Lauantain kolmas ratsastus oli Troijan (Helsingin yliopiston hevostarrastajat) järjestämä rataharjoitus Primuksella. Tulipa hankittua myös Troijan jäsenyys. Luokaksi valikoitui KN ja ratsutoiveeksi laitoin OSM-kisoista tutun Sacen. Hauska oli lähteä kokeilemaan onko meno parantunut. Sen verran oli rataharkat että mentiin ratsujen omilla varusteilla. Suojat jalassa ja tuskin kuolaimiakaan vaihdettiin. C:ssä ainakin oli raippojakin. Rata lämpöeristetyssä maneesissa, joten poololla tarkeni hyvin ratsastaa.
Luokassa oli lopulta 7 kisaajaa ja minä näistä viimeisenä. Aloitettiin vähän etuajassa, joten olin hieman myöhässä verkasta. Hyvin ehti kuitenkin. Ohjattu verkka oli hyvä juttu ja ope oli hyvin tarkka ja vaativa. Myötäys pysähdyksissä. Tarkasti suoraan. Kunnon turvavälit. Ravissa ei kannata istua alas ennen laukkaa. Tarpeeksi rauhallinen käynti. Sacce ei ollut enää mikään nuorukainen (-99 eli 17 v) mutta reippaasti se eteni. Välillä aavistuksen liiankin reippaasti.
Vaikka ohje oli ratsastaa hyvin, peräänannossa ja ajatuksen kanssa niin verkassa jäin silti vähän humputtelemaan. Tosi huonosti tajusin taas katsoa suoruutta peileistä. Ekana huomasin aina kääntää varpaat eteen. Pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi, siirtymät alaspäin tuli kättä vasten. Meno oli sen verran ruuhkaista ettei oikein mahtunut volttailemaan. Muutama ympyrä. Kieltä ruuna lerputti ulkona enkä osannut ratsastaa sitä suuhun vaikka yritin mitä.
Oma vuoro tuli lopulta aika äkkiä. Olin kuitenkin ehtinyt mennä kaikki askellajit molempiin suuntiin. Aidoissa en lähtenyt laukkaamaan vaan yritin saada ratsun ravissa kuulolle. Vihellyksen jälkeen tuntui vielä vänkäävän vastaan joten voltti ja pysähdys. Ei auttanut ja tehtiin vielä toinen voltti. Aika tarkkaan käytetty 45 sekuntia taas.
Peileistä vilkaistessa näytti ratsu aukovan suutaan. Vähän yritti juosta alta pidätteitä vasten. Yritin sitten itse istua rentona alhaalla ja nauttia menosta. Ei tehty suurempia rikkoja ja kiihdyttely-yritykset sain hyvin napattua haltuun. Laukat nousi missä pitikin. Lävistäjät olisin voinut laukata vielä askelta pidemmälle mutta koska ei niitä harjoiteltu verkassa niin varmistelin ettei tule vaihtoa. Jälkimmäisen ruuna pudotti itse raville ja käyntiin tuli ravin kautta kättä vasten. Mutta jälkimmäisen laukannoston jälkeen sain ratsastettua kerrankin hyvät suorat sivut ennen pääty-ympyrää.
Meidän prosentteja ei kuulutettu, joten tulos selvisi vasta kun olin purkanut ratsun ja palasin maneesiin. Olin aika ällistynyt kun kuulin tuloksen: 67,800 %! Luokkavoitto. Olisin itse antanut ehkä 62 % normaalilla skaalalla. Sain paljon onnitteluja ja muistivat perään sanoa että on se Sacce hyvä. Mutta niinhän se olikin! Kielen lörpöttämisestä eikä lievästä jännityksestä oltu rangaistu ja muutenkin tuomarointi oli hyvin kilttiä. Laukasta käyntiin "paljon ravia" ja numeroksi silti 6. Samoin pysähdyksessä kun otettiin askel taakse niin siitäkin 6. Lopputervehdyksen hiippailu pudotti senkin kutoseen. Sen huonompia numeroita ei ollutkaan. Hienoin taktikointi oli kuitenkin saada paperin ainoa kasi 3 askeleen käyntisiirtymään eli tuplakertoimelle. Alakerrassa oli kuuspuolta ja seiskaa. Seiskat tässäkin tuplakertoimisista kohdista eli kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta. Oikeista teistäkin tuli 7. Askellajit ja lennokkuus jäi kuusipuoleen.
"Täsmällinen, korrekti kokonaisuus, jota oli mukava katsoa. Hevosen muoto hyvin luokan vaatimustason mukainen. Kaarevilla linjoilla vielä huolehdi tarkasti asetukset kuntoon."
Oli nämä sen verran viralliset rataharjoitukset että jaettiin kuitenkin ruusukkeet. Olipa ilahduttavaa saada sinivalkoinen! Tavoitteena oli parantaa viimekerrasta mutta höllä tuomarointi toikin helpon B:n prosenttiennätyksen. En valita.
Tältä se näytti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora