen tehtiin siirtymiä. Tai siis yritettiin. Hemppa hoiti käyntiosuudet taas nätisti ja helposti mutta ravissa ei arvostanut lyhyempää ohjaa ja muotoa. Pakkia tuli vain pari askelta mutta pari kertaa hypähti laukalle. Itse siirtymien määrä jäi aika vähäiseksi kun ruvettiin taas hakemaan vain tasaista ravia. Kädet vierekkäin. Yksinkertaiset pyynnöt. Hemppa tuntui jolkottavan etupainoisena alamäkeen. Vasemmassa kierroksessa huomasi aina suunnanvaihdon jälkeen ravissa ja joka kerta laukassa miten epätasapainossa Hemppa oli. Piti ratsastaa vasenta takasta ja jotain taisin saada tehtyä oikein.
Molemmat laukat rupesivat rullaamaan aika kivasti ja lopuksi päästiin laukasta kertaalleen asiallisesti raviin molempiin suuntiin. Nykimättä siis. Samalla parani takajalkojen työntö ja keula keveni. Selvästihän nämä asiat liittyvät toisiinsa. Nelisenkymmentä minuuttia töitä se vaati. Eikä tänäänkään tosiaan selvitty alusta nykimättä. Pahin nykiminen oli noin puolessa välissä tuntia. Loppua kohti onneksi taisi loppua kokonaan.
Luulin että tehtiin jo loppukäynnit mutta tulikin vielä esteet puheeksi ja lopulta päädyttiin ottamaan vielä pari hyppyä. Hemppa kun oli jo valmiiksi satulassa ja lämmitelty. Tajusin vaihtaa kouluraipan lyhyempään mutta jalustimien koulupituuden muistin vasta ensimmäisessä hypyssä. Loikat menivät vähän sohien. Yli mutta väärät laukat. Kahden ensimmäisen esteen jälkeen lyhensin jalustimia 3 reikää.
Seuraavalle kierrokselle tuli kapea pieni vihreä muuri sekä tynnyrit. Yhä vähän sohien ja väärät laukat mutta molemmista empimättä ja kauhistelematta yli! Ennen tynnyriä napautin varmuuden vuoksi raipalla. Nyt myös muistin pitää oman katseeni ylähorisonttiin. Ensimmäinen kerta ehkä ikinä kun hypättiin tynnyri ilman että kiellettiin sille ensin!
Lopuksi ope kasasi vielä kolmesta renkaasta pelokkeet kavaletin alle ja ihan yhtä ongelmitta tultiin sekin. Ei Hemppa oikein edes katsonut. Jahuu! Tämä riitti mielestäni tälle päivälle. Ope sanoi että siedätykseen olisi hyvä nakella esteisiin ties mitä ämpäreitä ja satulahuopia ja tulla pari hyppyä vaikka joka päivä. Tästä olen samaa mieltä.
Loppukäynnit käytiin Hempan valitsemaa reittiä. Tietä pitkin ja peltolenkki perään. Tiellä tuuli ja puskissakin oli yllättävän maltillinen paarmahyökkäys. Jälkipesun sain hoidettua taas ihan itsekseni.
Ongelmia:
yhä tarpeettoman paljon nykimistä
siirtymiin tarvitaan lisää treeniä
minun mielestäni vaatimustasoa on turha tiputtaa vaikka mennään "vain helppo C"
Parannusta:
parani ja tasoittui loppua kohti
asiallisiakin siirtymiä
ope totesi että meidän hyvällä perusmenollamme pitäisi saada helposti yli 70 % kisoista
tarkeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora