Ponijumppaa

Estetunnille oli jaettu kolmelle kuskille vaihtoehtoratsut. Mulle Ressu/Listra. Arvasin kuinka siinä käy ja mulle jäi Ressu. Poni ei ole juurikaan hypännyt viimeaikoina ja edellisellä kerralla (3 viikkoa sitten) oli sen verran epäluotettavan näköinen ettei oikein vakuuttanut. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja sanoin meneväni oman jaksamiseni mukaan.

Ei alkanut kovin lupaavasti kun pohkeista tai kouluraipasta poni ei juuri karvojaan väräyttänyt. Eikä apujen voimistaminen auttanut. Onneksi minulla on näihin jipponi. Kunnon eteenpäinpyytävä takanoja syvälle satulaan, pohkeilla pyyntö eteen ja raipalla tasaista eikä edes kovin kovaa naputusta kunnes poni ymmärsi edetä. Siitä heti avut pois ja kehut. Ei tarvinnut toistaa kovin monesti kun Ressu muisti että pohkeista piti mennä eteen. Alkuravissa en tyytynyt ensin ehdotettuun mummoraviin vaan vaadin että edetään ihan kunnolla. Laukassa löytyi lopulta se reipas ponikiitovaihdekin.

Heti alkuverkka oli kunnon hiillostusta. Volttailtiin ja tehtiin siirtymiä. Laukasta käyntiin ja takaisin, myöhemmin laukasta seis ja takaisin laukkaan. Hidasti lopulta ihan asiallisesti mutta takaisin laukkaan ei päästy ihan sellaisella ampauksella kuin olisin halunnut. Laukassa tehty suunnanmuutos ja vaihto saatiin lopulta tehtyä laukassa pysyen. Mutta aika paljon vauhtia se vaati että vaihto tuli. Volteilla ei pyöristynyt kuin käynnissä. Ravipätkien väliin otin omin lupineni vähän käyntiä sekä paremman taivutuksen että oman hengähdyksen takia.

Hypyt aloitettiin takasivun pystyltä (ratapiirroksen este numero 1). Ensin turvallisesti ehkä 60 cm. Ekalla hypyllä en yhtään luottanut että poni menee yli enkä ollut menossa. Pomppasikin kaukaa ja jäin yläkropalla jälkeen. Toinen ylitys meni paremmin. Sitten este nousi isoksi vaikka tänään piti pomppia vain hyvän mielen miniesteitä. Tunnin jälkeen mittaus sanoi että 85 cm. Mentiin tämäkin kerran ja toisen kierroksen skippasin.

Seuraavana vuorossa oli trippeli. Sen edessä oli yksi neljästä upouudesta kavaletista. Väli taisi olla 1 laukan verran, en muista enää varmaksi. Heti ekalla yrityksellä ei tultu ihan tarpeeksi lujaa ja Ressu tyssäsi trippelille. Vaikka korkeutta oli ehkä 60 cm. Olin taas turvaistunnassa enkä juuri järkkynyt satulasta. Toisella yrityksellä tuli ylitys. Tämän jälkeen trippeli nousi ja skippasin taas suosiolla.

Oma näkemys ratapiirroksesta.

Sitten tultiin jumppaa innariväleillä. Ekalla kierroksella välit olivat pidemmät ja Ressu tikkasi vikaan 3 metriin kokonaisen askeleen. Puhtaasti yli. Sitten saatiin helpotusta ja pienille mustille tuli lisähaastetta kun välejä lyhennettiin. Myös pysty ja okseri nousivat. Tultiin tämä vielä kerran vai pari. Vika kerta oli mielestäni oikein hyvä ja siihen olisin voinut omalta osaltani lopettaa. Ope kuitenkin halusi vielä radan enkä tarpeeksi määrätietoisesti kieltäytynyt, joten päädyin hyppäämään ykkösen ja jumpan. Joku lörähdys välissä kävi, sillä Ressu juoksi vesimatosta oikealta ohi. Kerrankin ninjailin ja pysyin kyydissä vaikka tasapaino järkkyikin. Enkä edes kovin pahasti roikkunut suussa.

Tästä seurasi tietysti sakkokierros ja nyt mentiin taas melko täysiä. Jollain kierroksella piti kyllä ottaa lähestyminen uudestaan kun raipasta poni pukitti ja vaihtoi laukan vääräksi. Nyt selvittiin linjastakin puhtaasti ja kuvittelin jo että se oli siinä.

Opella oli erilainen näkemys ja vaihdettiin vielä kolmeen pekkaan ratsut päittäin. Sain nyt sen Listran. Jalustimia en lähtenyt säätämään. Kyytiin, laukka päälle ja ristikon yli. Ei riittänyt vielä siihenkään vaan loikittiin tehtävät yksitellen yli. Pysty isompana ok. Nyt varmistelin Ressun jälkeen tarkkaan että koska meidän laukka on hyvä. Ja alkuun alitajunta unohti että ratsu vaihtui. Listra loikkasi vähän erilailla eteen ressupohkeista kuin poni. Pystylle tuli ihan tyylikäs hyppy rauhallisemmasta laukasta. Jumpalle piti myös mennä rauhassa ja muistin taas ajatuksen myös lyhyestä hevosesta. Ok, mutta vedelle olisin halunnut myödätä paremmin. Trippelille aavistus isompaa laukkaa ja sekin helposti. Sama juttu että olisin halunnut myödätä vähän paremmin. Muttei tammalla ollut pienintäkään aikomusta jättää hyppäämättä tai esteen jälkeen spurttailla mihinkään. Hienosti hanskassa. Ja sitten vihdoin riitti!

Loppuravit menin Listralla vähän puolivillaisesti. Ei oikein taipunut eikä myödännyt vaikka yritin ylitaivuttaakin. Käynnissä en jaksanut hiillostaa vaan muutaman voltin ja myötäyksen jälkeen annoin kävellä pitkin ohjin.

Ei tämä tunti onneksi ollut niin kuolemaksi kuin pelkäsin. Jaksoin jopa yllättävän hyvin. Mutta huomasi että jotain vikaa minussa nyt on. Sykkeet laskivat huonosti ja uuvutti ihan erilailla kuin yleensä.

Ongelmia:
Ressulla kaksi kieltoa
olin yhä hyydyksissä

Parannusta:
kerrankin ninjailin kyydissä enkä pudonnut
poni eteni ihan reippaasti
Listran kanssa oli erilailla helppoa