Keväästä asti huhuilin kenttäkurssia Tiialle. Lopulta semmonen järjestyi lokakuun alkuun. Olin aika skeptinen kelien suhteen mutta saatiinkin suht lämmin auringonpaiste, tuuli oli yhä paikoin navakka. Kenttä oli parin edellispäivän sateista vielä vähän märkä muttei hidastanut meitä.
Alkulämmöiksi käytiin virittelemässä polulle tukkipinot. Ei olisi yksin eikä kaksin onnistunut.
Ratsukseni sain Frontsun. 14-vuotias kenttäratsu. Suurehko rautias ruuna. Hoitaessa kiltti.
Kentällä hepo oli alkuun vähän löysä. Sekä pitkä. Kulmiin ratsastus oli välillä ongelmallista kun puski lapa edellä sisään. Meni kuitenkin pyydetyssä askellajissa.
Hypyt aloitettiin kavaletilla ympyrällä. Taas kuului tuttu käsky lyhentää ohjia. Katseeni toimi pääosin hyvin. Mentiin monta kierrosta putkeen.
Seuraavana hyppyvuorossa oli ristikko, vesimatto ja toinen ristikko. Nyt piti laukata sujuvasti ja 7 metrin välit mennä yhdellä askeleella. Frontsu venyi mutta sakkokierros tuli veteen koskemisesta. Taidettiin tulla siis kolmesti.
Heti ensimmäinen kentän ulkopuolinen este oli hauta. Onneksi siitä päästiin helposti yli. Ravilla poispäin ja laukalla ampaisten takaisin. Tämän jälkeen tultiin kenttä ympäri molempiin suuntiin. Ensin harlekiini, tankki (sanoisin ammeeksi) ja hauta. Toiseen suuntaan pieni alashyppy ravissa (mentiin käynnissä), sitten sama takaisin ylös (nyt ei meinannut löytyä laukkaa), hauta, tankki, pikkutynnyrit ja harlekiini. Tahti oli vähän epätasainen ja tuli tököhyppyjä väliin.
Tämän jälkeen mentiin isomman alashypyn pariin. Ensin vaan ravissa alas ja laukassa ylös. Kentällä kulmaan sihtaaminen oli vaikeaa ja hepo yritti luisua reitiltä. Päästiin kuitenkin säädyllisesti alas. Takaisinpäin oli hepan mielestä sinkaus ja tipautin siinä toisen jalustimeni. Nauroin vaan ja sain hepankin hillittyä kunnes jalustin löytyi takaisin. Kentälle mentiin taas aika ampaisulla.
Seuraava kierros oli iso alashyppy, kaksi kasaamaamme tukkipinoa ja kahdet tynnyrit. Seuraa polkua ja käänny polun mukana vasemmalle oli ohjeet. Pieleen meni heti alussa. Alashypyn jälkeen heppa lähti vasemmalle ja minä jatkoin suoraan. Nyt maastouduin niin äkkiä etten edes huomannut. Nopeasti sinkosin takaisin pystyyn mutta hepo oli jo poistunut siinä vaiheessa. Antoi onneksi nopeasti kiinni.
Takaisin kyytiin ja uusi yritys. Yhä olin alashypyssä aika retkula. Tukeille tikattiin juureen ja hypyt oli aika kammottavia. Ensimmäinen tynnyri oli pienempi ja meni rennommin. Vika myös ok vaikka sen jälkeen alamäkeen vauhti kiihtyikin. Ei löytynyt tasaista rytmiä. Se vähän kaiveli että kun hepo kiihtyi niin jännityin ja kädet jähmettyi. Enkä niitä vatsalihaksiakaan muistanut koskaan hypyissä. Retkahtelin sitten yläkropalla kaulalle ohjien perässä.
Hypeltiin vielä ylämäessä vesitehtävät. Ensin käytiin kahlaamassa. Sitten veden läpi ja hyppy ylös sekä aiemmin hypätty sininen tynnyri. Sekä sama takaisinpäin. Yritti jo ylhäällä pyörähtää ja lähteä mutten antanut vaan tultiin alleviivatun rauhassa. Siitä tuli kehuja. Sinisen jälkeen kiihtyi ja taas otin harmittavan rumasti kiinni. Nyt ohje oli että kättä alas kun aiemmin tuli vinkki että hepan nostaessa päätä nosta myös käsiä. Olisin halunnut tehdä nämä niin paljon rennommin enkä kauhurefleksillä. Päästiin kuitenkin raviin ja veteenhyppy tuli suoraan vaikkakin aika isosti. Enkä kastunut!
Lopuksi hypättiin mäestä vielä a-este, halkopino ja sininen ylös sekä sama takaisin alas. Yhä osa hypyistä oli ok. Ekan jälkeen jäin taas ihan liikaa suuhun kiinni ja ruuna tuijotteli yläkautta silmiin vielä halkopinon ponnistusvaiheessa. Ei näin. Onneksi oli niin innolla menossa että meni kyllä kaikesta yli. Vauhtiin olisi vain ollut kiva saada jotain säätövaraa onnin ja offin väliin. Sekä vakautta omaan istuntaani ja paljon lisää rentoutta käsiin.
Tippuminen oli harmittava takaisku. Ehkä pahiten keljutusta aiheutti ajatus siitä että nyt kaikki pitävät mua umpisurkeana. Frontsun piti vieläpä olla tyyliin paikan helpoin hevonen. Mutta eipä meidän hypytkään mitään kovin ihania olleet. Jännityin liikaa ja töpöteltiin juureen. Jäin kaipaamaan tasaista ja sujuvaa menoa.
Huomisellekin mulle oli merkattu Frontsu. Kun kysyin että jatketaanko samoilla tuli ehdotus että voisin mennä myös Zz:tillä. En ollut ihan varma että tahdonko vaihtaa. Sehän olisi luovuttamista?
Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä
jännittynyt käsi ja töpöhyppyjä
pitkä ja löysä tai kaahaileva ratsu
ohjauksessa pientä kiemuraa
Parannusta:
kaikesta yli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora