perjantai 26. heinäkuuta 2019

Helle, uittoa ja tappajaselkä

Perjantai-iltapäivälle järjestyi vihdoin uittoreissu. Tosin kuskia meillä ei ollut, joten päädyin itse rattiin. 4 hevosta mukaan Äimiskälle. Keli lähenteli kolmeakymmentä. Tarkeni.


Yhdistelmä perillä. Kuva kaapattu Pauliinan instasta.

Hemppa oli oikein fiksusti ja taisin molemmissa päissä lastata sen ihan itsekseni. Onneksi saatiin myös Hannakaisa Äimiskälle mukaan niin oli joku punttaamassa kyytiin.

Rajailin kuvista muut ratsukot pois.
©Hannakaisa Holmi


Merelle käveltiin letkassa. Hempalla oli kiire mutta edeltä ei halunnut mennä. Enkä minä halunnut tapella. Lopulta Hilima meni kunnon vauhdilla veteen ja jatkoi siellä reipasta käyntiä. Hemppa ei empinyt yhtään vaan meni perässä. Taisteluitta päästiin suht syvälle. Ihan uintisyvyyksissä ei taidettu käydä mutta jotain merilaukkaa tultiin pari kierrosta. Saattoi siis olla uintia tai käsi(kavio)pohjaa. Aiemmista oppineena himmasin vauhdin pois ennen kuin tultiin matalammalle. Keskikropan kastuessa Hemppa piti hauskaa örinää. Elviirasta lähti aika samanlaista. Tallikaveri naureskeli että kuulosti ihan lehmälaumalta.

©Hannakaisa Holmi


Lopuksi käytiin rannan suuntaisesti vähän ravailemassa ja laukkailemassa. Huomasin kyllä arastuneeni. Hemppa oli tolkusti muttei tietenkään pystyynkuollut vaan ravissakin saattoi tulla pientä pikatuijotusta ja yhtäkkisiä isompia askeleita. Pidin kaulanarun lisäksi tiukasti myös harjasta kiinni. Sen verran tiukasti että oikean käden rystyseeni hiertyi kolo.

©Hannakaisa Holmi


Tultiin porukalla kaksi lenkkiä laukalla kohti rantaa. Ensimmäisellä kerralla lähtö vähän sakkasi ja Hemppa pomppi paikoillaan. Sain vauhdin alas ja sitten otettiin hallittu laukkapätkä kavereiden perään. Mutta oli jo sen verran pomppuisaa että jännitti.

©Hannakaisa Holmi


©Hannakaisa Holmi


Toisella kierroksella alku meni tasaisemmin vaikka yhä humma vietti vähän omiin suuntiinsa. Nyt päästiin laukassa perille asti mutta kun otin vauhdin pois niin tässä tuli pomppuja. Yritti vetää päätä alas ja perä keveni vähän perään. Nyt osasin kuitenkin itse istua takanojassa ja pysyin kyydissä. En ollut tippumassa eikä ollut erityisen huteraa mutta sen verran eksoottista kuitenkin että jätin laukkailut tähän kun olin vielä kyydissä. Puolet porukasta meni vielä kolmannen lenkin. Pelkäsin että Hemppa ottaa kipinää kohti tulevista kavereistakin muttei onneksi ottanut.

©Hannakaisa Holmi


Paluumatka sujui rauhassa ja koko nelikko lastautui sukkana takaisin. Eikä autoilukaan neljän ratsun kanssa ollut niin jännää kuin pelkäsin.

Ongelmia:
Hemppa tuijotti raviponia merellä
Hempan selkäranka hiersi takalistoani suojauksesta huolimatta
pukittelu laukassa

Parannusta:
autoilu sujui hyvin
merellä oli sopivan jännää
pysyin kyydissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora