Tänä vuonna maastoestekauden alku meni kesäkuulle asti. Kun kyseltiin porukkaa mukaan niin tietenkin olin heti kiinnostunut. Näin pääsin sitten 4 hengen porukassa loikkimaan Aaltokankaan metsiin. Ratsuarvaukseni meni sekin metsiin. Veikkasin saavani varman ja turvallisen Niilon. Sainkin sangen leijuvan Vernan. Kertaalleen olen tammalla aiemmin hypännyt ja kisaverkassa näin siitä sen pomppuisamman puolen. Oli siis vähän hajua mitä tuleman pitää. Tallilla yrittivät vielä säikytellä mutta olin ihan käsittämättömän rauhallinen enkä oikein edes jännittänyt missään vaiheessa.
Lämmintä oli aurinkoinen noin plus parikymmentä. Hyttysetkin olivat heränneet. Niitä ei sentään hirveästi ehtinyt ajatella.
Tänään lähdettiin jo sangen alkumatkasta ravailemaan. Käytiin perinteiseen tapaan oikealle kohti takalenkkiä. Mutta nyt mentiinkin vain ensimmäiseen risteykseen ja takaisin ravilla. Ei laukkaa. Verna nakkasi kaksi pukkia kun kaveri tuli liian lähelle häntää. Takapää nousi oikein ilmavasti. Sen jälkeen yritti rikkoa laukalle useamman kerran ja himmailin aina takaisin raviin. Tämän takia ei pysytty ihan vetohevosen perässä.
Ensimmäisenä tehtävänä laukattiin keskilenkki vuorotellen ympäri molempiin suuntiin. Kavereiden aloittaessa nousi Vernalla keulakin. Komensin eteen eikä sitä onneksi tehnyt enää toiste. Ensimmäinen meidän kierroksemme vasemmassa laukassa sujui ihan siististi. Vähän hidasteli takapäädyssä. Oikean suunnan kierros alkoikin sitten köyrypukkisarjalla. Sain nojattua taakse ja yritin pitää tamman pään ylhäällä. Onnistui huonosti ja huomasin että ohjista on vain solki kädessä kun veti pään alas. Vauhtia ei hirveästi ollut eikä tullut mitään sivuliikkeitä. Pysyin ihan käsittämättömän hyvin kyydissä, jalustimetkin pysyivät. Lopulta tammalle riitti ja pienellä jumittelulla ja ravipätkillä selvittiin lenkki loppuun. Omistaja kysyi että tahdonko käydä vielä kerran. Todellakin!
Hypyt aloitettiin onneksi pienelle puhelinpylvästukille. En ollut liian luottavainen vaan kävin näyttämässä kaikki esteet tammalle ennen niiden hyppäämistä. Kierros kolmiota ympäri (vasen kierros) ja hyppy. Tämä meni yllättävän siististi.
Sitten hypättiin laavu ja renkaat ylöspäin. Sitten renkaat ja puhelinpylvästukki. Molemmilla kerroilla tuli ensimmäisen esteen jälkeen taas köyrypukkeja. Ekalla kerralla sain tilanteen haltuun ennen kakkosestettä. Toisella kerralla heilahdin vähän etukenoon. Onneksi Verna pysähtyi. Piti tehdä voltti ja ottaa uusi lähestyminen puhelinpylväälle.
Sitten mentiin vedelle. Ensin käveltiin reitti. Sitten hypättiin viime kesän tapaan aita puskasta ja laukattiin veden läpi. Kun sitten mentiin kahlailemaan niin ope komensi loppuraveille. Verna toimi tässä vaiheessa hyvin myös keulilla eikä tehnyt enää mitään tyhmyyksiä.
Loppukäynnit uskalsin kävellä melko pitkällä ohjalla. Pari metsämenninkäistä sitten vielä näki. Käyntiaskel veti kohti tallia niin hyvin etteivät kaverit meinanneet pysyä mukana.
Yhä tamma oli hoitaessa kivan symppis ja rauhallinen.
Ongelmia:
pukitteli ihan railakkaasti
kerran keveni keulakin
Parannusta:
kuski pysyi sangen helposti kyydissä
jalustimetkaan eivät putoilleet
ei kieltoja
tasoittui loppua kohti
ei juuri tuijotellut mitään
GoPro-versio tunnista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta. -Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora