Hempan jälkeen suokkitamma tuntui pieneltä. Tosi erilainen. Eteni kyllä kun pyysi. Kiemursi vähän. Alkuverkoissa ei mitään kovin ihmeellisiä tehty. Tämä oli siis bonustunti kahdelle ratsukolle. Oli paljon raskaampaa ja vaati kuskiltakin enemmän hommia. Kovin pitkiä laukkapätkiä ei alkuun otettu.
Hypyt aloitettiin samoin ympyrällä kuin edelliselläkin tunnilla. Ekalla kerralla Silviira pikkuisen empi ja kiemursi ihan loivasti. Rohkaisin raipalla ja siihen loppui mutinat. Tolkusti yli joka kerta. Toki estekin oli pieni. Enkä uskaltanut tulla ihan niin kaarevasti kuin olisi pitänyt. Ja sitten sama juttu toisesta suunnasta okserille. Siihenkin tuli ekalla kerralla vähän epävarmasti. Raippa avuksi ja yli. Ponnistuspaikat oli mitä sattuu ja esteen jälkeen oltiin ravissa tai väärässä laukassa. Välillä nyki esteen jälkeen päätäkin alas muttei kuitenkaan pukittanut vaikka vähän uhkaavalta tuntui. Mutta ei paikoista kannattanut kuulemma huolia. Eikä aina menty edes yli vaan otettiin puomit mukaan. Onneksi hepo ei tuijotellut mitään. Kuskille tämä oli paljon rankempaa kuin Hempan kyydissä.
Tämän jälkeen taidettiin siirtyä suoraan ratojen pariin. En muista enää varmaksi. Sama rata kuin edellisellä tunnilla. Ekalla kierroksella korkeutta ehkä 60 cm, toisella vähän enemmän, n. 70 cm. Ponnistuspaikat olivat vähän mitä sattuu ja väleissä oli sekä vääriä laukkoja että ravia. Kaikesta muusta mentiin kuitenkin yli paitsi kaarevan linjan okserista. Open kanssa oltiin samaa mieltä että tammalle ehkä vähän turhan haastava tehtävä jopa. Mitään yllätyskieltoja ne eivät olleet vaan kun erehdyin korjaamaan kaarretta takaisin vasemmalle niin tamma päätti vain juosta ohi. Päästiin itse kaarrekin molempien ratojen jälkeen onnistuneesti yli.
Suurin ongelma tällä tunnilla oli ennen jälkimmäistä rataa tapahtunut jumahdus. Pyysin laukkaa mutta tamma juurtui keskelle kenttää. Otin kaikki Sämpylän kanssa oppimani keinot käyttöön. Ei jääty seisomaan vaan käänsin sivulle. Eteen ei silti irronnut. Raipasta vaan kiukutteli ja tuli höpöpukkeja. Lopulta piti vaan komentaa oikein tomerasti ja niin päästiin liikkeelle. Meni siinä varmaan muutama minuutti. Ei kokeillut toiste.
Ratojen jälkeen enempiä ei tammaa höykkyytetty ja tässäkin taisi olla sille jo aika paljon. Hikosi ihan märäksi mutta toisaalta kuskikin puuskutti. Ihan mainio tapaushan tämä oli. Tällä herui kisalupa 60 senttiin.
Ongelmia:
pientä kiemurtelua
ohijuoksut okserista
ponnistuspaikat missä sattuu
jumahdus
Parannusta:
korkeus ei ollut ongelma
ei juuri tuijotellut esteitä
oli kivan reipas
Kaisa videoi tätäkin tuntia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora