Lauantaina aamusta oli estetunti. Löysin tallissa kaiken ja hevosenkin. Mutta humma oli kavereiden kanssa laitumella onnellinen eikä olisi halunnut hommiin. Riimuakaan ei ollut päässä. Meinasi iskeä epätoivo mutta lopulta sain hivuttauduttua niin lähelle että yletyin törkkäämään porkkanan suuhun ja pyydystettyä porkkananhimoisen ratsun. Tallimatkalla vielä jumitteli.
Karsinassa rupesi hyrräämään ympyrää, joten totesin että mennään käytävälle varustamaan. Rupesin putsaamaan kavioita mutta Assi ei malttanut vaan kirmasi laukalla pihalle. Naru oli kädessä mutta nyt ketju puuttui välistä. Hevonen tuskin edes huomasi että joku yritti jarrutella. Pari sormea ottivat vähän osumaa mutta laastarilla korjattavia pintavammoja.
Hieman juoksutti sekä minua että tallityöntekijää mutta pian sain taas sullottua porkkanaa suuhun ja virittelin ketjun takaisin. Sen jälkeen taluttui asiallisesti pesupaikalle ja villeilyt loppuivat.
Yllättäen oltiin lähes ajoissa maneesissa ja opekin tuli meidän jälkeen, joten mistään ei myöhästytty. Alkuverkkailin askellajit itsenäisesti läpi. Assi oli löysä enkä itse tarpeeksi täsmällinen. Laukassa rupesi taas jumittelemaan. Komensin liikkeelle ja kun yhä tuntui jumittelevalta niin pysäytin ovipäätyyn. Kakkajumi. Tämän jälkeen laukkasi paremmin.
Ope kasasi toisen pitkän sivun suuntaisesti paikat pystylle, okserille ja toiselle pystylle. Aloitettiin keskeltä ravipuomeilla isolla keskiellipsillä. Meni useampi kierros että Assi lähti venyttämään askelta väleihin. Käsi rentona auttoi. Kääntäminen ei ollut erityisen sujuvaa eikä humma lennokas. Parannettiin kuitenkin.
Olikohan jo tämän jälkeen kun jatkettiin alku samoin, sitten tehtiin väliin voltti, nostettiin voltilta laukka ja laukassa kauimmaisen puomin yli. Kovasti samaan tapaan kuin eilenkin siis. Vasen oli hieman hankala mutta oikeassa kierroksessa oli jo julmia kääntöongelmia. Jos hölläsin sisäohjasta niin humma taipui mutkalle ulos ja lähti tangentin suuntaan ja ehkä vielä enemmänkin vasemmalle. Ulkopohkeeni ei tuntunut merkkaavan mitään. Useampi sakkovoltti ja ehkä neljännellä rupesi aina kääntymään. Assi myös oppi tehtävän äkkiä ja rupesi tarjoamaan laukkoja itse. Viimeiselle puomille ei tultu kovin kauniisti suoraan.
Seuraavan välihuilin jälkeen ope nosti okserin pystyyn ja hypättiin sitä ovaalilla. Humma eteen ja nenä ylös. Siinä olikin tekemistä. Ja kääntääkin piti. Parani kuitenkin. Kuskin elo helpottui kun tajusi että parempi olla pystyssä kyydissä ja päästää ohjia kuin kellistellä itse kaulalla.
Sitten nostettiin päätyesteetkin ylös. Olikohan välit 14 metriä? Jotain vahvasti siihen suuntaan. Sanoin että normiratsuilla 3 mutta meille 4. Ope vastasi että näin pienillä 4 on hyvä. Totesin perään että meille siis riski viiteen. Ei hypätty kaikkia putkeen vaan molemmista suunnista okseri + vika. Ensin kiemursi 5. Kun rupesi heräämään niin neljäkin meinasi jäädä ahtaaksi. Aina linjan jälkeen Assi taisi ehdotella käyntiä.
Lopuksi loikittiin vielä kaikki 3 putkeen. Molemmat suunnat. Parani loppua kohti. Pääsin tulemaan välillä rennosti. Yleensä piti himmailla toiseen väliin ihan kunnolla. Ei säätynyt erityisen hyvin.
Loppuverkassa oli aktiivinen ja ryhdikkäämpi muttei vieläkään ihan tasainen. Vasta illalla tunnin jälkeen rupesin pohtimaan että minkä verran oikeastaan ollaan edes tehty voltteja ennen eilistä. Lähinnä ympyröitä. Ei siis ihme jos täsmälliset voltit tuntuivat vähän hankalilta.
Paluu tallin kautta laitumelle sujui siististi.
Ongelmia:
ei meinannut antaa laitumelta kiinni
karkasi karsinasta
kuskin sormet kärsivät karkauksessa
maneesissa löysä
kakkajumi
pientä kiemurtelua
pudotus vai pari
tarjosi mieluummin vasenta laukkaa hypyistä
Parannusta:
hyppäsi empimättä
lopuksi heräsi
maneesissa oli tolkusti
peileistä oli hyvä vahtia suoruutta ja osutaanko esteillä keskelle
oikeakin laukka löytyi välillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora