Maanantaina päästiin Hempan kanssa kyydillä Äimiskälle samalla kun poni kävi klinikalla. Suositus oli ottaa Hempalle satula jos lähdemme kaksin merelle. Pidin ajatusta hyvänä. Keli nousi hellelukemiin. Itselleni kuitenkin normaalisti housut, chapsit ja kengät. Paidaksi sentään vain toppi.
Sain Hempan varustettua näppärästi yksin. Selkäännousujakkaraa en löytänyt maneesia lähempää, joten käytiin siellä. Alkumatka poluilla meni hyvin mutta aika etäältä ennen vesiristeystä Hemppa rupesi jumittelemaan ja peruuttelemaan. En suuttunut enkä käskenyt vaan määrätietoisesti pyysin. Jokusen kerran meinattiin peruuttaa ojaan mutta totteli sentään kääntöavut. Poiskaan ei päässyt. En oikein tiedä että mikä oli haluttomuuden syynä.
Veteen mentiin lopulta vähän empien. Mutta suht sukkelasti kuitenkin. Hemppa halusi kulkea turpa vedenrajaa viistäen. Minä halusin kävellä lopulta normallilla ohjastuntumalla. Hemppa oli taas ihan pää mutkalla oikealle ja oikeassa ohjassa oli vaikea pitää tuntumaa. Alkumatkasta tuli pientä tuijottelua muttei mitään isompia liikkeitä.
Käveltiin lopulta polvi-kinnersyvyyteen. Sai talsia aikamoisen matkan. Jos Hempalle antoi yhtään siimaa niin humma halusi lähteä kohti kaislikkoa. Virallista uittoa tästä ei siis tullut mutta vesihommia kuitenkin.
Paluumatkalla pyysin ravia. Tuli ehkä askel ja sitten "kääk, mikä takanani vaanii" -caprioleloikka vasemmalle etuviistoon. Ilman satulaa olisin luultavasti suistunut kyydistä. Onneksi rauhoittui heti ja totesin että ehkä ei ravatakaan tässä.
Otettiin ravia lopulta reilu ympyrällinen suuntaansa lähimatalikolla. Vettä oli kuitenkin sen verran että merestä ei pilkistänyt hiekkoja. Tämä meni ihan asiallisesti. Ajattelin että aikamme on täynnä mutta tuli soitto että ainakin puoli tuntia vielä.
Käveltiin hetki, nyt jo tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla ja sitten lähinnä tönötimme paikallamme vuohissyvyydessä. Tuuli hieman eikä ollut juuri paarmoja. Hempalla meni hetki että malttoi seistä eikä ehdotellut kävelyä. Lopulta rauhoittui kuitenkin aloilleen ja selvästi lakkasi jännittämästä vettä. Veneitä vähän katseli.
Välissä treenasimme faasirajan ylitystä. Ensimmäisellä kerralla Hemppa katseli jalkojaan myös vedestä noustessa. Ensin käynnissä eestaas ja sitten ravissa kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli jo ihan sujuva ilman mitään empimisiä.
Sitten mereen tuli toinen ratsukko ja saatiin olla vetohevosena. Hemppa oli oikein fiksusti. Paluumatkalle löytyi siis seuraa ja se meni rennosti. Odottelua oli vielä hetki, joten käytiin kävelemässä uusitulla kentällä. Aika pehmeältähän se vaikutti.
Ongelmia:
takkuilua merelle mennessä
yksi etuviistoloikka
Parannusta:
lastautui sukkana molempiin suuntiin (lastasin myös ponin)
rentoutui mereen
kuski pysyi kyydissä
veteenmeno ja poistulo tulivat sujuviksi
ei ollut pahasti paarmoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora