Silviiran siedätys estekisoihin

Lauantaina oli Tallinmäen 2-päiväisten estekisojen ensimmäinen päivä. Sain puhuttua sinne hasardiratsukseni Silviiran. Ei ole tietoa onko tamma aiemmin kisannut, siksi lähdettiin loikkimaan 60 cm luokka.

Kaisa kuvasi ratapiirroksen.

Ihanneaika luokassa oli 48 sekuntia ja rata onneksi yksinkertainen ja helppo muistaa. Eikä esteissä ollut erityisempiä täytteitä. Johteista olin vain hyvilläni. Muutama hankalampi paikka siellä oli. Ensimmäisenä heti ykköselle tulo. Halusin aloittaa vasemmassa kierroksessa mutta uraa pitkin ei päässyt.

Ihanneaikaan en lähtenyt tähtäämään vaan toivoin vaan että päästäisiin hyväksytysti maaliin. Pelkäsin että tamma juurtuu keskelle maneesia eikä liiku mihinkään.

Verkassa tämä pelko ainakin oli täysin turha. Heppa oli pöyristynyt. Pörisi siihen malliin etten ole moista ehkä koskaan ennen hevoselta kuullut. Välillä piti pyörähdellä tuijottamaan jotain. Ehkä tammaa viritti verkassa laukkaavat ja hyppäävät ratsukot. Ehkä viereisellä pellolla mennyt traktori, jonka takia tarhakaverit vetivät rallia. Verkkamme alku oli aika toivotonta. Pitkin ohjin käynnistä Silviira säntäsi laukkaan ja tuntui ettei ole jarruja. Ravipätkällä veti päätä alas ja pukitti. Hyvä että pysyi käsissä. Puokin kanssa olisin ollut todella helisemässä. Suokkipukki ei onneksi tasapainoa pahasti järkyttänyt. Kaduin monesti etten tullut verkkaan aikaisemmin.

Lopulta Silviira tasoittui kuitenkin aika nopeasti. Pelkoni verkkahyppyjen väliin jäämisestä oli turha. Sain laukattua molempiin suuntiin ja loikkasin kaikki tarjolla olleet esteet kerran. Ristikko, pysty ja okseri. Kaikki puhtaasti yli. Pidin laukat ja hypyt tarkoituksella vähissä että voimaa riittäisi radallekin.

Maneesissa omaa vuoroa odotellessa käveltiin esteiden keskellä. Tamma oli suht rauhallinen. Itse rata oli epätasainen kuten odotettua mutta muuten ylitti kaikki odotukset. Vaikkei ponnistuspaikat olleet ihan priimaa niin kaikista mentiin kunnon loikalla yli. Ei katsonut esteitä yhtään. Väleissä oli väärää laukkaa ja ravia mutta osuttiin esteille vaikka joillekin tultiin todella hitaasti. Olikohan vitonen kun lähestymiseen tuli kuitenkin turhaa kiemuraa ja pelkäsin jo kieltoa. Olin kuitenkin päättäväisesti menossa enkä ahdistellut liikaa niin lähes paikaltaan tamma vielä loikkasi. Puhtaasti tämänkin.

Maaliin päästiin ilman estevirheitä mutta yksi virhepiste tuli liian hitaasta ajasta. Ei haittaa vaan olin todella tyytyväinen!

Tämän radan suurin harmi oli se, ettei kukaan ehtinyt kuvata sitä. Ei todistusaineistoa.