Punainen ruusuke

Sunnuntaina oli koulukisapäivä Tallinmäellä. Luokiksi valikoituivat FEI:n lasten esiohjelmat A ja B. Ratsuksi tietysti Hemppa. Eikä hepalle ollut muita kuskeja.

©Anne Hirsiniemi

Letityksen tein vähän oikoen. 9 lettiä eli kamalia lumipalloja. Ekaan verkkaan varasin n. 25 minuuttia. Tämä aikataulu piti mutta oli meille ehkä aavistuksen turhan lyhyt. Käytin alussa aika paljon aikaa käynnissä taivutteluun ja ravattiinkin ihan rauhassa. Joitain siirtymiä ja temponmuutoksia. Laukkoja ei hirveästi otettu. Yritin keskittyä siihen että ratsu on lyhyt ja aktiivinen. Pitäisi vaan tajuta että verkan ok ei ole lähellekään riittävä radalla.

Ensimmäinen rata (esiohjelma A) oli ihan ok. Heppa oli levollinen eikä tullut rikkoja. Ehkä vähän turhan pitkä ja ponneton kaikesta huolimatta. Muistin kuitenkin radan. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseen sillä jäätiin aika kauas siitä tasosta mihin oikeasti pystytään. Prosentteja tuli 59,231. Tässä luokassa se riitti neljänteen sijaan. Hetken lepäilyn jälkeen Hemppa siis päätyi jälkimmäiseen verkkaan palkintojenjaon takia vähän aiemmin. Olihan se punainen ruusuke kiva.



Toisessa verkassa tein vähän enemmän siirtymiä askellajin sisällä sekä nyt oikeasti pyysin laukassa eteen. Kuuma Hempalle ei silti tullut missään vaiheessa. Tähän tuli palkintojenjaon kanssa käytettyä ehkä puolisen tuntia. Eipä siis juuri aiempaa enempää aktiivista aikaa mutta nyt ei tarvinnut lähteä niin nollista. Laukassa huolehdin siitä että volteillakin meno säilyi energisenä. Ratsastin radan osissa läpi jotta muistaisin sen varmasti. Vastalaukkoja en testannut kuin kertaalleen molempiin suuntiin. Lopuksi jäin hinkuttelemaan edellisen radan "Säilytä energia myös kaarteiden läpi. Siirtymisiin lisää pehmeyttä ja keveyttä." Alaspäin siirtymät parani aika hitaasti. Pysähdyksissä myötäsi Hempaksi yllättävän hyvin eikä tapeltu kuin ihan pienesti. Mutta eihän sitä radalla uskalla kokeilla.

©Anne Hirsiniemi

Radalla Hemppa oli edellistä parempi. Yhä askeleenpidennykset lähtivät todella vaatimattomasti. Pitäisi vaan vielä päättäväisemmin verkassa kertoa että pohkeesta mennään eteen. Ei rikkoja, vastalaukat pysyivät ja muistin nostaa laukan mistä pitikin. Nostot oli yhä aikamoista leijailua ja ehkä kolmannella askeleella Hemppa vasta muisti että eteen. Vaikka verkassa sain homman jo hyvälle mallille. Lopputervehdykseen tähtäsin tarkasti keskelle mutta kun vilkaisin sivulle tai räpäytin silmiäni ja pysähdyttiin niin oltiinkin linjalta sivussa. Salamannopeasti se tapahtui, pahus! Ja Hemppa tavalliseen tapaansa tuijotteli sivulle.



Jälkimmäisessä luokassa palkittiin vain 2 ja olin viimeiseen ratsukkoon asti sijoituksessa kiinni. Ei kovin suuresti yllättänyt että jäätiin lopulta kolmansiksi. Eikä mennyt ihan tavotteiden mukaan vaan niukasti alle 60 % tästäkin. Huima tulosparannus kuitenkin kun viimeksi sama tuomari antoi C:stä 58,333 %.

©Anne Hirsiniemi

Päivän paras numero oli 6,5. Vähän yllätti kun jälkimmäisessä paperissa luki että täsmälliset tiet ja liikkuu energisesti. Ei se ehkä ihan niin patalaiskaa sitten ollutkaan. "Säilytä etuosan keveys siirtymissä. Voisi olla ryhdikkäämpi."