Viides päivä maastoesteillä, kolmas paikka

Keskiviikoksi minut houkuteltiin maastoesteille Tiialle. Kaverin täsmämarkkinointi oli niin tehokasta etten voinut kieltäytyä. Ennen tuntia käytiin kasailemassa tynnyrieste metsään ja haettiin ammeet kentälle. Ratsujako selvisi vasta juuri ennen tunnin alkua ja sain porukan suurimman eli Novan. Korkeutta n. 175 cm pintaan. Ratsukoita tunnille tuli 5.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Hyppäsin kyytiin ja haahuilin että mitä pitäisi tehdä. Osa lähti kävelemään maastoon. Tuntikaveri vinkkasi sitten ravailemaan kentälle. Otettiin lopulta laukkapätkätkin itsenäisesti. Vähän oli löysän tuntuinen mutta sain kuitenkin liikkeelle.

©Heli Koskimäki

Kentällä ei sitten tultukaan verkkahyppyjä vaan loikittiin suoraan kentän ympäri. Hauta, karnevaalilaudat, mökki ja isot, väljät tukit. Open ohje oli että menee kyllä muttei aina muista ponnistaa tms. Ensimmäinen kierros meni paljon paremmin kuin odotin. Tasaista ja rauhallista. Enempi sai patistella kuin pidättää.

©Saija Laaksonen

Sitten hypättiin kentällä ensin yksi amme suoraan ja sitten molemmat linjalla vinosti, 2 askelta väliin. Suoraan ok. Vinolähestymisessä kiemursi vähän ja napautin raipalla lavalle. Auttoi ja päästiin porukan ainoina ekalla kierroksella vaaditut 2 askelta. Toinen tuli pienemmällä loikalla sisään mutta silti venyi kahteen.

©Saija Laaksonen

©Saija Laaksonen

Loikattiin kentällä vielä "coffin" eli pinkeistä kasatut pystyt ja keskellä 6 m päässä vesimatto. Ihan ok. En huomannut stiplua mutta ope sanoi että kaikki astuivat vesimattoon.

©Saija Laaksonen

Sitten loikattiin rata. Ope kysyi että yksi pitkä vai kahdessa osassa. Muut toivoivat kahdessa ja näin tehtiin. Oma käsitykseni pitkästä oli selvästi eri kuin opella koska näissä kahdessa osassa oli 15 + 16 estettä! Luulin että helppo nakki mutta nuo kaikki putkeen olisi ruvennut jo olemaan rankkaa!

©Heli Koskimäki

Molemmat radat menivät suunnilleen kahdeksikolla tilusten ympäri. Hypättiin kentän esteet ja muu matkan varrelta. Hauta, kapea polulta, nopeasti tullut tukkien ja trakehner-haudan yhdistelmä, alashypyt sekä iso alas kentältä että veteen ja viimeisenä uusi kulma. Itselleni uusia esteitä oli liuta eikä näillä kierroksilla hypätty vieläkään ihan kaikkia. Osa tultiin pariin kertaan tai eri suunnista. Nova ei empinyt mutta itselleni ylöshypyt olivat taas vaikeimmat ja vähän kolhi jalkojaan. Matkan varrella ratsu tuntui jopa vähän löysältä. Salakavalasti pääsi myös venähtämään sillä renkaiden väliin piti tulla 6, me tultiin sujuvasti viidellä.

©Saija Laaksonen

Loppuun tuli taas jotain hässäkää kun muutamalla kuskilla tippuivat korvanapit. Ei tullut loppuverkkaohjeita, joten jäi ravaamatta. Kävelin vain pitkin ohjin. Tultiin lopulta alas selästäkin. Olipa ratsu iso!

©Heli Koskimäki

Hyvä tekemisen meininki oli. Novan kanssa oli myös aika perushelppoa. Hypyissä sai oltua mukana eikä tehnyt mitään äkkiliikkeitä.

Ongelmia:
olisin kaivannut yleisesti vähän enemmän ohjeita
könötin välillä mielestäni kummallisesti hypyissä
heppa tuntui vähän löysältä
lopputunnista ötökät kiusasivat
ylöshypyt olivat yhä vaikeimmat itselleni

Parannusta:
kaikesta yli
ei katsellut esteitä

Sara kuvasi meistä videopätkiä. Eivät ehkä ole kronologisessa järjestyksessä.