Mielenkiintoisempi maastoestepäivä

Torstaina oltiin jo reilusti hellerajan päällä. Tallille mennessä putosi päälle pariinkymppiin mutta hyvin tarkeni. Ratsujako oli yhä sama ja tänään pintelöinnistä annoin vain kasin. Ensimmäisessä tuli kiinnike sisäsyrjälle.

©Heli Koskimäki

Emme oikein olleet päässeet selvyyteen mitä tahdomme vaan vielä ratsailla jahkailimme. Mutta kun ope sanoi että erikoisesteitä voi hypätä talvellakin ja kertoi mitä kaikkia esteitä vielä tulisimme niin omakin mielipide kallistui maastoon. Bonuksena paikalle tuli kuvaajat ja paljon kivempihan maastoestekuvia on katsoa kuin kenttäkuvia.

Kuskin myötäyksen suunta vähän häiritsee.
©Heli Koskimäki

Kentällä verkattiin ja hypättiin taas muutama hyppy pienellä pystyllä, joka nousi okseriksi. Nyt säilyi vasen myötälaukkakin. Kun päästiin pellolle niin tunnin virallisesta alkuajasta oli mennyt jo 42 minuuttia. Tosin aloitettiin taas hieman myöhässä.

Elvis ei tykkää.
©Heli Koskimäki

Nyt mentiin suoraan kakkospellolle. Pitkin ohjin Elvis säikähti ja loikkasi sivulle. Pudotin jopa toisen jalustimeni. Jes, ratsu ei ollutkaan ihan pystyynkuollut. Loikittiin alkuun isointa tukkia, joka eilen jäi hyppäämättä. Hypättiin myös eilinen miniradan ykköseste sekä käveltiin ojan/haudan yli. Suuruusluokka oli minimini mutta silti hevoset empivät isosti. Ojahypyissä Elvis vietti vasemmalle enkä kertaakaan ollut niin tyylillä mukana kuin olisin itse halunnut.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Oja.
©Heli Koskimäki

Eiliseen verrattuna tämä päivä oli täynnä kummallista ämpyilyä ja hepat olivat haluttomia yhteistyöhön. Yritimme hypätä pidemmän radan ja meidät laitettiin kaverille vetohevoseksi. Kaveri ei lopulta tarttunutkaan mukaan ja kun Elvis tajusi että joutuu yksin kauas kavereista niin rupesi ehdottelemaan yhtäkkisiä käännöksiä takaisin. Tämä aiheutti tietysti mutkia matkaan. Kakkosesteen jälkeen teki tämän uudestaan ja jatkoimme matkaa ravissa eteenpäin. Lopulta ope huuteli meidät takaisin.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Kysyin että saanko ylittää ojan tullessa ja se sopi. Mutta eihän Elvis halunnutkaan loikata empimättä. Päästiin kuitenkin.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Vaihdettiin suunnitelma helpompaan ja tehtiin rata eiliseen tapaan. Jätettiin ykkönen pois ja levittäydyttiin pelloille etteivät hepat joudu olemaan yksin. Vikana sai vielä hypätä ojan. Nyt jäätiin hyppyvuorossa taas vikoiksi. Ja kas kummaa kaikki ongelmat olivat tiessään ja kaikki suorittivat siististi. Mekin päästiin nyt oja paremmin yli. Vaikka siihen tulikin sangen tiukka tie. Elvis rupesi jo vähän kiihdyttelemään omiaan. Eikä pudotellut tehtävien jälkeen itsekseen raville. Eilen lässähti lähes käyntiin.

Nyt jo vähän iloisempaa ilmettä hepallakin.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Lopuksi hypättiin vielä hyvän mielen hyppy ykköstukille kotiinpäin. Kivasti meni.

©Heli Koskimäki

Ei ollut yhtään niin tylsää kuin pelkäsin. Heti kun hepalla oli vähän enemmän omia mielipiteitä niin kuskikin joutui alleviivaamaan omiaan. Eikä tullut pahasti kuuma. Tuuli vähän ja käveltiin aika paljon.

Paluumatkalla tankatessa laskin että itselleni tulee bensakuluina vielä lähes 11 euroa lisähintaa per kerta. Hurjaa!

Ongelmia:
yksi säikky
ojaa arpoi joka kerta
en ollut ojahypyissä niin nätisti mukana kuin olisin halunnut
omalla vuorollaan ei halunnut pois kavereiden luota

Parannusta:
kaikesta yli
ei kopisteltu esteisiin
ratsu oli lennokkaampi
pysyin kyydissä (ja kaikki muutkin)
ei ollut liian tylsää

Päivi videoi hyppyjämme: